Herkkävatsaisen herkkupuuro

Olen puurojen ja varsinkin tuorepuurojen ylin ystävä (tulee tuskin yllätyksenä blogiani seuranneille). Syyskylmän puhallellessa aamusmoothie vaihtuu puurokulhoon ja usein puuroa löytyy myös lounaskiposta. Helppoa ja herkullista.

Joskus liotetusta tattarista, hirssistä tai kaurasta blendatut puurot saattavat kuitenkin olla aikamoinen kuitupommi herkälle vatsalle ja itselleni ne silloin tällöin aiheuttavatkin vatsavaivoja. Varsinkin, jos innostun lusikoimaan puuroa ylenmäärin (se kun yleensä on niin houkuttavan hyvää) tai vatsa on muuten vähän heikommassa kunnossa.

Herkkävatsaisen tuorepuuron ystävän kannattaakin kokeilla semiraakaa puuroa, jossa viljat tai niiden kaltaiset ainekset on kypsenetty mutta muu osa, kuten marjat tai hedelmät ovat tuoretta. Oma viime päivien aamiaisjumitukseni on ollut riisi-tuorepuuro, vieläpä siitä mustasta riisistä, jota innostuin keittelemään putinkiohjetta testaillessa. Olen kyllä lukenut, että täysjyväriisiäkin voisi joissain tapauksissa idättää ja syödä raakana, mutta jo pelkkä ajatus saa väänteitä aikaan suolenmutkissa. Sitä paitsi mustan ja punaisen riisin hieno aromi tulee esiin vain kypsennettynä, vatsaa hellivistä ominaisuuksista puhumattakaan. Keittelen yleensä isomman erän riisiä puuropohjiksi useammille päiville, jolloin aamulla tarvitsee vain hurauttaa ainekset blenderin kautta kulhoon.

Ps. ohjeella valmistuu myös huippuhyvät Amarantti- ja Quinoapuurot.

Riisi-tuorepuuro (1:lle)

• 1 dl keitettyä täysjyväriisiä (mustaa, punaista tms.)
• 1 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
• 1 luomu appelsiinin mehu ja 1 tl raastettua kuorta
• 1/2 tl jauhettua luonnon vaniljaa
• 1/2 tl kanelia
• 2 kuivattua viikunaa
• ripaus suolaa
• 2 dl  pakastemustikoita (tai mustaherukoita tai vadelmia)
• vettä sen verran, että saat sopivan paksuisen puuron.

Tehosekoita kaikki kuohkeaksi puuroksi. Kuorruta herkkulisukkeilla (kuvan annoksesta löytyi sunnuntaiaamun kunniaksi siitepölyrakeita, tuore viikuna ja hampunsiemeniä) ja tarjoa.

Black Rice Pudding - Musta riisivanukas ja lakritsaista mustikkakastiketta

Alpro on tuonut kauppojen hyllylle useita uusia vaihtoehtoja kasvismaidoille. Oma suosikkin on mantelimaito, mutta nyt sain testattavaksi riisimaidon osana Alpro Creative -kampanjaa. Siinä bloggaajia haastetaan käyttämään Alpron soijasta, mantelista, hasselpähkinästä tai riisistä valmistettuja juomia leivonnassa ja ruuanlaitossa luovalla tavalla. Lisäksi lukijat voivat äänestää suosikki blogiaan ja reseptiä Alpro Creative kilpailusivustolla Facebookissa. Äänestäjien kesken arvotaan Nikonin järjestelmäkameran sekä kolme 100€ lahjakorttia Decanterin verkkokauppaan. Eipä hassummat palkinnot siis, joten nyt vain äänestämään!

Mutta reseptiin. Riisimaito oli valintani senkin vuoksi, että jos olen rehellinen, se vaikuttaa hieman arkiselta asialta. Joten siinäpä olisi kiinnostava haaste resepti-innovaatioille, sillä arjen luovuushan on sitä parasta!

Olen perinteisesti käyttänyt riisimaitoa lähinnä puuron valmistukseen, sillä koostumuksensa puolesta se on vähän ohutta esim. aamiaismyslin kaveriksi, eikä siitä vaahtoisaa latteakaan tahdo syntyä. Eli riisipuuron kimppuun siis, luovasti....

