Juuresburgerit

Muutama viikko sitten esille kavamani mehulinko on ollut edelleen käytössä. Juuressesongin ollessa nyt parhaimmillaan olen kovasti mielistynyt niistä puristettuihin mehuihin. Sivutuotteena syntyivät mm. nämä juurespihvit, joita olen yleensä ollut laiska tekemään itse, koska raastamisessa on kova työ. Tällä hetkellä tätä ongelmaa ei siis ole, koska mehun linkoamisesta syntyy hienoa "raastejätettä" yllin kyllin. Loistava juttu! Raasteelle olen kyllä keksinyt runsaasti muitakin käyttötarkoituksia, joista yhden esimerkin postasinkin jo aiemmin.

Vege-burgereihin syntyvät pihvit ja lisukkeet usein fiilispohjalta sen mukaan, mitä kaapissa sattuu olemaan. Muutama luottoreseptikin tosin on, kun täytyy pelata varman päälle. Nämä juurespihvit pääsivät aika korkealle siinä listauksessa. Punajuuren ansiosta värikin oli juuri oikea. Pihvit ovat monien kasvispihvien tapaan aika pehmeitä, mutta paistamalla ne miedolla lämmöllä uunissa sain niistä kuitenkin hyvin koossa pysyviä. Sämpylät tein edellisen postauksen ohjeella, tosin lisäsin vehnänjyvien sijaan taikinaan pellavansiemeniä. Lisukkeena oli nyt Gotlantilaista luomusinappia (kesämuistoja edelleen), rucolaa, marinoituja sipulirenkaita ja tuore-etikkakurkkuja. Skidit halusivat luomuketsuppia, joten saivat spruittailla sitä myös kuvan burgereihin.

Juuresburgerit:

• n. 1/2 litraa hienoa juuresraastetta (mehukoneen raastejätettä tai muuten hienoksi raastettua) - itse käytin porkkanaa, punajuurta, varsiselleriä, palsternakkaa
• n. 2 dl keitettyjä kuorellisia linssejä (kaapissa sattui olemaan beluga-linssejä)
• 1 mieto sipuli (tai saman kokoinen pala jättisipulista)
• 4 valkosipulin kynttä
• 1/2 dl pähkinä tai siementahnaa (ei maapähkinä, liian stydiä)
• 1/2 dl gluteenijauhetta
• tuoretta persiljaa
• tuoretta tai kuivattua timjamia
• jauhettua korianteria
• reilusti paprikajauhetta
• mustapippuria
• 2 rkl hiivahiutaleita
• 1 tl savuaromia tai savusuolaa
• 2 tl soijakastiketta
• (suolaa, mikäli tarpeen)
• 3-5 rkl korppujauhetta
• rypsi- tai kookosöljyä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Päälystä pelti leivinpaperilla ja voitele paperi rypsi- tai kookosöljyllä.

Paloittele sipulit ja murskaa valkosipulin kynnet. Lisää juureraasteeseen. Lisää myös linssit ja muut aineksen korppujauhoja ja rypsiöljyä lukuunottamatta. Sekoita tehokkaalla sauvasekoittimella tai monitoimikoneella tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi korppijauhoja sen verran, että saat helposti muotoiltavan taikinan. Muotoile suoraan leivinpaperille n. 1 cm paksuisiksi pihveiksi. Itse käytin apuna jostain kokkipuodista hankkimaani metallista rengasta, jonka avulla sain tasakokoisia pihvejä.

Paista uunin keskiosassa n. 20 min. Voitele pihvien pinta öljyllä ja käännä ympäri. Jatka paistamista toiset 20 min.

Kookos-vehnänorasleipä

Tilasin Cocovilta muiden ihanuuksien ohessa kookosjauhoja. Huomaamatta oli tullut näpsäistyä valintanappulaa kaksi kertaa, joten paketista löytyi kaksi pussia. Onneksi sattui olemaan tarjouksessa ajattelin ensin. Onneksi tuli "vahinkolaukaus" ajattelen nyt. Olen nimittäin käytellyt jauhoja surutta ja kokeillut erilaisia käyttömahdollisuuksia. Ne vaikuttavat rajattomilta. Kookosjauho on erittäin kuitupitoista ja lisää leivonnaisten ravintoarvoa. Pussin kyljessä vakuutetaan, että korvaamalla 20-25 % ohjeen vehnäjauhoista, on lopputuloksen kuitumäärä sama kuin 100% täysjyväjauhoja. Aika kiva, koska pelkistä täysjyväjauhoista leivotut jutut ovat raskaita ja rakenne turhan tiivis. Jos tieto pitää paikkansa (muita lähteitä en ole penkonut) voin esim. leipoa entistä terveellisempiä kuohkeita ja ilmavia sämpylöitä tai muffineja. Kookosjauhojen maku on mieto, eikä kookos leikkaa läpi, vaan tuo leivonnaiseen tai ruokaan mukavaa täyteläisyyttä. Olen heitellyt niitä myös smoothieihin, mysliin, raakapuuroon, lettuihin sekä tietysti kaikenlaisiin leivonnaisiin. 

