Suomi-superfoodia: Männynkukka-smoothie ja vuohenmaitoviikset

Männynkukka-voimaa

Viikonlopun villivihannes-kurssillamme maistelin Adelan johdolla mm. männynkukintoja ja jäinpä heti koukkuun. Emikukka on kaprismaisen muikea lisä vaikkapa salaattiin. Siitepölyä tuprahtelevat hedekukat taas silkkaa superfoodia. Hyvä osoitus siitä, että tuo monien suussa ikävältä maistuva sana ei aina tarkoita ulkomaan eläviä, joiden nimiä ei kunnolla osaa lausua saatika kaukomailta rahdattuja kalliita pussukoita.

Männyn siitepöly on täynnä luonnollisia hormoneja, mm. testosteronia, lukuisia hivenaineita, vitamiineja, aminohappoja ja entsyymejä. Lista on sen verran pitkä, etten tässä jaksa sitä luetella, mutta lyhyesti kyse on siis erittäin ravintorikkaasta ruoka-aineesta, jota kasvaa ihan siinä käden ulottuvilla, suomalaisessa suvimaisemassa.

Männyn siitepölyä on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä reilut pari tuhatta vuotta mm. estämään ikääntymistä, lisäämään elinvoimaa ja vastustuskykyä. Ennen kaikkea männyn siitepöly kuitenkin tasapainoittaa hormonitoimintaa sekä miehillä että naisilla. Siitepölyvalmisteita saa hankittua sisäsiististi ympäri vuoden lisäravinteena, mutta lähiruoan ystävä suuntaa juuri nyt lähimpään männikköön. - Tässä kohtaa kannattaa kuitenkin muistaa, että männyn saati kuusen kerkät eivät kuulu jokamiehen oikeuksien piiriin, joten niiden keruuseen tarvitaan periaatteessa maanomistajan lupa. Mänty kasvaa kuitenkin yleisenä monella pihapiirissä ja myös puutarhoissa kasvavat vuori- ja sembramänty tuottavat palleroisia kukintoja.

Ei pelkkää superfoodia

Moni muukin on huomannut männyn tutottavan herkullista satoa. Käväisin juuri Sasu Laukkosen, Mariaana Nelimarkan ja Christer Lindgrenin uuden kasvisruokakirjan julkkareissa (Vihreä Pöytä - Oivaltavia kasvisruokia kaskinauriista karviaiseen). Sasu (Chef & Sommelier) puhui omassa osuudessaan lämpimästi sesonkiruoan puolesta, josta villinä esimerkkinä männyn kerkkä. Sitä löytyy kirjan jälkkärireseptistä, jonka lisukkeena on vinkki hetken herkun säilömiseksi talven varalle. Kirjasta varmasti myöhemmin lisää, jahka ennätän siihen perehtyä tarkemmin.

Toinen raaka-aine, joka on viime aikoina viihtynyt lautasellani - tai mukissani on vuohen raakamaito. Mietiskelin tovin, laitanko asiasta blogiini ollenkaan, sillä nelivuotisen olemassaolonsa aikana Keittiökameleontin linja on ollut täysin kasvisperäinen, hunajaa lukuunottamatta. Tämä on kuvannut omia mieltymyksiäni mutta myös sitä, minkä edistämisen koen ruokakulttuurissa tärkeäksi.

Todellisuudessa olen kuitenkin muutamia ehdottomuuskausia lukuunottamatta pikemminkin intuitiooni luottava fleksari ja valinnoissani kuuntelen tarkasti myös, mitä keholla on kerrottavana. Viime aikoina se on ynähdellyt vuohenmaidon perään, ja kun jääkaappiimme ilmestyi pullollinen Eliksiiriä (aka vuohen luomuraakamaitoa), tuntui sen lisääminen aamusmoothieen luontevalta.

Yleensä maitotuotteet saavat vatsassani kupletti-orkesterin soimaan, mutta vuohen raakamaidosta laskeutuu rauha. Lehmänmaito ja vuohenmaito eroavatkin merkittävästi toisistaan mm. proteiinirakenteen ja sisältämiensä entsyymien suhteen. Lyhyesti: vuohenmaito ei samalla tavalla allergisoi, aiheuta laktoosin imeytymispulmia tai provosoi elimistössä hiljaista tulehdustilaa lehmänmaitoon verrattuna. Ja luonto ei tietenkään tarkoittanut maitoa nautittavaksi pastöroituna tai homogenoituna, eli raaka, freesi ja entsyymipitoinen on tässäkin parempi. Raakamaito on toki kallista ja hankalasti saatavaa. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että niin pitäisi eläntuotteiden muutenkin olla. Harvinaista laatuherkkua lautasella.

