Mukavuusruokaa

Nelle heitti taannoin haasteen paljastaa oma mukavuusruokansa. Koska kokkailen fiilispohjalta, teen harvoin mitään ruokaa samalla reseptillä useita kertoja, vaan aina on pakko päästä kokeilemaan jotain uutta. Toisaalta suurin osa niistä "epäresepteistä", joita valmistan toistuvasti on lähinnä pakon sanelemaa arkiruokaa, eikä lohduta kuin nälkäisiä vatsoja. On myös selvä ero sillä, haluaako comfort foodia vain itselleen vai koko perheelle.

Silloin tällöin, vaikkakin harvoin, on tilaisuus huolehtia vain omasta ravitsemuksestaan. Jos ateriaa ei voi kuitata pelkillä voileivillä, eikä tähteiden syöminen tule kyseeseen, mukavuusruokieni ykkönen on - yllätys yllätys - salaatti. En halua vahvistaa klisheistä kuvaa salaatinlehtiä näykkivistä kasvissyöjistä, ja omat salaattini ovat kaukana laihdutusruoasta: mitä enemmän oliiveja, krutonkeja tai pähkinöitä sekä jotain herkkuöljyä, sen parempi. Pidän vihanneksista, sekä siitä että ruoka valmistuu yhdessä kulhossa nopeasti. Tosin nopeuskin on suhteellista, sillä aloitan usein salaatin valmistamisen jo edellisenä päivänä marinoimalla vihanneksia tai tofua. Myös kastikkeet pitävät yleensä siitä, että ne tekee hyvissä ajoin maustumaan.

Salaatti-mässäilyllä on myös historiansa, joka juontaa juurensa elämään San Franciscon alueen gourmet-ghettossa. Mielikuvituksellisen kasvis- ja hedelmätarjonnan (josta jotain ymmärrystä voi saada viereisestä kuvasta) sekä ruokakulttuurien kirjon lisäksi muistelen lämmöllä paikallisten artesaanileipomoiden sourdough-leipää, joka oli ehdoton kyytipoika myös salaateille. Olen myöhemmin yrittänyt kasvattaa myös omaa hapanjuurta, mutta toistaiseksi en ole onnistunut saamaan oikeaa makua tai koostumusta leipomaani leipään, joten en ole aiheesta viitsinyt blogaillakaan. Vastaavaa en myöskään ole saanut missään muualla. Suomesta saatavat vaaleat juurileivät ovat joko koostumukseltaan tai maultaan kaukana oikeasta San Franciscon sourdough:sta, joka on makuhermoja kutkuttavan hapan, mutta kuitenkin ilmava ja rapea. No, esim. Wikipedia tietääkin sanoa, että San Franciscon alueen juurikanta on ollut jatkuvassa tuotannossa lähes 150 vuotta, ja joissain leipomoissa juuren väitetään olevan peräisin ajalta, jolloin Kalifornian territorio siirtyi Meksikolta osaksi Yhdysvaltoja. Leivälle ominaisesta happamuudesta vastaava maitohappobakteeri on jopa nimetty erikseen: Lactobacillus sanfranciscensis. Eli ei ihme, jos ei kotoinen hapanjuureni aivan tuota vastaavia makumuistoja...

No, sillä aikaa, kun odottelen seuraavaa reissua länsirannikolle, lohduttaudun esim. seuraavalla kesäisellä Tomaatti-nektariinisalaatilla.

Salaatit ovat juuri niin hyviä tai huonoja, kuin niihin käytetyt ainekset. Huijauksesta jää kiinni heti, joten kannattaa käyttää parhaita mahdollisia raaka-aineita.

Kuva viimeisimmästä mukavuusateriasta on huono, mutta salaatti oli sitäkin parempaa. (Leipä oli joku Stockan Herkun omapaisto-viritys. Ihan ok, mutta ei elämää suurempaa.)