Näissä sämpylöissä korvasin osan valkoisista vehnäjauhosta kookosjauhoilla. Lisäksi halusin  joukkoon jyviä jossain muodossa. Sellaisenaan tai edes liotettuina vehnänjyvät ovat liian kovia. En myöskään halunnut ruveta niitä keittelemään, joten kokeilin idättämistä. Parin päivän ikäisinä vehnänoraat ovat jo riittävän pehmeitä. Ne antavat vähän suutuntumaa mutta eivät lisää hammaslääkärikuluja. Lisäksi pienet vehnänoraat ovat ihanan makeita, mikä toi jälleen uuden makuvivahteen leipään.

Vehnän idättäminen on simppeli juttu. Liota huuhdottuja, puhdistettuja (ainakin minun jyvieni joukossa oli kaiken näköistä ylimääräistä tavaraa) jyviä vedessä vuorokausi. Kaada jyvät lävikköön. Voit antaa niiden itää ihan vaan lävikössä tai siirtää kuivahtaneet jyvät takaisin astiaan. Jyviä ei pidä enää huuhdella, koska liika kosteus ruokkii homeita ja jyvät voivat pilaantua. Sen sijaan sekoittelen jyviä silloin tällöin idätyksen aikana. Ohjeissa mainitaan, että liottaminen ja idättäminen tulisi tehdä pimeässä, mutta käytännössä en ole huomannut eroa itävyyden välillä. Noin vuorokaudessa jyvään kasvaa pieni häntä, ja toisen vuorokauden aikana esiin alkaa työntyä useampia juuria. Käytä jyvät tässä vaiheessa. Liian pitkä idätys heikentää jyvien makua. 

Kookos-vehnänorasleipä:

Juuri:

• 1 3/4 kp vettä
  
• 1 tl kuivahiivaa
  
• 310 g jauhoja, joista 50 g kookosjauhoja, loput vehnäjauhoja

Taikina:

• 2 tl ruususuolaa (tai muuta laatutavaraa)
  
• 300 g jauhoja, joista 75 g kookosjauhoja, loput vehnää
  
• 1 tl kuivahiivaa
  
• 1/2 kp idätettyjä vehnänjyviä (voit myös rouhia jyvät kevyesti tehosekoittimessa)
  
• 1 rkl agave-/ vaahterasiirappia
  

Vähintään tuntia ennen tee juuri. Sekoita kaikkia juuren ainekset tasaiseksi velliksi. Vatkaa n. minuutin ajan vispilällä, jotta taikinaan sekoittuu ilmaa. Laita lämpimään paikkaan hyvin peitettynä kohoamaan.

Lisää 1-4 tunnin kuluttua juureen suola, siirappi, jyvät ja sekoita. Sekoita keskenään jauhot ja kuivahiiva ja lisää taikinaan. Jos sekoitat taikinan käsin, vaivaa sitä n. 5 min. Pidä 20 min. tauko ja jatka vaivaamista toiset 5 min. Tämä vaikuttaa leivän gluteenirakenteeseen eli sitkon muodostumiseen. Jos vaivaat taikinan koneellisesti, anna koneen käydä 3 min. Kaavi taikina reunoilta kulhon keskelle ja anna koneen käydä vielä parin minuutin ajan. 

Kohota taikina lämpimässä paikassa peitettynä kaksinkertaiseksi. Tämä vie lämpötilasta ja muista hienosäätöjutuista riippuen 1 - 11/2 tuntia. Kääntele taikinaa perusteellisesti muutaman kerran ja jatka kohottamista vielä n. 45 min. tai kunnes taikina on uudelleen n. kaksinkertainen.

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kumoa taikina leivinpöydälle ja muotoile mahdollisimman vähin jauhoin sämpylöiksi, kahdeksi patongiksi tai yhdeksi suureksi leiväksi.

Anna valmiiden tuotosten kohota n. 45 min. Paista uunin alaosassa. Vähennä 5 min. kuluttua lämpötila 200 asteeseen. Jos haluat rapsakan pinnan, heitä paistamisen alussa kupillinen jääpaloja uunin pohjalle ja sulje uuniluukku. Paistoaika riippuu leipien koosta. Jos sinulla on paistolämpömittari, sisälämpötilan tulisi olla 95 astetta. Muuten kypsyyttä voi arvioida väristä ja napauttamalla kevyesti leivän pohjaa. Kun se kumahtaa "ontosti", leipä on valmis.

