Inkivääritofua ja kookoskaalisalaattia

Käväisin ravintola Silvopleessä Soya Oy:n kutsumana katsastamassa kasvonkohotuksen saaneita tofu-tuotteita. Samassa yhteydessä Luontoliiton toiminnanjohtaja Leo Stranius jakoi viimeisintä faktaa ruoan ympäristövaikutuksista sekä ajatuksiaan ruoantuontannon ja -kulttuurin suuntaviivoista tulevaisuudessa. Kahden lempiasiani aamiaiskattaus siis.

Tofusta ja soijasta

Vanha kunnon Soyan tofu on siis saanut uuden kääreen ja ilmeen ja totelee nyt nimeä Jalotofu. Kyse on kuitenkin samoista tuotteista, joita on löytynyt kauppojen hyllyiltä jo vuodesta 1989. En edes tajunnut, että nämä kotoiset tofuköntit ovat olleet valikoimassa niin kauan. Suorastaan huikeaa, että jo pimeällä 80-luvulla joku oli niinkin rohkea ja innovatiivinen, että alkoi tuottaa kotimaista tofua kansalle. Tuolloinhan ainoa soijajaloste kaupassa oli purkki-soijanakko ja salaattitiskillä elettiin edelleen kiinankaalin kulta-aikaa (kiinankaali-ananassalaattia, Anyone?)

Tunnustan, että olen tofun suurkuluttaja ja kerta-annokseni ovat kasvaneet sellaisiin mittasuhteisiin, ettei niistä kehtaa kertoa sen enempää... Vaikka yleensä olen kannanotoissani maltillinen ja keskityn blogissani lähinnä kehittelemään hyvää ruokaa, on tässä kohtaa pakko vähän puuskahtaa, etten ole koskaan ymmärtänyt kitinää siitä, että tofu on pahaa, epäilyttävää, ikävän tuntuista suussa, mautonta, limaista tms. - Ei se ole, jos sen osaa oikein laittaa!

Monilla terveystietoisilla foorumeilla esitetään myös näkemyksiä soijan käytön haitallisuudesta. Vaikutteille avoimena olen itsekin kokeeksi jättänyt soijan kokonaan pois ruokalistalta, mutta todennut aina lopulta, että perinteiseen tyyliin jalostettu soija, kuten tofu ja tempeh ovat ja tulevat olemaan osa omaa ruokakulttuuriani. Mutta tässä, kuten kaikessa muussakin avainsana on: Laatu. Ja soijan kohdalla tämä tarkoittaa luomua, reilua kauppaa, ja ekologisia tuotantotapoja.

Ruoan ympäristövaikutuksista

Sitten hiukan ympäristöasiaa ja muutama myytti murrettavaksi. Straniuksen esityksessään mainitsemat ruokatuotannon ja eri ruoka-aineiden hiilijalanjälki- ja päästöfaktat olivat suurimmaksi osaksi jo tuttua asiaa. Sen sijaan Stranius nosti esiin kolme ruokamyyttiä, joiden murtaminen tarjosi ainankin itselleni hupaisaa uskomusten vääntöä:

1) Paperi- , muovi-, vai kangaskassi? Ruokakassin materiaalin sijaan kannattaa huomio kiinnittää kassin sisältöön. Jos ostoskorista löytyy yksikin normi nautaeläimen lihajaloste, voi kassien kanssa säätämisen unohtaa. Marinoitu grillikylki painaa sen verran raskaan hiilijalanjäljen, ettei kassivalinnoilla ole juuri merkitystä.

2) Lähiruoka/ tuontiruoka? Tuotteiden alkuperämaata olennaisempaa on pohtia omia kauppamatkoja. Lähiruoka on tietenkin parasta, mutta tuontiruoan kuljetuksen kuormitus on vain muutaman prosentin luokkaa sen koko hiilarijäljestä. Eli viimeistään siinä vaiheessa, kun päräytät autolla hakemaan lähituottajan luomutomaatteja, olisit yhtä hyvin voinut täyttää ostoskorisi pullolleen eksoottisia ulkomaaneläviä lähikaupasta ja käppäillä silti kevyin askelin ja omatunto puhtoisena kaupasta kotiin.

