Versoilua

Kevät!

En ole harrastanut versottamista kuin satunnaisesti, mutta nyt päätin ottaa kevään vastaan omilla eväillä ja kokeilin parsakaalia ja auringonkukkaa. Hankin siemenet Hyötykasviyhdistyksen kaupasta.

Versottaminen on kieltämättä työläämpää kuin idättäminen ja aika monta työvaihetta saa suorittaa, ennekuin vihreää pukkaa lautaselle. On kuitenkin niiiin palkitsevaa katsella omia pikku viljelmiä! Sitäpaitsi lapset tykkäävät kylvöpuuhista, ja tästä tuli kiva yhteinen juttu.

Toimin molempien siemenien kohdalla samalla tavalla, eli aika lailla pussin mukana tulleen ohjeen mukaan. Liotin siemeniä ensin vuorokauden lasipurkissa. Valutin hyvin ja annoin itää toisen vuorokauden samaan tapaan kuin normi-idätyksessä. Eli purkinsuu nailonverkolla peitettynä ja purkki vinosti alassuin astiakaapissa. Huuhtelin idätysvaiheessa pari kertaa. Käytin purkin alla syvää lautasta, joka keräsi valumavedet, ja homma pysyi siistinä. - Minulla on varsinaisia idätyksiä varten varsin pro idätyspurkki, mutta tämä homma hoitui täysin kierrätyspohjalta: Eli ex-hillopurkilla, valkosipuleiden mukana tulleella nailonverkolla (jep, se valkoinen verkkosukka, johon ne kolme sipulia on tungettu) ja kuminauhalla.
Tämä idätysvaihe ei ole pakollinen, mutta nopetutaa jonkin verran versojen kasvua. Parsakaalinsiemeniin ilmestyikin pieni itu jo vuorokauden kuluessa. Auringonkukansiemenissä ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Kylvin siemenet multaan, käytin kylvöalustana taas kierrätysmatskuja, eli muovirasioita, joissa oli ollut salaattia, villirucolaa, pinaattia tms. - Ihanaa, että näille ongelmajätteillekin löytyy käyttöä! Varsinkin kannelliset viinirypälerasiat ovat jo itsessään melkein minikasvihuoneita.
Siemeniä ei tarvitse peittää mullalla. Sen sijaan kastenlin ne ja laiton päälle mustaa muovia (jätekassi), ja vielä sanomalehden, koska versot itävät parhaiten pimeässä. Siirsin lämpimään paikkaan ja aloin odotella.
Avasin peitteitä vuorokauden välein ja tarkistin kosteustilanteen. Lähellä lämpöpatteria olevat viljelmät kuivuivat yllättävän nopeasti muovikääreistä huolimatta. Eli kosteuden suhteen kannattaa olla tarkkana. Toisaalta liika märkyys saa aikaan versojen tukehtumisen ja joku ikävä homekin voi alkaa kasvaa joukossa. Jos näin käy, viljelmä on valitettavasti kompostikamaa, sillä homerihmastot saastuttavat koko kasvin, eikä hometta todellakaan pidä syödä! Parin vuorokauden kuluttua kalpeat sirkkalehdet olivat ilmaantuneet näkyviin ja poistin peitteet. Ja vielä kaksi vuorokautta kasvatusta päivänvalossa ja oltiin tässä vaiheessa:

Omat mikrovihreät ne täällä: Parsakaalia

Toinen superverso: Auringonkukka

Molemmat näistä ovat todella miellyttävän makuisia, parsakaali aavistuksen verran kirpsakka. Olen nyt leikellyt niitä salaatteihin, leivän päälle. Vähän heitin vihersmoothienkin sekaan, mutta omat mikrovihreät tuntuvat kuitenkin niin kallisarvoisilta, että olen lähinnä nautiskellut mausta au naturelle.

Kaikenlaista muutakin voi kasvatella, ja omasta keittiönkapistakin löytyy aineksia tehovihreisiin. Kannattaa kokeille esim. kuivattuja herneitä ja sipulin/valkosipulin versoja, myös tattaria voi versottaa. Virallisina versotussiemeninä löytyy esim. Hyötykasviyhdistykseltä edellä esiteltyjen lisäksi ainakin retiisiä, vihannesportulakkaa, punamangoldia, vihannes- ja vesikrassia sekä villisinappia.

Ja mitä sitten tuli kasvateltua:

Parsakaalin idut ja versot ovat itusarjan superotteiljoita. Niissä on vielä huomattavast runsaammin antioksidantteja kuin täysikasvuisessa parsakaalissa ja erityisesti sulforafaania. Tässä suhteessa 30 g ituja/versoja on todettu vastaavan 11/2 kg täysikasvuista kaalia. Juuri tämä antioksidantti on liitetty syöpää ehkäiseviin tekijöihin ja parsakaali, erityisesti sen idut ovat olleet runsaan tutkimuksen kohteena. Niillä on todettu olevan muitakin vatsan hyvinvointia ja terveyttä edistäviä ominaisuuksia ja säännöllisen käytön on todettu mm. vähentävän riskiä sairastua vatsahaavaan, ja muihin vatsan alueen infektioihin, jotka altistavat mm. vatsasyövälle (kovaa faktaa täältä). Lisäksi, kuten parsakaalissa, myös sen iduissa ja versoissa on valtavasti (tai siis vielä enemmän) vitamiineja, erityisen runsaasti C- K- ja A-vitamiinia. Lisäksi kuitua, rautaa ja kalsiumia saa popsimalla näitä superituja. - Ja tämä kaikki nyt omalta ikkunalaudalta. Wow!