Snapshot Recipe: Kylmä selleri-melonikeitto

Silloin kun tekee mieli jakaa pikaisten ja viilentävien ruokien reseptejä, ollaan jo mukavissa kesälomatunnelmissa sekä sään että fiiliksen puolesta. Helteellä erilaiset salaatit ovat perusruokaa, mutta välillä tekee mieli surauttaa kylmä keitto. 

Gazpacho on kypsän kesän suosikkini, mutta ihan vielä en ole päässyt tomaattiversioihin. Viime päivinä sen sijaan on valmistunut useaan otteeseen pikantti herkku varsiselleristä ja cantaloupe-melonista. Odottelin inspiraatiota kunnollisiin kuvaussessioihin, mutta aurigon vihdoin paistaessa en ole juuri jaksanut viettää aikaa ruokahommissa. Niinpä reseptin valokuvailu jää nyt instagram-asteelle, ettei sopparesepti painuisi ihan unholaan.

Viileä selleri-melonikeitto

(2 - 4:lle)

• 1/2 cantaloupe- tai gaia-meloni
• 5 vartta selleriä
• 1 nuori sipuli varsineen
• 1 - 2 valkosipulinkynttä
• 1 punainen chili (siemenet poistettuna)
• 1 kokonainen säilykepaprika (grillattu)
• 1 limen mehu (ja 1 tl raastettua kuorta, jos käytät luomua)
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 1/2 tl sinappia
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1/2 dl laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä
• laadukasta suolaa maun mukaan
• reilusti vastarouhittua mustapippuria
• tuoretta basilikaa tai korianteria

Tarjoiluun: 1/2 avokado

Kuutio melonin liha siemenineen päivineen tehosekoittimeen. Viipaloi joukkoon sellerit ja chili sekä sipuli varsineen. Lisää myös valkosipuli ja loput aineet tuoreita yrttejä lukuunottamatta. Surauta pikaisesti tasaiseksi keitoksi. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Viimeistele silputulla basilikalla tai korianterilla. Tarjoa heti tai jos haluat täysin kylmän keiton, viilennä vielä pari tuntia jääkaapissa. Keiton kyljessä maistuu kypsä avokado.

Tämän reseptin myötä jään hetkeksi lomalle ja lennähdän Sisilian aurinkoon tankkaamaan italialaista elämäniloa, huikeita maisemia ja välimeren ruokapöytien antimia. Arrivederci!

Snapshot Recipe: Helpoin tapa nauttia villivihanneksia

Räntäsade haittaa hieman kevättunelmaa, mutta siitä huolimatta metsät ja pellot puskevat jo sinnikkäästi vihreää. Tai ainakin täällä etelässä. Käväisin viikonloppuna Oulussa kurssikeikalla ja siellä hortakautta vielä odotellaan. 

Tämä on se aika vuodesta, jolloin palaan juoksulenkiltä taskut pullollaan metsän aarteita ja kieltämättä kiirettä saa pitää, että ennättää nauttia tiettyjen kasvien lyhyestä sesongista. Kuten vaikkapa alakuvan peltokanankaalista, joka on yksi hienoimman makuisia villivihanneksia. Luonnon pikku parsakaali, joka on parhaimmillaan juuri ennenkuin nuput puhkeavat keltaisiksi kukiksi. Ja eteläisimmässä Suomessa se aika on NYT.

Ja ehkä maailman yksinkertaisin tapa nauttia mietoja pehmeitä versoja on pikamarinoida ne sitruunan ja oliiviöljyn kanssa. Leivän päälle, lisukkeeksi tai sitten sellaisenaan avokadon, cashew-juuston - jos sitä kaapista löytyy (yleensä ei löydy) tai kreikkalaiseen tyyliin luomufetan kanssa.

Nyrkkisääntönä voi pitää, että villiyrttien voimakasta makua ja monissa maistuvaa luontaista karvautta tasoittavat rasvaiset ja hieman makeat ruoka-aineet, kuten avokado, jonkin sortin leipä tai pasta, öljy ja hunaja, mantelit, cashew-pähkinät, pinjansiemenet ja macadamia-pähkinät ja eläinkunnan puolelta kananmuna, järvikalat ja luonnollisesti monet maitotuotteet.

Kaikkein nopein villiyrttilisuke

1:lle

• Kourallinen mietoja villivihanneksia, kuten vuohenputkea, peltokanankaalia, horsman versoja jne.
• 1 tl sitruunan mehua
• ripaus laadukasta suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• nokare sinappia
• 1 tl hunajaa/agavesiirappia
• hieman mustapippuria
• (vasta puristettua valkosipulia maun mukaan)

Sekoita kaikki ja vaivaa puhtain käsin, kunnes vihannekset pehmenevät. Kaada ylimääräinen irtoava neste pois. 

Yläkuvassa hortalenkin jälkeinen lounas: Alla kotitekoinen gluteeniton leipäviipale, päällä avokadoa, pari tomaattisiivua, mustapippuria ja kanankaali-vuohenputkihöystö. Lisukkeena lämmin auringonpilkadus.

