Nokkosrullia, lukemisia ja muita sadepäivien puuhia

Päätin tulla ilmoittautumaan, etten ole huuhtoutunut sadeveden mukana enkä syväjäätynyt puutarhatuoliin. Elämän muut asiat vain ovat ajaneet bloggaamisen edelle. 

Juhannus tuli ja meni. Sinnittelimme ulkona kuuroista ja kylmästä huolimatta. Ulkona viihtyminen on pukeutumiskysymys. Villavällyt ja Hesarista bongattu juhannusglögi auttoivat myös asiaa. Itse uutetusta raparperimehusta valmistetusta, muutamalla mansikalla ja lorauksella giniä terästetystä juomasta tuli suoranainen hitti. Lapset pitivät pelkästä mehuversiosta, eli toimii niinkin. Totesin samalla, että raparperimehuun saa kätevästi uppoamaan maalla pursuavaa ylituotantoa ja mehun valmistus on naurettavan helppoa. Paloiteltuja raparperin varsia vain suureen kattilalliseen vettä tekeytymään n. vuorokaudeksi. Itse tein  suhteessa 3 osaa vettä, 2 osaa raparperia. Makeutuksen hoidin hunajalla, eikä tarvinnut kuumennella mitään. Varren palat vain siivilöidään lopuksi pois ja pullotetaan juoma.

Juhannusgrillistämme löytyi kotitekoisia tofunakkeja, vesimelonia ja halloumia. Tofunakeista tuli täydellisiä, varsinkin kun kyytipoikana oli vielä itse keitelty BBQ-soosi. Tallensin onneksi ohjeet paperilapulle, joka kuitenkin  päätti arkistoitua toistaiseksi tuntemattomaan paikkaan. Toivottavasti löydän sen vielä. 

Itselleni kesä on ennenkaikkea nauttimista ulkoilmasta, satoi taikka paistoi. Niinpä koleasta säästä huolimatta - tai juuri sen vuoksi on tullut tehtyä kaikenlaista. Kasvimaan kuopiminen ja nurmikon rassaus pitävät lämpimänä. Maalla lehtikaalit ovat lähteneet hyvin kasvuun sillä kaalit viihtyvät viileässä. Testikasvatuksessa on myös superterveelliseksi hehkutettu vanha etelän herkku collard greens, joka niin ikään on puskenut esille hyvät taimet. Tilasin siemenet Plant World Seedsistä, kun Suomesta ei tuntunut löytyvät - edes nimeä tälle lehtivihannekselle.

Sain myös vihdoin luettua Ruokapyramidihuijauksen, joka on kököttänyt yöpöydällä jo tovin. Kirjasta on blogeissakin kirjoitettu erinomaisia yhteenvetoja ja arvioita mm. täällä ja täällä, joten en referoi sisältöä sen tarkemmin. Totean vain, että tällaisia kirjoja tarvitaan, vaikka niiden lukeminen hieman lisääkin tuskaa ruokatuotannon raadollisuuden edessä. Pollanit, Mats-Erik Nilssonit, Jeffrey Saffronit ym. lukeneena mietin ensin, mitä uutta Ruokapyramidihuijaus voisi tälle saralle tuoda. Kirjan suurin anti on kuitenkin ehdottomasti näkökulma juuri meikäläiseen ruoka- ja ravitsemuskeskusteluun. Hieman paasaavasta tyylistä huolimatta Kovanen ja Lapinoja tarkastelevat ruokateollisuuden, ravitsemussuositusten ja terveyskeskustelun kenttää ilahduttavan monipuolisesti ja loppupäätemätkin peräänkuuluttavat joustavuutta ja yksilöllisten valintojen kunnioitusta, valveutuneessa hengesssä toki. Kirja olisi suositeltava lisä jokaisen ruokakirjahyllyyn mutta vähintään kaikille valinnoistaan vastuuta kantaville.

