Melkein palanutta raakaa pizzaa

Tästä piti tulla kaikkien aikojen Super-(raw)-pizza-perjantai. Mutta ehkä oli 13. päivä tai jotain muuta merkillistä ilmassa, sillä kaikki hommat menivät jotenkin pieleen. Koska olin päivällä kotona, tarkoitus oli mm. kehitellä raw punajuuri-tattarileipää (koukussa tähän yhdistelmään, I know!) ja kuivatella sitä kaikessa rauhassa. Taikinasta tulikin erittäin lupaava ja levittelin sen kahdelle pellille uunin alaosaan kuivamaan. Pistäydyin välillä asioilla ja kotiin tullessa vastaan tulvahti epäilyttävän voimakas, kylläkin herkullinen tuoksu... Kääk! Olin laittanut uunin jollain käsittämättömällä tavalla 49 asteen sijasta 180 asteeseen ja vastassa oli erittäin kypsä, osittain kärvähtänyt, entinen raakaleipä. Helkkarin italialainen design-uuni! No, ennenkuin heitin korpulla vesilintua, maistoin sitä sentään ja totesin, että sehän oli hyvää. Päätin haudata suunnitelman The ultimate-raw-punajuuripizzasta, mutta muuten jatkaa pizza-perjantain valmistelua.

- Sivumennen sanoen, töpeksin päivän mittaan kaikkien muidenkin kokkausteni kanssa siinä määrin, että se oli lopulta suorastaan huvittavaa.

Varsinainen missio tälle päivälle oli normi-vegepizzojen paistelu erääseen tilaisuuteen. Siinä sivussa valmistui sitten myös tämä "punajuuripizza". Raw-Punajuuri-idea lähti oikeastaan Yaelianin herkullisista tomaattirullista. Koska tomaatit ovat jo erittäinkin off-season, halusin kehitellä jotain saman tapaista lähiruokaidealla ja päädyin toiseen punaiseen, eli punajuureen. Tattari on edelleen kuumaa kamaa meidän keittiössä, joten lisäsin taikinaan myös sitä. Vaikka oma raw-kokeiluni ei nyt siis varsinaisesti onnistunut, sekä taikina että paksumpi ja vähemmän kypsä kohta viittasivat siihen, että tällä ohjeella onnistuu myös varsin makoisa raakaleipä. Toisaalta nyt tuli todettua, että se on hyvää myös perinteisesti kypsennettynä, jolloin siitä tulee gluteeniton, vähähiilarinen kräkkeri.

Rulliksi ei tätä korppua todellakaan saanut taipumaan, joten päällystin sen pizza-tyyliin. Tosin tomaatin sijaan käytin tuoretta pinaattia, josta tuli todella hyvää. Samoin kiireisen kokin pikamarinoidut siitakesienet olivat maukas yllätys. Valmistin ne samalla periaatteella, kuin pinaatin, eli "kypsensin" hieromalla rakennetta pehmeämmäksi. Cashew-juusto valmistui niin ikään vähän lyhyemmän kaavan mukaan, eli en hapattanut cashew-tahnaa, vaan lisäsin happamuutta sitruunanmehulla. "Juusto" maistui mielestäni jopa raikkaammalta hapatettuun versioon verrattuna.

Ja loppujen lopuksi tämäkin päivä päättyi ihan onnekkaasti, hyvän ruuan ja viinilasillisen ääressä. Eli ei sittenkään mikään paha perjantai.

Raw (tai sitten ei) Punajuuripizza (1 iso tai 2 pientä pizzaa kahdelle hengelle):

Pohja:

• 1 omena
• 2 vartta kevätsipulia tai 5 cm pätkä purjoa
• 1 vakosipulinkynsi
• 1,25 dl (raaka-)tahinia tai 1 dl sesaminsiemenjauhoa + 0,25 dl seesamöljyä
• 2,5 dl kuivaa punajuuriraastetta (mehulingosta)
• 3 dl tattarin ituja (n. 2 vrk ikäisiä)
• 1/4 tl ruususuolaa
• 1 rkl sitruunanmehua
• mustapippuria
• nippu tuoretta basilikaa
• 1 tl oreganoa
• 1/2 tl timjamia
• 2,5 dl pellavansiemeniä jauhettuna

Monitoimikoneen leikkuriterällä hienonna omena, sipuli, valkosipuli ja tattarinidut. Käytä maksimikierroksia. Lisää punajuuriraaste ja tahini/sesaminsiement + öljy. Hienonna hetki. Lisää mausteet sekä pellavansiemenjauho. Jatka sekoittamista, kunnes saat kuohkean taikinan. - Huom! Koska oma kuivaukseni meni siis totaalisesti pieleen, seuraava ohje on se, miten olisin itse toiminut. En siis ole kokeillut sitä käytännössä, joten ohje saattaa kaivata muokkausta.-

Levitä ohueksi levyksi leivinpaperin päälle leivinpaperille (tai kuivurin ritilälle). Taikinasta tuli kaksi pyöreää "pizzaa". Kuivaa alle 50 asteessa 4 tuntia. Käännä levy(-t) ja siirrä leivinpaperin päällä kuivamaan ilman uunipeltiä, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Pidän omasta pohjastani vähän pehmeänä, joten lyhyempikin aika riittää. Taikinasta tulee n. kaksi levyä.

Päällykset:

Cashew-juusto:

• 2,5 dl cashew-pähkinöitä, liotettuna 1 vrk tai vähintään yön yli
• n. 0,75 dl liotusvettä
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1/2 sitruunan mehu
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• reilu 1/4 tl ruususuolaa
• mustapippuria

Sekoita sauvasekoittimella pähkinät tasaiseksi massaksi. Lisää sitruunanmehu ja tarpeen mukaan liotusvettä. Lisää loput ainekset ja jatka sekoittamista, kunnes saat tasaisen, tuorejuustoa muistuttavan rakenteen.

