Punainen joulukakku

Jouluista ohjetta pukkaa..

Tätä kakkua tein viime vuonna ja päätin jatkaa perinnettä tänäkin vuonna. Kakku maistuu mausteiselle ja suklaiselle, vaikkei siinä suklaata olekaan.

Punainen joulukakku:

• 1 dl punajuurikuutioita
• 1 pienehkö omena

Soseuta sauvasekoittimella. Saat n. 2 dl sosetta. Laita monitoimikoneen kulhoon

• 2 dl rusinoita
• 10 kokonaista, pehmeää taatelia

Heinonna monitoimikoneen leikkuriterällä. Lisää punajuurisose ja jatka sekoittamista tasaiseksi. Laita blenderiin

• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl pellavansiemeniä
• 1 rkl soijalesitiinirakeita

Jauha jauheeksi. Lisää loput kuivat aineet, eli:

• 2 rkl lucumajauhetta
• 2 rkl karpalo- tai puolukkajauhetta
• (1 rkl macaa)
• 1/4 tl laatusuolaa
• 1/2 tl kaardemummaa
• 2-3 rkl carob-jauhettta (tai 1 rkl carobia 2 rkl raakakaakaojauetta)

Lisää kuiva-aineseos monitoimikoneessa rusina-taatelitahnaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää

• 1/2 dl juoksevaa hunajaa
• 2 rkl mietoa pähkinätahnaa (para-, cashew- tai manteli-)

Jatka sekoittamista kuohkeaksi. Lisää lopuksi

• 4 rkl kookosöljyä sulatettuna

ja sekoita tasaiseksi.

Vuoraa pieni kakkuvuoka muovikelmulla. Painele kakkutaikina vuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään seuraavaan päivään.

 Kuorrutus:

• 1,5 dl cashew-pähkinöitä, liota vähintäin tunti
• vettä
• 4 rkl kaakaovoita (sulatettuna)
• 1 tl luonnonvaniljaa
• 2-3 rkl juoksevaa hunajaa
• hyppysellinen laatusuolaa

Jauha cashewit tasaiseksi tahnaksi blenderissä tai sauvasekoittajalla. Lisää vain sen verran vettä kuin on tarpeen. Lisää sulatettu kaakaovoi ja loput ainekset ja jatka sekoittamista kuohkeaksi.

Kaada kakun päälle ja levittele tasaiseksi kuorrutukseksi. Viimeistele marjajauheella tai kookosjauholla tai molemmilla.

Keittiökameleontti toivottaa ihanaa ja tunnelmallista Joulua ja Uutta Vuotta kaikille.

Pipariprojekti

Nyt joulun alla olen tehnyt sekä kypsiä että raakoja pipareita. Ihan pipareista jos puhutaan, niin edelliset ovat edelleen mielestäni parempia. Eivät raakapiparitkaan hullumpia ole, mutta mielestäni kyse on vähän eri asiasta: Raakapiparit ovat ravintoa, kypsät piparit lähinnä mielihyvää.

Raakailusta innostuneen ystäväni kanssa yritimme kehitellä rapeita raw-pipareita. Kaverini onnistui paremmin, omani jäivät vähän sitkeiksi. Ehkä jatkan vielä tuotekehittelyä, mutta tässä silti jo ihan kiva ohje. Juu, yksinkertaisempiakin löytyy (esim. täällä), mutta tykkään askartelusta keittiössä :) Sitäpaitsi ruokakaappini on jo sen verran raw, että monia aineksista löytyy aina valmiina, kuten cashew-tahnaa ja kuivattuja tattarinituja, mikä tekee valmistuksesta loppujen lopuksi aika simppeliä. Näiden ei-niin-tavis-ainesten lisäksi ohjeeseen tarvitsee kuivuria.

