Bounty

Ystäväni tuli arki-iltana käymään lastensa kanssa ja halusin jotain pientä, josta tulisi hyvä fiilis, mutta joka valmistuisi nopeasti. En erinnäisistä syistä halunnut tarjota mitään silmiinpistävän terveellistä, enkä missään tapauksessa mitään, mikä heti kättelyssä huutaisi olevansa jotain roofuudia. (Rakastan tällaisia haasteita..!) Mustikkapöperö-blogissa tehtiin jokin aika sitten Bounty-kakkua ja idea omista raaka-bounty-patukoista alkoi itää alunperin sieltä. Suklaa ja kookos ovat raw-versioinakin helposti lähestyttäviä, joten siinä loistava vastaus haasteeseen.

Nämä ovat periaatteessa helppoja valmistaa, varsinkin jos tuoretta kookosraastetta sattuisi olemaan jo valmiina jääkaapissa. Se hemmetin pähkinän rikkominen kun on taas työläin vaihe koko showssa. Tein patukat loppujen lopuksi jo edellisenä iltana valmiiksi, jotta suklaakuorrutus ehtisi varmasti kovettua. No, se kävikin sitten todella nopeasti, eli olisin ennättänyt valmistaa herkut samana iltanakin.

Raw-Bountyista tykättiin kovasti, vaikka ne olivat omaan makuuni ehkä vähän rasvaisia. Olin varannut lapsille myös Pirkka speltti-parapähkinäkeksejä, jotka kyllä hupenivat nekin, mutta näitä kehuttiin erikseen ja jopa käytiin kiistaa siitä, kuka saa viimeisen. Onnistuneen tuotoksen merkki siis.

Raw-Bounty 

Täyte:

• 200 g tuoretta kookosta
• 2,5 dl cashew-jauhoja
• 1 dl hedelmäjauhetta (jauhoin tähän pakastekuivattuja hedelmälastuja, myös esim. kuivattu ananas kävisi  hyvin)
• 1-2 rkl hunajaa
• ripaus ruususuolaa
• limen tai appelsiinin kuorta raastettuna (itse käytin limeä)

Suklaakuorrutus:

• 1,5 dl kaakaovoita sulatettuna
• 3 rkl raakakaakaojauhetta
• 2 rkl luomu-hunajaa
• ripaus ruususuolaa

Viimeistelyyn:

• Carob-jauhetta

Alotia valmistamalla kookospatukat:

Hienonna tuore kookospähkinän sisus monitoimikoneessa rouheiseksi seokseksi. Lisää muut täytteen ainekset ja jatka blendaamista tasaiseksi. Muotoile massasta pitkänomaisia patukoita ja laita sivuun odottamaan.

Valmista kuorrutus:

Sulata luomuhunaja vesihauteessa. Kun hunaja on juoksevaa, lisää raastettu kaakaovoi ja suola. Sekoita lopuksi joukkoon kaakaojauhe, kunnes kuorrutus on tasaista. Jos haluat voimakkaamman makuista kuorrutetta, lisää vielä nokare kaakaomassaa. Tämä kuorrutus on melko mietoa, koska tarjosin bountyja myös lapsille.

Kuorruttaminen:

Ota kuorrute pois vesihauteesta ja anna jäähtyä hiukan samalla sekoitellen. Kun kuorrute alkaa vaikuttaa paksummalta on aika kuorruttaa kookospatukat. Dippaa patukoita yksitellen kuorrutteeseen ja siirrä sitten lautaselle kuivumaan. Itse   kokeilin ensin haarukkaa mutta totesin, että parasta on pudottaa patukka suoraan suklaaseen ja nostaa sitten varovasti haarukan päällä lautaselle. Jos kuorrute on liian lämmitä ja löysää, kerros jää turhan ohueksi. Jos taas kuorrute ennättää jäähtyä liikaa, kaakaovoi jähmettyy, eikä levity enää tasaiseksi. Ja tämä käy todella nopeasti. Laita valmiit bountyt jääkaapiin jähmettymään n. 1/2 tunniksi ennen tarjoamista. - Ennen tarjoilua ripottelin pinnalle vielä carob-jauhetta, joka on hiukan makeaa, eikä karvasta tai väkevää, kuten raakakaakao.

Kuorrutetta jäi vielä jonkin verran, joten tein lopusta tällaisia pieniä kökkäreitä. Sekoitin suklaan sekaan 1 rkl hampunsiemeniä, 1 rkl luomurusinoita, 1 rkl gojimarjoja, 1 rkl kurpitsansiemeniä ja 1 rkl auringonkukansiemeniä sekä 1 tl karpalojauhetta. Nostelin siemen-namit kahdella lusikalla leivinpaperin päälle jähmettymään. Nämäkin saivat carob-käsittelyn. Loppujen lopuksi pidin näistä siemenkökkäreistä vielä enemmän vaikka olivat vain sivutuotos.