Valitsin riiseistä lempparini, eli musta riisin, joka jo värinsä puolesta on varsin kiehtova raaka-aine. Maine "kiellettynä riisinä" kutkuttelee niin ikään mielikuvitusta. Eikä musta riisipuuro taatusti saa joululauluja soimaan ennenaikaisesti, varsinkin kun kylkeen lusikoi lakritsalla säväytettyä mustikkaista kastiketta. Niinpä tästä puurosta kehkeytyi putinki, jota kehtasin tarjota huomiota herättävänä jälkiruokana. Hieman yksinkertaisemmin sävelin siitä tulisi myös mainio välipala, johon vinkki lopussa. 

Ja kuinka ollakaan ilmatkin ovat viilenneet juuri sopivasti kutsuen täyteläisten puuropatojen ja vanukaskulhojen ääreen. Joten puurokausi on nyt virallisesti avattu!

Musta riisivanukas ja lakritsaista mustikkakastiketta

(2 - 4:lle)

Riisivanukas

• 3/4 dl mustaa riisiä
• 1/2 l Alpron Rice Original -riisimaitoa
• 2 rkl kookossokeria
• 1 dl riisimaitoa
• 1 rkl kookosöljyä
• 1/8 tl suolaa

Lakritsainen mustikkakastike

• 4 dl Alpron Rice Original -riisimaitoa
• 11/2 dl mustikoita
• 3 kuivattua viikunaa
• 1 tl jauhettua lakritsin juurta

Kiehauta paksupohjaisessa kattilassa 1/2 l riisimaitoa ja lisää musta riisi. Musta riisi ei itse asiassa ole mustaa, vaan upea purppuran väristä, mikä näkyy selvästi kun riisin sekoittaa maitoon. Keittele kannen alla välillä hämmentäen n. tunnin ajan tai kunnes riisi hieman puuroutuu. Sekoittelu estää riisiä takertumasta kattilan pohjaan ja reunoille. 

 

Lisää toiseen kattilaan kookossokeri, 1 dl riisimaitoa, kookosöljy ja suola, kiehauta ja halutessasi keitä viitisen minuuttia, kunnes seos karamelloituu. (Tämä tuo kinuskista makua.) Hämmennä sokeriseos valmiin riisivanukkaan joukkoon. Anna jäähtyä ja valmista sillä aikaa mustikkakastike:

Laita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen kulhoon ja tehosekoita sileäksi. Jos rakenne tuntuu liian paksulta, ohenna seosta lisää riismaidolla.

Jaa annosmaljojen pohjalle mustikkakastiketta. Lusikoi päälle jäähtynyt riisivanukas. Viimeistele mustikoilla ja tuoreilla viikunoilla. Vielä juhlavampi jälkiruoka syntyy, kun annoksen viimeistelee kuohkealla pilvellä Alpron Airy&Creamy-vatkautuvaa soijavaahtoa. Sitä kokeilen ensi kerralla.

Välipalavinkki:

Riisi ja riisimaito ovat itsessään jo luonnollisella tavalla hieman makeita. Niinpä arkisempi välipala syntyy jättämällä kookossokeriseoksen kokonaan pois ja maustamalla puuron vain suolalla. Lisukkeeksikin riittää kourallinen tuoreita tai hieman kohmeisia mustikoita tai muita marjoja ja loraus riisimaitoa.

Ja jos tykästyit ohjeeseen, ei kun - klikitiklik- äänestämään Keittiökameleonttia tähän osoitteeseen.

Pihalla sinnitellään vielä hallaa uhmaten ja odotellen lämpöaaltoa palaavaksi...

Yhteistyössä: Alpro 

Savustettu Cashew-juusto ja kirja-arvonnan voittaja

Sen siitä saa, kun ei ennätä blogata. Juttua kasaantuu enemmän kuin yhden postauksen verran ja tähänkin olisi ollut tyrkyllä resepti jos toinenkin, ja vielä muutakin asiaa. 

Otetaan kuitenkin  ilmoitusasiat ja kuulumiset ensin. Eli sekä Keittiökameleontin fb-sivulla että blogissa pyörineen kirja-arvonnan voitti Aino Yliranta. Onnea Aino! Otahan yhteyttä pikaisesti, niin saan paketin sinulle matkaan.

Käynnissä on ollut myös useampi blogi-kisa ja joihinkin olen osallistunut. Niistä lisää myöhemmin.  Yhden kisaohjeen sivutuotteena syntyi kuitenkin innostavin reseptioivallukseni aikoihin. Melkein naurettavan yksinkertainen lohturuokaherkku ja vastaus ikuiseen juustoikävään: Savustettu cashew-juusto. 

