Miten aika riittää raw foodiin?

Minulta kysytään usein, miten löydän aikaa tällaiseen monimutkaiseen kokkailuun. Ymmärrettävää ihmettelyä, kun vallitseva trendi on se, että ruoan valmistamiseen ja syömiseen käytetään nykyisin yhä vähemmän aikaa.

Kuten missä tahansa muussakin kokkauksessa, myös raakailussa saa toki kulutettua aikaa keittiössä tovin jos toisenkin. Mutta se ei varsinaisesti siihen liity, että kyse on raw foodista. Päin vastoin, useimmiten raakaruoka valmistuu paljon nopeammin kuin keitetty kaverinsa. Tästä hyvänä esimerkkiä tomaattikeitto: Raakana 5 min, kypsennettynä samoista tuoreista aineksista vähintäin 1/2 tuntia.

Ennemminkin kyse on uusista tavoista ja rutiineista, joiden opettelussa menee aluksi hieman aikaa. Koin itsekin jossain vaiheessa vähän stressaavaksi, kun piti muistaa laittaa etukäteen likoamaan jotain tai, että jos teki mieli juuri tiettyä ruokaa, se olisi vaatinut valmisteluja, jotka olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. No, ratkaisuni on ollut, että jos elämässä on paljon muuta meneillään, ruoanlaittoon suhtaudutaan rennommin. Eli silloin jätetään liottelut, hapattelut ja kuivaamiset vähemmälle ja tehdään simppeliä raakasapuskaa (smoothieita, keittoja, salaatteja) tai esim. marinoinnin sijaan höyrytän bataatit kypsiksi. Olen kuitenkin ollut niin innoissani uudeta tavasta ajatella koko ruoanlaittoa, että olen toisaalta viettänytkin keittiössä ilomielin aikaa erilaisia kokeiluja tehden.

Tiettyjä peruaineksia on kaapissani aina, kuten quinoaa, tattaria, hirssiä ja kauraa, sekä joitain superfoodeja.

Nyt, kun olen harrastanut raakailua reilun vuoden verran, siitä on tullut normaalia keittiöelämää ja moni homma hoituu rutiinilla.  Niinpä minulla on nykyisin aina valmiina tiettyjä juttuja, jotka nopeuttavat arikikokkausta huomaattavasti ja tekevät viiden minuutin pika-ateriastakin tyydyttävän.


Näitä ovat 1. Cashew- tai macadamiajuusto, jota hapatan säännöllisesti isomman erän. - Käytän sekä leivän päällä että lisukkeissa

2. Itse tehtyä raakatahinia tai pähkinätahnaa, jota myöskin valmistan kerralla isomman erän. Menee leivän päällä, kastikkeissa, herkuissa ja pakko myöntä, suoraan purkista :)

3. Kräkkerit, joita syntyy kätevästi mehustuksen sivutuotteena tulevasta juureskuidusta ja pellavansiemenistä.

4. Jotain valmiiksi liotettuja ( ja kuivattuja) pähkinöitä tai siemeniä, joita voi lisätä suoraan salaatin sekaan tai kastikkeisiin.

Myös kaupassa käyntiin on tullut muutoksia sikäli, että ostan joka kerran rutiinisti paljon vihreitä lehtivihanneksia, pakastemustikoita ja muitakin marjoja, luomu- tai muuten hyvälaatuisia hedelmiä ja kasviksia sekä avokadoja kypsytykseen. Näin niitä on aina keittiössä, kun ruoka-aika lähestyy.
Pähkinöitä, siemeniä, kuivahedelmiä jne, ostan aika ajoin isommat erät ja mieluiten irtomyynnistä. Näin niitäkin on yleensä aina varastossa. Samoin hyvin varusteltu maustekaappi on minulle tärkeä. Hankin mausteet luomuna aina kun, mahdollista, koska useimmat tavalliset mausteet on säteilytetty säilyvyyden ja puhatuden vuoksi.

Lisäksi  perhe-elämän pyörteissä eräs arkikokkauksen salaisuus on pitää yksi isompi ruoanlaittopäivä viikossa. Useimmiten se on minulla sunnuntai. Silloin teen pähkinätahnoja, kuivatan kräkkereita ja laitan ruokaa isompia eriä, jolloin seuraaville päiville säästyy aina jotain joko sellaisenaan tai uusien lisukkeiden kanssa tarjottavaksi tai pakastettavaksi. Aika "marttamainen" juttu, mutta on osoittautunut toimivaksi.

