Pastaa ja artisokkaa

Asuessani Pohjois-Kaliforniassa, kevääseen kuului kyllästyminen vihreään parsaan ja latva-artisokkaan. Kuuluimme ruokapiiriin, ja kerran viikossa hain laatikollisen paikallisen tuottajan luomukasviksia. Helmi-huhtikuussa laatikko toisensa jälkeen oli täynnä parsaa, latva-artisokkaa ja pieniä pyöreitä sitruunoita (Meyer-lemon). Nyt niitä on ikävä, mutta tuolloin alkoi jossain vaiheessa kuulua "Voi ei, taas parsaa!" -tyylisiä lausahduksia. Jos parsasta kuitenkin jotain opin (sen lisäksi, että parsa-aterian jälkeen pissa haisee pahalta), niin ainakin sen, että parsa ja latva-artisokka ovat sesonkivihanneksia, joiden maku on suoraan suhteessa siihen, miten nopeasti ne onnistuu kiidättämään kasvimaalta pöytään. Niinpä suomalaisten ruokalehtien ja ravintoloiden parsahössötys näin keväisin tuntuu lähinnä absurdilta. Muutaman kerran vetistä parsatankoa pureskeltuani olen päättänyt, että en koskaan osta keväistä sesonkiherkkua Suomesta ja latva-artisokan suhteen olen ollut yhtä pidättyväinen. 

Parsan, samoin kuin latva-artisokan makuja kaipaan kuitenkin edelleen. Mutta ei hätää, samalle maku-ulottuvuudelle latautuvat myös mustajuuri (köyhän miehen parsa) ja maa-artisokka. Näistä jälkimmäistä löytyy ilahduttavan usein jopa lähikauppamme vihannestiskiltä, ja suuremmista marketeista sitä saa myös luomuna. Lisäksi se on niitä harvoja kasviksia, joita olen edelleen löytänyt kotimaisena näin huhti-toukokuussa. 

Oheinen kvinoa-persiljapasta sen sijaan on heräteostos Stockmannin herkusta, jossa oli meneillään jonkinlaiset Ranska-päivät. Tarjolla oli huomattava määrä muitakin ranskalaisia luomutuotteita. Ilahduttavaa! Sivuutin vihannesosastolla ranskaisteemaan liittyvän röykkiön latva-artisokkaa,  mutta päädyin kokeilemaan kotimaista serkkuaan pastan seuraksi. Kvinoapastan roteva maku sopi todella hyvin maa-artisokkaan mutta uskon, että pastana seuraavassa ohjeessa toimii mikä tahansa hyvä kokojyväpasta (Esim. Barilla). 

Maa-artisokkapasta

• 1 kg (2 pussia) maa-artisokkaa
• oliiviöljyä
  
• mustapippuria
  
• suolaa
  
• 2 prk kaurakermaa (4 dl)
  
• 1 rkl konjakkia
  
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
  
• silputtua tuoretta rosmariinia 
  
• 1,25 dl paahdettuja manteleita rouhittuna
  
• 2 tl vehnäjauhoja
  
• 1/2 tl sitruunanmehua
  
• mustapippuria
  
• suolaa

• 500 g täysjyväpastaa
  
• oliiviöljyä
  
• basilikan lehtiä
  

Kuori maa-artisokat ja laita kuorimasi artisokka odottamaan veteen, johon on lisätty sitruunanmehua. Näin artisokat eivät tummu. Paahda mantelit kuivalla pannulla, kunnes ne saavat vähän väriä. Rouhi karkeaksi rouheeksi ja laita sivuun odottamaan.

Lohko artisokat pituussunnassa ja laita uunipannulle. Sekoita niihin hiukan oliiviöljyä, mustapippuria ja suolaa. Paahda 225 asteisessa uunissa n. 20 - 30 min. tai kunnes artisokat ovat pehmenneet. Sekoittele paahtamisen aikana. 

Valmista kastike. Keitä 3 dl kaurakermaa jonkin verran kokoon pienessä kattilassa (n. 5 min ilman kantta). Lisää konjakki, rosmariini ja valkospuli. Jatka keittämistä toiset 5 min. Suurusta kastike sekoittamalla vehnäjauho jäljellä olevaan 1 dl kaurakermaa ja vispilöi kastikkeen joukkoon. Kuumenna jatkuvasti sekoittaen ja keitä muutama minuutti. Lisää sitruunan mehu, mustapippuria ja suolaa ja tarkista maku. Lisää 2/3 mantelirouheesta ja paahdetut maa-artisokat kastikkeesen. Pidä kastike lämpimänä sillä aikaa kun keität pastan.

Valuta kypsä pasta ja sekoita joukkoon oliiviöljyä. Kaada takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon artisokkakastike. Ennen tarjoilua ripottele pintaan loput paahdetuista manteleista ja tuoreita basilikan lehtiä.

..................................

* Viinisnobbaliua: Ruoka- ja viinilehtien sivuilta löytää harvemmin viinisuosituksia

 kasvisruoille ja vielä harvemmin viinejä arvioidaan sen perusteella, minkä kasviskeittön 

antimien kanssa niiden maut tulevat oikeuksiinsa. Mielestäni tämä on ikävää syrjintää, jonka lähtökohtana on oletus siitä, että kasvissyöjät juovat yrttiteetä, ja kasvisten kanssa juodaan korkeintaan tylsää valkoviiniä.

Viineistä kiinnostunut vegaani on ilmeisesti sen verran harvinainen otus, että niitä ei virallisesti ole olemassa. Vaihtoehdoksi on jäänyt suorittaa omia kokeiluja, jotka joko osoittautuvat iloisiksi yllätyksiksi tai unohdetaan vähin äänin. Yleensä myös iloiset yllätykset tuppaavat unohtumaan, ellei niitä kirjaa ylös. Niinpä tässä vinkki punaviinin ystävälle. Artisokkapastalle löytyi kaveri oheisesta argentiinalaisesta punaviinistä: Norton Privada, Bodega Norton, Luján de Cuyo, Mendoza. Malbec, Cabernet Sauvignon ja Merlot -rypäleistä valmistettu täyteläinen punaviini on melko tyyris, Alkon hinta 15,49 €,  ja olimmekin saaneet sen tuliaisiksi. Voisin kuitenkin kokeilla tälle pastalle jotain muuta vastaavaa punkkua, jota esim. kuvaillaan sanoilla: Täyteläinen, notkea, kypsän marjaisa, mausteinen, lakritsinen, lämmin.