Raw-piparit (iso annos)

• 1 kp idätettyjä, kuivattuja tattarin jyviä, jauha jauheeksi (kuuluu nykyään perusvarastoihini, koska on kätevää monessa muussakin)
• 1 kp kuivattua mantelivaahtoa jauhettuna (Sama kuin edellä. Voi myös korvata jauhetuilla manteleilla)
• 1 kp idätettyjä, kuivattuja auringonkukansiemeniä, jauha jauheeksi (jos et jaksa idätellä, käytä suoraan pussista)
• 2 kp taateleita, jauha tahnaksi
• 1/2 kp parapähkinä- tai cashewtahnaa (tätäkin löytyy aina jääkaapista valmiina)
• 5 rkl raw-agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa
• 3 rkl mantelimaitoa
• 1 tl kanelia
• 1 tl kardemummaa
• 1 tl inkivääriä
• 1/4 tl neilikkaa
• 1/2 tl pomeranssinkuorta
• 1 tl ruususuolaa jauhettuna
• 1/4 kp pellavansiemeniä, jauhettuna
• 1 tl carobia

Jauha monitoimikoneessa taatelit tahnaksi. Jauha blenderissä tattarinidut, kuivattu manteli sekä auringonkukansiemenet. Sekoita kaikki ainekset keskenään mieluiten käsin. Oma taikinani ei kaivannut jähmettämistä viileässä, vaan leivoin siitä saman tien piparit. Jos taikina tuntuu löysältä, sen voi antaa tekeytyä jääkaapissa esim. seuraavaan päivään.

Leivo taikinasta pipareita tavalliseen tapaan eli kauli ensin ohueksi levyksi ja ota muotilla pipareita. Siirrä kuivurin tasoille kuivumaan. Pipari täyttivät oman nelikerroksisen kuivurini. Kuivata 12 t. Käännä välillä.

En jaksanut painella koko taikinasta pikkupipareita ja päätin käyttää viimeisen erän vähän toisin. Levitin päälle kypsän päärynän ohuina viipaleina sekä puolukoita. Kääräisin rullaksi ja leikkasin viipaleiksi samaan tapaan kuin täällä. Laitoin kääryleet kuivuriin myös. Neljän tunnin kuluttua maistelin suussa sulavaa piparirullaa, jossa täyte oli muuttunut pehmeäksi ja makeaksi.  Osan piparirullista kuivasin yön yli, jolloin sain kätevästi mukaan otettavaa evästä. Maistui työpaikan kahvitauolla, yogi-teen seurana kylläkin.

Koska pipareita tuli aika läjä, kehittelin vähän muitakin variaatioita, kuten taatelitäytteiset pipari tuliaisiksi ystäville (pehmeää medjou-taatelia hienonnettuna piparin väliin).

Pipareita carob-cashewkuorrutuksella...

Goodbye chocolate - Hello carob!

Raakasuklaa on monille ensimmäinen kosketus superfoodeihin ja tämän päivän raw food -liikkeeseen. Raakasuklaata markkinoidaan sekä vahvoilla terveysväittämillä, että tunteisiin vetoavilla mielikuvilla. Suklaa on rakkausruokaa, lohturuokaa, elämän eliksiiriä, jumalten ruokaa, jne. Siihen liitetään flow, luovuus, älykkyys, keskittymiskyky, energisyys, nuoruus, pitkäikäisyys jne. Raakakaakao sisältääkin huimasti antioksidantteja ja kivennäisaineita sekä aivojen toimintaan vaikuttavia ainesosia (tarkempaa tietoa esim. täällä). Aivan täydellinen terveysruoka siis..?

On esitetty vastakkaisiakin näkemyksiä (esim. täällä.), joiden mukaan erityisesti raakakaakao onkin suorastaan myrkyllistä, addiktoivaa, elimistöä happamoittavaa ja suurina määrinä hallusinogeenistä.

En itse ole koskaan ollut mikään mieletön chocoholisti, mutta raakasuklaan löydettyäni kaakaon kulutukseni on kasvanut. Reilun vuoden verran on sitten tullut popsittua raakasukua n. kerran viikossa. (Joillain perjantaipullo, meillä perjantaisuklaa...) Eli olen ehkä sitten kuulunut ensin mainittuun leiriin, vaikka suklaa onkin ollut lähinnä herkuttelua, ei terveysruokaa.

Viime aikoina on kuitenkin tullut syötyä raakasuklaata tavallista useammin. Oikeastaaan päivittäin, vaikkakin pieniä määriä. On ollut kaikenlaista pikkujoulua, työpaikan pippaloa ja muuta kekkeriä, joihin olen panostanut omalla suklaalla. Se kun on useimmiten helpoin tapa tarjota vaihtoehtoisia herkkuja ns. taviksille. Ja kieltämättä kaamoksen keskellä pala suklaata (ta kaksi ;) ihan muuten vaan on tehnyt pimeydestä vähän vähemmän tummaa.

