Pastaa ja artisokkaa

Asuessani Pohjois-Kaliforniassa, kevääseen kuului kyllästyminen vihreään parsaan ja latva-artisokkaan. Kuuluimme ruokapiiriin, ja kerran viikossa hain laatikollisen paikallisen tuottajan luomukasviksia. Helmi-huhtikuussa laatikko toisensa jälkeen oli täynnä parsaa, latva-artisokkaa ja pieniä pyöreitä sitruunoita (Meyer-lemon). Nyt niitä on ikävä, mutta tuolloin alkoi jossain vaiheessa kuulua "Voi ei, taas parsaa!" -tyylisiä lausahduksia. Jos parsasta kuitenkin jotain opin (sen lisäksi, että parsa-aterian jälkeen pissa haisee pahalta), niin ainakin sen, että parsa ja latva-artisokka ovat sesonkivihanneksia, joiden maku on suoraan suhteessa siihen, miten nopeasti ne onnistuu kiidättämään kasvimaalta pöytään. Niinpä suomalaisten ruokalehtien ja ravintoloiden parsahössötys näin keväisin tuntuu lähinnä absurdilta. Muutaman kerran vetistä parsatankoa pureskeltuani olen päättänyt, että en koskaan osta keväistä sesonkiherkkua Suomesta ja latva-artisokan suhteen olen ollut yhtä pidättyväinen. 

Parsan, samoin kuin latva-artisokan makuja kaipaan kuitenkin edelleen. Mutta ei hätää, samalle maku-ulottuvuudelle latautuvat myös mustajuuri (köyhän miehen parsa) ja maa-artisokka. Näistä jälkimmäistä löytyy ilahduttavan usein jopa lähikauppamme vihannestiskiltä, ja suuremmista marketeista sitä saa myös luomuna. Lisäksi se on niitä harvoja kasviksia, joita olen edelleen löytänyt kotimaisena näin huhti-toukokuussa. 

Oheinen kvinoa-persiljapasta sen sijaan on heräteostos Stockmannin herkusta, jossa oli meneillään jonkinlaiset Ranska-päivät. Tarjolla oli huomattava määrä muitakin ranskalaisia luomutuotteita. Ilahduttavaa! Sivuutin vihannesosastolla ranskaisteemaan liittyvän röykkiön latva-artisokkaa,  mutta päädyin kokeilemaan kotimaista serkkuaan pastan seuraksi. Kvinoapastan roteva maku sopi todella hyvin maa-artisokkaan mutta uskon, että pastana seuraavassa ohjeessa toimii mikä tahansa hyvä kokojyväpasta (Esim. Barilla). 

Maa-artisokkapasta

• 1 kg (2 pussia) maa-artisokkaa
• oliiviöljyä
  
• mustapippuria
  
• suolaa
  
• 2 prk kaurakermaa (4 dl)
  
• 1 rkl konjakkia
  
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
  
• silputtua tuoretta rosmariinia 
  
• 1,25 dl paahdettuja manteleita rouhittuna
  
• 2 tl vehnäjauhoja
  
• 1/2 tl sitruunanmehua
  
• mustapippuria
  
• suolaa

• 500 g täysjyväpastaa
  
• oliiviöljyä
  
• basilikan lehtiä
  

Kuori maa-artisokat ja laita kuorimasi artisokka odottamaan veteen, johon on lisätty sitruunanmehua. Näin artisokat eivät tummu. Paahda mantelit kuivalla pannulla, kunnes ne saavat vähän väriä. Rouhi karkeaksi rouheeksi ja laita sivuun odottamaan.

Lohko artisokat pituussunnassa ja laita uunipannulle. Sekoita niihin hiukan oliiviöljyä, mustapippuria ja suolaa. Paahda 225 asteisessa uunissa n. 20 - 30 min. tai kunnes artisokat ovat pehmenneet. Sekoittele paahtamisen aikana. 

Valmista kastike. Keitä 3 dl kaurakermaa jonkin verran kokoon pienessä kattilassa (n. 5 min ilman kantta). Lisää konjakki, rosmariini ja valkospuli. Jatka keittämistä toiset 5 min. Suurusta kastike sekoittamalla vehnäjauho jäljellä olevaan 1 dl kaurakermaa ja vispilöi kastikkeen joukkoon. Kuumenna jatkuvasti sekoittaen ja keitä muutama minuutti. Lisää sitruunan mehu, mustapippuria ja suolaa ja tarkista maku. Lisää 2/3 mantelirouheesta ja paahdetut maa-artisokat kastikkeesen. Pidä kastike lämpimänä sillä aikaa kun keität pastan.

Valuta kypsä pasta ja sekoita joukkoon oliiviöljyä. Kaada takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon artisokkakastike. Ennen tarjoilua ripottele pintaan loput paahdetuista manteleista ja tuoreita basilikan lehtiä.

..................................

* Viinisnobbaliua: Ruoka- ja viinilehtien sivuilta löytää harvemmin viinisuosituksia

 kasvisruoille ja vielä harvemmin viinejä arvioidaan sen perusteella, minkä kasviskeittön 

antimien kanssa niiden maut tulevat oikeuksiinsa. Mielestäni tämä on ikävää syrjintää, jonka lähtökohtana on oletus siitä, että kasvissyöjät juovat yrttiteetä, ja kasvisten kanssa juodaan korkeintaan tylsää valkoviiniä.