Tomaatti-nektariinisalaatti, basilikaa ja oliiveja:

• kypsiä tomaatteja
  
• kypsiä mutta kiinteitä nektariineja
  
• tuoretta basilikaa (myös sitruuna- tai kanelibasilika on aika vänkä)
  
• mustia oliiveja (itse käytin timjamilla marinoituja) 
  
• marinoitua tofua tai soijajuustoa (tofun marinoinnista täällä)
  
• tuoretta mustapippuria myllystä
  
• jotain sormisuolaa
  
• sokeria
  
• oliiviöljyä
  
• balsamicoa
  

Leikkaa tomaatit ja nektariinit lohkoiksi. Asettele suoraan lautaselle ja ripottele päälle hiukan sokeria ja maun mukaan suolaa. Revi joukkoon reilusti basilikaa ja lisää marinoidut tofuviipaleet tai soijajuusto. Kierrä myllystä mustapippuria. Lisää oliivit sekä reilusti oliiviöljyä. Pirskottele lopuksi päälle balsamiviinietikka. Nauti rapeakuorisen leivän ja hyvän elokuvan kera. Samalla heitän mukavuusruokahaasteen eteenpäin Yaelianille (Appelsiineja ja Hunajaa) ja Chocochilin Elinalle.

Persikkapiiras

Olen aina ihmetellyt, mitä on tarkoitus tehdä pikku persikoilla ja nektariineilla, joita roudataan näin "persikka-aikaan" Espanjasta. Kypsät persikat ovat oikeasti ihania, mutta nämä hedelmät ovat siitä yhtä kaukana, kuin pingispallo appelsiinista. Eivätkä ne yrityksistä huolimatta muutu ainakaan paremmiksi ns. kotikypsytyksessä, vaan aurinkoisella ikkunalaudalla nahistuvat ja muovipussissa alkavat nopeasti elää uutta elämää jossain muussa, kuin syötävässä muodossa. Olenkin jättänyt persikkaboxit hedelmätiskillä rauhaan, eikä mukana tuleva ylimääräinen muoviroska innosta sekään.

Lähikaupassa sorruin kuitenkin mielikuvaan mehukkaasta kesähedelmästä ja ostin kilon persikoita. Vaikka hedelmät eivät olleet kovimmasta päästä, maku oli hapan, ja päätin kokeilla niitä leivonnassa. Olen tehnyt persikkapiiraat yleensä säilykehedelmistä ja aivan eri ohjeella. Nyt päädyin kuitenkin soveltamaan ohjetta, jota normaalisti käytän omenilla tai raparperilla. Lähtökohta kun oli hapan hedelmä. Persikat muuttuivatkin kypsennyksen aikana yllättävän makeiksi, joten piiraasta tuli aika nami. Happaman ja makean kontrastia ei siinä ollut samalla tavalla, kuin esim. raparperipiirakassa mutta lapsivieraita persikkaversio puhutteli aivan eri tavoin.

Jenkkiläisissä ohjeissa persikkapiiraisiin lorautellaan usein bourbonia. Sitä ei nyt sattunut olemaan, mutta pari ruokalusikkaa konjakkia teki myös terää. Alkoholihan haihtuu kypsennyksen aikana, joten tarjoilin piirasta kaiken ikäisille kauravaniljakastikkeen kera.

Herkullista juhannusta!

Persikkamuropiiras

n. 1 kg persikoita

2 rkl konjakkia tai viskiä

Pohja:

• 150 g kasvimargariinia
• 1 - 1 1/2 dl sokeria
• 3 dl täysjyvävehnäjauhoja
• 1/2 dl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl kuivattuja laventelin kukkia, jauha esim. huhmaressa rakenne rikki
• 2,5 dl kauramaitoa

Kuorrutus:

• 75 g manteleita, jauhettuna
• 75 g kasvimargariinia
• 1 dl sokeria
• 1 dl kaurakermaa
• 2 dl kaurasuurimoita
• 2 rkl täysjyvävehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta

Aloita kalttaamalla persikat: Kiehauta vesi kattilassa ja upota persikat veteen n. 1/2 minuutiksi. Jäähdytä, ja vedä kuoret irti. Viipaloi persikat ja jätä sivuun odottamaan. Jos haluat maustaa piiraan konjakilla/viskillä, sekoita se persikkaviipaleisiin tässä vaiheessa.

Valmista seuraavaksi kuorrutus: Vaahdota margariini ja rasva kuohkeaksi. Lisää mantelijauho, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, johon leivinjauhe on sekoitettu. Lisää myös kaurakerma tai -maito.

Vamista pohja sekoittamalla ensin kuivat aineet keskenään. Sulata rasva ja lisää siihen sokeri suuressa kulhossa. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseos ja kauramaito. Painele pohjataikina suurehkon piirasvuoan pohjalle. Lisää päälle persikkaviipaleet tasaiseksi kerrokseksi. Levitä lopuksi kuorrutus mahdollisimman tasaisesti. Kuorrutus on murumaisen ja taikinan välillä, joten levittäminen voi olla vähän hankalaa, mutta onnistuu esim. kostutetuin sormin.