Nyt valmistaudun viikkoon Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa, jossa vedän raakaruokakurssia - hupsista - jo kolmatta kesää! Grillirilluttelun jälkeen olen viime päivät elellyt taas lähes yksinomaan raakaruoalla ja valmistautunut Fiskön varsin puhdistavaan kattaukseen. Vaikka syön paljon raakaruokaa normaalistikin, siirtyminen täysin elävään ravintoon saattaa siitä huolimatta aiheuttaa detox-oireita, joten on parempi hieman totuttaa kehoaan etukäteen.

Erityisesti olen hemmotellut itseäni hapatetuilla herkuilla; Kotitekoista kimchiä ja cashew-juustoa on kulunut suorastaan luvattomia määriä. Mutta kuka voisi vastustaa esim. lounaskulhollista (kuva lopussa), jonka kruunaavat cashew-juustolla täytetyt nokkosrullat. Aivan tajuton ruokalaji, jonka salaisuus on poltinkarvojen tainnutus laadukkaalla oliiviöljyllä ja kuivurin lempeällä käsittelyllä. Nokkonen ja oliiviöljy ovat pistämätön :) makupari, joten unohtakaa viininlehtikääryleet! Jos kuivurointi ei ole lajisi, käsittelyn voinee hoitaa myös uunin lämmössä.

Täytetyt nokkosrullat

• mahdollisimman suuria tuoreita nokkosen lehtiä
• laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä
• hapatettua cashew-juustoa tai muuta tuorejuustoa
• hieman raastettua valkosipulia
• reilusti mustapippuria
• (merilevähiutaleita)

Nokkosenlehtien käsittely onnistuu parhaiten talouskäsineet kädessä. Levitä lehdet kuivurin tasolle/ uunipellille. Sivele molemmin puolin oliiviöljyllä. Mausta cashew-juusto (tai vastaava) valkosipulilla ja tupsauta lusikalliset lehtien keskelle. Rouhi päälle reilusti mustapippuria. Itse laitoin myös vähän norihiutaleita, mutta tämä on täysin valinntaista. Kääräise lehdet rullalle kantaosasta alkaen. Siirrä kuivuriin/ uuniin. Kuivurissa, 40 asteessa kuivattele pari tuntia. Uunissa n. 100 asteessa riittänee puolisen tuntia. Rullat ovat valmiita, kun pinta on kuivahtanut. Niille voi halutessaan sipaista vielä vähän oliiviöljyä. Rullat voi nauttia heti mutta ne kestävät myös parin päivän säilytyksen jääkaapissa.

Ruokapyramidihuijaus saatu kustantajalta arvostelukappaleena.

Raparperisämpylät (Gluten-free, vegan)

Tiedättehän sen hyrisevän tunteen, kun on vahingossa keksinyt jonkun oiken hyvän reseptin. Niinkuin vaikka raparperisämpylät. (Huom. leipäset etsivät kuvaussession aikoihin vielä identiteettiään ja luulivat itseään skonsseiksi. Postauksen lopusta löytyy jo kuva täysikasvuisista sämpylöistä.)

Koska raparperia on nyt yllin kyllin, kokeilin sitä vaihteeksi suolaisessa leivonnassa. Piilotin hapanta herkkua ohueksi viipaloituna gluteenittomiin leipäsiin. Pelasin varman päälle ja leivoin siis ensin teeleivän tyyppisiä, koska en ollut varma, miten taikina kypsyisi ja littaleivät onnistuvat yleensä aina. Uunissa aromikkaaksi muuttuva raparperi toi mehevyyttä ja makua, kuten arvelinkin, eikä rakenne vaikuttanut liian kostealta. Tuli myös todistettua, että raparperi toimii ilman sokeria ja pellillinen hupeni saman tien.