Väsytetty pinaatti:

• n. 250 g tuoretta pinaattia.
• 1/4 tl suolaa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl agave- tai vaahterasiirappia
• mustapippuria

Poista pinaatista kovimmat lehtiruodit. Hiero pinaatinlehtiä kulhossa, kunnes ne muuttuvat "väsyneiksi", eli pehmenevät. Itse puristelin niitä reippaasti n. minuutin. Leikkaa saksilla karkeaksi silpuksi. Lisää puristettu valkosipulinkynsi sekä muut ainekset ja sekoita hyvin. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Pikamarinoidut siitakesienet:

• 250 g tuoreita siitakesieniä
• 2 tl soijakastiketta
• 1 tl agavesiirappia
• mustapippuria
• 1 tl sitruunanmehua
• 1/2 tl jauhettuja fenkolinsiemeniä
• nippu tuoretta persiljaa silputtuna
• n. 2 tl oliiviöljyä

Leikkaa sienistä kannat pois ja suikaloi lakit. Puristele hetken aikaa reippaalla kädellä, kunnes sienet pehmenevät ja niistä irtoaa nestettä. Älä kuitenkaan hajota sienten rakennetta. Lisää loput ainekset öljyä lukuunottamatta ja sekoita hyvin. Sekoita lopuksi joukkoon hiukan öljyä tuomaan kiiltoa.

Lisäksi laitoin:

• Ohueksi suikaloitua paprikaa
• Mustia kalamata-oliiveja
• Idätettyä amaranttia

Pizzan kokoaminen:

Levitä yhden ison tai kahden pienen pohjan päälle cashew-juusto ohueksi kerrokseksi. Lisää pinaatti ja tämän jälkeen sienet. Ripottele pinnalle vielä haluamiasi kasviksia. Edellä mainitut toimivat hyvin.

Punainen suklaaherkku

Tässä yhdistyy kaksi suosikkiasiaani: tattari ja punajuuri. Mutta ei siinä vielä kaikki, kyse on makeasta herkusta, jossa on myös suklaata. Idätetystä tattarista jauhettu jauho toimii hyvin makeissakin raakaleivonnaisissa, ja sen maku sopii mielestäni erityisen hyvin carobin ja kaakaon kanssa.

Eräs suosikkini on jo pitkään ollut punajuurisuklaakakku. Kypsennettyyn kakkuun löytyy hyvä resepti esim. täältä. Samaa ideaa mukaillen sekoittelin raw-version, josta tuli melkeinpä vielä herkumpi. Olen tehnyt kakusta eri versioita nyt useampana viikonloppuna, ja se on aina yhtä hyvää. Myös täysin lihis-ystäväni piti siitä kovasti.

Elävä punajuurisuklaakakku:

• 1/2 kp/ 1,25 dl mehustimesta saatua punajuuriraastetta (= n. 2 punajuurta)
• 1/2 kp/1,25 dl idätettyä tattaria
• 1/4 kp / reilu 0,5 dl saksanpähkinöistä jauhettua jauhoa
• 2 rkl carob-jauhoa
• 2 rkl (raaka-)kaakaojauhoa
• 1 kp/2,5 dl yön yli liotettuja kivettömiä taateleita (= n. 1/2 kp liottamattomia taateleita)
• 2 rkl vaahterasiirappia
• 1/2 tl jauhettua luonnonvaniljaa tai 1/2 vaniljatankoa
• 2 rkl kookosöljyä
• ripaus hienoa ruususuolaa

Aloita valmistus laittamalla taatelit likoamaan edellisenä iltana tai viimeistään aamulla, jos leivot illalla. Linkoa kaksi kuorittua punajuurta mehuksi. Ota mehu talteen ja käytä raaste kakkuun. Jauha tattarit jauhoksi tehosekoittimessa tai kahvimyllyssä, samoin pähkinät. Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa kookosöljyä lukuunottamatta. Taikina on aika paksua, joten sitä voi olla vaikeaa työstää tehosekoittimella. Sekoita lopuksi joukkoon juokseva kookosöljy ja jatka sekoittamista, kunnes saat hiukan kuohkean taikinan. Vuoraa irtopohjavuoka leivin- tai pergamiinipaperilla. Painele irtopohjavuokaan (20 cm. halkaisijaltaan), ja muotoile tasaiseksi. Taikinan pitäisi pysyä melko hyvin koossa. Poista reunukset ja kuivata uunin alaosassa tai kuivurissa 2 - 4 tuntia riippuen, miten kosteasta leivonnaisesta pidät.

Kakusta tulee hyviä pieniä brownie-paloja jo sellaisenaan, tai suklaakuorrutuksella siveltynä. Yläkuvan paloihin sekoitin keskenään 1 rkl kotimaista luomuhunajaa (ei vegaania!, mutta ekoa :), 1 rkl kookosöljyä ja 1 rkl raakakaakaomassaa, jotka siis sulatin vesihauteessa. Sivelin nopeasti palojen pinnalle ja ripottelin muutaman kaakaonibsin.


Mutta sitten The Herkkuversioon:

Tästä kaikki oikeastaan lähti, koska ensimmäinen ajatukseni oli kakku, jossa voisin leikkiä punajuuren hauskalla värillä. Lopputuloksena oli kolmivärinen punajuurisuklaakakku inkivääri- ja kookoskuorrutuksella. Inkiväärillä maustettu valkosuklaakuorrutus punajuurisuklaakakun pinnalla oli aivan hulvattoman hyvä! Kookoskerma oli myös ok, mutta ilmankin saattaa pärjätä. Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta tälle tuotokselle, koska kakku valmistui ja syötiin iltapimeässä. Mitään ei jäänyt päivänvaloon kuvattavaksi (- tai anteeksi siis siihen harmaaseen hämärään jota näkyy ikkunan takana työpäivän ajan).



Punainen suklaakerroskakku:

Pohjakerros:

• Valmista kakku kuten edellä. Laita irtopohjavuoan reunaosa paikoilleen, kun alat koota kakkua.

Vaaleanpunainen kerros:

• 1/2 kp/1,25 dl cashew-pähkinöitä yön yli liotettuna
• 1/4 kp/ 60 ml kaakaovoita (lämmitettynä juoksevaksi)
• 4-6 rkl juoksevaa luomuhunajaa (riippuen, miten makeaa haluat, täysin vegaanisen saat käyttämällä agave-siirappia)
• 1/2 kp vettä + punajuurimehua (antamaan väriä)
• 1 tl sitruunanmehua
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl sitruunan kuorta
• ripaus hienoa ruususuolaa

Sekoita tehosekoittimessa kaikki ainekset kaakaovoita lukuunottamatta, kunnes saat tasaisen kermaisen seoksen. Lisää juokseva kaakaovoi ja jatka sekoittamista tasaiseksi. Anna vaaleanpunaisen täytteen jähmettyä n. 15 min jäkaapissa ennenkuin levität sen kakun pinnalle. Laita tämän jälkeen kakku jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat valkoisen kuorrutteen.

