Super-kokeiluja: Chia-vanukkaat

Tässä vähän pidempi postaus, reseptit loppuosassa.

Eksoottisia superfoodeja pukkaa tarjolle kauppojen hyllyihin. Kokeileminen on helpompaa, kun pienen (vaikkakin tyyriin -!) erän voima-adjetiivein ladattuja marjoja tai siemeniä voi poimia mukaan lähes heräteostoksena. Chia-siemenistä olin lueskellut jo aiemmin, mutta en ehkä olisi päätynyt niitä ensimmäisenä tilaamaan nettikaupasta.

Chia-siemenillä on mainittu tosin olevan runsaasti ravitsemuksellisia ja terveydellisiä etuja. Joissain yhteyksissä niitä on jopa hehkutettu maailman vanhimmaksi ja tehokkaimmaksi superruoaksi, jota on perinteisesti käytetty mm. Meksikossa ja muissa Latinalaisen Amerikan maissa. Ne eivät kuitenkaan aiemmin täyttäneet EU:ssa elintarvikkeille asetettuja määräyksiä ilmeisesti juuri epäselvien terveysväittämien vuoksi. Eikä niitä siis saanut Suomesta. Tilanne on ilmeisesti muutunut.

Chia-siemenien käyttöön on liitetty jos jonkinlaisia hyötyjä mm. kehon nestetasapainon, sokeriaineenvaihdunnan ja painon hallinnasta sydän ja verisuonitautien ennaltaehkäisyyn, kestävyyden lisäämiseen ja kudosten uusiutumiseen. Chiassa on kuitenkin yksi erityinen ominaisuus, joka tekee niistä kokeilevalle kokille kiinnostavan: Chiat muodostavat hyytelöä. Kuten pellavansiemenet, chia-siemenet muodostavat liotettaessa ympärilleen hyytelökerroksen, joka sivunmennen sanoen on 90% vesiliukoista kuitua (ruoansulatus tykkää). Molemmat ovat siis myös hyviä rasvahappojen lähteitä (omega 3, jota chiassa tosin vielä paljon enemmän). Pellavaa paremman chiasta tekee kuitenkin se, että elimistö kykenee hyödyntämään chia-siemenet kokonaisina, pellavansimenet pitää hienontaa, että niistä saa kaiken hyvän irti. Myös chia-siementen maku on miellyttävä, kuivattuna pähkinäinen, ja hyytelössä neutraali. Pellavansiemenet.. noh, pidän niistä kyllä myös mutta kaikki eivät.

Olen bongaillut useissa raaka-blogeissa erilaisia chia-vanukkaiden ohjeita. Täysin kasviperäisiä ja vieläpä kuumentamatta hyytelöiviä aineksia ei ole liikaa tarjolla. Raakapuurojen ja pähkinäjogurttien ohella on kuitenkin mukava saada vähän kevyempää lusikoitavaa. Kokeilin tehdä sekä marja- että mantelimaitopohjaisen vanukkaan. Chia todella muodosti hyytelöä molemmissa tapauksissa, ei limaa, kuten pellavasiemenet. (Tosin, jos rehellisiä ollaan, vaalea mantelivanukas näytti mielestäni sammakonkudulta -! Onneksi maku tuskin on sama).

Ensimmäinen kokeilu oli vadelma-hyytelö, josta tuli ensin kiisseli, koska laiton liian vähän siemeniä (4 rkl / 1 l). Sitä meni kuitenki mukavasti aamiaisella. Hyytelömuodossa chia-siemenet ovat todellakin neutraalin makuisia, joten lopputuloksesta tulee juuri niin maukas, kuin siihen käytettävä neste, mikä kannattaa pitää mielessä.

Lopusta tein marjapuuron sekoittamalla joukkoon höyryttämättömiä kaurahiutaleita sen verran, että sain sakean seoksen ja annoin tekeytyä yön yli. Chia-siemenet lisäsivät perus-raakapuuroon rakennetta ja tekivät siitä täyteläisempää. Voin siis suositella siemeniä myös tähän tarkoitukseen.

Seuraavaan varsinaiseen yritykseen lisäsin siemeniä ja sain lusikoitavaa hyytelöä tai vanukasta (tai paksua kiisseliä). Ihan hyvää, mutta ei mitään mitä olisi pakko saada säännöllisesti.

Lopuksi laitoin chiat vielä itse tehtyyn mantelimaitoon, johon lisäsin myös tuorepuristettua omenamehua, (mantelimaitoa oli vähän hintsusti). Seuraavana aamuna seos tuoksui ihan jogurtille (-!), ei kylläkään maistunut sille, vaan hunajan ja kanelin kanssa taivaalliselle. Uusi suosikki oli syntynyt! Hyvää aamiaisella, mutta myös jälkiruoana, varsinkin kun herkuttelin ohessa vielä kuivatuilla karamelli-omenalastuilla. Laitan niiden ohjeen tähän myös.

Chia-vadelmavanukas (yhdelle):

• 1 dl pakastevadelmia (kotimaisia suht edullisia saa esim. isoimmista K-ryhmän kaupoista)
• 3 kuivattua taatelia
• 0,5 dl tuorepuristettua luomu-omenamehua
• 0,5 dl vettä
• ripaus ruususuolaa
• kanelia tai minttua
• 2 rkl chia-siemeniä

Surauta sauvasekoittimella kaikki ainekset chia-siemeniä lukuun ottamatta tasaiseksi seokseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa jotain makeutusta. Sekoita joukkoon chia-siemenet. Anna seistä 1/2 tuntia ja sekoita uudelleen. Jos seos vaikuttaa liian löysältä, lisää vielä 1 rkl siemeniä. Laita jääkaappiin vielä ainakin 1/2 tunniksi tai yön yli.