Viineistä kiinnostunut vegaani on ilmeisesti sen verran harvinainen otus, että niitä ei virallisesti ole olemassa. Vaihtoehdoksi on jäänyt suorittaa omia kokeiluja, jotka joko osoittautuvat iloisiksi yllätyksiksi tai unohdetaan vähin äänin. Yleensä myös iloiset yllätykset tuppaavat unohtumaan, ellei niitä kirjaa ylös. Niinpä tässä vinkki punaviinin ystävälle. Artisokkapastalle löytyi kaveri oheisesta argentiinalaisesta punaviinistä: Norton Privada, Bodega Norton, Luján de Cuyo, Mendoza. Malbec, Cabernet Sauvignon ja Merlot -rypäleistä valmistettu täyteläinen punaviini on melko tyyris, Alkon hinta 15,49 €,  ja olimmekin saaneet sen tuliaisiksi. Voisin kuitenkin kokeilla tälle pastalle jotain muuta vastaavaa punkkua, jota esim. kuvaillaan sanoilla: Täyteläinen, notkea, kypsän marjaisa, mausteinen, lakritsinen, lämmin. 

Herkkukeittoa perunasta

Arki-iltana halusin suosia kotimaista, lähiruokaa ja valitsin aterian perustaksi perunan. Okei, kaikista kampanjoista huolimatta peruna on vähän tylsä aihe. Sitäpaitsi tähän vuodenaikaan kotimaiset kasvikset vetävät viimeisiään, joten yritys suosia lähiruokaa vaatii ylipäätään mielikuvitusta. Koska maku asettuu keittiössämme ykkössijalle, jouduin tämänkin aterian suhteen tekemään kompromisseja. Peruna on siis kotimaista, muut ainekset eivät, mutta samasta maanosasta kuitenkin.

Lopputulos, eli perunafenkolikeitto oli kokonaisuutena sen verran herkullinen, että tulen tekemään sitä toistekin. Kuvan keiton keltainen väri tulee sahramista, joka on kaikkea muuta kuin arkimauste. Sitä oli kuitenkin pääsiäisen jäljiltä jäänyt hippunen, ja pieni määrä riitti tuomaan makua ja tekemään keitosta arjen luksusta. Keitto on kuitenkin hyvää myös ilman sahramia, jolloin fenkolin vieno maku pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa. Pinjansiemenet toimivat tässä jälleen kasviskerman asemasta ja tuovat keittoon täyteläistä makua. 

Perunafenkolikeitto 4 - 6:lle

• 100 g pinjansiemeniä
• 2 tl fenkolin siemeniä
• 1 rkl erikoisrypsiöljyä tai oliiviöljyä
  
• 2 laakerinlehteä
• 1/2 tl kokonaisia mustapippureita
  
• (1/4 tl sahramia)
• 1 iso tai 2 pientä fenkolia suikaloituna
  
• 2 keskikokoisen purjon valkoinen osa silputtuna
  
• 5 valkosipulin kynttä, kuori ja murskaa
  
• 10 keskikokoista jauhoista perunaa kuutioituna
  
• 1,2 l kasvislientä
  
• 1 tl sitruunanmehua
  
• 1 tl sokeria tai agavesiirappia
  
• 1 tl hiivahiutaleita
  
• (mustapippuria myllystä
  
• suolaa)
  

Paahda keskikokoisessa soppakattilassa pinjansiemeniä, kunnes ne saavat väriä. Siirrä toiseen astiaan. Paahda hetki fenkolinsiemeniä, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää kasvisöljy ja fenkolisuikaleet ja freesaa hetki. Jos käytät sahramia, lisää se tässä vaiheessa. Silppua sillä aikaa purjo, hämmentele fenkoliseosta välillä ja lisää sitten purjosilppu ja jatka kypsennystä sekoitellen. Kuori ja kuutioi perunat. Lisää fenkolipurjoseokseen. Lisää myös pinjansiemenet, laakerinlehdet, pippurit ja valkosipulimurska. Freesaa vielä hetki sekoitellen. Lisää kasvisliemi ja anna keiton kiehahtaa. Vähennä lämpöä ja keitä keittoa miedolla lämmöllä n. 1/2 t.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jatka soseuttamista niin pitkään, että keitto on samettista ja pinjansiemenet ovat hienontuneet kermaksi. Lisää sitruunanmehu, sokeri, hiivahiutaleet ja tarvittaessa vielä mustapippuria ja suolaa. Tarkista maku. Silppua ennen tarjoilua pinnalle tuoretta persiljaa tai timjamia.

Rukiiset välipalapatukat

Elämme snäksikulttuurin kukoistusta. Kauppojen välipalahyllyt pursuavat valmiita, mukana kannettavia patukoita, keksejä ja smoothieita. Kiusallinen pikku nälkä nujertuu kieltämättä mukavasti terveysvaikutteisella energiapatukalla ja itsekin sorrun niihin silloin tällöin. On tietysti kyseenalaista korvata oikeita aterioita korvikkeilla, mutta loppujen lopuksi vielä hölmömpää on ostaa yksittäispakattuja, usein lisäainebuustattuja patukoita, koska niiden valmistaminen omassa keittiössä on melkein naurettavan helppoa ja lopputulos palkitseva. 

Kaura on välipalamarkkinoilla kova sana, ja ravitsemuksellisesti se onkin kotimaisten viljojen kunkku. Omassa koekeittiössäni kaura löysi kuitenkin haastajansa rukiista, osittain siksi, että olen yrittänyt kehitellä tapoja lisätä olematonta rukiinkulutustamme. Jos kaurahiutaleista saa klassisen myslipatukan, onnistuisiko se myös rukiista?

Valmistin ruispatukat melko samaan tapaan, kuin kauraiset serkkunsa ja lopputulos oli erittäinkin toimiva. Ruispatukat maistuvat terveellisiltä, mitä ne epäilemättä ovatkin, mutta eivät oikeastaan rukiilta. Patukoiden makeus tulee lähinnä kuivatuista hedelmistä ja marjoista, joten jos haluat nujertaa oman pikkunälkäsi makeammin, lisää taikinaan intiaani-/ tai muuta tummaa sokeria. Samoin rasvan määrä on melko alhainen, koska osa rasvasta on korvattu viikunasoseella.* Näillä patukoilla nälkä talttui vähän pidemmäksikin aikaa ja jääkaapissa, ilmatiiviisti pakattuna patukat säilyvät n. viikon verran.

