Lämmittävä Rosmariini-mantelimaito

On paljon muitakin lämpimiä juomia, kuin kahvi, tee ja kaakao. - Kuten esimerkiksi mausteinen rosmariini-mantelimaito. Täydellinen sielun lämmittäjä talvisena iltapäivänä.

Rosmariini makeiden asioiden mausteena on houkutellut kokeiluihin sen jälkeen, kun ystäväni tarjosi hienostunutta rosmariini-pannacottaa. Äskettäin myös Golubka-blogissa keiteltiin rosmariinilla maustettua valkosuklaajuomaa, joten pakkohan se oli vihdoin laittaa omakin maitokattila tulelle.

Oma reseptini luottaa mantelimaidon, rosmariinin ja mausteiden voimaan sekä lusikalliseen kookosöljyä. Juomasta tulee herkullista myös ilman viimeksimainittua, eikä se välttämättä tarvitse mitään makeutusta, jos mantelimaito on kevyesti makeutettua. Lapsen kuppiin lisäsin vielä 1/2 tl hunajaa.

Pakkanen, mikä ihana tekosyy!

Lämmin rosmariini-mantelijuoma

1 annos

Valmistusaika n. 15 min

• 2,5 dl mantelimaitoa (paksuhko kotitekoinen on tässä parasta)
• oksa tuoretta rosmariinia 
• 1/3 vaniljatankoa 
• 1 kanelitanko 
• reilu rouhaus mustapippuria tai 4 kokonaista
• aavistus jauhettua muskottipähkinää 
• ripaus kardemummaa 
• vajaa 1 rkl neitsytkookosöljyä

makeutusta maun mukaan

Laita kaikki kattilaan kookosöljyä ja lisämakeutusta lukuunottamatta. Hauduta miedolla lämmöllä 10 min. Poista rosmariinin oksa, kanelitanko ja vanilja ja vispilöi voimakkaasti sekaan kookosöljy ja tarvittaessa hunajaa tms. makeutukseen. Kaada siivilän läpi kuppiin ja tarjoa heti.

Sunnuntaipuuro

Minulla ei ole puurotraumoja, sillä perushuttua ei tarvinnut meillä lapsena syödä. Puuroja kyllä tehtiin, mutta innovatiivisella otteella ja usein ne olivat kunnon aterioita. Puuron ystävä olen edelleen ja menusta löytyy kaikkea pikapuuroista lempeästi haudutettuihiin uunipuuroihin. Raakaruoka on rikastanut puurokulttuuriani huomattavasti ja parhaat aamuni alkavat smoothien asuun naamioituneilla tuorepuuroilla, joita lusikoin herkkulisukkeiden kera.

Tuulia kiteytti puuron syvimmän olemuksen juuri omassa blogipostauksessaan. Minulla ei ole asiaan lisättävää.   Lyhyesti sanottuna: Puuro on Pop!

Sunnuntaisin kotilounas kuittaantuu usein pitkään haudutetulla puurolla, jonka voi jättää itsekseen muhimaan siksi aikaa, kun suuntaa vaikkapa perheen kanssa luistelemaan meren jäälle. Eilen laitoin haudutuskattilaan hirssin seuraksi kurkumaa, kanelia, kardemummaa, vaniljaa ja anista.

Sekä luomusitruunan kuorta ja -mandariinin. Huikea kombo, joka hyrisytti sekä makuaistia että esteettistä silmää. 

Viimeistelin setin lisäämällä paksua kotitekoista mantelimaitoa ja surautin puuron mausteineen päivineen samettiseksi.

Mantelimaitoa en enää keitellyt, ettei turhaan hyviä ravineita haihtunut höyrynä ilmaan.

Mausteinen sunnuntaipuuro hirssistä

4:lle nälkäiselle

Valmistusaika n. 45 min.

• 3 dl huuhdeltua hirssiä
• 1 l vettä 
• 1 tl kardemumman siemeniä 
• 2 tähtianista 
• 1 luomusitruunan kuori 
• kokonainen luomumandariini lohkoina 
• 1/2 tl kurkumaa 
• 1/2 vaniljatanko 
• 1 kanelitanko tai 1/2 tl jauhettua kanelia

Laita kaikki kattilaan ja keitä n. 1/2 t tai kunnes vesi on imeytynyt hirssiin.

