Surviving San Diego

Mennyt viikko kului San Diegossa, mutta lähinnä työn merkeissä. Palmut, aurinko ja jet lag muistuttivat siitä, että jossain kaukana ollaan, mutta muuten maisemiin tutustuminen jäi lähinnä ruokatuntien varaan.  Siitä näkökulmasta San Diego vaikutti yllättävän tylsältä jenkkikaupungilta moottoriteiden puristuksessa. Vähän paremmalla ajalla ja paikallistietämyksellä sieltä olisi kyllä löytynyt hienojakin kohteita.

Suvi (Villivihanneksia) postaili äskettäin hienon katsauksen Pohjois-Kaliforniasta, lähinnä Bay Arean luomu- raaka- ja muusta ruokatarjonnasta. Kun omatkin kokemukseni Kaliforniasta ovat tuolta alueelta, San Diegon tarjonta vaikutti huomattavasti niukemmalta. (Noo... Suomeen verrattuna kaikkea oli kyllä ylenpalttisesti.) Kävelymatkan päässä oli sentään Whole Foods ja Trader Joe's, joissa on paljon luomua, vege- ja vegaaniruokaa ja vaikka mitä raakaherkkuja. Myös maatilatoreja (Farmers Market) on San Diegon alueella useita, mutta en harmikseni päässyt niitä ihmettelemään. - Viereinen kuva WF:n raakaosastolta ja raw-tuotteita löytyi muidenkin tuoteryhmien joukosta, hedelmä- ja vihannespaljoudesta puhumattakaan.

Tässä vielä ekan illan hamstrauksia. - Olisihan se kiva, jos S-marketistakin saisi pahimpaan nälkäänsä ostaa valmiin quinoa-pinaattisalaatin, parsakaalin ituja, pizza-maustettuja raw pellavansiemenkräkkereitä ja kerta-annoksen raw macadamia- tai saksanpähkinävoita. Sivussa muutama energiapatukka seraavan päivän lounastaukoa varten. Jostain syystä Raw Revolution oli paras ;)

Edellinen kokemus Kalifornian ruoka-skenestä minulla on reilun viiden vuoden takaa, jolloin asuin Berkeleyssä, San Franciscon lähellä. Superfoodit tai raw food eivät vielä olleet tapetilla vaan luomu ja lähiruoka olivat hip. Sai silloinkin smoothiebaarista juomaansa vehnänoras-shotteja, mutta nyt erilaisia viherpirtelöitä oli tarjolla lähes jokaisella mehu-/smoothie -valmistajalla. Sämpläsin tietty kaikkia mahdollisia, joista suosikkini alla oleva Evolutionin Super Green sekä Nakedin Green Machine: Spirulinaa, chlorellaa, vehnänorasta, ohranorasta, parsakaalia, pinaattia, inkivääriä, persiljaa, valkosipulia ja hedelmäpuolelta omenaa, kiviä, mangoa ja ananasta. Osa valmiista vihermehuista oli aika rajun makuisia, mutta nämä olivat oikeasti hyviä, varsinkin blenderin tai juicerin puutteessa.

Kuvassa myös Kaia Foodsin lehtikaali-sipsit. Eli vihreää sain tankattua. Työkaverit eivät edes uskaltaneet kysyä, mitä rouskuttelin lounastauolla. En ainakaan ilmaiseksi tarjottuja poppareita ja pepsiä ;)

Acai-marja oli vihreän lisäksi kova juttu. Myös ihan taviskahviloissa mainostettiin acai-kulhollisia ja smootheja. Karkkihyllyssä näin jopa acai-hedelmänalleja - no okei, Whole Foodsin karkkihyllyssä. Mutta acaita löytyi myslistä, puurosta, patukoista ja mehuista myös normimarketissa. Myös stevia oli lyönyt läpi isossa mitassa ja brändätty diettituotteeksi.

Luomupensasmustikoita

Nämä tässä oikealla ovat kuitenkin vain pensasmustikoita, joita nautiskelin aamupalaksi hotelin continental breakfastin, eli kahvin ja skonssin sijaan.

Vaikka tarjontaa siis on, luomu- ja aito ruoka tuntuivat kuitenkin olevan aika kaukana perusamerikkalaisen elämästä. Työkuvioissa oli tarjolla perusbulkkia, eli lisäainelimuja, siirappista jääteetä, sipsejä, omeletteja ja muffineita. Iltaisin ihmiset suuntasivat syömään ribsejä, pizzaa, pastaa tai burritoja. Lähistöllä oli ketjuravintoloita ja pikaruokapaikkoja, joista sai kyllä salaatteja, mutta ei ihan sellaisia, joilla tällainen hard core salaattifriikki on tottunut syömään. Eli perustarjonta oli aika standard american diet, kalifonialaisittain hedelmillä höystettynä. Tosin kyllä San Diegon alueella olisi ollut myös kiinnostavia, kunnon vegeruokaa tarjoavia paikkoja, mutta niihin en päässyt työaikataulun puitteissa ottamaan tuntumaa.

Rasiallinen miniperinnetomaatteja

Myös raakasuklaaherkkuja olisi tietenkin ollut vaikka mitä, mutta koska kaakao ei tunnu olevan minun juttuni, testailin muita nameja. Nämä vaahterasiirapilla ja mesquitella kuorrutetut saksanpähkinät olivat aivan tai-vaal-li-si-a. Eli tuotenimi oli varsin osuva. Niitä on ihan helppoa tehdä itsekin, joten arvatkaapa, mikä tulee olemaan seuraava kuivuriherkku :) 

Mielestäni reissuilla on kuitenkin tärkeintä nauttia paikallisesta meiningistä, joten toki, kun Meksikon rajalla oltiin, kävin syömässä myös home made burriton (tuoreessa korianterissa ja chilissä ei oltu säästelty!) ja ei se kokojyväbageli soijalatten kanssakaan pahaa ollut. Sen sijaan lennoille suosittelen ottamaan eväitä. Finnairin vegaaniateria oli lähinnä vitsi (aasiailainen kasvisruoka lienee suositeltavampi vaihtoehto) ja Yhdysvaltojen sisäisillä lennoilla ei aterioita tarjotakaan (kärrystä sai ostaa sandwicheja, sipsejä ja caesar-salaattia). Omat energiapatukat, hedelmät ja hedelmä-pähkinäseokset toimivat ihan hyvin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Yhdysvaltoihin ei saa tuoda mitään tuoretta ruokaa (mukaanlukien siis hedelmät ja vihannekset), mutta sitä kyllä saa viedä maasta. Eli mennessä rouskuttelin omppuni ennen New Yorkiin laskeutumista, mutta paluulennolla niillä ei ollut kiirettä. JFK:n kentältä voi myös ostaa lentokoneeseen mukaan (ylihintaisia) fruit cupea (tuoreita meloneja, ananasta, viinirypäleitä) sekä Odwallan smootheja ja food bareja.