Tässä vielä muutama hyväksi havaittu villiresepti arkistojen kätköistä: 

Villiyrtti-panzanella

Vaahterankukkamurot

Vege-gyros hortapedillä

Avokado-voikukkalevite

English summary:

Spring had an early start in Finland this year and many wild herbs are already on harvest. One of my favorites is the Yellow Rocket (Barbarea vulgaris) which can be eaten both raw and cooked. It is at it's best when the flowers are not quite blossoming, yet and the buds look like mini broccolis. The season is very short, though, but sweet :)

The easiest way to enjoy the milder wild edibles is simply to make a mustardy vinaigrette and soften the herbs by massaging them lightly with your hands. A wonderful side dish or topping is ready in minutes.

Quick and easy Wild Herb Salad

For one

• Handful of mild wild herbs (that can be eaten raw)
• 1 t lemon juice
• dash of sea salt 
• 2 T olive oil
• 1/2 t mustard
• 1 t honey/agave-syrup
• freshly ground black pepper
• (1/2 t garlic, minced)

Mix everything in a bowl and massage with clean hands until the herbs start to soften. Throw away possible extra liquid. Serve immediately.

   

Sunnuntaipuuro

Minulla ei ole puurotraumoja, sillä perushuttua ei tarvinnut meillä lapsena syödä. Puuroja kyllä tehtiin, mutta innovatiivisella otteella ja usein ne olivat kunnon aterioita. Puuron ystävä olen edelleen ja menusta löytyy kaikkea pikapuuroista lempeästi haudutettuihiin uunipuuroihin. Raakaruoka on rikastanut puurokulttuuriani huomattavasti ja parhaat aamuni alkavat smoothien asuun naamioituneilla tuorepuuroilla, joita lusikoin herkkulisukkeiden kera.

Tuulia kiteytti puuron syvimmän olemuksen juuri omassa blogipostauksessaan. Minulla ei ole asiaan lisättävää.   Lyhyesti sanottuna: Puuro on Pop!

Sunnuntaisin kotilounas kuittaantuu usein pitkään haudutetulla puurolla, jonka voi jättää itsekseen muhimaan siksi aikaa, kun suuntaa vaikkapa perheen kanssa luistelemaan meren jäälle. Eilen laitoin haudutuskattilaan hirssin seuraksi kurkumaa, kanelia, kardemummaa, vaniljaa ja anista.

Sekä luomusitruunan kuorta ja -mandariinin. Huikea kombo, joka hyrisytti sekä makuaistia että esteettistä silmää. 

Viimeistelin setin lisäämällä paksua kotitekoista mantelimaitoa ja surautin puuron mausteineen päivineen samettiseksi.

Mantelimaitoa en enää keitellyt, ettei turhaan hyviä ravineita haihtunut höyrynä ilmaan.

Mausteinen sunnuntaipuuro hirssistä

4:lle nälkäiselle

Valmistusaika n. 45 min.

• 3 dl huuhdeltua hirssiä
• 1 l vettä 
• 1 tl kardemumman siemeniä 
• 2 tähtianista 
• 1 luomusitruunan kuori 
• kokonainen luomumandariini lohkoina 
• 1/2 tl kurkumaa 
• 1/2 vaniljatanko 
• 1 kanelitanko tai 1/2 tl jauhettua kanelia

Laita kaikki kattilaan ja keitä n. 1/2 t tai kunnes vesi on imeytynyt hirssiin.

Lisää

• 0,3 l paksua mantelimaitoa (- jos käytät kaupan maitoa, kokeile kookosta, joka on mantelimaitoja paksumpaa)
• 11/2 tl suolaa - tai maun mukaan
• 1 - 2 rkl hunajaa riippuen käytitkö makeutettua maitoa

Soseuta sauvasekoittimella ja vie tarjolle.

Keittoa koko perheelle, eli Kolmen Tomaatin Soppa

Viime viikolla kohistiin Henri Alenin tomaattisoosista, jonka seurauksena havaitsin itsekin kauppojen säilykehyllyissä ammottavia aukkoja Mutti-murskeen kohdalla.

Hyvä tomaattimurska on tietysti yhtä tärkeää kuin muutkin laadukkaat raaka-aineet, kun halutaan laittaa oikeasti hyvää ruokaa. Itse kuitenkin suosin luomua ja pahvitölkkejä. Yllytyshulluna päätin kuitenkin testata Muttia, onhan se ehdottomasti yksi tomaattimarkkinoiden tyylikkäimpiä säilyketölkkejä. Sain samalla hyvän syyn tehdä - en kastiketta - vaan tomaattikeittoa, jota olin suunnitellut jo pidemmän aikaa.

Tompsukeiton sesonkin on tietysti loppukesästä, kun tuoreet tomaatit ovat tajunnanräjäyttävän hyviä. Tähän vuodenaikaan syntyy kuitenkin kelpo keitto tölkkitavarasta. Keiton valmistus seurailee julkkis-soosin jälkiä siinä, että tässäkin kaiken a ja o on hyvän raaka-aineen lisäksi hidas ja kärsivällinen haudutus. Tunsin itseni melkein italialaiseksi Mammaksi hämmentäessäni sakeaa keittoa koko perheelle. Mutta koska tämä mamma on aina raakaan ja rouheaan kallellaan, mukaan mahtui myös pari lisäkäännettä.

