maanantai 30. elokuuta 2010

Mangoldisateenkaari ja yllätysituja

Kasvimaalta löytyi tällaista väri-iloa. Mangodin siemenet oli hankittu Hyötykasviyhdistykseltä ja yllätyin, kun penkistä puski vihreä-valkoisten varsien lisäksi muitakin sävyjä.

Mangoldia tulee paljon. Olen käyttänyt lehtiä wrappeihin, vihersmoothieen ja tuoremehuihin. Raakaosastosta paras on ollut sesamkastikkeella silattu mangoldisalaatti, johon käytin sekä lehtiä että varsia.

Muitakin yllätyksiä on ollut tarjolla. Ruohonjuuren irtomyynnistä hankkimani erät auringonkukan ja sesaminsiemeniä ovat ilmeisesti poikkeuksellisen tuoretta tavaraa. Molemmat nimittäin alkoivat ihan oikeasti itää normaalissa aktivointiprosessissa. Olen saanut auringonkukan itämään joskus muulloinkin, mutta sesaminsiemeniin ei yleensä ole kasvanut paljain silmin havaittavaa itua. Ja tämä on vastannut sitä, mitä useimmissa elävän/ raakaravinnon oppaissa ja linkeissä kerrotaan sesamin aktivoinnista tai "idättämisestä". No, nämä tyypit olivat siis eri mieltä asiasta. Jos katsot tarkasti alla olevaa kuvaa, huomaat pikkuruiset hännät joissain siemenissä. Mahtavaa!

Liotin siemeniä 12 t, huuhtelin ja laitoin lävikköön itämään. Siemeniä oli alunperin n. 3 dl eli reilusti. Sekoittelin siemeniä silloin tällöin, mutta ne säilyivät aika kosteina. Siemenet saivat itää n. 20 t. Olin aikeissa levittää ne uunipellille kuivumaan, kun huomasin idut.


Sesaminidut ovat hyviä! Kitkeryys, joka joskus sesamissa häiritsee on kokonaan poissa. Tämä lähde kehottaa säilyttämään siemeniä jääkaapissa mutta käyttämään melko nopeasti, koska idut muuttuvat karvaiksi pidempään säilytettäessä.


Tässä vielä auringonkukansiemenet, jotka saivat saman käsittelyn. Aurinkoidut ovat todella herkullisia, joten suosittelen kokeilemaan niiden idätystä. Nekään eivät kuitenkaan säily kovin pitkään, ja homehtuvat herkästi. Eli jääkkäriin, kannelliseen purkkiin ja massuun muutaman päivän kuluessa.

....................................................
Ja pienenä kertauksena siis, mistä aktivoinnissa on kysymys. Eli siementen (ja pähkinöiden) ravintoaineet saa paremmin käyttöönsä, kun niitä malttaa ensin liottaa ja sen jälkeen vielä antaa kuivahtaa eli "itää" 4 t - 12 t. Varsinaisesta idätyksestä ei ole kyse, vaan elävän siemenen kasvupotentiaalin aktivoimisesta. Mutta kun oikein hyvälaatuisista ja freesesistä siemenistä on kyse, ne voivat itää ihan oikeastikin. Idättäminen puolestaan lisää ravintoainepitoisuutta ja vähentää siemenissä olevien entsyyminestäjien, kuten fytiinihapon määrää. Nopeita itäjiä ovat myös hamppu, tattari ja quinoa. Kurpitsansiemenet eivät ole minulla koskaan itäneet, enkä ole kuullut tai lukenut muidenkaan onnistuneen siinä. Kuorellisen mantelin pitäisi myös itää ja olla vallan herkullista, mutta ei ole minun manteleissani ituja näkynyt. Myös pellavan ja chian siemeniä voi periaatteessa idättää, mutta niissä ongelma on kostean siemenen tuottama lima, jonka vuoksi itäminen ei kai kotikonstein oikein onnistu.