Kuten joku ehkä on pannut merkille, Kameleontin katse on viime aikoina suuntautunut taas kypsennettyjä vaihtoehtoja kohti. Tähän on monta syytä, joista pienoinen kyllästyminen ja kroonisesti vaivaava uutuuden nälkä ovat yksi. Niinpä, jos reilu vuosi sitten ei olisi tullut mieleenikään tuikata kallisarvoista cashew-juustoa uuniin, nyt se tuntui mitä kiinnostavimmalta ajatukselta. Kyseessä oli kotikutoinen savustusoperaatio, jossa käytin simppelisti laatikon pohjalta löytynyttä savustuspussia. Karvahattumenetelmästä huolimatta vieno savuaromi tarttui pähkinäjuustoon juuri sopivasti. Ja lisäbonuksena juuston rakenteesta tuli täydellisen leikkautuva, kuten tästä voileipäkuvasta näkyy:

Savu-cashewjuustoa gluteenittoman porkkanaleivän päällä. Alla sipaisu kookosöljyä.

...puhumattakaan näistä juustokuutioista, jotka päätyivät täytteeksi maissi-quinoa muffineihin.

Savustettu cashew-juusto

• 200 g cashew-pähkinöitä (liota n. 1/2 t)
• n. 1 dl vettä
• 1 tl hiivahiutaleita
• 1/2 rkl sitruunan mehua
• 1/4 tl suolaa (tai maun mukaan)
• 1/2 tl hunajaa tai agavesiirappia

Blendaa liotetut ja huuhdellut cashewit tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella veden kanssa paksuksi massaksi. Lisää vettä vain sen verran, että saat tuorejuustoa muistuttavan koostumuksen. Lisää muut aineet ja surauta sekaisin. Lusikoi massa pieneen uuninkestävään astiaan. 

Valmistaudu savustamiseen käyttämäsi menetelmän mukaan. Esim. savustuspussista löytyy hyvät ohjeet, joita itse seurailin. Savusta juustoa n. 1/2 tuntia. Ota jäähtymään ja leikkaa vasta tämän jälkeen viipaleiksi.

Tässä vielä muutama kuva viime sunnuntain kattauksesta. Vietimme vähän isompia perhejuhlia. Tai kyseessä oli oikeastaan usean päällekkäisen juhlan summa. Sattumalta myös syyspäivän tasaus, joten juhlat olivat myös mitä parhain tapa aloittaa taival vuoden pimeälle puolelle ja julistaa virallinen villasukka-aika alkaneeksi.

Tarjoilut olivat sekoitus erilaisia perheessämme vallitsevia ruokamieltymyksiä, kuten raakaa, kypsää, vegaanista, gluteenitonta sekä voilla ja sokerilla kyllästettyjä kuppikakkuja. 

Maissi-quinoa minimuffineita, täytteenä aurinkotomaatteja ja savu-cashewjuustoa (Gluteeniton vaihtotehto)

Falafel-kimara, lisänä paprika-hampunismen dippiä ja minttu-jugea (Vegaanista meininkiä)

Pähkinä-rosmariinikeksejä, päällä sahramituorejuustoa (Raw Food)

Puolukka-kaakaovoi kauralastuja (Superfood-leivontaa)

Matcha- ja Chocolate Brownie Cup Cakes (Skidit kokkaa)

Maapähkinä-kinuskipullat (Vegaanista leivontaa)

Ihan kaikki ei onneksi mennyt ja sain vielä tänäänkin herkutella jumalaisella Valkosuklaa vadelmakakulla (Raw food).

Kirja-arvonta ja resepti, joka ei mahtunut

Keittiökameleontin facebook-sivuilla tuli tänään 600 tykkääjää täyteen. Huikea luku, joka on päässyt kasvamaan melkein varkain ja jota ilolla täällä ihmettelen. Kiitokseksi panin pystyyn kirja-arvonnan! Äännähtämällä jotain päivityksen kommenttilootaan olet mukana kisaamassa omasta kappaleesta Raakaruoka-aika! -kirjaa - ja tietenkin omistuskirjoituksella varustettuna :) Osallistua voi ensi su 22.9 klo 22 saakka. Eli jos et vielä omista omaa kappaletta tai haluaisit ilahduttaa sillä jotakuta kanssaihmistäsi, anna äänesi kuulua.

