Intiaanisimaa

Teen joka vapuksi simaa itse, koska se maistuu paljon paremmalle kuin valmissimat. Itse tehty sima on aitoa tavaraa ilman lisäaineita ja hintakin jää varsin kohtuulliseksi. Tänä vuonna käytin sokerina pelkää intiaanisokeria, eli aitoa täysruokosokeria. Nykyään on kaupoissa ilahduttavan paljon erilaisia ruoko- ja luomusokereita, mutta saman nimikkeen alla markkinoitujen tuotteiden välillä on eroja. Aito intiaani- eli täysruokosokeri puristetaan hellävaraisella menetelmällä nimenomaan ihmisravinnoksi kasvatetuista sokeriruo'oista (ei rehuksi tai etanolin tuotantoon), minkä jälkeen mehu kuivataan matalassa lämmössä jauhemaiseksi. Täysruokosokeri on hyvin hienojakoista, eikä sisällä suuria kiteitä, melkein kuin tomusokeria. Täällä muuten vesitesti, jolla voi tutkia onko täysraakaruokosokerian kaupiteltu tuote aitoa kamaa. Se liukenee viileäänkin veteen hyvin, mitä hyödynsin siman valmistuksessa. Tosin hygieniasyistä kiehautin veden mutta jäähdytin kädenlämpöiseksi, eli 37 asteeseen. Liuotin vasta tässä vaiheessa sokerin veteen ja se sekoittui ongelmitta. Eli eipä tarvinnut turhaa kuumentamalla tuhota hyviä hiven- ja kivennäisaineita, joita intiaanisokerissa on roppa kaupalla. Tätä simaa voisi siis jonkun mittapuun  mukaan pitää raakana ja ainakin laadukkaampana tavarana kuin normisimaa. Sitruunat ja rusinat olivat luonnollisesti myös luomua. Ja muutahan ei sitten tarvitakaan, paitsi vettä ja hiivaa.

Inkkarisima:

• 4 l vettä kiehautettuna
• 500 g intiaanisokeria
• 1/8 tl tuorehiivaa
• 1 1/2 sitruunan mehu + 1/2 sitruunan kuori suikaloituna
• rusinoita
• 6 kpl 0,75 l korkillista lasipulloa

Kiehauta vesi suuressa kattilassa ja jäähdytä 37 asteiseksi. Itse käytän 15 l kannellista keittokattilaa, johon siman voi jättää käymään ensimmäiseksi vuorokaudeksi. Liuota jäähtyneeseen veteen sokeri. Hetken sekoittelun jälkeen sen pitäisi olla liuennut. Lisää sitruunoista puristettu mehu ja halutessasi vahevempaa sitruunanmakua vielä sitruunankuorta. Heitä lopuksi sekaan pikkunokare hiivaa ja jätä käymään kannelliseen astiaan n. vuorokaudeksi. Sekoita aluksi muutaman kerran, että hiiva leviää tasaisesti.

Pullota sima puhtaisiin, steriloituihin pulloihin, joissa on kierrekorkki. Itse olen säästellyt tätä varten peltikorkillisia viinipulloja, jotka olen pessyt huolellisesti ja kuumensin siitä nyt 100 asteisessa uunissa n. 20 min. Laita jokaisen pullon pohjalle muutama rusina ja 1 tl intiaanisokeria. Kaada suppilon avulla sima pulloihin. Jätä käymisvaraa. Siman voi antaa käydä huoneenlämmössä, jossa se valmistui itselläni 3 vuorokaudessa. Jos laitat jääkaappiin tai muuhun viileään tilaan, sima valmistuu n. viikossa.

Inkkarisima on tavallista simaa tummempaa ja maku on voimakkaampi, varsinkin jos on tottunut kovin vaaleaan simaan. Itse kuitenkin pidin tästä simasta kovasti, koska se ei myöskään ollut ihan niin makeaa kuin tavallinen. Valituksen sanoja ei kuulunut muidenkaan suusta, vaikka kieltämättä simaa maisteltiin tavallista tarkemmin. Sai hyväksynnän myös pikkuväeltä.

Malja teille rakkaat lukijat, teitä onkin jo monta!

Banaani-cuppikset

Herkkukeittiöstä taas päivää!

Herkku, jossa ei ole kookosta tai pähkinöitä, eikä oikein suklaatakaan ellei kaakaovoita lasketa... Se on tietty Banaani-cupcake, joka syntyi aurinkokuivatuista banaaneista. Ne tarttuivat mukaani Punnitse & Säästä:stä. Ajattelin heti, että niiden avulla saisin sopivan kostean mutta makean raaka-cuppiksen ilman muuta makeutusta. Ja näinhän kävi. Muuten makumaailma on lähellä lapsuuden banaanimaustekakkua. Kuorrutus ja täyte on melkein sama kuin Marmoroidussa suklaapaissa, mutta maustettuna tuoreella inkiväärillä. Päälle ripottelin siitepölyrakeita jotka näyttävät sopivasti keltaisilta nonparelleilta.

Aurinkokuivattujen banaanien rakenne on taatelimainen, joten tuore banaani ei oikein tähän käy, siinä on liikaa nestettä. -Valitettavasti, koska tiedän, ettei aurinkokuivattuja banaaneja ole tarjolla ihan joka nurkalla. Ne voi luultavasti kuitenkin korvata kuivurissa kuivatelluilla banaaneilla, mitä aion jossain vaiheessa kokeilla. Luulenpa, että itse kuivattujen banaanien maku olisi jopa vielä parempi! (Myöskään banaanilastut eivät käy, koska ne taas ovat liian kuivia.)

