Pistaasi-granita ja herkkuterveiset Sisiliasta

Lämmin eteläinen ilmavirtaus on hieman helpottanut paluuta Italian matkalta tänne Suomeen ja kuumuuden ennustetaan jatkuvan. Huippua, sillä nautin helteestä, kunhan vain tarjolla on riittävästi kylmiä juomia ja vesimeloneita! - Ja jotain jäätelön kaltaista, kuten vaikkapa granitaa, jonka makuun pääsin Sisiliassa. Taisi jopa lopulta muodostua matkadiettini kulmakiveksi. Kolmetoistavuotias matkaseuralaiseni pitäytyi jäätelöissä.

Teinin kanssa matkustaessa mielenkiinto ruokarintamalla suuntautui kaiken kaikkiaan helppoihin kohteisiin ja fine dining jäi suosiolla väliin. Erilaista katuruokaa, torien antimia ja antipasto-ostastoa tuli kyllä sämplättyä, mitä nyt trattorioista, pasticcerioista, tavola caldoista ja osterioista sattui saamaan - pizzan ja pastan lisäksi. Parhaat paikat löytyivät luonnollisesti muualta kuin kiihkeimmistä turistikeskittymistä ja niihin osuimme retkillämme yleensä lounasaikaan. Silloin kukaan ei vielä halunnut tukevaa ruokaa. Illalliseen mennessä olimme jo rantautuneet hotellimme tuntumaan, joka sijaitsi Tormina Maressa. Kaunis ja rauhallinen kohde, jonka kuppiloiden illallismenut eivät valitettavasti kuitenkaan edustaneet sisilialaisen keittiön hohdokkainta antia. Tai sitten hinnoissa tuntui niin reipas turistilisä, että annokseen tuli väkisinkin karvas sivumaku. Tämä koski myös varsinaista Taorminan kaupunkia ylempänä rinteessä.

Hyviä kahviloita sen sijaan löytyi kaikkialta. Sisilia pursuaa pistaasi- ja manteliherkkuja ja niitä sitten nautimmekin eri muodoissa. Pistaasijäätelö ja -granita ovat must have, jos hiukkaakaan normijäätelöä sietää. Ei käsittämätöntä karvasmateliaromia, jota meillä tungetaan kaikkiin pistaasi-nimellä kulkeviin tuotteisiin, vaan ihan ehtaa pistaasin omaa makua. Tässä päivän granitat perinteisessä seurassa con brioche. 

Ensialkuun granitan ja briossin yhdistelmä tuntui jo ajatuksenakin överiltä, mutta loppuviikosta ei tehnyt tiukkaakaan. Jätskillä täytettyä versiota en sentään kokeillut. Kuvassa vasemmalla reissun paras anrancino - friteerattu riisipallo (tai pikemminkin köntti), joka Catanian Caffe Europeossa oli täytetty tavallista runsaammin pinaatilla ja ricotta-juustolla. 

Kotiinpaluun jälkeen olen palaillut taas hieman askeettisempiin ja epäilemättä pidemmän päälle terveellisempiin sapuskoihin, mutta pistaasi-granitaa on ollut pakko saada edelleen. Valmistus on onneksi helppoa ja kotioloissa sen voi tuunata myös paremmin arkikäyttöön sopivaksi, makeuttaa sokerin sijaan hunajalla jne. Tässä vielä esikuva Syrakusasta, josta löytyi reissun paras jätski- ja granitakiska: Gelati Bianca.

Pistaasi-granita

3 - 4:lle

• 2 dl pistaasipähknöitä (kuorettomia) + vettä liotukseen
• 1 rkl soijalesitiiniä
• 2 - 3 rkl mietoa kotimaista hunajaa
• 5 dl vettä
• (siitepölyrakeita)

Huom: Ohjeeseen sopivat parhaiten kuorettomat ja suolattomat pistaasipähkinät. Kuitenkin jos niiden löytäminen tuottaa ongelmia, kuoriminen ja kunnollinen liotus poistaa suolaisuuden, joten myös kuorellisina myytäviä pistaaseja voi hätätilassa käyttää. 

Liota pistaaseja yön yli väljässä vedessä. Siivilöi ja huuhtele. 