Kesäkurpitsakääröt ja Viinirypäle-suklaamousse

Tällä viikolla olen poikkeuksellisesti kokkaillut muiden ohjeilla. Alkuviikosta testasin kukkakaalikeittoa Hellattomasta kokista. Se ei kuitenkaan ollut onnistunut kokeilu. Tai, jos olen rehellinen keitto oli pahaa (Anteeksi Mea!). Myös mies oli ilmeisen järkyttynyt, koska pyysi vienosti, voisinko jatkossa pitäytyä vain omissa resepteissä. Ohje oli ensimmäinen, jota kokeilin em. kirjasta, ja vähän laskee odotuksia jatkon suhteen. Aion kuitenkin antaa Mea Salolle uuden yrityksen jossain vaiheessa.

Olen bongaillut onneksi paremmalla menestyksellä ohjeita (raaka-) blogeista. Kivoja, yksinkertaisia arkireseptejä olen löytänyt mm. Choose Raw'sta. Coconut-pumpkin pate ja Carrotini-dressing aiheuttivat syöjissä tyytyväistä hyrinää. Liberaalia raakalinjaa vetävässä blogissa on myös paljon tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä.

Tässä vähän jäljelle jäänyttä pateeta. Se kovettuu jääkaapissa, niin että siitä voisi vaikka leikata viipaleita, vaikkei ehkä tässä kuvassa ihan siltä näytäkään.

Myös Ani Phyon manteli-cashew -pateella täytetyt norirullat ansaitsevat maninnan. Kuvassa rullia dagen efter, menossa eväsboxiin.
Täyte tosin oli minun makuuni liian makea, joten ensi kerralla puolitan siihen tulevan rusinoiden määrän, tai en laita niitä ollenkaan. Maku oli kuitenkin muuten kohdallaan ja rullien rakenne napakka. Tämä johtui siitä, että ennen varsinaista täytettä noriarkille levitetään tuoretta pinaattia. Vastaavaan tarkoitukseen voisi käyttää myös jotain lehtisalaattia, magoldia jne. Idea on, ettei kostea täyte pääse kostuttamaan leväarkkia turhan veteläksi ja rulla pysyy kasassa. Pinaatin lisäksi laiton ensimmäiseen kerrokseen myös sinimailasen ituja. Ne vähän kevensivät rakennetta, sillä muuten täyte on sieltä tuhdimmasta päästä. Tämä ei kuulu alkuperäiseen ohjeeseen. Ei myöskään paprika ja tuore korianteri sekä ruohosipuli, joita kääräisin rullien sisään. Itse kuitenkin pidän rikkaista makukokonaisuuksista ja siitä, että ruoassa on erilaisia rakenteita. Joten en jättäisi näitäkään pois seuraavalla kerralla.

Otsikossa mainittu resepti, Squash Involtini, on Julie Kalivretenoksen käsialaa (Julie's Raw Ambition). Se osoittautui niin upeaksi kokonaisuudeksi, että haluan jakaa ilon teidän kaikkien kanssa. Involtini siis tarkoittaa italiaksi kääryleitä. Tässä ne on tehty kesäkurpitsasuikaleista, jotka on täytetty cashew-juustolla ja pinaatilla (alkuperäisen ricottan ja pinaatin sijaan). Lisänä on marinara-kastike aurinkokuivatuista ja tuoreista tomaateista. Oma lisäykseni kokonaisuuteen olivat marinoidut herkkusienet. Muokkasin muutenkin tätäkin ohjetta vähän yksinkertaisemmaksi, niin että ruoka valmistui inhimillisessä ajassa. (Vei alusta loppuun n. 1 1/2 tuntia). Voi olla, että jotain alkuperäisen ohjeen nyansseja menetettiin, mutta sou not, tämä oli taivaallista silti. Jopa ehdottoman "kesäkurpitsa-allergiset" lapseni pitivät, mikä jo sinänsä on blogaamisen arvoinen juttu!

Kesäkurpitsakääröt (Squash Involtini)

• 2 suurta kesäkurpitsaa
• laadukasta suolaa
• kylmäpuristettua oliiviöljyä

Leikkaa kesäkurpitsasta pitkittäin ohuita suikaleita vihannesleikkurilla (mandoliini) tai hätätilassa juustohöylällä. - Tuo mandoliini-leikkuri on tarkoitettu vihannesten leikkaamiseen, kun halutaan oikein ohuita tasapaksuja viipaleita tai suikaleita. Oikea mandoliini valmistetaan teräksestä ja on kallis hankinta (yli 100 €). Itselläni on huomattavasti edullisempi Chef'n Sleek Sice -leikkuri, joka on ruma muovinen kapistus, mutta toimii ihan hyvin. Sen hankittuani olen keksinyt sille käyttöä lähes päivittäin. - Asettele viipaleet laakeaan vuokaan kerroksittain ja ripottele kerrosten väliin suolaa. Anna itkettyä n. puoli tuntia. Kaada kesäkurpitsoista irronnut neste pois ja kaada viipaleille hiukan oliiviöljyä. Valmista sillä aikaa raw-korppujauhe rullien leivittämistä varten.