Kunnes ensin tuli migreeni ja sen jälkeen vatsatauti. Oireet helpottivat, mutta palasivat oudosti muutaman päivän kuluttua. Häipyäkseen taas ja tullakseen uudelleen. Olo oli ihan karsea pari viikkoa. Koska kukaan muu ympärillä ei sairastanut mitään vastaavaa, päättelin, että kyse ei ole viruksesta. Kävin sitten läpi syömisiäni ja aloin epäillä suklaata. Tein pienen empiirisen kokeen ja muutaman suklaavapaan(=paremman) päivän jälkeen söin muutaman palan. Seuraavana aamuna heräsin taas aivan sairaana. Peruskriittisenä ajattelin edelleen, että yhtä hyvin kyse voi olla sattumasta. Kunnes jouduin tahattomasti toistamaan kokeiluni työkaverin tarjottua yllättäen raakasuklaata. Seuraavana aamuna heräsin taas pää raskaana ja pari päivää olo oli oksettava ja sekava.

Edelleen haluaisin uskoa, että kyse on sittenkin jostain muusta, sillä hitto vieköön suklaa on niin hyvää ja sitä on kivaa tehdä! Mutta toistaiseksi suklaa saa kuitenkin jäädä tauolle.

Ei herkkuperjantaista tarvitse silti luopua, kun kaapista löytyy carobia ja kookosöljyä. Kaupan tympeät carob-patukat kannattaa unohtaa, sillä itse tehty carob-namu on aivan eri sfääreistä. Ja valmistus on yhtä hauskaa kuin raakasuklaan hämmentelykin.

Muutaman kokeilun jälkeen olen saanut aikaiseksi sekä omaa että perheen herkkuhermoa kutkuttavia nameja. Eilinen satsi oli toistaiseksi paras, joten laitan sen ohjeen tähän. Kuvat eivät anna oikeutta, näistä saa kyllä ihan yhtä tyylikkäitä oikeaan suklaaseen verrattuna, mutta oli kiire :)

Mokka-carob:

• 1,5 dl kookosöljyä
• 4 rkl juoksevaa hunajaa
• 1 rkl vaahterasiirappia
• hyppysellinen ruususuolaa
• 3 rkl carob-jauhetta
• 3 rkl tocotrienolis
• 1 rkl lucumaa
• 1 tl kanelia
• 2 tl vaniljajauhetta
• 2 tl decaf-kahvipavuista jauhettua jauhetta tai 1 tl kofeiinitonta pikakahvijauhetta
• 2 tl jauhettua gojimarjaa

Sulata öljy ja hunaja. Lisää vispilöiden loput aineet mainitussa järjestyksessä. Kaada muottiin ja jähmetä kylmässä. Leikkaa tarvittaessa paloiksi ja herkuttele!


Postauksen alussa olevassa kuvassa on inkivääri-valkosuklaata ja carobia, jossa vaalea kerros inkiväärillä ja vihreällä teellä maustettua, kaakaovoista valmistettua valkosuklaata ja ruskea edellisen ohjeen mukaan tehty carob-seos ilman kahvilisää. Kaakaovoi ei sisällä samoja määriä aktiivisia ainesosia kokonaiseen kaakaopapuun tai kaakaojauheeseen verrattuna, joten sitä olen käyttänyt edelleen jonkin verran, ilman ongelmia.

Manteli-pannacotta ja tyrnikastiketta

Panna cotta on italialainen kermahyytelö. Keitettyä kermaa sakeutettuna liivatteella siis. No, ei meidän keittiössä. Itsenäisyyspäivän aterialle tein oman versioni kermaherkusta. Kerman sijaan käytin paksua mantelimaitoa ja hyydyttämiseen agar agar -jauhetta (Punnitse ja Säästä). Kaakaovoi teki herkusta ihanan täyteläisen. Mutta parasta oli kuitenkin aromikas tyrnikastike, joka toi kontrastin vienolle mantelivanukkaalle. Paksu ja vähän kiisselimäinen kastike oli sekä superherkullista että super-ravinteikasta, koska tyrnin lisäksi laitoin siihen jauhettuja gojimarjoja. Gojit ja tyrni ovat muutenkin hyvä yhdistelmä ja kastike toimisi ihan sellaisenaankin.