Mutta mutta... voiko raakaruokailjan lautaselta löytyä eläinkunnan tuotteita?

Sopivasti nautiskeltuani aamun vuohi-vihersmoothieta, eräs toimittaja soitti ja kyseli, voiko raakaruokailija syödä eläinperäisiä tuotteita. Maitoviikset suupielissä olisi tehnyt mieli vastata, että "Mikä minä olen sitä sanomaan!", jäinhän juuri rysän päältä kiinni. Mutta todellisuudessa raakaruokailijatkin ovat monimuotoinen joukko ihmisiä erilaisine mieltymyksineen, ravintotarpeineen ja näkemyksineen. Luulenpa, että kilpailu siitä, kuka on eniten raw on vanhanaikaista ja merkit viittaavat pikemminkin siihen, että tiukkojen kategorisointien aika on ohi. Sen sijaan myös yhä useampi sekasyöjä kiinnittää valinnoissaan huomiota laatuun. Ja se, että tykkää syödä ruokaa raakatyyliin valmistettuna ei tarkoita sitä, että pitäisi olla puhtaasti kasvissyöjä. Satunnainen nakkien himotus ei sulje ketään ulos raakareseptien herkullisesta maailmasta. Ja voihan toki monia eläinperäisiä ruoka-aineita nauttia myös raakana tai raakakypsytettynä. 

Mutta nyt vihdoin se resepti, joka on tehnyt minut onnelliseksi jo monena aamuna. Lieneekö syy vuohenmaidon tryptofaaneissa, männyn kukkien hormoneissa vai mansikoiden antioksidanteissa, tätä eliksiiriä tulen muistelemaan myös talvipakkasilla.

Männynkukka-smoothie

• kourallinen siitepölyä sisältäviä männyn hedekukkia
• 2,5 dl vuohen (raaka-)maitoa
• 2,5 dl pakastemansikoita
• 3 pehmeää taatelia (liota tarvittaessa vesitilkassa ja käytä myös liotusvesi smoothieen
• hiukan vettä tarvittaessa
• (kourallinen tuoreita nokkosia)

Laita tehosekoittimeen männyn kukinnot. Jos mukana menee muutama neulanen, ei haittaa, sillä ne sisältävät runsaasti c-vitamiinia ja ovat terveellisiä muutenkin. Lisää vuohenmaito, mansikat, taatelit (kivet poistettuna) sekä nokkoset, jos käytät niitä. Surauta samettiseksi aamujuomaksi ja lusikoi hitaasti maistellen.

Vege-gyros hortapedillä

Nälkäisten teinien kansoittamassa taloudessamme syödään soijatuotteita, sillä niistä syntyy helppoa ja nopeaa arkiruokaa. Myös kuivatut soijarouheet, fileet ja biitit ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Soijaproteiini, olipa se sitten tofuna, tempehinä tai kuivattuina proteiinikakkakaroina kannattaa aina marinoida ja hakea vielä paistopintaa joko pannulta tai uunista.

Soija saa usein luonnostaan makuhermot kumartamaan kohti itää ja hakemaan maustamisvaihtoehtoja sieltä päin. Itse kuitenkin inspiroidun aika simppeleistä välimerellisistä vaihtoehdoista. Ja koska villivihanneskausi jyllää, soijafileetkin päätyivät hortatunnelmissa kreikkalaiseen kuosiin. Vege-gyros syntyy pikamarinoimalla kuivat fileet mausteisessa keitinliemessä ja paahtamalla vielä uunissa. Herkun voi tarjota ihan perinteiseen tapaan pitaleivän välissä tsatsikilla ja vihanneksilla höystettynä, mutta omani päätyi villivihannespedille. Jos vuohenputken metsästyksessä ei ole onnea, vihreän alustan voi loihtia myös tuoreesta pinaatista. Olen tarjonnut hortapetiä sekä raakakypsennettynä, että perinteisemmin freesattuna. Molempiin vaihtoehtoihin on ohje alla. Samoin lemppari-tsatsikiin, joka on raw.

