Sen sijaan kasvissyöjänä saatika raakailijana oleminen on välillä aika haastavaa ympäristön defensiivisen suhtautumisen vuoksi. - Ai että pupunruokaa... Olen jo aika paksunahkainen tässä suhteessa ja sivuutan niuhotukseen, terveysnatsismiin ja syömishäiriöihin viittaavat kommentit eleettömästi. Sen sijaan eniten omassa elämässäni päänvaivaa aiheuttaa se, että raakailen sekasyöjäperheessä, jossa lapset todellakin vetävät mieluummin lihapullia kuin jotain raaka-sushia. Pakkosyötön sijaan olen ratkaissut tämän niin, että teen aterioilla jokaiselle jotain, ja kaikille jotain yhteistä, yleensä ison salaatin. Se tarkoittaa tosin usein enemmän työtä keittiössä, joten ymmärrän, että kaikki eivät tähän halua tai kykene.
Lapsukaiseni ovat lisäksi siinä iässä, jolloin ei missään tapauksessa haluta olla erilaisia. Eli jos perhepiirissä mutsin itupallerot vielä menettelevät, kavereiden ollessa ruokavieraina on ehdottoman tärkeää, että tarjolla on jotain Normaalia. Tähän olen ottanut avuksi "imitaatioruoat", eli tavisruokia muistuttavat raw foodit. Lapset saavat normi-couscousia ja itse syön kaikessa hiljaisuudessa kukkakaali-couscousia ja raw-marinarakastiketta, jota muuten yleensä voivat syödä kaikki. Myös munakoiso- tai kesäkurpitsaraviolit menevät aika matalalla profiililla, samoin monet raw-keitot, jolloin lämmitän osan keitosta ja maustan perinteisen makuiseksi.
Viimeisin ilahduttava löytöni tällä alueella oli "raw-muusi", jota tarjosin tänään linssilisäkkeen kanssa (lapsilla luomujauhelihakastiketta). Alkuperäinen idis on täältä, mutta koska en pidä raa'asta kukkakaalista, paitsi siinä "couscousissa", kehittelin tilalle muuta. Palsternakasta ja kuoritusta kesäkurpitsasta tehty sose näyttää kohtalaisesti krouvilta, kotitekoiselta perunamuusilta ja etäisesti myös maistuu siltä. Jos sen vielä tarjoaisi pähkinäpyöryköiden kanssa, ollaan jo aika normaalin näköisissä meiningeissä.
- 3 isoa tai 4 pientä palsternakkaa
- 2 reilua kesäkurpitsaa
- 2,5 dl cashew-pähkinöitä
- 2 tl sipulijauhetta
- 1 tl valkosipulijauhetta
- 1 tl Himalaja-suolaa
2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
2,5 dl linssinituja
1,25 dl (aktivoituja ja kuivattuja) auringonkukan ja kurpitsansiemeniä (puolet ja puolet)
nippu tuoretta persiljaa silputtuna
1 tl kuivattua timjamia
mustapippuria
Himalajasuolaa
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl jeeraa
1 tl raakakaakaojauhetta (tää on piste i:n päälle!)
Silppua tomaatit pieniksi kuutioiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tarjoile raw-muusin ja vihreän salaatin kanssa.
..........................................................
- kourallinen vadelmanlehtiä
- pieni kourallinen kuusenkerkkiä
- pakastemustikoita ja -vadelmia
- banaani
- 2 liotettua viikunaa
- 2 rkl hamppuproteiinia
- 1 tl macaa
- 1 rkl kookosöljyä
- 1/2 raparperinvartta
Oi miten ihana ohje! Itse kaipaan välillä perinteistä kotiruokaa, mutta nykyään se jää mielihalun tasolle, sillä seuraukset esimerkiksi lihapullien ja perunamuusin yhdistämisestä tässä kehossa ovat melkoiset ja ei toivotut. Ja lihansyömättömyyttä kohtaan mulla on nykyisin niin vahvat näkemykset ja syyt, että voisin kuvitella syöväni lihapullia ainoastaan riistasta tehtynä. Tämä ohje lähteekin siis kokeiluun :)
VastaaPoistaPoimin muuten viikonlopun mökkireissulta kuusenkerkkiä kotiin viemisiksi. Aikamoiset ahaa-elämykset on tullut villivihreistä :)
Tosi hyvä postaus ja varmasti monelle ajankohtainen. Etenkin perheellisillä nämä usein ovat haastavampia juttuja kuin yksin asuvilla sinkuilla ja kompromisseja varmasti täytyy tehdä enemmän.
