Aurinkopesto ja vielä yksi raaka-hummus

Jatkoa edelliselle postaukselle, eli verso-bisnekset jatkuvat. Parsakaali, joka on todellakin minipieni vihreä on toiminut parhaiten viimeistelemässä salaattia tai leivän päällä. Auringonkukan meheviä versoja sen sijaan käytin peston valmistukseen.  Tai enemmänkin siitä tuli tahna, mutta söimme sitä peston tapaan, osa luomupastan, osa raw-munakoisopastan kaverina. Myös levitteenä se maistuu tosi hyvälle.

Mutta ensin vähän auringonkukasta: Alunperin Väli-Amerikasta ja Meksikosta kotoisin olevan  auringonkukan siemenissä ja versoissa on erityisen paljon E-vitamiinia, joka toimii elimistössä antioksidanttina. Eli suojelee kehon soluja aineenvaihdunnassa syntyvien vapaiden radikaalien haittavaikutuksista. (Liittyy solujen rappeutumiseen, vanhenemiseen ja pahanlaatuisiin solumuutoksiin.)  E-vitamiinin lisäksi siemenissä on myös paljon seleeniä ja magnesiumia, ja ne ovat proteiinipitoisuudeltaan lihan luokaa (25 %)! Tosin kukaan harvemmin syö 100-150 g siemeniä kerta-aterialla (mikä lienee lihapihvin annoskoko)... Auringonkukan siemenet ovat hyvin rasvapitoisia, ja auringonkukkaöljyssä on hyvä rasvahappokoostumus. Kuten muidenkin öljyjen kohdalla, kylmäpuristetussa neitsytöljyssä on parhaat ominaisuudet, ja aivan erilainen maku verrattuna normi-auringonkukkaöljyyn, mutta siitä joutuu maksamaan tietenkin hiukan enemmän, eikä sitä saa lähi-Alepasta.

Nämä eivät kuitenkaan ole varsinainen peruste sille, miksi fanitan auringonkukkaa eri muodoissaan, vaan kyllä se on maku, joka ratkaisee. Auringonkukan versoissa on täyteläisen pähkinäinen maku, joka maistuu myös neitsytöljyssä ja liotetuissa auringonkukansiemenissä. Raa'at, kuivat siemenet ovat vähän karvaita, mikä kuitenkin häipyy liottaessa. Tähän tahnaan tai pestoon laitoin aurinkoenergiaa kolmessa muodossa: siemeninä, versoina ja öljynä. Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein paras, varsinkin kun auringonkukansiemenet tummuvat hapen vaikutuksesta (kuten avokado tai banaani). Mutta maku on sitäkin mahtavampi!



Tripla-aurinkoinen pesto:

• 1 dl auringonkukansiemeniä liotettuna vähintäin yön yli
• reilu nippu auringonkukanversoja
• 1 dl kylmäpuristettua auringonkukansiemenöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• mustapippuria
• ruususuolaa
• 1 tl vaahtera- tai agave-siirappia
• 2 tl sitruunanmehua
• 1 tl raastettua sitruunankuorta

Valuta liotetut siemenet. Sekoita kaikki ainekset versoja lukuunottamatta sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Sekoita joukkoon versot ja surauta muutama sykäys sauvasekoittimella, kunnes versot hienontuvat joukkoon.

Ja tässä vielä toinen hyvä levite tai dippi. Raaka-hummuksen olemusta pohdiskelin jo aiemmin kokeillessani tattarihummusta. Tämä on aika perusversio kesäkurpitsahummuksesta, jonka reseptejä löytyy myös muualla netissä. Mutta se vaan on niin hämmästyttävän hyvää ja valmistuu käden käänteessä, että laitan oman reseptini vielä tähän lopuksi.

Kesäkurpitsahummus:

• 1 iso kesäkurpitsa tai 2 pientä
• 1 dl manteleita jauhettuna
• 1 dl kurpitsansiemeniä jauhettuna
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 sitruunan mehu
• 1/2 sitruunan raastettu kuori
• 1/2 tl savupaprikajauhetta
• 1 tl jauhettua korianteria
• 1,5 tl jeeraa
• mustapippuria
• 1/2 -1 tl ruususuolaa (maun mukaan)
• 1 tl agavesiirappia

- Jauha mantelit ja kurpitsansiemenet ensin jauheeksi. Niitä ei siis lioteta etukäteen, vaan idea on, että kuiva siemenjauhe imee itseensä kosteutta ja saostaa hummuksen. Blendaa siemenejauhe loppujen ainesten kanssa tasaiseksi massaksi. Seos muuttuu sakeammaksi, kun sen antaa vetäytyä ennen tarjoamista puolisen tuntia tai enemmän. Jos haluat massasta todella kiinteää ja hiukan "lohkeavaa", lisää joukkoon vielä 2 tl psyllium-jauhetta. 

Viimeistelyyn:

• Tuoretta persiljaa ( tai niitä parsakaalin versoja) silputtuna
• kylmäpuristettua sesam- tai oliiviöljyä
• sitruunanmehua