Raakaa Pizzaa

Olen viime aikoina huomannut yhä useammin lukevani raw foodie-postauksia. Joko omat blogitottumukset ovat muuttuneet tai yhä useammat blogaavat aiheesta. Oli miten oli, uteliaana ihmisenä olen itsekin valmis kokeilemaan kaikenlaista. Ja jos oma lempiruoka joka tapauksessa on salaatti ja normiaamiaisena raakapuuro, ei aihepiiri ole kovin kaukaa haettu.

Smoothieita ja salaatteja voi kehitellä ilman suurempaa perehtyneisyyttä asiaan, mutta halusin heti kokeilla jotain haastavaa. Raw pizza kiinnosti ihan periaatteesta, koska mielestäni tämä versiointi on lähes niin kaukana alkuperäisestä ruokalajista kuin voi olla. Ensimmäinen ajatukseni oli kyllä, että onko ihan pakko väittää syövänsä pizzaa, jos kerran ollaan raakalinjalla? Mutta toisaalta puhun itsekin sujuvasti tofunakeista, soijalihasta ja yrttiteestä (kasvismaksalaatikko sentään tekee tiukkaa) ja onhan viljakahvi toki ymmärrettävämpi juoma kuin viljauute. Eli niin ne käsitteet venyy ja paukkuu.

Tällaiselle raw food -turistille elävän pizzan valmistamisessa suurin haaste oli pohja, koska en omista kuivuria, eikä monta tuntia kestävä lätyn kuivattelu uunin alaosassa houkutellut ihan ekosyistä. Monet reseptit sisältävät lisäksi aika massiivisia määriä pähkinöitä tai siemeniä, joten myös ekonomiset syyt saivat etsimään muita vaihtoehtoja. Nettiselailun tuloksena löysin Quinoaa-blogista sopivalta vaikuttavan ohjeen, jota muokkasin jonkin verran. Pohjaan on käytetty pellavansiemeniä, ja sille riittää melko lyhyt kuivattelu esim. auringossa, mikä sopi viikonlopun intiaanikesään täydellisesti. Mitään pikapizzaa tämä ei ole, vaikka varmaan sieltä nopeimmasta päästä onkin. Opin nimittäin senkin, että raakapizzan valmistus saattaa kestää jopa kaksi vuorokautta! Että ei äkilliseen pizza-himoon.

Pizza-päällykset yhdistelin, sovelsin ja muokkasin eri ohjeista sekä kaapista löytyvien matskujen mukaan. Tomaattikastikkeen ja siementahnan valmistus edellyttää jonkin verran liotteluja, mutta tämän jälkeen pizzan valmistus käy aika kätevästi. Pohjan ja kastikkeiden päälle lisäsin vielä reilulla kädellä kauden kasviksia, sekä avokadoa ja pestoa tuomaan vähän terää. Myös tapenade olisi ollut mahdollinen lisä.

Mutta sitten itse asiaan, eli miltä maistuu raakapizza?

- Superhyvältä! Ymmärrän, että oma makuaistini on aika joustava, mutta myös Vegaanin Vegemies pisteli tuotosta poskeen suurella innolla ja alkoi toisen slaissin lopussa höpistä jo jotain raaka-pizzerian perustamisesta... Eli kokeilu oli suksee.

Ja kyllä kai tätä itulättyä voi sanoa myös pizzaksi. Vaikka paljon parempaa se kylä oli.

Raaka Pizza (2 - 4:lle)

Pohja:

• 1 kp pellavansiemeniä
• 11/2 tomaattia
• varsisellerin varsi
• 1/4 sipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• nippu tuoretta basilikaa
• kuivattua oreganoa
• kuivattua timjamia
• 1/2 tl hyvälaatuista suolaa
• 1 tl agave-siirappia

Jauha pellavansiemenet jauhoksi tehosekoittimessa. Siirrä kulhoon. Sekoita tehosekoittimessa muut ainekset tasaiseksi seoksesi. Kaada pellavansiemenjauheeseen. Sekoita lastalla tasaiseksi taikinaksi ja anna levätä hetki. Muotoile taikinasta pallo ja asettele leivinpaperiarkille. Kauli kahden leivinpaperin välissä ohueksi pohjaksi. Tästä määrästä syntyy yksi iso pizza tai kaksi pientä. Kuivata pohja. Itse laitoin sen n. kahdeksi tunniksi aurinkoon ja käänsin puolessa välissä niin että pohja kuivui molemmilta puolilta. Jos kuivatus auringossa ei ole mahdollinen kuivattele pohjaa 40 aseteisen uunin alaosassa samaan tapaan. (Uuni miedoimmalle lämmölle ja uuninluukku hiukan raolleen esim. syömäpuikon tai vastaavan avulla.) Pohjan ei tarvitse olla rapea.

