maanantai 11. huhtikuuta 2011

Muutos

Olen tullut tämän blogin kanssa tienristeykseen. Matka jatkuu, mutta toisaalla. Blogini nimittäin muuttaa ja tästä lähtien bloggaan Evita-lehden alla. Mutta ei hätää, jatkan samalla linjalla kuin tähänkin asti. Keittiökameleontti tulee siis jatkossakin sisältämään laadusta tinkimättömiä reseptejä sekä havaintoja ruokailmiöistä, terveydestä, hyvinvoinnista eli kaiken kaikkiaan tietoisesta elämäntavasta.

Omassa elämässäni on tapahtunut ja tapahtumassa muitakin muutoksia, jotka olen toistaiseksi rajannut blogini ulkopuolelle. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että kuten moni muukin puhtaaseen ja raakapitoiseen ravintoon siirtynyt, myös minä olen kokenut jonkinlaista henkistä detoxia.
En tietoisesti tilannut erityistä muutosta lähtiessäni kokeilemaan raakailua. Minua eivät pakottaneet siihen terveyssyyt, enkä kokenut varsinaista tarvetta muuttaa elämäntapojani. Olin enemmänkin utelias ja halusin ottaa selvää uusista jutuista, joihin olin törmännyt blogimaailmassa. Halusin myös laajentaa makukokemuksiani ja kokkaustaitojani. Siirtyminen yhä raakapainotteisempaan ruokavalioon tapahtui vähän kuin vahingossa, mutta tällä hetkellä se tuntuu aivan itsestäänselvyydeltä. Viimeinen vuosi on tuonut mukanaan valtavasti energiaa ja iloa ja ennen kaikkea vahvistanut kykyä kuunnella omaa sisäistä ääntäni. Ihmeellisiä asioita on tapahtunut ja olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin. Omasta puolestani voin siis puhua, että siirtyminen puhtaaseen elinvoimaiseen ravintoon tuo aina mukanaan myös muuta kehitystä ja kasvua. Muutoksen ei kuitenkaan tarvitse olla äkillinen tai raju, vaan jokainen kokee sen juuri itselleen sopivalla tavalla.

Kiitän kaikkia blogini lukijoita tähän asti. Olette ihania! Tämä blogi jää elämään, mutta ei enää päivity.
Uudet juttuni löydät jatkossa täältä! 


Tie vie...



123RF Stock Photo

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Irish Moss


Englanninkielisissä kirjoissa ja blogeissa törmää ennemmin tai myöhemmin mystiseen ainesosaan nimeltä: Irish Moss. Monissa makuhermoja kutkuttavissa kakuissa ja muissa herkuissa se tuntuu olevan vakioaines. Kannattaa esim. käydä vilkaisemassa Heather Pagen (Sweetly Raw) sivuja.

Irish Moss eli irlanninsammal on itse asiassa Chondrus crispus-levää, josta saadaan karrageenia. Se taas on tuttu stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöintiaineena mm. monissa tavallisissa elintarvikkeissa, mutta sitä käytetään myös hammastahnoissa ja kosmetiikkavalmisteissa. Lisäainekoodi E407 ilmaisee, että tuote sisältää karrageenia.

Haeskellessani tietoa irlanninsammalesta ja karrageenista törmäsin vähän ristiriitaisiin tietohin. Useassa lähteessä mainittiin lisäaine-karrageenin aiheuttamista allergia- tai yliherkkyysreaktioista. Sen on jopa todettu lisäävän syöpäriskiä koe-eläimillä (viiteitä esim. täältä). Kyseessä on kuitenkin ollut pilkottu karrageeni, ei sen luonnollinen kokonainen muoto eli levä. Monissa raw food -lähteissä Irlanninsammal taas on mainittu terveellisenä, jopa superruokana, jolla olisi pikemminkin syöpää ehkäiseviä ja immuunipuolustusta vahvistavia ominaisuuksia (viiteitä täältä).

Niin että ota siitä nyt sitten selvää...

Irlanninsammal on joka tapauksessa hyytelöintiaineena erityisesi raakailijoiden suosiossa siksi, että sitä ei tarvitse kuumentaa, toisin kuin toista leväperäistä hyytelöintiainetta agar agaria. Irlanninsammalen avulla saa tehtyä lohkeavia hyytelöitä ja kauniisti leikkautuvia kakkuja, jotka viimeistään haastavat käsityksiä raakaruokamössöstä.

Olin jotenkin käsityksessä, että irlanninsammalta ei täältä Suomesta saa. Eikä kai saakaan, mutta onhan meillä netti. Ristiriitaisista taustatiedoista huolimatta päätin lähestyä asiaa reippaasti ja tilasin pussukan levää suoraan Irlannista. - Täytyy tässä samalla kehua, että Irish Seaweeds tarjoaa levien ystävälle paljon muutakin mielenkiintoista. Suosittelen esim. kokeilemaan hiukan rajun väristä Sea Spaghettia.

Ohjeita irlanninsammalen käytöstä löytyy netistän useampia, esimerkiksi täällä. Tässä kuitenkin vielä oma kokeiluni, jolla sain aikaiseksi kupillisen (2,5 dl) valmista geeliä.


Otin ensi reilun kourallisen kuivaa levää ja huuhtelin sitä perusteellisesti kylmässä vedessä. Levän kätköissä piileskeli kaikenlaista ryönää, mm. tiukasti kiinni takertuneita simpukankuoria. Onneksi käytössäni oli tarkkasilmäistä lapsityövoimaa.


Laiton puhdistetun levän kylmällä vedellä täytettyyn lasikulhoon ja jätin peitettynä huoneenlämpöön 6 tunniksi. Vaihtoehtoisesti levää voi liottaa myös jääkaapissa, jolloin liotusaika on 12 - 24 t (eri ohjeissa on mainittu eri aikoja).

Laitoin liotetun levän hieman pilkottuna blenderiin ja lisäsin 1/2 kp (1,25 dl) kylmää vettä. Sitten vaan hurruuteltiin täydellä teholla. Välillä jouduin kaapimaan kannun reunoille siirtynyttä levää takaisin keskelle. Blendasin levää kunnes seos alkoi lämmetä ja se muuttui selvästi geelimäiseksi. Tuoksu oli tässä vaiheessa... merellinen. Eikä värissäkään ollut niin kehumista. Voin kuitenkin vakuuttaa, ihmeellistä kyllä, että mitään sivumakua tai -hajua ei enää tuntunut valmiissa tuotteessa.



En käyttänyt levää heti, joten siirsin geelin kannelliseen purkkiin ja jääkaappiin odottamaan. Geelin pitäisi säilyä ainakin viikon verran.

Mihin sitten tätä ihmeainetta käytin? Siitä myöhemmin... ;)



.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

On teetä ja Teetä




Onneksi on ystävä, jotka huolehtii, että pysyn laatuaineissa.


Kumpi tyydyttää enemmän, esteettinen vai makunautinto? 


Tein kerrankin ohjeen mukaan ja käytin vesilämpömittaria ja sekuntikelloa.


Lopputulos oli melko täydellinen. Vihreää!


Sitäpaitsi joku on sitä mieltä, että on kevät!

Sencha Fukurijushi. Théhuone, Eerikinkatu 12, Helsinki.