Banana-cupcakes - Banaani-cuppicakut  (9 pientä kuppikakkua)

Muffini:

• 1 pkt (250 g) aurinkokuivattuja banaaneja
• 1 1/2 kp (3 1/4 dl) auringonkukan + kurpitsansiemeniä (suhde 2/3 auringonkukkaa ja 1/3 kurpitsaa)
• - itse käytin aktivoituja* siemeniä, jotka kuivatin ja jauhoin hienoksi jauheeksi. Voi tehdä suoraan kuivista siemenistä myös
• 1 rkl carob-jauhetta
• 1 rkl lucumaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1/4 tl ruususuolaa
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1/4 tl jauhettua neilikkaa
• 1 tl jauhettua kanelia
• 1 tl jauhettua kardemummaa
• 1/8 tl jauhettua muskottipähkinää (jos pidät muskotista, laita toki enemmän, itse en oikein fanita, mutta maku täydentää muita mausteita)
• tuorepuristettua omenamehua ruokalusikka kerrallaan

• 9 silikonista muffinivuokaa tai paperisia, jos ei ole niin väliä, irtoavatko cuppikset vuoista.

Täyte ja kuorrutus:

• 1 1/2 banaania 
• 2 dl kaakaovoita sulatettuna
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• pieni viipale tuoretta inkivääriä

Jauha siemenet ensin hienoksi jauheeksi. Lisää monitoimikoneen kulhoon siemenjauhe, viipaloidut banaanit sekä muut ainekset omenamehua lukuunottamatta. Sekoita täydellä teholla, kunnes saat murumaisen seoksen. Lisää omppumehua ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikina muodostaa pallon. Idea on, että muffinit ovat mahdollisimman kuivia, koska niitä ei kuivata mitenkään.

Täytä muffinvuoat taikinalla piripintaan. Painele taikina tiiviiksi ja kaiverra lusikalla keskelle kolo. Jätä odottamaan siksi aikaa, kun valmistat täytteen/ kuorrutuksen.

Sulata kuorrutusta varten kaakaovoi vesihauteessa. Lisää kulhoon viipaloidut banaanit ja mausteet. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi. Laita jäähtymään hetkeksi (n. 10 min)  pakastimeen, jolloin seos vähän jähmettyy ja on helpompi levittää muffineille.

Levitä valkosuklaakuorrutus muffinien täytteeksi ja kuorrutukseksi. Itselläni kuorrutusta tuli täsmämäärä eli turhia ei jäänyt nuoltavaksi. (Vaikka olisi ollut aika herkkua niinkin!) Ripottele päälle haluamiasi koristuksia, kuten siitepölyrakeita, inkiväärijauhetta, sitruunankuorta tms.

Siirrä jääkaappiin ja anna jähmettyä n. tunti ennen tarjoamista. Parhaimmillaan seuraavana päivänä (niinpä tietysti...).





.................................................
* Siementen aktivointi siis tarkoittaa käsittelyä, jossa siementen ja pähkinöiden sisältämät entsyyminestäjät, kuten fytiinihappo neutraloidaan. Itse liotin siemeniä ensin 8 tuntia, minkä jälkeen annoin "itää" lävikössä toiset 8 tuntia. Auringon- tai kurpitsansiemenet eivät muodosta näkyvää itua. Tämän jälkeen kuivatin uunipellille levitettynä auringonpaisteessa, kunnes siemenet olivat täysin kuivia. Pilvisenä päivänä kuivauksen voi tehdä uunin alaosassa (40 asteessa) tai kuivurissa.

Retiisipitsiä ja idätettyä quinoaa

Seuraavaksi keittiöalkemiaa:
Miten jalostat kahdesta inhokkiaineksesta suosikkireseptin? (Tämä olisikin hyvä haasteaihe...) No, omat ns. inhokkini ovat retiisi ja varsiselleri ja erityisesti ensimmäinen näistä. Ostan kuitenkin sillon tällöin retiisejä, koska ne vain ovat niin kauniita. Ja keittiössä olen yleensä aivan yhtä innoissani ruoka-aineiden tarjoamista esteettisistä elämyksistä kuin kokkauksen lopputuloksestakin. (Ja varmaan on sanomattakin selvää, että kauneus löytyy kasvikunnan tuotteista.. ;)

Mutta retiiseistä en siis oikein osaa tehdä mitään ja yleensä ne jäävät heräteoston jälkeen vihanneslokeroon jumittamaan. Niin kävi näillekin kaunokaisille, mutta päätin sittenkin pelastaa ne lähes terminaalivaiheessa.

Otin esiin mandoliinileikkurin ja aloin höylätä retiiseistä paperinohuita lastuja. Läpikuultavat viipaleet toivat mieleen pitsin. Nappasin muutaman sellerinvarren, ja tein niille saman. Sekaan vähän limeä ja yksinkertaisia mausteita, ja tadaaaa... Ihana aasiatyylinen salaatti oli syntynyt. Iltapalalla lisäsin joukkoon vielä idätettyä quinoaa ja muita herkkuja, mutta salatti menisi ihan sellaisenaankin lisukkeena.





Retiisisalaatti (1-2:lle)

• reilu nippu retiisejä
• 5 sellerin vartta
• lime
• Himalaja-suolaa
• mustapippuria
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä tai pala tuoretta inkivääriä raastettuna, jos pidät tujakammasta inkiväärin mausta
• 1 rkl agave-siirappia

Leikkaa retiisit ohuen ohuiksi lastuksi. Tämä onnistuu parhaihten mandoliinilla. Juustohöylällä saa myös tähän tarkoitukseen kelpo lastuja, vaikka ne jäävätkin paksummiksi. Viipaloi myös sellerinvarret mahdollisimman ohuiksi. Raasta 1/2 limen kuori ja purista mehu molemmista puolikkaista retiisien ja sellerien päälle. Sekoita joukkoon loput ainekset ja jätä hetkeksi maustumaan.