Valkoinen kerros:

• 1 kp/ 2,5 dl kookoskreemiä (ks. ohje täältä)
• 1/2 kp/ 1,25 dl yön yli liotettuja cashew-pähkinöitä
• 2 rkl juoksevaa kookosöljyä
• 1-2 rkl hunajaa (tai agave-siirappia)
• vaniljaa
• ripaus hienoa ruususuolaa

Yhdistä kaikki ainekset tehosekoittimessa ja jauha tasaiseksi kreemiksi. Ota kakku jääkaapista ja levitä pinnalle kookoskuorrute. Laita takaisin jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi ennen tarjoamista. Koristele lopuksi esim. sulatetulla kaakaomassalla, kaakaonibselillä, tuoreilla marjoilla jne. Ja herkuttele, ennenkuin kakku lähtee kävelemään..!

Tästä hämärästä kuvasta saa vain aavistuksen siitä, että sekä pohja että täyte ovat oikeasti kauniin punaisia.

Raakatattaripuuro

Edellinen tattaripostaus herätti kysymyksiä raakapuurosta, joten päätin vielä laittaa tänne suosikkireseptini.

Kuvat ovat tältä aamulta. Olin idättänyt tattareita n. vuorokauden, ja muut ainekset banaania ja marjoja lukuunottamatta laitoin likoon edellisiltana. Ohjeella syntyy reilunpuoleinen annos, mutta sillä pärjääkin sitten mukavasti lounasaikaan.

Raakatattaripuuro:

Basic-ohjeeseen tarvitset

• 1 rkl auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 5 kuorimatonta mantelia
• 2 viikunaa
• n. 2 dl vettä

- Laita nämä likoamaan illalla. Itse laitan suoraan blenderiin, johon lisään seuraavana aamuna

• 1 dl idätettyä tattaria
• 1 banaanin
• 1,5 - 2 dl (pakaste-) mansikoita (myös mustikat sopivat hyvin)

- Sekoita kaikki blenderissä, sauvasekoittimellakin pärjää hätätilassa. Anna blenderin käydä rauhassa n. 3 minuutin ajan, jolloin saat ihanan kuohkeaa ja samettista puuroa.

Tällä ohjeella syntyy siis peruspuuro, jota voi vielä varioida esim. seuraavasti:

Vaihtoehtoja

C-vitamiinibuusteri:

Lisää joukkoon

• 1 luomu-mandariini kuorineen tai 1/2 luomu-appelsiinia, sekä
• tyrnijauhetta
• vaihda toinen viikuna 2 kuivattuun aprikoosiin

Kaikki puurossa käyttämäni ainekset ovat yleensä luomua, mutta sitrusten kanssa se on erityisen tärkeää, koska käytän myös kuoret. Jos kuitenkin käytät tavallista mandariinia/appelsiinia, kuori hedelmä ennen blendaamista. Aromaattiset kuoret ovat kuitenkin se juttu, eikä maku ole sama, kuoritusta hedelmästä.

Marjajauheista suosikkini on tyrni, joka on kaikin tavoin suomalainen supermarja, mutta sopii myös makunsa puolesta erityisen hyvin tattarin kanssa. Muita passeleita marjajauheita ovat esim. ruusunmarja ja puolukka.

Superpuuro:

Jos superit kiinnostavat, lisää kaikkien edellämainittujen lisäksi puuroon

• 1-2 rkl goji-marjoja
• 1 tl spirulinaa

Gojit laitan muiden liotettavien sekaan jo edellisenä iltana. Spirulinan lisään vasta blendaus-vaiheessa. Jos spirun maku yököttää, voin vakuuttaa, että tässä puurossa sitä ei huomaa kuin väristä, joka on siis viehättävä armeijanvihreä...

Itse syön useimmiten tämän super-version, ja kuvassa oleva on myös sitä lukuunottamatta spirulinaa.

Iisejä ituja ja vähän muutakin

Postasin jo taannoin hampun idätyksestä, mutta nyt minulla on uusi suosikki: Tattari.

Parasta on se, että tattari on todella helppoa ja nopeaa idätettävää. Tattari on myös superruokaa, joka kasvaa luontaisesti meidänkin leveyspiireillämme. Sitä on Suomessa viljelty aikoinaan laajaltikin, mutta nykyisin viljely on hämmästyttävänä vähäistä. Tattarin viljely ei kuormita ympäristöä samalla tavoin kuin monien muiden viljelykasvien, ja se menestyy vähäravinteisillakin mailla. Tattari ei siis ole vilja, vaan kuuluu tatarkasveihin. Se myös kukkii kauniisti, ja tarjoaa mettä useille pölytäjille. Tattarihunaja on tummaa ja voimakasaromista.

Tattari tunnetaan perinteisemmin gluteenittomana "viljana", joka sopii keliaakikoille. Mutta tattarilla on myös paljon muita hyviä ominaisuuksia. Tiestikö, että tattari sisältää kaikkia kahdeksaa olennaista aminohappoa, ja on täydellinen proteiinin lähde (kuten hamppukin)? Minä en. Mutta nyt tiedän myös, että tattarin sisältämät valkuaiset ja hiilihydraatit imeytyvä hitaasti, mikä auttaa vähentämään veren kolesterolia, ja säätelemään insuliinitasapainoa, molemmat tärkeitä juttuja ylipainon ja aikuistyypin diabeteksen hallinnassa. Tattarissa on myös paljon tiettyjä flavonoideja, jotka auttavat mm. vahvistamaan verisuonten seinämiä (suonikohjut varokaa!). Lisäksi siinä on lesitiiniä, joka on olennaista erityisesti maksan ja keskushermoston toiminnan kannalta. Tattarin käytöllä voi ajatella siis olevan elimistöä puhdistava vaikutus, mutta se on yhdistety myös ajattelutoimintojen ja mielialojen hallintaan. Eikä tässä vielä kaikki, tattarissa on paljon mm. rautaa ja kalsiumia sekä muita elimistölle tärkeitä hivenaineita. Tarkempaa tietoa tattarin terveysvaikutuksista ja ravintosisällöstä esim. täältä ja täältä.