Manteli-omenavanukas (yhdelle):

• 1 dl mantelimaitoa
• 1 dl tuorepuristettua omenamehua
• ripaus ruususuolaa
• vaniljaa
• 2 rkl chia-siemeniä. 

Lisäksi:

• kanelia
• hunajaa (jos sitä käytät) tai muuta nestemäistä makeutusta

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna seistä 1/2 t ja sekoita uudelleen. Laita jääkaappiin ja anna seistä 1/2 t tai yön yli. Ennen tarjoilua sekoita joukkoon hiukan kanelia ja jos pidät makeammasta hiukan hunajaa.

Karamelli-omenalastut:

• 1 makea luomu-omena (esim. Golden Delicious)
• vaahterasiirappia
• ripaus ruususuolaa
• kanelia

Viipaloi kuorimaton omena poikittain ohuiksi viipaleiksi. Itse käytän omenat kokonaisena, koska kota ei minua haittaa. Sen voi toki myös ottaa pois omenaporalla. Sivele viipaleet ohuelti vaahterasiirapilla, ripottele hiukan ruususuolaa ja kanelia. Sekoita ja levittele uunipellille (tai kuivurin ritilälle) ja kuivata 45 asteessa uuninluukku raollaan n. 2 tuntia. Käännä välillä. Omenat saavat jäädä vähän nahkeiksi, joten ne kuivuvat aika nopeasti. - Lopputulos näyttää vähän kuivakkaille, mutta maista, niin yllätyt!
........................................................................
Vielä hiukan chia-faktaa:
100 gramma sisältää

• 20-25g proteiinia
• 20-25g rasvaa, josta 64% omega3:sta
• 25g kuitua
• 640mg kalsiumia
• 15 mg rautaa
• 950mg fosforia
• 320mg magnesiumia
• 160mg kaliumia
• 3.5 mg sinkkiä
• 2.2 mg mangaania

Eli siemenissä on erityisen paljon omega 3 rasvahappoja, ruoansulatuselimistöä hellivää kuitua ja antioksidantteja sekä runsaasti korkealaatuista, hyvin imeytyvää proteiinia, kalsiumia, rautaa ja muita hivenaineita. Varsin kokonaisvaltainen ruoka-aine siis. (Lisää chiasta ja sen käyttömahdollisuuksista myös täältä ja täältä.)

Tattari-hummus ja parsakaalisalaattia

Helsingin Asematunnelin S-market on remontin vuoksi on surkeassa jamassa. Kauppa on muutenkin aika epäviihtyisä in'n'out paikka, mutta olen käynyt siellä silloin tällöin mm. hyvän luomutarjonnan vuoksi. Viime viikolla nopea pistäytyminen remonttimylläkkään tuotti kuitenkin iloisen yllätyksen: Luomukasvis- ja hedelmävalikoima oli entistä kattavampi ja hinnat hämmästyttävän edulliset. Esim. tavis- ja luomumandariineissa oli sama hinta. - Arvatkaa vaan, kumpia ostin! Ehkä joskus voi todella olla arkipäivää se, että tavallinen tossunkuluttaja voi oikeasti valita kahdesta vaihtoehdosta sen luomumman.

No, minähän kahmin luomulaarista mukaan kaikenlaista. Lähiruoasta viis, parsakaalit kutsuivat, samoin pienet kesäkurpitsat, pulleat fenkolit ja rapsakka varsiselleri! Olivat sentään samalta mantereelta, Italiasta.

Parsakaali oli tumman vihreää ja näytti super-ravinteikkaalta. En halunnut tuhalta sitä mihinkään kypsennettyyn, vaan tein salaatin. Parsakaali on helppo raakakypsentää kuivaamalla sitä hetken uunin alaosassa (45 astetta ja uuniluukku raollaan) tai kuivurissa. Leikkasi kaalin ohuiksi viipaleiksi, pyörittelin mausteissa ja levittelin uunin alaosaan kuivamaan pariksi tunniksi. Rakenne pehmentyi ja pikakuivaaminen sai maut tiivistymään. Salaattiin heittelin lisäksi mm. aurinkokuivattua tomaattia, ruohosipulia ja avokadoa sekä idätettyä spelttiä. Kastikkeeksi riitti oli yksinkertainen sitruunavinegretti. Päälle ripottelin vielä uutta suosikkiani, kuivattuja quinoa-ituja. Niistä sekä speltin idättämisestä lisää myöhemmin.

Talvisen Raw Food Fridayn täydensi raakahummus, jonka tein tattarista. En tiedä, onko hummus-nimike varattu vain kikherneestä valmistetulle dipille, vai saako sillä kutsua myös muita vastaavia lisukkeita.

Olen kyllä kokeillut tehdä raakahummusta idätetyistä kikherneistä. Raakojen kik-itujen käytöstä ollaan tosin montaa mieltä (puolesta ja vastaan). Itse olen syönyt niitä ihan hyvällä menestyksellä (ei vatsavaivoja) ja marinoituna ne ovat olleet ok. Hummuksessa raaka pavun maku lyö kuitenkin mielestäni läpi. Eli on sijoittunut raw food -kokeiluissa sarjaan terveellistä, mutta ei herkullista.

Huomasinkin sitten, että monet raw-foodiet vamistavat hummuksensa jostain ihan muusta, esim. pähkinöistä, tai jopa kesäkurpitsasta. Innostuin eriyisesti, kun törmäsin ideaan valmistaa hummus idätetystä tattarista! Suhteeni tattariin ei (todellakaan) osoita viilenemisen merkkejä (siitä lisää täällä), joten ei kun kokeilemaan. Yhdistelin paria ohjetta ja lopputulos oli hämmästyttävän lähellä perinteistä (kypsää) hummusta. Ihmeellistä!

Tattarihummus kannattaa valmistaa hyvissä ajoin, koska maku vain paranee odotellessa.