Mangoldia sesam-kastikkeessa

reilu nippu mangoldia lehtineen
kourallinen rusinoita
1 iso tai 2 pientä kirpeää omenaa pieninä kuutioina
1 rkl sitruunanmehua
1/2 tl suolaa
mustapippuria
1 tl agave-siirappia
1/2 pehmeää avokadoa

Kastike:

1/2 päärynää kuorittuna ja kuutioituna
1 rkl sitruunanmehua
1 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl omenaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä + sesamöljyä
4 rkl idätettyjä/aktivoituja sesaminsiemeniä
mustapippuria
1/2 tl suolaa
1 tl agave-siirappia tai juoksevaa luomuhunajaa
1 iso valkosipulinkynsi

Suikaloi mangoldin varret ja lehdet ohuiksi suikaleiksi. Sekoita suuressa kulhossa käsin joukkoon suolaa, sitruunanmehua ja makeutus. Lisää rusinat ja omenakuutiot, mustapippuria ja pehmeä avokadon sisus. Hiero ainekset sekaisin joko käsin (helpointa) tai haarukalla niin, että mangoldin rakenne pehmenee. Jätä maustumaan siksi aikaa kun valmistat kastikkeen.

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset sauvasekoittimella tai blenderissä mahdollisimman tasaiseksi. Kastiketta tulee aika iso määrä. Käytin mangoldisalaattiin n. puolet ja säästin loput myöhemmäksi. Oli taivaallista ihan vaan lehtisalaatinkin seurassa sekä raw-porkkanapastan kastikkeena.

Yhdistä mangoldiseos ja sesamkastike. Tarjoa heti.

torstai 26. elokuuta 2010

Sienistä


Viime viikonloppuna kävin metsässä toteamassa, että sieniä tulee sittenkin. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen oletin ihan muuta, mutta polulla en voinut välttyä tallomasta kantarelleja ja haperoita. Eli sienestämään siis.

Yleensä syön metsäsienet kypsennettyinä ja aion vastaisuudessakin tehdä niin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Vaikka yhdellä kurssilla eräs elävän ravinnon kouluttaja väitti, että kaikkia myrkyttömiä sieniä voi syödä raakana,  tämä ei todellakaan pidä paikkaansa! Joistain kypsentämättömistä ns. myrkyttömistä sienistä voi saada todella pahoja oireita, esimerkkinä tästä mm. punikkitatti (nimimerkillä: kokemusta on..!). Toinen hyvä syy syödä kypsennettyjä sieniä on se, että elimistömme ei pysty sulattamaan raakoja sieniä kovinkaan hyvin eikä hyödyntämään niissä olevia arvokkaita ravintoaineita. Asiasta (ja vähän laajemminkin sienten hyödyllisistä ominaisuuksista) täällä. Kolmas syy, josta voidaan tietysti keskustella, on maku. Eli useimpien sienten kohdalla kypsän sienen maku ja rakenne on kyllä parempi raakaan verrattuna.

Mutta poikkeuksiakin on ja sieniä siis voi ja kannattaa lähestyä myös raakailun näkökulmasta. Tässä muutamia omia kokemuksiani:

Sienten kuivaaminen on jo ihan säilönnän perusjuttuja ja sopii loistavasti esim. suppilovahveroille ja mustatorvisienille. Raakana nämä maistuvat karvaille, mutta kuivattuina niistä tehtyä jauhetta voi lisätä maustamaan raw-pateita, -pyöryköitä, -kastikkeita tai -keittoja.

Raakana nautittaviksi on kirjallisuudessa ja kokeneiden sienestäjien taholta useimmiten mainittu herkkutatit, sekä osa miedoista (kolmen tähden) haperoista. Tässä kohtaa painotan vielä, että tämä tarkoittaa tietysi EHDOTONTA sienten tunnistamista ja varovaista kokeilua, jos kyseessä on itselle uusi aluevaltaus. Reagointi syötäviksi luokiteltuihinkin sieniin on aina yksilöllistä (koskee tosin myös kypsennettyjä sieniä.).

Herkkutattejakin voi kuivata, mutta kuivuria kannattaa käyttää myös "kypsentämiseen" marinoimalla raakoja herkkutattiviipaleita ja kuivaamalla niitä muutaman tunnin. Kuivurissa rakenne pehmenee ja maut tiivistyvät herkullisiksi.  Ohjetta alempana. Muita tatteja en sitten suosittelekaan syömään raakana.