Rukiiset välipalapatukat (1o patukkaa)

• 5 viikunaa silputtuna ja liotettuna mieluiten yön yli 3 dl:ssa vettä
  
• 75 g kasvimargariinia

• 2 rkl jauhettuja pellavansiemeniä
  
• 1 rkl perunajauhoja
  
• 6 rkl viikunoiden liotusvettä

• 3 dl ruis (-puuro)hiutaleita, jauhettuina
  
• 3 dl ruishiutaleita sellaisenaan
  
• 1/2 tl soodaa
  
• 1/2 dl intiaanisokeria
  
• 1/2 tl jauhettua kaardemummaa
  
• 1 tl vaniljasokeria
  
• 1/2 tl hienoa merisuolaa
  
• 2 dl kuivattuja marjoja (esim. mustikoita, karpaloita tms.)
• viikunoiden liotusvettä tarvittaessa

25 cm x 25 cm neliövuoka + kasvismargariinia vuoan voiteluun

Liota silputtuja viikunoita vedessä. Kaada liotusvesi talteen. Laita pellavansiemenjauhe turpoamaan veteen, kunnes saat hiukan hyytelömäisen seoksen. Vatkaa siihen ilmaa vispilällä tai sähkövatkaimella. Soseuta viikunat ja vatkaa ne margariinin kanssa kuohkeaksi seokseksi. Tämä onnistuu kätevästi esim. sauvasekoittimella. Vatkaa joukkoon pellavansiemenseos sekä perunajauho.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Jauha tehosekoittimessa 3 dl ruishiutaleita jauhoksi. Yhdistä muihin kuiviin aineisiin leivinkulhossa. Lisää joukkoon margariiniseos ja sekoita tasaiseksi. Jos taikina on liian kuivaa, lisää viikunavettä. Painele taikina voideltuun neliövuokaan. Sivele pinta rypsiöljyllä ja ripottele pinnalle ruishiutaleita. Paista 180 asteisen uunin alaosassa n. 1/2 tuntia. Kytke uuni pois päältä ja anna kypsyä jälkilämmmössä vielä 15 min. tai kunnes taikinalevy on kauniin ruskea. Ota uunista ja anna jäähtyä. Leikkaa levy jäähtyneenä n. 10 patukaksi. 

...................................

* Viikunoiden sijaan voit käyttää myös kuivattuja luumuja. Niitä kannattaa laittaa suhteessa n. 11/2 kertainen määrä, eli 8 luumua.

** Miksi jauhettuja ruishiutaleita? Ruisjauhot vaatiivat kunnolla kypsyäkseen melko pitkän ajan. Tästä syystä ohjeessa on käytetty ruishiutaleita ja niistä jauhettua jauhoa, koska puurohiutaleet on jo esikypsennetty höryttämällä. Tällöin kypsyminen nopeutuu ja patukoista tulee helpommin sulavia.

Pääsiäisherkkuja II

Pääsiäistä voi halutessaan juhlia matalalla profiililla. Joulun väliin jättäminen on kannanotto, pääsiäisen voi rauhassa kuitata mämmillä ja suklaamunilla. - Tosin jälkimmäisiä on haastavaa löytää vegaanisena. Toisaalta, kun on vapaus valita, mikä on mukavampaa, kuin vastaanottaa uutta kevättä ystävien kanssa hyvän ruuan kera. Pääsiäisessä on vahvasti itäinen klangi, joten meidän pöytäämme ovat vakiinnuttaneet paikkansa blinit ja kuohuviini. Blineissä on koulukuntaeroja sekä koostumuksen, että valmistuksen suhteen. Olen maistanut suuria, rasvassa tiriseviä, rapeita blinejä, sekä kuohkeita, pieniä blinejä, ja päätynyt omassa keittiössäni jälkimmäisiin. Yksi syy on se, että blinejä on kivaa syödä paljon, koska lisukkeet ovat hyviä. Toinen syy on valmistustekninen: En pidä rasvankärystä. Niinpä paistan blinit täysin ilman rasvaa mutta teen taikinasta ekstramaukkaan.

Venäläinen tuttavani valmistaa blininsä pelkästään vehnäjauhoista. Itse kuitenkin pidän juuri tattarin mausta, joka toimii hyvin tuhdin makuisten lisukkeiden, kuten hapankurkkujen, sipulin, ja sienimuhennoksen kanssa.

Tässä blinien kanssa metsäsienimuhennosta, punajuurisalaattia, munakoisotahnaa sekä tietysti mustaa merileväkaviaaria, vatkattua soijahapankermaa ja sipulia.

Blinit 8:lle:

2,5 dl maustamatonta soijajugurttia
7,5 dl vettä + 1 1/4 dl
25 g tuorehiivaa (1/2 pakettia)
1 tl hienoa merisuolaa
2 tl (intiaani-) sokeria
1 l tattarijauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja soijajugurtti. Sekoita joukkoon vatkaten tattarijauhot ja lisää tarvittaessa vielä vettä, jotta saat vellimäisen taikinan. Jätä lämpimään paikkaan turpoamaan n. 1/2 tunniksi. Taikina muuttuu hiivan ansioista kuplivaksi ja löysemmäksi, se on ok. Valmiit lettupannun kolot ovat käteviä, mutta paistelu sujuu myös tavallisella pannulla. Rasvattoman paistamisen salaisuus on teflonpannu ja riittävän matala paistolämpötila. Muuten letut tarttuvat kiinni. Laita valmiit blinit kannelliseen uunivuokaan, etteivät ne jäähdy. Voit myös laittaa blinit hetkeksi uuniin ennen tarjoilua, mutta tosiasia on, että ne jäähtyvät nopeasti. 