Idättäminen nostaa entisestään tattarin ravitsemuksellisia arvoja, ja tekee siitä käyttökelmpoisen myös kypsentämättömänä. Itse pidän idätetystä tattarista erityisesti, koska sen maku on huomattavasti miellyttävämpi verrattuna idättämättömiin jyviin, hiutaleisiin tms. Aiemmin tattaripuuro oli mielestäni aika tympeää ja maku pistävä. Idätetystä tattarista tehty raakapuuro kuitenkin on herkkua, ja jyvät ihanan pähkinäisen makuisia.

Idätettyä tattaria käytetään jauhettuna esim. elävän/raakaravinnon leivissä, burgereissa jne. Raakapuuron ja smoothien lisäksi olen kokeillut tattaria raaka-kräkkereissä (en vaan suostu sanomaan niitä kuivia levyjä leiväksi), mutta myös makeissa herkuissa. Alla oleva kräkkeri-ohje on alunperin Russel Jamesin The Raw Chef -blogista. (Jos et ole vielä sitä tehnyt, kannattaa käydä sivuilla tsekkaamassa, millaista on raw gourmet. Aika huikeita, mutta kylläkin monimutkaisia ohjeita.) Muuntelin sitä hiukan, ja ikävää tunnustaa, kuivattelin ihan tavallisen uunin alaosassa monta tuntia. En vaan malttanut odottaa enää, että joulupukki tois sen kuivurin... En ole raaka-leipiä ennen tehnyt, joten suhtauduin hommaan mielenkiinnolla. Lopputulos kuitenkin yllätti, koska kräkkerit ovat tosi maukkaita (Miehen kommentit "kuivista sillinnahoista" kannattaa tässä yhteydessä jättää huomiotta...).

Tattarin idätys:

Liota kokonaisia tattarin jyviä n. 10 min. Olen lukennut eri ohjeita tälle liottamiselle, ja useimmissa neuvotaan liottamaan vaan lyhyen ajan, ettei tattari pehmene itämättömäksi. Näin olen sitten myös tehnyt ja tattari on lähtenyt itämään hyvin. Valuta tattari lävikössä ja siirrä pieneen kulhoon. Laita lämpimään paikkaan itämään. Olen peittänyt kulhon tässä vaiheessa talouspaperilla. Sekoittele jyviä silloin tällöin itämisen aikana tai ainakin kerran. Vuorokauden kuluttua näkyvissä ovat jo pienet idut ja olen alkanut käyttää jyviä jo nyt. Vaikka siirtäisitkin tattarit tässä vaiheessa jääkaappiin, ne jatkavat edelleen itämistä, vaikkakin hitaammin.

Tattari-kräkkerit:

0,5 dl oliiviöljyä

2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

3,5 dl idätettyä tattaria

0,5 dl jauhettuja pellavansiemeniä

0,5 dl jauhettuja kurpitsansiemeniä

2,5 kesäkurpitsakuutioita

1 omena kuorittuna ja kuutioituna

1,5 rkl sitruunanmehua

1 avokado

1/2 sipulia

1/4 tl ruususuolaa

nippu tuoretta persiljaa

Hienonna muut ainekset pellava- ja kurpitsasiemenjauhoja lukuunottamatta monitoimikoneessa. Lisää lopuksi jauhetut pellavan ja kurpitsansiemenet ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on kuohkeaa. Levitä kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi ja kuivaa uunin alaosassa, 45 asteen lämmössä (uuni pienimmälle mahdolliselle lämmölle, uuninluukku hiukan raolleen) n. 8 tuntia. Kuivurin onnelliset omistajat toimivat kuivurinsa ohjeiden mukaan. Itselläni on kiertoilmauuni, joten käytin sitä toimintoa kahden pellillisen kuivaamiseen. Kahdeksan tunnin jälkeen käännä levyt ja kuivaa vielä tunti tai pari, kunnes kräkkerit ovat sopivan kuivia.

Näissä "leivissä" on hauskaa se, että vaikka kuivattuja, ne ovat kuitenkin meheviä ja erittäin maukkaita. Tässä täytettynä samassa kuivatuksessa valmistuneilla munakoisosiivuilla, punaisella tuorepestolla, mantelijuustolla ja kasviksilla. Taustalla chili-inkiväärikaakao. - Oli aika kiva lounas.

Vaihtoehto-sushit

Sushit ovat olleet mielestäni aina ihan ok, mutta eivät mitään lempiruokaa. Vaikka en käytä kalaa, monet kasvis-sushit on kyllä tullut syötyä. Parasta niissä on ollut esteettinen puoli. Pienet merileväkääryleet ovat mielestäni kauniita. Sisältä löytyvä riisiklöntti, jota kasvissushit pääasiassa ovat, on kuitenkin mielestäni aika tylsää tavaraa. En muutenkaan näe riisin syömisessä paljoa järkeä. Jos ekosyistä kieltäytyy juustosta, on ihan turhaa kuvitella olevansa ymäristöihiminen, jos samaan aikaan puputtaa toista suurta metaaninlähdettä. Minkään muun viljan viljely ei tuota yhtä suuria määriä kasvihuonepäästöjä riisiin verrattuna. Riisi ei myöskään ravitsemuksellisesti ole kovin kaksista. Muut viljalaji, kuten kotimainen ohra tai esim. Japanissa ennen riisiä käytetty hirssi päihittävät sen mennen tullen.

Mutta sushien täytteenä ei todellakaan tarvitse käyttää riisiä. Mainion täytteen voi kääräistä edellä mainitusta hirssistä tai rikotuista ohrasuurimoista. Todellista herkkuruokaa sushista tuli kuitenkin oivallettuani, että norilevyn voi täyttää todella maukkailla aineksilla, kuten avokadolla, punajuurimurekkeella tai quinoalla... Ehkä näitä virityksiä on kerettiläistä kutsua enää susheiksi, mutta oikeasti, vain mielikuvitus on rajana tässäkin lajissa.