Haperoista olen kokeillut raakana paltero-, kelta-, ja sillihaperoa sekä pieniä määriä koivuhaperoa, josta olen tosin lukennut näkemyksiä sekä raakakäytön puolesta ja vastaan. Myönnetään, että mutustelin metsässä ensimmäiseksi mainittua ihan sellaisenaan (maistui mantelille :) mutta parhaimmillaan haperot ovat olleet marinoituina. On muuten ainoa tapa jolla toinen lapsista suostuu sieniä syömään (toinen ei sittenkään).

Ja tässä vielä parhaat palat viime viikonlopun sienisaaliista:


Marinoidut haperot:

Pari litraa paltero-, kelta-, sillihaperoita

Marinadi:
1 dl mietoa kylmäpuristettua oliiviöljyä, lisäsin myös lorauksen manteliöljyä mausteeksi. 
2 rkl omenaviinietikkaa
1/2 tl Himalajasuolaa
1 rkl mietoa juoksevaa hunajaa
mustapippuria, rouhittuna
katajanmarjoja
1 valkosipulinkynsi paloiteltuna
1/2 tl sipulijauhetta

Valitse raakana syötäväksi vain kaikkein parhaat, nuoret sienet ja puhdista hyvin! Viipaloi n, 1/2 sentin viipaleiksi. Valmista marinadi. Kuori ja pilko valkosipuli mutamaan osaan, jolloin valkosipulin maku ei hallitse liikaa. Murskaa katajanmarjat (jos niitä on käytettävissä) kevyesti. Sekoita kaikkia ainekset keskikokoisessa kulhossa lankavatkaimella. Lisää joukkoon sienet ja sekoita hyvin. Jätä jääkaappiin maustumaan kannen alle vuorokaudeksi. Käytä n. 3 päivän kuluessa.




Raakakypsytetyt herkkutatit:

Marinadi:
1 rkl misoa
1 rk taatelisiirappia (= 1 dl kuivattuja taateleita + 2 dl vettä, liota yön yli ja blendaa siirapiksi)
1/2 tl Himalajasuolaa (tms.)
mustapippuria
60 ml mietoa kylmäpuristettua oliiviöljyä
tuoretta timjamia
1 valkosipulinkynsi puristettuna

Sekoita kaikkia kastikkeen ainekset. Tämä tumma ja tuhti marinadi, mutta sopii tateille. Viipaloi priimalaatuiset tatit (ks. edellä) n. 1/2 cm viipaleiksi. Sekoita marinadiin ja nostele viipaleet leivinpaperilla päälystetylle kuivurin tasolle/ uunipellille. Kuivaa 3 - 4 tuntia (uuni siis 40 astetta, pelti alatasolla ja uuniluukku raollaan).





Nämä mustatorvisienet lähtivät kuivaukseen. Taaempana oleville kantarelleille kuivaamista ei suositella, koska ne sitkistyvät. 



- Sienten ruokakäytöstä veilä aika kiva sivusto mm. täällä.

torstai 19. elokuuta 2010

Päivä purkissa eli raakapuuroista

Arki on alkanut ja samalla eväiden väsääminen. Usein mukana kulkee edellisillan salaatin jämät muutamilla lisäyksillä, silloin tällöin blendattu raakakeitto. Ilmojen viiletessä alkavat taas maistua raakapuurot.

Perusraakapuuro syntyy tietysti ihan vaan liottamalla siemeniä/hiutaleita ja joitain kuivattuja hedelmiä yön ja lisäämällä seuraavana päivänä joukkoon tuoreita hedelmiä tai marjoja. Kuten esim. täällä. Normaalioloissa kuitenkin blendaan puuron paremman koostumuksen ja sulavuuden vuoksi. Esim. tattaripuurossa on sellaisenaan aika paljon pureskeltavaa ja se laittaa ruuansulatuksen koville. Blendattuna ravintoaineetkin ovat paremmin elimistön käytettävissä.