Tattari-hummus:

• 3 dl idätettyä tattaria
• 1,25 dl kurpitsansiemeniä jauhettuna
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 pientä kesäkurpitsaa
• 1/2 sitruunan mehu
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl korianterijauhetta
• 1 tl jeeraa
• mustapippuria
• ruususuolaa
• 1-2 tl agave-siirappia tai vastaavaa makeutusta
• 1/4 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Sekoita kaikki ainekset öljyä lukuunottamatta tehosekoittimessa tai monitoimikoneen leikkuriterällä huippukierroksilla, kunnes saat tasaisen massan. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Lisää lopuksi oliivöljy ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Laita hummus jääkaappiin vähintäin tunniksi ennen tarjoilua. Odotellessa rakenne tiivistyy ja hummus muuttuu paksummaksi. Parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Parsakaalisalaatti (raw) kahdelle:

• 1 iso parsakaali
• sitruunan mehua
• mustapippuria
• ruususuolaa
• kuivattua oreganoa

Jaa kaali kukinnoiksi ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Pyörittele sitruunanmehussa ja mausteissa. Levitä leivinpaperin päälle uunipellille ja laita 45 asteisen uunin alaosaan kuivamaan n. 2 tunniksi.

• rucolaa tai tammenlehväsalaattia
• aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyyn säilöttyjä)
• ruoho- tai kevätsipulia
• 1 avokado
• idätettyjä speltti- tai vehnänjyviä
• mustapippuria
• tuoretta persiljaa
• (tuore tomaatti)

Revi rucolan tai salaatinlehtiä tarjoiluastian pohjalle. Lisää parsakaaliviipaleet, suikaloituja aurinkotomaatteja, silputtua ruoho- tai kevätsipulia, viipaloitu avokado ja speltti-/vehnänjyvät. Koristele viipaloidulla tuoreella tomaatilla, rouhi päälle runsaasti mustapippuria ja silppua persiljaa.

Sitruuna-vinegretti

• 1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
• 1 rkl siideriviinietikkaa
• 3 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai avokadoöljyä (vielä parempaa!)
• 1 -2 tl agave-siirappia tai vastaavaa
• mustapippuria
• ruususuolaa
• 1 tl valkosipulijauhetta
• kuivattua basilikaa

Sekoita kaikkia ainekset ja vatkaa tasaiseksi seokseksi.Tarkista maku. Kaada vinegretti salaatin päälle.

Täytettyä tofua ja chiliananasta

Jos helmikuun ruokahaaste on tofu niin täytyyhän siihen osallistua ihan periaatteen vuoksi. Vaikka tofua käytänkin aika paljon, harvoin varsinaisesti valmistan sitä mitenkään. Se on enemmänkin lisuke tai yksi raaka-aine muiden joukossa.

Koska tofu on itsessään niin neutraali, että sitä voi sanoa jopa mauttomaksi, se kannattaa esim. marinoida. Tämä taas vaatii suunnittelua ja aikaa, eikä siis oikein toimi akuutissa hädässä. Yksi vaihtoehto valmistaa maukasta tofua alta aikayksikön on keittää sitä mausteliemessä. Keitetty tofu on myös rakenteeltaan oman laistansa: pehmeää ja lempeää.

Alunperin olin ajatellut tehdä täytettyä tofua, mutta ohjeeni olisi edellyttänyt uppopaistamista. Uppopaistettuun tofuun muodostuu hauska kuori, jonka voi täyttää monilla vaihtoehdoilla, kun on ensin kaapinut ylimääräisen tofun pois. Koska en (edelleenkään) jaksanut räpätä kuuman rasvakattilan kanssa, päädyin keittämiseen ja täytin tofut vain kevyesti muutamalla kasvissuikaleella. Täyte onkin lähinnä esteettinen lisä ja sen voi halutessaan jättää pois. Porkkanan ja purjon pujottelu tofuviipaleen läpi on nimittäin tämän ruokalajin työläin vaihe.

Käytin tofujen keittämiseen ja kastikkeen pohjaksi itse tehtyä kasvislientä. Ihan hyvää varmaan tulee jollain thai-tyyppisellä valmisliemelläkin, jos ei halua lientä itse keitellä. Kasvisliemen valmistaminen on kuitenkin oikeasti aika iisi-piisi -hommaa ja vaatii aktiivista työaikaa maximissaan n. 10 min. Maku sen sijaan on mahtava ja ilman lisäaineita. Eli suosittelen kyllä kokeilemaan ainakin joskus.

Alunperin täytteeksi ajattelemani kasvikset tarjosin lisukkeina. Chili-ananas osoittautui todelliseksi hitiksi, samoin kukkakaalipyre. Kukkakaalin sijaan tofuja voi tarjota myös jonkun viljan kanssa. Koska riisi on meillä no-no, se olisi esim. quinoaa tai hirssiä, jopa ohraa.

Täytettyä tofua ja chili-ananasta:

• 3 pakettia kiinteää tofua ( 250 g)
• 1 iso porkkana ohuina suikaleina
• 1 purjo ohuina suikaleina

Viipaloi tofut n. 2 cm paksuisiksi vipaleiksi. Taputtele kuivaksi puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen. Pistä terävällä kapealla veitsellä viilto tofuviipaleen päästä päähän, jolloin voit työntää porkkana ja purjosuikaleen tofuviipaleen läpi. Varo, ettei tofu täyttämispuuhassa hajoa. Täytä samaa tapaan kaikki viipaleet.