Hapan soijakerma blineille:

• 1/2 prk vatkautuvaa soijakermaa vaahdotettuna
  
• 1 tl sitruunanmehua
  
• 1 tl omenaviinietikkaa
  
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
  
• 1/4 tl hienoa merisuolaa
  

Sekoita loput ainekset soijakermavaahtoon. Tarkista maku ja lisää sitruunanmehua tarvittaessa. Sitruunankuori häivyttää tehokkaasti soijakerman hieman tympeää makua.

Pashaa oli myös saatava ja soijalehmästähän sitäkin saa. Jälkiruoan äärellä intouduimme pohtimaan, mitä soijasta ei saa, sen verran moninaiset ovat soijan mahdollisuudet. 

Parempi Pasha:

• 1 prk maustamatonta soijajugurttia
  
• 1 prk maustamatonta soijatuorejuustoa
• 1,5 dl vatkautuvaa soijakermaa
  
• 1,25 dl sokeria
  
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 dl mantelirouhetta
  
• 1/2 dl rusinoita
  
• 1/2 - 1 dl hillottua appelsiininkuorta
  
• 1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
• 3 rkl agar agaria

Vatkaa soijakerma vaahdoksi. Notkista soijatuorejuusto ja sekoita siihen puolet sokerista. Sekoita loppu sokerista soijajugurttiin ja lisää siihen matelirouhe, rusinat, sitruunankuori ja hillottu appelsiini. Yhdistä toisiinsa tuorejuusto, jugurttiseos ja kääntele joukkoon soijakermavaahto. Liuota agar agar sitruunanmehuun ohjeen mukaan. Jäähdytä seosta hieman ja sekoita pashaseokseen. Vuoraa sopiva pashamuotti tiiviillä harsokankaalla. Esim. kahvinsuodatin tai keskikokoinen lävikkö käyvät hyvin. Pashaa on tässä vaiheessa melko paljon, joten ihan pikkusuodatin ei riitä. Kaada massa muottiin ja nosta jääkaappiin valumaan n. vuorokaudeksi. Mitä pidempään valutat, sen tiiviimpää pashasta tulee. Kumoa valmis pasha tarjoiluvadille ja koristele esim. mantelirouheella, säilykehedelmillä tms.

Piste ii:n päälle olivat Ruohonjuuresta ostetut vegaanisuklaalla päällystetyt marsipaanimunat. Myös Lidlissä myytiin liikööritäytteisiä suklaamunia, joiden valmistuksessa ei periaatteessa ole käytetty maidon ainesosia. Munat valmistetaan kuitenkin samoilla linjastoilla tavallisten maitosuklaamunien kanssa, joten niissä luultavasti on jäämiä, eikä tuotantoprosessi ei ole mitenkään vegaaninen. 

Pääsiäisherkkuja I

Tämä on ihan perusvegaaniversio perinteisistä rahkapullista. Rahkatäytteen veganisoimiseksi on useampia tapoja. Tässä niistä yksi, joka on erilaisten kokeilujen ja käyttäjäraadin arviointien perusteella osoittautunut parhaaksi. Se on myös läpäissyt mummotestin* erinomaisesti.

Aloita valmistus täytteestä, koska se saa valua, jotta ylimääräinen neste poistuu ja täytteestä tulee kiinteämpi. Täytteen valuessa voit valmistaa pullataikinan. Tässä versiossa taikinaan on lisätty raastettua appelsiininkuorta, muuten kyseessä on peruspulla. Jätä taikina kuitenkin löysäksi, äläkä vaivaa sitä niin paljon kuin tavallisesti. Vaivaamisesta syntyvä sitko vaikeuttaa pullien muotoilua täytettä varten, koska liian kimmoisa taikina palaa takaisin muotoonsa.

Pääsiäispullat

Valerahkatäyte:

• 1 prk maustamatonta soijajugurttia
  
• 1 purkki kauravaniljakastiketta
  
• 1 - 2 dl rusinoita (riippuen miten rusinaisesta pidät)
  
• 1 dl tomusokeria
  

Sekoita ainekset keskenään ja laita harsokankaalla vuorattuun siivilään tai kahvisuodattimeen valumaan n. 4 tunniksi.

Siirrä valunut täyte kulhoon ja lisää muut täytteen ainekset:

• 1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
  
• 1 tl omenaviinietikkaa
  
• 2 tl vaniljasokeria
  
• 1/2 - 1 dl tomusokeria
  
• 4 rkl maizenaa
  
• 1/4 tl suolaa

Sekoita täyte tasaiseksi.

Pullataikina:

• 1/2 l soija- tai muuta kasvismaitoa
  
• 1 pkt tuorehiivaa
  
• 2 tl jauhettua kardemummaa
  
• 1 dl rypsiöljyä
  
• 2 dl sokeria
  
• 2 tl hienoa merisuolaa
  
• 1 appelsiinin raastettu kuori
  
• n. 13 dl vehnäjauhoja (hiukan karkeammat erikoisvehnäjauhot ovat parempia, mutta niitä on vaikeaa löytää luomuna)

Valmista pullataikina tavalliseen tapaan ja anna kohota hyvin. Taikina saa olla melko löysää. Jos haluat pyöreitä pieniä piirakoita, pyörittele taikina pikkupulliksi ja anna kohota pellillä kaksinkertaiseksi (1/2 t - 45 min.). Ennen täyttämistä ja paistamista paina pullien keskelle laakea syvennys esim. pienellä tasapohjaisella jälkiruokakulholla tai leveäpohjaisella juomalasilla. Jos haluat, voit voidella pullat tässä vaiheessa esim. soijamaidolla, jolloin pulliin tulee hiukan kiiltävä pinta. Lusikoi täytettä pullille ja paista 200 - 225 asteessa 20 min. Säädä uunin paistolämpötilaa pullien koon ja uunisi tehojen mukaan. Täyte vaatii sen 20 min. uunia hyytyäkseen, joten pullia kannattaa paistaa hieman tavallista kauemmin ja alhaisemmassa lämpötilassa.

