Viikon villivihreät

Lehtivihreän määrä luonnossa alkaa olla jo huikea ja kaikenlaista villivihreää pursuilee joka puolella. Olen aina harrastanut luonnonkasvien hyötykäyttöä, mutta nyt, kun vihersmoothiet ovat hivuttautuneet osaksi aamurutiinejani, villivihreät kiinnostavat entistä enemmän. Tuntuu ihan luksukselta, kun aamulenkillä voin poimia luonnon vihannestiskiltä nipun tuoretta vihreää. Ihanaa, ettei tarvitse enää itse versotella tai ostaa kaupasta kalliilla luomusalaattia tai pinaattia. Villivihannekset ovat nyt parhaimmillaan, osan aika on jo ohikin, mutta onneksi sesonki jatkuu läpi kesän. Täällä on kiva kooste eri lajeista, käyttömahdollisuuksista ja keruuajankohdista.

Kuluvan viikon vihersmoothiet:

Sunnuntaina koivunlehtiä. Mukana myös liotettua hirssiä, mansikoita, banaani, siitepölyrakeita, sitruunankuorta. Kiva raikas maku, jossa aavistus saunavihtaa :) Koivunlehdet ovat tosin nyt kasvaneet lämpimässä säässä niin vauhdilla, että paras aika herkutteluun on jo ohi.  Niistä voi kyllä tehdä edelleen esim. teetä.

Maanantaina cocktail ahomansikan, mustikan ja vadelmanlehtiä. Smoothiessa oli myös mustikoita, liotettu viikuna, banaania, carobia ja macaa sekä kardemummaa. Nämä vihreät ovat kaikki tosi mietoja ja siinä mielessä helppoja aloittelijallekin. En maistanut niitä smoothiessani mitenkään.

Tiistaina poimulehteä josta ei nyt omaa kuvaa. Poimulehtilajikkeita on valtavasti, Wikipedia listaa 30 Suomessa tavattavaa, mutta ilmeisesti niitä on kasvin leviämistavasta johtuen enemmänkin. Nuoret lehdet käyvät salaatteihin ja leivän päälle, mutta osa poimulehdistä saattaa olla myös karvaan makuisia, koska niissä on mm. parkkihappoja. Jossain keruuoppaassa neuvottiin maistamaan lehteä ennen keräämistä, koska muuten ei tiedä, millaisesta yksilöstä on kyse. Oma smoothieni sisälsi myös mansikkaa, liotettua hirssiä (taas) ja auringonkukansiemeniä, pakastettuja mangokuutioita, liotettuja goji-marjoja. Poimulehti oli aika tujun makuinen, mutta ok.

Keskiviikkona voikukkaa, joka on nokkosen ohella yksi monipuolisimpia ja parhaimpia villivihanneksia. Voikukka maisuu karvaalle, sen tietävät kaikki, muta nuorissa vaaleanvihreissä lehdissä maku on miedompi. Jonkin verran auttaa myös se, jos keskiruodin poistaa, koska se sisältää paljon kirpeää maitiaisnestettä. Ja jos yhtään lohduttaa, niin karvaan makuiset lehdet sisältävät erityisen paljon ravintoaineita. Voikukasta voi hyödyntää koko kasvin, ja voikukkasima on ehdottomasti pian minulla ohjelmassa. Voikukan juuri on rohdoskasvina tunnettu, mutta sitä voi joidenkin lähteiden mukaan käyttää juuresten tavoin esim. sosekeitoissa (- !) ja myös kuivattaa. Kuivatun voikukanjuuren pitäisi muuttua makean makuiseksi. Mene ja tiedä, täytyy varmaan käydä juuria kaivelemassa jossain vaiheessa. Niiden paras korjuuaika on joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.
Mutta smoothiesta vielä, että lehtien kirpeys hävisi aika kivasti muiden makujen sekaan. Smoothiessani oli liotettua hamppua, banaani, vadelmia ja mustikoita, macaa (- karvasta sekin!) ja chia-geeliä. Voikukka kuuluu suosikkeihini, eli suosittelen sitä myös muille! Ja sitähän on helppoa löytää. Kasvimaan perkuuseenkin voi saada uusia näkökulmia, kun ottaa voikukan kitkemisen sadonkorjuuna.

