Lattea Japanilaisravintola(-ssa)

Vegaanin ei ole edelleenkään helppoa käydä ulkona syömässä edes Helsingissä, Suomen pääkaupungissa. Niin sanottuja  kasvisruokia saa kyllä lähes kaikista ravintoloista - ainakin sen yhden salaatin verran. Mutta jos alkaa ryppyillä vuohenjuustokönttien ja parmesaaniraasteiden kanssa, ovat vaihtoehdot vähissä. Okei, en aina jaksa niuhottaa, millä rasvalla vegesandwichini kahvilassa voideltu,  mutta suurempi ongelma on laadullinen. Kotikeittössämmme vain yksinkertaisesti saa parempaa. Sai jo silloin, kun olin laktovegetaari. Ravintolaillallisen, jos sellaiselle nykyään vaivaudun,  kriteerit ovatkin lähinnä sosiaaliset. Seurassa on hauskempaa ja aina sitä ei jaksa koota oman ruokapöydän ympärille.

Tein jälleen yhden yrityksen. Merkkipäivän kunniaksi vein seurueen syömään Töölön uudehkoon japanilaiseen. Tokyo 55 lupasi listassaan mm. kasvissusheja, joten siellä olisi jotain myös vegaanille. Paikka on lievästi tylsästä katuilmeestä poiketen viihtyisä. Elävät orkideat ja pienet bonsaipuut pöydillä ilahduttivat esteetikon silmää. Sisustutuksen eteen oli nähty vaivaa ja itä kohtasi lännen tässä suhteessa ihan kivasti. Laatu ei kuitenkaan häirinnyt hintatasoa, jonka voisi Helsingin mittapuun mukaan luokitella kohtuulliseksi. Listalta todella löytyi kolme vaihtoehtoa kasvissusheja tai niistä koottu 10 kpl lajitelma. Tilasin lajitelman, joka oli esteettisesti viehättävä mutta sisällöltään pliisu esitys. Kahden eri mallisen sushin ja yhden makin täytteenä/lisukkeena oli kurkkua ja avokadoa. Siis samaa tavaraa kolmessa paketissa. Sushi oli ihan jees, riisi itseasiassa oikein hyvää, mutta silti: Hiukan mielikuvitusta peliin, please! Sushin täytevaihtoehdot kuitenkin ovat, jos eivät rajattomat, niin erittäin moninaiset. Soijakastike, wasabi ja inkivääri olivat hyviä, mutta nehän eivät mielikuvitusta vaadi. Sushien lisäksi muuta ei suoraan listalta löydy. Kasvistempuraa pääruuaksi vähemmän puristeille, mutta taikinassa käytetään kananmunaa ja lisukkeena majoneesia. 

Olisin kaikesta huolimatta voinut ajatella pistäytymistä Tokyossa toistekin kevyellä iltapalalla, ellen olisi huomannut listalla ankeriasta. Havainnon jälkeen hillitsin haluni boikotoida paikkaa välittömästi, enkä edes jaksanut tällä kertaa esittää ikäviä kysymyksiä henkilökunnalle (oli sentään jonkun syntymäpäivät ja kaikkea...). Sen sijaa hämmästelin kyllä ääneen, miksei tämän ravintolan tajuntaan ollut iskeytynyt WWF:n suositus uhanalaisten ankeriaiden poistamisesta ruokalistoilta.

Ehkäpä yleisesti arvioiden tämä(kin) ravintola sijoittuu lokeroon pliisut mielistelijät. Jälkiruokalista oli jo ikävällä tavalla crossoveria sitruunabruleineen. Juomalista oli kuitenkin monipuolinen ja japanilaisia merkkejä löytyi oluesta viskiin. Sakea sai montaa lajia, senchaa ja manchaa vihreän teen lipittäjille. Aterian päätteeksi kuitenkin yksi ruokailijoista halusi kahvin, jolloin tarjoilija kysyi: "Espresso, capuccino vai latte?" Lipsahtihan se latte klo 23. illalla pelkästä rutiinista?