Vaihtoehtoisesti voit tehdä myös yhden suuren piirakan. Taikina ja täyte riittävät kunnolla yhteen uunipellilliseen + pikkupulliin. Paista suurta piirasta 200 asteessa uunin alimmalla tasolla n. 30 min.

Pullissa on haastavaa saada täyte pysymään, koska pullat tahtovat uunissa kohota. Tähän auttaa se, että pullat ovat kohonneet riittävästi ennen paistamista, jolloin ne eivät enää uunissa innostu paisumaan. Tee myös täytettä varten riittävän laakea syvennys, ja vasta juuri ennen täyttämistä. 

............................................

* Mummo- tai vaihtoehtoisesti pappatestit ovat empiirisiä kokeita, joissa koehenkilö (siis viaton sekasyöjäisovanhempi) altistetaan jollekin vegaaniherkulle ilman, että koehenkilö tietää, mistä on kysymys. Koe on läpäisty, mikäli mummo-/pappa syö annoksensa halukkaasti ilman kiusallisia kommentteja tai lisäkysymyksiä. Mikäli ruokaa kehutaan spontaanisti tai otetaan lisää, koe on onnistunut erinomaisesti ja resepti voidaan julistaa sopivaksi ei-vegaaneille ruokavieraille.

Hamppuomeletti

Alkuun pari varoitusta: Tämä ohje on hardcore vegaani. Lisäksi se kuuluu sarjaan maistuu paremmalle kuin näyttää. Ei siis perheillallisille. (Ainakaan normi-sellaisille.)

Vietin taas eilisen illan keittiössä, vaikkei pitänyt. Sain äkillisen inspiraation tehdä hefua (mitä voi tietysti jonkun olla vaikeaa käsittää...). Hefun teko on mielestäni aivan ihanan helppoa verrattuna esim. tofuun. Ei liotuksia, ylikuohuvia "maito"-kattiloita tai pohjaanpalanutta proteiinitöhkää. Tofuun verrattuna homemade hefu on siis lähes pikaruokaa. Makukin on mielestäni parempi, erityisesti suolaisia ruokia ajatellen.

Näin pääsiäisen edellä ei voi välttyä munamaisuuksilta ja minunkin teki mieli omelettia. Perinteisen tofukkaan sijaan päätin siis valmistaa hefukkaan. Koska omin käsin väsätty hefuköntti tuntui jotenkin kallisarvoiselta, halusin myös tarjota sitä melko au naturelle. Lisäksi säästyin hefun prässäämiseltä, koska ohjeeseen tarvitaan pehmeää hefumassaa.

Omeletissa hefu toimii melko samaan tapaan kuin tofu. Tällä ohjeella lopputulos ei ole erityisen kiinteä, eikä ainakaan munakasmaisen sitkeä, vaan pehmeä ja pikemminkin kokkelimainen. Minua se ei haittaa, mutta Vegemies mutisi kyllä jotain mössöstä (no, se "mössö" ei kyllä kauaa lautasella viipynyt). Mikäli maltat paistaa hefukasta riittävän pitkään miedolla lämmöllä, se pysyy paremmin koossa ja ulkonäkö muistuttaa enemmän perinteistä omelettia. Oma pikaruokakokkailuni oli kuitenkin kestänyt tässä vaiheessa jo 11/2 t, ja olimme niin nälkäisiä, että jouduin vähän nopeuttamaan paistovaihetta.

Hefukas 2:lle

• 250 g pehmeää hefua + hamppuheraa tarvittaessa
  
• 1 valkospulinkynsi murskattuna
  
• 1 rkl perunajauhoja
  
• 1/2 tl kurkumaa
  
• 1 tl agavesiirappia tai muuta neutraalia makeutusainetta
  
• 1 tl tuoretta rosmariinia hienoksi silputtuna tai 1/2 tl kuivattua
  
• 1/2 tl sinappijauhetta
  
• 1/2 tl sipulijauhetta
  
• 1 rkl hiivahiutaleita 
• mustapippuria myllystä
• suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaikseksi massaksi. Ohenna tarvittaessa hamppuheralla (tai mikäli sitä ei ole, jollain kasvismaidolla). Tarkista maku.

• 1/2 keltasipulia 
  
• 1/2 keltaista paprikaa
  
• 1/2 tl kurkumaa
  
• (kylmäpuristettua) rypsiöljyä
  

Pilko sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi. Käytä hefukkaan paistamiseen laakeaa teflon- tai muuta tarttumatonpintaista paistinpannua. Lorauta sille n. 1 rkl rypsiöljyä ja freesaa sipulia, paprikaa ja kurkumaa muutan minuutin ajan.

Levitä omelettitaikina tasaisesti pannulle sipuliseoksen päälle. Paista miedolla lämmöllä 20 - 30 min. Kääntele omelettia paistamisen puolessa välissä siten, että se saa väriä molemmilta puolilta. Mikäli lätty ei pysy kasassa, muotoile se uudelleen ja jatka paistamista. Ota kypsä hefukas ja anna sen vetäytyä pannulla n. 5 min. ennen kumoamista lautaselle. Tämä helpottaa myös koossapysymistä.