Esimerkiksi viime sunnuntaina mehustin muutaman kilon porkkanoita, jolloin sain mehua pariksi päiväksi, pohjan kasvismurekkeelle ja kräkkeritaikinaan. Laiton cashew-juuston hapattumaan ja tein parapähkinä-carob tahnaa. Lisäksi tein viikonlopun aikana reilusti raakapastaa, marinoituja kasviksia, porkkanamureketta ja kukkakaali-couscousia. Tähteistä syntyi yhden hengen arkilounaita ja joillain täydennyksillä vielä pari ilta-ateriaa. Raw-"korvapuustit" tyydyttivät herkkunälkää myös viikolla. Menihän tähän aikaa useampi tunti, mutta viikolla ei sitten ole tarvinnutkaan asua keittiössä.

Sunnuntaina söimme fiinimmin raw-murekekääryleitä, täytteenä marinoitua paprikaa, sipulia ja herkkusieniä. (Ohje kehittelyn alla.) Loppu murekkeesta annospaloina pakkaseen, ylijäänyt täyte pikaburgereihin myöhemmin viikolla.

Tässä sitten vielä viikon parhaat ilta-ateriat. Kumpaankaan ei mennyt kauaa, pikaburgereihin 15 min. burritoihin 20 min. ja annokset olivat valmiina lautasella. Silti ilta-aterialla oli jotain muutakin kuin salaattia. Lisäksi nämä ovat myös esimerkkejä meille tyypillisistä raaka-fuusio aterioista, joissa osa perheestä syö raakapainotteisen normiversion osa täysin raw-aterian. Burgeri-aterialla lapsilla oli lihaisat versiot, jälkimmäisessä kääreenä täysjyvä-burritot.

Pikaburgerit:

• 1 kp marinoitua paprikaa, sipulia ja herkkusieniä (n. puolet)
• 1/2 kp kookoslastuja, jauha jauheeksi
• 5 aurinkokuivattua tomaattia
• pieni valkosipulinkynsi puristettuna
• 2 viikunaa pilkottuna
• 2 rkl chia-siemeniä jauheena (tai pellavansiemeniä)
• 1/2 dl jauhettua saksanpähkinää
• tamaria
• savupaprikajauhetta*
• kuivattua timjamia
• paprikajauhetta
• jeeraa
• jauhettua mustapippuria

Laita kaikki ainekset kulhoon- * Eniten aikaa vei mausteiden etsiminen ja lisääminen, eli tätä vaihetta voita nopeuttaa käyttämällä jotain valmista. suosikkimausteseostasi. Sauvasekoita tai jauha monitoimikoneen s-terällä tasaiseksi massaksi. Omastani tuli todella kiinteää ja muotoilin siitä renkaan avulla neljä burgeri-pihviä. Tarjosin edellisillasta jääneen porkkana-lanttupastan kanssa.

Burritot (2:lle):

- Erityisen nopeasti tästä selviää, jos käyttää maustamiseen jotain valmista maustesekoitusta, kuten esim. Sonnentorin Mexican sipce mix. Joskus teen myös omia sekoituksian valmiiksi.

Chili con pähkinä:

• 1 tomaatti hiukan pilkottuna
• 10 aurinkokuivattua tomaattia öljyssä + hiukan öljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• mustapippuria
• Himalaja-suolaa
• 2 tl juoksevaa hunajaa
• 1 limen mehu tai 1 tl omenaviinietiikkaa

- Sauvaseoita tai blendaa tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää

• kourallinen liotettuja hasselpähkinöitä hiukan pilkottuna.

- Mausta joko jollain valmiilla meksikotyyppisellä mausteseoksella, esim.  Tai tee oma sekoituksesi.

Oma maustesekoitukseni:

• 2 tl jeera
• 1 tl jauhettua korianteria
• 1 tl kuivattua oreganoa
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
• 2 cm pätkä sitruunaruohoa hienona silppuna
• nippu tuoretta korianteria silputtuna

Se juttu tässä perustomaattikastikkeessa oli lisätä meksiko-settiin vähän aasialaisia vivahteita tuoreen inkiväärin ja sitruunaruohon muodossa. Se teki kastikkeesta erityisen. Lisänä tietysti nippu silputtua tuoretta korianteria, koska minulle ei ole meksikolaista tai thai-sapuskaa ilman sitä.

Kasasin burritot pehmeiden kesäkurpitsasta, porkkanasta ja pellavansiemenistä kuivateltujen lättyjen ja päälle. Itse haluan burritooni tukevamman pohjan kuin pelkän lehden. Pohjalle tuli pähkinä-chiliä, päälle ruokalusikallinen valkosipulilla maustettua cashew-juustoa (ohjetta esim. edellisessä postauksessa). Limellä, Himalaja-suolalla ja mustapippurilla maustettuja avokadosiivuja, korianteria (tietty), paprikaa ja muutama ananaskirsikka (= inkamarja tuoreena). Ihanuutta.