Laita yhdessä muiden ainesten kanssa tehosekoittimeen ja blendaa maitomaiseksi seokseksi. 

Lisäsin joukkoon myös Zafferana Etnean kylästä ostamaani siitepölyraetta, sillä halusin korostaa hunajaista aromia. - Tuoreen, vastakerätyn ja vielä pehmeän siitepölypalleron maku on muuten jotain aivan muuta kuin kovien kikkaroiden, joita saa ostaa superfuudikaupoista.

Kaada pistaasiseos jääpalamuotteihin tai pariin litran vetoiseen minigrip-pussiin ja siirrä pakastimeen. Annoin omani jäätyä kunnolla eli seuraavaan päivään.

Blendausvaiheessa minigrip-menetelmä osoittautui kätevämmäksi, sillä ohueksi jäätyneestä levystä on helppoa murtaa tehosekoittimen rouskuteltavia paloja.

Tehosekoita hileiseksi seokseksi ja lusikoi tarjoilukippoihin. Tarjoa välittömästi, sillä granita sulaa pikavauhtia. Loput voi juoda pillillä.

Tässä vielä Mazzarron lahden tunnelmissa.

Snapshot Recipe: Kylmä selleri-melonikeitto

Silloin kun tekee mieli jakaa pikaisten ja viilentävien ruokien reseptejä, ollaan jo mukavissa kesälomatunnelmissa sekä sään että fiiliksen puolesta. Helteellä erilaiset salaatit ovat perusruokaa, mutta välillä tekee mieli surauttaa kylmä keitto. 

Gazpacho on kypsän kesän suosikkini, mutta ihan vielä en ole päässyt tomaattiversioihin. Viime päivinä sen sijaan on valmistunut useaan otteeseen pikantti herkku varsiselleristä ja cantaloupe-melonista. Odottelin inspiraatiota kunnollisiin kuvaussessioihin, mutta aurigon vihdoin paistaessa en ole juuri jaksanut viettää aikaa ruokahommissa. Niinpä reseptin valokuvailu jää nyt instagram-asteelle, ettei sopparesepti painuisi ihan unholaan.

Viileä selleri-melonikeitto

(2 - 4:lle)

• 1/2 cantaloupe- tai gaia-meloni
• 5 vartta selleriä
• 1 nuori sipuli varsineen
• 1 - 2 valkosipulinkynttä
• 1 punainen chili (siemenet poistettuna)
• 1 kokonainen säilykepaprika (grillattu)
• 1 limen mehu (ja 1 tl raastettua kuorta, jos käytät luomua)
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 1/2 tl sinappia
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1/2 dl laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä
• laadukasta suolaa maun mukaan
• reilusti vastarouhittua mustapippuria
• tuoretta basilikaa tai korianteria

Tarjoiluun: 1/2 avokado

Kuutio melonin liha siemenineen päivineen tehosekoittimeen. Viipaloi joukkoon sellerit ja chili sekä sipuli varsineen. Lisää myös valkosipuli ja loput aineet tuoreita yrttejä lukuunottamatta. Surauta pikaisesti tasaiseksi keitoksi. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Viimeistele silputulla basilikalla tai korianterilla. Tarjoa heti tai jos haluat täysin kylmän keiton, viilennä vielä pari tuntia jääkaapissa. Keiton kyljessä maistuu kypsä avokado.

Tämän reseptin myötä jään hetkeksi lomalle ja lennähdän Sisilian aurinkoon tankkaamaan italialaista elämäniloa, huikeita maisemia ja välimeren ruokapöytien antimia. Arrivederci!

Sokeriton Minttu Carobkakku (Raw)

Vietin jo kolmatta kertaa viikon Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa perehdyttämässä kurssilaisia raakakokkauksen saloihin. Antoisa viikko Brändön saaren merellisissä maisemissa, villiruusujen kukkiessa ja auringon pilkahdellessa. Helsinki likosi sillä välin vielä sateessa.

Ryhmässä oli tällä kertaa poikkeuksellisen paljon vakavien terveyshaasteiden kanssa kamppailevia sekä jo kokeneita elävän ravinnon konkareita. Niinpä piti oma vaihdekin kääntää piirun verran terapeuttisemman ruokavalion suuntaan. Ituja, versoja ja orasdrinksuja siis. Arjessa en ihan näin puhdistavaa sapuskaa yleensä kaipaa, mutta kuuriluontoisesti tekee toki hyvää kenelle tahansa.

