Sivut

torstai 20. elokuuta 2009

Vegaanin venemuistoja; Osa 1: Metsämansikoita Saarenmaalla


Jokakesäinen veneseikkailumme johti tällä kertaa Viron kautta Gotlantiin, Ruotsin rannikolle ja taas Ahvenanmaan kautta Suomeen. Mainituista kohteista mikään ei ollut varsinainen vegaanin ruokaparatiisi, mutta Ruotsi menetteli, jos oli itse aktiivinen ja valmis kokkailemaan venekeittiössä.

Viron puolella Hiiden- ja Saarenmaalla viivähdimme vain muutaman päivän, joten ruokailut olivat lähinnä omien eväiden ja venekeittiön varassa. Hiidenmaalla supermarketista (Selver) löytyi mm. soijajugurttijuomaa, lisäksi hedelmiä ja leipää, joilla pärjäsi saarikierroksen ajan. Marketin sinänsä kiinnostavissa valmispaistotuotteissa, kuten sieni- ja kasvistäytteisiä piirakoita oli kaikissa maitotuotteita, kananmunaa tms. jossain 
muodossa, joten tyytyminen oli pussisämpylöihin. Luomutuotteisiin en juurikaan törmännyt Virossa. Vegaaniystävällisiä tuotteita löytyi isoista marketeista, lähinnä soijapohjaisina, kuten kuvan soijajuoma, soijajugurtteja ja Alpron soijamaitoa. Sen sijaan kahvila- ja ravintolapuolella oli satunnainen kasvisruokatarjonta laktovegeä. 


Sekä Hiiden- että Saarenmaa tarjoavat kuitenkin ihania maisemia ja makoisia marjoja. Luonto on monin paikoin varsin koskematonta ja retkemme ajankohtana mansikat olivat makeimmillaan. Suuntasinkin ravintolaelämän sijasta metsään. Hetkessä olivat kaikki astiat täynnä metsämansikoita. Mansikkaa tuli sen verran reippaasti, että tein siitä myös pikaisen piiraan. Veneolosuhteissa tuoretavaran säilytys kun on ainainen ongelma. Tavallisesti en tuhlaisi kallisarvoisia marjoja moiseen, koska parhaimmillaan mansikka on melkein sellaisenaan. Mansikkapiiras oli kuitenkin jännittävä ja aromikkaalta tuoksuva jälkiruoka. Tarjosin sen GoGreenin vatkautuvan vaniljakastikkeen kanssa, joita minulla on kaurakerman ja Vispin lisäksi aina ruokavarastossa. Ovat loistavia veneilytuotteita koska säilyvät avaamattomina huoneen lämmössä.

Oheinen mansikkapiiras ei ole mikään gourmet-resepti, koska en ollut varautunut leipomiseen vielä matkan tässä vaiheessa. Kunnon leivontarasvan puutteessa jouduin hiukan improvisoimaan pohjan kanssa. Siitä tuli kuitenkin aika hyvä low-fat-piirakkapohja, ja luultavasi sovellan samaa ideaa toistekin. Suurempi ongelma oli veneen pieni kaasu-uuni, jonka kanssa oli tyypillisiä ongelmia: Piiras paistui liikaa alta ja liian vähän päältä. Mutta sellaista se on, lomalla...


Metsmaasikapirukas

1 l tuoreita metsämansikoita
sokeria (veneessä, agavesiirappia kaupungissa)

1 prk GoGreen Vispi -kermaa kuohkeaksi vatkattuna
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl vaniljasokeria
2 dl sokeria
2,5 dl (täysjyvä-)vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1 tl kaardemummaa
mantelirouhetta

Vatkaa Vispi kuohkeaksi. Lisää rypsiöljy tasaisena nauhana ja jatka vatkaamista. Sekoita varovasti joukkoon vaniljasokeri ja sokeri. Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja kaardemumma. Kääntele kermaseokseen. Jos taikina tuntuu liian löysältä, lisää vielä hiukan jauhoja. Sen tulisi olla melko helposti levitettävää, mutta pysyä kuitenkin lusikassa.

Levitä taikina voidellun piirasvuoan pohjalle. Kaada päälle mansikat, joihin on sekoitettu sokeri/agavesiirappi. Ripottele päälle mantelirouhe. Paista n. 200 asteessa, uunin alaosassa n. 30 min. Tarkkaa aikaa on vaikeaa antaa, koska veneuunin kanssa oli ihan omat aikataulut. Jäähdytä ja tarjoa kaurajätskin tai vaniljakastikkeen kanssa.




2 kommenttia:

  1. Nam, metsämansikoita! Mukavalta kuulostaa tuo veneseikkailunne!

    VastaaPoista
  2. Yaelian, reissu oli tosiaan mukava ja metsämansikat ihania. Muitakin makumuistoja jäi, niistä toivottavasti myöhemmin lisää.

    VastaaPoista