Tuliset ananaskuutiot:

• 1/2 tuoretta ananasta (tai 5 säilykerengasta)
• 1/2 chili
• 1 tl paprikajautetta
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl soijakastiketta
• 1 rkl neitsytkookosöljyä
• 1 rkl sesamöljyä
• 2 tl vaahterasiirappia tai palmusokeria

Leikkaa ananas 1 x 1 cm kuutioiksi. Kuumenna paistinpannulla öljyt ja lisää niihin viipaloitu chili (siemenet poistettu), muut mausteet ja murskattu valkosipulinkynsi. Kuumenna n. minuutti jatkuvasti sekoittaen. Lisää lopuksi soijakastike ja makeutus. Sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää ananaskuutiot ja pyöräytä ne kunnolla kastikkeen joukkoon. Siirrä sivuun odottamaan.

Valmista mausteinen keitinliemi joko itse tehtyyn tai valmiiseen kasvisliemeen:

Keitinliemi:

• 1 l kasvislientä
• 1/4 dl sherryä
• 1 tl tomaattisosetta
• 1 rkl soijakastiketta
• mustapippuria
• valkosipulinkynsi murskattuna
• 1 tl ruususuolaa
• 1/2 limen mehu
• 2 tl palmusokeria tai vaahterasiirappia

Vatkaa liemi tasaiseksi ja maista. Lisää mausteita tarvittaessa, liemi saa olla voimakkaan makuista. Kuumenna kiehuvaksi.

Keitä tofuviipaleita liemessä n. 10 min. Tämän saattaa joutua tekemään useammassa erässä riippuen kattilan koosta.

Nosta tofuviipaleet tarjoiluvadille odottamaan. - Tässä vaiheessa kiehautin nopeasti jäljelle jääneet porkkana- ja purjosuikaleet liemessä siten, että rakenne jäi kuitenkin al dente. Siirsin myös ne tarjoiluvadille odottelemaan.

Valmista kastike loppuliemestä:

Kastike:

• 2 dl tofujen keitinlientä
• 1/2 limen raastettu kuori
• 1 rkl limemehua
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• 1 rkl soijakastiketta (tai maun mukaan)
• 1 tl tomaattisosetta
• 1-2 tl palmusokeria tai vaahterasiirappia
• mustapippuria
• 1 rkl sesamöljyä
• 1 rkl soijaöljyä

Vatkaa ainekset sekaisin ja kaada tofuviipaleille. Lisää päälle osa ananaskuutioista. Tarjoa loput lisukkeena. Koska tofut ovat tässä vaiheessa jo kylmiä, kuumenna koko komeus tarjoiluvadissaan uunissa ennen tarjoilua.

Viimeistelyyn:

2 rkl sesamsiemeniä kevyesti paahdettuna
tuoretta korianteria

Ripottele pinnalle sesaminsiemeniä ja korianteria.

Tässä vielä ohje kukkakaalille. Se oli ennakoimaton hitti erityisesti lasten mielestä. Itsekin pidin siitä kovasti.

Kukkakaalipyre:

• 3 kukkakaalia
• 1 prk kookosmaitoa
• tilkka limemehua
• ruususuolaa
• 1 tl agavesiirappia

Keitä paloiteltuja kukkakaalin kukintoja kookosmaidossa, kunnes ne pehmenevät. Kaada keitinliemi talteen. Soseuta kukkakaali sauvasekoittimella ja lisää tarvittaessa keitinlientä, jotta saat haluamasi koostumuksen soseelle. Lisää loput ainekset ja tarkista maku. Tarjoa heti.

Aasia-vaikutteinen kasvisliemi

1,5 l vettä

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pala juuriselleriä
1 porkkana
1/2 purjo (vihreä osa)
2 tähtianista
15 kokonaista mustapippuria
10 pippuria
1 tl korianterinsiemeniä
2 laakerinlehteä
1 sitruunaruohon varsi

Paloittele kasvikset ja laita kattilaan. Lisää vesi ja mausteet. Anna kiehua hiljalleen kannen alla pari tuntia.

Lisää:

1 lime halkaistuna
oksa thai-basilikaa
1 tuore chili halkaistuna, miedosta chilistä ei tarvitse poistaa siemeniä

Anna kiehua ilman kantta, kunnes liemi keittyy jonkin verran kasaan (n. 20 min.)

Siivilöi liemi, joka on nyt valmista käytettäväksi.

Cool beet - viileä punajuurikeitto

Raakakeitoissa on mielestäni muutama oikeasti hyvä, kuten klassinen gazpacho ja eräs avokado-tomaattikeitto (jonka resepti on tällä hetkellä kateissa). Useimmat keitot, joita olen testannut ovat kuitenkin olleet... noh varmasti terveellisiä mutta eivät erityisiä nautintoja.

Vaikka kylmä keitto ei muutenkaan ole ykkösvalinta pakkaspäivän aterialle, tämä punajuurikeitto osoittautui poikkeukseksi. Idea lähti Herkusta ja Koukusta, jossa kokeiltiin jokin aika sitten outoa punajuuri-päärynäkeittoa. Mielessäni ohje assosioitui heti raw foodiin, (alkuperäinen siis oli ihan normi kypsennetty sosekeitto) ja pakkohan sitä oli sitten kokeilla. Oma keittoni oli lopulta kyllä vähän fuusioita, sillä sen viimeistelivät kookoskerma ja tofu, jotka eivät ole raw-juttuja.

Ja jos joku ei ole huomannut, punajuuret ovat nyt todella halpoja. Luomu on tietysti kalliimpaa, mutta ei pahan hintaista sekään. Punajuuri on nitraattien kerääjä, kuten mm. pinaatti ja monet tummanvihreät lehtivihannekset, joten luomu-valinta on tässä (-kin) tapauksessa erittäin suositeltava (linkin takaa Kempparin hyvä postaus aiheesta). Muutoin punajuuren terveyshyödyt ovat aika huippua, joten sitä kannattaa kyllä popsia.