Ennen tarjoilua kaada pois retiiseistä ja selleristä irronut neste. Lisää joukkoon

• Pieni nippu tuoretta tilliä  ja nippu ruohosipulia
• 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä tai jotain muuta kylmäpuristettua öljyä
• ituja, esim. quinoan idut* toimivat tässä todella hyvin
• soijakastiketta

Sekoita itujen joukkoon hiukan soijakastiketta. Lisää idut ja muut ainekset retiisiseoksen joukkoon. Sekoita hyvin. Salaatin makumaailma on aasialainen, joten lisäsin omaan salaattiini vielä merilevähiutaleita ja avokadoa ja kokosi salaatin mizuna-salaatista tehdylle pedille. Eli:

• Lisäksi esim. kypsä avokado
• 1 rkl nori-hiutaleita
• Mizuna-salaattia, tosin ihan perus tammenlehväkin on hyvä. Ja sitähän saa luomuna.

Fiiliksiin pääsee nauttimalla salaattinsa puikoilla, mutta täytyy tunnustaa, että nälissäni pistelin itse menemään ihan haarukkakaupalla.

* Quinoasta:

Sitten en malta olla sanomatta paria sanaa quinoasta, joka on jo pitkään ollut suosikkini tattarin ohella sekä keitettynä että raakana. Quinoan idättäminen on helppoa ja nopeaa. Ja idätettynä sitä voi siis syödä sellaisenaan. Myös kypsentäminen on pikaista puuhaa. Quinoa kypsyy n. vartissa, eli hakkaa tässä suhteessa mm. (täysjyvä-) riisin ja ohran. Pidän quinoasta myös luonteikkaan maun vuoksi, mutta tämä pieni siemen on muutenkin aivan superia tavaraa. Quinoasta löytyy paljon tietoa muualtakin netistä, (esim. täältä), mutta tässä vielä kertauksen vuoksi muutamia hyviä syitä syödä quinoansa:

Quinoa ei ole jyvä vaan siemen, jota siis kuitenkin käytetään viljan tavoin. Tämä varmaan olikin jo tuttu juttu, ehkä myös se, että ravitsemuksellisesti quinoa päihittää monet muut viljat. Se on varsinainen proteiinipaukku: n, 16,5 % proteiinia, ja siinä on täydellinen aminohappokoostumus (kuten myös tattarissa, amarantissa ja hampussa). Quinoassa on myös merkittäviä määriä kalsiumia, fosforia, kaliumia, magensiumia ja rautaa, jotka ovat olennaisia juttuja luuston ja lihaksiston sekä sydämen toiminnan kannalta. Idätetyn quinoan ravintoarvojen on raportoitu olevan jopa korkeampia. Esimerkkinä tästä: Kupillinen kypsentämätöntä quinoaa tyydyttää 43 % päivittäisestä raudantarpeesta. - I like that! Quinoa on muutenkin monipuolinen. Siitä voi tehdä maitoa, jopa jotain piimän kaltaista (vaikuttaa rajulta, en ole kokeillut!). Sitä voi myös paahtaa, kuten poppareita ja jossain mainittiin jopa quinoa-olut... Idätettynä quinoaa voi tietysti lisätä salaatteihin ja smoothieihin, mutta olen myös kuivannut niitä ja ripotellut mysliin ja salaatteihin, lisännyt raakanäkkäreihin, jopa suklaaseen.

Quinoan idättely on helppoa, mutta pari juttua siinäkin kannattaa ottaa huomioon: Quinoan siementen pinnalla on saponiinia, saippuamaista kitkerää ainetta, joka estää ravintoaineiden imeytymistä. Saponiini on pääosin jo poistettu ennenkuin quinoa myydään kuluttajille, mutta siemenissä saattaa silti olla jäämiä. Tämän huomaa helposti, kun laskee quinoan siemeniä sisältävään astiaan vettä. Vesi muuttuu sameaksi ja vaahtoavaksi. Quinoa kannattaakin ennen idätystä (ja muutakin käyttöä) huuhtoa hyvin, kunnes vesi pysyy kirkkaana.

Huuhtelun jälkeen siemeniä liotetaan, itse liotan yleensä n. 8 t. Tämän jälkeen normaali idätys alassuin olevassa astiassa. Quinoa alkaa hapantua melko herkästi varsinkin lämpimässä huoneilmassa, joten olen huuhtonu ituja vähintäin 4 kertaa vuorokaudessa. Vuorokauden kuluttua idut ovat yleensä jo selvästi näkyvillä ja tässä vaiheessa quinoa kannattaa siirtää jääkaappiin. Itäminen jatkuu myös siellä, mutta idut pysyvät freeseinä. Käytän idut muutaman päivän sisällä, mutta niiden pitäisi lasipurkissa säilyä 5-7 päivää. Itujen kunnon heiketessä niihin tulee selvästi hapan haju, ja silloin se on So long, babies!

Tässä mustaa luomu-quinoaa, joka on suosikkini värinsä vuoksi. Valkoista ja punaista löytää meiltä helpommin, värin lisäksi juurikaan muita eroja ei ole.

Fajitas raakana, kiitos!

Lentoliikenne on ehkä jumissa, mutta perjantaina me lennähdimme ruokapöydässä Meksikoon. Vaikka oman mittapuuni mukaan ateria ei ollut sieltä ekoimmasta päästä (mangoa, kasvihuonetomaatteja jne..), oli sen hiilijalanjälkin kuitenkin huomattavasti pienempi, kuin oikea kaukomatka guacamolen kotiseuduille.

Tarjolla oli raw tortilloja ja erilaisia raakoja tai semiraakoja täytteitä, joista jokainen sai koota oman fajitansa. 