Seuraavassa kaksi suosikkiani: avokado ja kukkakaali. Kukkakaali pohjautuu samaan ideaan, kuin kukkakaali-couscous, jonka esittelin edellisessä postauksessa. Tässä raa'an kukkakaalin joukkoon on lisätty tuoreesta kookoksesta tehty kerma. Molemmat täytteet ovat kypsentämättömiä, eikä niiden valmistaminen vie pitkää aikaa (vrt. riisin keittäminen, maustaminen ja jäähdyttely...). Ne ovat myös käsittämättömän maukkaita, eikä merilevän joidenkin mielestä kalaisa maku pääse päärooliin. Nykyisin meillä syödäänkin sushia joka viikko ja tällä hetkellä se on ehdottomasti parasta pikaruokaa, mitä tiedän.

Avokadotäyte:

3 kypsää avokadoa

1/2 - 1 limen menu (riippuen, miten paljon särmää haluat soossiin)

1 rkl wasabi-jauhetta

1 tl ruususuolaa

2 tl soijakastiketta

1 tl agavesiirappia

mustapippuria

1 valkosipulinkynsi puristettuna

Kuori avokadot, poista kivet ja kuutioi sisus sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon. Tähän ohjeeseen avokadot voivat olla vielä vähän napakoita, mutta sen verran kypsiä, että ne saa sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Soseuta avokadot ja lisää wasabi.

Käytin tässä wasabi-jauhetta, joka sekoittuu helpommin avokadoihin wasabi-tahnaan verrattuna. Lisäksi vilkaisu wasabi-tuubin tuoteselosteeseen paljastaa, että tahna on

kyllästetty lisäaineilla, keinotekoinen väriaine mukaan lukien. Wasabi-jauhe sen sijaan on lisäaineeton. Lisää loput aineet, sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Wasabin maku tuntuu ensin miedolta, mutta voimistuu, kun annat tahnan odottaa hetken.

Lisäsin tässä vaiheessa tahnaan idätettyä quinoaa. Sen voi korvata keitetyllä tai jättää kokonaan poiskin. Myös muut napakat idut toimivat tahnan joukossa hyvin.

Kookos-kukkakaali -täyte:

1/2 tuoretta kookospähkinää + 1,25 dl vettä kookoskermaksi sekoitettuna

1/2 kukkakaali

1/2 sitruunan/ limen mehu

1 tl raastettua sitruunankuorta

1 cm pala tuoretta inkivääriä puristettuna

1/2 valkosipulinkynttä puristetuna

1/2 cm pätkä tuoretta inkivääriä puristettuna tai raastettuna

mustapippuria

1/2 - 1 tl suolaa

2 tl agavesiirappia

Aloita valmistamalla kookoskerma: Tämä on ehdottomasti täytteen hankalin vaihe. Halusin käyttää kermaan kuumentamatona kookospähkinää, joten nikkaroin kuoren halki taltan avulla. Sotkuista puuhaa!

Ennen halkaisua, valuta pähinän sisällä oleva neste puhkaisemalla yksi kookospähkinän päässä olevista rei'istä terävällä piikillä. Hakkaa tai paukuta kuori rikki ja irrota valkoinen sisuta. Kuori sisustan ruskea osa perunankuorimaveitsellä. Paloittele kookos tehosekoittimeen ja soseuta lisäämällä 2,5 dl nestettä (kookoksen sisältä talteenotettu neste + vettä). Riippuen tehoista blenderi saa jyllätä aika kauan, että seos on mahdollisimman kermaista. Ota saadusta kermasta 1/2 talteen* ja käytä puolet sushitäytteeseen.

Silppua seuraavaksi kukkakaali montoimikoneen leikkuriterällä murumaiseksi seokseksi. Sekoita käsin joukkoon kookoskerma ja mausteet. Tarkista maku.

Sushit:

Nori-arkkeja

Haluamaasi täytettä

Tuoretta paprikaa, purjoa, kurkkua, ohuita porkkanalastuja tms.

Nori-arkkeja saa sekä valmiiksi paahdettuina että paahtamattomina. Jos haluat raakailla, valitse jälkimmäinen. Löytämäni Clearspringin Untoastedit ovat tosin sikahintaisia verrattuna muihin nori-levyihin, joten useimmiten valitsen jonkun muun. Kyseiset arkit ovat kuitenkin tukevia ja laadukkaita, joten täytteen saa niihin käärittyä hyvin ja lopputulos on kaunis. Todellisuudessa myös paahtamattomat leväarkit on tarkoitus kevyesti paahtaa ennen käyttöä, mutta olen käyttänyt niitä ihan sellaisenaan. Maku on vaan silloin voimakkaammin sitä itteensä, eli maistuu tosiaankin merelliselle.

Levitä haluamasi täyte ohuelti leväarkille siten, että yläreunaan jää n. 1,5 cm tyhjää. Asettele alareunaan haluamasi kasvikset. Suosikkejani ovat paprika ja purjo.

Kääri levy rullalle aloittaen alareunasta. Itse en käärimisessä ole tarvinnut mitään bambumattoa, vaan se käy kätevimmin ihan sormin rullaamalla. Yritä kääriä mahdollisimman tiukka paketti.

Laita rulla hetkeksi odottamaan saumakohta alaspäin ja valmista loput rullat. Leikkaa lopuksi rullista (huom!) terävällä veitsellä n. 1,5 cm viipaleita. Asettele nätisti ja tarjoa. Itse en näiden sushien kanssa kaipaa enää soijakastiketta, mutta sitäkin voi pöytään laittaa, samoin kuin muita perinteisiä lisukkeita, kuten sushi-inkivääriä.

...................................................

* Tuore kookos säilyy huonosti jääkaapissakin, joten jos sille ei (kermana tai sellaisenaan) parin päivän sisällä ole käyttöä, kannattaa loppuosa pakastaa.

Pikantit munakoisorullat

Tähän asti olen vain seuraillut muiden upeita luomuksia ruokahaasteisiin, enkä ole edes harkinnut osallistumista itse. Marrashaaste on kuitenkin sellainen, ettei sitä voinutviileästi sivuuttaa. Erilaiset lämmittävät ja tuliset ainekset ovat ilmojen kylmettyä olleet päivittäisessä käytössä. Varsinkin kun parhaillaan meillä sairastaa kaksi possutautista, inkiväärin ja valkosipulin kulutus on huipussaan.