Upotin tähän soppaan aika massiiviselta tuntuvan määrän punajuuria. Satsista valmistui kuitenkin kaksi ruokalajia, soppa ja mureke (oheisessa kuvassa), jota syötiin sitten seuraavana päivänä. Keitto vaatii periaatteessa mehulinkoa, koska setehdään mehusta. Jos sinulla on superblenderi, joka tekee kovistakin juureksista molekyylitason gastronomiaa, punajuuret voi jauhaa sellaisinaan ja niitä tarvitaan luonnollisesti vähemmän (mutta mureke jää väliin). Vielä yksi vaihtoehto on jauhaa tavisblenderillä punajuuriraastetta ja vettä mahdollisimman hienojakoiseksi seokseksi ja siivilöidä seos, jolloin saa mehun ja raastemassan erotettua toisistaan (työlästä!).

Keitto on makea, joten jos et pidä hapanimelästä, kannattaa kokeilla jotain muuta. Koostumus on kuitenkin ihanan samettinen ja täyteläinen ollakseen raw. Itse lisäsin keittoon vielä kuutioitua savutofua ja viimeistelin kookoskermalla ja ananaskirsikoilla. Viimeksi mainittu eksoottinen (lue: epäeko) lisuke oli todella piste i:n päälle. Suosittelen, varsinkin jos haluat tarjota keittoa vähän fiinimmin.

Cool beet - viileä punajuurikeitto (4:lle)

• 2 kg punajuuria
• - purista mehuksi mehulingossa, itse sain tästä määrästä n. 7,5 dl mehua
• 1/2 dl kookosjauhoa (tai raw-kookoshiutaleista jauhettua jauhetta)
• 1/2 dl jauhettuja kurpitsansiemeniä
• 1 kevätsipulin varsi
• pieni pala juuriselleriä raastettuna tai 1 varsisellerin varsi
• 1/2 päärynä
• 2 valkosipulinkynttä
• 1/2 sitruunan tai limen kuori raastettuna
• 1 cm pala tuoretta inkivääriä
• 1 sitruunan tai limen mehu
• 2,5 dl vettä
• 1/2 tl jauhettua korianteria
• 1/2 tl jeeraa
• 1 rkl soijakastiketta
• ripaus ruususuolaa
• mustapippuria
• 1 prk Kara-kookoskermaa - ota sivuun pari ruokalusikkaa viimeistelyä varten
• tuoretta korianteria
• ananskirsikoita

Kuori punajuuret ja linkoa mehuksi. Ota 1 dl punajuuriraasteesta talteen ja käytä loppu murekkeeseen tms. Kaada mehu tehosekoittimeen, lisää joukkoon vähitellen loput ainekset + punajuuriraaste sekoittaen aina välillä. Jos tehosekoittimessa loppuu tila kesken, siirrä keitto monitoimikoneeseen tai kattilaan, jossa voit jatkaa sekoittamista sauvasekoittimella. Tarkista maku ja lisää lopuksi kookoskerma.

...................................................

Koko perheen keitto tästä tuli siten, että kiehautin lasten osuuden ja lisäsin siihen hiukan kasvisliemijauhetta (Reformi). Soppa upposi hyvin, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Pienet karnevaalileivokset (Raw)

Näiden pikkuleivosten ulkonäkö on ehkä vähän sekava, mutta maku oli melkolailla kohdallaan.

Viime viikolla monessa blogissa tehtiin ihania Raw-Runebergeja ja minunkin piti alunperin kokeilla sellaista. Mutta sitten taas lähdin kehittelemään omiani.

Pidän siitä, että herkkujen makeutuksessa voi käyttää mahdollisimman luonnollisia ja ravintorikkaita aineksia. Tässä suhteessa kuivatut hedelmät ovat mainioita ja taateli niiden ehdoton kunkku. Muitakin vaihtoehtoja on. Kokeilin näissä pikkuleivoksissa sekä kuivattua ananasta että banaania. Molempia myy irtotavarana esim. Punnitse ja Säästä. Ja nyt tarkoitan siis sellaisia kuivahedelmiä, joihin ei ole lisätty mitään, ei sokeria, ei öljyjä tms. Jos olisi oma kuivuri, kuivailisin näitä ihan itse. Mutta koska joulupukki unohti tämän lahjatoiveeni, joudun toistaiseksi ostamaan kuivahedelmät.

Toinen juttu, johon olen tällä hetkellä mielistynyt, on

juuresraasteen lisääminen taikinaan. Pähkinä-

tai siemenpohjaiset pohjat kevenevät ja massaa saa lisättyä helposti. Punajuurta olenkin käyttänyt jo monissa ohjeissa, nyt kokeilin bataattia. Porkkanakin toimii hyvin, mutta bataatti on makunsa puolesta hiukan neutraalimpi.

Näissä leivoksissa tumma pohja on melko perussuklaataikinaa parapähkinöistä ja idätetystä tattarista sekä raakakaakaosta. Siinä on kuitenkin myös bataattia. Oranssi pohja on kuorittuja manteleita ja ananasta. Bataattiraaste antoi sille aika villin värin.

Pienet karnevaalileivokset:

Tumma pohja:

• 3/4 kp parapähkinöitä
• 1/4 kp kurpitsansiemeniä
• 1 kp idätettyä tattaria
• 50 g kuivattua banaania
• 7 taatelia
• 2,5 dl hienoa bataattiraastetta
• hippu ruususuolaa
• 2 rkl agave-/ taatelisiirappia
• 2 rkl raakakaakaota
• 1 rkl carob-jauhetta
• 1/2 tl kanelia
• 1 tl soijakastiketta

Jauha banaaniviipaleet jauheeksi tai ainakin mahdollisimman hienoksi tehosekoittimessa.

Sekä banaanista että ananaksesta voi jauhaa jauhoa. Tässä ananasta.