Usein raakaresepteissä tortillan tilalla käytetään salaatinlehteä. Ajatus vihreästä kääreestä ei ollenkaan innostanut minua, vaikka salaattikääryleet ovat kyllä joskus ihan hyviä. Etsiskelin siis muita vaihtoehtoja. Jos raakoja leipä-tyyppisiä reseptejä kaipaat, kannattaa aina käydä tsekkaamassa, mitä Russel Jamesilla on tarjolla ja sieltähän löysin tämänkin raw tortilla -reseptin. Vähän muokkailin sitä sitten, mutta aika samoilla linjoilla alkuperäisen kanssa oli omakin versioni.

Ohje vaatii pidempää kuivattelua. Itse toteutin sen kieroilmauunissani, joka on osoittautunut paljon paremmaksi kuivuriksi, kuin leivän paistajaksi. Uunin käyttö pistelee kroonisesti omatuntoani, mutta huomaan olevani jo niin syvällä tässä raw-skenessä, että kuivuriruoat ovat tulleet jäädäkseen, vaikkei Orakasta olekaan vielä talossa.  Huoh, no lupan, että jossain vaiheessa asiaan tulee kyllä parannus! No, sipaisi siis tortilla-taikinan kokoon aamulla ja muotoilin lettuset kuivumaan ennen töihin lähtöä. - Ennätin töihin jopa ajoissa! (Samalla tuli taas todistettua, että raakailu on ihan mahdollista myös virkaäidille). Töistä tullessa kuorin sitten valmiit raw-tortillat leivinpeperilta ja valmistin täytteet. Aika iisiä!

Täyte no.1 oli ja on aina meillä ollut jonkin sortin papumössö. Papuja ei voi syödä raakana, eikä isompia papuja, kuten tässä käyttämiäni kidneypapuja edes idätettynä, vaan ne täytyy aina kypsentää. Pidän kuitenkin kovasti pavuista, joten käytän niitä osana muuten (tällä hetkellä) varsin raakaa meininkiä. Niinpä tein semi-raa'an chilin, jonka kyllä voisi helposti toteuttaa täysin raakanakin vaihtamalla pavut esim. liotettuihin kurpitsansiemeniin tai casheweihin. 

Muita täytteitä olivat itseoikeutetusti guacamole sekä marinoidut, kuvurikäsittelyllä mehevöitetyt kasvikset.  Tulinen mangosalsa ja runsaasti tuoretta korianteria virittivät vielä Meksiko-muistoja. - Myönnetään, että tarjolla oli myös tavis-tortilloja, koska raw-versioista riitti vain kahdelle. Sitäpaitsi lasten naamat venähtivät siinä määrin heidän nähdessään ensin raakatortillat, että ratkaisu oli ihan paras.

Raw Tortillat (5 - 6 kpl)


2 keskikokoista kesäkurpitsaa kuorittuna
1/2 tl laatusuolaa
1 tl agavesiirappia tai vastaavaa neutraalia makeutusta
1/2 tl korianterijauhetta
1/2 tl jeeraa
1 tl sipulijauhetta
1/2 valkosipulinkynttä
2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
1 1/4 dl pellavansiemenjauhetta

Blendaa kaikkia ainekset pellavansiemeniä lukuunottamatta tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa huippunopeudella tasaiseksi massaksi. Lisää pellavajauhe ja jatka sekoittamista tasaiseksi taikinaksi. Levitä kuivuriin leivinpaperin päälle tai uunipellille ohuiksi pyöreiksi letuiksi. Omasta taikinastani tuli 5 keskikokoista lettua. Kuivaa 40 asteessa 8 - 9 tuntia. Lettujen pitäisi pysyä taipuisina. Kuori tortillat varovasti irti alustasta. Käytä heti tai laita muovipussiin, jolloin ne säilyvät taipuisina. Jos tortillat pääsevät kuivumaan koviksi ne saa samoin pehmeiksi säilyttämällä jonkin aikaa suljetussa muovipussissa.

Täytteitä: Vasemmalla ylhäällä semiraaka chili, oikealla mangosalsa ja vasemmalla alhaalla guacamole

Semiraaka papu-chili

• 12 aurinkokuivattua tomaattia
• 1 tuore tomaatti
• 1/2 omenapäärynä tai kovahko päärynä
• mustapippuria
• 1 tl paprikajauhetta
• 1/2 tl korianterijauhetta
• 1/2 tl jeeraa
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• 1/8 tl jauhettua neilikkaa
• oreganoa
• 1/2 - 1 tuore chili silputtuna (riippuen halutusta vahvuudesta ja chilipaprikan tulisuudesta)
• pala tuoretta inkivääriä raastettuna
• ripaus laatusuolaa (tai maun mukaan)

Blendaa kaikki ainekset tasaiseksi seokseksi. Lisää vettä tarvittaessa, jos seos on liian paksua. Lisää

• 1/2 l kypsiä kidenypapuja 
• 4 tuoretta tomaattia pieninä kuutiona
• 1 kevätsipuli silputtuna
• tuoretta korianteria silputtuna

Käytän aina kuivattuja papuja, jotka liotan ja keitän pehmeiksi kahdessa vedessä. Toki tähän voi käyttää myös tölkkipapuja, mutta maku on sitten sen mukainen (tölkki on aina tölkki, anteeksi vaan...). Kahdessa vedessä keittäminen tarkoittaa sitä, että kun pavut ovat kiehuneet n. 1/2 tuntia, kaadan veden pois ja lisään uuden veden. Tämä ei ole välttämätöntä, mutta tekee pavut helpommin sulaviksi. Annoin kypsien papujen hiukan jäähtyä ja lisäsin vasta sitten tomaattiseokseen. Lisäsin myös tomaattikuutiot, sipulisilpun ja korianterin ja sekoitin seoksen tasaiseksi puuastalla.

