Olen seurannut keskustelua ja asiasta veivattuja ohjeistuksia jo jonkin tovin. Kuulunhan itsekin Blogirinkiin, joka tuottaa blogimarkkinointia yrityksille.
Silloin tällöin laadin muutaman tuotenostoja tai arvioita sisältävän postauksen joko rahallista tai tuotekorvausta vastaan. Jälkimmäiset ovat yleensä itsenäisesti toteutettuja juttuja, jos lahjaksi saamani tuote miellyttää. Näistä sisältöyhteistöistä kerron postauksen yhteydessä. Lisäksi minulla on muutama vakituisempi yhteistyökumppani, joiden tuotteista saan alennusta vastineeksi sille, että logot näkyvät blogini sivupalkissa. Olen myös blogannut mediatalon alla (edesmenneen Evitan sivuilla), jolta sain kuukausittaisen kirjoittajapalkkion.
Kaupallinen toimintani bloggaajana on kuitenkin aika pientä, sillä blogini ei paini suurten sarjassa kävijämääriensä osalta. Myös aihepiirini on kaupallisesta näkökulmasta hieman rajoittunut. Aito, vege, raaka jne. kun osuvat luontevasti yhteen vain harvojen yritysten tuotekuvan kanssa. Ja nämä toimijat kuuluvat usein piensarjalaisiin itsekin, jolloin markkinointibudjetit ovat rajalliset. Suurin osa tuotemaininnoistani tapahtuu siis ihan muuten vain, kun haluan nostaa jonkun mielestäni hyvän jutun esille.
Hyväntekeväisyyttä, hyväksikäyttöä vai huonoa taloushallintaako siis?
Olin viime viikolla kuuntelemassa bloggaajapaneelia aiheesta. Kiseleffin kauppiastaloon oli kokoontunut pääosin Suomen Blogimedian bloggaajista koostuva raati, joka pohti ansiokkaasti mainonnan, markkinoinnin ja bloggaamiseen välistä suhdetta. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että suorastaan äärimmäinen läpinäkyvyys markkinoinnin suhteen kannattaa (onhan piilomainonta kiellettyäkin) ja että on aika saada tolkkua bloggaajien ja yritysten välisiin yhteistyösopimuksiin. Kyllä bloggaaja ansaitsee kunnon korvauksen työstään, mutta lukijoiden täytyy myös pysyä kärryillä siitä, onko kyseessä “maksettu mainos” vai rehellinen vertaismielipide.
Allekirjoitan kaiken. Silti koen pieniä epämukavuuden tunteita.
Kun hommaan alkaa tulla joko kaupallisia tai julkisuusarvoon liittyvä sidoksia, vapaus kärsii
Se, että bloggaamisesta saisi kunnon korvauksen ei ole ollenkaan hullumpi ajatus, sillä jokainen ahkerasti bloggaava tietää, miten monta yötyö- ja ylityötuntia on blogiinsa sijoittanut. Ja ihan vapaaehtoisesti. Mutta tämä onkin oman ongelmointini ydin. Sillä vapaaehtoisuuteen todellakin sisältyy vapauden käsite. Vapaus ilmaista itseään, vapaus olla luova, vapaus valita itse aiheensa, tyylinsä ja linjansa sekä tahtilajinsa, blogata tai olla bloggaamatta.
Kun hommaan alkaa tulla joko kaupallisia tai julkisuusarvoon liittyvä sidoksia, vapaus kärsii. Valitettavasti. Vähintään täytyy alkaa huolehtia säännöllisestä postaustahdista, lukijamääristä ja niiden kasvattamisesta, sekä bloginäkyvyydestä. Silloin alunperin jopa hieman vaihtoehtoisesta toiminnasta tulee osa kilpailukulttuuria ja jatkuvaan kasvuun tähtäävää ajattelua. Tämäkään ei välttämättä ole huono asia, jos se on sitä, mitä haluaa toiminnallaan edistää. Olen sitä tehnyt itsekin mediatalon alla julkaistessani. - Mutta haluanko todella olla siinä mukana?
Bloggaaminen on asia, jota teen joka tapauksessa, vaikka en saisi sentin senttiä, koska se on merkityksellistä
Hinta, jonka itse maksoin blogini “kaupallistumisesta” oli luovuuden muuttuminen duuniksi - ja aurinkovoidemainosten sietäminen blogibannerissa. Jonkin verran se myös vaikutti aihevalintoihini, mutta lähinnä arvioidessani sitä, mikä mahtaisi lukijoita seuraavaksi kiinnostaa. Eikä siinäkään mitään (jos se siis on sitä, mitä haluaa). Itselleni vapaus on kuitenkin elämää suurempi juttu. Henkinen vapaus on tärkeimpiä hyvinvoinnin ja tyytyväisyyden lähteitä. Ja edelleen yksi tärkeimmistä motiiveista kirjoittaa nimenomaan blogia. Siksi haluan säilyttää bloggaamisen asiana, jota teen suurella sydämellä, joka tapauksessa, vaikka en saisi sentin senttiä, koska se on merkityksellistä. Ainakin itselleni.
Hyvä, että tätä asiaa on pohdittu viime aikoina useammassa blogissa. Kirjoittamisen ilo, siitä asiasta mistä kyseisenä päivänä haluaa kirjoittaa on suurin syy siihen, etten halua tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa enkä laita yhteystietoja kissankokoisin kirjaimin näkyviin. Bloggaaminen on minulle harrastus liikunnan ja valokuvauksen ohella, kehun ja haukun tuotteita ja paikkoja mielialan ja tarpeen mukaan. En oikein näkökantaa, jonka mukaan kirjoittamiseen käytetystä ajasta pitäisi saada korvausta. Jos blogin pitäminen on harrastus, niin siihen, kuten muihinkin harrastuksiin, kuluu aikaa ja rahaakin. Ei minulle ainakaan pyörällä ajamisesta ja hiihtämisestäkään kukaan maksa.