Lopputuloksessa banaani ei maistunut juurikaan, joten sitä voisi olla enemmänkin. - Siirrä jauhe monitoimikoneeseen ja lisää tattari ja kurpitsansiemenet. Jatka sekoittamista. Kun siemenet ovat hienontuneet, lisää parapähkinät ja sekoita edelleen nopeilla kierroksilla. Lisää loput ainekset ja sekoita niin kauan, että saat tasaisen, mahdollisimman sileän taikinan. Tarkista maku. Jos pidät makeasta, lisää vielä agave- tai taatelisiirappia.

Vaalea pohja:

• 50 g kuivattuja ananasrenkaita
• 150 g kuorittuja manteleita
• 2 rkl agave-siirappia (tai maun mukaan)
• ripaus ruususuolaa
• 1/2 tl inkivääriä
• 2,5 dl hienoa bataattiraastetta
• 1 tl sitruunanmehua
• 1/4 kp raw-kookoslastuja tai 2 rkl kookosjauhoa

Jauha ananasrenkaat tehosekoittimessa jauheeksi.

Lisää mantelit ja jauha, kunnes myös ne ovat jauhetta. Lisää loput ainekset. Jouduin taas siirtämään taikinan tässä vaiheessa tehosekoittimesta monitoimikoneeseen, koska tehosekoitin ei jaksanut tahmeaa mantelitaikinaa. Riittävän tehokkaan blenderin kanssa tämän ei pitäisi olla ongelma. Sekoita taikinasta tasainen massa.

Levitä molemmat taikinat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille esim. kuvan osoittamalla tavalla. Tummaa taikinaa tuli hiukan enemmän. Kuivata 40 asteisessa uunissa 4 tuntia. Käännä levyt ja jatka kuivattamista vielä 2 tuntia.

Kokosin leivokset sandwich-tyyliin, jakamalla levyt pieniksi samankokoisiksi suorakulmioiksi. Kasasin niistä kerrosleivoksia, vuorotellen tummaa ja vaaleaa pohjaa. Kerrosten väliin halusin jotain raikasta, joten tein valkosuklaakreemiä puolukasta ja kaakaovoista. Siitä tulikin sitten iloisen pinkkiä.

Puolukka-valkosuklaa:

• 100 g kaakaovoita
• 2 rkl puolukkasurvosta
• 3 cm pätkä vaniljatankoa
• hippu ruususuolaa
• 2-4 rkl hunajaa, riippuen puolukoiden happamuudesta

Sulata kaakaovoi ja hunaja vesihauteessa. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sisusta kaakaovoin joukkoon. Annoin myös vaniljatangon suikaleiden maustaa kaakaovoita. Laita puolukat sauvasekoittimen astiaan ja kaada joukkoon 3/4 kaakaovoi-seoksesta. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes saat tasaisen kreemin. Laita hetkeksi pakastimeen jähmettymään (5 min riitti minulla).

Kokoa leivokset: Laita tumma kerros pohjalle, levitä päälle vajaa 1 tl puolukka-täytettä. Paina päälle vaalea kerros, lisää puolukkatäytettä, kuten edellä ja aseta lopuksi tumma kerros päällimmäiseksi. Kun olet koonnut kaikki leivokset, sivele leivosten pinta sivuun ottamallasi kaakaovoilla. Se jähmettyy nopeasti, joten kannattaa pitää sitä vesihauteessa myös sivelyn ajan. Ripottele koristeeksi esim. kookoslastuja ennen kuorrutuksen jähmettymistö (eli välittömästi). Siirrä leivokset

jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Loppujen lopuksi leivoksista tuli aika riemunkirjavia, joten ristin ne karnevaalileivoksiksi. Omissa leivoksissani pohjataikinaa jäi jonkin verran yli sekä vaaleasta että tummasta pohjasta. Ne olivat hyviä ihan sellaisenaankin. Ja kuten monet muutkin raakaleivonnaiset, nämä olivat vielä parempia seuraavana päivänä, kun maut olivat saaneet tasoittua jääkaapissa. Myös rakenne oli muuttunut tiiviimmäksi.

Raw Food Friday: Purjo-pinaattipiiras

Yksi suosikkiblogeistani on what the hell_does_a vegan eat anyway. Blogi esittelee eleettömän tyylikkäästi mielettömiä gourmet-aterioita, jotka ovat tyyppien arkiruokaa. Wow! Menu on monipuolinen veganisoiduista perusklassikoista raw-foodiin, jälkimmäisiä otsikolla Raw Food Wednesday. Kiinnostuttuani raw-foodista totesin, että kuten suosikkiblogissani, meilläkin on käytännössä katsoen ollut jo pitkään viikoittainen raw-food päivä, perjantai. Aiemmin se oli aina salaatti, nykyisin yhä useammin jotain muuta, esim. raw-pizzaa tai -pastaa.

Tänään mieli teki kokeilla suolaista raw-piirasta. Makeita piirakoita ja kakkujahan onkin tullut jo väsättyä. Katselin vähän vinkkejä joistain blogeista, ja sovelsin sitten niiden pohjalta.

Monimutkaisemman perjantairaakailun mahdollisti myös se, että aamulla minulla oli poikkeuksellisen paljon aikaa ennen töiden alkua. Ennätin siis valmistaa pohjataikinan ja laittaa uuniin kuivamaan työpäivän ajaksi. Illalla loppu hoituikin sitten varsin nopeasti ja pitkästä työpäivästä huolimatta päästiin ajoissa herkuttelemaan. Ja tällä hetkellä onkin varsin mairea hymy naamalla, sen verran makoisa ateria on takana! Vegemies äänesti sen ravintolatasolle eli laitanpa resepti tännekin.