Tänä aamuna leivoin jo uuden satsin ja muotoilin taikinan nyt kunnon sämpylöiksi. Taikinan merkittävä elementti on kuumassa vedessä turvotettu psylliumin ja pellavansiementen seos, joka tekee rakenteesta erityisen kuohkean ja sitkoisen. Ja vaikka kohotuksessa työn tekee leivinjauhe ja sooda, lopputulos muistuttaa hämmästyttävän paljon "oikeita" hiivalla kohotettuja sämpylöitä.

Leipäset ovat todella herkullisia jo ihan sellaisenaankin, mutta tämän päälle sipaisin hieman kookosöljyä ja höyläsin tuoretta retiisiä. Kesä on ainakin keittiössä, vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria.

Hikiä, lämpötila +1℃. Kuva: Simo Rinne

Raparperisämpylät

5 - 7 kpl

• 1/4 kp pellavasiemeniä
• 1/4 kp psylliumin siemeniä
• 2 tl laadukasta suolaa
• 2,5 dl kiehuvaa vettä
• 2,5 dl auringonkukansiemeniä
• 2 reilua vartta raparperia
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 2,5 dl kokojyväriisijauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl sooda
• 3 rkl kookossokeri
• 1/4 tl kanelia
• 2,5 dl vähärasvaista kookosmaitoa

Lämmitä uuni 200℃ (kiertoilmauuni, tavallinen 220℃). Kuori raparperinvarret ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Sekoita suuressa kulhossa pellavansiemenet, psyllium ja suola. Kiehauta vesi ja kaada siementen päälle samalla voimakkaasti sekoittaen. Lisää auringonkukansiemenet ja omenaviinietikka ja anna seoksen turvota hetki. Lisää raparperiviipaleet ja sekoita. Sekoita keskenään riisijauhot, leivinjauhe ja sooda, sekä kookossokeri ja kaneli. Sekoita taikinaan vuorotellen kookosmaidon kanssa. Vaivaa tasaiseksi. Muotoile kostutetuin käsin leivinpaperoidulle pellille haluamasi kokoisia sämpylöitä. Laita uuniin ja vähennä samalla lämpö 180 asteeseen (tavallinen 200℃). Paista 30 - 40 min. riippuen sämpylöiden koosta. Jos teet ohuempia leipäsiä, paistoaika on n. 20 min. Sämpylät ovat valmiita, kun ne ovat saaneet väriä ja muuttuneet kevyemmän tuntuisiksi.

Marja-tarteletit kesän ykkösjuhliin (Raw/ Semi-raw)

Blogi ei päivity, facebook pysyy vaiti ja instagramin puolellakin on hiljaista. Siitä saatte syyttää tätä herraa, joka on pitänyt minut tiiviisti reaalimaailmassa. Pieni suuri mies on meillä lomahoidossa oleva espanjan vesikoira Pedro, jonka mielestä netissä roikkuminen on vain nörttejä varten.

No, ehkä kesä, aurinko ja yleinen elämän ihanuus saattavat myös vaikuttaa jonkin verran siihen, ettei ole huvittanut viettää aikaa näppiksellä.

Kameleontin keittiö ei tosin hiljene koskaan, mutta sielläkin on tehty vain välttämätön. Onneksi joskus syntyy sivutuotteita, kuten nämä pienet tarteletit. Äitikakku lähti jonkun onnellisen syntymäpäiväpitoihin. Miniversiot olivat kuitenkin niin mainioita, että taidan seuraavan kerran tehdä pelkästään niitä.

Pohja on tavallista pehmeämpi ja kevämpi. Sen salaisuus on mantelimaidon valmistuksesta jäävä kuitu. Täyte on sitten sitäkin kermaisempi. Ei siis kaikkein simppelein pikakakku, mutta makuelämys palkitsee kyllä ja lopputulos pääsee taatusti juhlapöydän keskipisteeksi. Ohjeeseen käyvät periaatteessa mitkä tahansa marjat, mutta mustikoista, vadelmista ja karhunvatukoista pidän näissä itse eniten. 