Lisää

• 0,3 l paksua mantelimaitoa (- jos käytät kaupan maitoa, kokeile kookosta, joka on mantelimaitoja paksumpaa)
• 11/2 tl suolaa - tai maun mukaan
• 1 - 2 rkl hunajaa riippuen käytitkö makeutettua maitoa

Soseuta sauvasekoittimella ja vie tarjolle.

Persilja-endiivisalaatti, kaprismajoneesia

Pakkanen uhittelee aamuisin parin kympin tietämissä, mutta salaateistani en luovu. Ne ovat tosin kesäisiä serkkujaan lämpimämpää ja tukevampaa sorttia.

Endiivit ovat jostain syystä jääneet vähälle huomiolle keittiössäni, varsinkin kypsentämättöminä. Kunnes inspiroiduin äskettäin jostain Jaime Oliverin lukuisista kokkausohjelmista ja kokeilin endiiviä sisältänyttä salaattia. Testiajon jälkeen ymmärsin yhä huonommin aiempaa paitsiotilannetta: Endiivihän on kerrassaan mainio raaka-aine. Pelkäsin vähän suotta sen karvautta, mutta mieto bitteri piiloutui hyvän soosin taakse ja rakenne oli erittäin miellyttävä.

Kipaisin saman tien ostamaan lisää pikku puikuloita ja rakentelin tällä kertaa hieman ruokaisamman arki-illan salaattiaterian. Siihen inspiraatio taas syntyi tästä retiisi-anjovissalaatista. Mutta kuten huomaatte, sukulaisuus on jo varsin kaukaista.

Endiivisalaatti ja kapris-artisokkamajoneesia

4:lle
Valmistusaika n. 40 min.

• 3 endiiviä
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1 tl siruunanmehua
• 1 tl agavesiirappia, juoksevaa hunajaa tai vaahterasiirappia
• puntti mummopersiljaa tai rasia sileälehtistä
• 11/2 tölkkiä säilöttyjä artisokan sydämiä
• 1 paketti marinoitua tofua
• 1 rkl oliiviöljyä
• timjamia
• mustapippuria

Aloita paahtamalla artisokkaa ja tofua uunissa. Laita uuni 220 asteeseen. Valuta ja huuhtele artisokan sydämet. Kuutioi tofu reiluiksi paloiksi. Levittele tofu ja artisokat leivinpaperilla päälystetylle uunipellille ja pirskottele päälle öljy. Paahda uunissa n. 15 - 20 min. Kääntele varovasti välillä ja ota uunista, kun molemmat ovat saaneet väriä. Mausta timjamilla ja mustapippurilla.

Puolita endiivit pituussuunnassa ja leikkaa terävällä veitsellä pitkittäin suikaleiksi. Sekoita käsin suikaleisiin suola, sitruuna, makeutus ja oliiviöljy niin, että endiivi vähän pehmenee. Silppua persilja hienoksi ja sekoita endiivien joukkoon. Valmista kastike:

Artisokka-kaprismajoneesi

• 1 dl pinjansiemeniä TAI cashew-pähkinöitä
• 1/2 dl vettä
• 1/2 tölkkiä artisokkaa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl kapriksia (mieluiten suolaan säilöttyjä, liotettuna)*
• 1/2 tl väkiviinaetikkaa
• 1 rkl sitruunan mehua ja 1 tl raastettua kuorta
• 1/4 tl laadukasta suolaa TAI maun mukaan
• 1/2 rkl agavesiirappia tai hunajaa
• 1/4 tl kanelia

Tehosekoita kaikki kastikkeen ainekset sauvasekoittimella tai blenderissä. Huom! jos käytät pinjansiemeniä, säästä muutama salaatin viimeistelyyn. Lisää vettä sen verran, että saat majoneesimaisen koostumuksen. Säädä mausteita maun mukaan. Kastike saa olla vahvan makuista.

Sekoita soosi endiiviseokseen. Viimeistele annos paahdetulla artisokalla ja tofulla ja vie tarjolle. Jos teit soosin pinjansiemenistä, ripottele muutama myös salaatin päälle. Ne tosin sopivat joka tapauksessa, vaikka olisit käyttäny kastikkeeseen cashewia.