Torstaina horsman versoja. Toinen satoisa vihannes, jonka varsia voisi käyttää parsan tavoin (en ole kokeillut), lehdistä hiostaa teetä ja juurtakin voi käyttää jossain muodossa (olisi kiva kuulla kokemuksia). Horsmat näyttivät todella meheviltä polun varressa ja niitä oli myös helppoa kerätä. Omat yksilöni olivat mietoja, eikä vihreä maku pajoa tuntunut smoothiessa. Resepti oli suunnilleen sama, kuin koivunlehtismoothiessa. Horsman lehtiä kannattaa kerätä ennen kukintaa koska sen jälkeen ne muuttuvat kitkerämmiksi. Eikä minua tumman vihreä Rentun Ruusu niin houkutakaan. Mutta vaalean vihreitä tuoreita versoja voin kyllä suositella!

Ja huomenna sitten tähyän nokkospuskia. Nokkonen on voikukan ohella lemppareitani. Mieletön kalsiumpitoisuus, jatkuva sato ja monipuolisuus ovat molempien valtteja. Vastoin ainakin omia ennakkoluulojani nokkonen ei todellakaan polta, kun sen on surauttanut blenderin läpi. Tällöin  myös poltinkarvojen solukalvot rikkoutuvat, eikä happo enää pääse polttelemaan viherpirtelön nautiskelijaa. Suosikki-smoothieni tulee sisältämään ainakin mansikoita, idätettyä hamppua, banaanin, liotetun viikunan, appelsiininkuorta ja macaa

Tässä vielä pari muuta juttua, joissa olen käyttänyt luonnon vihreitä:

Avokado-voikukkalevite, josta mainitsinkin jo viime postauksessa. Tein sitä nyt uudelleen ja tykästyin niin, että laitan vielä ohjeenkin tähän:

• nippu nuoria voikukanlehtiä
• 1 kypsä avokado
• valkosipulinkynsi
• sitruunaa (kuorta ja mehua)
• Himalaja-suolaa
• mustapippuria
• oliiviöljyä
• 1/2 tl hunajaa (tai muuta mieleistäsi makeutusta)

Silppua voikukanlehdet hienoksi, lisää suolaa ja jonkin verran puristettua sitruunanmehua, hunajaa (tai vastaava) sekä loraus öljyä. Sekoita silppu ja jätä maustumaan. Muhenna sillä aikaa avokado, mausta sitruunanmehulla, ja hyppysellisellä raastettua sitruunankuorta. Lisää joukkoon voikukkaseos. Sekoita ja tarkista maku, lisää suolaa/pippuria tarvittaessa.

Ja tässä silputtuja horsman versoja ihanan siemenjuuston päällä (jonka ohje tulossa myöhemmin). Sekoitin silppuun hippusen Himalajasuolaa, sitruunanmehua ja oliiviöljyä. Kruunasi eilisillan salaatin! En edelleenkään ole jaksanut nähdä vaivaa keittiössä, joten Otetaan mitä on -salaatit ovat olleet kovassa huudossa. Ja tietysti myös banaanijäde, josta yksi hauska versio Taikametsä -blogissa.

Näin sitä siis saa nauttia luonnon antimista myös kaupungissa. Jopa Helsingin keskustasta pääsee melko nopeasti sen verran luonnonhelmaan, että villivihannesten keruu on mahdollista. Kerätessä tulee kuitenkin muistaa, että kasvupaikan tulee sijaita vähintäin 100 m liikenteestä, eikä maaperä saa olla lannoitettua. Monet luonnonkasvit, kuten nokkonen, keräävät nitraattia, joten niiden keruu esim. navettojen, kompostien tms. läheltä ei ole suositeltavaa. Myös vilkkaita koirien ulkoilupaikkoja kannattaa välttää ja tietenkin katsoa, että ympäristö on muutenkin siisti. Paras keruuaika on ennen puolta päivää, kasteen kuivahdettua. Kostea, varjoisa paikka tuottaa mehevämpää satoa, kuivilla paikoilla kasvit muuttuvat helposti väkeviksi ja sitkeä lehtisiksi. Kerää AINA vain tuntemiasi kasveja, koska osa luonnonkasveista on myrkyllisiä. Ja kannattaa muistaa, että kasvien lehdillä saattaa tallustella muitakin kiinnostuneita syömäreitä. Ainakin kirvoja on tällä hetkellä tosi paljon, joten kasvit kannattaa vielä tsekata ennen blenderiin heittämistä. (Ellei sitten halua hyödyntää luonnollista B12-vitamiinin lähdettä... ;)