Tomaatti on siitä hauska kasvis, että se on hyvää sekä raakana että kypsänä. Tomaatin lykopeeni imeytyy paremmin kypsennetyssä muodossa, mutta monet muut hyödylliset aineet säilyvät paremmin, kun tuotetta ei kuumenneta. Eli tomaattia on järkevää syödä både och. Niinpä tässä keitossa halusinkin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla, ja lisäsin sakeaan (ja lykopeenilla kyllästettyyn) keittopohjaan lopuksi tuoreita kirsikkatomaatteja ja tomaattia myös aurinkokuivatussa muodossa. Viimeksi mainittu ihan vain sen takia, että aurinkotomaatit ovat niin järjettömän hyviä ja täyteläisiä. Niinpä sinänsä melko kevyt keitto maistui loppujen lopuksi hyvin ruokaisalta ja tyydytti raavaampienkin perheenjäsenten ruokahalun.

Kolmen tomaatin soppa

4:lle, valmistusaika n. 1 t

• 1/2 dl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 prk tomaattimurskaa
• 1 rkl balsamicoa
• 2 tl kookossokeria
• kiehuvaa vettä kahden purkillisen verran
• laakerinlehti

Mausteet:

• rouhittua mustapippuria
• 1/2 tl raastettua appelsiininkuorta
• 1/4 tl kanelia
• 1 tl laadukasta suolaa tai maun mukaan
• oreganoa
• basilikaa
• reilusti tuoretta minttua ja persiljaa silputtuna
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• 5 aurinkokuivattua tomaattia

Hienonna sipuli ja hauduta oliiviöljyssä miedolla lämmöllä sekoitellen n. 10 min. Älä ruskista. Lisää valkosipulinkynnet silputtuna ja jatka hauduttelua vielä 5 min. Lisää tomaattimurska ja balsamiviinietikka ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Lisää kahden tölkillisen verran kuumaa vettä ja kun seos kuplii uudelleen, kookossokeri ja laakerinlehti. Jatka keittelyä miedolla lämmöllä ilman kantta 1/2 tuntia. Sekoittele välillä, ettei soppa pala pohjaan. Keitto sakenee vähitellen.

Lisää keittoon mausteet tuoreita aineksia lukuunottamatta. Keitä vielä 5 min. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Ennen tarjoilua lisää joukkoon puolitetut kirsikkatomaatit, aurinkotomaatit kuutioina sekä silputut yrtit. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Älä enää keitä, vaan vie soppa suoraan tarjolle.

Mutti mutti... Onhan se hyvä ja raikas tomaattimurska. Mielestäni kuitenkin moni luomuvaihtoehto toimii tässä keitossa yhtä hyvin, joten en näe syytä olla käyttämättä niitä tästäkään eteenpäin.

Ps. Keitto on melkein parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun tuoreet tomaatit ovat imeneet itseensä makuja.

Karamellilanttu & Kanelipinaattia eli Sesonkimakujen uudet käänteet

Alamme lähestyä lantunkulutuksen huippusesonkia Suomessa, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Sen verran monta lanttulooraa hautuu uuneissa joulun aikaan. Koska en juurikaan harrasta perinteisiä jouluherkkuja, tämä lantun kulutusmuoto jää kohdaltani väliin. Eikä kotoinen vastine bataatille ole saanut keittiössäni muutenkaan ansaitsemaansa huomiota. Muistissa ovat ehkä liian hyvin kalvaat lanttulohkot 80-luvun kouluruokalassa. Lanttu on nimittäin mainettaan monipuolisempi mollukka.

Tietopläjäys lantun terveellisyydestä

Sen lisäksi että lanttu on lähiruokaa, se säilyttää ravintopitoisuutensa varsin hyvin myös varastoinnin aikana. Onpa sen avulla pelastuttu muutamasta nälänhädästäkin. Tuoreessa lantussa on reippaasti C-vitamiinia (kupillisessa 53% päivän tarpeesta) sekä himppasen rautaa, jonka imeytymistä C-vitamiini auttaa. Kaliumia, manganeesia ja B-ryhmän vitamiineista erityisesti B6:tta (yksi hermosolujen toimintaa tukevista vitamiineista) mutta myös kalsiumia, magnesiumia ja fosforia, jotka ovat tärkeitä luuston hyvinvoinnille.

Maistuuko lanttu mielestäsi liian vahvalta ja hieman pistävältä? Hyvä niin, sillä se osoittaa lantun kuuluvan samaan klaaniin kaalikasvien kanssa. (Itse asiassa lanttu on nauriin ja kaalin risteymä, jonka alkuperän on jopa arvuuteltu löytyvän Suomesta.) Ja kuten kaalit, myös lanttu sisältää syöpäsolujen toimintaa ehkäiseviä ja niitä tuhoavia ainesosia. Keltainen väri kertoo myös karotenoideista, jotka ovat niin ikään soluja suojaavia antioksidantteja. Lantun GI on huomattavasti perunaa alhaisempi, joten lanttuaterian jälkeen ei seuraa hiilariähky. Lisäksi lanttu on halpaa, mikä on aina terveellistä kukkarolle.