Manteliherkkupallot ja Raw-illan herättämiä ajatuksia

Eilen sain kunnian olla apukokkina Heidin Raw-illassa Helsingin Ruoholahdessa. Hääräsin sen verran kiireisenä monitoimikoneen kimpussa, että harmikseni en ennättänyt näpsiä kuvia tilaisuudesta. Paikalla oli kuitenkin ihania ihmisiä, joiden kanssa oli hauskaa kokkailla.  Ja parasta oli tietysti nauttia yhdessä kaikista niistä herkuista keholle ja mielelle, joita illan aikana oli tarjolla. Eli kiitos vielä Heidille  ja kaikille paikalla olleille!


Illan aikana oli myös aikaa jutella ja kuulla toisten kokemuksista. Minua jäi mietityttämään se, että moni koki olevansa näiden asioiden kanssa aika yksin, vaikka blogimaailman näkökulmasta raakailusta ja muusta ihmisen fyysisestä, psyykkisestä ja henkisestä hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä tuntuu olevan pajon. Erityisesti tämä tuntuu koskevan meitä - khöm - hiukan vanhempia henkilöitä joita Raw-illassakin oli vain muutama. Kentältä puuttuvat siis neli-viiskymppiset ihmiset, joiden ikäluokka oikeasti tällä hetkellä tekee ratkaisevia päätöksiä esim. sen suhteen, mitä tuleville sukupolville syötetään kotona, kouluissa ja päiväkodeissa, miten ruokatuotanto, terveydenhuolto ja ylipäätään meidän ihmisten elämä tällä pallolla järjestetään. No, siinäpä sitä riittääkin haastetta, miten saada kevytmargariini-danone-broilerisuikale -uskovaiset laajentamaan omia näkemyksiään!

Mutta pienin askelin. Itse ainakin päätin oitis järjestää jossain vaiheessa työpaikallani oman Raw-illan. Eli jokainen voi omassa lähipiirissään omalla positiivisella esimerkillään herätellä kanssaihmistensä kiinnostusta näihin asioihin. Ryppyotsainen käännytys, kiihkoilu ja syyllistävä asenne kannattaa todellakin unohtaa. Kun odottaa kärsivällisesi, hyvä olo ja myönteinen fiilis kyllä tarttuu ja toinenkin saa tilaa inspiroitua rauhassa. Eivätkä kaikki lähde mukaan sata lasissa, vaan jonkun kohdalla jo vihersmoothie päivässä on ihan mahtava juttu.

Eli, jos sinulla on tilaisuus päästä Heidin järjestämiin iltoihin, niin suosittelen lämpimästi. Mikään ei kuitenkaan estä toimimasta myös itse. Usein uskallus palkitaan ja ympäriltä löytyykin ihania, innostuvia ihmisiä. Omalla kohdallani on käynyt näin ja uskon, että kiinostuneiden joukko vain kasvaa jatkossa.

Mutta sitten reseptiosioon. Eli oma panokseni eilen oli Supervihreä salaatti tahinikastikkeella. Tein sen samaan tapaan kuin täällä, mutta punakaalin sijaan käytin lehtikaalia ja lisukkeena kuutioituja omppuja ja rusinoita samaan tapaan kuin taannoisessa mangoldisalaatissa (josta alla oleva kuva). Mitä pidempään itse olen harrastanut raakailua, sitä enemmän olen vakuuttunut myös oman kokemuksen kautta siitä, että lehtivihreä on hyväksi ihmiselle ja yksi raakapainotteisen ruokavalion kulmakiviä. Ja miksei sama pätisi myös mihin tahansa ruokavalioon. En ala luetella vihreän terveysvaikutuksista, koska siitä löytyy kattava tietopaketti esim. täältä. Olen lisännyt omissa kokkauksissani vihreiden lehtivihannesten käyttöä eri tavoin ja tämä salaatti on yksi hyvä tapa saada rutkasti vihreitä omalle aterialle.

Toinen pääruokapläjäys olivat edellisen postauksen punajuuripateet, jotka tarjoiltiin timjami-cashewjuuston kanssa. Kuten em. salaatti, myös nämä toimivat hyvin isommallakin porukalla. Cashew-juuston olin laittanut hapattumaan pari vuorokautta aiemmin liotetuista pähkinöistä (12 t liotus). Lisäsin vain sen verran lähdevettä, että sain monitoimikoneella aikaiseksi tasaisen massan. Pähkinöitä oli 11/2 kp eli 3,75 dl ja sekaan heitin 2 maitohappobakteerikapselin sisällön. Annoin hapattua vuorokauden lämpimässä paikassa kannellisessa astiassa ja toisen vuorokauden jääkaapissa. Sekoitin sitten joukkoon n. 1/2 tl Himalajasuolaa ja 2 tl kuivattua timjamia. That's it. Parasta juustoa pitkään aikaan.