Pähkinäjuusto:

• 1/2 kp auringonkukan siemeniä
• 1/2 kp pinjansiemeniä
• 1/2 sitruunan mehu
• 2 tl vaaleaa misoa
• 1/4 tl sinappijauhetta
• 1/4 tl valkosipulijauhetta
• 1/4 tl sipulijauhetta
• 1 rkl hiivahiutaleita
• mustapippuria
• 1 tl soijakastiketta

Liota siemeniä vähintään pari tuntia. Kaada vesi pois. Sekoita tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella siemenet karkeaksi tahnaksi. Lisää loput ainekset ja jatka sekoittamista, kunnes saat tasaisen tahnan. Levitä pizzapohjan päälle.

Tomaattikastike:

• 6 aurinkokuivattua tomaattia (ei öljyyn säilöttyjä, vaan kuivia)
• 1/2 kp rusinoita
• 1/2 sitruuna kuorittuna
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 pieni sipuli
• nippu tuoretta basilikaa
• kuivattua oreganoa
• mustapippuria
• laadukasta suolaa
• 2 + 2 tomaattia

Liota aurinkokuivattuja tomaatteja ja rusinoita vähintään pari tuntia. Kaada vesi pois ja valuta hyvin. Siirrä tehosekoittimeen. Lisää muut ainekset mutta jätä kaksi tomaattia vielä odottamaan. Tehosekoita tasaiseksi soseeksi. Lisää kaksi jäljellä olevaa tomaattia ja sekoita matalalla teholla sykäyksittäin muutaman kerran, kunnes lisätyt tomaatit ovat pilkkoutuneet karkeasti. Levitä tomaattisose pizzan päälle. Sosetta on melko reilusti, ja ylimääräisen voi säästää myöhempää käyttöä varten.

Lisää pizzaan vielä haluamiasi täytteitä. Itse laiton tuoreita herneitä, suikaloitua paprikaa, vesikrassia, avokadoa, aiemmin tekemääni persiljapestoa sekä linssin ja mungpavun ituja. Jauhoin päälle vielä mustapippuria. Vähän jäin kaipailemaan oliiveja, joita ei kuitenkaan tällä kertaa löytynyt jääkaapista. Myös marinoitu kesäkurpitsa olisi voinut olla kiva.

Valmis pizza vastasi kooltaan isoa normipizzaa, mutta oli niin täyttä tavaraa, ettei sitä jaksanut syödä kuin pari palaa, vaikka mieli olisi tehnyt enemmänkin. Niinpä tästä riitti lisukkeiden kera ateriaa kahdelle aikuiselle kahdeksi päiväksi (eivätkä nämä aikuiset ole mitään pieniruokaisia).

Hernepyörykät

Olen aina ihmetellyt, mitä kaupassa myytävillä säilykeherneillä on tarkoitus tehdä. En ole koskaan nähnyt kenenkään ostavan hernesäilykkeitä, vaikka niitä on lähes joka kaupan hyllyllä, toisin kuin monia muita palkokasveja. No, täytyihän tölkkiherneille antaa tilaisuus ja päätin käyttää niitä pyöryköiden valmistamiseen. 

Erilaiset kasvispyörykät ovat suosikkiruokaani monessakin mielessä. Ne ovat osa tyydyttävää illallisateriaa. Jäljelle jääneistä saa nopean lounaan salaatin kera, tai se kulkevat evääksi töihin pitaleivän välissä. Myös lihapullia vaativat lapset tyytyvät paremmin kohtaloonsa, kun saavat eteensä edes vege-pullia. Pyörykät syntyvät tavanomaisimmin papu- tai linssipohjalta, ja yritän tehdä niitä kerralla suuremman määrän, jolloin pakastimessa on nopeaa pikaruokaa tarjolla. Tällä  haastan kaupan pakaste-falafelit, vaikka on myönnettävä, että pyöryköiden vääntäminen itse alusta alkaen on aika työlästä ja aikaa vievää. 

Säilykeherneistä pyörykkätaikina syntyi kuitenkin vaivattomasti. Sekoitin purkilliseen herneitä edellispäivästä jäänyttä kvinoaa, mutta myös tattari tai hirssi ovat kokeilemisen arvoisia. Koska olen maustefriikki, lisäsin taikinaan useita aasialaistyyppisiä mausteita. Niitä ei kuitenkaan ole suuria määriä, vaan ideana oli saada pyöryköihin täyteläistä makua. Mausteseosta voi muunnella mielensä ja maustekaapin sisällön mukaan.

Taikinasta tuli helposti muotoiltavaa  ja miellyttävää käsitellä. Paistan lähes aina pyörykät ja pihvit uunissa, koska se on huomattavasti vaivattomampaa. Ekologisin vaihtoehto se ei tietenkään ole, mutta lohduttaudun sillä, että saan näin valmistettua isomman erän kerralla. Osa papupyöryköistä hiukan kuivahtaa uunikypsennyksessä, mutta nämä hernepullat säilyivät mehevinä ja pinnalta rapeina.