Nämä marinoidut kasvikset olivat tosi hyviä, ja olisin syönyt niitä mielihyvin ilman lisukkeitakin. Viipaloin paprikaa, sipulia, porkkanaa ja muutamia siitakesieniä. Sekoitin kasviksiin marinadin ja levittelin kuivumaan vajaaksi 2 tunniksi (40 astetta)

Marinadi noin suunnilleen:

• valkosipulinkynsi silputtuna
• reilu loraus oliiviöljyä
• pieni loraus balsamicoa
• pieni nippu tuoretta timjamia silputtuna
• laatusuolaa
• mustapippuria
• 1/2 tl savupaprikajauhetta

Strawberry cupcakes - Mansikkakakkuset

Periaatteessa kannatan suomenkielisiä nimiä ja termien suomentamista. On kuitenkin tiettyjä ruoka-asioita, joissa olen tottunut käyttämään englanninkielisiä termejä. Näistä yksi on cupcake (toinen on brownie, kolmannella tilalla on cookie ja noh.. muitakin löytyy.). Erilaiset yritykset suomentaa cupkake esim. kuppikakuksi, vuokaleivokseksi tai uusimpana tulokkaana pikkukakkuseksi (kuten Kettunen Puputyttö ja Vohvelisankari-kirjassaan) ovat ihan ok, mutta eivät valitettavasti herätä samaa mielikuvaa kuin cupcake. Pikkukakkusessa omaa kielikorvaani häiritsee vielä se, että sana on aika pitkä ja kömpelö ja jo kakkunen itsessään tarkoittaa pienempää kuin kakku. Miksi siihen pitää vielä lisätä se pikku-? (Kielipoliisista päivää...)
No, oikeasti jokainen voi mielestäni käyttää vapaasti mitä nimitystä haluaa, kunhan asia käy selväksi. Minä sanon cupcake ja saatan suomentaa sen kakkuseksi. Nämä kuvan leivonnaiset ovat siis raw cupcakes. - Sitten voidaankin pohtia, mikä se raaka cupcake muka on, mutta ei siitä sen enmpää. Käykää katsomassa esim. täältä, mistä asiassa on kysymys (kuolaaminen sallittu).

Tämä resepti on siis kuitenkin omani. Ja koska kyse on täytetyistä ja kuorrutetuista kakkusista, työvaiheita taas on, I know. Jos haluat päästä helpommalla, voit skipata manteleiden ja siementen aktivoimisen ja käyttää ne liottamattomina. Lisää silloin taikinaan hiukan nestettä. Olen käyttänyt tähän mansikoita kolmessa muodossa: marjajauheena, pakastekuivattuna ja näiden lisäksi pakastemansikoita. Mansikkajauhe on oikeastaan välttämätön, mutta pakastekuivattujen mansikkalastujen tilalla voi käyttää viipaloituja pakastemansikoita.


Raw Strawberry Cupcakes - 
Mansikkakakkuset (8 kpl)

Kakkutaikina:

• 1 kp manteleita
• 1/2 kp auringonkukansiemeniä
• 1/2 kp kurpitsansiemeniä

Liota yön yli (n. 8 t) ja kuivata kuivurissa tai uunimenetelmällä pari tuntia. Jauha monitoimikoneen s-terällä rouheeksi. Lisää

• 1 kp taateleita (mitä mehukkaampia, sen parempi)
• 1 tl vaniljajauhetta
• 1-2 tl kardemumaa
• 1/4 tl suolaa
• 1 rkl lucuma-jauhetta
• 2 rkl mansikkajauhetta
• (1 tl psylliumjauhetta, jos haluat oikein kiinteän taikinan)
• 7 keskikokoista pakastemansikkaa

Jatka sekoittamista huippunopeudella, kunnes saat tasaisen taikinan. Lisää pakastemansikat viimeiseksi.

Levitä 2/3 taikinasta silikonisten tai paperisten muffinivuokien pohjalle ja vähän reunoille. Jätä siis keskelle kolo täytettä varten.

Kuorrutus ja täyte:

• 1/2 kp cashew-pähikinöitä (liota vähintäin tunti, kaada vesi pois)
• 1 rkl lucuma-jauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta
• hyppysellinen laadukasta suolaa
• 1-2 rkl luomuhunajaa
• 1/2 kp pakastekuivattuja mansikoita jauheeksi jauhettuna tai pieni kourallinen pakastemansikoita
• vettä (tarvitset vähemmän, jos käytät pakastemansikoita)
• 1/4 kp neitsytkookosöljyä
• täytteeseen lisäksi 1 rkl kookosjauhoa

Jauha ensin tehosekoittimella pähkinät rouheeksi. Lisää loput ainekset kookosöljyä lukuunottamatta sekä vettä vähitellen, kunnes saat kermaisen (paksua vaniljakastiketta muistuttavan) seoksen. Lisää vesihauteessa sulatettu kookosöljy ja blendaa vielä hetki. Ota puolet kreemistä erilleen ja lisää siihen 1 rkl kookosjauhoa. - Jos kookosjauhoja ei ole, ne voi korvata kookoshiutaleista jauhetulla jauheella tai 2 rkl mantelijauhetta. -
Sekoita ja anna kookosjauhon turvota hetki.
Jaa täyte tasan jokaisen kakkusen keskelle. Itse lisäsin tässä vaiheessa vielä vähän pakastekuivattuja mansikoita.
Tee lopusta pohjataikinasta kannet kakkusille. Tämä käy jakamalla taikina 8 osaan, pyörittelemällä palat palloiksi ja litistämällä pyöreiksi leyiksi.

Kuorruta kakkuset levittämällä ruokalusikallinen jäljelle jäänyttä kuorrutusta jokaisen kakkusen päälle. Koristele pakastekuivatuilla tai tuoreilla mansikkasiivuilla tms. Kakkuset voi tarjota saman tien, mutta jääkaapissa kuorrutus jähmettyy hiukan.

 - Kyllä kiitos, otan vielä toisen!