VastaaPoistaTuo sosiaalinen paine on kyllä etenkin lapsilla kova. Itse olin lapsena kasvissyöjä ihan vauvaiästä yli parikymppiseksi asti ja ne pupunruoka -kommentit tulivat kyllä harvinaisen tutuiksi. Tuolloin tietenkin aines esim. kouluissa oli muutenkin homogeenisempaa, etenkin pienillä paikkakunnilla, ja luulisi että tänä päivänä ainakaan isoissa kaupungeissa lapsen kasvissyönti ei kaveripiirissä olisi enää samanlainen issue kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Tosin valitettavastihan aika eines- ja roskaruokapitoiseen suuntaan on mennyt koululaisten ruokavalio, joten siinä mielessä enemmistön mukaan sitä "normaalia" ruokaa ovat tosiaan ne HK:n kuuluisat broilerinnahkapihvit ja muu E621 -mössö. Surkuhupaisaa.
Katja, tämä kyllä menee jonkinlaiseen lohturuokaosastoon. Ja samoin, olen nyt tosi innostunut villivihreistä.Upeaa, miten aina voi tehdä uusia löytöjä!
VastaaPoistaHW, myös pitkän linjan ja toisen polven kasvissyöjänä (välillä sitten kyllä lihaakin maistelleena) muistan kyllä kavereiden - mutta myös erityisesti joidenkin aikuisten taholta tulleet kommentit liiankin hyvin! Onneksi asenneilmapiiri on jo paljon helpompi, mutta vielä ollaan aika kaukana oikeasta suvaitsevaisuudesta. Vaikka olenkin valinnut sallivan linjan omien lasteni suhteen, toivon ja oletan, että jotain heille tarttuu matkaan mukaan myös tarjoamistani vaihtoehdoista kanannahalle. Onneksi merkkejä siitä näkyy ajoittain, ja sehän se äitiä kannustaa jaksamaan vaikka sitten tekemällä kahta vuoroa keittiössä :)
Hyvä postaus Okriina.Tuosta,että lapset eivät halua syödä eri tavalla,on mullakin henkilökohtaisia kokemuksia,ja vaikka kuinka yritin saada poikaani syömään enemmän kasviksia ja ei lihapitoista ruokavaliota,vaati hän lihaa.Joskus jopa mietin,missä tein väärin...Hänen ollessa täällä pienenä lapsena oli tarhassa vain soijapohjaista ja kasvisruokaa, ja kotonakin yritin tehdä kasvisruokaa,mutta ympäristö silloin,parikymmentä vuotta sitten,antoi minun ymmärtää olevani huono äiti jos en myös lihaa lapsiparalle tarjoa..Ja niinpä hän tänä päivänä kutsuukin ruokaani pupuruoaksi,vaikka joskus syön kalaakin. En tosin ole vielä ihan kokonaan luovuttanut,vaikka pojan tyttöystävä on ehdottomasti sitä mieltä,että lihan syönti on olennaista ihmiselle,huoh!
VastaaPoistaKiva tuo muusiresepti!