Nämä munakoisokääryleet valmistuivat isänpäivän aterialle. Isät kaipaavat tulista ja tukevaa ruokaa, ja vegaaninen äijäruoka on tietysti seitanmakkaraa. - Maistuis kyllä ihan

tavis-isillekin. - Tein siis ensin tujakasti maustettuja vegepepperoneja, joita kietaisin marinoituhin munakoisokääreisiin. Hottia tästä ruokalajista tekee chili, jota laitoin sekä täytteeseen että kääreisiin. Käytin kyllä aika mietoja, punaisia perus-chilejä (vahvuus 2 ja 3), joita oli irtomyynissä. Tässä kohtaa vahvin peruste valinnalle oli ylimääräisen pakkausjätteen välttäminen. Lajikkeista ei siis tietoa. Miedompi chilityyppi sopi myös siinä mielessä, että osa syömäreistämme on herkkäsuita.

Maustoin munakoisot tulisemmalla chilillä, ja täytteen miedommin. Jättämällä munakoisot (jotka ovat lasten mielestä muutenkin yäkkiä) pois kaikki pystyivät nauttimaan samasta ateriasta ilman, että savu nousi kenenkään korvista.

Jos seitan on uusi tuttavuus, niin kyseessä on siis vehnägluteenista valmistettu proteiinipitoinen tuote, jolla voi korvata lihan ihan tavisohjeissakin. Se on koostumukseltaan kieltämättä aika lihamainen ja kunnon maustamisella siitä voi saada todella herkullista. Seitanmakkaroiden ohjeita löytyy eri variaatioilla monista blogeista. Monet kokeilemistani ovat kuitenkin olleet aika sitkeitä ja kovia pötköjä. Näiden kääryleiden kanssa onnistuin mielestäni aika hyvin. Täyte oli pehmeää, mutta kiinteää ja helppoa leikata. Sekoitin seitan-taikinaan reilusti keitettyjä linssejä, jotka olivat olennainen juttu sekä maun että rakenteen kannalta. Toinen mehukkuuden salaisuus oli kypsyttäminen munakoisojen sisällä.

Kääryleet äänestettiin meillä jo omassa sarjassaan ylivomaisiksivoittajiksi, ja lähtevät siis kuumaan haastekisaan. Joten saanko esitellä:

Pikantit munakoisorullat

• 1 ja 1/2 munakoisoa

Marinadi:

• 1 sitruunan mehu + n. 1 dl vettä
• ruususuolaa
• mustapippuria
• 1 punainen chili silputtuna (3 vahvuus)
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• 1 tl jauhettua korianteria
• muutama oksa silputtua persiljaa
• 1 tl intiaanisokeria (tai vastaavaa)

Chiliöljy:

• 1 punainen chili silputtuna (niin vahva kuin haluat!)
• 1 tl paprikajauhetta
• 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
• 0,75 dl Neito-rypsiöljyä

Täyte:

Kuivat aineet

• 2,5 dl gluteenijauhoa
• 0,5 dl hiivahiutaleita tai 1 tl kasvisliemijauhetta
• 1 tl ruususuolaa
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1 tl kuivattua oreganoa

Kosteat aineet

• 2,5 dl keitettyjä punaisia linssejä muusattuna (= 1,5 dl kuivia linssejä 2,5 dl vettä, laakerinlehti ja 1/2 chili, josta siemenet oli poistettu)
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 punainen chili hienonnettuna (poista siemenet)
• 1,25 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
• 1,25 dl sitruunanmehua ja vettä (puolet ja puolet)
• 1 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
• 1 1/2 t paprikajauhetta
• 1 tl korianteria
• 1 tl jeeraa
• 1/4 tl kanelia
• 1 tl agavesiirappia (tai vastaavaa)
• mustapippuria
• 2 tippaa Liquid Smoke -savuaromia

Aloita marinoimalla munakoisot: Sekoita marinadin ainekset kannellisessa astiassa. Kuumenna varovasti chiliöljyn aineksia kattilassa niin, että mausteet lämpenevät ja alkavat tuoksua. Ota kattila sivuun. Leikkaa munakoisot pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Kastele viipaleet marinadissa ja sivele sen jälkeen chiliöljyllä. Näin muankoisot eivät imaisen heti kaikkea öljyä sisäänsä. Laita marinoitumaan siksi aikaa kun valmistat täytteen. Sekoittele munakoisoja marinoitumisen aikana pari kertaa.

Keitä täytettä varten linssit vähässä vedessä laakerinlehdellä ja chilillä maustettuna. Tämä vie n. 20 min. Sekoittele välillä, etteivät linssit tartu pohjaan. Lisää tarvittaessa vettä, mutta tarkoitus on saada linssimassasta mahdollisimman kuivaa.

Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään. Hiivahiutaleet tuovat veggeronien makuun täyteläisyyttä, mutta ne voi korvata myös kasvisliemijauheella. Vähennä suolan määrää, jos sitä on jo liemijauheessa.

Muhenna linssit tasaiseksi. Tämän pitäisi onnistua ihan sekoittamalla, jos linssit ovat tarpeeksi kypsiä. Sekoita joukkoon muut kosteat ainekset ja tarkista maku.

Sekoita kuivat ja kosteat ainekset keskenään ja vaivaa taikinaa käsin parin minuutin ajan, kunnes kaikki ainekset ovat täysin sekaisin. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää nestettä. Muotoile taikinasta n. 3 cm halkaisijaltaan olevia makkaroita. Paloittele n. 4 cm mittaisiksi paloiksi ja aseta munakoisoviipaleiden paksumpaan päähän. Kääri rullalle ja aseta levinpaperilla päällystetylle pellille saumakohta alaspäin. Voitele kääröt chiliöljyllä.

Veggeroni pintaan ja rullalle.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Päällystä kääryleet foliolla ja laita uunin keskiosaa paistumaan. Kypsennä kääröjä n. tunnin ajan. Ota kääröt uunista ja anna vetäytyä folion alla hetki ennen tarjoamista.

Näyttää järkyttävän paljon mustareunaiselta pekonilta. Mutta koisoa ja chiliöljyä se vaan on...