Kuva jostain aiemmasta punajuurifiestasta.

Jälkkäriksi oli tarkoitus tehdä ihania hedelmä-mantelipalloja vähän samaan tapaan kuin mansikkamantelipallot. Mutta hups hei, unohdin mantelit kotiin. Eli sitten improvisoitiin. Käytin palloihin cashew-pähkinöitä, joista tuli ihan mielettömän hyvän makuinen, mutta todella löysä taikina. Ajanpuutteen vuoksi en ennättänyt jäähdyttää taikinaa riittävästi, eikä siitä saanut pyöriteltyä palloja, joten köntti-puolelle mentiin. No, turhaan harmittelen asiaa, koska epämääräiset kökkäreetkin tekivät hyvin kauppansa. Ja makuhan on tärkein. Tässä kuitenkin vielä ihan virallinen ohje ja kuvakin, as it should be.

Hedelmä-mantelipallot: 

• 200 g manteleita*
• 3 rkl juoksevaa luomuhunajaa
• 3 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
• 1 rkl kaakaovoita raastettuna
• 1 kp pakastekuivattuja hedelmälastuja
• 1 tl raastettua luomu-limen kuorta
• 1 tl vaniljajauhetta
• 1 tl mesquite-jauhetta
• ripaus Himalaja-suolaa

Viimeistelyyn: (raakoja) kookoshiutaleita

Jauha mantelit* jauheeksi monitoimikoneessa, s-terällä. Lisää hunaja, kookosöljy ja kaakaovoi ja jatka sekoittamista huipputeholla, kunnes saat tasaisen taikinan. Toinen vaihtoehto on sulattaa rasvat ja sekoittaa käsin mantelijauhoon. Lisää joukkoon hedelmät ja jatka sekoittamista monitoimikoneen huippunopeudella. Jos teet tämänkin vaiheen käsin, jauha hedelmät jauheeksi ennen sekoittaimista muuhun taikinaan. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Pyörittele taikinasta pieniä kuulia. Taikina tuntuu tässä vaiheessa rasvaiselta, se on ok. Asettele tasaiselle alustalle ja laita jääkaappiin jähmettymään hetkeksi. Kierittele kuulat kookoshiutaleissa ja laita vielä uudelleen muutamaksi tunniksi. Jos on kiire, jähmetä palloja n. 1/2 tuntia pakastimessa.

* Cashew-pähkinät siis käyvät myös, mutta silloin taikinaa täytyy jähmettää kunnolla jääkaapissa, esim seuraavaan päivään. Vasta sitten siitä saa kauniita palloja.

Pienet punajuuripateet

Blogin päivitys on jäänyt vähemmälle, kun olen viime päivät (tai siis illat ... ja osittain yöt :) kuunnellut todella kiinnostavia haastatteluja, joissa eri tavoin raw food -kentässä toimivat henkilöt ovat kertoneet näkemyksistään ja kokemuksistaan raakailusta, ihmiselle optimaalisesta ravinnosta, pyrkimyksistä kohti huipputerveyttä, tietoisuuden kohottamista, rakastavia ihmissuhteita, eettistä, kestävää ja ekologista elämäntapaa tai näitä kaikkia. Raw Mom -saitin 10-päiväinen tapahtuma Raw Mom Cooked Dad on tarjonnut yli 40 päivittäin vaihtuvaa haastattelua guruista "tavallisiin" raw foodieihin. Kokoavana teemana yksinkertaistetusti, miten yhdistää raakailu ja tosielämä (kuten kypsät aviomiehet ja viherkammoiset lapset) ja rakentaa rauha omalle lautaselle. Haastattelujen herättämistä ajatuksista ehkä myöhemmin lisää, mutta ennenkuin siirryn nauttimaan tämän päiväisen annoksen ajatusmurkinaa, vielä vähän ruumiinravintoa. Tässä yksi sesongin suosikkireseptejä, jota olen tehnyt usein viime aikoina.

Ps. Ja jos em. nettitapahtuma kiinnostaa, vielä huomenna on mahdollista kuunnella, mitä Raw Mamoilla on sanottavana.