Vege Gyros

• Paketti Soyappétit soijafileitä
• 4 1/2  dl kasvislientä TAI 4 1/2 dl vettä + 1 rkl kasvisliemijauhetta
• 1 tl soijakastiketta
• 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 tl sipulijauhetta
• 1 tl jeeraa
• 1 tl jauhettua korianteria
• n. 1/4 tl (ripaus) kanelia
• 2 tl kuivattua oreganoa
• 2 laakerinlehteä
• 1 rkl balsamicoa
• ripaus cayenne-pippuria
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 5 aurinkokuivattua tomaattia silputtuna (mieluiten kuivattuja)
• reilut rouhaistu mustapippuria myllystä
• oliiviöljyä

Kuumenna kasvisliemi kattilassa ja lisää mausteet öljyä lukuunottamatta. Kun seos kiehuu, lisää joukkoon soijafileet ja anna hautua n. 10 min. kansi päällä. Lisää tarvittaessa kasvislientä, jos uhkaa huveta. Lämmitä sillä aikaa uuni 225 asteeseen.

Siirrä pehmenneet soijafileet uunivuokaa ja kaada lientä pohjalle sen verran, että soijafileet eivät takerru vuokaan kiinni. Valele oliiviöljyllä ja paahda uunissa 10-20 min. tai sen verran, että fileet saavat hieman väriä. Valmista sillä aikaa vihannespeti.

Hortapeti

• ISO kulhollinen mietoja villivihanneksia (vuohenputki, horsma, jauhosavikka, peltokanankaalin lehdet, voikukan lehdet jne. sekä nokkonen - jos kypsennät lisukkeen) TAI tuoretta pinaattia
• nippu villiä tai kasvatettua ruohosipulia
• 1 tl laadukasta suolaa
• 1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
• 1 tl sinappia
• n. 2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1 tl hunajaa tai vähän reilummin agave-siirappia
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• ripaus jauhettua muskottipähkinää

a) Raw food -kypsennys: Sekoita vihannesseokseen kaikki mausteet ja puristele seosta käsin niin kauan, että lehtien rakenne pehmenee. Tarkista maku ja lisää suolaa, sitruunaa tai hunajaa/agavea tarvittaessa.

b) Hella-kypsennys: Kaada suuren kasarin pohjalle hieman oliiviöljyä. Siirrä villivihannekset kasariin ja freesaa vihanneksia keskilämmöllä jatkuvasti sekoitellen, kunnes seos on pehmennyt eli noin parin minuutin ajan. Huom! Nyt joukossa voi olla myös nokkosen lehtiä. Lisää vielä oliiviöljyä, mausteet ja tarkista maku.

Siirrä vihannesseos tarjoiluastian pohjalle ja asettele päälle soijafileet. Tarjoa kyytipoikana tsatsikia. Tässä oma lempparireseptini:

Raw Tsatsiki

• 1/2 tl suolaa
• 2 kurkkua
• 2 1/2 dl cashew-pähkinöitä (liota väh 1/2 tuntia)
• 1/2 - 1 stiruunan mehu (riippuen kuinka hapanta haluat)
• 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
• 1 tl hunajaa
• reilusti mustapippuria
• tuoretta minttua

Kuori kurkut ja halkaise pituussuunnassa. Koverra siemenet pois pikkulusikalla. Säästä pähkinäjugen tekoon. Leikkaa kurkku niin ohuiksi tikuiksi kuin kärsivällisyys riittää ja sekoita joukkoon suola. Anna marinoitua puolisen tuntia ja kaada irronnut neste talteen.

Valuta ja huuhtele liotetut cashewit. Laita tehosekoittimeen ja jauha muruiksi. Lisää kurkkujen sisusta sekä kukkuviipaleista irronnut neste, sitruunan mehu, valkosipuli ja hunaja. Tehosekoita paksuksi mutta mahdollisimman sileäksi massaksi. Lisää tarvittaessa vettä. Tarkista maku ja lisää lopuksi kurkkusuikaleet, rouhittua mustapippuria sekä tuoreita mintun lehtiä. Taivaallista myös falafelien kanssa tai muuten vain dippinä.

Reseptin tarjoaa: Soyappétit

Vaahterankukkamurot

Meillä ei ehkä ole hanamia, mutta vaahteran kukkien allakin voi herkistyä. Kun vaahtera kukkii, kesä on melkein täällä ja uhkean metinen tuoksu täyttää ilman. Puiden kukkavaahto kestää tosin vain hetken. Nyt se on jo poissa.



Säilöin kuitenkin osan purkkiin ja tein niistä vaahteramuroja. -Tietenkin :)

Vaahteramurot

• 2 l tattarin ituja
• 2 - 3 rkl vaahterasiirappia
• ripaus laadukasta suolaa
• 2,5 dl kuivattuja vaahteran kukkia

Sekoita juuri ja juuri itäneeseen tattariin vaahterasiirappi ja suola. Kuivattele kuivurissa tai uunin alaosassa n. 40 asteessa yön yli (tai kunnes tattari on rapeaa). Sekoita joukkoon kuivattuja vaahteran kukkia. Muitakin mietoja syötäviä kukkia voisin kokeilla. Säiytä kannellisessa purkissa kuivassa ja viileässä. 

Hyviä asioita: Silmusalaatteja ja spelttinäkkäriä

Pari viime aikoijen lempparituotetta: silmusalaatit ja speltti-mustikkanäkkäri. Molemmat ovat omassa luokittelussani uutuustuotteiden joukossa, vaikka kyllä niitä on kauppojen hyllyltä löytynyt jo jonkin aikaa.

Idätän useimmiten itse mutta aina ei ehdi eikä jaksa. Valmis-itujen ja versojen valikoima on ollut aika suppea mutta nyt markkinoille on ratsastanut Silmusalaatti. Olen katsellut runsaan ja jännän näköisiä boxeja mm. Ruohonjuuren ja Stockan salaattitiskeillä, mutta hieman tyyrin puoleinen hinta on estänyt niitä siirtymästä ostoskoriin. Sain kuitenkin maisteltavaksi näytteet ja sen jälkeen hinta on tuntunut aivan kohtuulliselta. Laadusta nimittäin maksaa mielellään, varsinkin kun yhdestä rasiasta riittää... ja riittää vielä seuraavallekin aterialle. 

Toisin kuin monissa valmisiduissa, silmusalataatit on idätetty suoraan myyntipakkauksessa ja viherrytetty kunnolla. (Siis ne sirkkalehtiä tekevät versiot). Ituset jatkavat kasvuaan pikku yksiössään  ostopäivän jälkeenkin säilyvät raikkaina ja rapeina jääkaapissa.

Erityisen ilahduttavaa on se, että Silmusalaatilla on valikoimassaan omat suosikkini parsakaali ja retiisi ja näiden lisäksi herne ja vehnä. Tuottaja Heidi Jungarin mukaan valikoimiin etsitään myös jatkuvasti kiinnostavia uusia vaihtoehtoja. - Sipuli ja punajuuri olisivat ainakin omissa toiveissani. Tuotteet ovat myös luomua ja pääkaupunkiseutulaisille lähiruokaa.

Viime päivien fast food -lounas onkin koostunut mahtikourallisesta ituja avokadopedillä, ohuen ohuen spelttinäkkärin päällä. Mausteeksi riittää ripaus suolaa ja pari tippaa sitruunan mehua.

Rouskuleivän ystävänä hapanjuureen valmistettu spelttinäkkileipä on maistunut, kun en ole jaksanut kuivatella itselleni kräkkereitä. Ja mustikka ja lempeästi hapan speltti ovat tyylikäs yhdistelmä.

Sekä silmusalde että näkkärit ovat mielestäni hyvä esimerkkejä aidoista ja ajatuksella tehdyistä asioista, joita ilahduttavasti alkaa ujuttautua isojen ruokatalojen hallitsemille markkinoille. Siksi nostan mielelläni esiin tällaisia pientuottajien juttuja, joiden taustalla on ehkä vähän idealismia, mutta ennen kaikkea uskoa aidosti hyviin asioihin. 

Villiyrtti Panzanella - ja miten vuohenputken tunnistaa

Äkisti lämmennyt sää on saanut kevätkesän villivihreät vauhdilla sesonkiin niin, ettei perässä meinaa pysyä. - Pihlajan silmut menivät jo. Ja samoin käy kohta vuohenputkelle ja horsmalle, joiden parhaat palat ovat juuri maasta nousseita taiminuppuja. Äkkiä metsään siis! 

Molempia kevätherkkuja onkin tullut viime päivinä laidunnettua ja iltaisin on syöty simppeliä hortaruokaa, josta esimerkkinä alla oleva Villiyrtti Panzanella. Ennen ohjetta kuitenkin pari sanaa siitä, miten vuohenputken tunnistaa (kun siitä usein kysytään). 