* Parhaat kaprikset ovat mielestäni suolaan säilöttyjä, tosin niitä täytyy liottaa ja huuhdella kunnolla ennen käyttöä suolaisuuden vähentämiseksi. Etikkaan säilötyt pikkukaprikset käyvät tähän kuitenkin myös, mutta silloin kannattaa puolittaa ohjeessa mainintun sitruunan määrä.

Koko kulhollinen bataattia, tattaria ja lime-tahinikastiketta

Talvi on saapunut sitten viime postauksen. En ole pakkasen ystävä, mutta otan riemumielellä vastaan valon ja auringonpaisteen! Säädyllisten ruokakuvien ottaminenkin on taas mahdollista. 

Valo sai aikaan myös pienen siivousinspiraation. Siivosin keittiönkaappeja ja heitin tattaripussin pohjat idätykseen. Ryynejä olikin yllättävän paljon ja puurojen lisäksi niitä on riittänyt myös lisukkeeksi. 

Idätetystä tattarista syntyy mainio tabbouleh-tyyppinen salaatti. Tällä kertaa kulhoon päätyi myös paahdettua bataattia ja persimonia, reilu puntti persiljaa ja korianteria sekä kirpeä tahinikastike, jonka maustoin limellä. Kaikki asioita, joita tällä hetkellä aivan erityisesti himoitsen. Jos tattarin idättely ei nappaa, salaattiin sopivat yhtä hyvin myös kypsennetyt tattarisuurimot. Tällöin ne kannattaa paahtaa ensin kevyesti kuivalla pannulla pähkinäisiksi ja keittää sitten suolalla maustetussa vedessä juuri ja juuri kypsiksi eli n. 15 min. 

Bataatti-tattarikulho ja lime-tahinikastiketta

4:lle
Valmistusaika n. 45 min (+ mahdollinen tattarin idätys)

• 1 iso bataatti
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• mustapippuria

• n. 7,5 dl idätettyä tai keitettyä tattaria
• 1/4 tl suolaa
• 1/2 rkl sitruunan mehua
• 1 tl hunajaa tai agavesiirappia 
• 1/2 persimoni pieninä kuutioina
• 3 kevätsipulin vartta silputtuna
• 1 pieni paprika ohuen ohuina suikaleina
• puntti persiljaa hienonnettuna

Tahinikastike:

• 1/2 dl mietoa tahinia
• 1 limen mehu
• 2 rkl hunajaa/agavesiirappia
• 1 tl limen kuorta
• 2 rkl seesamiöljyä
• 1 - 2 valkosipulinkynttä
• 1/2 laadukasta suolaa
• 1/2 tl jeeraa
• 1/2 tl jauhettua korianteria
• 1/2 dl vettä tai tarpeen mukaan
• lisäksi nippu tuoretta korianteria silputtuna

Kuori ja kuutioi bataatti. Sekoita kuutioihin öljy, suola ja mustapippuri. Paahda uunissa 225 asteessa, kunnes bataatti saa väriä ja on kypsää mutta edelleen kiinteää.

Valmistele sillä aikaa salaatin muut ainekset. Koska idätetty tattari on melko miedon makuista, sekoita siihen ensin hieman suolaa, sitruunan mehua ja makeutusta. Lisää muut ainekset ja sekoita. Lisää lopuksi myös hieman jäähtyneet bataattikuutiot.

Valmista tahinikastike sekoittamalla kaikki sauvasekoittajalla tai tehosekoittimessa tuoretta korianteria lukuunottamatta. Lisää sen verran vettä, että saat kastikkeesta juoksevaa. Lisää lopuksi korianterisilppu käsin sekoittaen.

Sekoita soosi salaattiin ja anna makujen tasoittua hetken ennen tarjoamista. Ei haittaa, vaikka salaattia jäisi seuraavaankin päivään, sillä silloin maut ovat parhaimmillaan.

Sitten vielä vähän kurssikuulumisia. Minun piti oitis viime viikonlopun jälkeen tulla tänne hyrisemään ekan MieliHyvää -kurssin jälkitunnelmissa. No, tuli sitten muita kiireitä, enkä ennättänyt blogin ääreen, mutta pientä jälkihehkutusta kuitenkin vielä. Oli nimittäin yksi parhaita pitämiäni kursseja. Hienoa porukkaa ja hyvä meininki. Ja ilmeisesti tunnelmat eivät olleet aivan yksipuolisia, sillä tässä muutamia kurssilaisten kommentteja:

Kiitos materiaalista ja loistavasta kurssista! :)
Kaikki ruoat olivat todella herkullisia ja inspiroivia.
Alan innolla harjoittelemaan reseptejä :)
Tykkäsin kurssista kovasti ja valmistamamme ateria oli aivan ihana! Varsinkin pähkinäpatee ja kookoskeitto lisukkeineen tulee varmasti myös kotona ruokapöytään :)

Kiitos kaikille osallistuneille, te teitte kurssista loistavan!

