Keittiökameleontti: elokuuta 2014

Luolamies joutuu viherpiiritykseen.

Paleo ja raakaruoka?

Joku voi nyt kysäistä, mitä Paleokeittokirja tekee raaka- ja vegaanista kasvisruokaa pursuavassa blogissa. Toki kannessa poseeraava Thomas Rode Andersen on tyylikäs ilmestys, Mikkel Adsbølin ruokakuvat komeita (kannattaa käydä nettisivuilla kuolaamassa) ja kirjan taitto kekseliäs. Mielenkiintoni juuri suomennettuun keittokirjaan heräsi kuitenkin siksi, että paleossa ja raw foodissa löytyy yhtymäkohtia. Paleolinjaa noudattava ystäväni on jo vuosia lainaillut ohjeita reseptikansioistani ja ruokailemme yhdessä muutenkin sujuvasti. Molempia kiinnostavat aito ja mahdollisimman alkuperäisessä muodossa oleva ruoka, siemenet ja pähkinät sekä villiruoka. Eikä maitotuotteitakaan juuri näy kummankaan kokkauksissa. Meillä on jaettu intohimo raakakakkuja kohtaan. Totuus on myös se, että perheessäni majailee lihanhimoisia petoja, joiden karjuntaan silloin tällöin vastaan heittämällä kehään jotain pihvin tapaista. Ja mielelläni valmistan eläinproteiinit mahdollisimman laadukkaasti.

Paleokeittokirja

Andersen on tanskalainen huippukokki, joka on työskennellyt tunnetuissa ravintoloissa. Tausta näkyy kirjan ohjeista löytyvillä ammattilaisen nikseillä mm. raaka-aineiden käsittelystä ja kypsennyslämpötiloista. Toisaalta reseptiikassa on saman suuntaista gourmet-keittämisen makua, jota tapaa ravintolakokkien keittokirjoista. Andersenilla on kuitenkin missio: Hän tuo avoimesti esiin tavoitteensa levittää sanomaa paleoruokavalion ja fyysisen treenin hyvää tekevistä vaikutuksista.

Kirjan johdannon mukaan reseptit perustuvat tuoreimmalle tutkimustiedolle ihmisen genetiikan ja ruokavalion välisestä suhteesta. Tosin lähdeviitteitä tai kirjallisuusluetteloa kirjasta ei löydy ja perusteet on ennemminkin esitetty henkilökohtaisten kokemusten suodattamina. Varsinaista faktatietoa kivikauden ruokavaliolle kannattaa siis lähteä etsimään muualta. Tekstin punaisena lankana toimiikin Andersenin oma tarina hieman lösähtäneestä keski-ikää lähestyvästä miehestä huippukuntoiseksi moderniksi luolamieheksi, mitä ei epäröidä tuoda esiin myöskään kirjan kuvissa. Ruokalajien lisäksi lukija pääsee ihailemaan myös Andersenin treenattuja lihaksia. Ehkäpä tämä vetoaa myös niihin miehiin, joita eivät kokkauskirjat muuten kiinnostaisi (puhumattakaan "hyvinvointihörhellyksestä"). Ovathan paleo ja karppaus muutenkin miehiä puhuttelevia ruokavaliosuuntauksia.

Itseäni tämä pumppauskulttuurin ja ruoan yhdistäminen ei innosta. Toki olen samaa mieltä siitä, että paras ruoka tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Treenin ja ravinnon combo on kuitenkin omiaan synnyttämään myös epäterveitä ilmiöitä, fanatismia, jopa syömishäiriöitä. Sama riski on tietysti kaikissa äärimmäisissä ruokavalioissa, raakailu mukaan lukien.

Missä täällä on smoohtie-osasto?