Muutoin blogini on vetänyt hieman henkeä, sillä olen kiireillyt muualla. Kylläkin ruokahommissa päivittäin ja uusia herkkujakin kehittelemässä, mutta kamera ei ole pysynyt vauhdissa mukana. Ensi viikonlopun jälkeen tilanne vähän helpottuu. Ainakin hetkeksi.

Tässä kuitenkin herkuksi yksi lempikakuistani, joka harmi kyllä putosi viime metreillä kirjan kansien välistä. Alkuperäinen ohje on julkaistu edesmenneen Evitan saitilla silloin, kun sinne vielä bloggailin. Tämä teksti on kuitenkin kirjan kässäristä :)

...........................................

Update 21.9.2013: Kirja-arvonnan aikatauluun oli hypännyt pieni painovirhepaholainen. Eli kuten fb-sivuilla julistan, kisausaikaa on siis su iltana klo 22 saakka, ei klo 10! Ja koska tähän postaukseenkin on teiltä putkahdellut paljon ihania kommentteja, myös kaikki blogissa mukaan ilmoittautuneet osallistuvat arpapeliin, eivät vain fb-kommetoijat :) Eli ilmaiskaa itseänne! - Ja minä lähden sillä aikaa hämmentämään fenkoli-saksanpähkinähilloa...

After eight - cake

After eight –makeiset liittyvät lapsuuden jouluihin. Tumman suklaakuoren rasahdus suussa ja sisältä valuva viileä minttutäyte olivat mielestäni taivaallinen nautinto, joka valitettavasti löytyi yleensä aikuisten lahjarasiasta. Minttu ja suklaa ovat edelleen kuin toisilleen luodut ja tässä ne kohtaavat kakun muodossa. Tosin saattaa olla, että suklaista kakussa on vain maku, sillä se on mahdollista valmistaa myös pelkästään carob-jauhetta käyttäen. Kakku sopii periaatteessa mihin tahansa vuodenaikaan, mutta nostalgiasyistä liitin sen jouluherkkujen joukkoon. Itse tarjoan sitä mielelläni loppiaisena, jolloin meillä on tapana kokoontua vielä kerran herkkuja notkuvaan pöytään ja juhlia joulukauden päätöstä ystävien kanssa. Mutta ehkä sittenkin pala kakkua maistuu parhaalta illalla kello kahdeksan jälkeen.

Pohja:

• 1 ¼ dl hasselpähkinöitä
• 1 ½ dl pehmeitä taateleita
• 1/2 tl luonnon vaniljaa
• 1/4 tl laadukasta suolaa
• 2 rkl riisinlesejauhetta tai lucuma-jauhetta
• 1 rkl carob-jauhetta tai raakakaakaota
• 1 rkl juoksevaa neitsytkookosöljyä
• 1 dl mulperin marjoja
• 1 rkl kaakaorouhetta

Täyte:

• 2 ½ dl liotettuja cashew-pähkinöitä
• 1 ¼  dl liotettua irish moss -levää + 1 ¼ dl vettä (ks. s. 00)
• 2 ruukkua tuoretta (vahvaa tai pipar-) minttua
• 1/8 tl suolaa
• 3 rkl hunajaa tai agave-siirappia
• 18 tippaa steviaa tai vielä 2 rkl hunajaa tai agave-siirappia
• 1 ¼  dl sulatettua kaakaovoita

Ruskeaan täytteeseen lisäksi:

• 2 rkl carob-jauhetta tai raakakaakaota
• ripaus kanelia

Vihreään täytteeseen lisäksi:

• 2 tl sitruunan mehua
• 4 tippaa steviaa tai hieman juoksevaa hunajaa

Pilko taateleita hieman. Laita pähkinät ja taatelit monitoimikoneen kulhoon ja tehosekoita karkeaksi rouheeksi. Lisää muut ainekset kookosöljyä, mulpereita ja kaakaorouhetta lukuun ottamatta. Sekoita taikinaksi. Lisää loput pohjan ainekset ja käytä konetta sen verran, että ainekset juuri ja juuri sekoittuvat taikinan joukkoon. Leikkaa irtopohjavuokaan (halk. 20 cm) pohjan kokoinen pala leivinpaperia. Painele pohjataikina vuokaan tiiviiksi kerrokseksi esimerkiksi puisen perunanuijan avulla. Siirrä täyteen teon ajaksi jääkaappiin.

