perjantai 3. heinäkuuta 2009

Mitä tääääonn??!


Kaikki salaatit eivät ole mukavuusruokaa, mutta tämä tulikin perheaterialle. (Pidän kyllä ihan perheestäni...) Ja perhe on osoittautui yllättävän joustavaksi, sillä tämä ei ole sitä tavis-ostastoa.

Kaikki alkoi kuitenkin siitä, että teki mieli levää. Käytän monen laisia leviä, mutta suosikkini on Hijiki sen monipuolisuuden ja miellyttävän rakenteen vuoksi.

Hijiki:

Hijikiä on käytty perinteisessä japanilaisessa keittiössä satojen vuosien ajan. Nykyisin kuitenkin lähinnä kotikeittiöissä, ja sitä tapaa harvemmin ravintoloiden ruokalistoilta. Hijikissä on paljon kuitua, kalsiumia, rautaa ja magnesiumia. Hijikin yhteydessä varoitetaan kuitenkin sen mahdollisesti sisältämistä arsenikkijäämistä ja joissain 
maissa käytölle on suositeltu rajoituksia. Kyse 
on kuitenkin toistuvasta runsaasta käytöstä, ja toistaiseksi hijikin kohtuullisella käytöllä ei ole todettu yhteyttä terveyshaittoihin. On myös tärkeää valmistaa hijikinsä oikein, eli levä tulee liottaa ennen käyttöä, valuttaa ja keittää sen jälkeen uudessa vedessä. Hijiki turpoaa n. 5 kertaiseksi siitä, mitä se on kuivana, joten n. teelusikallinen kuivattua levää/ruokailija riittää. 
Arsenikkiasiasta huolestuneille tiedoksi, että teelusikallinen kuivattua hijikiä painaa n. 0,5 g, ja varovaisimpienkin suositusten mukainen yläraja hijkille on n. 5 g kuivattua levää vuorokaudessa, kun henkilö painaa 50 kg. Lisäksi
 arsenikkipitoisuus vähenee huomattavasti sekä liottamisen että keittämisen yhteydessä, joten mutustelen ainakin itse leväni ihan turvallisin mielin. (Jos haluaisin provosoida, sanoisinpa vielä, että kyllä se aina dioksiinisilakan voittaa...)

Mutta sitten asiaan. Yhdistin tässä salaatissa kotoisen punajuuren ja levän. Olisin lisännyt myös retiisejä, mutta niitä en löytänytkään tähän hätään, joten pärjäilin ilman. Punajuuretkin olivat vielä vanhaa satoa... Japanilaisessa keittiössä käytetään kasviksia kokonaisvaltaisesti ja juureksista usein myös maanpäällinen osa. Koska vielä ei ole tuoreiden punajuurten aika, ei käytettävissä ollut myöskään punajuuren naatteja. Hyödynsin kuitenkin torilta ostamieni porkkanoiden varsia. (By the way, vokatut porkkanannaatit soijalla ja sesamilla maustettuna ovat herkkua). Muistelin vielä Hyppysellisen (Sillä Sipuli) postausta friteeratuista nokkosenlehdistä, ja päätin soveltaa samaa taktiikkaa porkkanoihin:

  • Rypsiöljyä muutaman sentin kerros kattilaan, öljy 140 asteiseksi ja lehdykät pienissä erissä n. 10 sekunniksi öljyyn. Valutus talouspaperilla ja kevyt ripaus merisuolaa päälle. Tyylikäs lisä salaattiin oli valmis. 