Juhla-aterialle hyydytin vanukkaat koristeellisissa silikonimuoteissa. Osan lusikoin kuitenkin suoraan tarjoiluastioihin eli vanhoihin grogilaseihin ja lisäsin tyrnikastikkeen päälle. Näyttävää tarjottavaa näinkin (kuvaa en valitettavasti jaksanut näpsäistä).

Manteli-pannacotta

• 0,75 dl paksua mantelikermaa (ks. ohje alla)
• 2,5 dl luomuomenamehua
• 3 tl agar agar -jauhetta
• 1 rkl vaniljauutetta
• 2 tl psylliumjauhetta
• 1/4 tl ruususuolaa
• 4 rkl juoksevaa mietoa luomuhunajaa
• 1 dl sulatettua kaakaovoita

Mantelimaito:
Paksuun mantelimaitoon tarvitset 3 dl manteleita liotettuna väh. 12 t
1 l vettä
tiheäsilmäinen siiviläpussi ("nutmilkbag") tai harsokangas

Jos haluat aivan valkoista mantelimaitoa, kuori mantelit ennen blendaamista. Itse en kuorista välitä ja blendasin sellaisenaan. Blendaa mantelit ja vesi mahdollisimman hienojakoiseksi seokseksi eli blendaa riittävän pitkään. Kaada manteliseos siivilän läpi ja puristele mantelimassa mahdollisimman kuivaksi. Itse sain n. 7,5 dl valmista maitoa.

Sekoita kattilassa 2,5 dl luomuomenamehua ja agar-jauhe. Kuumenna sekoitellen kiehumispisteeseen ja keitä miedolla lämmöllä, kannen alla 5 min välillä sekoitellen.

Sulata kaakaovoi vesihauteessa juoksevaksi.

Kaada mantelimaito takaisin blenderiin ja sekoita siihen ruususuola, hunaja ja vanilja. Jos tehosekoittimellasi on mahdollista, blendaa samaan aikaan matalalla teholla ja kaada sekaan ensin psylliumjauhe, sitten kaakaovoi ja lopuksi agar-liemi. Omassa blenderissäni on kannessa avattava tulppa/korkki tätä varten. Nosta lopuksi kierroksia ja blendaa seos kunnolla sekaisin. Jos blendaus ja ainesten lisäily ei onnistu yhtä aikaa, lisää aineset em. järjestyksessä ja blendaa välillä huipputeholla.

Tarkista maku ja kaada manteliseos muotteihin tai annosmaljoihin jähmettymään.

Tyrni-gojikastike:

• 2,5 dl pakastetyrnejä
• 2,5 dl vettä
• 1 rkl goji-marjoista jauhettua jauhetta
• 4 rkl (tai enemmän) juoksevaa mietoa hunajaa
• 1 - 1,5 tl psyllium-siemenjauhetta (riippuen, miten paksua haluat)
• 1 tl kylmäpuristettua manteliöljyä tai muuta mietoa öljyä
• (pienen pieni hyppysellinen ruususuolaa)

Sulata tyrnit ja blendaa veden kanssa sauva- tai tehosekoittimella mahdollisimman hienojakoiseksi. Siivilöi seos tiheäsilmäisen siivilän läpi. (Käytä kuorikuitu ja siemenet esim. leipä- tai kräkkeritaikinaan. Superravintoaineita ei kannata heittää pois).

Jauha goji-marjat tehosekoittimella tai vanhalla kahvimyllyllä (kuten itse tein). Sekoita loput ainekset tyrnimehuun ja sauvasekoita tai blendaa riittävän pitkään niin, että saat tasaisen kiiltävän kastikkeen. Öljylisä vastaa nimenomaan tästä kiillosta. Itse käytin siis kylmäpuristettua manteliöljyä, jota minulla on erikoisherkkuja varten. Myös mieto kylmäpuristettu rypsiöljy tai vastaava käy. Pieni suolahippunen syventää kastikkeen makua, mutta sen voi jättää poiskin.

Tarjosin hyytelöt tyrnikastikkeen ja fiksujen pipareiden kanssa ja olin ihan joulufiiliksissä.