Kuvissa syntyy vaudilla kookospinaattikeittoa, jolle punastuneet siemenet antoivat rapsakaa lisämakua. Pääruokana mm. saksanpähkinäpateeta erilaisten lisukkeiden kera ja jälkkäriksi banaani-kirsikkajädeä sekä raakasuklaata, joka ei päässyt kuvaan. Muitakin mieliherkkuja syntyi, mutta ei niistä nyt sen enempää, ettei tule nälkä.

Ja todellakin helmikuun kurssi on myös tupaten täynnä. Mutta jos iloinen kokkaus kiinnostaa edelleen,  kaavailen vielä kolmatta kurssia huhtikuun alkuun. Siitä lisää myöhemmin, joten stay tuned!

Kollaasin kuvat: Helena Hietanen, käsittely: Outi Rinne

Keittoa koko perheelle, eli Kolmen Tomaatin Soppa

Viime viikolla kohistiin Henri Alenin tomaattisoosista, jonka seurauksena havaitsin itsekin kauppojen säilykehyllyissä ammottavia aukkoja Mutti-murskeen kohdalla.

Hyvä tomaattimurska on tietysti yhtä tärkeää kuin muutkin laadukkaat raaka-aineet, kun halutaan laittaa oikeasti hyvää ruokaa. Itse kuitenkin suosin luomua ja pahvitölkkejä. Yllytyshulluna päätin kuitenkin testata Muttia, onhan se ehdottomasti yksi tomaattimarkkinoiden tyylikkäimpiä säilyketölkkejä. Sain samalla hyvän syyn tehdä - en kastiketta - vaan tomaattikeittoa, jota olin suunnitellut jo pidemmän aikaa.

Tompsukeiton sesonkin on tietysti loppukesästä, kun tuoreet tomaatit ovat tajunnanräjäyttävän hyviä. Tähän vuodenaikaan syntyy kuitenkin kelpo keitto tölkkitavarasta. Keiton valmistus seurailee julkkis-soosin jälkiä siinä, että tässäkin kaiken a ja o on hyvän raaka-aineen lisäksi hidas ja kärsivällinen haudutus. Tunsin itseni melkein italialaiseksi Mammaksi hämmentäessäni sakeaa keittoa koko perheelle. Mutta koska tämä mamma on aina raakaan ja rouheaan kallellaan, mukaan mahtui myös pari lisäkäännettä.

Tomaatti on siitä hauska kasvis, että se on hyvää sekä raakana että kypsänä. Tomaatin lykopeeni imeytyy paremmin kypsennetyssä muodossa, mutta monet muut hyödylliset aineet säilyvät paremmin, kun tuotetta ei kuumenneta. Eli tomaattia on järkevää syödä både och. Niinpä tässä keitossa halusinkin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja lisäsin sakeaan (ja lykopeenilla kyllästettyyn) keittopohjaan lopuksi tuoreita kirsikkatomaatteja ja tomaattia myös aurinkokuivatussa muodossa. Viimeksi mainittu ihan vain sen takia, että aurinkotomaatit ovat niin järjettömän hyviä ja täyteläisiä. Niinpä sinänsä melko kevyt keitto maistui loppujen lopuksi hyvin ruokaisalta ja tyydytti raavaampienkin perheenjäsenten ruokahalun.