Olen viime aikoina siirtynyt muovisista säilytysastioista yhä enemmän lasisiin, (syitä esim. täällä) joten useimmiten päivän eväs löytyy kuvan kaltaisessa pakkauksessa. Idean päivän herkkupurkista (rakastan nimittäin raakapuuroja, mitä ei voi kyllä sanoa keitetyistä versioista..) bongasin alunperin täältä. Ainakin  minun estetiikkaani ne sopivat paremmin kuin muoviset pakasterasiat.






Mutta pidemmittä puheitta siis, tässä muutama herkku purkkiin. Puurojen maut herättävät itselläni tiettyjä maku-asssosiaatioita. Eli nimet tulevat sieltä.

Lemon Pie (puuro hirssistä ja aprikoosista, yläkuvassa)
  • 1 dl hirssiä
  • 5 kuivattua aprikoosia
  • 2 rkl cashew-pähkinöitä
  • 2,5 dl vettä
Liota yön yli.
Lisää hiukan juoksevaa luomuhunajaa, agave-siirappia tai haluamaasi makeutusta sekä
1 tl raastettua luomusitruunan kuorta (=gourmet-lisä! :).
Soseuta sauvasekoittimella samettiseksi.

Viimeistely:
Banaani
Tuoretta sitruunamelissaa tai minttua
Pakastemansikoita
Goji-marjoja
Sesaminsiemeniä tai siitepölyrakeita

Laita purkkiin kerroksittain banaaniviipaleita, Lemon Pie -puuroa ja mansikoita. Koristele sitruunamelissalla/mintulla, mansikoilla, gojeilla sekä sesaminsiemenillä/siitepölyrakeilla


Faux Chocolate Brownie eli Suklaapuuro ilman suklaata
  • 1,25 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita tai 1 dl tattaria
  • 5 kuivattua (luomu) luumua
  • 2 rkl kurpitsan tai auringonkukansiemeniä
  • 2,5 dl vettä
Liota yön yli.

Lisää:
  • 2 tl vahterasiirappia
  • 1 tl carob-jauhetta
  • hiukan luonnonvaniljaa
Sekoita sauvasekoittimella samettiseksi.

Viimeistely:
Ripottele päälle pellavansiemeniä ja kaakaonibsejä. Omaani lisäsin myös pakastevadelmia, jotka hiukan sulaneina olivat piste i:n päälle.

Blueberry Pie (puuro idätetystä vehnästä):
  • 1/2 kp idätettyjä vehnänjyviä tai spelttiä
  • 1 rkl (raaka)tahinia
  • 1/2 tl kanelia
  • 1/2 tl kardemummaa
  • 1/4 kp rusinoita liotettuna
  • 2, 5 dl vettä
  • ripaus vaniljaa
  • 2 luomupäärynää
  • tai 1 päärynä ja 1 banaani
  • pakastemustikoita
Tässä tarvitsee liottaa yön yli vain rusinat sillä edellytyksellä, että idätettyä vehnää on valmiina. Blendaa seuraavana aamuna kaikki sekaisin mieluiten tehosekoittimella. Voit myös lisätä mustikat vasta tarjoiluvaiheessa ja laittaa liotettavien ainesten sekaan 1 tl mustikkajauhetta.





Pina colada:
4 kuivattua ananasrengasta
2 rkl kookosjauhoja tai kuivattuja (raw-)kookoslastuja
11/4 dl hirssiä tai höyryttämättömiä kaurahiutaleita
2, 5 dl vettä
1/4 kp cashew- tai parapähkinöitä
ripaus vanijaa
1 rk luomuhunajaa
    Valmista kuten edellä eli liota ja blendaa sekaisin.

    Viimeistelyyn:

    persikkaa/nektariinia tai mangokuutioita
    pakastevadelmia




      sunnuntai 15. elokuuta 2010

      Juhlat Kesän viimeisen päivänä

      Maalla olemme viettäneet kesän viimeistä päivää jo useampaan kertaan. Meteorologi-isoisä on ennustellut kylmien rintamien saapumista, jolloin lämpötila yleensä putoaa kymmenen astetta. Normaalisti ihmiset vetävät tässä vaiheessa villasukkia jalkaan ja kesälomasta aletaan puhua imperfektissä. No, tänä kesänä kylmän rintaman saapuminen on tarkottanut (rajujen ukkosten lisäksi) siirtymistä superhelteistä tavanomaisiin hellelukemiin eli "kesän päättymisiä" ei ole huomannut kukaan muu kuin pappa.