Nuoren kookospähkinän kesytystä

Tänään kokkailin keittiössä vähän järeämpien työkalujen kanssa. Kyseessä oli tietenkin treffit nuoren kookospähkinän kanssa. En harrasta Thaimaan-lomia tai muuta kaukomatkailua, eivätkä edes Helsingin aasialaiset ruokakaupat ole reittini varrella, joten olin aivan innoissani, kun nuoria kookospähkinöitä oli ilmestynyt Ruohonjuureen. Sen verran on tullut ulkomaisia raw food blogeja ja kirjoja selailtua, että kookospähkinäneitsyys on harmittanut jo jonkin aikaa. Nyt pääsin siis maistelemaan tätä ihmeellistä herkkua.

Tavallisten kookospähkinöiden avaaminen käy nykyään jo leikiten, mutta tämän nuoremman kaverin kanssa jouduin jonkin aikaa ihmettelemään. Netissä on paljon hyviä avaamisohjeita, esim. täällä. Minulla ei kuitenkaan ole kovin järeää kokkiveistä (viidakkoveitsestä puhumattakaan ;) joten turvauduin miehen työkalupakkiin. Vasaralla ja taltalla avaaminen sujui ihan kätevästi ja kaikki sormetkin ovat edelleen tallella. 

Poistin vaaleaa ukokuorta terävällä leikkuuveitsellä, kunnes näkyviin tuli vaaleanruskea, sisempi kuorikerros. Se on oikeasti aika pehmeää, ihan muuta kuin tummanruskeassa, karvaisessa kookospähkinässä ja muutamalla napauksella taltta upposi kookoksen sisään. Pidin kookosta pystyasennossa ja naputtelin talttaa yläosan ympäri, kunnes sain väännettyä syntyneen hatun auki. Tämän siis voisi tehdä myös terävän ja tukevan veitsen tyvellä. Pähkinä oli täpösen täynnä kookosvettä, jonka valutin välillä kuppiin, koska se tietysti pyrki jo omia aikojaan ulos.

Kun sain kannen kokonaan irti, kaavin teräväreunaisella lusikalla sisällä olevan kookoslihan pois. Suomeen saakka roudattu pähkinäni oli ymmärrettävästi jo kypsempi tapaus, joten sisusta oli valkoista ja jo hieman kovempaa. Ihan tuoreess pähkinässä se on läpinäkyvää ja hyytelömäistä. Hedelmälihaa oli kuoren alla n. sentin pakuinen kerros, ja pehmeää se oli edelleen verrattuna kuivaan kookospähkinään.

Otin kallisarvoisen sisustan talteen niin tarkkaan kuin mahdollista. Se oli jo sellaisenaan mielettömän herkullista! Aivan erilaista kuin kuiva kookos. Myös tuore kookosvesi on jotain muuta kuin kaupasta saatava purkkitavara. Makeaa ja täyteläistä. Eli vaikka rehellisesti sanottuna olin ollut hiukan skeptinen sen suhteen, olisiko tämä kaukaa raahattu etelän hetelmä mistään kotoisin, oli ainakin tämä yksilö ihan priimatavaraa. Hinta on kyllä kova, yli kolme euroa kpl (-!) , eli kyllä tämä aika spesiaaliherkuksi saa jäädä.

Hyytelömäisen rakenteen ja pehmeän mutta neutraalin maun vuoksi nuorta kookosta käytetään monissa (ulkomaisissa) raw food ohjeissa. Siitä voi tehdä jogurttia, kefiiriä, vanukasta, kastikkeita, nuudeleita, kakkutäytettä jne.
No, otin varman päälle ja tein ihan vain smoothien.

En halunnut liiaksi peittää kookoksen omaa makua, joten lisänä oli

• sharon-hedelmä
• limen kuorta ja
• hiukan tuoretta inkivääriä. 

Kookoksessani oli n. kupillinen (2,5 dl) pehmeää kookospähkinää ja 3 dl nestettä. Käytin kaiken pähkinän ja lisäsin 2 dl kookosvettä. Hurautus blenderillä ja kermainen herkku oli valmis.

Muistutti lasten välipalajogurttia, mutta oli tietty parempaa.

Kyllä, voisin syödä vaikka joka päivä.

Jos siis siellä Thaimaassa elelisin...