Tehosekoita täytettä varten hyytelö liotetusta irish moss -levästä ja vedestä (ks. s. 00). Silppua minttua hieman ja lisää tehosekoittimen kannuun yhdessä muiden ainesten kanssa kaakaovoita lukuun ottamatta. Tehosekoita kermaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi sulatettu kaakaovoi ja sekoita tasaiseksi. Kaada puolet täytteestä toiseen kulhoon. Sekoita tehosekoittimessa olevaan osaan carob tai raakakaakao ja kaneli. Tarkista maku. Jos käytät raakakaakaota, täyte saattaa kaivata hieman lisämakeutusta.

Vatkaa käsin kulhossa olevaan vihreään täytteeseen sitruunanmehu ja stevia tai hunaja.

Kaada vihreä täyte kakkupohjalle ja tasoita pinta.  Pudottele sen päälle eri puolille ruskeaa täytettä teelusikallinen kerrallaan. Tee lopuksi marmorointi kuljettamalla esim. varras- tai tulitikkua sikin sokin kakun pinnalla niin, että värit sekoittuvat. Sekoittele vain sen verran, että saat kauniin kuvion. Laita kakku jääkaappiin ja anna hyytyä mielellään seuraavaan päivään tai ainakin parin tunnin ajan. Koristele halutessasi ennen tarjoilua esim. kaakaorouheella tai mintunlehdillä. Kakku säilyy jääkaapissa n. 4 vrk ja maku paranee säilytyksessä. Kakun voi myös pakastaa. 

Kermaaja-kokeiluja ja aarteita maalta

Sain jonkin aika sitten kokeiltavakseni kermaajaa eli kermasifonin. Muuttohässäkän jälkeen meni kuitenkin hetken verran, että ennätin kuoria laitteen paketista ja tutkiskella sitä tarkemmin. Normaalisti kermaajaan kaadetaan sitä itseään, eli kuohu- tai vispikermaa mutta koska ohjeessa mainittiin myös muut kuohkeutuvat elintarvikkeet mieleeni tuli kokeilla vaahtoutuvia vegekermoja.

Ensimmäisenä testiin lähti Alpron Airy&Creamy, koska sen rakenne muistuttaa normikermaa myös ennen vaahdotustoimenpiteitä.

Kermaajan mukana tuli myös rasia ponnekaasupatruunoita eli kermakapseleita sekä ohjekirjanen. Pienen opiskelun jälkeen sain laitteen kasaan ja sitten vain rohkeasti struuttaamaan.

Laitteen kasaaminen oli loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Pursotusvaiheessa totesin, että soijakerma vaatii hieman enemmän sivuttaisliikettä sheikkausvaiheessa, kuin ohjeessa sanotaan. Ensimmäinen yritys oli vähän nolo, mutta tatsin löydyttyä pursottelu onnistui erinomaisesti. (Mannekiinina Karamellinen zucchinikakku.)

Uskaltauduin kokeilemaan myös Go Greenin kaurapohjaista Vispiä. Alku näytti huonolta, sillä vispi on jo purkkivaiheessa paksua mönjää. Kermaaja ei tietenkään sellaista kuohkeuttanut, vaan puhalsi kaasut pihalle. Ohensin vispiä kauramaidolla ja muutaman patruunan jälkeen lopputuloksen oli kuin olikin ruusuke. Kuohkeutuvan kaurakerman suhdeluvuksi päätyi 1:1 vispiä ja nestettä.

Tarkoitus on vielä jossain vaiheessa testata kotitekoinen cashew-kookoskerma, jota yleensä käytän pursotteluun. Kaupan kermojen e-lista kun on kovin pitkä ja vaikeasti tavattava.

Entä sifoni sitten...? Aika hauska kapistus ja näyttävä ohjelmanumero, johon lapset olivat erityisen ihastuneita. Vähän kuitenkin vierastan ajatusta siitä, että vaahdottamista varten tarvitaan kertakäyttöisiä kaasukapseleita. Metalliesineenä ne tokin voi sujautta kierrätykseen, ja sifoni itsessään on pestävä ja kestävä. Ehkä normikäytössä pysyy kuitenkin kulho, vatkain ja pursotuspussi. Juhliin sitten tällainen bilepursotin :)

Lopuksi vielä pari otosta maalta kasvihuoneen antimista. Jostain syystä vain viinirypäleistä, ananskirsikoista ja tomaateista saatiin tänä vuonna reilu sato. Omputkin notkuvat ihan toisten puutarhoissa. No, ainakaan eksotiikan puutteesta ei voi valittaa :)

Wannabe kurpitsa se siinä...