Yaelian, upeaa että olet jaksanut yrittää! Yritän ajatella niin, että jokainen kuitenkin tekee omat valintansa ja voimme vanhempana korkeintaan tarjota mahdollisuuksia. Mutta kyllä se kieltämättä välillä vähän sapettaa, kun tekee herkku-mansikka-goji-cashew -pirtelön ja lapsi vaatii Arla-jogurttia..;)
VastaaPoistaItse esimerkiksi en usko koskaan ryhtyväni kokonaan kasvissyöjäksi, koska juuri se etten enää voisi syödä lihaa tai olisin sitten huono kasvissyöjä tuntuvat ajatuksena ahdistavana. Itse myöskin pidän lihan mausta ja en usko veganismin olevan ideaali dietti ihmiselle. Vaikka eksyin jo jossakin ala-asteella oikeutta eläimille sivustolle ja olen katsonut useimmat ns. vegaani propaganda dokumentit, mutta niillä ei vain ole samaa vaikutusta minuun kuin joihinkin. Monet raw food liikkeessäkin pyörivät pienemmät puhujat sanovat, että jos teurastamoissa olisi lasiseinät niin olisimme kaikki vegaaneja. Mutta ihmisiähän siellä teurastamossakin on töissä ja ihminen tottuu kaikenlaiseen.
VastaaPoistaSe mikä lopulta sai itseäni vähentämään lihan käyttöä oli juurikin se kun aloin miettiä tuotantoeläinten terveyttä/elämää/ravintoa/stressiä (ja lisäaineita,gmo...) ja sen vaikutusta itseeni ja se yhdessä eläinten oikeuksien kanssa estää ostamasta sen halvimman 0,99 suikalepaketin. En myöskään näe itsessään eläimen tappamista vääränä esim. metsästämistä. Myöskin se että tiedän ettei petan kuvaamat usa:n videot päde täysin samanlailla suomessa vaikuttaa.
Kirjoitin tämän pitkän sepustuksen siksi, että jotkut vegaanit eivät todella voi ymmärtää miten joku voi syödä lihaa. Itse olen kasvanut navettojen ympäröimänä ja nähnyt lehmät laiduntamassa ulkona ja pihatoissa eikä se päässäni yhdisty pahat riistäjät mielikuvaan vaikka tiedän ettei se tuotantoeläimien olo niin auvoista ole. Se mikä osa lihalla on tulevaisuudessa ruokavaliossa riippuu hyvin pitkälle miten kumppani lähtee raakailuun tai kasvissyöntiin mukaan. Ja vaikka päätyisinkin raw foodistiksi, en varmaan koskaan sanoisi itseäni vegaaniksi koska se tuntuisi rajoittavalle->ahdistusta(en ole koskaan oikein sietäny rajoittamista:)).
Tälläinen pitkä selostus, koska tätä on tullut muidenkin sekasyöjien kanssa puhuttua. Toivottavasti suvaitsevaisuus puolin ja toisin kasvaa ja vegaanillekin voi sanoa pitävänsä lihasta ilman, että leimataan tunteettomaksi ja välinpitämättömäki omaan napaan tuijottajaksi. :P Vegaanit ovat joskus oikeasti pelottavia ehdottomuudesaan. :)
Hyvä postaus! Kyllä tätä haastetta lapsiperheessä riittää näiden syöminkien suhteen. Itselläni ei rahkeet tällä hetkellä riitä kovin monien ruokasorttien tekemiseen. Kaikki syövät sitä mitä teen. Välillä ateriat ovat raakoja ja välillä sitten on keitettyä ja paistettua. Tuntuu kuitenkin hyvältä, että lapsukaiset tykkäävät hirveästi noista drinksuista, kasviksista ja raakaherkuista muutenkin. He eivät vielä tiedä mitään Arla jugurteista;)
VastaaPoistaAnonyymi, hyviä pointteja. Ehdottomuudella usein vain lisää vastustusta. Kasvissyönnille eri muodoissaan ja raakailulle on useita eri syitä. En usko, että on olemassa mitään yleispätevää diettiä, joka olisi kaikille se paras, joten en koe tarpeelliseksi (ainakaan kovin aggressiivisesti ;) käännyttää tai tuomita ketään. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten laatu, syön sitten mitä tahansa. Laatua ovat ruoan alkuperäisyys eli prosessoimattomuus, tuoreus ja mahdollisimman korkea ravintoainepitoisuus mutta myös kasvuympäristön ja jatkokäsittelyn laatu sekä se, miten sen itse ruoakseen valmistaa. Näitä määreitä voi soveltaa mihin tahansa ruoka-aineeseen mutta ne soveltuvat huonosti tehotuotettuihin, pitkälle jalostettuihin elintarviketeollisuuden tuotteisiin, joita meille kuluttajille lanseerataan.