Varsinkin raakana lanttu vaikuttaa siis suorastaan superterveelliseltä. Oma vatsani ei sitä kuitenkaan siedä, eikä yhteistä säveltä makuaistinkaan tunnu löytyvän. Kypsänä lantun tiukka aromi kuitenkin talttuu pehmeän makeaksi. Ja vielä kun unohtaa taustaroolin liemijuureksena ja alkaa tarkastella lanttua muutenkin laatikon ulkopuolelta, käsissä on oikeastaan aika mainio raaka-aine.

Itselle asettamani lanttuhaasteen innoittamana hankin 3 kg:n säkillisen lanttua. Oletin sen kestävän ainakin jouluun saakka (lanttu säilyy hyvin jääkaapissakin, jos vain sinne mahtuu). Lanttumuusi ja lanttu"risotto" testattiin aika hyvällä menestyksellä. Omaksi suosikikseni nousi kuitenkin uunissa karamelliseksi paahdetut lanttulohkot kera punasipulin, petinä kanelilla täräytettyä pinaattia. Tykästyin niin kovin tähän komboon, että eilen marssin hankkimaan uuden säkillisen lanttuja. Jumitusruoka-ainesta siis.

Karamellilanttu & Kanelipinaattia (2:lle pääateriaksi tai 4:lle lisukkeeksi)

Valmistusaika n. 30 min.

• n. 1 kg lanttua
• 1 punasipuli
• 2 rkl mietoa seesamiöljyä tai neitsytkookosöljyä
• 1 rkl kookossokeria tai 1/2 rkl hunajaa
• 1 tl laadukasta suolaa
• mustapippuria
• kuivattua timjamia
• (jauhettua sumakkia)

• 1 rkl neitsytkookosöljyä + 1 rkl seesamiöljyä (tai pelkää seesamia)
• 2 tl kanelia
• 1/2 tl savupaprikajauhetta
• 1 dl pistaasipähkinöitä
• 250 g tuoretta pinaattia
• ripaus laadukasta suolaa

Laita uuni 220 asteeseen. Kuori lanttu ja leikkaa suupalan kokoisiksi lohkoiksi. Tee sama sipulille. Sekoita kasviksiin kaikki ainekset listan alkupäästä kuivattuun timjamiin saakka ja levittele leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paahda, kunnes reunat saavat väriä ja lanttujen pinta on rapea (n. 20 min). Sekoittele muutaman kerran paahtamisen aikana.

Lanttujen paahtuessa, lämmitä kattilassa keskilämmöllä öljy(-t) ja lisää kaneli sekä paprika. Sekoita joukkoon myös pistaasit ja kiehauta seosta kevyesti sen verran, että pähkinät alkavat tuoksua. Ota kattila sivuun ja anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita sillä aikaa suuressa kulhossa pinaatti ja suola keskenään. Kaada joukkoon kaneliseos ja möyhennä käsin, kunnes ainekset ovat sekoittuneet hyvin ja pinaatti hieman pehmennyt.
Ota paahtunut lanttuseos uunista ja mausta timjamilla. Lisäsin omaani vielä jauhettua sumakkia, jonka saatavuus voi kuitenkin olla heikkoa, ellei lähistöltä löydy Lähi-Idän ruokatarpeita myyvää liikettä. Sumakin voi siinä tapauksessa huoletta unohtaa. Tee pinaattiseoksesta peti ja asettele lanttuseos päälle. Tarjoa heti kevyenä ateriana tai lisukkeena jollekin kasvi- tai eläinperäiselle proteiinille.

Onnellisuusruokaa: Pinaatti-kurkumasalaatti ja kurpitsa-mantelihummus

Kokkailujani siivittää tällä hetkellä huikean kaunis näköala keittiön ikkunasta. Ja eihän tällaisessa hehkussa voi syntyä kuin onnellista ruokaa. 

Laittelen tänne harvemmin niitä simppeleitä reseptejä, joita kokkaan päivittäin nopeiksi lounaiksi tai illallisiksi. Päivittäinen ruokani kun on yksinkertaista eikä oikeastaan reseptejä kaipaa. Silti se on parasta, ja ansaitsee ehkä edes joskus tulla nostetuksi esiin peräti reseptin ja kuvan kera.



Oranssia löytyy tällä hetkellä muualtankin kuin ikkunan takaa. Kurpitsat, porkkanat ja bataatti ovat asioita, joita alkaa tehdä mieli syksyisin ja niiden sesonkin jatkuu pitkälle talveen. Anni julkaisi juuri kivan salaatin paahdetusta kurpistasta ja sitä löytyy usein omaltakin lautaseltani. Kypsennyksen kannalta iso mötikkä kun helppoa työntää sellaisenaan uuniin ja antaa pehmitä siellä ihan itsekseen. Näin syntyy vaivatta valmista kurpitsaa monen aterian tarpeiksi.