Pienet punajuuripateet (n. 14 kpl)

• 2,5 dl punajuurimehusta ylijäänyttä raastetta (tai kuivaksi puristettua hienoksi raastettua punajuurta)
• 1/2 murskattua valkosipulinkynttä
• 1/2 vihersipulin varsi tai pieni nippu ruohosipulia
• Himalaja-suolaa
• mustapippuria rouhittuna
• tuoretta basilikaa tai timjamia hienonnettuna
• 1 tl sitruunankuorta raastettuna
• 1 rkl neitsytkookosöljyä sulatettuna
• 1 tl luomu-omenaviinietikkaa tai -balsamicoa
• (2-3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä)
• (1 rkl hiivahiutaleita)
• 1 rkl saksan- tai pekaanipähkinöitä hienoksi rouhittuna

Yksinkertaisin versio on sekoittaa kaikki ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi ja muodostaa siitä kahdella ruokaluiskalla pieniä mykyjä. Astetta miellyttävämmän koostumuksen saat, jos sekoitat kaikki ainekset pähkinärouhetta lukuunottamatta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Kuoritut hampunsiemenet lisäävät täyteläisyyttä taikinaan. Lisää pähkinärouhe vasta loppuvaiheessa ja sekoita hyvin. Muodost taikinasta kahdella ruokalusikala sopivia suupaloja tai painele esim jääpalamuotteihin. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa. Jos käytät muotteja, kumoa pateet varovasti veistä apuna käyttäen tarjoilualustalle. Viimeistellympi fiilis syntyy, jos asetat jokaisen pateen alle esim. viinisuolaheinän lehden tai ohuen kurkkuviipaleen. Viimeistele saksan- tai pekaanipähkinän puolikkailla ja oliivi- tai kurpitsansiemenöljyllä (ei raw). Myös cashew-juusto on loistolisä.

Fiksumpi kauraomenapaistos

Omena-aikaan lapsuuteni herkkumuistoja on kauraomenapaistos, jota söin ensimmäistä kertaa tädin kesämökin kuistilla. Vanha hirsimökki viileänä syyspäivänä, pihalla ikivanhoja omenapuita, joiden ympärillä maa peittyneenä pudokkaista: Punakanelia, Huvitusta, Antonovkaa. Keräsimme kottikärryllisen omenia, joista tehtiin valtavasti sosetta. Osasta tätini paistoi vanhassa kaasu-uunissa taivaallista herkkua, jota en ollut maistanut koskaan aikaisemmin. Ilmassa sekoittui maatuvien lehtien karvas haju kypsien omenoiden makeuteen. Varpaita paleli, mutta kuistilla oli ihana nauttia kesän viimeisistä rippeistä.

Kuten huomaatte, omenat saavat minut herkistymään, sen sijaan voita ja sokeria tihkuva paistos ei enää houkuttele. Onneksi tämä on yksi niitä reseptejä, jotka sallivat muokkausta makuelämyksen juurikaan kärsimättä. Kauraomput venyvät vaivattomasti myös raakaversioiksi.  Tällaista jälkiruokaa olen tehnyt nyt parina päivänä. Ja siitä on nautittu sekä kypsänä että raakana:

Fiksumpi kauraomenapaistos 4:lle

4 omenaa

kanelia

rusinasiirappia

muruseosta

Rusinasiirappi:

• 1/2 kp (1,25 dl) aurinkokuivattuja rusinoita + saman verran vettä (taateleista syntyy kiva siirappi myös)
• ripaus kanelia

Liota rusinoita muutama tunti (tai yön yli). Blendaa tehosekoittimella mahdollisimman tasaiseksi. Jos haluat hiukan täyteläisyyttä ja kiiltoa, lisää 1 tl kylmäpuristettua sesam- tai jotain pähkinäöljyä sekoittamisen alussa. Lisää kaneli ja blendaa vielä tasaiseksi.

Viipaloi omenat ohuelti. Mausta kanelilla, valuta päälle rusinasiirappi. Jätä  maustumaan siksi aikaa, kun valmistat muruseoksen.

Muruseos:
1 dl neitsyt-kookosöljyä (kiinteänä)
n. 4 dl (höyryttämiä) kaurahiutaleita
1/2 dl kookosjauhoja
3 rkl palmusokeria* (tai hunajaa)
1/4 tl himalajasuolaa

Kypsennettävään versioon lisäksi:

• 1/2 dl manteli- tai kauramaitoa

Raaka-versioon edellisten tilalle:

• 1/2 banaani
• 1 tl lucuma-jauhetta
• hiukan luonnonvaniljaa

Nypi kulhossa käsin kookosöljy ja muut muruseoksen ainekset. Tein kypsennettyä paistosta 2 annosta, raw-paistosta (I know "paistos" on älytön termi tässä yhteydessä..) kaksi annosta. Eli otin vähän alle puolet muruseoksesta erilleen raw-paistosta varten ja sekoitin muuhun osaan mantelimaidon.