VastaaPoistaKaisu, sulla onkin hyvä meininki siellä :) Haastavaksi meillä meni homma erityisesti siinä vaiheessa, kun lapset menivät päiväkotiin ja siirtyivät syömään kodin ulkopuolista ruokaa. Mutta verrattuna moniin kavereihinsa he ovat edelleen ihanan ennakkoluulottomia ja osaavat arvostaa aitoja makuja.
Mielenkiintoinen postaus! Mua kiinnostaisi tietää, miksi lapsesi syövät lihaa. Eikös miehesikin ole vegaani? Ymmärrän kyllä, jos et halua eritellä perheasioitasi tarkemmin, mutta ajattelin kysyä kuitenkin :)
VastaaPoistaHyvä postaus!
VastaaPoistaTosiaan, ihmisillä on monenlaisia motiiveja kasvissyönnille. Mä itse jätin punaisen lihan pois yli 10 vuotta sitten siksi että löin kaverin kanssa vetoa aiheesta, heh, ei tosiaan mitään ideologiaa taustalla. Ja muu liha (välillä tosin edelleen syön kalaa) jäi pois siksi että laihdutin ja kasvisruoka oli hyvä apuväline. Halusin kertoa tämän vaan siksi että siinä sitä onkin ollut selittelemistä kun ei ole mitään "oikeaa" syytä taustalla :)
Mutta tuo linssilisäke, se vaikuttaa taivaalliselta!
Jytis, hassua oikeestaan, että pitää olla joku ns. järkevä syy lihattomuudelle. Kun ei sitä oikeasti nykyihminen tarvitse pysyäkseen hengissä. Paras selitys varmaan olis se, että se on kivaa :)
VastaaPoistaNo sanos muuta!
VastaaPoistaMutta musta tuntuu että ollaan menty paljon parempaan suuntaan, enää ei tarvitse selitellä niin paljon kun lihattomuudelle tosiaan on monia syitä ja esim ekologisuus tuntuu olevan "hyväksyttävämpi" syy kuin esim eläinten oikeuksien puolustaminen.
Nykyään mua innostaa kasvissyöntiin myös se että tulee kokattua huomattavasti monipuolisemmin kuin lihansyöjänä. Makujen paletti on laajentunut älyttömän paljon.
Jytis, niinpä juuri! Paljon mielenkiintoisempaa tämä on. Ja mitä siitäkin nyt pitäisi ajatella, että nykyään huomaa metsäkävelylläkin katsovansa nokkos- ja voikukkapuskia "sillä silmällä"...
VastaaPoistaItsekin tiedän ihmisen joka löi vetoa pystyykö olemaan kuukauden ilman lihaa ja ei sen jälkeen ole lihaan koskenut.
VastaaPoistaPienen vertailun vuoksi... Eilen en syönyt lihaa ja muutenkin raakailin koko päivän söin kasviksia 2,5kg :o ja tänään äidin liharuokaa ja kasvisten summaksi jäi hurjat 800g. :)
Kyllä tuohon miten lapset suhtautuu vaikuttaa varmaankin se kuinka paljon omia lapsiaan aivopesee asiaan (en tarkoita että olisi hyvä asia) ja onko puolisokin kasvissyöjä. Kaverini perheessä vain äiti oli kasvissyöjä ja kaverini aina häpeili jos hän toi jotain syötävää meille esim. keittoa ja jotain jälkiruokaa. Ihan suotta hyvää oli, mutta ei perheen isällä esimerkiksi ollut kovin kannustava asenne-muisti aina kehua kuinka hyvää ruokaa työpaikalla oli.