Tarjosin oman hefukkaani yksinkertaisesti keitetyn parsakaalin, balsamicosiirapin, vihreän salaatin ja leivän kera. Muuta ei tarvittu, mutta loppui kesken.

..............................................

Perushefun ohjeita löytyy esim. netistä tai Härkäpapua sarvista -kirjasta. Tässä kuitenkin vielä miten sen itse tein:

Hefu

• 250 g (5 dl) hampun siemeniä
  
• 1,25 l + 2,5 dl vettä
  
• tehosekoitin
  
• tiheää harsokangasta
  
• siivilä, kulho
  
• laakea kattila + kulho vesihauteessa kypsentämistä varten
  

Jauha hampunsiemenet tehosekoittimessa jauheeksi kahdessa erässä. Ota puolet jauheesta sivuun ja lisää toiseen puoleen (tehosekoittimessa) puolet vedestä. (Säästä 2,5 dl vettä tehosekoittimen huuhtelua varten, että saat kaiken arvokkaan hamppumaidon talteen). Käytä konetta n. 3 min. Pidä välillä taukoa, jos tehosekoittimesi tuntuu kuumenevan liikaa. Kaada syntynyt hamppumaito harsokankaalla vuorattuun siivilään, joka on riittävän suuren kulhon päällä. Toista sama toiselle hampunsiemenerälle. Huuhtelen tässä vaiheessa myös tehosekoittimen ja kaadan loput hamppumaidot siivilään. Puristele harsokankaassa oleva siemenmassa mahdollisimman kuivaksi. Säästä tämä hamppuokara myöhempää käyttöä varten (esim. leipätaikinaan tai sämpylöihin).

Kaada siivilöity hamppumaito kulhoon tai kattilaan, jota voit kuumentaa vesihauteessa. Olen kuullut, että hefun valmistus onnistuu myös suoraan kattilassa, mutta suosittelen lämpimästi vesihaudetta (tiskari kiittää!). Kuumenna hamppumaitoa, kunnes siitä alkaa erottua heraa. Sekoittele välillä pohjaa myöten. Hefun erottuminen kestää n. 15 - 20 min.

Kun hera alkaa olla melko kirkasta, kaada hefuseos uudelleen (puhtaalla) harsokankaalla vuorattuun siivilään. Puristele ylimääräinen hefumassa herasta. Tämä on vähän kuumaa puuhaa, ellet malta antaa massan jäähtyä. Hefukkaaseen, levitteisiin yms. hefu on valmista käytettäväksi jo tässä vaiheessa. Mikäli haluat kiinteää, leikattavaa hefua, siirrä se sopivankokoiseen astiaan/siivilään, josta hera pääsee valumaan pois. Aseta päälle paino ja anna hefun kiinteytyä 30 - 40 min. Säilytä jääkaapissa.

Hamppukana muni munan...

Paahdettu paprikasoppa

Leivontapäivänä laiskan kokin keitto valmistuu uunipaahdetuista kasviksista. Paahtaminen nostaa kasvisten maun toiseen potenssiin ja keitto valmistuu puoliksi itsestään. En tosin malttanut olla testailematta uutukaisen uunimme grillivastusta, joten paprikat ja sipulit saivat mustat kyljet. Erityisesti paprika on mielestäni parasta grillattuna. Samoin pienet luomuvalkosipulinkynnet on huomattavasti helpompi käsitellä, kun kokonaisen sipulin heittää sellaisenaan uuniin ja hoitaa kuorimisen vasta jälkeen päin.

Tämä (-kin) olisi oikeastaan syyskesän keitto, mutta jostain syystä keittiöömme oli kertynyt suuri pussillinen tarjouspaprikoita, jotka saivat keitossa päärooli. Käytin maustamiseen valmista espanjalaistyylistä maustesekoitusta (NoMU Spanish Rub), jossa on mm. paprikaa, chiliä, kanelia, jeeraa, oreganoa ja mustapippuria. Keiton voi maustaa mieleisekseen muillakin mausteilla, mutta suosittelen ainakin edellä mainittuja. Cashew-pähkinät taittavat makua kasviskerman asemesta, mutta keitto on edelleen vahvan makuinen. Se on myös on sakea, joten halutessasi voit ohentaa sitä vielä  kasvisliemellä.

Keitto paahdetuista paprikoista

• 4 - 5 punaista paprikaa (osa voi olla myös muun värisiä)  
  
• 2 keltasipulia
  
• kokonainen valkosipulinkynsi
  
• 3 varsisellerin vartta

• 5 tomaattia tai purkki kuorittuja tomaatteja
  
• 1,5 dl cashewpähkinöitä
  
• 1 l kasvislientä (vettä + kasvisliemikuutiot tai -jauhetta)
  
• 2 tl NoMU Spanish Rub -mausteseosta TAI
  
• paprikajauhetta, jeeraa, cayennepippuria, kuivattua oreganoa ja basilikaa, hippu kanelia ja neilikkaa, 1/4 tl sinappijauhetta, suolaa ja mustapippuria
• 2 tl vaahterasiirappia
• 1 tl balsamiviinietikkaa

Aloita paahtamalla kasvikset. Jos olet grillailutuulella, laita paprikat uunin grillivastuksen alle. Kääntele paahtamisen aikana. Kun paprikat ovat paahtuneet n. 10 min., lisää sipulit kokonaisina, kuorimatta, samoin kokonainen valkosipuli ja kääntele myös niitä paahtamisen aikana. Jatka n. 15 min ja lisää viimeisenä sellerinvarret. Anna paahtua vielä 5 - 10 min., tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja paprikat jonkin verran mustuneet. Ota kasvikset uunista ja anna jäähtyä.