      Tänään käsillä oli kuitenkin vakavasti otettava Kesän viimeinen päivä, sillä edessä on loman päättyminen ja muutto kaupunkiin. Ennen jäähyväisiä juhlistimme kuitenkin ihanaa kesää lounaalla puutarhassa. Tarjolla oli kasvimaan antimia, mm. uusia perunoita, basilika-papuja, pähkinäjuustoa, keltajuurisalaattia, kesäkurpitsapastaa ja sitten joitain tämän blogin aihepiiriin kuulumattomia ruokalajeja ;) Tässä joitain otoksia:

      Basilikapavut pähkinäjuustokastikkeessa (Ei Raw)

      Isoisämme viljelee papuja ja tähän mennessä niitä on poimittu jo n. 10 kg. Eli jokin sentään menestyy tänä kesänä.

      Tämä ei ole raakaruokaa kuin kastikkeen osalta, sillä papuja ei todellakaan pidä syödä raakana, vaan ne kannattaa keittää tai höyryttää ellei tahdo vatsavaivoja. Salaattia tehdessä mielessäni oli jonkinlainen caesar-tyyppinen viritys, joten tästä syystä kastikkeeseen tuli pähkinäjuustoa. Salaatti oli todellinen hitti ihan kaikkien mielestä.
      • pari litraa vahapapuja
      • Himalaja-suolaa
      • intiaanisokeria, juoksevaa hunajaa tms. makeutusta
      • mustapippuria
      • valkosipulinkynsi
      • reilu nippu basilikaa
      • luomusitruunan raastettua kuorta

      Höyrytä pavut al dente ja jäähdytä. Laita maustumaan: Asettele kulhoon kerros papuja, lisää päälle silputtua basilikaa ja muita mausteita. Lisää jälleen kerros papuja, basilikaa ja mausteita jne.



      Tein tämän neljässä erässä. Jätä jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi. Vamista kastike:


      Kastike:
      • 2 rkl cashew-juustoa* 
      • 1/2 dl oliiviöljyä
      • 2-3 rkl vettä
      • 1-2 rkl sitruunanmehua
      • 1 tl balsami-viinietikkaa
      • mustapippuria
      • rippu kanelia
      • 1/4 tl paprikajauhetta
      • 1 tl hienonnettua valkosipulia
      • 1 tl juoksevaa hunajaa
      • Himalajasuolaa maun mukaan
      Olin laittanut cashew-juuston tulemaan pari vuorokautta aiemmin ja nyt se oli valmista. Suosittelen kastikkeeseen aitoa tavaraa, mutta jos nyt ei sattuisi olemaan cashew-juustoa käsillä, sen voi korvata liotetuista casheweista tehdyllä tahnalla ja lisätä sitruunanmehun määrää kastikkeessa (n. 1 tl lisäys). Myös tahini on hyvä vaihtoehto, vaikka maku onkin sitten eri. Cashew-hässäkkää lukuunottamatta varsinainen kastike valmistuu helposti: Ravistele kaikki ainekset kannellisessa lasipurkissa sekaisin, tarkista maku ja lisää tarvittaessa vettä. Kastikkeen on tarkoitus olla paksuhkoa.

      Kaada kastike maustuneille pavuille. Viimeistele salaatti kuutioidulla tomaatilla, mustapippurilla ja tuoreilla basilikan lehdillä.

      Salaatti harvennetuista keltajuurista (Raw):
      (tai punajuuren naateista)

      Keltajuuret ovat toinen tämän kesän menstyjä. Vaikka osa niistä on jo isoja, käytin tähän salaattiin lähinnä naatteja ja pieniä, harvennuksesta yli jääneitä juurikkaita. Syntyi ihan kiva vihreä lisuke, oma suosikkini cashew-juuston ja tomaattien kanssa.