Punajuuri-hijiki -salaatti (4:lle)
  • 6 suurta punajuurta keitettynä al dente
  • n. 4 tl kuivattua hijiki-levää
  • tuoretta inkivääriä
  • valkosipulin kynsiä
Kastike:
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 tl tummaa sesamöljyä paahdetuista siemenistä (jos käytät vaaleaa, miedomman makuista, voit korvata sillä kaiken öljyn)
  • 1 rkl mietoa rypsiöljyä
  • 1 rkl omenamehutiivistettä (Brunneby)
  • 1 rkl omenaviinietikkaa
  • 1 valkosipulin kynsi murskattuna
  • n. 1 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna
  • mustapippuria
  • merisuolaa tarvittaessa
Lisäksi:
  • Paahdettuja sesamin siemeniä
  • friteerattuja vihreitä naatteja (punajuuri tai porkkana)
Sekoita kastikkeainekset keskenään. Kuori ja paloittele keitetyt punajuuret. Kaada kulhoon ja päälle kastike. Anna marinoitua vähintäin 4 tuntia, mieluiten yön yli.

Liota ja keitä levä ohjeen mukaan (vähintäin 10 min liotus, valutus, ja 10 min. keittäminen tuoreessa vedessä. Mausta keitinvesi paloitellulla tuoreella inkiväärillä ja kahdella puristetulla valkosipulin kynnellä sekä n. 1 rkl soijakastiketta. Kaada kypsä levä lävikköön ja valuta hyvin.

Sekoita punajuuret ja levä, lisää n. 1 rkl paahdettuja sesamin siemeniä. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Asettele punajuuret tarjoiluvadille ja reunusta friteeratuilla naateilla.


Koska en voinut vastustaa pieniä kotimaisia kukkakaalinpäitä, tein vielä toisen salaatin kukkakaalista ja avomaankurkusta, wasabilla maustetussa kastikkeessa. Heitin friteerauskattilaan myös muutaman ruohosipulin kukan ja viimeistelin niillä kaalisalaatin. Olivat herkkuja, sekä kukat, että kaali.

Kukkakaali-kurkku -salaatti ja wasabimajoneesia:

1 - 2 tuoretta kukkakaalia, jaa pieniksi kukinnoiksi
3 avomaan kurkkua, kuori ja leikkaa pieniksi kuutioiksi
1 tl hienoa merisuolaa
1 tl sokeria

Kastike:
1/2 dl vegemajoneesia
1/2 dl soijajogurttia
1 valkospulin kynsi murskattuna
1/2 - 1 tl wasabitahnaa
mustapippuria
1 tl paahdettua sesaminsiemenöljyä

Sekoita kasvikset ja mausteet keskenään. Vatkaa kastikeainekset yhteen ja kaada kasvisten päälle. Sekoita hyvin ja tarjoa heti.


5 kommenttia:

  1. Ihania salaatteja! Enpä tiennytkään tuon hijikin arsenikkipitoisuudesta,mutta itsekin käytän sitä kohtuullisesti parisen kertaa kuukaudessa.Friteeratut porkkananaatit kuulostaakin hyvältä;tosin mun suunnassani melkein aina on naatit poistettu....
    Ovatko nuo kukat salaatin päällä syötäviä?

    VastaaPoista
  2. Yaelian, kiitos! Kukat on ruohosipulin kukkia ja syötäviä sellaisenaankin. Noi oli kevyesti friteerattu ja oli aika makoisia.
    En itsekään tiennyt arsenikista ennenkuin vahingossa törmäsin asiaan netin kautta. Siitä ei Suomessa varoitella, mutta en tiedä onko "levänsyöjiä" virallisesti missään Suomen tilastoissakaan olemassakaan ;)

    VastaaPoista
  3. ompas ihanaa että meidän touhumme ovat inspiroineet sinuakin. porkkananvarret ovat herkun näköisiä ja kauniita "pitsisyydessään".

    ja kiitos hijiki-tietoudesta. en ollut moisesta ennen kuullutkaan!

    VastaaPoista
  4. Hyppysellinen, kiitos. Teidän nokkosenlehtifriteeraus on inspiroinut kovastikin erilaisiin kokeiluihin :)

    VastaaPoista
  5. hei!
    mistä löydät hijikiä tai aramea? ainoastaan olen löytänyt wakamea, noria ja kombua.

    VastaaPoista