Kolmen tomaatin soppa

4:lle, valmistusaika n. 1 t

• 1/2 dl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 prk tomaattimurskaa
• 1 rkl balsamicoa
• 2 tl kookossokeria
• kiehuvaa vettä kahden purkillisen verran
• laakerinlehti

Mausteet:

• rouhittua mustapippuria
• 1/2 tl raastettua appelsiininkuorta
• 1/4 tl kanelia
• 1 tl laadukasta suolaa tai maun mukaan
• oreganoa
• basilikaa
• reilusti tuoretta minttua ja persiljaa silputtuna
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• 5 aurinkokuivattua tomaattia

Hienonna sipuli ja hauduta oliiviöljyssä miedolla lämmöllä sekoitellen n. 10 min. Älä ruskista. Lisää valkosipulinkynnet silputtuna ja jatka hauduttelua vielä 5 min. Lisää tomaattimurska ja balsamiviinietikka ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Lisää kahden tölkillisen verran kuumaa vettä ja kun seos kuplii uudelleen, kookossokeri ja laakerinlehti. Jatka keittelyä miedolla lämmöllä ilman kantta 1/2 tuntia. Sekoittele välillä, ettei soppa pala pohjaan. Keitto sakenee vähitellen.

Lisää keittoon mausteet tuoreita aineksia lukuunottamatta. Keitä vielä 5 min. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Ennen tarjoilua lisää joukkoon puolitetut kirsikkatomaatit, aurinkotomaatit kuutioina sekä silputut yrtit. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Älä enää keitä, vaan vie soppa suoraan tarjolle.

Mutti mutti... Onhan se hyvä ja raikas tomaattimurska. Mielestäni kuitenkin moni luomuvaihtoehto toimii tässä keitossa yhtä hyvin, joten en näe syytä olla käyttämättä niitä tästäkään eteenpäin.

Ps. Keitto on melkein parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun tuoreet tomaatit ovat imeneet itseensä makuja.

Kurssi kakkonen - ilmoittautuminen on AUKI

MieliHyvää - raakaruokakurssi on vasta ensi lauantaina, mutta nyt jo pukkaa uutta kurssia. Kävi nimittäin niin, että kurssi täyttyi salamavauhtia ja liian moni jäi rannalle. Niinpä voin ilokseni ilmoittaa, että uusintaotto samaisella teemalla tapahtuu su 23.2.2014 klo 12 - 17 ERY:n (Elävän ja raakaravinnon yhdistys ry.) koulutustiloissa osoitteessa Museokatu 9 C 25, Helsinki (Käynti Vänrikki Stoolin kadun puolelta). Kurssin aluksi perehdymme tarkemmin ravinnon ja mielen välisiin yhteyksiin, minkä jälkeen kietaisemme essut eteen ja kokkaamme raakaruokaa hyvässä myötätuulessa. Päivän päätteeksi syömme herkullisen aterian alku-, pää- ja jälkiruokineen. Kurssimaksu 98€ (sis. alv 24%) sisältää opetuksen ja materiaalit. Osallistujat saavat myös sähköisen tietopaketin kurssin sisällöstä resepteineen. Sitovat ilmoittautumiset osoitteeseen: okriina(at)gmail.com viim. 9.2.2014 mennessä.

10% alennus 26.1. mennessä ilmoittautuneille sekä ERY:n jäsenille!

Huom:  Kurssin reseptit sisältävät mm. pähkinöitä, siemeniä ja raakoja kasviksia, joten otathan tämän huomioon, mikäli olet allerginen.

Kurkkaus kulisseihin: v. 2013 parhaat

Monissa blogeissa on julkaistu koosteita menneen vuoden parhaista paloista. Pläräsin omiakin arkistojani sillä silmällä. Totesin, että monia hyviä ruokahetkiä oli jäänyt kulisseihin näkemättä koskaan virtuaalista päivänvaloa. En (enää) kuvaa kaikkea mitä lautaseltani löytyy tai keittiössäni valmistuu. Kamera heiluu kuitenkin mukana aina, kun on olemassa mahdollisuus uuteen resepti-innovaatioon. Osa jutuista päätyy blogiin (joko tänne, Jolien puolelle tai CocoVi:n sivuille), suuri osa kuitenkin jää vain kuormittamaan kameran muistikorttia joko siksi, että 1) lopputuloksen maku ei ollutkaan kohdallaan, 2) kuva epäonnistui tai 3) nälkä voitti kuvausvietin. Sitten on myös paljon herkullista ruokaa, jota en harmi kyllä ennätä edes ajatella kuvaavani, saati siitä bloggaavani.

Niinpä omistan nämä menneen vuoden muistelot resepteille, jotka olisin halunnut jakaa kanssanne. 

Tammikuu 2013: Gluteenittomat, vegaaniset raviolit pestotäytteellä. 

