Sain Elinalta Chocochilistä haasteen kertoa 8 satunnaista asiaa itsestä. Olen luvattoman laiskasti osallistunut blogihaasteisiin, joita aina välilä joku kultainen kanssabloggaaja heittää tännekin päin. Hölmöä sinänsä, sillä mielestäni ne ovat kivoja. Nyt ryhdistäydyn ja ensitöikseni kiitän Elinaa haasteesta.
Koska Facessakin pengotaan parhaillaan arkistojen aarteita, ajattelin kertoa kahdeksan ruoka-asiaa vuosien varrelta.
1. Jo lapsuudenkodissani oltiin kasvisruokaan kallellaan, mutta minä unelmoin makkaran paistosta, Osso Buccosta ja T-luupihvistä. Äidin selleripihvit eivät oikein napanneet.
2. Tykkäsin jo lapsena oliiveista ja sienistä (ihmetyksen aihe lähiympäristölle) - mikä piirre ei valitettavasti ole periytynyt omille lapsilleni (rakkaus liharuokiin kylläkin).
3. Ensimmäinen omatoimisesti leipomani kakku oli Lindan kakku 10-vuotiaana. Tein sen salaa yllätykseksi äidilleni. Taisi olla ihan kelpo suoritus sokerikakuksi ilman aiempaa leivontakokemusta. Vain reseptissä ollut kkp aiheutti päänvaivaa, mutta onneksi avulias naapuri neuvoi tarttumaan kahvikuppiin.
4. Yläasteella leivoimme usein kaverini kanssa mokkapaloja ja söimme itsemme ähkyyn. Viime viikonlopun tyttösynttäreiden perusteella uusi sukupolvi näyttää vaihtaneen mokkikset brownieihin. Tyttöni leipoi oma-aloitteisesti vegaanisia, mistä olin aika ylpeä.
5. Lomamatkalla 13-vuotiaana Budapestissa olin otettu, kun tarjoilija kaatoi minulle viiniä. Harmi kyllä, en saanut lupaa juoda sitä...
6. Ryhdyin kasvissyöjäksi 17-vuotiaana, koska kaveriniki oli ja se oli mielestäni makeeta. Sitten elämässäni alkoi muutenkin tiedostava vaihe. Tukka muuttui mustaksi ja mielipiteet tiukoiksi. Siihen asti olin ollut aika nörtti, vaikkei sellaisesta vielä kasarina mitään tiedettykään.
7. Syömisen suhteen haastavin vaihe elämässäni oli ensimmäisen lapseni vauva-aika. Kaveri osoittautui hyperallergiseksi ja koska halusin tarjota vauvalleni rintamaitoa, jouduin olemaan äärimmäisen tiukalla imetysdietillä. Kun kaikki allergisoivat aineet jätettiin pois, lautaselleni jäivät lammas, riisi, peruna, kurkku ja mustikka sekä rypsiöljy. Ostoslistan laatiminen ainakin oli simppeliä. Nykyään ei varmaan enää mokomia välttämisdiettejä edes suositella.
8. Yksi lempimakujani on aina ollut kahvi. Upotin jo lapsena nenäni juuri avattuun kahvipakettiin ja nuuhkin täysin siemauksin. Vaikka olen välillä ollut pitkiäkin aikoja kahvitta, en oikeasti voisi luopua siitä koskaan
Haaste on tainnut kiertää jo monissa blogeissa, mutta jaan sen kuitenkin eteenpäin seuraaville. Ottakaa tai jättäkää:
Eli säännöt: Kiitetään haasteen antajaa, kerrotaan 8 asiaa itsestä, jaetaan haaste eteenpäin kahdeksalle ruokablogille.
Olipa mukava lukea vastauksiasi, vaikka ymmärrän, että joskus haasteisiin vastaaminen laiskottaakin! Hyvä idea rajata faktat ruokamenneisyyteen, jotain samanlaista voisi itsekin kokeilla. Kiitos haasteesta! :)
VastaaPoistaVasta avatun kahvipaketin tuoksu, mmmmm.. Samaa tuoksuhuumaa olen itse nuuhkutellut pikkutytöstä asti :)
Välttämisdieettejä on yhä! Kaveri oli sellaisella hyperallergisen lapsen vuoksi 4 kk. Nykyisin moniallergisten lasten imettäminen suositellaan kai lopettamaan vauvan ollessa 8 kk. Viimeistään tuolloin.
VastaaPoistaSanna
Anni Minerva, voidaankin sitten perustaa kahvinuuhkijoiden kerho :) Olisikin kiva lukea sun ruokamenneisyydestä.
VastaaPoistaAnonyymi, ei voi olla! Ajattelin, että se on ihan historiaa. Toisaalta äidinmaito on luultavasti kuitenkin parempi vaihtoehto kuin teolliset korvikkeet. Ja aikansa se vain kestää.
Kiitokset haasteesta! Kyllä minä vielä palaan.
VastaaPoistaVoi kamala tuollaisia välttämisdiettejä. Imetys- ja vauva-aika muutenkin on niin laihduttavaa, että miten ihmeessä siitä selviäisi vain muutaman ruoka-aineksen voimin!
Paula, kiva kiva, täällä kyllä pysytään kanavalla!
VastaaPoistaDietin aikana ruoka-aineiden rajoitus ei onneksi koskenut energiamääriä ja söinkin aivan käsittämättömiä annoksia, käsittämättömän usein, myös öisin. Silti imetyksen jälkeen olin kieltämättä melko hoikka, enkä nyt kovin jättimäinen ollut sitä ennenkään. Suurempi ongelma näin jälkikäteen ajatellen oli tankata taas kaikki hivenainevarastot täyteen. Siinä olikin sitten työtä pidemmäksi aikaa
Olipa hauska lukea tätä ruokahistoriaasi:) Ja ykköskohdasta sen verran,että meillä oli melkein päinvastoin;D ooh,vastapaahdetun kahvin tuoksu...sain juuri muutama viikko sitten Guatemalasta tulleelta ystävältä sikäläistä kahvia,ja kun avasin paketin......
VastaaPoistaYaelian, niin se taitaa olla, että lapset tykkäävät tehdä juuri päinvastoin. Myöhemmin kyllä olen muistellut lapsuuden kasvisruokia lämmöllä :) Oih, voin vain kuvitella Guatemalan tuliaisen tuoksuja!
VastaaPoista