Raw-"korppujauhe"

• 1/2 kp jauhettuja pellavansiemeniä
• 1/2 kp jauhettuja kurpitsansiemeniä 
• 1 rkl tuoretta basilikaa hienonnettuna
• 1 rkl tuoretta persiljaa hienonnettuna
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1/8 tl cayenne pippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Niistä tulee hämmästyttävän paljon perinteisiä korppujauhoja muistuttava seos. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty pelkästään vaaleita pellavansiemeniä, jolloin lopputulos näyttää vielä enemmän aidolta korppujauhokuorrutukselta. Itselläni oli tavallisia tummia siemeniä. Kierittele kesäkurpitsaviipaleet jauheseoksessa. Ohjeessa mainittu jauhomäärä ei riittänyt kaikille kurpitsaviipaleille, joten valmistin osan kääröistä ilman leivitystä. Leivitetyt olivat kuitenkin parempia, joten seuraavalla kerralla teen tuplasatsin siemen-korppujauhetta. Jos on aikaa, viipaleet kannattaa tässä vaiheessa laittaa kuivuriin/ uunin alaosaa 40 asteeseen n. tunniksi, jolloin ne muuttuvat hiukan rapsakoiksi. Valmista sillä aikaa pinaattitäyte, pähkinäjuusto ja tomaattikastike.

Väsytetty pinaatti:

• 250 g baby-pinaattia
• laadukasta suolaa
• oliiviöljyä

Hiero pinaattia käsin suuressa kulhossa, kunnes se pehmenee. Lisää suolaa ja tilkka oliiviöljyä. Jätä marinoitumaan siksi aikaa, kun valmistat pähkinäjuuston ja tomaattikastikkeen.

Pähkinätuorejuusto:

• 1 kp cashewpähkinöitä liotettuna vähintäin 1 t
• 1/4 kp pinjansiemeniä liotettuna samoin kuin ed.
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tl sitruunanmehua
• 1 tl hiivahiutaleita
• 1 tl laadukasta suolaa
• kylmää vettä

Alkuperäisessä ohjeessa pähkinäjuusto on tehty macadamia-pähkinöistä. Kustannussyistä käytin cashew-pähkinöitä ja niistä tuli myös hyvää. Kaada pähkinöiden ja pinjansiementen liotusvesi pois. Sekoita tehosekoittimessa kaikki ainekset paitsi vesi murumaiseksi. Lisää vähitellen vettä niin, että saat kermaisen ja tuorejuustoa muistuttavan koostumuksen. Siirrä pähkinäjuusto toiseen astiaan ja tee seuraavaksi marinara-kastike. Tehosekoitinta ei kannata pestä välillä.

Marinara kastike: 

• 6 keskikokoista luomutomaattia
• 8 öljyyn säilöttyä aurinkokuivattua tomaattia
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• nippu tuoretta persiljaa
• nippu tuoretta basilikaa
• 2 rk kylmäpuristettua oliiviöljyä
• hyppysellinen paprikajauhetta
• 2 rkl luomupunaviiniä
• 1 tl laadukasta suolaa
• vettä tarpeen mukaan

Alkuperäisessä ohjeessa olisi pitänyt kuivatella tuoreita tomaatteja kuivatella kuivurissa/uunissa useita tunteja, niin kauan, että ne muuttuvat vähän "paahdetuiksi". Skippasin tämän ja yksinkertaisesti sekoitin kaikki ainekset tehosekoittimessa. - Ja kyllä, lorautin sekaan vähän punkkua makua antamaan. Sen voi toki jättää pois. Vettä lisäsin vain ihan vähän, tuoreet tomaatit ovat hyvin nestepitoisia, joten sitä ei välttämättä tarvita ollenkaan. 

Täytä kesäkurpitsarullat:

Asettele kaksi kesäkurpitsaviipaletta siten, että ne menevät pitkittäin hiukan toistensa päälle. Levitä viipaleille ensin pähkinäjuustoa ja tämän jälkeen pinaattia. Kääri rullalle. Asettele rullat pystyyn laakeaan tarjoiluvuokaan, jonka pohjalle olet levittänyt marinara-kastikkeen. Jatka käärimistä, kunnes kaikki kesäkurpitsaviipaleet on käytetty.

Tarjosin omien kääryleideni kanssa marinoituja herkkusieniä: Maustoin ne ruususuolalla, mustapippurilla, oreganolla ja oliiviöljyllä ja laitoin kuivasin uunin alaosassa suunnilleen saman ajan kuin  valmistelin muuta ruokaa. Rakastan tällä tavalla valmistettuja sieniä. Ne muuttuvat yllättävän nopeasti kypsennetyn oloisiksi, mutta maistuvat paljon paremmilta.

Ja sitten vielä sokerina pohjalla jälkiruokaa, joka oli enemmän tai vähemmän omaa tuotantoa. Jääkaappiin oli jäänyt ylimääräisiä luomuviinirypäleitä (- ihmettelen itsekin, miten se on mahdollista...), jotka näyttivät lähestyvän parasta ennen -päivämäärää. Ajattelin ensin tehdä suklaisen viinirypälekakun. Laiskuus kuitenkin iski ja sain aikaiseksi vain täytteen. Lusikoin sen sitten kerroksittain annosmaljoihin rypäleiden kanssa, eikä muuta tarvittukaan paria kaakaonibsiä lukuunottamatta. Herkullista!  (Mihin sitä pohjataikinaa oikeastaan tarvitaan?)