      - nippu keltajuuria naatteineen
      - laadukasta suolaa
      - n. 1 rkl sitruunanmehua
      - juoksevaa hunajaa
      - mustapippuria
      - pieni valkosipulin kynsi puristettuna
      - ripaus cayenne-pippuria
      - ripaus jauhettua inkivääriä tai kanelia
      - laadukasta oliiviöljyä
        Revi tuoreet lehdet kulhoon. Itse jätin lehitruodit pois, koska olivat vähän kovia. Lisää suolaa ja 1 rkl sitruunanmehua ja puristele lehtiä, kunnes ne pehmenevät. Viipaloi raaputetut keltajuuret ohuelti, purista  päälle hiukan sitruunanmehua ja ripottele suolaa. Sekoita ja lisää lehtien joukkoon. Lisää loput mausteet ja sekoita hyvin. Tarjoa cashew-juuston kanssa.





        Kesäkurpitsat ovat pärjänneet jostain syystä heikosti. Yksi ylisuuri zucchini kuitenkin möllötti lehtien alla ja hyödynsin sen kokonaan. Sisus oli jo aika pehmeää höttöä ja siemenet suuria, joten käytin pastaan vain ulommaisen kiinteän osan. Lopusta syntyi hyvä, kevennetty raw-pestokastike.


        Kesäkurpitsapastaa kesäkurpitsakastikkeella (Raw):


        - Yksi ylisuuri kesäkurpitsa
        - Laadukasta oliiviöljyä
        - Himalajasuola
        - Hiukan sitruunanmehua
        - Kurpitsansiemeniä
        - Luomurusinoita

        Halkaise suuri kesäkurpitsa ja poista siemenpitoinen sisusta. Laita sivuun odottamaan muuta käyttöä. Valmista kesispasta normaaliin tapaan, eli suikaloimalla kesäkurpitsa esim. perunankuorimaveitsellä, spiraalileikkurilla tms. Lisää öljy, suola ja sitruuna ja anna marinoitua hetki. Puristele tai kaada ylimääräinne neste pois ja lisää kurpitsansiemenet ja rusinat. Valmista kesäkurpitsakastike:


        Kesäkurpitsakastike:
        • 2,5 dl kesäkurpitsan sisustaa siemenineen
        • reilu nippu tuoretta basilikaa
        • 1 dl laadukasta oliiviöljyä
        • valkosipulinkynsi
        • 1/2 dl (mielellään liotettuja) auringonkukansiemeniä (tuntikin riittää)
        • mustapippuria
        • 1 tl juoksevaa hunajaa
        • laadukasta suolaa maun mukaan
        • 1 tl sitruunanmehua
        Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Tarkista maku. Tarjoa kesäkurpitsapastan kanssa mutta maistuu myös muiden kasvisten tai falafelien lisänä.



        Jälkkärinä oli epätoivoinen raw-karviaispiiras, joka valmistui ilman blenderiä yksinkertaisista aineksista. Jotain raw-food -kakkua oli jo aivan pakko saada, joten kiusasin talosta onneksi löytämääni sauvasekoitinta. (Kenttäolosuhteet jatkuvat siis edelleen.) Tuli kuitenkin ihan hyvä mökkikakku, joten laitan ohjeen tähän.

        Karviaispiiras
        Pohja:
        2 dl pekaanipähkinöitä liotettuna (yön yli)
        2 dl rusinoita liotettuna
        1 tl kardemummaa
        1/2 dl kaakaonibsejä tai 1 rkl raakakaakaojauhetta
        ripaus Himalaja-suolaa

        Täyte:
        2,5 dl cashew-pähkinöitä liotettuna (n. 4 tuntia eli aamulla laitoin likoamaan)
        1/2 l karviaisia
        1/2 dl luomuhunajaa
        1 tl luonnonvaniljaa
        5 lehteä (kaneli-)basilikaa

        Koska käytössä oleva sauvasekoitin ei olisi jaksanut jauhaa kuivia pähkinöitä ja rusinoita tahnaksi, liotin molemmat ja jauhoin tämän jälkeen sauviksella muiden ainesten kanssa tahnaksi. Taikina oli luonnollisesti löysempää kuin tavallisesti ja jos olisi ollu kuivuri, olisin kuivatellut sitä muutaman tunnin ennen täytteen lisäämistä. Nyt ei ollut eden auringonpaistetta riittävästi tarjolla, joten tyydyin kosteaan pohjataikinaan.
        Vuorasin matalan (25 cm halk.) piirakkavuoan muovikelmulla ja levitin pohjan sille.