Tarjosin kääröjen kanssa kukkakaalista tehtyä "couscousia". Sitä varten kukkakaali silputaan tehosekoittimen leikkuriterällä murumaiseksi seokseksi, joka muistuttaa aivan couscousia. Olin tehnyt tämän jo edellisenä iltana, koska käytin osan kukkakaalista muuhu. Couscousia varten tuleva kukkis sai siis odottaa jääkaapissa, kannellisessa astiassa seuraavaan päivään. Tämä osoittautui viisaaksi vedoksi, sillä säilytyksen aikana kaalin voimakas haju ja maku laimenivat. Maustoin kukkakaalin muutamaa tuntia ennen tarjoamista välimerelliseen tyyliin ja annoin olla vielä jääkaapissa. Se oli kyllä todella hyvää munakoisokääröjen kanssa, mutta voisin tarjota yhtä hyvin ihan tavallista couscousia, jonka maustaisin samaan tyyliin.

Kukkakaali-couscous:

• 1 pieni tai 1/2 iso kukkakaali
• 1 dl korintteja tai silputtuja rusinoita
• 0,75 dl pinjansiemeniä
• 1 sitruunan raastettu kuori
• 1/2 sitruunan mehu
• 1-2 tl agavesiirappia
• 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä tai oliiviöljyä
• mustapippuria
• 1/2 tl ruususuolaa
• pari oksaa tuoretta minttua, persiljaa ja pieni nippu tuoretta korianteria silputtuina

Katoin pöytään vielä jäljelle jääneen chiliöljyn, josta sai yksilöllisesti lisättyä vielä lisäpotkua annokseensa. Kaiken kaikkiaan onnistunut kokonaisuus.

Suklaata kaamos-bluesiin

Talviaika ja marraskuu jysäyttivät eteen taas sen realiteetin, että asuminen näillä leveyspiireillä on kyllä aivan pimeää hommaa.

Pohjois-Euroopan väestöstä jopa 10 - 15% kärsii jonkin asteisesta alavireisyydestä talvikuukausina. Vaivat alkavat syyskuun puolivälin jälkeen ja häviävät huhtikuussa. Valon määrä vaikuttaa niin ihmisten kuin eläintenkin vuorokausirytmiin ja vireyteen. Vaikkei varsinaisesta kaamosmasennuksesta kärsisikään, yhdellä jos toisella meistä pimeys aiheuttaa erilaisia oireita.

Kaamoksen aiheutama mielialan lasku on yhdistetty mm. aivojen serotoniinivajauseen. sekä melatoniinin tuotantoon. Serotoniini on keskushermoston välittäjäaine, joka vaikuttaa stressin hallintaan, aggressiivisuuteen, seksuaalisuuteen ja pelokkuuteen. Melatoniini puolestaan vaikuttaa ihmisen vuorokausirymin ja vireystilan säätelyyn. Serotoniinin puutteen arvellaan liittyvän masennukseen, ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöihin.

Serotoniini on valkuaisaine, joka muodostuu tryptofaani-nimisestä aminohaposta. Suklaa sisältää tryptofaania, joten uskotaan, että elimistö kokee suklaanhimoa, jotta elimistö puuttuvaa tryptofaania saataisin täydennettyä. “Suklaaterapia” onkin yleisesti tiedossa oleva itsehoitokeino lievittää mm. kaamosmasennusta.

Asiaa on tutkittu myös tieteellisesti, mm. laajoissa haastattelututkimuksissa todettiin, että masentuneista 45 % himoitsi suklaata. Näistä yli puolet (60%) koki mielialansa parantuvan suklaan nauttimisen jälkeen. Mielenkiintoinen tulos on myös se, että kaamosmasennukseen käytetyn kirkasvalohoidon teho parani, mikäli koehenkilöt nauttivat edellisenä iltana tummaa suklaata.

Suklaaterapia ei kuitenkaan ole ratkaisu kaikkiin mielialapulmiin ja joidenkin masennusoireilu saattaa jopa pahentua. Erityisesti lohtusyöpöttelijät, jotka mussuttavat suklaata stressiin, yksinäisyyteen, tai ovat vakavasti kliinisesti masentuneita, saattavat kokea masennuksensa jopa pahentuvan.

Varsinainen suklaanhimo tuleekin erottaa lohtusyömisestä, ja erityisesti aitoon suklaanhimoon nautitun suklaan on todettu kohottavan mielialaa. Tätä on selitetty mm. sillä, että lohtu- tai tunnesyömisen ja aidon suklaanhimon taustalla olisivat eri mekanismit. Tunnesyömisen tavoitteena on ennenkaikkea mielihyvän saavuttaminen, sen sijaan himo johonkin ruoka-aineeseen kertoo usein puutteista kehon ravitsemuksellisesssa tasapainossa, hormonitoiminnassa tai aivojen välittäjäaineiden tasolla.

Kaiken kaikkiaan suklaan myönteisetkin vaikutukset miellialahäiriöissä on todettu lyhytkestoisiksi ja tilapäisiksi. Suklaasta ei siis olisi ihmelääkkeeksi tälläkään saralla. Tietääkseni kaikki tieteelliset tutkimukset aiheesta on kuitenkin tehty tavallisella, prosessoidulla suklaalla. En ainakaan itse löytänyt vastaavia tutkimuksia raakasuklaasta. Kuitenkin monet suklaan mielialaan vaikuttavat ainesosat, kuten edellä mainittu tryptofaani, ovat herkkiä kuumentamiselle, ja ovat osittain tai lähes kokonaan hävinneet normisuklaasta, Raakasuklaassa niitä on siis huomattavasti enemmän. No, "kovaa faktaa" aiheesta siis odotellaan vielä. Mutta siitä huolimatta, jos koet raakasuklaan tekevän päiväsi valoisammaksi olet todennäköisesti oikeassa. Ja jos kerran myönteisten vaikutusten on todettu olevan "vain" lyhytkestoisia, on tätä ihanaa raakaherkkua syytä syödä joka päivä!