Raw-versiota varten soseutin banaanin haarukalla suurpiirteisesti. Sekoitin banaanisoseen ja lucumajauheen kauramuruseokseen.


Asettele ohuita omenaviipaleita paistosvuoan tai tarjoiluastian (raw-versio) pohjalle. Ripottele omenoille kanelia ja kaada päälle rusinasiirappia. Levittele muruseos omenaviipaleiden päälle. Raw-versio onkin tässä vaiheessa viimeistä silausta vaille valmis. Kypsennettyä paistoin uunissa 200 asteessa, kunnes omenat olivat pehmenneet ja paistos saanut väriä (n. 20 min.). Tämä versio palaa herkemmin kuin perinteinen kauraomenapaistos, joten suojaa pinta kannella tai leivin paperilla paistamisen loppuvaiheessa.

Tarjosin molempia hunajalla makeutetun ja vaniljalla maustetun kookos-cashew-kastikkeen kanssa.






Kypsempi versio katosi pikavauhtia lasten suihin.


Kannattaako Raw-omenajälkkäriä kuivattaa?

Tein yhden version kauraomenapaistosta myös kuivattamalla sitä muutaman tunnin niin, että muruseos muuttui rapeaksi ja omenat hiukan pehmenivät. Jälkkärin koostumus olikin tosi hyvä, mutta maku... En tiedä, onko kukaan muu huomannut, että joskus kookosöljyn maku muuttuu todella epämiellyttäväksi. Ja näin kävi myös paistoksen kanssa. Olen yrittänyt selvittää, mikä aiheuttaa kookoksen happamoitumisen, mutta en ole ihan täysi selvillä asiasta. Näin käy kuitenkin usein, kun olen kuivattanu jotain kookosöljyä sisältävää tai yhdistänyt kookosta ns. viljatuotteisin, kuten tattariin. Hapan maku ei tule esiin heti, vaan jonkin ajan kuluttua. Olipa syy mikä tahansa, aion seuraavalla kerralla korvata kuivatettavaan versioon kookosöljyn jollain kylmäpuristetulla siemenöljyllä.

..................................................
*Palmusokeri on fiksumpi vaihtoehto ruokosokerille. Se ei ole raw, mutta omaa muita hyviä ominaisuuksia, jos siis makeutusaineella voi sellaisia olla. Palmusokeri on ensinnäkin ekologista, ja mm.  FAO (YK:n elintarvikejärjestö) on nimennyt palmusokerin luontoa säästävimmäksi sokeriksi. Lisäksi palmusokerilla on alhainen glykeeminen indeksi (GI), eli se ei vaikuta yhtä voimakkaasti verensokerin vaihteluihin kuin esim. ruokosokeri). Siinä on runsaammin kivennäisaineita ja vitamiineja kuin esim. hunajassa, joka kuitenkin entsyymipitoisuutensa puolesta on parempi. Lisädetskuna mainittakoon, että Ombar on siirtynyt käyttämään raakasuklaapatukoissaan agave-siirapin sijaan palmusokeria - ja maku on ainakin oman kokemukseni perusteella muutenkin parantunut (vaikka se johtuu varmaan muistakin muutoksista resepteissä).

Huolia, rakkautta ja kookospastaa

Takana on rankemman puoleinen viikko. Rakas kissamme Mr. Peets sairastui aivan yllättäen vakavasti ja tutkimuksissa selvisi, että Peetsillä on pitkälle edennyt sydänsairaus, HCM (Hypertrofinen kardiomyopatia). Tauti ei ole antanut minkäänlaisia merkkejä itsestään, kunnes viime maanantaina jalat kirjaimellisesti pettivät Peetsin alta. Ultraääni paljasti pahasti laajentuneen sydämen, josta irronnut veritulppa oli kulkeutunut Peetsin takajalkaan. Aluksi näytti jo siltä, että saamme sanoa pikku Peetsille hyvästit. Ihmeellistä kyllä, urhea kissamme alkoi kuitenkin toipua liuotushoidon, sydänlääkkeen ja rakastavan hoidon ansioista. Näin vakavan tautimuodon ennuste on kuitenkin huono ja tästä eteenpäin elämme Peetsin kanssa laina-ajalla.

Urhea toipilas rapsutettavana. 

Rankan viikon jälkeen lohtupasta oli enemmän kuin paikallaan. Uuden spiraalileikkurin myötä meillä on syöty raw-pastaa tämän tästä ja yksi kestosuosikkejani on ehdottomasti Raw Pasta primavera. Nyt näyttämölle astui kuitenkin uusi haastaja, Kookospasta. Tein pastan bataatista, keltajuuresta ja fenkolista, joita marinoin muutaman tunnin. Kastikeen tein cashewpähkinä-kookoskermasta, johon lisäsin mm. anista. Kermaa tein kerralla vähän isomman erän seuraavan päivän jälkiruokaa varten, joten alla olevasta ohjeesta tulee paljon. Pastaa värkätessä mielessäni oli Lakritsapasta, joka on sekin oma viritelmäni aiemmilta ajoilta ja edelleen mm. lasten suosikki. Kokonaisuudesta tuli harmoninen, maukas ja täyteläinen. Kokoperheen aterialle keitin lisukkeeksi vielä 100% spelttipastaa, vaikkakin itselleni riitti tämä raw-osuus vallan mainiosti.

Kookospasta

Raw-pasta:

• 1 keskikokoinen bataatti
• 4-5 kelta-, raita- tai kultajuurta tai hätätilanteessa punajuurta
• 1 fenkoli
• Himalaja-suolaa reilu ripaus
• vajaa 1 rkl omenaviinietiillaa
• 1 tl hunajaa
• 3 rkl kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä

Leikkele kasvikset suikaleiksi joko perunankuorimaveitsellä tai spiraalileikkurilla. Fenkoli menee parhaiten mandoliinileikkurilla tai terävällä veitsellä mahdollisimman ohueksi viipaloituna. Lisä muut ainekset, sekoita hyvin ja jätä marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

Kookoskerma:

• 1 kp cashew-pähkinöitä liotettuna n. 4 t
• 1 kookospähkinä
• 1/2 tl sitruunanmehua
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• kookospähkinän sisällä oleva neste + vettä n. 1 dl tai kunnes saa kermaisen koostumuksen.

Blendaa kaikki sekaisin. Kermasta on tarkoitus tulla paksua ja mahdollisimman tasaista.

Kookoskastike:

• 1,5 dl + 1 rkl kookoskermaa (ks. edellä)
• 1 dl vettä
• 1 tähtianis
• 2 tl tamaria
• Himalaja-suolaa
• 2 tl omenaviinietikkaa
• mustapippuria
• 1-2 tl hunajaa
• (1 tl mustia sinapin siemeniä)
• 1 tl sipulijauhetta
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1 rkl mustia sesaminsiemeniä

Ota kookoskermasta osa kastiketta varten ja siirrä loput muuhun käyttöön (esim. makeaan jälkiruokaan). Sekoita 1,5 dl kermaa marinoituun raakapastaan. Blendaa 1 rkl kermaa sekä vesi, anis ja sitruunankuori, kunnes seos on sileää. Lisää pastan joukkoon, samoin kuin loput ainekset. Sekoita mahdollisimman hyvin.

Lisukkeena tarjosin pika"kypsytettyjä" herkkusieniä. Sienet voisi myös marinoida ja tiivistää makuja kuivurissa, mutta nyt ei ollut siihen oikein aikaa. Valmistuivat ne näinkin, eli sekoita kulhossa kaikki seuravat ainekset basilikaa lukuunottamatta:

• 5 herkkusientä viipaloituna
• 1 tl tamaria
• (Himalaja-suolaa)
• mustapippuria
• hunajaa
• omenaviinietikkaa
• muutama lehti kaneli,- sitruuna- tai thaibasilikaa silputtuna

Puristele sieniseosta, kunnes sienet pehmenevät. Lisää lopuksi tuore basilikasilppu. Tarjoa kookospastan kaverina ja nauti kynttilän valossa omien rakkaidesi seurassa.

Kyssäkaalispagettia ja muita sesonkijuttuja

Viikonloppuna maalta tarttui mukaan vielä yhtä ja toista kauden kasvista. Sekä villiä että viljeltyä. Villivihreitähän puskee isompien pakkasen tuloon saakka, joten nokkos- ja voikukkasmoothieista saa nauttia vielä tovin. Yöpakkanen oli sen sijaan puraissut kasvimaalla, mutta edelleen mangoldi ja palmukaali puskivat lehteä kuin viimeistä päivää. Joku ehkä muistaa kaalien surullisemman olomuodon kesällä. Ilmojen kylmettyä loppukausi on kuitenkin tuottanut ihania tumman vihreitä kurttulehtiä.