        Täytteeseen valutin cashewit ja jauhoin ne sauvasekoittimella karviaisten kanssa mahdollisimman tasaiseksi massaksi. (Tämä on aika rasittavaa sauvasekoittimelle, joten suosittelen lämpimästi blenderiä.). Lisäsin loput ainekset ja todella, jos käytettävissäsi on kanelibasilikaa, laita sitä. Sauvasekoitin vielä hetken niin että massa oli tasaista. Leivitin täytteen pohjalle. Koska käytettävissä ei ollut kookosöljyä tai muutakaan, joka olisi hyydyttänyt täytettä, laitoin piiraan pariksi tunniksi pakastimeen ja tarjosin kohmeisena. Koostumus oli aika löysä, mutta ihan hyvä. Karviaiset ovat aika kirpeitä, joten ohjeen hunajamäärällä ei tule erityisen makeaa kakkua. Namihiirien kannattaakin lisätä hunajan määrää.

        Ja sitten sokerina pohjalla. Kasvihuoneesta löytyi...

         ...viinirypäleitä! Vanha pienimarjainen, pohjoisessa viihtyvä lajike, jonka nimi ei ollut enää muistissa. Köynnös on aika harvoin tehnyt marjoja, mutta tänä kesänä niitä on tullut peräti kahdeksan terttua :) Päätimme ehtiä ennen mustarastaita, joten lopuksi jokainen sai vielä maistella muutaman rypäleen. Hih, olisittepa nähneet muikeita ilmeitä. Pienen marjan sisällä oli kaksi suurta siementä ja maku oli... noh, hapan. Eli gourmee löytyi lähinnä estetiikasta ja fiiliksestä. Viljelyn motiivi on kai aikoinaan ollut eksotiikassa, eli se että lajike ylipäätään kasvaa näi pohjoisessa.


        Juhlan jälkeen.

        torstai 12. elokuuta 2010

        Veneilyä raakana, kiitos!

        Ihana loma lähenee loppuaan ja olen taas rantautunut koneenkin ääreen. Kohta kuusi viikkoa reissaamista maalla ja erityisesti merellä takana. Lämpötilojen huidellessa ennätyslukemissa, on ollut itsestään selvää harrastaa hellatonta kokkausta, myös veneessä. Itse asiassa halusin kokeilla, miten onnistuu raakailu kenttäoloissa. Tässä muutamia kokemuksia raw boat tripiltä Suomenlahden saarilla.

        Koska mittarin lukemat olivat lähes jatkuvasti kolmenkympin kieppeillä ja sää aurinkoinen, veneessä oli reissuillamme kuumaa ja kosteaa. Haaste raaka-aineiden säilymiselle siis. Harrastamme pääosin luonnonsatamia, jolloin kauppatäydennykset ja tuoretuotteiden saaminen on sattumanvaraista. Yleensä säilytän maista stuuvaamaani vihannessatsia veneen lattian alla, pilssissä, mutta veden ollessa poikkeuksellisen lämmintä tämä merivesikylmiö ei nyt toiminut. Parhaiten kasviksista tällaisissa oloissa selvisivät paprikat, tomaatit, porkkanat, munakoiso ja kesäkurpitsa, raakana ostetut avokadot sekä kukkakaali tiettyyn rajaan asti. Eli näillä mentiin. Hedelmistä omenat ja sitrukset ovat pitkillä matkoilla ylivetoja. Raa'at nektariinit kypsyvät mukavasti, samoin vihreinä ostetut banskut. Mukana oli myös pähkinöitä ja siemeniä, kuivattuja tomaatteja ja hedelmiä. Erityistä raw-vivahdetta muonavaroihin toivat kuivatut levät, raakatahini ja hampputahna, mustikkajauhe sekä tattari ja (raa'at) kaurahiutaleet. Ja pitihän sitä mutama superikin ottaa mukaan: vehnänorasjauhetta, macaa, gojimarjoja ja tietysti raakakaakaota oli lastattu laivaan. Samoin kylmäpuristettua kookosöljyä, oliiviöljyä, luomu-balsamicoa ja hunajaa, Himalaja-suolaa sekä reilu valikoima mausteita. 