3) Muovipakkaukset/hävikkiruoka? Tämä oli itselleni kiinnostavin rinnastus, sillä harmittelen jatkuvasti irtotavaran vähyyttä ja lisääntyviä hedelmien ja kasvisten muovipakkauksia. Straniuksen mukaan hyvät kuluttajapakkaukset saattavat kuitenkin jopa vähentää ruokahävikkiä, johon verrattuna pakkausjäte kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän. Tosin täytyy muistaa, että suuri osa elintarvikehävikistä syntyy jo ennenkuin sapuska päätyy lautaselle ja noin puolet hukkaantuu ruoan tuotantovaiheessa. 

Ja vihdoin ne reseptit

Koska saimme söpön kylmäkassillisen tofupaketteja, ajattelin nyt jakaa reseptin omaan suosikkiliemeeni maustamattomalle tofulle. Jos edellä tulikin hieman kipakkaa asiaa, myös tofupalat päätyvät tässä puraisevaan marinadiin. Hottis-elementti ei kuitenkaan ole chili vaan jättisatsi tuoretta inkivääriä. - Sitä siis saa olla oikeasti paljon, sillä tofu imee itseensä makuja kuin sieni, ja aromit, suolaisuus ja hapokkuus laimenevat yllättävän paljon marinoinnin aikana.

Inkivääritofu

1 pkt (250 g) kiinteää maustamatonta tofua tai hampputofua
reilu kökkäre tuoretta inkivääriä (n. puolet keskikokoisesta juurakosta)
1 valkosipulinkynsi
2 limeä
1 sitruunaruohon varsi
mustapippuria
1 1/4 tl laadukasta suolaa
2 rkl kookossokeria tai 11/2 rkl agavesiirappia
1 tl seesamiöljyä

Raasta tuore inkivääri ja valkosipulinkynsi kulhoon. Hienonna sitruunaruoho ja sekoita joukkoon. Purista mukaan myös limen mehut ja mausta reilusti makeaksi kookossokerilla (tai agavella). Lisää myös suola ja mustapippuri. Leikkaa tofu 1/2 cm paksuiksi viipaleiksi. Sivele viipaleet kauttaaltaan inkivääritahnalla ja lado kerroksittain laakeaan vuokaan. Levitä päälle loput inkivääristä. Peitä viipaleet kannella ja jätä yön ajaksi huoneen lämpöön marinoitumaan. Siirrä aamulla (tai 8 tunnin kuluttua) jääkaappiin. Leikkaa ennen käyttöä sopiviksi suupaloiksi. Tofu on maukasta jo näin, mutta sen voi kypsentää foliossa uunissa tai vesihauteessa tai käyttää nopeasti pannun tai grillin kautta. Sivele tässä tapauksessa viipaleille lisää seesamiöljyä ennen paistamista.

Tofun kaveriksi valmistui hellepäivän iltana jättikulhollinen salaattia varhaiskaalista ja pinaatista. Tämäkin on puolisponssattu resepti siinä mielessä, että sain jokin aikaa sitten maisteltavaksi Tropicalin kookos-vinegrettiä ja -siirappia. Kaalin joukkoon pujahti siis kookosta kolmessa muodossa. Kyseiset tuotteet ovat luksusherkkuhyvää, mutta niistä lisää myöhemmin. Tässä ohjeessa tilalle kelpaa myös vaalea balsamiviinietikka tai omenaviinietikka sekä makeutukseen agave-siirappi tai hunaja.

Kookos-kaalisalaatti

(isommalle joukolle tai parille erittäin nälkäiselle)

rasia (150 g) pinaattia
1 varhaiskaalin kerä
2 dl kookoslastuja
2 rkl kookosvinegrettiä (tai vaalea balsamicoa)
1 tl kookosnektaria (tai hunajaa tai agavesiirappia)
1 tl laadukasta suolaa
1/2 tl dijon-sinappia
pala vesimelonia pieninä kuutioina
1/2 ruukkua ruohosipulia
2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
mustapippuria
2 rkl hamppuöljyä, avokado- tai oliiviöljyä

Sekoita suuressa kulhossa pinaatinlehtiin 1/4 tl suolasta ja puristele käsin, kunnes lehdet pehmenevät. Suikaloi kaalin kerä. Siirrä 1/4 suikaleista sivuun ja sekoita loput pinaattikulhoon. Lisää loput suolasta, sinappi, kookosvinegretti ja -nektari. Möyhi käsin, kunnes kaalikin pehmenee. Silppua joukkoon ruohosipuli, lisää vesimelonikuutiot ja kaikki mutkin ainekset sekä sivuun jättämäsi rapsakka kaali. Pyöräytä sekaisin ja vie tarjolle.