Kermaajan tarjosi Kermaset.

Salvialla maustettu Maissi-cashewjuusto (Raw)

Maissi on herkkää sesonkiruokaa. Melkein kuin parsa, joka pitäisi valmistaa välittömästi korjuun jälkeen. Kun makea maissintähkä irrotetaan varresta, alkavat sokerit saman tien pilkkoutua tärkkelykseksi. Tämän huomaa, kun on joskus saanut rouskutella tuoretta maissia suoraan maalta. Makeus ja mehukkuus ovat aivan omaa luokkaansa.

Myönnettävä se on, kaupan maissit ovat kompromisseja. - Eikä niistä vakuumiin pakatuista espanjalaiskummajaisista voi edes puhua samana päivänä.

Aivan tuore maissi ei juuri valmistusta kaipaa, vaan maistuu sellaisenaa. Iäkkäämmät yksilöt ovat edelleen hyvä ainesosa esim. raaka- ja kypsennetyissä keitoissa, muhennoksissa, pihvien tai leivonnaisten seassa.

Vanha kunnon cashew-juustokin sai uutta vibaa tuoreesta maissista. Vaikka jääkaappiin unohtunut tähkä ei enää ollut makeimillaan, se toi juustomassaan mukavaa rakennetta ja täyteläisyyttä. Silppusin sekaan reilusti tuoretta salviaa ja timjamia, minkä jälkeen sainkin tosissani pitää lusikkani kurissa, että tahnaa säilyi lisukkeeksi ilta-aterialle.

Maissi-cashewjuusto   

• 1 tuore maissin tähkä (tai vastaava määrä jyviä)
• 125 g cashew-pähkinöitä
• 1/2 sitruuna (kuorittuna)
• n. 1/4 laadukasta suolaa
• 1 tl omenaviinietikkaa
• nippu tuoretta salviaa
• muutama tuore timjamin oksa
• 1/2 tl sinappijauhetta
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl hiivahiutaleita
• reilusti mustapippuria myllystä
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä.

Liota cashew-pähkinöitä väh. 1/2 tuntia. Huuhtele. Laita kaikki ainekset tuoreita yrttejä lukuunottamatta sauvasekoittimen kulhoon tai tehosekoittimeen. Itse en lisännyt enää nestettä, sillä maissista irtosi tarpeeksi, mutta tarvittaessa lisää vettä. Tahnan on kuitenkin tarkoitus olla paksua. Sauva-/tehosekoita tasaiseksi. Silppua tuoreet yrtit ja lisää lopuksi joukoon. Surauta nopeasti sekaisin ja tarkista maku.

Maissi-juusto säilyy jääkaapissa pari päivää, mutta maku on parhaimmillaan samana päivänä.
Sopii levitteeksi, dipiksi tai lisukkeeksi. Omalta lautaseltani löytyi annos suoraan sesonkiruokataivaasta, eli paahdetuilla mateleilla ja kantarelleilla höystettyjä vihreitä papuja ja pinaattia.

Karamellinen omena-zucchinikakku ja Ombarien uudet kuosit

Syyskuu on lempikuukauteni, eikä vähiten siksi, että omenat ja kurpitsat ovat sesongissa. Uuden naapurustomme pientaloalueella notkuu omenapuita täynnä satoa ja omppuja jopa kierii tiellä vastaan aamulenkillä. Meidänkin uudella pihallamme kasvaa pieni omenapuu, jossa on n. 10 omenaa. Selvinnemme omenasadosta ongelmitta. Naapurissa tilanne sen sijaan näyttää huolestuttavammalta: Puiden alla on jättimäisiä röykkiöitä ja kottikärry kumollaan. Joku on selvästi väsähtänyt kesken leikin. Päärynäpuunkin olo näyttää vähän tukalalta. Ehkä uskaltaudun kohta ehdottamaan hätäapua hedelmäpalkalla. 

Koska en mehusta, kuivata tai hilloa, voinkin sitten rauhassa keskittyä leipomiseen ja syömiseen :) Piiraskauden avauksena Mr. Bigin jämistä ja kirpeistä ompuista syntyi karamelloitu omena-kurpitsakakku. 