        Mutta siis, ei blenderiä, ei edes sauvasekoitinta. (Idätyspurkki ja quinoan siemeniä olisi tosin ollut  mukana, mutta jäivät veneidätykset sentään kokeilematta...) Eli aamusmoothien sijaan laittelin iltaisin raakapuuron kypsymään. Suosikkini oli monsteripuuro, jossa yön yli liotettua tattaria, rusinoita ja kurpitsansiemeniä, aamulla sekaan vielä 1 rkl raakatahinia, macaa ja vehnänorasjauhetta, viipaloitu bansku ja tuoreita mustikoita jonkun saaren rannasta sekä ripaus kardemummaa. - Juu, näyttää aika rajulta ja sopii parhaiten omassa seurassa nautittavaksi :)
        Tässä sosiaalisesti helpompi versio: Yön yli liotettua kauraa, viikunaa ja auringonkukansiemeniä. Aamulla marjajauhetta, hampunsiemeniä ja viipaloituja hedelmiä sekä kanelia. Macaa oli tässäkin ja ehdottomana lisänä taas 1 rkl raakatahinia. 

        Helteellä lounas kuittaantui yleensä aika kevyin eväin. Tässä avokadoa, ruususuolaa, mustapippuria ja reilusti tilliä. Lisänä tuoreita herneitä. Pikalounaiden paraimmistoa! 



        Sillä aikaa kun rannalla grillailtiin, meidän veneessä kypsyteltiin munakoisoja paahteisella takakannella. Tässä vaiheessa oli kieltämättä jo aika friikki olo, mutta illalla sitten nautittiin aurinkokuivatuista munakoisoista. Paprikan ja valkosipulin kanssa marinoituina aika herkkuja. 


        Päivän pääaterian söimme usein vasta auringon laskiessa eli aika välimerellisessä rytmissä mentiin. Tässä tyypillinen setti: Vähän krouvimpi (=veitsellä hakattu) versio kukkakaalicouscousista, tomaattisalaattia, marinoitua aramea ja ruohosipulin kukkia.









        Blenderin puutteessa piti jälkkäriosastossa pärjätä ilman ihania raw-kakkuja ja mousseja ja huomasin kehittäneeni pienen addiktion.


        Mutta veneessämme oli kuitenkin jääkaappi ja siinä loistava pakastelokero, eli ilman jädeä ei sentään tarvinnut selvitä. Tässäkin kohtaa mukaan ottamaani raw-tahini osoittautui ihan pistämättömäksi. Sen avulla syntyi helppo suklaajätski: Haarukalla sopivasti jo hiukan ylikypsynyt banaani tahinin kanssa mössöksi, sekaan raakakaakaojauhetta ja hunajaa. Massa lasten mehujäämuotteihin ja pariksi tunniksi pakkaseen.

        Ja raakasuklaata piti tietysti saada. Koska kookosöljy pysyi jatkuvasti juoksevana, pieni suklaaerä syntyi nopeasti teemukissa kookosöjystä ja raakakaakaojauheesta. Mustikkajauhetta, vaniljaa, himalajasuolaa ja tujaus mustapippuria sekä hunajaa makeutukseen. Pinnalle vielä vähän gojimarjoja ja suklaanhimo kyllä talttui vaikka resepti ja valmistustapa olivatkin aika alkeelliset. (Huomaa uuden elämän suklaamuotteina saanet marjapiiras-vuoat.) Hätäsuklaaksi ostamani Ombarit jäivät kevyesi kakkoseksi ja jäin kyllä ihmettelemään, kuka niitä oikeasti haluaa syödä. Not my stuff!




        Parasta oli kuitenkin se, että ruokapuoli hoitui ihanan iisisti. Aikaa jäi kaikkeen muuhun, kuten meren äärettömyyden ihmetteleyyn, uimiseen, rantakivien tutkimiseen ja ennenkaikkea Olemiseen. Tässä Jussarön mustahiekkaisella rannalla.