Pähkinäpyörykät

Taikametsässä tehtiin pähkinäpyöryköitä ja niitähän alkoi minunkin tehdä mieli. Nämä ovat oma versioni ihan klassisista raw-meatballeista. Makuelämys on hämmästyttävän "lihaisa". Myös lapset tykkäsivät. Ainesluettelo saattaa taas vaikuttaa pitkältä, mutta täyteläisen maun salaisuus oli ensinnäkin sienissä ja aurinkotomaateissa, toiseksi kaikissa ihanissa mausteissa, jotka herättävän makunystyrät jo kokkausvaiheessa. Mausteseosta voi kyllä huoletta yksinkertaistaa ja tai valita mukaan joitain muita mieleisiä "lihapullamausteita".

Pähkinäpyörykät

• 125 g pekaani- tai saksanpähkinöitä
• 1/2 kp kurpitsansiemeniä
• 4 herkkusientä
• 2 porkkanaa
• pieni pala juuriselleriä
• 1/2 valkosipulinkynttä
• 1/4 keskikokoisesta keltasipulista
• 7 aurinkokuivattua tomaattia
• 1/2 tl jeeraa
• 1/2 tl korianteria
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä
• 1/4 tl savupaprikajauhetta
• nippu tuoretta persiljaa
• pieni nippu tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua)
• mustapippuria
• 1 tl soijakastiketta*
• suolaa, jos tuntuu vielä tarvitsevan

Liota pähinöitä & siemeniä n. 8 tuntia ja anna kuivahtaa n. 4 tuntia tai kuivata kuivurissa / uunissa pari tuntia kunnes tuntuvat kuivahtaneen jonkin verran. - Jos (ja kun...) on kiire, pyörykät onnistuvat periaatteessa myös liottamattomista pähkinöistä, mutta suosittelen kyllä edellä mainittua käsittelyä. Kaikissa pähkinöissä ja siemenissä on mm. fytaatteja ja muita ainesosia, jotka estävät ravintoaineiden imeytymistä. Tästä syystä runsas liottamattomien pähkinöiden syöminen on ruoansulatukselle aikamoinen rasite, ja loistavia ravintoaineita menee aivan hukkaan. (Ja eihän me sitä haluta, eihän...) Joten vaikka liottelut ja kuivattelut tuntuvat työläiltä, olen itse todennut, että jälkeenpäin vatsa kiittää ja olo on muutenkin parempi. -

Silppua herkkusienet mahdollisimman pieneksi. Puristele silppua käsin, niin että siitä irtoaa nestettä. Puristele neste pois ja sienet mahdollisimma kuiviksi. Niiden tilavuus vähenee n. puoleen. - Sienissä on todella paljon nestettä, joten ylimääräinen kannattaa poistaa varsinkin jos käytät liotettuja pähikinöitä, joiden mukana tulee jo jonkin verran kosteutta taikinaan. Ja koska en yleensä halua/jaksa/ehdi kuivatella mitään paria tuntia kauempaa, yritän tehdä mahdollisimman kuivan taikinan. -

Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneen s-terällä tasaiseksi massaksi. Lisää tuoreet yrtit vasta loppuvaiheessa mukaan. Ne saavat jäädä karkeammaksi silpuksi. Tarkista maku ja muotoile taikinasta pieniä pyöryköitä. Laita kuivuriin/uunin ala-osaan (40 astetta) pariksi tunniksi. Kääntele pyöryköitä välillä, niin että kuivahtavat tasaisesti.

Tarjosin pyörykät kesäkurpitsapastan ja nopean tomaattikastikkeen kanssa. Ihanaa lohturuokaa! Jälkkäriksi meillä oli mansikkakakkusia, joiden ohje myöhemmin.

..............................................
* Koska olen liberaali, käytän usein maustamiseen mm. soijakastiketta, hiivahiutaleita, savupaprikajauhetta jne. Ne ovat jossain määrin prosessoituja tuotteita, eivät ainakaan raw. Haluan kuitenkin ruokani maistuvan hyvältä, joten ne pysyvät listalla jatkossakin.

Salaattiperjantai: Tahini-punakaalisalaatti ja monsteripallot

Tämä salaatti valmistui perjantai-iltana ihan hetkessä, mutta oli silti täyttävä ja herkullinen. Inspiraation sain jostain Russel Jamesin lehtikaalisalaatista, mutta en nyt tähän hätään löytänyt koko reseptiä. Eli meni aika lailla improilun puolelle. Tämän tyyliset salaatit ovat kuitenkin mielestäni ihan parhaita: helppoja ja nopeita mutta silti niissä on viimeistelty fiilis. Salaisuus on punakaalin käsittely: Se raakakypsytetään puristelemalla suolan ja sitruunamehun kanssa. Ja tietysti mikään missä on tahinia ei voi olla pahaa.

Tahini-punakaalisalaatti (kahdelle)

1/2 punakaali
1/2 tl ruususuolaa
1/2 sitruunan mehu

Suikaloi punakaalin lehdet. Poista kova keskiruoti ja käytä vain lehden ohuempia osia. Laita kaali suureen kulhoon, lisää joukkoon suola ja sitruunanmehu ja ala puristella kaalisilppua molemmin käsin reippaasti. Jatka tätä, kunnes kaali alkaa pehmetä ja siitä irotoaa vähän nestettä. Tämä ei vie paria minuuttia kauempaa. Jos nestettä irtoaa paljon, kaada ylimääräinen pois. Lisää kaalin joukkoon:

• 2 rkl (raaka-)tahinia
• 1 rkl agavesiirappia
• 1 tl soijakastiketta
• mustapippuria
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna

Sekoita kaalisilpun joukkoon huolellisesti. Itse jatkoin sekoittamista käsin, jolloin sain tahinin levittymään hyvin. Lisää tämän jälkeen joukkoon:

250 g tuoretta pinaattia
2 kevätsipulia
n. 10 kirsikkatomaattia puolikkaina

Sekoita ainekset varovasti keskenään. Itse viimeistelin salaatin ripottelemalla pinnalle vielä
(raakoja) pistaasipähkinöitä. Myös avokado tai kalamata-oliivit kävisivät hyvin.