Gluteenittoman kotipastan rakenne on sitkon puutteessa haastava ilman kananmunaa. Onnistuin saamaan aikaiseksi todella herkullisia ravioleja, jotka kuitenkin hajosivat keittäessä. Valmiista annoksesta tuli ruma ja resepti jäi kansioon: Mission impossible? 

Helmikuu 2013: Koukussa papusnackseihin

Koukkuunnuin papusipseihin (habas fritas) joulumatkallamme Kanarialla ja löysin ilokseni niitä myös Anton&Antonista. Yritin tehdä vastaavia härkäpavuista itsekin, mutta niistä tuli karmeita. Rouskuttelin rasvapapuni siis suoraan pussista. Kuvassa lempparilounaani helmikuulta: Babypinaattia, hapankaalia, avokadoa ja niitä papusia.

Maaliskuu 2013: Kuohkea kurkku-fenkolikeitto

Valmistin eräällä kokkikeilalla järisyttävän hyvää semiraakaa keittoa kurkusta ja uunipaahdetusta fenkolista lakritsijauheella maustettuna. Ei tietenkään ollut aikaa häärätä keittiössä kamera kaulassa, joten kuva jäi ottamatta. Suunnitelmistani huolimatta en ole saanut aikaiseksi valmistaa keittoa uudelleen, mutta se on edelleen vahvasti to do -listalla. Kuvan keitto on paahdettua manteli-parsakaalikeittoa.

Huhtikuu 2013: Paahdettu valkopapuhummus

Poimin yrttisen valkopapuhummuksen ohjeen Choosing Raw -blogista, joka on luotto-hummuslähteeni. Keksin paahtaa pavut uunissa ja lopputulos oli taivaallinen, mutta töhnäke syötiin ennenkuin ehdin kameran kanssa hätiin. Yläkuvassa jotain muuta dippiä ja kotitekoista zaa'taria, jota pääsin vihdoin kokeilemaan, kun tapasin Appelsiineja ja Hunajaa -blogin Jaelin ja sain tuliaisina sumakin siemeniä.

Toukokuu 2013: Inkamarja-macadamiapallerot

Kuivatuista inkamarjoista ja macadamiapähkinöistä valmistui satsi herkullisia raw "juusto"-palleroita. Hukkasin ohjeen, joten se siitä.

Kesäkuu 2013: Raw viininlehtikääryleet

Veivasin kukkakaali-couscousilla täytettyjä herkkurullia kesällä useampiinkin pippaloihin, mutta valmiista kääryleistä unohdin aina ottaa blogikelpoisen kuvan. Edelleen biletarjottavien parhaimmistoa varsinkin minttuisen cashew-dipin tai appelsiini-tahinin kanssa.

Heinäkuu 2013: Paahdettu punajuuri-avokado -dippi

Uuden satokauden koittaessa vahat kurttuposket päätyivät uunin kautta herkulliseen dippiin  paahdetuista punajuurista ja avokadosta. En jaksanut kirjoittaa ohjetta muistiin, joten joudun muistelemaan sitä joka kerran uudelleen. Seuraavan kerran taas tänään, sillä pussillinen juurikkaita odottelee jo jääkaapissa.

Elokuu 2013: Kaurapuuro kantarelli-paprikalisukkeella

Sienessä en tänä vuonna käynyt mutta osto-kantsuista syyntyi herkullinen pääruokapuuro, jollaisista olin alkusyksystä innoissani. Herkkupuuro oli vaan niin rumaa syötävää, että päätin yrittää jotain kuvauksellisempaa annosta myöhemmin. Sitä odotellessa...

Syyskuu 2013: Salaatti paahdetuista retiiseistä ja viikunoista

Ennennäkemättömän lämpimät kelit inspiroivat kesäisiin ohjeisiin vielä syyskuussakin. Lähikaupassamme oli tarjousviikunoiden juhlat ja herkuttelin niillä monta viikkoa. Paahdetuista retiiseistä, viikunoista ja luomufetasta syntyi kuukauden herkkusalaatti, mutta ehkäpä sen fetan vuoksi jäi postaamatta. 

Lokakuu 2013: Maissi-quinoa muffinit

Savustetulla cashew-juustolla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla maustetut quinoa-muffinit valmistuivat perhejuhliin ja olivat kerrassaan herkullisia, mutta hukkasin ohjeen, mikä harmittaa vieläkin.

