Falafel vai farinata?

Falafelin tuntevat luutavasti kaikki. Sitähän saa jo Pirkka-pakasteenakin, mutta alunperin ruokalaji on kotoisin Egyptistä. Kunnon falafeli uppopaistetaan tirisevän rapeaksi. Farinata taas on italialainen ohut kikhernejauhosta leivottu leipä tai lätty, joka paistetaan nopeasti uunissa. Pidän molemmista, mutta valmistan niitä harvoin. Falafelien teko ei ole hankalaa, mutta olen laiska uppopaistamaan. Farinata taas edellyttää kikhernejauhoja, joita ei yleensä löydy kaapista, eikä lähi-Alepakaan vielä ole ottanut valikoimiinsa (kas kummaa).

Ostin ennen joulua 10 kg:n säkin luomu-kikherneitä, ja viime aikoina niitä onkin löytynyt ruokalistalta eri muodoissa lähes päivittäin. On siis myös ollut varaa kokeilla kaikenlaista ja päätin yhdistää falafelin ja farinatan. Tein falafel-taikinan, pienin sovelluksin, ja pyöryköiden sijaan muotoilin sen levyksi ja paistoin nopeasti uunipellillä. Leikkelin jäähtyneenä paloiksi ja kas, falafel-leipä oli syntynyt. Koostumus oli vähän samanlainen kuin farinatassa, mutta maku mehevämpi. Farinata maustetaan perinteisesti rosmariinilla, kunnon falafeleissa taas on persiljaa ja tuoretta korianteria. Vaihdoin siis korianterin kuivattuun rosmariiniin. Sitä muuten voi pitää jopa pienenä ekotekona, sillä pimenänä vuodenaikana tuoreen kasvihuoneyrtin kasvu vie vähintään kaksinkertaisen ajan kesäaikaan verrattuna. Siis myös kaksinkertaisen määrän keinovaloa ja lämmitystä. Energiasyöppöä! Ja siitä huolimatta maku jää laimeaksi. Sesonkiajattelua kannattaa siis harrastaa myös maustehyllyssä. Laadukkaat luomu-kuivayrtit tuovat ruokaan mahtavasti makua nekin.

Falafel-leipä:

• 5 dl kuivattuja kikherneitä.
• 5 valkosipulinkynttä
• 2 rkl tahinia
• 1 tl korianterijauhetta
• 1 tl jeeraa
• 1 tl sipulijauhetta
• 1 tl paprikajauhetta
• 2 tl kuivattua rosmariinia
• 1/2 - 1 tl ruususuolaa
• mustapippuria
• 1/2 - 1 dl vettä
• 1/2 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Liota kikherneitä 8 - 10 t. Voit myös idättää niitä hiukan, itse liotin 8 t, valutin ja huuhtelin herneet ja annoin seistä lävikössä n. 4 tuntia. Kikherne itää melko nopeasti, ja jo vuorokauden kuluttua ainakin omissa herneissäni pilkistää pieni itu. Ensi kerralla aion idättää herneitä tähän vaiheeseen ennen käyttöä, jolloin niiden ravintoarvo lisääntyy, maku paranee ja ovat myös helpommin sulavia.

Jauha kikherneet monitoimikoneen leikkuriterällä hienoksi massaksi. (Jep, ei keitetä ensin!). Purista sekaan valkosipulinkynnet, lisää tahini ja loput aineet oliiviöljyä lukuunottamatta. Jatka sekoittamista monitoimikoneella, kunnes massa on mahdollisimman hienojakoista ja tasaista. Lisää vettä tarpeen mukaan, että saat pehmeän taikinan. Se saa olla hieman pehmeämpää kuin falafel-taikina, mutta ei liian löysää. Lisää lopuksi käsin sekoittaen oliiviöljy. Kylmäpuristettuja öljyjä ei kannata sekoittaa liian voimakkaasti tehosekoittimessa tms., muuten niiden maku muuttuu hapen vaikutuksesta karvaaksi.

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Omastani tuli vähän liian ohut ja reunat pääsivät kuivahtamaan. Vegemies rouskutteli niitä tyytyväisenä, mutta vitsaili jotain näkkäristä. Tarkoitus on kuitenkin siis, että leipä on pehmeää, joten jätä taikina n. 1 cm paksuiseksi. Ripottele päälle rosmariinia ja rouhittua mustapippuria. Paista uunin keskiosassa n. 15 min. tai kunnes paistos saa väriä ja reunat alkavat hiukan ruskettua. Voitele oliiviöljyllä heti uunista otettua ja tarjoa lämpimänä.

Lisänä tarjosin munakoisodippiä. Paahdoin koisot pehmeiksi samalla uunin lämmityksellä ja valmistin melko perusreseptillä. Se meni suunnilleen näin:

Munakoisodippi:

• 2 keskikokoista munakoisoa
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 paahdettu paprika (säilykkeestä)
• 1 sitruunan mehu
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl vaahterasiirappia
• 1/2 - 1 tl korianteria
• reilusti tuoretta persiljaa silputtuna
• ruususuolaa ja mustapippuria maun mukaan
• 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Pistele munakoisoihin muutamia reikiä ja paahda 180 asteisessa uunissa n. 1/2 t. Kääntele välillä. Jäähdytä ja vedä kuoret irti.

Soseuta sauvasekoittimella yhdessä muiden ainesten kanssa tasaiseksi tahnaksi. Huom. lisää tässäkin oliiviöljy vasta loppuvaiheessa ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

Dippi on valmista heti, mutta maku on parhaimmillaan seuraavana päivänä.