Jälkkäriksi meillä oli monsteripalloja. Eli otetaan-mitä-mieleen-tulee-ja-kaapista-löytyy -suklaaherkkua. Tällä kertaa latasin palloihin supereita, koska teki mieli täydentää ateria täysipainoiseksi kokonaisuudeksi. Monsterit eivät ole kovin makeita, koska makeanhimoni (joka ei koskaan ole ollut mitään huippua) on entisestään vähentynyt. Kaakaopitoisuus on sen sijaan aika korkea, mikä tuntuu kyllä maussa.

Ei mitään kaunokaisia...

Monsteripallot:

Perusmassa:

• 100 g kaakaomassaa
• 1 rkl macaa
• 2 rkl lucumaa
• 10 viikunaa silputtuna
• 1 dl (raaka-)tahinia
• 1/4 tl ruususuolaa
• 2-3 rkl agavesiirappia

Lisukkeet:

• 2 rkl gojimarjoja jauhettuna
• 1 rkl hampunsiemeniä jauhettuna
• kaakaonibsejä
• 1 rkl mantelijauhetta
• 1 tl vaniljajauhetta

Viimeistelyyn:

• Pakastekuivattuja mansikoita
• carob-jauhetta
• kanelia

Sulatin kaakaomassan vesihauteessa ja lisäsin sitten loput ainekset paksuksi taikinaksi. Pyörittelin taikinasta krouveja palloja, jotka kierittelin carobisa ja liimasin pakastekuivatun mansikkalastun päälle.  Ripottelin vielä vähän kanelia ja laitoin parvekkeelle jähmettymään 1/2 tunniksi.

Tässä vielä parapähkinäsuklaata pääsiäiseltä. Esteettinen vaikutelma edellistä tyylikkäämpi, mutta taidan pitää enemmän krouvimmasta meiningistä.

Kuinka kookospähkinä kesytetään

Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että pidän kookoksesta ja käytän usein myös tuoreita kookospähkinöitä. Siis niitä ruskeita ja karvaisia, joita saa melkein kaikista isommista ruokakaupoista.

Ulkomaisissa raakaresepteissä mainitaan usein nuori kookospähkinä (Young Thai coconut). Tämä on eri asia, vaikkakin samasta pähkinästä puhutaan. Nuoren, periaatteessa keskenkasvuisen kookospähkinän sisus on vielä pehmeä ja hyytelömäinen. Se sisältää myös huomattavasti enemmän kookosvettä, luonnon omaa energiajuomaa. Kookosvettä on tosin hiukan myös ruskeissa vanhoissa pähkinöissä. Nuoria kookospähkinöitä pidetään muutenkin erityisen herkullisina ja monikäyttöisinä sekä siis terveellisinä, mutta valitettavasti niitä on Suomesta vaikeaa saada. Helsingistä, Hämeentien aasialaisista ruokakaupoista saattaa saada ainakin pakastettuja nuoria kookoksia. En ole niitä itse kokeillut, ja yleensä siis skippaan nuorta kookospähkinää sisältävät reseptit kokonaan.

Mutta ruskeallekin kookokselle löytyy paljon käyttöä. Sen sisusta on pajon herkullisempaa kuin kuivatut kookoshiutaleet tai -lastut. Kookospähkinässä on samassa paketissa sekä superfoodina markkinoitu kookosöljy, että kuitupitoinen ja ravitseva "kookosliha". Käytän kookosta sekä makeissa että suolaisissa ruoissa ja myös leivonnassa.

Moni kokee karvaisen ja kovan pähkinän vaikeasti lähestyttävänä. Olen itsekin kokeillut pähkinöiden avaamiseen erilaisia tekniikoita, joiden jäljiltä keittiöstä on poimittu vaihtelevia määriä kuorenpalasia ja ruskeaa töhnää. Olen kokeillut vasaraa, talttaa ja kivenmurikkaa sekä tuhonnut ainakin yhden leikkuulaudan... Turhaan. Todellisuudessa pähkinän avaaminen on helppoa ja suhteellisen sisäsiistiä. Ja oikealla tekniikalla se kuulostaa naapureidenkin korviin samalta, kuin taulun naputtelu seinään, ei siltä että joku yrittää lekalla katon kautta sisään.

Löysin ohjeen avaamiseen alunperin jostain netistä. En oikein uskonut, että se tosiaan voisi olla niin helppoa, kuin ohjeessa uskoteltiin. Mutta kyllä se vaan toimii, joten päätin vielä laittaa todisteeksi kuvasarjan eilisestä avaussessiosta. Näin se kävi:

Valitse painavalta tuntuva pähkinä, jonka tunnet ravistellessa hölskyvän nestettä.

Kookospähkinän toisessa päässä on kolme silmää, joista yksi on pehmeä. Kokeile tukevalla piikillä, naulalla - tai tässä tapauksessa ristipääruuvimeisselillä, mikä silmistä antaa periksi.Työnnä piikki pähkinän sisään. Tämä käy melko vaivattomasti. Poraa reikää hiukan isomaksi pyörittelemällä piikkiä ympäri. Näin saat kookoksen sisällä olevan nesteen valutettua helpommin ulos.

Valuta neste astiaan. Neste on parasta heti tuoreeltaan, sillä se alkaa pilaantua nopeasti. Käytän itse nesteen joko valmisteilla olevaan ruokaan, juon sellaisenaan tai säilytän jääkaapissa ja käytän viimeistään vuorokauden kuluessa esim. smoothieen.