Marraskuu 2013: Supermysli

Sain CocoVi:lta ennakkomaistiaisina uusia tuotteita, mm. banaani- ja baobab-jauheita. Niistä valmistui herkullinen aamiaissekoitus, mutta tuotteiden tulo kauppohin otti aikansa, enkä päässyt julkaisemaan ohjetta. Ja sitten tulivatkin jo joulukiireet... Aamiaisia on kuitenkin edelleen luvassa, joten ohje ilmestynee CocoVi:n  puolelle lähiaikoina. 

Joulukuu 2013: Hasselpähkinä-macaroonit

Muokkasin vanhan suosikkini, manteli-macaroon -ohjeen uuteen kuosiin ja kuorrutin raakasuklaalla. Suussasulavan sitkeistä kekseistä tuli järkyttävän hyviä, mutta reseptissä tarvitaan edelleen kananmunia, joten ohje on julkaistu muilla foorumeilla. Tein näitä gluteenittomia ja paleo-henkisiä pikkuleipiä kuitenkin joulupipareiden korvikkeeksi ja olen edelleen sitä mieltä, että vievät kielen menneessään.

Ja mitä tulee postauksen alussa olevaan kuvaan saksanpähkinäletuista ja raw vadelmahillosta...

Mennyt vuosi oli makean kirpeä, kuin auringossa kypsynyt vadelma. Ensimmäinen keittokirjani tuli erinnäisten hermoilujen jälkeen ulos ja vuoteen mahtui muitakin ruoka-aiheisia haasteita, epämukavuusalueiden ylityksiä, kasvukohtia ja menestyksiä. Kiitän niistä jokaisesta, sekä kaikkia teitä, joiden kanssa tieni ovat vuoden aikana kohdanneet herkullisissa merkeissä! Harkitsin alkusyksystä myös vakavasti tämän blogin lopettamista ja mietiskelen sitä edelleen. Toistaiseksi homma kuitenkin jatkuu, mutta veikkaan, että ainakin jotain muutoksia on luvassa. Siihen asti, näillä eväillä mennään.

A niinkuin Arki ja Avokado-juge (Raw)

Olen ilmeisesti aika tylsä tyyppi, mutta salaisesti loman loppupuolella ja juhlahumun lomassa alan odotella arkea. Ja kun ensimmäinen ns. arkiaamu koittaa, olo on suorastaan onnellinen. Tervetuloa rutiinit, yksinkertaiset ateriat ja muut tavallisten päivien tarjoamat helmet!

Vuoden alussa lehdet pursuavat jälleen detox-ohjeita, mutta itselleni paluu arkipöperöihin riittää. Oma filosofiani on, että kun arki on kohdallaan, erityisiä kuureja ei tarvita. Ja jos jonkin sisäisen suursiivouksen haluaisinkin pitää, sen ajankohta olisi lämmin vuodenaika. Silti arkiaamun kunniaksi nauttimani avokado-juge saattaisi toimia myös detoxaajan ruokalistalla. Ainakin se tarjoaa vatsaa hellivän ja ravinteikkaan alun aamuun, makunystyröiden hyrinää unohtamatta.

Ohje on simppeli, paljon marjoja ja kermaista avokadoa. Paljon ravinteita ja makua, eikä mitään turhaa. Rakenne  muistuttaa turkkilaista jogurttia ja maku määräytyy valittujen marjojen mukaan. Itse kaadoin blenderiin tänä aamuna tyrniä, joka on juuri nyt parasta kaikista.

Ensimmäisen arkiaamun pieni luksuslisä syntyi passionhedelmästä ja granaattiomenasta, joiden simenet tuovat hyvän rouskaisun pehmeänä lohkeavaan lusikalliseen.

Avokado-juge (Raw)

yhdelle, valmistusaika 3 min.

• 1 pehmeä avokado (mielummin ylikypsä kuin napakka)
• 2 dl tyrni-marjoja, puolukkaa tai muita kirpeitä marjoja
• 2 - 3 kokonaista taatelia (siemenet poistettuna)
• 4 tippaa tai veitsenkärjellinen steviaa (jos pidät makeasta)
• 1 rkl jotain proteiinijauhetta
• 3/4 dl appelsiinimehua (mieluiten vasta puristettua)

Tehosekoita kaikki sileäksi. Tarjoa lisänä granaattiomenan siemeniä tai kokonaisia marjoja.