Mangoldista olen laittanut tänne yhden reseptin jo aiemmin. Nyt kun olen siirtynyt viralliseen kuivuriaikakauteen kokeilin tehdä mangoldista sipsejä vähän samaan tapaan kuin lehtikaalista. Lehtikaalisipsejä tai -lastuja on kehuttu kovasti eri blogeissa (ohjeita mm. täällä ja täällä) ja tykästyin niihin myös mangoldista tehtynä. Sipsien teon sivutuotteena keksin sitten myös toisen tavan jalostaa mangoldeista maistuva lisäke, nimittäin marinoituna ja tunnin pari kuivateltuna.

Marinoin reilun nipun revittyjä mangoldinlehtiä ja paloiteltuja varsia seoksessa, jossa oli 1 rkl omenaviinietikkaa, 3 rkl oliiviöljyä, 1 tl juoksevaa luomuhunajaa, ripaus Himalajasuoaa, 1 tl tamaria, mustapippuria, 1/2 puristettua valkosipulinkynttä sekä paprikajauhetta. Ja kuivattelin siis kunnes ne olivat pehmenneet.


Sekoittelin marinoituja mangoldisuikaleita täyttävään salaattiin, johon tuli runsaasti kaikenlaista muutakin hyvää, kuten tuoretta maissia, quinoan ituja, avomaankurkkuja, luomupaprikaa ja marinoitua tofua.



Supersalaatin seuraksi tein myös toista pitkään kokeiltavien listalla ollutta houkutusta, nimittäin papaijansiemenkastiketta. Papaija ei todellakaan ole sesonkiherkku mihinkään aikaan vuodesta, mutta ties missä mielenhäiriössä olin ostanut yhden. Tein kastikkeen melko lailla tämän ohjeen mukaan, joten en sitä nyt enää toista, mutta siitä tuli todella hyvää! Papaijan siemenissä on miedon sinappinen, kirpeä maku, hiukan samanlainen kuin vesikrassissa ja se nosti salaattiaterian välittömästi aivan toiselle gourmet-levelille. Ikävää tässä on tietysti se, että nyt joudun ehkä ostamaan papaijaa tostekin...











Sunnuntaiaamun herkkusmoothie valmistui niin ikään aamulenkiltä ja kasvimaalta löytyneistä antimista, kurpitsasta ja pihlajanmarjoista. Niistä syntyi piparkakun makuinen pumpkin pie -smoothie,  jotenkin lämmittävä ja lohdullinen. Laitoin siihen palan (n. 1,5 dl kuutioituna) talvikurpitsaa, 3 liotettua taatelia + 1,5 dl liotusvettä ja 1/2 dl luomuomenamehua, kourallisen pihlajanmarjoja, 1/2 dl hampunsiemeniä liotettuna, kourallisen vadelmanlehtiä, 1 rkl kookosöljyä, vaniljaa, kanelia, kardemummaa ja inkivääriä ja vielä hiukan luomuhunajaa.




Illalla valmistui sitten raakaspagettia, tälläkertaa kyssakaalista. Kuten kuvasta näkyy, meillä on uusi pastakone :)

Spiraalileikkureita on tullut myyntiin täällä Helsingissä sekä Chez Mariukseen että Kokkipuotiin. Pakkohan sellainen oli käydä hakemassa, kun ei ole edes mikään erityisen kallis vehje. En sinänsä ollenkaan kannata kilpavarustelua keittiössä ja periaatteessa raw-kokkauksessa välttämätön on vain hyvä veitsi. Mutta täytyy sanoa, että kun harrastan paljon raakapastoja ja teen niitä kerralla isompia määriä, niin tuo spiraalileikkuri helpottaa kummasti elämää.

Jääkaapissa oli majaillut jo jonkin aikaa muutamia kyssäkaaleja. En oikein ole päässyt kyssien makuun, vaikka olen testannut niitä mm. marinoituna salaattina ja ihan muuten vaan. Niiden rapea koostumus ja vaalea väri houkuttivat kuitenkin spiraalileikkuri-kokeiluihin ja niistä tulikin aika autenttisen näköinen spagetti. Maustoin aamulla veivaamani kaalispagetin ensin oliiviöljyllä, limemehulla, 1 tl hunaja, mustapippuria ja Himalajasuolaa ja annoin marinoitua iltaan saakka jääkaapissa. Ennen tarjoilua sekoitin pastan joukkoon puolet papaijansiemenkastikkesta. Ja lopputulos oli aivan taivaallinen! Kastike sopi kyssien kirpeään makuun loistavasti. Lisukkeena oli tällä kertaa vain kirsikkatomaatteja ja basilikaa suoraan kasvihuoneesta, kurkkuja maalta. Lautasela on myös linssinituja ja auringonkukansiemenjuustoa sekä reilu huikka oliiviöljyä. Muuta ei tarvittu herkulliseen ateriaan.