Paista piirasta uunin alaosassa 180 asteessa n. 40 min. Laita uuni pois päältä ja anna piiraan kypsyä jälkilämmössä vielä 10 min. Tarjoa jäähtyneenä kauravaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Tämä piiras kestää muutaman päivän säilytyksen ja on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Säilytä peitettynä viileässä. Laventelinkukat pohjataikinan mausteena ovat mielestäni ehdoton lisä ja vievät ajatukset näidenkin persikoiden kotiseuduille. Laventelin voi korvata myös 1 tl jauhettua kardemummaa tai inkivääriä.

Sellerikookossalaatti ja sovelluksia

Tämä ohje sattui silmääni turkkilaisesta keittokirjasta (Ghillie Basan: Turkkilainen Keittiö, Gummerus 2007). Kookos ja lime tosin yhdistyvät mielessäni ihan muihin maihin, kuin Välimeren ja Lähi-idän alueelle. Kirjassa todettiinkin, että kyseinen herkku on Turkissa harvinainen, keskiaikaisesta mezestä kehitelty muunnos. Alkuperäisessä versiossa kookosta tarjotaan ohuina lastuina granaattiomenan siementen ja sitruuna- tai limettimehun kanssa. On salaatin tarina mikä tahansa, se vaikutti mielenkiintoiselta.

Tässä kohdassa täytyy huomauttaa, että en oikeastaan ollenkaan pidä varsiselleristä, mutta rakastan kookosta. Niinpä odotin lopputulosta jännittyneenä. Alkuperäinen ohje sisältää jogurttia, joten veganisoin sitä hiukan. Lopputulos oli todella raikas, eikä maistunut ollenkaan sellerimäiselle, pelkästään hyvälle. Ainut työläs vaihe salaatissa on kookospähkinän kuoriminen* ja raastaminen. Suosittelen ehdottomasti silti tuoreen kookoksen käyttämistä, koska sen maku on jotain aivan muuta, kuin usein vähän tunkkaiset valmishiutaleet.

Sellerikookossalaatti

• 4 rkl maustamatonta soijajugurttia
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 1 tl (luomu) limen kuorta raastettuna
• 1 limen mehu
• 1 rkl vaahtera- tai agavesiirappia
• 8 pitkää sellerinvartta erittäin ohuelti viipaloituna
• 1/3 tuoretta kookosta raastettuna
• hienoa merisuolaa
• mustapippuria myllystä
• tuoretta persiljaa tai korianteria silputtuna

Sekoita soijajugurtti ja valkosipuli kulhossa. Lisää limen kuori ja mehu, sekä siirappi. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Kääntele sellerit ja kookosraaste kastikkeen joukkoon ja siirrä tekeytymään n. 20 min. Selleristä irtoaa jonkin verran nestettä. Valuta neste pois ja siirrä salaatti tarjoilukulhoon. Kolistele persiljalla tai korianterilla.

Salaatti oli siis herkullista ja ehdoton grilliruokien lisuke. En kuitenkaan malttanut lopettaa tähän, vaan halusin kokeilla ohjeesta myös hiukan fennompaa versiota. Varsiselleriähän saa kotimaisena vain sesonkiluontoisesti, joten korvasin sen porkkanalla. Yrttiosastolla vaihdoin persiljan mintuksi ja lisäsin kastikkeeseen yhteensä 5 rkl soijajugurttia, koska porkkana on selleriä kuivempaa. Mintun tilalla korianteri toimii luultavasti myös hyvin. Raastoin porkkanan käsin raudan suuremmalla terällä ja valmistin salaatin muuten samoin kuin sellerisen serkkunsa.

Myös tämä versio oli mainio, ja toimii ihana omana itsenään tai tilanteessa, kun selleri ei syystä tai toisesta sovi.

.................................................

* Ken rikki voisi saada kookospähkinän...