Toinen oranssi asia, jota himoitsen ilmojen viiletessä on kurkuma. Ja tässä kohtaa täytyy todeta, että kyse lienee myös kehon viisaudesta, sillä kurkuma on yksi voimallisimpia maustekaapista löytyviä yrttejä mm. immuunipuolustuksen vahvistamiseen. Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa saatiin myös kiinnostavaa näyttöä kurkuman hyödyistä masennuksen hoidossa. Ei hassumpi tieto syyspimeän laskeutuessa iltaisin yhä aikaisemmin ja värien valuessa vähitellen maisemasta syyssateiden mukana.

Siispä semiraakaa kurkumapinaattia ja kurpitsa-mantelihummusta lautaselle kiitos!

Kurkumapinaatti

• 2 dl kurpitsansiemeniä
• 1 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä tai seesamiöljyä
• 1 rkl kurkumaa
• 1/4 tl kanelia
• 1/2 tl jeeraa
• 1/2 tl laatusuolaa
• ripaus cayennea
• 1 tl hunajaa
• 150 g rasia baby-pinaattia 
• mustapippuria maun mukaan
• 1 valkosipulinkynsi  puristettuna tai 1 tl valkosipulijauhetta
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1/2 rkl omenaviinietikkaa tai sitruunan mehua
• 1 tl tamaria/ soijakastiketta

Kuumenna öljy isolla pannulla tai kattilassa ja lisää puolet kurpitsan siemenistä sekä mausteet (reseptilistasta hunajaan saakka). Paahda jatkuvasti sekoitellen, kunnes seos alkaa tuoksua eli muutaman minuutin. Ota pannu sivuun, lisää loput siemenet ja hunaja ja sekoita*. Lisää joukkoon pinaatti ja valkosipuli ja sekoita kaikki keskenään. Pinaatin ei ole tarkoitus kypsyä, mutta se hieman pehmenee tässä käsittelyssä. Lisää oliiviöljy, tamari/soijakastike ja viinietikka tai sitruunan mehu. Tarkista maku.

Kurpitsa-mantelihummus

• 2,5 dl manteleita
• 2,5 dl kypsennettyä kurpitsaa (joko uunissa paahdettua tai höyrytettyä)
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 cm pala tuoretta inkivääriä
• 1 rkl sitruunan mehua
• 1 tl hunajaa
• 1 tl jeeraa
• 1 tl jauhettua korianteria
• 1 tl jauhettua paprikaa
• 1 rkl tahinia tai 2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
• 1/2 - 1 tl laadukasta suolaa
• vettä tarvittaessa 

Jauha mantelit tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää loput ainekset ja vettä sen verran, että saat koneen pyörittämään seoksen tasaiseksi massaksi. Säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Tein kurpitsahummusta kerralla isomman satsin, joten lounaan valmistukseen kului tällä kertaa huikeat 10 min, eli pinaattisalaatin verran. Kylkeen heittelin vielä pari saksanpähkinä-kräkkeriä, mutta siinä voisi yhtä hyvin olla myös viipale tattaririeskaa, kuutioitua tofua tai keitetty luomukananmuna. Real Happy Meal!

Tämä ateria on ihan oikeastikin onnellisuusruokaa, siitä pitävät huolta mm. kurpitsan karotenoidit, kurpitsansiementen ja saksanpähkinöiden hyvät rasvahapot, sinkki sekä magnesium ja varsinkin vihreiden kasvisten sisältämä folaatti ja muut B-ryhmän vitamiinit. Jos ravinto ja mielen hyvinvointi kiinnostaa, käy kurkkaamassa Jolie.fi:n blogissa kirjoittamaani Mieliruokaa -sarjaa. Siellä on lisää tietoa ja reseptejä.

Eilen löysin myös itseni puhumasta aiheesta Yle Puheen Liikuntatunnilla. Lähetys löytyy näin jälkikäteen Yle Areenasta. - Itse en kyllä taida enää uskaltaa kuunnella. Sen verran jänskitti...

Kohta livenä YLE Puheella. Huh!

* Ihmettelitkö, miksi paahdoin vain osan siemenistä? Siement ja pähkinät ovat ravinteikkaimmillaan raakoina tai itse asiassa liotettuina. Niiden maku tulee kuitenkin usein parhaiten esiin hieman paahdettaessa. Siksi teen usein kompromissin maun ja terveellisyyden välillä paahtamalla osan siemenistä ja sekoittamalla tämän jälkeen joukkoon (mieluiten liotetut) loput siemenet.

Mr. Big ja kesäkurre-sänkkärit

Olen hieman kade kaikille onnekkaille kasvimaanomistajille ja omppufarmareille, jotka ähkyvät parhaillaan ylituotantoa. Meidän maalla ei tullut satoa kummastakaan. Ilmoittaudunkin täten loppusijoituskohteeksi ongelma-omenoille, kesäkurpitsoille ja kaikelle muullekin freesille syötävälle!

Mr. Big

No, onneksi olen sentään vähän päässyt nauttimaan ylijäämätuotannosta, kun sain tuliaisiksi jättimäisen kesäkurpitsan. Mr. Big oli niin kerrassaan mehevän oloinen kaveri, etten raaskinut kohdella sitä kovin ronskilla kädellä ja ensin vain viipaloin siitä hartaana ohuen ohuita siivuja leivän päälle.

Meitsin lauantaimakkara.

