Matkakuulumisia

Upeaa uutta vuotta ystävät! Uudet reseptit ja uudet kujeet odottavat jo nurkan takana, mutta blogivuosi saa käynnistyä ensin muutamalla matkakuvalla ja -ajatuksella.

Pari viime viikkoa ovat kuluneet aivan toisessa todellisuudessa, jossa ei ollut joulustressiä, loskaa ja kiire korkeintaan tutkimaan, mitä löytyy polun seuraavasta mutkasta. Aurinkokin paistoi joka päivä.



Kuljimme Gran Canarian patikkapolkuja kylästä kylään, ihanan vihreyden keskellä. Appelsiineja, papaijoja, avokadoja, banaaneja... Parhaat ateriat söin silmilläni.




Eväshetki Cruz de Tejedan kierroksella. Toiset halusivat yleensä voileipiä, mutta oma kestosuosikkini patikkapolulla on aina ollut avokado. Mukanani kulki myös To-Go Ware:n bambuinen aterinsetti, jolla luonnon oman eväspaketin sai kätevästi lusikoitua. Hommasin kätevät aterimet ennen reissua jooga-openi Marian putiikista ja jatkossa ne kulkevat ehdottomasti mukana myös kaupunkilaukussani yllättäviä ateriatuokioita varten.




Eksyimme vahingossa tämän luola-asumuksen keittiöön, jonka läpi kulki kursailematta polku. En kuitenkaan kehdannut ottaa tiskauspuuhista kuvaa...


Tuoreiden hedelmien lisäksi nautiskelin siekailematta paikallisia herkkuja. Kyläleipomon aniksella maustettuja sämpylöitä, joiden hieman makea maku sopi täydellisesti tahmean vuohenjuuston kanssa. Laardilla mehevöitettyjä joululeivonnaisia, turronea, tapaksia ja pichoja, jopa täyden annoksen tiristettyä mustekalaa valkosipulin ja punaisen mojon kanssa. Ja tietenkin cavaa, horchata de chufaa ja täyteläisiä punaviinejä. Muutuin siis yhdessä yössä high raw foodiesta kaikkiruokaiseksi makuturistiksi.



Kunnes aistillinen uteliaisuuteni tuli tyydytetyksi ja yhtä äkillisesti kuin oli alkanutkin, sekasyöjäelämä päättyi. Ei kiitos enää palaakaan juustoa! Pari polvoronea ehkä... varsinkin oliiviöljyyn leivottuja.



Vaikka turistialueiden ulkopuolella, pikkukylissä oli hyviä ja tunnelmallisia ravintoloita, parhaat ateriat nautimme omalla terassilla palmun katveessa. Kuten tämän salaatin avokadoista, papaijasta, guavasta ja feikkikatkaravuista. Kyllä, "katkat" olivat täysin vegaanisia soija- ja leväpohjaisia valmisteita, joita oli tietenkin pakko maistaa. Muistuttivat surimipuikkoja ja olivat yllättävää kyllä aika hyviä vihreän mojon ja korianterin kanssa. Niitä voisin ottaa pian uudelleenkin. (Mustekalassa riittää edelleen sulateltavaa.)



Simppeli ravintolajälkiruoka: Tuoretta papaijaa appelsiinikastikkeessa.



Nyt juhlakauden jälkeen media on yhtä painonpudotus-realitya ja muita rillutteluelämän jälkeisiä katumusharjoituksia. Itse en aio tarttua yhteenkään detox-vinkkiin, aloittaa teholiikuntaa tai edes harkita elämäntaparemonttia. Paluu omaan rakkaaseen arkeen riittää. Siihe kuuluvat pikantti parsakaalisalaatti ja marinoitu tofu, mansikkatattaripuuro ja pähkinäjuustot. Ja pala raakasuklaakakkua silloin tällöin. Ei siksi, että niitä pitäisi syödä, vaan siksi, että niitä tekee mieli, sillä ne ovat todellista kehon ja mielen herkkuruokaa. Mutta sekin on hyvä käydä välillä muualla toteamassa.