Aliza Greenin manio Field Guide to Produce neuvoo seuraavasti: Etsi pehmein kolmesta "silmästä" kookospähkinän päässä. Tee siihen reikä terävällä naulalla ja vasaralla tai muulla metallisella piikillä. Valuta neste pähkinän sisältä. Paahda pähkinää 180 asteisessa uunissa 25 min. Jäähdytä. Tällä tavoin kookospähkinän liha kutistuu hiukan ja irtoaa kuoresta. Koputtele kuorta vasaralla, kunnes se halkeaa. Kuoren palaset irtoavat tässä vaiheessa helposti ja paljastavat ohuen ruskean kuoren peittämän kookoslihan. Erota kookosliha kuoresta käyttäen apuna ohutta metallilastaa. Myös ruokailuveitsi käy tähän hyvin. Jos haluat poistaa ohuen ruskean kalvon, se onnistuu parhaiten kookoksen ollessa vielä lämmintä. Käytännössä se ei mielestäni haittaa ja käytän kookoksen kuorineen päivineen.

Ohravoimaa

Kesä on kiivasta retkeilyaikaa ja tuntuu, että erilaisten välipalojen ja eväiden tarve on loputon. Tässä jälleen yksi välipalapatukka mukaan napattavaksi. Tällä kertaa eksperimentoin ohralla, jonka kulutus on meillä kasvamaan päin riisin siirryttyä no-no -listalle.

Mukana on lisäksi jauhettuja hampunsiemeniä, manteleita ja pellavansiemeniä, joten tästä cookiesta tankkaa myös proteiineja, kalsiumia ja omega-rasvahappoja. Makeus tulee pitkälti kuivatusta ananaksesta, joka vähentää myös rasvan tarvetta taikinassa. Jos budjetti ei ole ongelma, käytä margariinin tilalla kylmäpuristettua kookosöljyä. Sen maku sopii ohraan ja ananakseen hyvin. Arkisempi Sininen Keiju on kuitenkin myös hyvä vaihtoehto.

Elovena Välipalat, kohdatkaa haastajanne!

Ohravälipalakeksit:

Kosteat ainekset:

• 1 kkp (2,5 dl) kuivattua ananasta, liota yön n. 1,5 dl vettä
• 100 g kasvimargariinia/ 80 g neitsytkookosöljyä
  
• 3 rkl jauhettuja pellavansiemeniä + 9 rkl ananaksen liotusvettä, anna seistä n. 2 t 
  

Laita ananaspalat likoamaan mieluiten jo edellisenä päivänä. Myös jauhetut pellavansiemenet voi laittaa likoamaan hyvissä ajoin ja säilyttää jääkaapissa.

Kuivat ainekset:

• 4 dl täysjyväohrahiutaleita jauhoksi jauhettuna (tehosekoitin toimii hyvin)
  
• 1 dl grahamjauhoja
  
• 2 rkl perunajauhoja
  
• 1 tl leivinjauhetta
  
• 3/4 dl (intiaani-)sokeria
  
• 1 dl kuivattua ananasta pieninä kuutioina (liota ensin vesitilkassa n. tunnin, jos ovat kuivia) 
  
• 1 dl kookoshiutaleita
  
• 1 rkl hampunsiemeniä jauhettuna hienoksi
• 1 rkl mantelijauhoa
  
• 1 rkl auringonkukansiemienistä jauhettua jauhoa (miel. paahdettuina)
  
• 1/2 tl + 1/4 tl hienoa merisuolaa
• 1 tl inkivääriä
• 4 dl täysjyväohrahiutaleita
  

Soseuta sauvasekoittimella kuivattu, liotettu ananas. Lisää margariini tai kookosöljy ja jatka sekoittamista, kunnes seos on kuohkeaa. Lisää pellavansiemenlima ja sekoita, kunnes seos on tasainen.

Sekoita kaikki kuivat ainekset leivinkulhossa. Lisää rasvaseos ja kääntele ainekset sekaisin. Älä vaivaa taikinaa liikaa. Levitä pellille leivinpaperin päälle n. 30 x 30 cm levyksi, jonka paksuus on n. 1 cm. Paista 180 asteisessa uunissa n. 20 min. tai kunnes levy on kullan ruskea. Leikkaa lämpimänä neliöiksi.

Säilytä ilmatiiviissä purkissa. 

Papuenergiaa

Kahvila Vegaanissa on pitänyt kiirettä. Keittiössä on puuhailtu päivittäin, mutta tuotokset eivät ole ennättäneet blogiin asti. Kiireen keskellä tarvitaan myönteistä energiaa, ja sitä saa mm. näistä papupaloista.

Pavuilla ja makeilla leivonnaisilla ei heti tunnu olevan tekemistä toistensa kanssa. Ne eivät kuitenkaan ole aivan ennenkuulumaton yhdistelmä.