Viinirypäle-suklaamousse (4 annosta)

1,5 dl tattaria
1 dl cashew-pähkinöitä
1,5 dl rypälemehua
3 aprikoosin siementä (apricot kernels*)

- liota yön yli. Lisää nestettä tarvittaessa.

1,5 dl sultana-rusinoita
ripaus kanelia
1 tl vaniljaa
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl carob-jauhetta
3 rkl sulatettua neitsyt-kookosöljyä

500 g tummia luomurypäleitä

Blendaa tehosekoittimessa kaikkia paitsi kookosöljy tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi öljy ja jatka sekoittamista, kunnes saa kuohkeaa suklaanmoussea. (No, ei ehkä ihan yhtä ilmavaa ole, kuin akuperäinen). Proteiinipitoisena tattari saa aikaan kuohkean rakenteen, mitä ei heti uskoisi. Tietysti cashewit muodostavat myös aika mukavasti vaahtomaista kreemiä. Kookosöljy saa moussen jähmettymään viileässä.

Laita tarjoilukulhon pohjalle halkaistuja luomuviinirypäleitä siten, että pohja peittyy. Levitä päälle suklaamoussea. Lisää toinen kerros rypäleitä ja lopuksi vielä pieni kerros moussea ja muutama rypäle. Laita jääkaappiin n. puoleksi tunniksi, tai jos et malta odottaa, lusikoi heti. Mousse on parhaimmillaan samana päivänä, koska kookoksen maku muuttuu pidemmässä säilytyksessä vähän epämiellyttäväksi.


* Aprikoosinsiemeniä on joissain yhteyksissä markkinoitu myös superfood-väittämillä. Onkin totta, että ne sisältävät amygdaliinia eli B17 -vitamiinia, jota on myös mm. karvasmanteleissa, omenansiemenissä, hirssissä jne. Amygdaliinia on tutkittu erityisesti sen syöpää ehkäisevien ominaisuuksien vuoksi. Aprikoosinsiemenet sisältävät kuitenkin myös pieniä määriä syanidia, minkä vuoksi niitä ei ole suositeltavaa syödä päivittäin ja silloinkin korkeintaan pari-kolme siementä kerrallaan. Ne maistuvat karvasmantelille, minkä vuoksi lisäsin muutaman siemenen tähän ohjeeseen. Yhteen valmiiseen annokseen jää niin pieni määrä siementä, että sen syömisestä ei aiheudu mitään haittaa.








Ps. Sammutitko valot 27.3. klo 20.30?

He eivät.

Mansikka-greippitorttu

Tämä raw food -herkku on odottanut jo jonkin aikaa päästäkseen tänne blogiin.
Minulla oli vähän aikaa sitten käsittämätön himo verigreippeihin.  Sen seurauksean kehittelin tämän jälkiruoankin. Nyt greippihimo on jo väistynyt, mutta tämä pirtsu maistuisi kyllä edelleen. Mansikoiden ja verigreipin yhdistelmä on raikas ja energisoiva. Lisäsin vielä goji-marjoja sekä pohjaan että täytteeseen. Gojit täydensivät makumaailmaa niin olennaisesti, että ilman niitä tämä olisi varmaan ihan eri torttu. Lisäksi ne antovat upean värin. Halusin intensiivisen greipin maun, joten käytin maustamiseen myös raastettua greipinkuorta. Tästä syystä suosittelen ehdottomasti luomu-greippejä. Niitä on tosin vaikeampi löytää, esim.appelsiineihin verrattuna, mutta viime aikoina tarjontaa on ollut paremmin.

Tein piiraan vähän turhan isoon vuokaan, joten siitä tuli aika ohut. Seuraavalla kerralla käytän pienempää, niin että täyte olisi paksumpi. Se on nimittäin todella hyvää. Toinen vaihtoehto on tehdä täytettä tupla-annos.

Ne, jotka saivat piiraalla herkutella, rankkasivat sen ykkösluokkaan,  eli sellaisiin, joita voi tarjota myös viattomille kahvivieraille. Itse säästän tämän kyllä harvoille ja valituille (ja varsinkin itselleni ;). Tällä herkuttelusta tulee todella hyvä ja iloinen olo!

Mansikka-greippitorttu

Pohja:

• 1 kp cashew-pähkinöitä
• 1/4 kp goji-marjoja
• 1/4 tl ruususuolaa

- Jauha jauheeksi. Lisää:

• 2 rkl agave-siirappia
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1/4 kp neitsytkookosöljyä sulatettuna

Sekoita kaikki, kunnes saat kiinteän taikinan. Painele irtopohjavuoan pohjalle. Matalaan piiraseen 25 - 30 cm halk., korkeampi torttu: 20 cm halk.

Täyte:

• 1 luomu-verigreippi

- Raasta kuori talteen. Kuori ja soseuta hedelmäliha sauvasekoittimella. Laita greippimehuun likoamaan:

• 1 kp cashew-pähkinöitä.