Pintaan vain vähän ruususuolaa ja mustapippuria, ripaus savupaprikajauhetta ja hiivahiutaleita ja makkaravoileipä on valmis :)

Lounasleipä no. 1:

Tattari-revittyä, avokado-majoneesia ja päällä sinappista lehtikaalisalaattia ja basilika-tomaatteja. Ja ne kesäkurret.

Loput kurpitsasta muuttuivat lounaaksi ja iltapalaksi hieman monimutkaisemmin menoin. En osannut ensin päättää, teenkö kiekoista pihvejä vai "leipiä" ja oikeastaan niistä tuli hyviä molempiin tarkoituksiin. 

Viipaloin kurpitsan sentin paksuisiksi viipaleiksi ja ladoin pellille.

 

Päälle sama setti suolaa ja pippuria kuinedellä sekä laadukasta oliiviöljyä ja reilusti hiivahiutaleita. Korppujauhon omaisesti ripottelin päälle myös jauhettuja pellavansiemeniä, jotka sitovat ylimääräistä kosteutta ja tekevät pinnasta rapsakan oloisen. - Usein minulta kysytään, mistä hiivahiutaleita voi hankkia. Jos hyvin varusteltu elintarvikeliike tai terveyskauppa ei ole ulottuvilta, oluthiivahiutaleita voi hankkia kätevästi vaikkapa Hyvinvoinnin Tavaratalosta. 

Osa kurreista meni kuivuriin, osa uuniin 100 asteeseen, kun oli kiire saada palaa iltanälkään. Uunipaahto kesti tunnin, kuivurissa huristeltiin yön yli.

Strait from the dehydrator.

Molemmilla tavoilla tulee herkullisia kiekkoja, joista syntyi Sandwich no. 2. Surautin väliin avokado-majoneesin chilistä, avokadosta ja kookosmaidosta sekä ananaskirsikoista, jotka tuovat mukavasti hapokkuutta ja makua soosiin.

Kesäkurre-leipien väliin voi sujauttaa mieleisensä kasvispihvin, tällä kertaa se oli tähteistä syntynyt quinoa-parsakaaliburgeri. Quinoa on kerrassaan mainio pihviaines.

Luomutomaatteja, viipaloitua punasipulia ja pari salaatinlehteä ja herkkulounas on valmis.

Kesäkurpitsa-sandwich

• Isokokoinen kesäkurpitsa
• kylmäpuristettua oliiviöljyä
• laadukasta suolaa
• mustapippuria
• oluthiivahiutaleita
• valkosipulijauhetta
• jauhettuja pellavansiemeniä
• (sesamin siemeniä)

Leikkaa kesäkurpitsa sentin viipaleiksi. Voitele oliiviöljyllä molemmin puolin ja ripottele pintaan loput ainekset. Asettele kuivurin tasolle tai uunipellille ja kuivattele 40 asteessa tai paahda uunissa 100 asteessa, kunnes pinta kuivahtaa ja kurpitsaviipaleet hieman pehmenevät. 

Avokado-inkamarjamajoneesi

• 1/2 avokado
• 1/2 keskivahvaa chiliä
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1 rkl omenaviinietikkaa
• 1 rkl agavesiirappia tai hunajaa
• valkosipulinkynsi
• 1 tl sinappijauhetta
• 1/2 dl inkamarjoja tai 1/2 rasiaa tuoreita ananaskirsikoita
• 2 dl kookosmaitoa

Surauta kaikki sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa majoneesiksi.

Limemarinoitu krassi-perunasalaatti

Parvekelaatikossani usein myös ns. koristekasvit päätyvät kulinaariseen käyttöön. Krassin kukat ovat olleet yksi niistä. Tosin köynnöskrassit päättivät ensin kasvattaa pelkästään meheviä lehtiä, eikä ensimmäisiä kukkia tietenkään raaskinut napsia salaattiin. Mutta kun tajusin että lehdet ovat yhtä lailla syötäviä, sankka kasvusto alkoi kummasti harveta. Jostain syystä suosikiksi muodostui krassi uusien perunoiden kera.

Keitän tai höyrytän uudet perunat aina suolan ja sitruunan kanssa. Sitruunan puutteessa kattilaan pyörähti yhdellä kertaa lime, jota lisäsin reilusti myös salaatin kastikkeeseen. Hyvä valinta tuo perunan ja lime liitto. Tillit olen niin ikään nyt unohtanut kokonaan ja käyttänyt krassin lisäksi maustamiseen tuoretta korianteria tai pihasaunion lehtiä ja kukkia. Näillä eväillä perunasta on kuoriutunut aivan uusi suosikki, ja tämän kesän potut onkin sitten syöty pelkästään salaattien muodossa.

Limemarinoitu krassi-perunasalaatti

• 1 l uusia perunoita

Keittämiseen:

• 1 tl karkeaa merisuolaa
• pari luomulimen viipaletta

Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi. Kaada vesi pois ja anna jäähtyä hieman. Valmista sillä aikaa marinadi:

Kastike:

• 1 - 2  limen mehu (= n. 1/2 dl mehua)
• 1 tl raastettua limen kuorta
• 1 tl laadukasta suolaa
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 1 rkl agavesiirappia tai hunajaa
• 1 tl sinappijauhetta
• reilusti rouhittua mustapippuria
• 1,5 dl oliiviöljyä

Vatkaa kastikkeen aineet sekaisin. Kuutioi hieman jäähtyneet perunat ja sekoita soosi niihin. Jätä marinoitumaan ja pilko sillä aikaa loput salaattiainekset.