Ostin aikoinaan San Franciscossa Asia Food Marketin pursuavalta einestiskiltä kiinnostavan näköisiä paputahnasta tehtyjä kuutioita. Kiinalaiset kirjainmerkit eivät avautuneet kertalukemalla, mutta lisäsin palat tyynen rauhallisesti kotona kasvisvokkiin. Olivat kovin makeita. Vasta myöhemmin sain tietää, että aasialaisessa keittiössä erityisesti adukipapuja käytetään makeissa jälkiruoissa ja siitähän oli kyse myös ostamassani tuotteessa. No, kyseinen herkku meni alas pienenä kuriositeettin, enkä ole sittemmin papujäkiruokia kokeillut.

Jokin aika sitten minulta kuitenkin tilattiin kestävyysurheilijalle sopivaa, energiapitoista purtavaa. Piti saada jotain hyvää, jossa olisi pitkäkestoisia hiilareita, myöskään proteiinit eivät olleet haitaksi mutta rasvasta ei ollut niin väliä. Tavaran piti siis olla tuhtia ja helposti mukana kulkevaa, mutta maukasta. Tässä vaiheessa mieleeni muistui kokemus makeista adukipavuista. Pavut = hiilihydraatti ja proteiini. Lähdin kehittelemään leivonnaista, jossa olisi adukeja jossain muodossa. Lopputulos olikin sitten niin hyvä, että tein sitä myös muuten vain kahvileiväksi. Browniemaiset palat ovat rasvattomia, mutta adukipapusose tuo koostumukseen mehevyyttä ja kuohkeutta, joten ne vaikuttavat tuhdimmilta, kuin ovatkaan. Papua niistä ei kuitenkaan arvaa löytävänsä.

Papu-browniet testattiin käytännössä 24h maastopyöräajoissa kahden fillaristin voimin sekä myöhemmin anopin kahvikutsuilla. Läpäisivät molemmat testit. Mokkakuorrutuksella silattuina anoppi luuli niitä maustekakuksi.

Papu-browniet:

Kosteat ainekset:

• 1 kuppi adukipapusosetta = n. 2 kp pehmeäksi keitettyjä papuja survimen läpi puserrettuna
  
• 1/2 kp intiaanisokeria

- Jos teet browniet kahvikutsuille, käsittele pavut edellä kuvatulla tavalla. Se on vähän työlästä, mutta soseesta tulee sileää, eikä papua todellakaan erota enää valmiissa leivonnaisessa. Raavaille urheilijoille soseutin pavut muiden kosteiden ainesten ja sokerin kanssa tehosekoittimessa ja se toimi myös hyvin.

• 5 kuiv. viikunaa ja 50 g kuiv. taatelia paloiteltuna

Liota hedelmiä 1/2 kp (= 1 1/4 dl) vettä, mieluiten yön yli. Soseuta tehosekoittimessa.
Lisää papusose ja niin paljon

• soija- tai kauramaitoa, että saat yhdessä papu- ja hedelmäsoseen kanssa 1/2 l
  

Kuivat aineet:

• 2 kp täysjyvävehnäjauhoja
  
• 1/2 pss hasselpähkinärouhetta, osa karkeasti jauhettuna (n. 50 g)
  
• 1/2 dl banaanilastujauhetta (ks. Banaanikeksi)
  
• 1 tl vaniljasokeria
  
• 2 tl kuiv. appelsiininkuorijauhetta
  
• 1 tl inkivääriä
  
• 3 tl kanelia
  
• 3 rkl kaakaojauhetta
  
• 1 tl leivinjauhetta
  
• 1 tl soodaa
  
• (2 dl rusinoita)

Sekoita kuivat ainekset suuressa kulhossa. Lisää kosteat aineet ja sekoita varovasti jauhoseokseen. Älä sekoittele liikaa. Lisää vielä tarvittaessa kasvismaitoa niin paljon, että saat löysähkön kakkutaikinan. Kaada voideltuun 25 x 25 cm neliövuokaan ja paista 180 asteessa n. 40 min. Leikkaa kakku jäähtyneenä neliöiksi. Säilytä ilmatiiviissä purkissa tai folioon käärittynä jääkaapissa. Palat voi myös pakastaa.




Anopille tarjottiin papupalat mokkakuorrutuksella:
Jäähtyneet palat siveltiin vadelmamarmeladilla ja pinnalle ripoteltiin hasselpähkinärouhetta. Päälle valutettiin tomusokerista ja vahvasta kahvista sekoitettu notkea kuorrutus, jonka annettiin kovettua ennen tarjoilua.