Lihan pois jättämistä edes vähäksi aikaa suosittelisin kaikille. Itse en ainkaan pysty sitä "huonointa lihaa" enää syömään, ei vaan maistu.
Äitinikin joka on tosissaan sitä mieltä, että ruoka ei ole oikeaa ruokaa jos ei ole lihaa, hieman ryki kun luki eilen Aamulehdestä Kosken jättisikalsta ja ns.kanalasta. "Kolme miljoonaa broileria ja 96 000 porsasta vuodessa"
http://www.aamulehti.fi/uutiset/talous/180231.shtml
Tuota vastaan löytyy adressikin netistä ja en yhtään ihmettele.
Hyvä postaus, muistutuksena toisenlaisesta todellisuudesta... Miusta on tullut niin herkkänahkainen kasvissyöjä vuosien varrella, että en varmasti osaisi asua sekasyöjien kanssa. Viimeiset kymmenen vuotta olen asunut kasvissyöjien kanssa, puolisoni on kasvissyöjä (perheeseemme tuskin koskaan kuuluu lapsia), lemmikkimme ovat kasvissyöjiä...
VastaaPoistaVaikka ymmärrän olla puuttumatta toisten ruokavalioon, inho lihaa (haju!) kohtaan on niin suuri, etten aina kertakaikkisesti pysty pitämään naamaa peruslukemilla. :)
Itse osaan samaistua kirjoitukseen. Aloin seurustelemaan vielä ollessani raakaruoka-vegaani, tavalliseen, jalat maan pinnalla olevaan lihansyöjään. Hän toki suostui maistamaan pöperöitäni ja välillä tein jotain "normaalimpaa" vegaanista ruokaa kuten soijarouhetta tortillojen kanssa.
VastaaPoistaEi tykännyt eikä suostunut syömään uudestaan.
Tämä johti siihen että syömme vielä nykyäänkin eri ruokia. Tykkään ruuanlaitosta mutta maustaminen on vaikeaa jos ei voi maistaa ruokaa, siksi joudun maistatuttamaan ruokia hänelle ennen ruuan valmistumista.
(kyllä, tämä kasvissyöjä/wnb vegaani käsittelee lihaa paljain käsin ja ostaa sitä välillä omilla rahoillaan kullalleen)
Hän kuitenkin ravisteli minutkin maan pinnalle, nimittäin en pidä erikoisruokavalioita parempina kuin sitä "normaalia" ruokaa, joka ei saa ihmisiä jaksamaan ja lihottaa helposti.
3-4 kuukaudessa ensitapaamisestamme, painostuksesta suostuin luopumaan ehdottomasta veganismista. Edelleenkin pidän aatteesta ja syön vegaanista ruokaa, mutta nykyään suostun maistamaan kaikkea missä ei ole lihaa (kala kana mukaanlukien), kuten juhlissa ja kylässä, sillä enemmän mielipahaa aiheutuu kieltäytymisestä on kuin maistamisesta.
Raakaruokailtuani kesän, kouluruoka (vegaaninen) sai vatsan niin sekaisin, että otin taas prosessoitua ruokaa mukaan ruokavaliooni.
Ihailen blogiasi ja sen ruokareseptejä. Suurin osa on kuitenkin sellaisilla raaka-aineilla joihin itselläni ei ole kaikkiin varaa, kuten nuo erioisemmat ainekset raw-leivonnaisiin, mutta muuten on herkullisten ruokakuvien ansiosta suuri hinku päästä kokeilemaan niitä!
