Lämmin eteläinen ilmavirtaus on hieman helpottanut paluuta Italian matkalta tänne Suomeen ja kuumuuden ennustetaan jatkuvan. Huippua, sillä nautin helteestä, kunhan vain tarjolla on riittävästi kylmiä juomia ja vesimeloneita! - Ja jotain jäätelön kaltaista, kuten vaikkapa granitaa, jonka makuun pääsin Sisiliassa. Taisi jopa lopulta muodostua matkadiettini kulmakiveksi. Kolmetoistavuotias matkaseuralaiseni pitäytyi jäätelöissä.
Teinin kanssa matkustaessa mielenkiinto ruokarintamalla suuntautui kaiken kaikkiaan helppoihin kohteisiin ja fine dining jäi suosiolla väliin. Erilaista katuruokaa, torien antimia ja antipasto-ostastoa tuli kyllä sämplättyä, mitä nyt trattorioista, pasticcerioista, tavola caldoista ja osterioista sattui saamaan - pizzan ja pastan lisäksi. Parhaat paikat löytyivät luonnollisesti muualta kuin kiihkeimmistä turistikeskittymistä ja niihin osuimme retkillämme yleensä lounasaikaan. Silloin kukaan ei vielä halunnut tukevaa ruokaa. Illalliseen mennessä olimme jo rantautuneet hotellimme tuntumaan, joka sijaitsi Tormina Maressa. Kaunis ja rauhallinen kohde, jonka kuppiloiden illallismenut eivät valitettavasti kuitenkaan edustaneet sisilialaisen keittiön hohdokkainta antia. Tai sitten hinnoissa tuntui niin reipas turistilisä, että annokseen tuli väkisinkin karvas sivumaku. Tämä koski myös varsinaista Taorminan kaupunkia ylempänä rinteessä.
Hyviä kahviloita sen sijaan löytyi kaikkialta. Sisilia pursuaa pistaasi- ja manteliherkkuja ja niitä sitten nautimmekin eri muodoissa. Pistaasijäätelö ja -granita ovat must have, jos hiukkaakaan normijäätelöä sietää. Ei käsittämätöntä karvasmateliaromia, jota meillä tungetaan kaikkiin pistaasi-nimellä kulkeviin tuotteisiin, vaan ihan ehtaa pistaasin omaa makua. Tässä päivän granitat perinteisessä seurassa con brioche.
Ensialkuun granitan ja briossin yhdistelmä tuntui jo ajatuksenakin överiltä, mutta loppuviikosta ei tehnyt tiukkaakaan. Jätskillä täytettyä versiota en sentään kokeillut. Kuvassa vasemmalla reissun paras anrancino - friteerattu riisipallo (tai pikemminkin köntti), joka Catanian Caffe Europeossa oli täytetty tavallista runsaammin pinaatilla ja ricotta-juustolla.
Kotiinpaluun jälkeen olen palaillut taas hieman askeettisempiin ja epäilemättä pidemmän päälle terveellisempiin sapuskoihin, mutta pistaasi-granitaa on ollut pakko saada edelleen. Valmistus on onneksi helppoa ja kotioloissa sen voi tuunata myös paremmin arkikäyttöön sopivaksi, makeuttaa sokerin sijaan hunajalla jne. Tässä vielä esikuva Syrakusasta, josta löytyi reissun paras jätski- ja granitakiska: Gelati Bianca.
Pistaasi-granita
3 - 4:lle
- 2 dl pistaasipähknöitä (kuorettomia) + vettä liotukseen
- 1 rkl soijalesitiiniä
- 2 - 3 rkl mietoa kotimaista hunajaa
- 5 dl vettä
- (siitepölyrakeita)
Huom: Ohjeeseen sopivat parhaiten kuorettomat ja suolattomat pistaasipähkinät. Kuitenkin jos niiden löytäminen tuottaa ongelmia, kuoriminen ja kunnollinen liotus poistaa suolaisuuden, joten myös kuorellisina myytäviä pistaaseja voi hätätilassa käyttää.
Liota pistaaseja yön yli väljässä vedessä. Siivilöi ja huuhtele.
Laita yhdessä muiden ainesten kanssa tehosekoittimeen ja blendaa maitomaiseksi seokseksi.
Lisäsin joukkoon myös Zafferana Etnean kylästä ostamaani siitepölyraetta, sillä halusin korostaa hunajaista aromia. - Tuoreen, vastakerätyn ja vielä pehmeän siitepölypalleron maku on muuten jotain aivan muuta kuin kovien kikkaroiden, joita saa ostaa superfuudikaupoista.
Kaada pistaasiseos jääpalamuotteihin tai pariin litran vetoiseen minigrip-pussiin ja siirrä pakastimeen. Annoin omani jäätyä kunnolla eli seuraavaan päivään.
Blendausvaiheessa minigrip-menetelmä osoittautui kätevämmäksi, sillä ohueksi jäätyneestä levystä on helppoa murtaa tehosekoittimen rouskuteltavia paloja.
Tehosekoita hileiseksi seokseksi ja lusikoi tarjoilukippoihin. Tarjoa välittömästi, sillä granita sulaa pikavauhtia. Loput voi juoda pillillä.
Tässä vielä Mazzarron lahden tunnelmissa.