Marja-tarteletit

6 kpl TAI yksi 24 cm halk. iso marjatorttu

• 6 kpl 10 cm halk. pyöreää tartelettivuokaa

Pohja:

• 1 dl taatelipastaa (= n. 2,5 dl kokonaisia kivettömiä taateleita)
• 4 dl mantelimaidon valmistuksesta jäänyttä massaa
• 1 dl kookossokeria
• 1/2 dl sulatettua kaakaovoita tai kookosöljyä
• 1 tl jauhettua luonnonvaniljaa
• 2 rkl lucuma-jauhetta
• 1/8 tl laadukasta suolaa
• 1/2 dl kaakaorouhetta

Jauha monitoimikoneella (tehosekoitin ei ole hyvä tähän tarkoitukseen) kokonaiset kivettömät taatelit tasaiseksi massaksi. Taateleita ei tarvitse liottaa. Mittaa tarvittava määrä ja käytä mahdollisesti yli jäänyt johonkin muuhun. Lisää loput ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja tasaiseksi taikinaksi. Jos tämä tuottaa vaikeuksia, taikinan voi sekoittaa myös käsin. Painele mieluiten irtopohjaisiin tartelettivuokiin (tai yhteen isoon piirasvuokaan), pohjille ja reunoille. Siirrä jääkaappiin/pakastimeem siksi aikaa, kun valmistat täytteen.

Täyte:

• 2 dl cashew-pähkinöitä ---- > liota väh. 1/2 tuntia
• 1,5 dl mantelimaitoa
• 3/4 dl juoksevaa hunajaa tai agavesiirappia
• 1 tl agarjauhetta TAI 1/2 dl liotettua irish moss -levää
• 1/8 tl laadukasta suolaa
• vettä tarvittaessa
• 1 dl sulatettua kaakaovoita
• 1 tl jauhettua luonnon vaniljaa tai vaniljatangon sisus
• 2,5 dl (sulatettuja) vadelmia, mustikoita tai sekoitus molempia
• (1 rkl juoksevaa hunajaa)

1) Ohje irish mossia käyttäen: Siivilöi ja huuhtele cashewit. Jos käytät irish mossia, laita kaikki kerralla tehosekoittimeen kaakaovoita ja marjoja lukuunottamatta. Tehosekoita sileäksi ja lisää ylimääräistä vettä vain sen verran, että saat tasaisen paksuhkon kreemin.

2) Ohje agar agaria käyttäen: Laita pieneen kattilaan mantelimaito ja kuumenna kiehuvaksi. Vispilöi sekaan agar-jauhe ja hämmennä pari minuuttia, kunnes jauhe on liuennut. Siirrä sivuun ja anna jäähtyä, kunnes paksunee. Siivilöi ja huuhtele cashewit. Laita tehosekoittimeen ja lisää loput ainekset marjoja ja kaakaovoita lukuunottamatta. Tehosekoita sileäksi ja lisää ylimääräistä vettä vain sen verran, että saat tasaisen paksuhkon kreemin.

3) Loppu koskee molempia: Lisää kaakaovoi ja tehosekoita tasaiseksi. Tässä vaiheessa voit lisätä myös marjat TAI jos haluat kaksivärisen kakun kuten kuvassa, kaada puolet massasta tartelettipohjien päälle ennen marjojen lisäämistä.

Ripottele päälle kokonaisia mustikoita tai haluamiasi marjoja. Jos teet kaksivärisen täytteen, blendaa marjat jäljelle jääneeseen täytteeseen. Voit tarvittaessa hieman lisätä makeutusta.

Kaada loppu täyte tartelettien päälle. Jos haluat kevyttä marmorointia, pyörittele varovaisesti puutikulla täytteitä sekaisin. Koristele tarteletit kokonaisilla marjoilla ja siirrä jääkaappiin/pakastimeen jähmettymään.  Tarjoa kesän parhaissa juhlissa.