Mikäli käytät valmistamisessa tattarihiutaleita ja luontaisesti gluteenitonta korppujauhoja, pyörykät ovat gluteenittomia.

Hernepyörykät

• 1 kp keitettyä kvinoaa (tai tattaria tai hirssiä)
  
• 1 prk säilykeherneitä, valutettuna
  
• 1/2 dl tattari (tai kaura-)hiutaleita
  
• 1 dl vettä
  
• nippu ruohosipulia hienoksi silputtuna
  
• 1 valkosipulinkynsi murskattuna
  
• 2 rkl hiivahiutaleita
  
• 1 tl sinappia
  
• 1 tl tomaattisosetta
  
• 2 rkl (paahdetuista) auringonkukansiemenistä jauhettua jauhetta
  
• tuoretta minttua tai korianteria silputtuna
  
• mustapippuria
  
• 1/2 tl suolaa
  

Mausteseos:

• 1/2 tl jauhettua korianteria
  
• 1/2 tl jauhettua kurkumaa
  
• 1/2 tl paprikajauhetta
  
• hyppysellinen seuraavia:
  
• kanelia, neilikkaa, inkivääriä
  

Sekoita kaikkia ainekset suuressa kulhossa. Sseuta sauvasekoittimella. Lisää taikinaan (luontaisesti gluteenitonta) korppujauhoa n. 3 rkl tai kunnes saat helposti muotoiltavan taikinan. Huom, korppujauhot turpoavat, joten anna seoksen vetäytyä hetki, lisäät korppujauhojen määrää.

Pyörittele taikina pulliksi, sivele pintaan rypsiöljyä ja paista 180 asteisen uunin alaosassa n. 1/2 tuntia. Vaihtoehtoisesti pyörykät voi paistaa pannulla, miedolla lämmöllä, mutta tällöin paremman paistotuloksen saat, jos litistät pallot pieniksi pihveiksi.

Vadelma-puolukkapalat

Puolukka aika on NYT, ja ne ovat isoja!

Viikonloppuna olin sienimetsällä, mutta eihän niitä ihania puolukoitakaan voinut jättää mättäälle mätänemään. Hetkessä astia oli täynnä ja siinä sivussa korillinen kanttarelleja ja muuta kangasmetsän lajistoa. Metsäretki suuntautui tällä kertaa, Hiittisten saariston suosikkikohteeseen, Högsåran saarelle. Paikallinen herkkukahvila (Farmors Café, josta ansiokas kuvaus Siskot Kokkaa -blogissa.) jäi nyt väliin, kun oli kiire metsään.  Hämmästelin myös järkyttävän kokoisia mustikoita, jotka olivat jääneet metsään kenenkään poimimatta. Vaikka ne olivat jo vetisiä ja mauttomia, noukin niitäkin vielä talteen ihan vain fiilistelymielessä. Ei ole saarelaisia kiinnostaneet metsän antimet. Käsittämätöntä! Itse kannoin onnellisena kassi tolkulla metsän ruokaa kotiin vietäväksi.  

Tämänkertaiset puolukat survoin intiaanisokerin ja laventelin kera lasipurkkiin ja laitoin jääkaappiin. Puolukka säilyy kyllä ihan vain omassa mehussaankin survottuna, koska marjat sisältävät runsaasti säilymiseen tarvittavia happoja, mm. bentsoehappoa sekä sokereita. Itse asiassa puolukan sokeripitoisuus on korkeampi kuin esim. mustikan, mitä voi olla vaikeaa uskoa, koska sokerit häviävät happojen alle.

Puolukka on muutenkin mainio marja. Lyhyt etsiskely eri tietolähteistä varmisti käsitystäni kotoisesta supermarjasta. Karpalon antibakteerisista ominaisuuksista puhutaan paljon, mutta saman sukuisena myös puolukalla on kyseisiä ominaisuuksia ja sitä on käytetty mm. virtsatieinfektioiden ehkäisyssä ja hoidossa. Jos vertailee puolukan ja karpalon ravintoainesisältöä, toteaa että puolukka on turhaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Itse asiassa monien vitamiinien ja hivenaineiden osalta puolukka on jopa parempia valinta. Puolukassa on myös paljon flavonoideja ja fytoestrogeeneina toimivia aineita, joiden on joissain tutkimuksissa todettu ehkäisevän mm. syöpää ja luukatoa. Lisäksi puolukan siemenissä on runsaasti omega 3 -rasvahappoa, joten kannattaa pureskella puolukkansa hyvin tai mikä vielä parempaa, soseuttaa ne tehokkaalla blenderillä smoothieksi.