Jos käytät tuoreita tomaatteja, kalttaa sillä aika tomaatit kiehuvassa vedessä. Anna jäähtyä ja vedä tomaattien kuori irti. Kuutio tomaatit pieniksi paloiksi. Jos käytät purkkitomaatteja, kuutioi myös ne, ja ota liemi talteen.

Laita suurehkoon soppakattilaan cashew-pähkinät, kuumenna ja hämmennä samalla, etteivät pähkinät pala. Paahda pähkinöitä, kunnes ne alkavat tuoksua ja saavat hieman väriä. Lisää tomaattikuutiot ja mausteet, vähennä lämpöä ja hauduta seosta n. 5 min. välillä sekoitellen. Kuori sillä aikaa paprikat, sipulit ja valkosipulit. Laita sellaisenaan kattilaan tomaattien ja pähkinöiden joukkoon. Kuumenna muutama minuutti sekoitellen. Lisää kasvisliemi (+ tomaattiliemi), siirappi ja etikka ja anna seoksen kiehua 5 min. tai kauemmin riippuen, kuinka kiire on saada kietto pöytään. Soseuta keitto sauvasekoittimella mahdollisimman tasaiseksi. Tarkista maku ja tarjoa hyvän leivän kanssa.

Hyviä lisukkeita keitolle ovat mm. paahdetut kurpitsansiemenet, persiljasilppu, vege-valkosipulimajoneesi, jne. Tosi nälkäinen heittää sekaan muutaman viipaleen veggeronia.

Tässä keiton pintaa koristaa persilja ja kotitekoinen basilikatofumajoneesi.

.......................................

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Keittoa jäi vähän yli, ja tarjosin sitä myös seuraavana päivänä. Keitto oli saostunut entisestään, joten siitä syntyi mainio kastike keitetyn ohran ja mintulla maustettujen herneiden kanssa. Ohran ja paprikan yhdistelmä oli loistava, joten luultavasti tämä resepti jää elämään myös yhtenä suosikkikastikkeistani.

Muffineja uudesta uunista

Jippii, Kahvila Vegaani on vihdoin saanut uuden lieden! Ikäloppu 80-luvun Strömberg sai väistyä ja hankimme uuden hellan. Olin pitkään haaveillut kaasuliedestä ja nyt se on täällä! Valitettavasti talossamme on luovuttu kaupunkikaasusta 90-luvulla, joten kaapissa pönöttää nyt nestekaasupullo. Yritin selvitellä etukäteen kaasu- ja sähköliesien eroja ympäristönäkökulmasta, mutta en saanut kokoon mitään järjellistä. Tuskin tässä mistään ekoteosta kuitenkaan on kysymys, paitsi että vanha energiasyöppö on nyt korvattu uudella ja tehokkaalla. Uuni toimii edelleen sähköllä, mutta kerralla saa nyt paistettua isommat satsit, koska kiertoilmauuniin mahtuu monta peltiä kerrallaan. Sitäpaitsi uuni on hervottoman iso. Eli lämmitysaikaa säästyy ja käyttö tehostuu. Ehkä myös viihdyn entistäkin paremmin keittössä kokkaillen ruokia alusta alkaen itse, enkä turvaudu puolivalmisteisiin. Se on kyllä ollut minimaalista muutenkin, koska en pidä pitkälle prosessoiduista tuotteista.

Uuden keittiöihmeen kokeilu alkoi heti, kun

 kaasu ja sähkö oli kytketty. Jääkaapissa oli pellavansiemeniä ja viikunoita likomassa odotellen sopivaa hetkeä ja ensimmäisinä päivänvalon näkivät ruis-viikunamuffinit. Kaasuliekillä

 ensimmäisenä testiin pääsi teevesi (parasta aloittaa varmalta pohjalta..) ja kello viiden tee oli valmis nautiskeltavaksi tuota pikaa. 

Muffinit ovat makean ja suolaisen väliltä, koska makeus tulee lähinnä viikunoista. Ruisjauhon ja runsaan hedelmäpitoisuuden vuoksi ne ovat todella kosteita ja meheviä, ja reilun makuisia. Eivät kuitenkaan ehkä aivan perinteisiä muffareita. Jos pidät ruismarjapuurosta tai rönttösistä, pidät luultavasti myös näistä herkullisista terveyspommeista.  Voit tehdä ne myös ilman hillopyörrettä, mutta metsämarjainen hillo oli mielestäni kyllä piste iin päälle. Ovat hyviä myös aamiaispöydässä.

Ruis-viikunamuffinit (12 pientä muffinia)

• 3 rkl pellavansiemenrouhetta
  
• 2,5 dl kauramaitoa

- Liota siemeniä kauramaidossa n. 1 vrk.

• n. 7 kuivattua viikunaa
  
• 2,5 dl vettä
  

- Silppua viikunat ja laita veteen likoamaan n. 1 vuorokaudeksi.

• 1 tl omenaviinietikkaa
• 1 rkl vaahterasiirappia
• 1 tl vaniljasokeria
  
• 3 3/4 dl ruissihtijauhoja
• 2,5 dl hiivaleipäjauhoja
  
• reilu 1/2 dl maizenaa/perunajauhoja
• 1 1/4 dl hasselpähkinärouhetta
• 1 tl suolaa
  
• 1/2 tl kaardemummaa
• 1 tl leivinsoodaa
  
• 1 tl leivinjauhetta
  
• 1 1/4 dl kauramaitoa

• Jotain metsämarjahilloa (mustikka-, puolukka- tms.), itse käytin mustikoista ja karpaloista tehtyä ostohilloa
  

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Voitele 12 muffinin vuoka kookosrasvalla tai kasvimargariinilla. Näihin muffineihin et tarvitse paperisia muffinivuokia, koska ne eivät tartu vuokaan.