Ananas-gazpacho

Tämä resepti sai inspiraationsa jo talvella, kun sain käsiini Marc Aulenin Sopat! -kirjan. Testailu sai kuitenkin odottaa vuoroaan pitkään, sillä ensin oli liian kylmää. Sitten tuli toukokuun ensimmäinen lämpöaalto ja hankin jo aineksetkin valmiiksi. Kiirehässäkkä esti kuitenkin surauttamasta testiannosta, mikä on oikeastaan aivan naurettava tekosyy, sillä tämä soppa syntyy minuutissa. Vielä piti elää yhden arkitsen purkauksen läpi, kunnes ollaan taas hellelukemissa ja kylmä keitto lounaaksi tuntuu maailman parhaalta ajatukselta.

Minulla on hyllyssäni useita keittokirjoja, sillä keitto on hieno ja monimuotoinen ruoka. Lämmittävä ja lohduttava tai raikas ja viilentävä. Kevyt tai tuhti, samettia tai sattumia täynnä. Keitto muuntuu moneksi ja moneen tilanteeseen, siitä on oiva osoitus myös Qulma-ravintolaa isännöivän Aulenin kirja, josta löytyy sekä arkeen sujahtavia särpimiä että kutsupöydän keskipisteeksi sopivaa tarjottavaa. Ehkä jotain kertoo se, että Qulman palveluja suurkuluttaa meillä mies eli mistään heppoisista liemistä ei ole Sopat! -kirjassakaan kysymys.

Itse pidän eniten Aulenin ruokafilosofiasta, joka perustuun yksinkertaisuuteen, intohimoon ja raaka-aineiden kunnioitukseen. Sekä mielikuvitukseen, joka on yleensä paljon tärkeämpi ainesosa kuin kalliit raaka-aineet tai hifistelyvälineet. Sellaisenaan kirjan ohjeet sopivat parhaiten sekasyöjän keittiöön, mutta myös vegekokki poimii joukosta monta ideaa, kuten valkosipulisaaren tai appelsiinin ja lantun pikantin yhteenliittymän. Myös keittojen kanssa tarjottavat lisukkeet ovat saaneet kirjassa hyvin ansaitsemansa lukunsa, sillä usein juuri ne nostavat soppakokemuksen arjen yläpuolelle.

Kirjan lopusta löytyy julkkisten kertomuksia suhteestaan Qulma-ravintoaan sekä keittoresepti kultakin. Sinänsä hauska kurkistus, jonka suurin anti ovat mielestäni kuitenkin Jaeseong Parkin huikeat kuvat.

Oma ananas-gazpachoni sai innoitusta kirjan (ainoasta) raakakeitosta: Qulman hot n' sweet and cool.  Nappasin sieltä ananaksen. Juuri muuta yhteistä keitoilla ei kuitenkaan ole, sillä omani on hyvin simppeli oodi kesänraikkaalle kurkulle, sekä ananaksen ja tuoreen tillin liitolle. Keitto oli - kun sitä lopulta pääsin testaamaan - kerralla nappisuoritus ja tämän kesän takuuvarma hitti. Ainakin, jos kelit jatkuvat yhtä lämpiminä. Parasta puutarhassa, pihalla tai parvekkeella nautittuna.

Ananas-gazpacho

Yhteen annokseen tarvitset:

• 165 g kurkkua (= n. 1/2 keskikokoisesta kurkusta)
• 200 g tuoretta ananasta (kuorittuna) (= reilu viipale)
• 1 kevätsipulin varsi
• 1 sellerin varsi
• 1 valkosipulinkynsi
• 1/3 tl suolaa
• 3 rkl mietoa kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1 rkl omenaviinietikkaa
• 3 oksaa tuoretta tilliä
• (1 tl ravintohiivahiutaleita)
• reilusti rouhittua mustapippuria

Paloittele ainekset tehosekoittimeen. Tehosekoita tasaiseksi. Tarkista maku ja tarjoa heti tai jäähdytä tarvittaessa jääkaapissa. Voit myös lisätä keittoon jääpaloja, jos haluat todella viilentävän keiton.

Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta.