Kuppilakierros Tallinnassa

Tallinna on mukava. Pika-aluksilla sinne kiitää Helsingistä vajaassa parissa tunnissa ja heti on irti arkikuvioista. Yöpyäkään ei tarvitse, sillä päivän ensimmäisen ja viimeisen lautan väliin mahtuu tilaa kahviloissa istuskeluun, puistoissa käyskentelyyn, shoppailuun, museokierrokseen ja vanhan kaupungin kujilla seikkailuun. Silti ei ole kiire minnekään, sillä Tallinna on kompakti helmi. Visiitti tulee halvemmaksi kuin junakyyti Helsigistä Tampereelle ja tyydyttää monin verroin enemmän matkailuviettiä, kulttuurista happivajetta sekä esteettisiä ja makuhermoja. Ja Tallinna muuttuu koko ajan ja vaikka olen käynyt siellä lukuisia kertoja, joka kerran löydän jotain uutta.

Sataman vieressä sijaitseva Kalamajan kaupunginosa on pessyt kasvonsa kokeilevaksi ja luovaksi kaupunkiympäristöksi. Vanhaa ja kaunista on kunnostettu ja räjähtäneille neuvostobunkkereille keksitty uutta käyttöä. Aamukahville poikkesimme kahvila Boheemiin, jossa oli hetkellinen ruuhka. Sisältä löytyi silti viihtyisiä nurkkauksia, joissa kahvikupillisen ääressä saattoi viettää aikaa rauhassa. Tosin soijalatten ystävät älkööt vaivautuko, täällä lisukkeet ovat ehtaa maitotuotetta. Kakutukseen listalta saattoi tilata esim. kirsikka-juustokakkua (ei sekään vege), joka oli pehmeän raikas lajinsa edustaja.

Vanhakaupunki ei ollut nyt ykköskohteena, mutta pistäydyimme kuitenkin pikaisesti muurien sisäpuolelle. Mukulakivikadulta suoritimme pujahduksen viihtyisälle sisäpihalle, josta löytyy kaupungin paras suklaakahvila Cafe Chocolaterie. Käsin tehdyt konvehdit, kupillinen jasmiiniteetä ja eri kielten sekamelska naapuripöydissä kietoivat leppoisaan lomapäivänirvanaan. Jossain saattoi ehkä sataa (lue: Helsingissä), mutta täällä paistaa taatusti aina aurinko. Yksi maidoton konvehti oli listalla (tummaa suklaata ja portviiniä), mutta valkosuklaakuorrutteinen yrttitryffeli viekoitteli nyt enemmän. Ruusunlehtiä, laventelia ja suussa sulavaa tummaa suklaata. Mies ahersi maireana tukevan palan portviinisuklaakakkua, joka lusikallisen perusteella oli epäilemättä suoraan suklaataivaasta.

Marsipaanipuodissa olisi  päässyt muovailemaan mantelimassamuovailuvahalla.

Museokäynti oli myös suunnitelmissa, mutta vetelehtiminen veti pidemmän korren. Tie johdatti jossain vaiheessa Kalamajan kaupunginosan vanhat teollisuusrakennukset vallanneihin puoteihin: Käsitöitä, hurmaavaa sisustustilpehööriä ja luomutuotteita. - Ja sitten olikin taas aika lepuuttaa jalkoja. Pudel-baarissa tarjotaan oman panimon tuotteita ja laaja valikoima muita herkkuoluita. En ole mikään oluen kittaaja, mutta tyylikkäästi laseittain tarjottu mustaherukka Kriek ja sitruksinen vehnäolut poppelipuun alla miellyttivät viininystävänkin kitalakea. 

Vieressä sijaitsi myös luomu- ja lähiruokaan panostava ravintola F-hoone, jota on kiitelty eri puolilla. Arvoimme hetken ruokapaikan suhteen, mutta suuntasimme sittenkin Kalasadamassa sijaitsevaan Kulttuurikattilaan, jonne on avattu kesäkuun alussa Kanala Kohvik. Alue kokonaisuudessaan on luova ja kokeellinen kaupunkikulttuuriprojekti, josta löytyy mm. yhteisöllistä kaupunviljelyä, taidetta, tapahtumia sekä luomu- ja raakaruokaa tarjoava keittiö. Jos tällainen helmi löytyy lahden takaa, niin pitihän se ehdottomasti käydä kokemassa!

Ilmapiiri oli rento ja menu tarjoilijan mukaan "very interesting". Lista vaihtuu päivittäin ja ruokaa tarjoillaan klo 23 saakka. Täysin vegaanisena olisi tällä kertaa ollut tarjolla norirullat ja raw-kakkua, mutta tilasin myös Waldorfin salaatin.

Mustikkakakku oli kyllä lupaava ja tuoreet mustikat herkullisia, mutta mikään makuhermoja hurmioiva kokonaisuus simppeli salaatti ja auringonkukkapateella täytetyt norirullat ei ehkä ollut. Hyvää yritystä riitti sitten sitäkin enemmän ja paikka toden totta on kiinnostava. Iltahäppeninkiin emme ennättäneet jäädä, sillä oli jo vähän kiire kipittää takaisin lautalle kohti Helsinkiä.

Ehkä ensi kerralla valitsen ruokailuun sen F-hooneen, mutta kuppilakierroksesta jäi kuitenkin hyvä maku. Vanha kaupunki tarjoaa melko varmaa settiä, mutta eniten ruokakulttuurista kuhinaa löytyy muurien ulkopuolelta. Jos Helsingissä kivan ajanviettopaikan löytäminen tuottaa joskus päänvaivaa, Tallinnassa tilanne oli päinvastainen. Päiväreissullakin piti kiirettä, jos halusi ennättää katsastamaan kaikki listalla olleet kuppilat.