VastaaPoistaLumipupu, juuri näin. Nykyään vain tuntuu, että kovin moneen perinteisesti harrastust- ja vapaaehtoispohjalta tapahtuvaan toimintaan suhtaudutaan hyötynäkökulmasta, on tämä hyöty sitten rahallista tai mainetta ja kunniaa. Merkityksellisyytta haetaan siis ulkoa päin, ei esim. omasta sisäisestä hyvänolon tunteesta.
PoistaHyvä kirjoitus Outi.Kirjoittaminen ja vastakaiku on parasta tässä bloggaamisessa. Tästä pitkästä välimatkasta johtuen en voi mitenkään hyötyä noista eduista,joita bloggaaja voi saada,mutta kyllä ihan mielelläni vastaanottaisin tuotteita kokeiltavaksi ja muutakin,kunhan se vaan ei rajoittaisi sitä vapautta ,mistä puhut.
VastaaPoistaJael, kiitos! Jatkuvaa tasapainotteluahan se on, sillä en itsekään pane pahakseni tuotenäytteitä ym. etuja, joista olen aidosti kiinnostunut. Harkinta, omien motiivien punnitseminen ja avoin rehellisyys lienevät paras ratkaisu, ellei halua kieltäytyä yhteistyöstä täysin.
PoistaHyvä kirjoitus! Nämä asiat ovatkin olleet tapetilla viime aikoina ja pohdiskelin itsekin kirjoittavani aiheesta (hyttyssarjalaisen näkökulmasta :D). Hienoa, että asiaa on käsitelty nyt paljon, sillä läpinäkyvyys blogien mainonnassa on ainakin minulle tärkeä pointti.
VastaaPoistaAnni, niinpä. Ja rehellisyyden nimessä täytyy sanoa, että mielestäni ns. hyttyssarjalaiset ovat yleensä blogeista kiinnostavimpia :)
PoistaHyvä parempi postaus paljon puhutusta ja mielipiteitä, erinäisiä herättäneestä aiheesta!
VastaaPoistaKiitos Haba!
PoistaTuo viimeinen kappale tiivistää minun mielestä hyvin pointin - vaikka bloggauksesta saisi korvausta, sitä pitäisi haluta tehdä joka tapauksessa. Kyllähän sen näkee jo blogin sisällöstäkin, jos bloggaus ei enää kiinnosta eikä aihe ole enää intohimon ja kiinnostuksen kohde. Pakko kyllä sanoa myös rahallista kompensaatiota nauttivien bloggaajien puolesta, että ainakin niistä blogeista, joita itse luen, harva tuntuu kärsivän tällaisestä pelkästään rahasta bloggaamisen kirouksesta. (Tosin ymmärsin kyllä, että pointtisi ei ollutkaan suomia varsinaisesti ketään tai tehdä vastakkainasettelua ja herättää keskustelua.) Kyllä useilla tuntuu silti pysyvän se homma isona inspiraation ja mielenkiinnon kohteena.
VastaaPoistaPipsa, tuo on totta mitä sanoit, ja uskon kyllä ettei rahallinen korvaus välttämättä laita tulppaa inspiraation lähteelle. Olenhan itsekin toiminut sekä että :) Ja toisaalta parhastahan on työ (siis josta ansaitsee elantonsa), jota voi tehdä intohimolla. Enemmän minua mietityttääkin tuo kasvu- ja kilpailukulttuuri, johon länsimainen elämänmenomme pohjautuu. Ja se heijastuminen yhä ammattimaisemmaksi kehittyvässä bloggaamisessa. Mutta elämmekin juuri sitä murrosvaihetta, jossa harrastustoiminnan rinnalle kasvaa uusi ammattiala ja jokainen voi itse pohtia, kumpaa haluaa tavoitella ja millä perusteilla. Kyllähän voi sekä hiihtää harrastuksekseen että toimia ammattiurheilijana, jos lahjoja jälkimmäiseen riittää (Lumipupun kommenttiin viitatakseni :)
PoistaNiinpä! Tuo kehitys on kyllä nykyään niin silmiinpistävää, kun tuntuu, että valtaosa jo tekee työkseen/sivutoimekseen jotain intohimonsa kohdetta - mikä tietysti on harha, koska nämä ihmiset vain ovat niin paljon enemmän esille kuin ihmiset, jotka menevät töihin vain elantonsa vuoksi.
PoistaLumipupun kommentissa on kyllä monia hyviä pointteja! Muun muassa se, että välillä mietin tarvitsenko todella kaikkia näitä reissuja erikoisruokatarvikekauppoihin - vastaus on ilmiselvästi että tarvitsen, tämä on minun harrastus, ja siksi siihen saakin upota vähän rahaa. On niitä huonompiakin "harrastuksia"/pelkkiä rahasyöppöjä, esim. tupakointi ja baareissa roikkuminen joka vklp :) Vaikka tämä minun pohdiskeluni meneekin jo vähän aiheesta ohi...
Jatkan vielä vähän tätä sivupolkua :) Samaa mietiskelen välillä itsekin ja pohdin myös tätä postausta laatiessani. Jos kulut ja menot ynnää yhteen, niin ei tässä rahallisesti plussan puolelle jäädä, vaikka välillä muutaman "maksetun" postauksen kirjoittaakin. Mutta jos laskee arvon sille, että kasvaa ihmisenä, niin bloggaamisen myötä minusta ainakin on tullut varsinainen kroisos pennonen!
Poista