Raw Purjo-pinaattipiiras (3-4:lle)

Pohja:

• 2,5 dl idätettyä tattaria (yön ylikin riittää)
• 8 aurinkokuivattua tomaattia (käytin tomskuja, joita ei ole säilötty öljyyn)
• 1 omena (luomua tietty)
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 varsi kevätsipulia
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1 tl kuivattua oreagnoa
• 1/2 tl ruususuolaa
• 2 tl omenaviinietikkaa tai 1 rkl sitruunanmehua
• 1 tl agavesiirappia
• 2,5 dl parapähkinöitä
• 0,5 dl pellavansiemeniä jauheena

Jauha monitoimikoneessa em. ainekset tattarista kevätsipuliin. Lisää mausteet, suola, etikka ja agave. Sekoita muutama kierros. Lisää parapähkinät ja jatka jauhamista, kunnes saat tasaisen taikinan. Lisää lopuksi pellavansiemenjauhe ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on mahdollisimman sileää.

Painele taikina leivinpaperilla vuorattuun n. 22 cm halk. olevan vuoan pohjalle ja reunoilla. Irtopohjavuoka on paras. Taikina on melko löysää, joten levittäminen sujuu parhaiten lastalla ja reunat kostutetuin sormin. Laita 40 asteisen uunin alaosaan, uuninluukku raolleen ja kuivattele n. 8 tuntia.

Täyte:

• 1 pienehkö purjo

Marinadi purjolle:

• 1 rkl omenaviinietikkaa
• 1 rkl kylmäpuristettua omenamehua
• 1 tl agavesiirappia
• ripaus ruususuolaa
• mustapippuria

Sieni-pinaattitäyte:

• n. 100 g tuoreita pinaatinlehtiä.
• 1 pkt luomu-siitakesieniä (esim. Pirkka)
• 1 lime
• 1 tl agavesiirappia
• mustapippuria
• timjamia
• 1 tl valkosipulijauhetta
• ruususuolaa
• kyläpuristettua auringonkukkaöljyä tai oliiviöljyä
• (2 rkl aurigonkukansiemeniä)

Leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi. Laita marinoitumaan siksi aikaa, kun valmistat muun täytteen. Mitä pidempään purjo saa marinoitua, sen parempi. Koska minulla ei kuitenkaan ollut aikaa pidempiin sessioihin, nuijin purjoa puisella perunanuijalla, niin että rakenne meni vähän rikki. Tämä toimi ihan hyvin ja purjo ennätti pehmetä ja muuttua miedommaksi.

"Kypsytä" pinaatti ja sienet: Siitakesienet ovat mielestäni melkein parhaita raakana syötäviä sieniä, mutta esim. herkkusienet tai miedot haperot voisivat käydä tähän myös. Viipaloi isommat lakit ja käytä pienet sienet kokonaisina. Raasta n. 1 tl limen kuorta ja purista 1/2 limen mehu sienten joukkoon. Lisää hiukan ruususuolaa ja mustapippuria ja puristele sieniä hetki niin, että ne pehmenevät. Lisää joukkoon pinaatti ja jatka puristelua, kunnes pinaattiseos pehmenee. Lisää vielä ruususuolaa, loppu limemehu, sekä muut luetellut ainekset. Purista ylimääräinen neste pois ja tarkista maku. Lisää öljy ja halutessasi auringonkukansiemenet. Levitä pinaattiseos piiraspohjan päälle.

Cashew-kuorrutus:

• 2,5 dl cashew-pähkinöitä liotettuna (väh. 1 tunti)
• 1 rkl omenaviinietikkaa
• 1 dl liotusvettä
• 1 - 2 tl agavesiirappia
• mustapippuria
• ruususuolaa
• 1 valkosipulinkynsi
• (1 rkl hiivahiutaleita tuomaan juustoista makua)
• 0,5 dl neitsytkookosöljyä sulatettuna

Jauha tehosekoittimessa cashewit ja muut ainekset. Lisää nestettä vielä tarvittaessa, kunnes saat kermamaisen seoksen. Lisää lopuksi kookosöljy ja jatka sekoittamista, kunnes seos on sileää. Sekoita cashew-kerma purjon joukkoon. Levitä piiraan päälle.

Viimeistely:

• paprikaa
• aurinkokuivattuja oliiveja
• persiljaa
• mustapippuria

Päällystä piiraan pinta paprikalla, oliiveilla ja ripottele pinnalle tuoretta persiljaa ja mustapippuria. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

Ja vähän taas juhlittiinkin...

Tämäkin piiras, kuten monet muut raakajutut kuuluu osastoon "vahvaa vähemmällä". Eli vaikka ruoka on mielettömän hyvää, sitä ei vaan tee mieli mähkiä mielin määrin. Ja sehän on tietysti hyvä. Näin ollen ensisilmäyksellä pienikokoisesta piirakasta riitti hyvin kahdelle suursyömärille ja jäljelle jäi vielä santsipala seuraavaan kertaan.

Eläimetöntä menoa synttäreillä

Meillä on menossa synttäriputki, kun useampi perheenjäsen täyttää näinä viikkoina vuosia. Yllättäen myös tämä blogi! Siispä seuraavassa on tarjolla herkkuja.

Vuosi sitten painoin Julkaise teksti -painiketta ensimmäistä kertaa. Sen syvällisempää retrospektiiviä en taida nyt kirjoittaa, blogi puhukoon puolestaan. Totean kuitenkin, että blogin kirjoittaminen on ollut matka, joka on johtanut yllättäviinkin käänteisiin. Kahvila Vegaani on paljon muutakin kuin reseptikokoelma. Se on elämäntapa ja tietoisia valintoja, jotka liittyvät omiin kulutustottumuksiin, itsen ja jopa koko maapallon hyvinvointiin - ruohonjuuritasolla. Ja jokainen eko-/luomu- /hyvinointiorientoitunut tietää, miten paljon haasteita näiden valintojen tekemiseen usein arjessa liittyy. Kun on kiire... on perhe... S-market... työpaikan kahvihuone... sukulaisvierailut... flunssakausi... Dead line.. jne. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi, ja se on välillä jopa aika herrrkullista!

