Sivut

perjantai 15. elokuuta 2014

Syynissä uusi paleokeittokirja ja tulevaisuuden näkymät


Luolamies joutuu viherpiiritykseen.

Paleo ja raakaruoka?


Joku voi nyt kysäistä, mitä Paleokeittokirja tekee raaka- ja vegaanista kasvisruokaa pursuavassa blogissa. Toki kannessa poseeraava Thomas Rode Andersen on tyylikäs ilmestys, Mikkel Adsbølin ruokakuvat komeita (kannattaa käydä nettisivuilla kuolaamassa) ja kirjan taitto kekseliäs. Mielenkiintoni juuri suomennettuun keittokirjaan heräsi kuitenkin siksi, että paleossa ja raw foodissa löytyy yhtymäkohtia. Paleolinjaa noudattava ystäväni on jo vuosia lainaillut ohjeita reseptikansioistani ja ruokailemme yhdessä muutenkin sujuvasti. Molempia kiinnostavat aito ja mahdollisimman alkuperäisessä muodossa oleva ruoka, siemenet ja pähkinät sekä villiruoka. Eikä maitotuotteitakaan juuri näy kummankaan kokkauksissa. Meillä on jaettu intohimo raakakakkuja kohtaan. Totuus on myös se, että perheessäni majailee lihanhimoisia petoja, joiden karjuntaan silloin tällöin vastaan heittämällä kehään jotain pihvin tapaista. Ja mielelläni valmistan eläinproteiinit mahdollisimman laadukkaasti.

Paleokeittokirja


Andersen on tanskalainen huippukokki, joka on työskennellyt tunnetuissa ravintoloissa. Tausta näkyy kirjan ohjeista löytyvillä ammattilaisen nikseillä mm. raaka-aineiden käsittelystä ja kypsennyslämpötiloista. Toisaalta reseptiikassa on saman suuntaista gourmet-keittämisen makua, jota tapaa ravintolakokkien keittokirjoista. Andersenilla on kuitenkin missio: Hän tuo avoimesti esiin tavoitteensa levittää sanomaa paleoruokavalion ja fyysisen treenin hyvää tekevistä vaikutuksista.

Kirjan johdannon mukaan reseptit perustuvat tuoreimmalle tutkimustiedolle ihmisen genetiikan ja ruokavalion välisestä suhteesta. Tosin lähdeviitteitä tai kirjallisuusluetteloa kirjasta ei löydy ja perusteet on ennemminkin esitetty henkilökohtaisten kokemusten suodattamina. Varsinaista faktatietoa kivikauden ruokavaliolle kannattaa siis lähteä etsimään muualta. Tekstin punaisena lankana toimiikin Andersenin oma tarina hieman lösähtäneestä keski-ikää lähestyvästä miehestä huippukuntoiseksi moderniksi luolamieheksi, mitä ei epäröidä tuoda esiin myöskään kirjan kuvissa. Ruokalajien lisäksi lukija pääsee ihailemaan myös Andersenin treenattuja lihaksia. Ehkäpä tämä vetoaa myös niihin miehiin, joita eivät kokkauskirjat muuten kiinnostaisi (puhumattakaan "hyvinvointihörhellyksestä"). Ovathan paleo ja karppaus muutenkin miehiä puhuttelevia ruokavaliosuuntauksia.

Itseäni tämä pumppauskulttuurin ja ruoan yhdistäminen ei innosta. Toki olen samaa mieltä siitä, että paras ruoka tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Treenin ja ravinnon combo on kuitenkin omiaan synnyttämään myös epäterveitä ilmiöitä, fanatismia, jopa syömishäiriöitä. Sama riski on tietysti kaikissa äärimmäisissä ruokavalioissa, raakailu mukaan lukien.

Missä täällä on smoohtie-osasto?


Mutta takaisin reseptiosioon. Hieman yllättäen vihersmoothieita tai tuoreruokaa, joita monet luolamies- (ja -nais) ystäväni harrastavat kirjasta on turhaa etsiä. Salaatit on hukutettu majoneesiin ja kasvikset tarjoillaan pääosin kypsennettynä. Kirjan lähestymistapa kivikautiseen ruokavalioon onkin käytännönläheinen ja sovellettu, ns. paleo 2.0. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ohjeissa käytetään maitotuotteita sekä sellaisia "jalosteita" kuten sinappi, wasabitahna ja viinietikka. Esiintyypä yhdessä ohjeessa vehnäjauhokin, tosin paistokuoressa, joka ilmeisesti jätetään syömättä. Liputan ehdottomasti käytännönläheisyyden ja joustavuuden puolesta. Jotenkin vain ohjeet, jotka vilisevät voita, ranskankermaa ja juustoa eivät herätä ajatusta terveellisestä ruoasta, vaikka Andersen tarjoaakin perusteluiksi "viimeisintä tutkimustietoa" eläinrasvojen tarpeellisuudesta.