Sitten alkaa varsinainen avausvaihe: Aseta kookospähkinä poikittain eteesi pöydälle. Ota tukeva veitsi ja ala naputella varren lappeella pähkinää keskeltä, "päiväntasaajan kohdalta" (leveyspiireistä siis puhutaan).

Kierrä pähkinää pikku hiljaa ympäri siten, että naputtelet muutaman iskun sarjoissa koko ympärysmitan alusta loppuun. Napautuksen voima vastaa suunnilleen samaa, kuin jos löisit nyrkillä kämmeneesi. Eli ylimääräistä voimaa ei tarvitse käyttää.

Aluksi vaikuttaa siltä, ettei mitään tapahdu. Noin kahden ja puolen kierroksen jälkeen pähkinään ilmestyy halkeama. Jatka naputtelua halkeamaa pitkin ja kierrä pähkinää kuten aiemminkin. Rako kasvaa naputtelun myötä, kunnes se kiertää koko pähkinän.

Ja voila! Voit halkaista pähkinän kauniisti keskeltä kahtia. Tämä onnistuu vääntämällä käsin puolikkaat erilleen.

Kookoslihan kaapiminen on sitten toinen juttu, vähän kinkkistä sekin joskus. Kuvassa näkyy oma veitseni, jolla hoidin sekä pähkinän avaamisen, että lihan kaapimisen. Leikkelin lihaan ensin pitkittäisiä viiltoja kohtisuoraan reunaa vasten, minkä jälkeen sitä sai irrotettua veitsen kärjellä melko siisteinä paloina.

Kuvassa näkyvä puolikas meni ihanaan Appelsiinicocada-juomaan, jonka ohje on Yaelianin, Appelsiineja ja Hunajaa -blogista. Juoma on todella täyteläinen kookoksen ystävän unelma. Kuvaakaan en ennättänyt näpsäistä omastani, kun huomio keskittyi täysillä itse asiaan eli nautiskeluun. Mutta Yaelianilta löytyykin jo hyvä kuva juomasta.

Raakamämmi

Tänä pääsiäisenä olen päättänyt käyttää aikaani lepäämiseen (mitä suosittelen kaikille!), ja jättää keittiöpuuhat vähemmälle. Herkutkin aion kuitata raw-suklaamunilla, vaikka monissa blogeissa on ollut ihania raw- tai vegaanisia pasha-ohjeita. Tein itsekin vegaanista pashaa viime vuonna ja se on kyllä todella hyvää.

En kuitenkaan ole malttanut täysin olla tekemättä keittiökokeiluja. Taannoi Mämmi-blogin täyttäessä vuoden, ehdotin Malitsulle hiukan anarkistiseen sävyyn raw-mämmin kehittelyä. Tosin oikea imeltämällä makeutettu luomumämmi on mielestäni hyvää, enkä näe syytä korvata sitä millään. Tartuin kuitenkin haasteeseen itse ja kehittelin rinnalle raakaversion. Ei raakamämmi mikään uusi keksintö ole. Käykää vaikka katsomassa Kermaomena-blogia, jossa Iisa on myös tehnyt erittäin herkulta vaikuttavaa elävän ravinnon mämmiä. No, oma versioni oli siinä vaiheessa jo valmistumassa, joten en ole vielä päässyt Iisan mämmiä testaamaan. Teen sen varmasti lähiaikoina.

Rakensin oman mämmini idätetyn rukiin ja tattarin pohjalta ja makeuttamiseen käytin vain kuivattuja luumuja. Lopputulos ei ollut kovin makea, maku oli mämmimäinen mutta erilainen. Joten en tiedä oliko tämä mämmiä, mutta jotenkin tosi hyvää kuitenkin. Erityisesti tattarin ansiosta raakamämmi on myös hyvin proteiinipitoista, joten se sopii lounaalle tai päivällä täyttäväksi välipalaksi.

Tarjosin raakamämmin kanssa kookoksella maustettua vaniljaista cashew-kermaa.

Raakamämmi

• 2,5 dl idätettyä tattaria
• 1,25 dl idätettyjä rukiinjyviä
• 300 g kuivattuja luumuja + vettä liotukseen
• 2 tl sitruunanmehua
• 1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
• 1/4 tl himalajasuolaa
• (1 rkl raakakaakaojauhetta - suklaafanin lisäys :)

Aloitin raakamämmin tekemisen idättämällä siemeniä. Se tietysti lisää työvaiheita ja valmistusaikaa, mutta tämän jälkeen raakamämmi olikin varsi vaivatonta valmistaa. Vaikken ole aitoa mämmiä itse koskaan valmistanutkaan, veikkaan että imeltäminen olisi ollut työläämpää.

Siementen idätys:
Tattaria liotin ensin 10 min., jonka jälkeen se sai itää laakeassa keramiikkakulhossa n. 1 vrk. Sekoittelin välillä. Suurimoihin oli ilmaantunut pieni itu. Ruista idätin liottamalla sitä ensin vuorokauden puhtaassa kannellisessa lasiastiassa. Kaadoin liotusveden pois, huuhtelin jyvät ja annoin itää lävikössä kannell peitettynä samoin 1 vrk. Tässä vaiheessa myös rukiinjyvissä näkyi pieni itu.

Liotin kuivattuja luumuja yön yli. Kaadoin liotusveden talteen. Sekoitin kaikki ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisäsin hiukan luumujen liotusvettä niin että sain löysän mämmimäisen koostumuksen. Levitin mämmin pahviseen leipävuokaan ja laitoin uunin alaosaan kuivatuslämpötilaan (40 astetta) neljäksi tunniksi. Kuivatuksen ansioista rakenne ja maku tiivistyivät hiukan. Laitoin valmiin mämmin peitettynä jääkaappiin, koska söimme sitä vasta seuraavana päivänä. Maistelin mämmiä jo heti tuoreeltaan, mutta seuraavana päivänä se oli vielä parempaa.

Iloista pääsiäistä!