Liota vähintäin tunti tai yön yli (jääkaapissa). Soseuta cashew-greippiseos tehosekoittimessa. Lisää:

• 1/4 kp luomuhunajaa
• 1/4 tl ruususuolaa
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 1/4 kp gojimarjoja
• 1/3 kp neitsytkookosöljyä sulatettuna
• raastettu greipinkuori
• (2 tl lucuma-jauhetta, toimii kyllä ilman tätäkin)
• 2 rkl agave-siirappia (maun mukaan, jos täyte ei ole riittävän makeaa)

- Jatka sekoittamista tehosekoittimessa, kunnes saat sileän kermaisen massan. Kaada pohjataikinan päälle ja tasoita. Laita 1/2 tunniksi pakastimeen, kunne täyte on jähmettynyt.

Mansikkakuorrutus:

• 1 kp pakastemansikoita hiukan sulaneina
• 10 taatelia (ei liotettuna)
• 1 tl psylliumin siemeniä

- Soseuta melkein sulaneet mansikat, taatelit ja psyllium-jauhe sauvasekoittimella tasaiseksi. Kaada jähmettyneen greippitäytteen päälle. Levitä tasaiseksi kerrokseksi.

Koristelu:

• greippiviipaleita, joista hedelmäkalvot on poistettu (hiukan agave-siirappia makeutukseksi)
• muutama mansikka viipaloituna

- Pyörittele greippiviipaleet agave-siirapissa ja anna kuivahtaa ennen asettelua tortun pinnalle. Lisää vielä mansikkaviipaleet. Laita torttu jääkappiin n. tunniksi ennen tarjoilua.

Uutuuksia

Päätin sitten hankkia itsellenikin oman kappaleen Hellattomasta kokista, jota on jo arvioitu joissain muissakin blogeissa. Mea Salon hauskasti kirjoittama opas perehdyttää rennolla otteella raakailuun, ja on tietääkseni ainoa suomalainen raakaruokakeittokirja, joka on selvästi ajan hermolla. Kirjassa viittataan useaan otteeseen mm. nettiin, mikä on mielestäni viisas veto, sillä uusin tieto tuntuu näissä asioissa leviävän mm. blogosfäärissä.

Salo kertoo kirja alussa esimerkkinä oman tarinansa vähittäisestä siirtymisestään raakavegaaniksi ja perustelee kuumentamattoman kasvisuoan monia (siis m-o-n-i-a!) etuja huumorilla höystettynä. Kirjan sivuilla jaetut kokemukset ja kommentit kuulostavat järkeviltä, vaikka ajoittain Salo sortuukin lievästi saarnaamisen puolelle. Itseäni se hiukan häiritsee, vaikka jotain kutkuttavan tuttuakin on Salon havainnoissa ympäristön reaktioista, työpaikan kahvihuoneesta ja sukulaisvierailuista omien asenteiden muokkautumiseen ja perusteluihin sille, miksi raakailu on niin hemmetin kivaa (kaikki, jotka ovat mussuttaneet raakapiparitaikinan ennenkuin yhtään on ehtinyt muille tarjottavaksi, ja vieläpä hyvällä omallatunnolla, tietävät mistä puhun...).

Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä, ravitsemustietoutta sekä ohjeita mm. idätykseen, työvälineiden valitaan, aterioiden koostamiseen jne. Salo ei ole terveydenhuollon ammattilainen tai ravitsemusneuvoja, minkä avoimesti myös kertoo kirjansa esipuheessa. Ehkä tähän liittyen faktapuolella on joissain kohdin pientä epätarkkuutta esim. joidenkin ruoka-aineiden ravintosisällöissä jne. Salo ei myöskään ole mikään raakapuristi, sillä jotkut ohjeet sisältävät myös ei-raakoja ainesosia, kuten ravintohiivahiutaleita tai pakasteherneitä. Minua tämä ei haittaa, sillä huomaan tällä hetkellä olevani varsin samoilla linjoilla. Ja Salo vastaa itsekin asiaan toteamalla, että 75% raakaravintoa riittää kumoamaan haitat, joiden katsotaan aiheutuvan kuumennetusta ruoasta. Salo tuo myös esiin raakaruokavalion ja elävän ravinnon erot todeten, että raakaruoka on elävää rennompi ja laveampi tie. Itse ajattelen, että moderni raw foodismi myös sopii paremmin tämän hetken kiireiselle, työssäkäyvälle ihmiselle, jolla ei ole aikaa hapatella ja idätellä niin paljon kuin ehkä haluaisikin. - Tähän liittyen viimeksi tänään kuulin erään henkilön toteavan, että sitten kun lapset ovat isoja, niin ryhdyn kyllä kasvissyöjäksi. Miksi ihmeessä odottaa niin kauan, eihän tämän tarvitse niin monimutkaista olla! Ja ko. henkilö tuskin tarkoitti läheskään mitään niin ekstreemiä, kuin raakailu.