Esimerkkinä siitä, että asiat voi tehdä vähän toisinkin (siis fiksummin) seuraava juhlasetti 9-vuotiaan synttäribileisiin: Kinuskikakkua, Vanilla Cupcakes ja Jalokivikeksejä. Näistä laitan nyt tässä vaiheessa kinuskikakun reseptin, muista vain kuvia.

Makea menu syntyi yhteistyössä synttärisankarin kanssa. Ensimmäiseksi oli selviö, että synttäreillä piti olla täytekakku, jossa on marsipaania ja kinuskikuorrutus. - Jälkimmäisen suheen ei mitään kokemusta missään muodossa, eikä ainakaan vegaanisena! Tuotekehittely onnistui kuitenkin hyvin. Cupcaket löytyivät The Joy of Vegan Baking:sta (Vanilla Cupcakes, s. 85), ja muokkasin ohjetta vain vähän. Jalokivikeksit S-9v bongasi jostain lastenjuhlia käsittelevästä opuksesta. Tavisohje, jonka kanssa piti eksperimentoida vähän enemmän. Siitä lisää myöhemmin.

Kinuskikakku

Pohja:

6 dl puolikarkeita spelttijauhoja

3 dl intiaanisokeria

3,5 tl leivinjauhetta

2 tl luonnon vaniljaa

1/4 tl ruususuolaa

1,5 dl neitsyt kookosöljyä

2 dl päärynäsosetta (1 1/2 - 2 päärynää)

2,5 dl luomuomenasiideriä

Haeskelin hyvää kakkupohjaa mm. Kamomillan Konditoriasta, josta löytyy erinomaisia perusohjeita eläimettömään leivontaan. Kamomillan ohjetta soveltaen valmistui todella hyvä kakkupohja. Speltin, kookoksen ja inkkarisokerin ansioista se olisi ollut hyvää ihan sellaisenaankin.

Aloita voitelemalla suurehko kakkuvuoka kookosöljyllä ja jauhota (speltti-) mannaryyneillä.

Soseuta päärynät sauvasekoittimella soseeksi. Sulata kookosöljy vesihauteessa. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Sekoita jauhoihin sokeri, suola ja vanilja. Lisää päärynäsose, kookosöljy ja lopuksi siideri. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa n. 40 min. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Kun kakun keskelle pistetty tikku pysyy puhtaana, pohja on valmis. Ota kakku uunista ja jäähdytä hyvin.

Väliin:

vadelmahilloa (Esim. St. Dalfour)

persikkahilloa (sama)

vaniljakreemiä

- Kuvan kakkuun valmistin kaksi pohjaa. Leikkasin molemmat kolmeen osaan ja täytin kerrokset hillolla ja vaniljakreemillä. Koska olin kiireinen, käytin kunnollisen vaniljakreemin sijaan Go Greenin vatkautuvaa kaura-vaniljakastiketta. Suosittelen kyllä oikean vanilja- tai cashew-kreemin valmistamista. Aito asia maistu aina paremmalle!

- Kokosin kakun ja kuorrutin molemmat kinuskikuorrutuksella, jonka valmistin kookosmaidosta:

Kookos-kinuskiuorrutus:

3 dl kookosmaitoa (tai osa jotain muuta kasvismaitoa, esim. manteli)

3,5 dl intiaanisokeria

1/4 tl ruususuolaa

5 rkl neitsytkookosöljyä

Yhdistä kaikki ainekset kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä n. 45 min. tai kunnes seos on 110 asteita. Lämpötilaa kannattaa mieluiten

seurata sokerilämpömittarilla. Vaihtoehtoisesti voit tipauttaa pisaran karamelliseosta jäävettä sisältävään lasiin. Kun pisara jähmettyy niin, että siitä saa muovailtua pehmeän pallon, seos on valminsta.

- Annoin valmiin kinuskin vähän jäähtyä, jolloin se myös jähmettyi hiukan ja oli helpompaa levittää kakun päälle. Kakussani pinta jäi kuitenkin vähän epätasaiseksi, mutta en olekaan mikään varsinainen kakkuilija.

Lisäksi: reunoille Go Green Vispiä, luomu-nallekarkkeja (Frucht-Bärli), päälle marsipaanista muotoiltuja koristeita

- Kinuskikuorrutus sai jäähtyä ja jähmettyä kunnolla ennekuin pursotin reunoille Go Greenin Vispiä. Tämä oli myönnytys lapsen toivomalle kermavaahdolle. Hyvä, luonnonmukaisempi vaihotehto olisi cashew-kerman ja kookosöljyn seos, joka pursottuu myös aika mukavasti.

- Viimeistelin reunat nallekarkeilla ja marsipaanista mutoilluilla koristeilla. Juhlan teemana oli nallet, joten nalleja siis tehtiin. Kakkua ja muita herkkuja tarjottiin lopulta sekä lastenjuhlassa että sukulaisille. Hyvällä menestyksellä!

..........................................

Muutama sana tästä blogista vielä.

Aloitin sen pitämisen ihan omaksi ilokseni, että jotkut ideat jäisivät elämään vähän pidemmäksikin aikaa kuin keittiöstä ruokapöytään. Upea bonus siihen päälle ovat olleet kommentit, joita säännölliset ja satunnaiset lukijat ovat käyneet jättämässä. Kiitos teille kaikille! Koska blogin matka jatkuu, joitain muutoksia saattaa olla tulossa, mene ja tiedä... Ideoita ja ehdotuksia saa jättää. Päälinja pysyy kuitenkin saman kuin tähänkin asti: luonnollisessa, eettisessä ja ekologisessa ruoassa, josta tulee hyvä olo itselle ja muille.