Ota pellavansiemenseos jääkaapista ja vatkaa tasaiseksi. Lisää viinietikka, vaahterasiirappi ja vaniljasokeri.

Sekoita kuivat aineet keskenään leivinkulhossa. Kaada joukkoon pellavansiemenseos, kääntele seosta muutaman kerran sekaisin ja lisää viikunat ja niiden liotusvesi (on lähes imeytynyt viikunoihin). Lisää myös kauramaito ja sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Lusikoi muffinivuokaan. Tee jokaisen muffinin keskelle pieni syvennys ja laita siihen lusikallinen hilloa. Kääntele hillo muffinitaikinaan muutamalla kauhaisulla. Se saa muodostaa pienen hillopyörteen. Paista muffineita uunissa n. 20 min. Riippuen hillosta, se luultavasti valuu, joten varaudu laittamalla vuoka, folio tai vastaava uunin pohjalle. Sammuta uuni 20 min. jälkeen ja anna muffinien paistua jäälkilämmössä , kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Paistoaika riippuu uunista, mikäli uunisi jäähtyy nopeasti, voit antaa muffinien olla pidempään (n. 20 min.) Kumoa muffinit vuoasta heti uunista ottamisen jälkeen. 

Cokis chili ja avocadotahnaa

Välillä unohdan, miten paljon pidänkään meksikolaisesta ruoasta. - Tai miten sen nyt ottaa, meksikolainen keittiö on laaja käsite ja meillä käsitys meksikolaisesta on suodattunut vahvasti amerikkalaisen ruokakulttuurin kautta. Oheinen resepti on sekin tuliainen Texasista. Amerikan malliin chilin pohjana on Cola-juoma, joka maustaa tuliset pavut makeiksi ja kutkuttaa mukavasti makuhermoja.

Guacamole sen sijaan on melko suoraan meksikolaisesta keittokirjasta (The New Complete Book of Mexican Cooking), mutta laitan sen reseptin tähän, koska se on mielestäni paras versio kyseisestä tahnasta.

Tämä chili on slow foodia parhaimmillaan, mitä pidempään jaksat hauduttaa, sitä parempi on lopputulos. Mutta viikonloppuhan onkin tulossa. Mikäli et pidä tuoreesta korianterista suosittelen, että harkitset viikonlopun ruoaksi jotain muuta.

Cokis chili n. 4:lle

• 250 g kuivattuja kidneypapuja, liota pakkauksen ohjeen mukaan
  
• vettä papujen keittämistä varten
  
• 1/2 l jotain Cola-juomaa (Huom. ei kevytversioita!)
  
• Kasvisliemijauhetta tai -kuutioita 2 litraa varten
  
• 2 tölkkiä tomaattimurskaa (= 800 g)
  
• 2 laakerinlehteä
  
• 1 tuore (jalapeno-) chili
  
• 2 sellerin vartta viipaloituna ohuesti
  
• 1 punasipuli silputtuna
  
• 2 suurta valkosipulin kynttä
  
• tuoretta mustapippuria
  
• suolaa maun mukaan
  
• 1 limen puristettu mehu
  
• 2 tl jeeraa
  
• 1 tl kuivattua korianteria jauhettuna
  
• runsaasti tuoretta oreganoa silputtuna
  
• runsaasti tuoretta korianteria silputtuna
  

Aloita keittämällä liotettuja papuja n. 45 min. Kaada keitinvesi pois ja siirrä pavut takaisin kattilaan. Kaada Cokis tai muu Cola papujen päälle. Lisää tomaattimurska, laakerinlehti, kasvisliemijauhe- tai kuutiot, mustapippuri, jeera ja korianteri, sekä 2,5 dl vettä. Kiehauta. Halkaise chili ja poista siemenet, lisää kattilaan. Silppua sipuli, viipaloi varsiselleri, murskaa valkosipulinkynnet ja lisää kattilaan. Jatka hauduttamista kannen alla, miedolla lämmöllä. Lisää tarvittaessa vettä sen verran, että seos on keittomaista. Anna chilin hautua ainakin pari tuntia, mutta voit kiehutella sitä pidempäänkin. Omani unohtui 3 ja 1/2 tunniksi lieden reunalle, koska oli muita kiireitä. Uskokaa pois, se oli hyvä veto!

Hämmennä chiliä välillä, ettei keitos pala pohjaan. Lisää tarvittaessa vettä, jos chili sakenee liikaa. Lopputuloksen pitäisi kuitenkin olla muhennostmaista. Vähän ennen tarjoilua lisää limen puristettu mehu, sekä tuore oregano. Anna kiehua vielä hetken, tarkista maku ja lisää pippuria/suolaa tarvittaessa. Ennen tarjoilua silppua päälle runsaasti tuoretta korianteria.

Chili on hyvää sellaisenaan suoraan kulhosta lusikoituna nachojen kanssa tai tortilloilla guacamolen ja suosikkisalsasi kera.

Guacamole

• 3 kypsää avokadoa
  
• 1 lime, raasta kuori ja purista mehu
  
• 1/2 punasipulia hienonnettuna
  
• 2 valkospulin kynttä murskattuna
  
• 1 kypsä tomaatti silputtuna
• 3 tippaa tabascoa tai säilötty jalopeno-chili silputtuna

• suolaa
• mustapippuria
  
• 1 tl agavesiirappia
  
• reilusti tuoretta korianteria silputtuna
  

Kuori avokadot, halkaise ja poista

kivet. Muhenna ne perunanuijalla, rakenne saa jäädä karkeaksi. Sekoita joukkoon limen mehu ja kuori, tomaatti, sipuli sekä loput mausteet. Sekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää pinnalle silputtua korianteria ennen tarjoilua.