Alkuosan yleisen opastuksen jälkeen kirjan loppupuoli on täynnä hauskoja reseptejä, jotka kattavat koko repertuaarin aamun aloituksesta tuorepuristetulla mehulla jälkiruokaherkkuihin, superfoodeja unohtamatta. Ainakin ensi silmäyksellä reseptit tosin vaikuttavat varsin peruskauralta (vaikka kauraa ei Salon gluteenittomista resepteistä löydäkään), eikä pidemmäle perehtynyt raw foodie ehkä kohtaa mitään uutta. Mutta onhan kaikki olennainen upeaa saada yksiin kansiin ja vieläpä suomeksi, Suomen oloihin sovellettuna! (Ei siis tarvita mitään nuoria Thai-kokonutteja tai muita mystisiä ainesosia.) Ruokaohjeilla on myös vitsikkäitä nimiä, kuten Pumppamaito ja Kurkumakukkis ja Salo on kehitellyt myös hauskoja suomennoksia, kuten pehmiks = smoothie. Oikeastaan ainut (pitkä!) miinus tulee kirjan kuvista. Osa ruokavalokuvista on harmillisen amatöörimäisiä, ja jotkut sinänsä herkullisen kuuloiset ohjeet ovat saaneet seurakseen suorastaan rumat otokset. Itse olen sen verran esteetikko ja visuaalinen syöpöttelijä, että puolet keittokirjan laadusta tulee onnistuneesta ulkoasusta. Valitettavasti Hellattomassa kokissa tämä ei ole kohdallaan. Koska asiasisältöön on selvästi satsattu, toivoisin että myös ulkoasu houkuttelisi tarttumaan kirjaan. Mutta tästä esteettisestä sivuseikasta huolimatta kirja on ehdottomasti peruskamaa jokaisen raakailusta, kasvisruoasta tai luonnonmukaisesta ruoasta kiinnostuneen sekä eko- ja hyvinvointiorientoituneen kokin kirjahyllyyn.

Toinen pieni ilonaihe keittiössäni on ollut raakatahini, jota vihdoin löysin suoraan kaupan hyllyltä. Yleesä tahinit valmistetaan kevyesti paahdetuista sesaminsiemenistä, mutta raaka on aina parempi sesaminsiementen huikean ravintosisällön kannalta. Olen koettanut valmistaa raakatahinia itse, mutta tulos on ollut epätyydyttävä. Joten vaikka tämä DYW:n purnukka on tyyristä tavaraa, se on luultavasti tullut jääkaappiini jäädäkseen.

- Ai miksi tahinia?

Kalsiumin lähteenä sesaminsiemenet ovat aivan yliveto. Niinpä pikainen mutta täysipainoinen juge valmistuu näin:

• 1,5 dl Höyryttämättömiä kaurahiutaleita
• 1,5 dl Vettä
• Banaani
• 1 rkl raakatahinia
• luonnon vaniljaa, kardemummaa tai kanelia
• Pakastemarjoja
• Agave-siirappia tai muuta makeutusta tarpeen mukaan
• (Marjajauhetta)

Liota kaurahiutaleita vedessä (vettä ja hiutaleita siis suhteessa 1:1) niin kauan kuin kerkeät. Itse jaksoin odottaa 1/2 tuntia. Sekoita sauvasekoittimella banaanin, tahinin ja vaniljan (tai muiden mausteiden) kanssa. Lisää sekaan pakastemarjoja ja halutessasi jotain marjajauhetta. Ja Valion voittaja on hetkessä valmis. Olen viime aikoina ollut joko liian kiireinen tai liian laiska, enkä ole jaksanut hapatella pähkinäjogurtteja. Sen sijaan näitä näitä nopeita kaura, tattari tai hirssijugeja olen surautellut ahkerasti.

Toinen ihanuus, mihin tahini tuo aivan oman säväyksensä on raakasuklaa. Tahinilla höystettynä sukussa on sekä makua että massaa, jota ilman tahinia on vaikeaa saavuttaa. Tai itse ainakin olen niin suuri halvan ystävä, joten myös suklaassa sesamin maku miellyttää. Tässä appelsiininkuorella ja gojimarjoilla maustettu tahinisuklaa. - Arvatkaa vaan, onko sitä enää!

Hyvä raakahalvan ohje löytyy muuten Mia Lucialta Taikametsä-blogista.

Ja sitten tietysti smoothieihin (tai pehmikseihin, kuten Mea Salo sanoisi) raakatahini lisää ihan uuden vaihteen. Samoin salaatinkastikkeisiin, raakahummukseen, kräkkereihin, pipareihin... - Mitä me syötiikään ennen raakatahinia?

Raakapastaa munakoisoista

Raw Food -pastaa voi tehdä useista kasviksista ja olen kokeillutkin aika montaa versiota. Paras on ehdottomasti kesäkurpitsa, joka suikaleiksi leikattuna ja marinoituna on hämmästyttävän pastamainen. Myös fenkoli ja porkkana ovat olleet aika kivoja. Naurista ja lanttua olen kokeillut myös, samoin bataattia, mutta syön niitä mielummin jossain muussa muodossa. Retikkaa ja retiisiä olen nähnyt joissain ohjeissa, mutta ne ovat vielä testaamatta. Käytän molempia todella vähän muutenkin, mutta voisin kuvitella niiden sopivan aasialaistyylisiin ruokiin.