Appelsiiniviikuna-suklaa

• 50 g kaakaovoita
• 50 g kaakaomassaa
• 2 rkl agavesiirappia
• 2 rkl vaahterasirappia
• 1 rkl juoksevaa luomuhunajaa (korvaa agavesiirapilla, jos haluat täysin vegaanisen suklaan)
• hyppysellinen ruususuolaa
• 1/4 tl kardemummaa
• 1/4 tl kanelia
• 2 kuivattua viikunaa pieneksi silputtuna
• 3 rkl kookosjauhoja

Viimeistelyyn:

• raastettua apelsiininkuorta
• kaakaonibsejä

Sulata kaakaovoi ja kaakaomassa lämpimässä vesihauteessa. Sekoita joukkoon loput aineet ohjeen järjestyksessä. Kaada voipaprerilla vuorattuun n. 22 x 22 cm neliövuokaan ja tasoita pinta. Raasta päälle appelsiininkuorta ja viimeistele kaakaonibseillä. Siirrä jääkaappiin jähmettymään n. 1/2 tunniksi. Leikkaa terävällä veitsellä neliöiksi. Nauti niin kauan, kuin niitä on jäljellä!

Parapähkinäkuulat

• 2/3 kp parapähkinöitä
• 2/3 kp raakakaakaojauhetta
• 1 rkl carobjauhetta
• 2 rkl kaakaonibsejä
• 2/3 kp agavenektaria + vahterasiirappia
• 1/3 kp kaakaovoita
• 1/3 kp kookosöljyä
• 3/4 tl kanelia
• 1/2 vaniljatangon sisus tai 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1/4 tl kristallisuolaa

Sulata lämpimässä vesihauteessa kaakaovoi ja kookosöljy. Rouhi monitoimikoneen leikkuriterällä parapähkinät ja kaakaonibsit murumaiseksi seokseksi. Älä anna koneen käydä liian kauaa, tai rasva alkaa erottua pähkinöistä. Sekoita käsin pähkinäseokseen rasvat sekä loput ainekset. Sekoita tasaiseksi. Laita n. 1/2 tunniksi jääkaappiin jähmettymään. Muotoile kuuliksi. Voit viimeistellä kuulat kastamalla ne ositain parapähkinrouheeseen, jota olet ottanu vähän sivuun varsinaisista taikina-aineksista. Laita kuulat jähmettymään jääkaappiin n. tunniksi.

Satoa marraskuussa ja raaka kurpitsakeitto

Viikonloppuna tehtiin vielä retki maalle. Marraskuussakin sieltä löytyi kaikkea mielenkiinoista.

Kasvimaalla vihersi edelleen mangoldi, vaikkakin väsyneesti.

Rapeimmat lehdet ja varret lähtivät mukaan.

Ruusunmarjoja oli vielä. Nappasin muutaman kourallisen aamusmoothieen.

Raparperista oli jäljellä vain siemenet.

Kurpitsat oli korjattu talteen ennen yöpakkasia. Silti osa oli saanut kylmää. Suuri edessä on mantelikurpitsa, joka oli kuitenkin sisältä mätä. Oikealla kaksi spagettikurpitsaa, takana pieni kova talvikurpitsa. Taustalla ei ole vesimeloni, vaan öljysiemenkurpitsa.

Ilta kuluikin rattoisasti kurpitsatalkoissa. Kaiversin lyhdyn vielä yksiin Halloween-bileisiin. Vihreä kaveri oli mielestäni jopa vaikuttavampi verrattuna oranssiin serkkuunsa. Kurpitsan sisältä löytyi läjä tummia, makoisia siemeniä, jotka pesin ja kuivasin uunin alaosassa alle 50 asteen lämmössä.

Kovertaminen on rankkaa työtä. Amerikassa meillä oli joskus jopa oma työkalu sitä varten. Nyt oli tyytyminen juuresveitseen ja lusikkaan. Naamasta tulikin sitten aika rough. Vaikka en jaksanut kalvaa kurpitsaa tarkasti, sain silti saaliiksi reilusti "kurpitsalihaa".

Seuraavan päivän lounas valmistui samalla. Jossain raakablogissa oli sattunut silmään Pumpkin pie soup. En siinä vaiheessa tutkinut ohjetta tarkemmin, enkä enää muistanut, mistä sen bongasin. Vetäisin kuitenkin pumpkin pie -idealla kokeilumielessä seuraavan sekoituksen, josta tuli ...mahtavaa! Tuskin maltoin odottaa, että pääsin lounastelemaan seuraavana päivänä. Mikä mukavinta, keitto soseutui ihan sauvasekoittimella. (Tosin minulla on aika jyty Kenwoodin sauva.)

Pumpkin pie -keitto (yhdelle nälkäiselle)

• 1/2 l kurpitsaa karkeana raasteena, silppuna tms.
• 1/2 dl hampunsiemeniä
• 1/2 dl cashewpähkinöitä
• ripaus laadukasta suolaa
• 1/2 tl kanelia
• 1/4 tl kardemummaa
• hyppysellinen muskotinkukkaa
• 1/4 tl maustepippuria
• (pala tuoretta inkivääriä)
• 2 dl tuorepuristettua omenamehua
• n. 2 dl vettä

Jauha pähkinät ja hampunsiemenet ensin jauheeksi. Yhdistä muihin aineksiin ja sekoita sauva- tai tehosekoittimella niin pitkään kuin masiina kestää. Mitä sileämpi rakenne, sen parempi keitto.

Kuva on aneeminen ja esillepano karu (valmiina eväs-sheikkerissä). Keitto oli kuitenkin aivan ihanaa, ja teen sitä heti huomenna uudelleen. Onneksi kurpitsaa riittää. Maut vain paranivat, kun säilytin yön yli jääkaapissa. Parhaalta keitto maistui kuitenkin huoneenlämpöisenä.

.............................................

Kids friendly -versio keitosta oli kypsennetty. Tein kaksinkertaisen annoksen, ja kuumensin mausteita ensin kookosöljyssä, kunnes ne alkoivat tuoksua piparille. Raa'an inkiväärin sijaan käytin 1 tl kuivattua. Lisäsin kattilaan kurpitsan (jota siis tuosta vihreästä kaverista riittää...), 2,5 dl vettä ja annoin kiehua, kunnes kurpitsat olivat pehmenneet. Lisäsin suolaa, 1 tl vaahterasiirappia ja hamppu- sekä cashew-jauheen ja soseutin sauvasekoittimella. Oli ihanan lämmittävää ja herkullista näinkin, ensilumen sataessa myös Helsingin niemelle.