Anonyymi, kyselit jo aiemmin miksi lapseni syövät lihaa, huomasin kommenttisi vasta nyt myöhemmin. Erittäin hyvä aihe, josta olen joskus ajatellut tehdä ihan oman postauksenkin. Ensimmäinen syy on se, että toinen heistä oli pienenä aivan käsittämättömän allerginen ja ruokavalioon kuului yksi vuotiaana tasan kaksi ruoka-ainetta: peruna ja possu, erikoismaidonkorvikkeen lisäksi. Eli siinä vaiheessa menivät kasvissyöjä-äidin suunnitelmat aika lailla uusiksi. Sittemmin ruokavalio on laajentunut ns. normaaliksi, mutta liha oli tullut jäädäkseen. Toisen kanssa en luonnollisestikaan alkanut vetää eri linjaa. Olen itse sitä mieltä, että ruoka-asioissa ja niihin liittyvissä linjauksissa kannattaa olla lasten kanssa aika maltillinen. Ruoalla ja syömisellä on paljon muitakin merkityksiä, kuin pelkkä ravinnon saanti, lasten kohdalla se linkittyy ylipäätään hoivaan, minäkuvan ja ruumiinkuvan kehittymiseen. Lapset, varsinkin kouluikäiset elävät lihis-maailmassa, halusimmepa tai emme, joten psyykkisesti voi olla aika kovaa olla ns. erilainen omasta halusta riippumatta. Tästä syystä olen suvaitsevainen, vaikka siis tarjoankin sen vaihtoehdon ns. normaaliruokavaliolle. Mutta tämä on siis oma henk koht. linjaukseni ja varmasti löytyy myös toisenlaisia onnistuneita ratkaisuja.
VastaaPoistaToiselle anonyymille, kiva kuulla kokemuksiasi kasvissyöjäkaverista. Kyllä asiaan tosiaan vaikuttaa myös se, miten muu perhe suhtautuu. Onneksi asenteita voi omalla esimerkillään myös muuttaa, vaikka se tapahtuisi hitaastikin.
VastaaPoistaHeidiK, juu tiedän tasan tarkkaan, mistä puhut. Eli kyllä liha munkin nenään haisee usein ihan "siltä itteltään" (anteeksi tuhannesti kaikki lihansyöjät, I can't help it!). Samoin lihan käsittely ja leikkaaminen tekee aika tiukkaa. Mutta en tosiaankaan tee sitä kovin usein, vaan yritän niillä kasvisvaihtoehdoilla pärjäillä lastenkin kanssa.
JaSo, minulla on myös ollut tiukempia ja löysempiä vaiheita. Nykyään laitan kyllä sosiaaliset suhteet etusijalle siinä mielessä, että kylässä tms. syön mitä tarjotaan lakto-ovo-linjalla siis. Se yleensä ei olekaan mikään ongelma. Ei yksi kerma-pannacotta tai vuohenjuusto-kökkäre vielä venettä kaada. Suurimman osan ajasta voin kuitenkin noudattaa parhaaksi katsomiani systeemejä.
Ja myönnän, että osa resepteistäni voi olla vähän hifistelyn puolella, mutta tykkään kokeilla kaikkea uutta. Olen myös ajatellut, että niitä simppeleitä perusreseptejä löytyy muualtakin ja mahtaisivatko edes ketään kiinnostaa...
Sulla on todella inspiroiva blogi, kiitos kaikista ihanista ohjeista :) Tulee niin hyvälle mielelle kun selaa näitä herkkuohjeita... Nuo pähkinäpyörykät menevät kyllä kokeiluun ja palsternakkamuusi myös.
VastaaPoistaHaLo, kiitos :) Omasikin on täynnä mielenkiintoisia ja upeita juttuja!
VastaaPoistaHyvä postaus. :) Olen juuri miettinyt miten noudatan vegaanista ruokavaliota, kun kuvioihin ilmestyy puoliso ja perhe. Sinkkuna ja yksinasuvana ruokavalion noudattaminen on helppoa sillä kasvisruokailu ei ole todellakaan lihankorvikkeiden etsimistä vaan uusien ja mielenkiintoisten ruokien löytämistä. Kodin ulkopuolella ruokatottumukset ovat vain pinttyneet niin pysyvästi ettei uutta haluta kokeilla.
VastaaPoista