Voikukka ja nokkonen ovat useimmille tuttuja rehottajia, mutta vuohenputki on vähintään yhtä yleinen kasvi ainakin eteläisessä Suomessa. Se valtaa joutomaat, tien pientareet, valoisat metsänpohjat ja levittäytyy tihulaisen tavoin myös pihapiiriin. Tähän aikaan sen lehdet muodostavat tasaisen vihreän maton, johon myöhemmin kesällä nousee valkoisia kukkaviuhkoja.

Yläkuvassa vertailun vuoksi vuohenputken ja toisen tienpientareiden kunkun, koiranputken lehdet. Aika eri näköiset, vai mitä? Vaikka koiranputki on periaatteessa myös syötävä (vaikkakin aika vahvan makuinen), sen erottaminen muista putkikasveista on vuohenputkea haastavampaa ennen kukkavaihetta. Ja koska putkien joukosta löytyy myös muutama todella myrkyllinen tapaus, kuten  hukanputki tai myrkkykeiso, ei kannata ottaa turhia riskejä. 

Nuori vuohenputki on kuitenkin helppoa tunnistaa komisormisista lehdistä, joita kasvaa samassa varressa aina kolmen setti. Myös lehtivarsi on malliltaan kolmikulmainen.

Ja horsmavauvit taas näyttävät tältä:

Molemmat sopivat mietoina salaatteihin ilman kypsennystä. Ne voi myös halutessaan kevyesti freesata pannulla. Itse valmistan miedot vihreät kuitenkin samaan tapaan kuin lehti- ja parsakaalin, vaivaten kevyesti suolan ja sitruunan kanssa. Vihreiden lehtien rakenne pehmenee ja muuttuu mehukkaaksi.

Tämänkertaiseen salaattiin päätyi myös kaappiin kuivumaan unohtunut, itse leivottu spelttileipä. Kiitos nerokkaiden italialaisten, käppänä koki ylösnousemuksen panzanella-salaatissa.

Hortasalaatin sytyttämissä kreikkalaistunnelmissa mieli alkoi tehdä myös luomufetaa, jota murustelin lopuksi salaatin joukkoon. Fetan voi salaatissa korvata itse hapatetulla kiinteällä cashew-juustolla tai jollain valmiilla vegejuustolla. Vuohenmaitotuotteet ovat kuitenkin viime aikoina hiippailleet pitkästä aikaa lautaselleni ja ruokamieltymyksissäni on tapahtunut muitakin muutoksia. Mutta tarkempaa ruokapohdiskelua myöhemmin.  Sllä nyt kutsuu Kaikkien Hävikkisalaattien Äiti:

Villiyrtti Panzanella

• 300 - 400 g kuivahtanutta leipää
• reilu kulhollinen mietoja villivihanneksia (esim. vuohenputkea, horsman versoja, nuoria vaahteranlehtiä, pehmeitä voikukanlehtiä...)
• 1 rkl sitruunan mehua tai omenaviinietikkaa
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 2 tl hunajaa
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl dijon-sinappia
• 3 vartta kevätsipulia tai nippu ruohosipulia
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 3 - 4 tomaattia
• 150 g luomufetaa TAI jotain vegaanista juustoa
• mustapippuria
• vielä hieman suolaa tarvittaessa

Kuutioi leipä. - Huom! Jos leipä on päässyt todella kovaksi, pehmennä ensin vesitilkassa ja paloittele vasta sitten. Voit tässä vaiheessa sekoittaa kuutioihin hieman valkosipulimurskaa ja oliiviöljyä ja käytä sitten kuutiot kevyesti uunissa, kunnes saat krutonkeja. - Laita leipäkuutiot kulhoon. Kastele sormenpäät ja ripottele vesipisaroita kuutioille. Toista pari kertaa sekoittaen välillä. Jätä kannen alle pehmenemään ja valmista sillä aikaa salaatti.

Revi salaattiyrttien lehtiä tarvittaessa pienemmiksi. Halkaise paksuimmat horsmanversot, jos niitä käytät. Poista voikukanlehdistä keskiruoti. Sekoita salaattiseokseen sitruunanmehu/viinietikka, suola, sinappi ja hunaja ja hiero käsin, kunnes massa pehmenee hieman. Murskaa valkosipulinkynnet ja lisää seokseen, samoin öljy. Poista tomaateista sisus (säästä jotain muuta käyttöä varten) ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Silppua sipulinvarret/ruohosipuli. Pyöräytä nämä salaatin joukkoon. Lisää myös hieman pehmenneet leipäkuutiot. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Murustele lopuksi päälle feta tai jokin vegejuustovaihtoehdoista. Rouhi reilusti mustapippuria.

Keväisiä raakareseptejä Voi Hyvin -lehdessä

Viimeisimässä Voi Hyvin -lehdessä on pieni nosto keittokirjastani Raakaruoka-aika! sekä lukijaetu kirjan tilaajalle. Oman kirjan löytyminen Voi Hyvin-lehden sivuilta on eräänlainen etappi ruokaseikkailussani. Lehti nimittäin on osasyyllinen siihen, että aikoinaan kiinnostuin täysipainoisesta kasvisruoasta! 

Tuohon muinaiseen aikaan 90-luvun alussa ei juuri ollut tarjolla kiinostavia suomenkielisiä kasviskeittokirjoja (eikä oikein nettiäkään, puhumattakaan ruokablogeista!). Voi Hyvinissä oli uudenlaisia freesejä ohjeita, joissa oli käytetty monipuolisesti kasviksia ja mausteita. Tilasinkin lehteä suureksi osaksi inspiroivien ruokajuttujen vuoksi.

Lehden tuolloisen päätoimittajan Marikka Burtonin ja ruokatoimittaja Maria Oraviston kirja "Voi Hyvin

Kasvisherkut" taisi olla ensimmäinen itse ostamani keittokirja ja opiskelijabudjetilla tarkkaan harkittu ostos.

Enää ei Voi Hyvin kolahda postiluukustani tilattuna, mutta ostan irtonumeroita silloin tällöin. Ruokaohjeiden sijaan lehdessä kiinnostavat nykyään enemmän elämäntaitoon, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja vastuulliseen elämäntyyliin liittyvät jutut. Viimeisimmän Rakkaus-teemanumeron luettuani kävi kuitenkin mielessä, että voisin hyvinkin taas ryhtyä tilaajaksi.

- Psst. puhelinmyyjät älkööt vaivautuko, sillä osaan tehdä tilauksen itsekin :) Edullinen vaihtoehto tilauksen tekemiseen löytyy täältä: http://www.lehtikuningas.fi/

Samasta lehdestä löysin myös pari aukeamaa herkulliselta vaikuttavia raakareseptejä ja aloittelijan tietopaketin aiheesta. Reseptit eivät ole käsialaani, mutta sellaisia, joita pyöräyttäisin kyllä mielelläni itsekin.

Äitienpäiväherkut: Lucuma-vadelmakakku ja metsäretki

En tiedä kumpi oli tänä vuonna parempaa, äitienpäiväkakku vai keväisen luonnon ihmettely ja eväiden syönti metsäretkellä. Resepti jälkimmäiseen herkkuun on yksinkertainen: Tarvitaan yksi metsä, hyvät jalkineet ja riittävästi aikaa. Ja ne eväät. Kakun valmistus oli hieman monimutkaisempaa, joten siihen kohta tarkemmat ohjeet.

Täydelliseen kakkuelämykseen valmistautuminen alkoi jo aamulla. - Tämän makeampi tuskin voi äitienpäiväkortti olla.

Tein äitienpäiväkakun ihan itte. Mies ei ole (vielä) löytänyt sisäistä raw-leipuriaan ja lapsi on erikoistunut suklaamuffineihin. Mutta mikäs sen mukavampaa kuin viettää hetki keittiössä ja sekoitella taikinaan omia lempiherkkujaan siinä järjestyksessä kuin mieleen juolahtaa. Pähkinät, mantelit ja siemenet jäivät tällä kertaa pussiin, sillä teki mieli kokeilla leipomista lucumalla ja marjajauheilla. Kakusta tuli marjaisan makea ja raikas.

Marjaisan makea Lucuma-vadelmakakku (Raw, gluteeniton, pähkinätön)

Sain testattavaksi Berryfectin marjajauheita
ja mainostan niitä nyt aivan avoimesti.
Maku on täyttä tavaraa.

Pohja:

• 2,5 dl lucumaa 
• 1,25 dl tiikeripähkinäjauhetta (tilalla voi käyttää myös mantelijauhetta)
• 2 mittaa steviajauhetta (tai 4 tippaa nestemäistä steviaa tai 2 rkl hunajaa)
• 1 tl vaniljaa 
• 2 rkl hunajaa 
• 2,5 dl pakastekuivattuja vadelmia (esim. Bio King)
• 2 kypsää banaania 
• 1 dl kaakaovoita (sulatettuna) 
• ripaus laatusuolaa 

Soseuta banaanit. Sulata kaakaovoi vesihauteessa ja sekoita banaanisoseeseen. Murskaa vadelmat ja sekoita keskenään kuivat ainekset. Yhdistä banaanivoihin. Muotoile irtopohjaista kakkuvuokaa (halk. 20 cm) apuna käyttäen taikinasta kaksi n. 1 cm paksuista levyä. Siirrä jääkaappiin jähmettymään ja valmista sillä aikaa täyte.

Täyte:

• 1 dl irish moss -geeliä (tai agar agar -hyytelöä)
• 1 dl kaakaovoita (sulatettuna)
• 2 banaania 
• 1 rkl mustaherukkajauhetta 
• 1-2 mittaa steviajauhetta (tai 2 - 4 tippaa nestemäistä steviaa tai hunajaa maun mukaan) 
• 1 tl soijalesitiinijauhetta
• Valmista irish moss -geeli (esim. tämän ohjeen mukaan) ja sulata kaakaovoi. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ja lisää kaikki täytteen aineet. Jatka blendaamista, kunnes saat tasaisen seoksen.

Kaada täyte pohjalevyn päälle ja siirrä jääkaappiin n. 1/2 tunniksi tai n. 10 min. pakastimeen. Laita jähmettyneen täytteen päälle toinen levy kanneksi. Kannen voi leikata valmiiksi viipaleiksi, jolloin valmista kakkua on helpompi leikata. Reunustin oman kakkuni myös pakastekuivatuilla mansikkalastuilla, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Siirrä jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Kakun voi tarjota sellaisenaan ja siivilöidä päälle vain kevyesti jotain marjajauhetta. 

Juhlapäivän kunniaksi vatkasin päälle kookoskermakuorrutuksen. Mutta ensin käytiin metsässä. Laitoin siksi aikaa kookosmaitopurkin jääkaappiin odottamaan.

Parint tunnin ja parin kymmenen valokuvan jälkeen maistui pehmennetty parskaalisalaatti, granaattiomenamehu ja aprikoosi-rosmariinikräkkerit.

Luontoelämysten kyllästämänä surautin kotiin tultua vielä kermat:

Helppo kookoskerma:

• 1 prk kookosmaitoa (täysrasvaista)
• reilu 1 rkl neitsytkookosöljyä (juoksevana)
• 1 tl vaniljaa
• hunajaa tai muuta makeutusta maun mukaan

Laita kookosmaito jääkaappiin hyvissä ajoin ennen vatkaamista (vaikkapa ennen retkelle lähtöä). Avaa tölkii pohjasta käsin ja valuta neste kulhoon. Lusikoi toiseen kulhoon kiinteä kookoskreemi ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi. Lisä sula kookosöljy ohuena nauhana samalla voimakkaasti vatkaten. Lisää loput aineet ja mausta sopivaksi. Levitä kakun pinnalle tai pursota ruusukkeiksi.

Viimeistelin kakun vadelmilla, tuoreella mintulla ja siitepölyrakeilla. Ihana mies yllätti vielä pullollisella Franciacortaa. Tähän ei äipällä ollut enää mitään lisättävää.

Karamelloitu appelsiinivinegretti

"Olipa kerran kaksi pientä appelsiinia, jotka löytyivät muumioituneina hedelmäkorin pohjalta..."

Valitettavasti tunnustan, että olen kuullut tämän tarinan vähän turhan monta kertaa ja tiedän miten se päättyy: Kompostikopla hautaa appelsiinien maalliset jäänteet.

Mutta tällä kertaa tarina saikin onnellisen lopun. Päätin rohkeasti kohdata muumioappelsiinien kirouksen ja kävin kikkaroiden kimppuun kokkiveitsi ojossa. Sivalsin appelsiinit halki päättäväisellä ranneliikkeellä ja sisältä paljastui edelleen aivan mehukas sydän. Loistava testikohde netistä bongaamalleni karamelloidun sitrusvinegretin ohjeelle. 

Muutin tangeriini-soosin ohjetta hieman omiin tarpeisiini:  Kastoin ensin appelsiininpuolikkaat kookospalmusokeriin

ja paahdoin kuumalla pannulla, kunnes sokeri alkoi karamelloitua.

Vahdin pannua silmä kovana, ettei sokeri päässyt palamaan.

Annoin puolikkaiden jäähtyä ja puristin niistä sitten mehun, jonka karamellikuorrutus maustoi makeaksi.

Koska mehua tuli reilusti yli tarpeen, testasin kahta versiota. Toiseen soseutin appelsiinin kanssa niin ikään jääkaapin perukoilta löytyneet ananaskirsikat. Toisen erän valmistin ilman.

Kumpikin vinegretti oli sulaa kultaa, mutta ananaskirsikkainen vielä jalompaa.

Karamelloitu appelsiinivinegretti

• 1 appelsiini
• kookospalmusokeria
• 2 rkl valkoista balsamicoa tai siideriviinietikkaa
• (10 ananskirsikkaa)
• laatusuolaa maun mukaan
• mustapippuria
• 1/2 tl sinappijauhetta
• 1/2 tl sipulijauhetta

Halkaise appelsiini ja kasta hedelmäpuolet kookossokeriin. Laita sokeroitu puoli alaspäin paksupohjaiselle pannulle ja kuumenna, kunnes sokeri sulaa ja alkaa kuplia. Anna sokerin karamelloitua mutta varo, ettei pääse palamaan. Siirrä pannu sivuun ja poimi varovasti appelsiininpuolikkat jäähtymään. Purista appelsiineista mehu. Jos käytät ananaskirsikoita, soseuta ne appelsiinimehun kanssa sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Vispilöi käsin kaikki kastikeainekset sileäksi vinegretiksi. Tarkista maku. Käytä heti tai säilytä jääkaapissa kannellisessa purkissa. Soosista riittää hyvin pariinkin salaattiin. Tänä iltana salaattipediltä löytyi mm. parsaa ja fenkolia. Ja avokadoja, tietenkin.

Vihreää parsaa sitruuna-salviakermassa

Horsman versoja odotellessa olen pyörinyt parsatiskien ympärillä.

Vihreä sesonkiherkku on mielestäni maukkaimmillaan grillattuna tai kevyesti paistettuna. Olen kuitenkin testaillut myös useita raw food-versioita parsasta. Raakana vihreä parsa on ihan kelpo vihannes mutta olen jäänyt kaipaamaan aidosti parsamaista makua. Sen sijaan raa'an parsan rakenne on miellyttävä, ja tämä on saanut tarttumaan parsahaasteeseen yhä uudelleen.

Tänä keväänä keksin marinoida parsan varsia kevyesti ja pehmentää makua miedossa kuivauslämpötilassa. Valmistin sitruunalla ja salvialla maustettua pinjansiemenkermaa ja Bingo! - siinä se on. Kevään suosikkireseptini.

Soosi sopii toki myös kevyesti grillatulle parsalle, jos pidät kypsennetystä edemmän. Keittelyt sen sijaan kannattaa unohtaa ellei halua liuottaa hienoja makuja keitinveteen.

Sitruuna-salviaparsa sopii sellaisenaan lisukkeeksi mutta on aivan törkeän hyvää myös risoton tapaan valmistetun avokado-quinoan kanssa. Keitetyn quinoan karhea maku juttelee samaa kieltä raakalaisparsan kanssa.

Parsaa ja sitruuna-salviakermaa (4:lle lisukkeeksi)

• 2 nippua vihreää parsaa

Marinadi:

• ripaus laatusuolaa
• 2 tl sitruunan mehua
• 1 tl agavesiirappia tai muuta makeutusta

Sitruuna-salviakerma

• 1 luomusitruuna, mehu ja kuori raastettuna
• reilu nippu tuoretta salviaa
• 1 tl dijon-sinappia
• 1 valkosipulinkynsi 
• 1 rkl agave-siirappia tai mietoa hunajaa
• 1 rkl siideriviinietikkaa
• mustapippuria
• 1/2 tl suolaa ( tai maun mukaan)
• 1,5 dl mietoa oliiviöljyä
• 1 dl pinjansiemeniä
• 2 rkl vettä

Napsauta parsoista pois kova kanta kuori varret ohuelti. Halkaise varret pitkittäin suikaleiksi. Sekoita marinaidiaineksiin ja siirrä uunivuokkaan ja n. 40 asteiseen uuniin (meidoin lämpö ja uuniluukki hieman raolleen tuettuna) tai kuvuriin pariksi tunniksi. Parsat rentoutuvat lämmössä ja maku voimistuu.

Sekoita sillä aikaa salviakerma tehosekoittimessa tai saivasekoittimella. Lisää vettä sen verran, että saat löysää majoneesia muistuttavan soosin.

Valuta ylimääräinen neste parsoista. Sekoita osa salviakermasta parsoihin. Tarjoa loput erillisestä astiasta.

Tässä ollaan lähdössä Raw Brunssille. Siksi hieman karu esillepano...