Soseen, hillon ja marjapuuron lisäksi puolukka on aika kiva myös leivonnaisissa. Itä-Suomessa harrastetaan kaiken maailman rönttösiä, mutta itse kokeilin yhdistää puolukkahillon murotaikinaan. Pidän puolukoista ihan sellaisenaan, mutta monen mielestä se on kuitenkin aika hapan. Keittelin siis yhden erän puolukkaa hilloksi ja  lisäsin siihen myös vadelmaa sekä yhden kypsän päärynän, jolloin tuloksen on lempeämmän makuinen täyte. Maustoin hilloa tujauksella laventelia, mutta myös minttu sopii hyvin.

Halusin pohjankin olevan täyttä tavaraa, rasvat ja sokerit hyvässä muodossa. Oikean maun ja koostumuksen löytäminen vaati hiukan eksperimentointia. Ensimmäiseen versioon käytin cashew-pähkinöistä tehtyä tahnaa, enkä lisännyt lainkaan muuta rasvaa, ja makeuttamiseen kuivattuja päärynöitä ja päärynämehutiivistettä. Taikinasta tuli kuitenkin kuiva, ja vähän turhankin terveellisen makuinen, joten toiseen versioon lisäsin hiukan kylmäpuristettua kookosöljyä, agavesiirappia ja vaaleaa ruokosokeria. Se teki terää, sillä taikina toimi todella hyvin, sitä oli helppo käsitellä ja kypsänä se oli mukavan rapeaa, mutta mehevää. Jos agavesiirappi ei kuulu vakiovarustukseen keittiössäsi, voit korvata sen kokonaan sokerilla, mutta silloin nesteen määrää kannattaa hiukan lisätä.

Vadelma-puolukkapalat

Pohja:

• 1 kp kuivattua päärynää suikaloituna (n. 8 puolikasta)
  
• 1 kp vettä
• 1/4 kp agave-siirappia
  
• 1 kp cashew-pähkinöitä
  
• 1/4 kp paahdettuja ja suolattuja cashew-pähkinöitä
  
• 2 rkl vaaleaa ruokosokeria
  
• 1/4 tl suolaa
  
• 1/4 kp kauramaitoa
• 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
  
• 4 dl puolikarkeita spelttijauhoja
  
• 2 rkl perunajauhoja/ maizenaa
  
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

• 1/2 l puolukoita
• 1/2 l vadelmia
  
• 1/4 kp rypälemehua
  
• 1/4 kp agavesiirappia
• 1 kypsä päärynä
  
• 1 rkl tuoretta minttua tai 1 rkl kuivattua laventelia
  
• (1 rkl agar-hiutaleita, kiinteyttää rakennetta, mutta ei välttämätön)

Piiras kannattaa aloitta täytteen valmistamisella, jotta hillo ehtii jäähtyä kunnolla: Keitä rypälemehua,  puolukoita ja agavesiirappia kattilassa n. 10 min. ilman kantta. Lisää vadelmat, kiehauta ja ota kattila sivuun jäähtymään. Jos nestettä on vielä runsaasti, jatka keittämistä, kunnes saat paksun seoksen. Paloittele kuorittu päärynä (ja agar-hiutaleet) kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella, kunnes saat tasaisen soseen. Mausta mintulla tai laventelilla. Jos haluat hillosta makeampaa, lisää tarvittaessa haluamaasi makeutusainetta.

Pohja:

Keitä kuivattuja päärynöitä, kunnes ne pehmenevät (n. 20 min.). Ota päärynät jäähtymään ja keitä jäljelle jäänyt lientä kasaan, kunnes se paksunee. Itselläni siitä tuli pari ruokalusikkaa mainiota makeutusainetta pohjataikinaan.

Jauha pähkinät tehosekoittimessa. Lisää joukkoon päärynät ja keitinliemi sekä kauramaito ja agavesiirappi. Jatka soseuttamista, kunnes saat paksun kermamaisen seoksen. Lisää 

vielä suola, ruokosokeri ja kookosöljy. Vaihtoehtoisesti voit jatkaa sekoittamista sauvasekoittimella, mikäli tehosekoitin hyytyy (tässä vaaditaan tehoja). Laita seos jääkaappiin mielellään tunniksi, jotta se hiukan jähmettyy hieman: Sekoita jauhot, perunajauho ja leivinjauhe. Myös vaniljaa voit lisätä tässä vaiheessa. Nypi jauhot ja pähkinäseos sekaisin kiinteäksi taikinaksi. Jos malttia vielä riittää, anna taikinan taas levätä jääkaapissa tunnin verran.

Kauli taikinasta kahden leivinpellin levyinen suorakulmio. Helpoten tämä käy öljytyn leivinpaperin päällä, vaihtoehtoisesti voit käyttää myös tomusokeria kaulimiseen. Älä kuitenkaan käytä jauhoja tai taikinasta tulee kuivaa.