Lihatalouden sijaan olen keskittynyt shison ja lehtikaalin ylituotantoon.

Vege ei vakuutu


En antaudu tässä sen syvällisemmin sotaisanakin leimahteleviin rasva - tai hiilarikeskusteluihin. Vakuuttavaa tutkimustietoa paleodietin hyödyistä löytyy mutta toisaalta myös runsaasti kasviksia, tuoreruokaa ja hyviä hiilareita sisältävän ruokavalion eduista. Olemme yksilöitä ja siksi tilaa on monenlaisille ruokavalionäkemyksille.

Kiistämätön fakta on kuitenkin se, että lihan ja maitotuotteiden tuotanto kuormittaa ympäristöä. On täysin kestämätön ajatus, että maapallomme rapiat 7 miljardia ihmistä alkaisivat ahmia paleodietin mukaisia määriä lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunia, maitotuotteet päälle (vaikkei nykyinen länsimainen meno ehkä siitä kauas jääkään). Kaunis ajatus luomulihan, riistan ja villikalan suosimisesta ei sekään kanna. Näemme jo, mitä on esimerkiksi tapahtumassa merien kalakannoille liikakalastuksen seurauksena. Voi olla, että ihmisen ruoansulatus ja fysiikka ei ole suuresti muuttunut sitten kivikauden. Ympäröivä maailma ja väkiluku sen sijaan ovat. Kivikauden väkilukua voidaan vain arvailla. Suuntaa antaa esim. arvio, jonka mukaan nykyisessä Ranskassa olisi paleoliittisella kivikaudella elellyt ajanjaksosta riippuen 20 000 - 50 000 asukasta. Villipeuroja on taatusti riittänyt mukavasti tämän kokoisen porukan ruokkimiseen. Mutta entä, jos nykyiset n. 65 milj. asukasta heittäytyisivät moderniksi metsästäjäksi ja lähtisivät riistan pyyntiin? 

Oman six-packin ympärillä pyörivän ravintokulttuurin sijaan peräänkuulutan laajemmasta ja kauaskantoisemmasta perspektiivistä katsottuja resepti-innovaatioita. En edes ehdota, että kaikki ryhtyisivät vegaaneiksi. Sen sijaan tarvitsemme yhä edelleen fiksumpia vaihtoehtoja rypsipossulle, norjalaiselle lohelle ja broilerisuikaleille. Kestävää gourmeekokkausta, jossa eläinprode on pikemminkin lisuke, kuin annoksen tähti. Vegesafkaa ilman leimaa viherpiperryksestä. Herkkuja, jotka tekevät oikeasti hyvää yksilölle ja koko planeetalle. Aidosti kestäviä arjen valintoja .

Kiitos ja näkemiin!


Keittiökameleontti kiittää ja kumartaa. On aika jatkaa eteenpäin. Tämä blogi vaikenee toistaiseksi, sillä paneudun nyt täysillä uuden hyvän mielen ruokakirjan ja siihen liittyvän sivuston luomiseen. Keittiökameleontti puuhailee kuitenkin edelleen Instagramin ja Facebookin puolella, jossa voit kurkkia mm. kirjan kypsymistä ja muita ruokaoivalluksia. Uusi blogi näkee pian päivänvalon. Tulen kyllä kertomaan, kun se päivä koittaa. 

Ilmasto on lämmennyt niin, että maalla maissikin tuottaa jo vuosittain satoa ja viiniköynnös rypäleitä kasvihuoneessa. Oman pihan goji ei kuitenkaan taida ennättää marjoihin asti tänä kesänä.


Paleokeittokirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

15 kommenttia:

  1. Hyvin kirjoitettu Outi! Tämäkään vege ei ole kovin vakuuttunut, vaikka mieskauneutta mielellään ihaileekin ;) Ja se sisäinen maailmanparantajani toivoo palavasti, että karppaukset ja paleot runsaine lihapatoineen alkaisivat jo jäämään taka-alalle. Välillä vain tuntuu, että tästä on vaikea puhua vaikuttamatta siltä, että kiillottelee omaa sädekehäänsä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse hämmästelen edelleen em. suuntausten suurta suosiota varsinkin pohjoismaissa, vaikka on melko selvää ettei tämä linja voi olla kovin kestävä.

      Poista
  2. Mielenkiintoista mutta en ehkä tuota kirjaa hankkisi.
    Ja jään odottelemaan sitä uutta sivustoasi...Kaikkea hyvää siihen asti Outi!

    VastaaPoista
  3. Mukavaa, että otit tuon kirjan luettavaksesi. Pohdiskelin itse sen suhteen aika paljon samoja asioita ja päädyin tulokseen, että en halua kirjoittaa siitä blogissani. Vaikka paleolla olisikin yhteyttä raw foodiin, koin sen silti kaukaiselta tuon kirjan kohdalla (jota en siis ole lukenut, ihan ennakkoluuloja vain :). Toivon, että kestävämmät valinnat nousisivat vielä massojen suosioon.

    Tsemppiä uusiin haasteisiin! Odottelen innolla, mitä projektisi tuovat tullessaan. :)

    VastaaPoista
  4. Itse en jaksanut vaieta aiheesta individualistinen vs. altruistinen ruokakulttuuri, jonka kirja herätti. Mielestäni meillä eletään edelleen kivikaudella, mitä tulee sen tosiseikan myöntämiseen, että ruokakulttuurissa täytyy tapahtua merkittäviä muutoksia, jos tämä pallo halutaan säilyttää asuttavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa. Kovasti kiitosta siitä, ettet vaiennut, vaan toit kantasi (jossa olen vahvasti samaa mieltä) esille!

      Poista
  5. Apua, sydän meinasi hypähtää kurkkuun kun luin että lopetat blogisi, mutta onneksi maltoin lukea eteenpäin. Jaksan ehkä joten kuten odottaa uutta blogia ja kirjaa :) Ja mitä tulee tuohon lihan suosimiseen paleossa ja muutenkin, olen täysin samaa mieltä. Kaikista ei tule kasvissyöjiä, mutta jokainen voisi kyllä lisätä kasvisruokapäiviä arkeensa ihan yhteisen edun nimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi :) En tosiaankaan poistu blogosfääristä, mutta Keittiökameleontin on nyt aika jäädä viettämään eläkepäiviä. Uusi blogi ja uude kujeet ;)

      Poista
  6. Keväällä en päässyt kursseillesi ja olen innolla odottanut, koska syksyn kurssit alkavat. Joudunko pettymään ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sirpa, mukavaa kuulla, että olet kiinnostunut kursseistani. Seuraavat kurssit ovat su 28.9 Hyötykasviyhdistyksen tiloissa Annalassa http://www.hyotykasviyhdistys.fi/tapahtumat sekä Järvenpään Opistossa 4.10

      Poista
  7. Oho enpäs ole tuollaisesta kirjasta kuullutkaan, pitäisi varmaan tsekata kun teen kuitenkin jonkin verran (vegepainotteisia) paleoruokia. Yhdyn kyllä tuohon että monet paleodiettaajat, joita siis omassa lähipiirissänikin on, syövät sen verran hurjia määriä lihaa&kalaa että välillä hirvittää.. toisaalta kasviksiakin menee kyllä keskivertosuomalaista enemmän. Maitotuotteet (paitsi voi/ghee) eivät kyllä paleoon kuulu, en tiedä mitä omaa pseudoversiotaan kirjan kirjoittaja noudattaa.

    Tsemppiä uusiin projekteihin, jään mielenkiinnolla seuraamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsemppauksesta, Lotta! Omasta näkökulmastani parasta paleossa on juuri tuo kasvisten(kin) runsas käyttö, minkä vuoksi tartuin tuohonkin kirjaan. Lihan ja kalan määrät ovat kuitenkin aika pökerryttäviä, vaikken mikä vegefanaatikko olekaan.

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus! Jee, että jatkat bloggaamista, ei jee, että tämä blogi loppuu. Mutta, jätäthän tämän blogin olemassaolemaan?

    -Ella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ella! Tämä blogi jää kyllä hengailemaan tänne blogosfäärin laidoille :)

      Poista