Mutta sitten on munakoiso, josta pidän kypsennettynä todella paljon. Raakana munakoison maku on aika tympeä, ja olen seurannut erilaisia keskusteluja siitä, voiko munakoisoa ylipäätään syödä raakana. Osa väittää munakoison sisältävän terveydelle haitallisia aineita, kuten solaniinia ja nikotiinia, minkä vuoksi se pitäisi aina kypsentää. Suurempi osa taas on sitä mieltä, että raaka munakoiso on jees, eikä kohtuullisella raa'an munakoison syönnillä ole haittavaikutuksia, tai että edellä mainittuja toksiineja on yhdessä munakoisossa niin vähän, ettei niillä ole merkitystä. Olen päättänyt lukeutua jälkimmäiseen koulukuntaan ja kokeillut valmistaa raakaa munakoisoa eri tavoin. Ensimmäiset yritykset eivät ihan vakuuttaneet, sillä ne suuret munakoisot, joita meillä yleensä myydään ovat aika sitkeäkuorisia ja usein myös karvaita.  Niinpä monissa ohjeissa suositeltu marinointi ei vielä riittänyt tekemään koisosta raakaherkkua. En ole kuitenkaan luovuttanut ja kaksi viimeisintä kokeilua ovat olleet jo niin hyviä, että haluan ehdottomasti tehdä niitä uudelleen.

Molempia versioita voi tarjota pastan tapaan ja niiden valmistus aloitetaan samalla tavalla. Jatkokäsittelin munakoisoja kuitenkin vähän eri tavoin, ja lopputuloksena oli sekä lyhyttä "pastaa" että ravioleja.

Munakoisopasta:

• 2 munakoisoa

marinadi:

• ruusuruolaa
• 1/2 sitruunan mehu
• 1/2 tl raastettua sitruunankuorta
• mustapippuria
• kuivattua salviaa, rosmariinia tai oreganoa
• 1 tl agavesiirappia
• 2 rkl jotain kylmäpuristettua öljyä, erilaiset siemen- ja pähkinäöljyt sopivat munakoison makuun hyvin (enkä nyt tarkoita rypsiä)
• valkosipulia murskattuna

Kuori munakoisot esim. perunankuorimaveitsellä. Viipaloi ohuiksi tasapaksuiksi viipaleiksi. Parhaiten tämä onnistuu mandoliini-leikkurilla, mutta terävällä veitselläkin pärjää aika hyvin. Siirrä viipaleet suureen kulhoon ja ripottele päälle suolaa varovasti käännelle. Munakoisoviipaleet alkavat suolan vaikutuksesta nopeasti itkettyä ja muuttuvat samalla pehmeämmiksi ja hauraammiksi. Lisää loput marinadiainekset ja jätä kannella peitettynä kypsymään muutamaksi tunnuksi, mieluiten yön yli. (Ei siis pikaruokaa tämäkään..)

Ota marinoituneet munakoisot ja puristele niistä pienissä erissä ylimääräinen neste pois. Sitä tulee todella paljon! Siirrä kuivat muanoisto toiseen astiaan. Jos sinulla riittää malttia, kuivattele munakoisoja vielä 1-2 tuntia kuivurissa tai uunin alaosassa 40 asteessa. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Munakoisot voi tarjota sellaisenaan jonkin (raaka-)pastakastikkeen kanssa. Itse sekottelin joukkoon vielä:

• karamelloituja punasipulisuikaleita (myöskin raw)
• 1 tomaatin pieninä kuutioina
• sesaminsiemeniä (joita oli liotettu yön yli ja kuivattu)
• kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä
• paprikajauhetta
• kuivattua timjamia

Tarjosin lisukkeena edellisen postauksen auringonkukkapestoa, joka mielestäni sopi munakoison makuun todella hyvin.

Munakoisoraviolit (yksi isohko tai kaksi liian pientä annosta):

• 1 iso munakoiso

marinadi:

• sama kuin edellä, ilman öljyä

Kuori ja viipaloi munakoiso, kuten edellä. Maustaminen tapahtuu myös samaan tapaan, mutta öljyä ei lisätä tässä vaiheessa. Asettele munakoisoviipaleet varovasti pergamiini- tai leivinpaperilla vuoratulle alustalle, esim. leikkuulaudalle. Itse laitoin kahteen kerrokseen, pergamiinipaperia kerrosten väliin. Peitä päällimmäinen kerros vielä paperilla ja laita päälle kevyt paino, esim. tukeva puinen leikkuulauta. Anna viipaleiden olla painon alla vähintäin tunti, itse pidin yön yli jääkaapissa.

Ennen raviolien täyttämistä ota munakoisoviipaleet esiin ja kuivaa ylimääräinen neste pois joko taputtelemalla talouspaperilla tai laittamalla viipaleet ohueksi kerokseksi uunin alaosaan (tai kuivuriin) n. tunnin ajaksi. Älä kuivata kauempaa, sillä muuten viipaleista tulee liian kuivia. Valmista sillä aikaa täyte. 

Täyte:

1 porkkana hienoksi raastettuna
5 aurinkokuivattua tomaattia (öljyyn säilöttyjä)
1/2 pientä paprikaa
5 cm pätkä varsiselleriä
valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunanmehua
1 tl sipulijauhetta/kuivattua sipulia)
1 rkl kurpitsansiemeniä jauhettuna
mustapippuria
ruususuolaa maun mukaan
tuoretta basilikaa

Sekoita kaikki ainekset basilikaa lukuunottamatta tehosekoittimessa. Lisää lopuksi pieni nippu tuoretta basilikaa ja anna blenderin käydä pari sykäystä. Basilika saa jäädä karkeammaksi.