Vihertankkauksen lisäksi tiukimmalla ruokavaliolla olevat välttelivät kaikkea sokeria, mukaan lukien hedelmät ja marjat. Tämä asetti pienoisia haasteita mm. ohjelmassa olleelle kakku-workshopille, kun ainut sallittu makean lähde oli stevia, jota itse en käytä juuri ollenkaan. Olen kuitenkin aina valmis tarttumaan haasteisiin ja yhdessä maistellen saimme sokerittoman porukan kanssa aikaiseksi yllättävän kiinnostavan kakun. Hienosäädin reseptiä vielä kotona ja tein alkuperäisestä carobilla maustetusta (raakakaakao oli niin ikään pannassa) kakusta myös minttuisen version.



Itse en ole kovin makean perään muutenkaan, joten voin rehellisesti sanoa, että oma herkkunälkäni hiljenee tällä kakulla täysin. Arkipäivän välipalana tai kahvi-/ teekupin kylkiäisenä tällainen vain aavistuksen makea tarjottava puolustaa varsinkin paikkaansa. Makean syömistä kun kannattaa kenen tahansa pitää kurissa vaikka raakakakkujen sokeri onkin yleensä sieltä fiksummasta päästä.

Kakun pohja syntyy kookoksesta ja parapähkinöistä - himppasen makeita molemmat. Täyte on carob-avokadomoussea. Carob maistuu hieman makealta (raakakaakaon latautuessa karvaan ja happaman ulottuvuuksille), samoin kakun mausteet vanilja ja kaneli. Todellista makeutta tuovat kuitenkin nesteenä käyetty lakritsinjuuritee sekä aavistus steviaa. Stevian käytössä vähemmän on enemmän, mikäli haluaa välttää pistävän keinotekoista makeutta. Niinpä sitä on mukana vain muutama tippa makeareseptoreja aktivoimassa.

Sokeriton Minttu Carobkakku (Raw)

8:lle

Pohja :

• 3 dl kookoshiutaleita
• 1 dl parapähkinöitä (kuivia)
• 1 tl jauhettua luonnonvaniljaa
• 1 tl kanelia
• 2 rkl carob-jauhetta
• ripaus laadukasta suolaa
• 3 tippaa steviaa
• (1 - 2 rkl vettä)

Laita kookoshiutaleet monitoimikoneen kulhoon ja jauha riittvän kauan, kunnes seoksesta tulee tahmaista. Lisää loput ainekset ja aja muruseokseksi. Jos taikina vaikuttaa liian kuivalta, lisää hieman vettä. Painele 18 cm halk olevaan irtopohjavuokaan.

Täyte

• 3 - 4 pehmeää avokadoa
• 5 oksaa piparminttua tai piparminttuöljyä maun mukaan
• 1,5 dl lakritsinjuuriteetä jäähdytettynä*
• 1 rkl kookosöljyä 
• 1 rkl psylliumsiemenjauhetta
• 1 tl jauhettua luonnonvaniljaa
• 1 tl kanelia
• 4 tippaa steviaa
• 3 rkl carob-jauhetta
• ripaus laadukasta suolaa

Valmista lakritsinjuuritee ja sekoita joukkoon kookosöljy. Anna jäähtyä. Jos käytät tuoretta piparminttua, riivi lehdet täytteeseen. Tehosekoita kaikki täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Tarkista maku. Steviaa voit toki lisätä, jos sen maku miellyttää. Kaada täyte pohjataikinan päälle ja siirrä viileään jähmettymään.

* Muutama huomio ohjeesta:

Lakritsinjuuriteen tilalla nesteenä voi käyttää myös kookosvettä.

Mintun voi jättää myös kokonaan pois tai laittaa tialle 1/2 appelsiinin raastetun kuoren (mutta ei itse hedelmää).

Käytin tässä kakussa CocoVi:n raakalaatuista carob-jauhetta, joka on vaaleampaa kuin monet muut markkinoilla olevat, useimmiten paahdetut carob-jauheet. Sen maku on myös näitä kevyempi.