Levitä toiselle puoliskolle vadelma-puolukkahillo. Käännä reippaalla otteella toinen puoli kanneksi ja nipistele reunat kiinni. Paista uunin alaosassa 180 asteessa n. 20 min. Käännä pelti paistamisen puolessa välissä ympäri, jotta levy paistuu tasaisemmin. Suojaa myös tarvittaessa palalla leivinpaperia, ettei pinta rusketu liikaa.

Ota uunista ja anna jäähtyä TÄYSIN, ennenkuin leikkaat paloiksi (muuten reunat murtuvat epätasaisesti ja hillo sottaa..)

Tässä vielä se terveellisen makuinen versio:

Hillo sama, mutta ei mitään ylimääräisiä makeutuksia. Pohja muuten sama, mutta ei kookosöljyä eikä ylimääräistä sokeria. Tämä on rakenteeltaan kuivempi, mutta leipoutuvuus ym. suunnilleen sama. Samoin paistoaika. 

Skidit kokkaa: Kaurataatelipalat

Taannoisessa lettu-postauksessa oli keskustelua siitä, miten lapset tai muu perhe suhtautuvat vegaanisapuskoihin. Lapsiperheissä tavallinen tilanne taitaa olla se, että vegaaniäiti yrittää vaivihkaa luotsata lihisperhettä hiukan eettisempien/ekologisempien/ terveellisempien aterioiden pariin.

- Ja lapset vaatii lihapullaa. No, lihapullapulmaan on tulossa helpotusta tulevassa postauksessa, mutta sitä ennen muuta skidikokkausta.

 

Ikään kuin vastineena edellä mainittuun keskusteluun S. 11v ilmoitti haluavansa leipoa itse. Lopputuloskin oli jo tarkkaan harkittu: jotain brownien ja cookien väliltä ja se pitäisi tehdä ihan oikeasta ohjeesta. (Sellaisiksi ei lasketa mitään äidin muistiinpanoja.) Pienen etsiskelyn jälkeen S-11 päätyi kokeilemaan kaurataatelipaloja, joiden ohje on Colleen Patrick-Gourdreaun kirjassa The Joy of Vegan Baking. Ohje on melko helppo, mutta edellyttää jotain tajua leipomisesta, koska jotkut työvaiheet on selostettu melko ylimalkaisesti. Ohje, kuten koko kirjakin on siis myös englanninkielinen, joten jonkin verran avustusta siis tarviittiin myös kieliasioissa. Muuten lapsi hoiti leipomiset itsenäisesti, eikä halunnut minua häiritsemään. Sain onneksi ottaa valokuvia!

Palat onnistuivat loistavasti ja olivat todella hyviä. Toivottavasti leivontakärpänen puraisee toistekin!

Tässä vielä ohje suomen kielellä ja lapsiystävälliseksi muokattuna:

Kaurataatelipalat (Date Bars)

Aloita ottamalla esille kaikki tarvittavat aineet.

Täytettä varten tarvitset:

• vettä -   3 dl
  
• kivetöntä taatelia -   20 kpl 
  
• suolaa -   1/2 tl
  
• vaniljasokeria -   2 tl
  

Pohjaa varten tarvitset:

• pikakaurahiutaleita -   2 1/2 dl
  
• hiivaleipäjauhoja -   1 1/4 dl
  
• fariinisokeria -   1 1/2 dl
  
• suolaa -   1/2 tl
  
• leivinjauhetta -   1/2 tl
  
• soodaa -   1/2 tl
  
• kanelia -   1 tl
  
• kasvimargariinia -   200 g sulatettuna 
  
• kauramaitoa -   1/2 - 3/4 dl
  

Lisäksi tarvitset:

• desilitramitta
• teelusikan mitta
• pieni kattila
  
• 20 x 20 cm kokoinen neliön mallinen vuoka
  
• leivontakulho
  
• puukauha tai lasta

Aloita tekemällä täyte: 

1. Pilko taatelit terävällä veitsellä pieniksi paloiksi. Ota esiin pieni kattila ja mittaa sinne vesi. Lisää joukkoon pilkotut taatelit ja suola. Sekoita esim. puulastalla. Laita kattila levylle ja kuumenna (levy 6:lla) kunnes seos alkaa kiehua. Vähennä lieden lämpöä (4:lle) ja keitä ilman kantta n. 10 min. tai kunnes taatelit tuntuvat pehmeiltä ja alkavat sekoittua veteen. Sekoita välillä, etteivät taatelit tartu pohjaan. Ota kattila pois levyltä ja hämmennä joukkoon vaniljasokeri. Anna jäähtyä ja valmista sillä aikaa taikina.
   
2. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
3. Sulata margariini ja jätä jäähtymään. Sekoita suuressa kulhossa kaurahiutaleet, jauhot, sokeri, suola, leivinjauhe, sooda ja kaneli. Varmista, että kaikki ainekset ovat sekoittuneet hyvin keskenään. Lisää kulhoon sulatettu margariini ja sekoita hyvin. Lisää kauramaitoa ensin 1/2 dl ja sekoita. Tarkoitus on, että kaurahiutaleseos on kosteaa ja puristettaessa jää kökkäreeksi, mutta ei ole liian löysää. Jos jauhoseos tuntuu tuntuu liian kuivalta, lisää vielä kauramaitoa.
4. Painele käsin puolet kaurataikinasta tasaisesti vuoan pohjalle. Voit käyttää painelussa reilusti voimaa. Levitä pohjan päälle taateliseos mahdollisimman tasaisesti lusikalla tai lastalla. Jätä kuitenkin reunoilta 1/2 cm vajaaksi, koska taateli palaa herkästi uunissa. Levittele loput taikinasta taateliseoksen päälle. Tämä onnistuu parhaiten sormin murustelemalla. Painele taikina tiiviiksi kanneksi taateleiden päälle. 
   
5. Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla n. 30 min. Tarkista kypsyys ja jatka paistamista, jos pinta ei ole saanut vielä riittävästi väriä. Paistoksen pitäisi olla kullanruskea.

Ota paistos uunista ja anna jäähtyä vuoassa 5-10 min. Leikkaa paistos haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Taatelipalat säilyvät kannellisessa purkissa n. viikon verran ja maku on parhaimmillaan parin päivän päästä.

Nam nam nam...!

Pieni porkkanapatee

Äkäinen flunssa on viime päivinä vetänyt röörit tukkoon ja olon harmaaksi. Olen elänyt lähinnä mehukeitolla, Yogi-teellä ja Santasapina-pastilleilla, mikä ei pidemmän päälle ole järkevää. Tänään oli onneksi jo parempi päivä, mutta edelleen ajatus lämpimästä ruoasta tökkii, enkä oikein keksinyt mitään, mitä olisi tehnyt mieli. Lisäksi oli yksi niistä harvinaisista illoista, että tarvitsi kokata vain itselleen.Kaivoin sitten vanhan tuoremehupuristimen kaapista ja päätin tehdä porkkanamehua mehevistä luomuporkkanoista, joita löytyi irtotavarana lähi K-kaupasta:sta (iloinen yllättäjä aina välillä). 

Itse puristettu porkkanamehu on hyvää ja elimistöä neutraloivaa ja piristyin huomattavasti työpäivän rasituksista. Tuli taas mieleeni, että voisin tehdä tehdä tätä useamminkin, mutta jossain vaiheessa ongelmaksi vain tulee jäljelle jäävä porkkanamössö, jota oma -ei niin high end- puristimeni tuottaa melko paljon. Olen upottanut jämää useimmiten kasvispihveihin, lettuihin tai leipätaikinaan, mutta jopa smoothieen ja soijajugurtin joukkoon. Tällä kertaa sain inspiksen tehdä jämäporkkanasta pienen raakapateen. Ateriaongelma olisi samalla ratkaistu. 

Alunperin puristin mehua n. 1/2 kg porkkanoita, joista tuli kaksi lasillista. En mitannut tarkkaan jäljelle jääneen porkkanamäskin määrään, mutta sitä oli arviolta noin 2,5 dl. Sekoitin porkkanaan:

• tuoretta minttua ja basilikaa hienoksi silputtuna
  
• kylmäpuristettua kookosöljyä
  
• mustapippuria ja kristallisuolaa
  
• hiukan agave-siirappia
  
• 1 tl omenaviinietikkaa
  
• sekä kaksi hienoksi silputtua aurinkokuivattua tomaattia, joita liotin ensin pari tuntia vesitilkassa
  

Pateelle piti tietenkin saada kastike, jonka valmisti tuoreista herneistä ja kuorituista paahtamattomista pistaasipähhkinöistä, joita olin joskus ostanut Punnitse ja Säästä:stä, mutta unohtanut jääkaappiin lojumaan. Jotenkin vihertävät pistaasipähkinät ja vihreät herneet tuntuivat hyvältä yhdistelmältä. Sekoitin sauvasekoittimella

• n. 2 dl herneitä ja
  
• n. 1/2 dl pistaasipähkinöitä
  
• vajaan rkl sitruunanmehua
  
• sekä pikkusormen kynnen kokoisen palan tuoretta inkivääriä
  
• maustoin vielä kristallisuolalla ja mustapippurilla
  

Kokosin annokseen hapankaalia ja pehmeäksi liotettua arame-levää, jonka päälle lisäsin tujauksen soijakastiketta (tagissa lukee gluteeniton eli tämä sitten pois) ja vähän pellavansiemenöljyä (ne omegat...).

Vaikka en ole mikään Raw Food-tyyppi, täytyy sanoa, että tämä oli hyvää! Ehkä minusta nyt tulee käännynnäinen, mutta olo aterian jälkeen on parempi kuin moneen päivään. Yessh!