Mutta takaisin reseptiosioon. Hieman yllättäen vihersmoothieita tai tuoreruokaa, joita monet luolamies- (ja -nais) ystäväni harrastavat kirjasta on turhaa etsiä. Salaatit on hukutettu majoneesiin ja kasvikset tarjoillaan pääosin kypsennettynä. Kirjan lähestymistapa kivikautiseen ruokavalioon onkin käytännönläheinen ja sovellettu, ns. paleo 2.0. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ohjeissa käytetään maitotuotteita sekä sellaisia "jalosteita" kuten sinappi, wasabitahna ja viinietikka. Esiintyypä yhdessä ohjeessa vehnäjauhokin, tosin paistokuoressa, joka ilmeisesti jätetään syömättä. Liputan ehdottomasti käytännönläheisyyden ja joustavuuden puolesta. Jotenkin vain ohjeet, jotka vilisevät voita, ranskankermaa ja juustoa eivät herätä ajatusta terveellisestä ruoasta, vaikka Andersen tarjoaakin perusteluiksi "viimeisintä tutkimustietoa" eläinrasvojen tarpeellisuudesta.

Lihatalouden sijaan olen keskittynyt shison ja lehtikaalin ylituotantoon.

Vege ei vakuutu

En antaudu tässä sen syvällisemmin sotaisanakin leimahteleviin rasva - tai hiilarikeskusteluihin. Vakuuttavaa tutkimustietoa paleodietin hyödyistä löytyy mutta toisaalta myös runsaasti kasviksia, tuoreruokaa ja hyviä hiilareita sisältävän ruokavalion eduista. Olemme yksilöitä ja siksi tilaa on monenlaisille ruokavalionäkemyksille.

Kiistämätön fakta on kuitenkin se, että lihan ja maitotuotteiden tuotanto kuormittaa ympäristöä. On täysin kestämätön ajatus, että maapallomme rapiat 7 miljardia ihmistä alkaisivat ahmia paleodietin mukaisia määriä lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia, maitotuotteet päälle (vaikkei nykyinen länsimainen meno ehkä siitä kauas jääkään). Kaunis ajatus luomulihan, riistan ja villikalan suosimisesta ei sekään kanna. Näemme jo, mitä on esimerkiksi tapahtumassa merien kalakannoille liikakalastuksen seurauksena. Voi olla, että ihmisen ruoansulatus ja fysiikka ei ole suuresti muuttunut sitten kivikauden. Ympäröivä maailma ja väkiluku sen sijaan ovat. Kivikauden väkilukua voidaan vain arvailla. Suuntaa antaa esim. arvio, jonka mukaan nykyisessä Ranskassa olisi paleoliittisella kivikaudella elellyt ajanjaksosta riippuen 20 000 - 50 000 asukasta. Villipeuroja on taatusti riittänyt mukavasti tämän kokoisen porukan ruokkimiseen. Mutta entä, jos nykyiset n. 65 milj. asukasta heittäytyisivät moderniksi metsästäjäksi ja lähtisivät riistan pyyntiin?

Oman six-packin ympärillä pyörivän ravintokulttuurin sijaan peräänkuulutan laajemmasta ja kauaskantoisemmasta perspektiivistä katsottuja resepti-innovaatioita. En edes ehdota, että kaikki ryhtyisivät vegaaneiksi. Sen sijaan tarvitsemme yhä edelleen fiksumpia vaihtoehtoja rypsipossulle, norjalaiselle lohelle ja broilerisuikaleille. Kestävää gourmeekokkausta, jossa eläinprode on pikemminkin lisuke, kuin annoksen tähti. Vegesafkaa ilman leimaa viherpiperryksestä. Herkkuja, jotka tekevät oikeasti hyvää yksilölle ja koko planeetalle. Aidosti kestäviä arjen valintoja .

Kiitos ja näkemiin!

Keittiökameleontti kiittää ja kumartaa. On aika jatkaa eteenpäin. Tämä blogi vaikenee toistaiseksi, sillä paneudun nyt täysillä uuden hyvän mielen ruokakirjan ja siihen liittyvän sivuston luomiseen. Keittiökameleontti puuhailee kuitenkin edelleen Instagramin ja Facebookin puolella, jossa voit kurkkia mm. kirjan kypsymistä ja muita ruokaoivalluksia. Uusi blogi näkee pian päivänvalon. Tulen kyllä kertomaan, kun se päivä koittaa.

Ilmasto on lämmennyt niin, että maalla maissikin tuottaa jo vuosittain satoa ja viiniköynnös rypäleitä kasvihuoneessa. Oman pihan goji ei kuitenkaan taida ennättää marjoihin asti tänä kesänä.