Salaattiin lisäksi:

• reilu nippu koristekrassin lehtiä
• 2 nuorta sipulia varsineen
• 1/2 l tuoreita herneitä
• nippu pihasaunion lehtiä ja kukkia tai tuoretta korianteria
• kuorettomia pistaasipähkinöitä (voi korvata pinjansiemenillä tai cashew-pähkinöillä)

Silvo herneet ja murskaa niitä hieman suuressa kulhossa esim. perunanuijalla. Suikaloi krassin lehdet, sipulit ja lisää kulhoon. Hienonna pihasaunion lehdet ja kukat tai tuore korianteri. Kaada kulhoon marinoituneet perunat liemineen. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Sekoita lopuksi joukkoon pistaasipähkinät. Tarjoa heti tai anna tekeytyä seuraavaan päivään jääkaapissa. Loistava lisukesalaatti tai  lounas, jolloin kylkeen sopii esim. edellisen ohjeen mansikkatuorejuusto. Toimii loistavasti pyös piknikillä.

Inkivääritofua ja kookoskaalisalaattia

Käväisin ravintola Silvopleessä Soya Oy:n kutsumana katsastamassa kasvonkohotuksen saaneita tofu-tuotteita. Samassa yhteydessä Luontoliiton toiminnanjohtaja Leo Stranius jakoi viimeisintä faktaa ruoan ympäristövaikutuksista sekä ajatuksiaan ruoantuontannon ja -kulttuurin suuntaviivoista tulevaisuudessa. Kahden lempiasiani aamiaiskattaus siis.

Tofusta ja soijasta

Vanha kunnon Soyan tofu on siis saanut uuden kääreen ja ilmeen ja totelee nyt nimeä Jalotofu. Kyse on kuitenkin samoista tuotteista, joita on löytynyt kauppojen hyllyiltä jo vuodesta 1989. En edes tajunnut, että nämä kotoiset tofuköntit ovat olleet valikoimassa niin kauan. Suorastaan huikeaa, että jo pimeällä 80-luvulla joku oli niinkin rohkea ja innovatiivinen, että alkoi tuottaa kotimaista tofua kansalle. Tuolloinhan ainoa soijajaloste kaupassa oli purkki-soijanakko ja salaattitiskillä elettiin edelleen kiinankaalin kulta-aikaa (kiinankaali-ananassalaattia, Anyone?)

Tunnustan, että olen tofun suurkuluttaja ja kerta-annokseni ovat kasvaneet sellaisiin mittasuhteisiin, ettei niistä kehtaa kertoa sen enempää... Vaikka yleensä olen kannanotoissani maltillinen ja keskityn blogissani lähinnä kehittelemään hyvää ruokaa, on tässä kohtaa pakko vähän puuskahtaa, etten ole koskaan ymmärtänyt kitinää siitä, että tofu on pahaa, epäilyttävää, ikävän tuntuista suussa, mautonta, limaista tms. - Ei se ole, jos sen osaa oikein laittaa!

Monilla terveystietoisilla foorumeilla esitetään myös näkemyksiä soijan käytön haitallisuudesta. Vaikutteille avoimena olen itsekin kokeeksi jättänyt soijan kokonaan pois ruokalistalta, mutta todennut aina lopulta, että perinteiseen tyyliin jalostettu soija, kuten tofu ja tempeh ovat ja tulevat olemaan osa omaa ruokakulttuuriani. Mutta tässä, kuten kaikessa muussakin avainsana on: Laatu. Ja soijan kohdalla tämä tarkoittaa luomua, reilua kauppaa, ja ekologisia tuotantotapoja.

Ruoan ympäristövaikutuksista

Sitten hiukan ympäristöasiaa ja muutama myytti murrettavaksi. Straniuksen esityksessään mainitsemat ruokatuotannon ja eri ruoka-aineiden hiilijalanjälki- ja päästöfaktat olivat suurimmaksi osaksi jo tuttua asiaa. Sen sijaan Stranius nosti esiin kolme ruokamyyttiä, joiden murtaminen tarjosi ainankin itselleni hupaisaa uskomusten vääntöä:

1) Paperi- , muovi-, vai kangaskassi? Ruokakassin materiaalin sijaan kannattaa huomio kiinnittää kassin sisältöön. Jos ostoskorista löytyy yksikin normi nautaeläimen lihajaloste, voi kassien kanssa säätämisen unohtaa. Marinoitu grillikylki painaa sen verran raskaan hiilijalanjäljen, ettei kassivalinnoilla ole juuri merkitystä.