Kesäkurpitsa on mainio myös makeissa leivonnaisissa, mutta esiintyy useammin täytteenä kuin pääosassa. Nyt halusin tarjota sille tärkeämpää roolia. Enkä ensi kerralla arastele, vaan jätän omenatkin pois, kesäkurpitsan suoritus oli sen verran vakuuttava. Jos vihreä kuori viittaa liiaksi kasvikseen, sen voi leikata pois tai käytää keltakuorisia kurpitsoja. Zucchini-salapoliisit perheessämme eivät kuitenkaan mutisseet vihreistä alligaattorisuomuista kakun pinnalla, kaikki meni ja hyvällä halulla.

Tein kakun gluteenittomana käyttäen maamanteli- ja teff-jauhoja. Teffin voisi hyvin vaihtaa vaikkapa spelttiin, mutta tiikeripähkinöistä en luopuisi. Lempeän pähkinäinen maku täydentää omena-kurpitsakaramellia.

Karamellinen omena-zucchinikakku

• 1/2 l omenakuutioita (n. 4 omenaa)
• 1/2 l kesäkurpitsakuutioita (n. 1/2 kurpitsaa)
• 3 rkl kookossokeria (intiaanisokeria tai muuta tummaa täysruokosokeria)
• 3 rkl kookosöljyä
• 1/2 tl laatusuolaa
• ripaus kanelia

Taikina:

• 2,5 dl tiikeripähkinäjauhoja
• 2,5 dl spelttijauhoja tai teff-jauhoja (gluteenittomaan versioon)
• 1/4tl laatusuolaa
• 2 tl jauhettuja psylliumsiemeniä
• 1/2 tl tapioca-tärkkelystä tai perunajauhoja
• 2 tl jauhettua luonnon vaniljaa
• 1/2 tl leivinsoodaa
• 1 dl hunajaa tai agavesiirappia
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 2,5 dl mantelimaitoa tai muuta kasvimaitoa

Leikkaa omenat ja kurpitsat 1x1 cm:n kuutioiksi. Sulata paksupohjaisessa pannussa kookosöljy ja lisää kookossokeri ja suola. Anna sokerin sulaa, lisää omena ja kurpitsakuutiot ja anna karamelloitua n. 5 min. Siirrä sivuun ja lisää kaneli.

Sekoita pohjataikinan kuivat aineet suuressa kulhossa. Vatkaa toisessa kulhossa hunaja/agave, viinietikka ja mantelimaito. Sekoita kuiva-aiheisiin, kunnes saat tasaisen taikinan.

Levitä omena-kurpitsaseos kakku- tai piirasvuoan pohjalle. Kaada päälle pohjataikina. Paista uunin alaosaassa 180 asteessa n. 20 min. Kakku saa jäädä meheväksi. Anna hieman jäähtyä uunista ottamisen jälkeen ja kumoa kakku. Tarjoa sellaisenaan tai cashew- , kookos- tai jonkin muun vege- tai taviskermavaahdon kanssa. Omani viimeistelin vielä lusikallisella marinoituja omena- ja kurpitsakuutioita. Voit myös ottaa vähän karamelliseosta talteen tätä tarkoitusta varten.

Omenakakun lisäksi olen viime päivät herkutellut lempiraakasuklaallani. Sain Ekolon Varpulta näytteeksi uusia Ombarin makuja ja pakkauksetkin ovat kokenee kasvojenkohotuksen. Aiempi suosikkini Probiotic Coconut on nyt saanut vakavan kilpailijan, sillä Omban tyypit ovat keksineet lisätä suklaan joukkoon kookoskermaa ja hioa rakennetta vieläkin suussa sulavammaksi. En tiedä suklaa-hifistelijöistä, mutta omasta mielestäni esim. Coco Mylk ei enää makunsa tai rakenteensa puolesta eroa ns. tavallisesta suklaasta. Paitsi että on parempaa ja fiilikset - ah ne ovat katossa :) Joten perusteet syödä kuumennusta eri vaiheissaan läpikäynyttä normisuklaata alkavat olla todellakin vähissä. 

Myös kakussa käyttämäni Govindan maamantelijauho löytyi Ekolon yllätyspaketista, vaikka käytän sitä paljon leivonnassa muutenkin.