2) Lähiruoka/ tuontiruoka? Tuotteiden alkuperämaata olennaisempaa on pohtia omia kauppamatkoja. Lähiruoka on tietenkin parasta, mutta tuontiruoan kuljetuksen kuormitus on vain muutaman prosentin luokkaa sen koko hiilarijäljestä. Eli viimeistään siinä vaiheessa, kun päräytät autolla hakemaan lähituottajan luomutomaatteja, olisit yhtä hyvin voinut täyttää ostoskorisi pullolleen eksoottisia ulkomaaneläviä lähikaupasta ja käppäillä silti kevyin askelin ja omatunto puhtoisena kaupasta kotiin.

3) Muovipakkaukset/hävikkiruoka? Tämä oli itselleni kiinnostavin rinnastus, sillä harmittelen jatkuvasti irtotavaran vähyyttä ja lisääntyviä hedelmien ja kasvisten muovipakkauksia. Straniuksen mukaan hyvät kuluttajapakkaukset saattavat kuitenkin jopa vähentää ruokahävikkiä, johon verrattuna pakkausjäte kuormittaa ympäristöä huomattavasti vähemmän. Tosin täytyy muistaa, että suuri osa elintarvikehävikistä syntyy jo ennenkuin sapuska päätyy lautaselle ja noin puolet hukkaantuu ruoan tuotantovaiheessa. 

Ja vihdoin ne reseptit

Koska saimme söpön kylmäkassillisen tofupaketteja, ajattelin nyt jakaa reseptin omaan suosikkiliemeeni maustamattomalle tofulle. Jos edellä tulikin hieman kipakkaa asiaa, myös tofupalat päätyvät tässä puraisevaan marinadiin. Hottis-elementti ei kuitenkaan ole chili vaan jättisatsi tuoretta inkivääriä. - Sitä siis saa olla oikeasti paljon, sillä tofu imee itseensä makuja kuin sieni, ja aromit, suolaisuus ja hapokkuus laimenevat yllättävän paljon marinoinnin aikana.

Inkivääritofu

1 pkt (250 g) kiinteää maustamatonta tofua tai hampputofua
reilu kökkäre tuoretta inkivääriä (n. puolet keskikokoisesta juurakosta)
1 valkosipulinkynsi
2 limeä
1 sitruunaruohon varsi
mustapippuria
1 1/4 tl laadukasta suolaa
2 rkl kookossokeria tai 11/2 rkl agavesiirappia
1 tl seesamiöljyä

Raasta tuore inkivääri ja valkosipulinkynsi kulhoon. Hienonna sitruunaruoho ja sekoita joukkoon. Purista mukaan myös limen mehut ja mausta reilusti makeaksi kookossokerilla (tai agavella). Lisää myös suola ja mustapippuri. Leikkaa tofu 1/2 cm paksuiksi viipaleiksi. Sivele viipaleet kauttaaltaan inkivääritahnalla ja lado kerroksittain laakeaan vuokaan. Levitä päälle loput inkivääristä. Peitä viipaleet kannella ja jätä yön ajaksi huoneen lämpöön marinoitumaan. Siirrä aamulla (tai 8 tunnin kuluttua) jääkaappiin. Leikkaa ennen käyttöä sopiviksi suupaloiksi. Tofu on maukasta jo näin, mutta sen voi kypsentää foliossa uunissa tai vesihauteessa tai käyttää nopeasti pannun tai grillin kautta. Sivele tässä tapauksessa viipaleille lisää seesamiöljyä ennen paistamista.

Tofun kaveriksi valmistui hellepäivän iltana jättikulhollinen salaattia varhaiskaalista ja pinaatista. Tämäkin on puolisponssattu resepti siinä mielessä, että sain jokin aikaa sitten maisteltavaksi Tropicalin kookos-vinegrettiä ja -siirappia. Kaalin joukkoon pujahti siis kookosta kolmessa muodossa. Kyseiset tuotteet ovat luksusherkkuhyvää, mutta niistä lisää myöhemmin. Tässä ohjeessa tilalle kelpaa myös vaalea balsamiviinietikka tai omenaviinietikka sekä makeutukseen agave-siirappi tai hunaja.

Kookos-kaalisalaatti

(isommalle joukolle tai parille erittäin nälkäiselle)

rasia (150 g) pinaattia
1 varhaiskaalin kerä
2 dl kookoslastuja
2 rkl kookosvinegrettiä (tai vaalea balsamicoa)
1 tl kookosnektaria (tai hunajaa tai agavesiirappia)
1 tl laadukasta suolaa
1/2 tl dijon-sinappia
pala vesimelonia pieninä kuutioina
1/2 ruukkua ruohosipulia
2 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
mustapippuria
2 rkl hamppuöljyä, avokado- tai oliiviöljyä

Sekoita suuressa kulhossa pinaatinlehtiin 1/4 tl suolasta ja puristele käsin, kunnes lehdet pehmenevät. Suikaloi kaalin kerä. Siirrä 1/4 suikaleista sivuun ja sekoita loput pinaattikulhoon. Lisää loput suolasta, sinappi, kookosvinegretti ja -nektari. Möyhi käsin, kunnes kaalikin pehmenee. Silppua joukkoon ruohosipuli, lisää vesimelonikuutiot ja kaikki mutkin ainekset sekä sivuun jättämäsi rapsakka kaali. Pyöräytä sekaisin ja vie tarjolle.