Sivele munakoisoviipaleet toiselta puolelta reilusti kylmäpuristetulla oliiviöljyllä. Käännä viipaleet täyttämistä varten. Laita viipaleen toiselle puolelle nokare täytettä ja taita toinen puoli kiinni. Jätä raviolit maustumaan siksi aikaa, kun valmistat kastikkeen.

Pinjansimen-kastike:

• 1,5 dl pinjansiemeniä
• 1,5 dl vettä

- liota siemeniä n. tunti. Blendaa tehosekoittimessa tasaiseksi seokseksi. Lisää:

• 1 tl valkosipulijauhetta
• 1/2 tl sipulijauhetta
• 1/4 tl sinappijauhetta
• 1-2 tl sitruunanmehua
• (1/4 tl savupaprikajauhetta)
• ruususuolaa
• mustapippuria
• 1 tl agave-siirappia

Jatka sekoittamista, kunnes saat kermaisen kastikkeen. Lisää tarvittaessa nestettä.

Asettele raviolit lautaselle ja kauho päälle "kermakastike". Tarjoa vihreän salaatin kanssa.

Aurinkopesto ja vielä yksi raaka-hummus

Jatkoa edelliselle postaukselle, eli verso-bisnekset jatkuvat. Parsakaali, joka on todellakin minipieni vihreä on toiminut parhaiten viimeistelemässä salaattia tai leivän päällä. Auringonkukan meheviä versoja sen sijaan käytin peston valmistukseen.  Tai enemmänkin siitä tuli tahna, mutta söimme sitä peston tapaan, osa luomupastan, osa raw-munakoisopastan kaverina. Myös levitteenä se maistuu tosi hyvälle.

Mutta ensin vähän auringonkukasta: Alunperin Väli-Amerikasta ja Meksikosta kotoisin olevan  auringonkukan siemenissä ja versoissa on erityisen paljon E-vitamiinia, joka toimii elimistössä antioksidanttina. Eli suojelee kehon soluja aineenvaihdunnassa syntyvien vapaiden radikaalien haittavaikutuksista. (Liittyy solujen rappeutumiseen, vanhenemiseen ja pahanlaatuisiin solumuutoksiin.)  E-vitamiinin lisäksi siemenissä on myös paljon seleeniä ja magnesiumia, ja ne ovat proteiinipitoisuudeltaan lihan luokaa (25 %)! Tosin kukaan harvemmin syö 100-150 g siemeniä kerta-aterialla (mikä lienee lihapihvin annoskoko)... Auringonkukan siemenet ovat hyvin rasvapitoisia, ja auringonkukkaöljyssä on hyvä rasvahappokoostumus. Kuten muidenkin öljyjen kohdalla, kylmäpuristetussa neitsytöljyssä on parhaat ominaisuudet, ja aivan erilainen maku verrattuna normi-auringonkukkaöljyyn, mutta siitä joutuu maksamaan tietenkin hiukan enemmän, eikä sitä saa lähi-Alepasta.

Nämä eivät kuitenkaan ole varsinainen peruste sille, miksi fanitan auringonkukkaa eri muodoissaan, vaan kyllä se on maku, joka ratkaisee. Auringonkukan versoissa on täyteläisen pähkinäinen maku, joka maistuu myös neitsytöljyssä ja liotetuissa auringonkukansiemenissä. Raa'at, kuivat siemenet ovat vähän karvaita, mikä kuitenkin häipyy liottaessa. Tähän tahnaan tai pestoon laitoin aurinkoenergiaa kolmessa muodossa: siemeninä, versoina ja öljynä. Ulkonäkö ei ehkä ole kaikkein paras, varsinkin kun auringonkukansiemenet tummuvat hapen vaikutuksesta (kuten avokado tai banaani). Mutta maku on sitäkin mahtavampi!



Tripla-aurinkoinen pesto:

• 1 dl auringonkukansiemeniä liotettuna vähintäin yön yli
• reilu nippu auringonkukanversoja
• 1 dl kylmäpuristettua auringonkukansiemenöljyä
• 1 valkosipulinkynsi
• mustapippuria
• ruususuolaa
• 1 tl vaahtera- tai agave-siirappia
• 2 tl sitruunanmehua
• 1 tl raastettua sitruunankuorta

Valuta liotetut siemenet. Sekoita kaikki ainekset versoja lukuunottamatta sauvasekoittimella karkeaksi tahnaksi. Sekoita joukkoon versot ja surauta muutama sykäys sauvasekoittimella, kunnes versot hienontuvat joukkoon.

Ja tässä vielä toinen hyvä levite tai dippi. Raaka-hummuksen olemusta pohdiskelin jo aiemmin kokeillessani tattarihummusta. Tämä on aika perusversio kesäkurpitsahummuksesta, jonka reseptejä löytyy myös muualla netissä. Mutta se vaan on niin hämmästyttävän hyvää ja valmistuu käden käänteessä, että laitan oman reseptini vielä tähän lopuksi.

Kesäkurpitsahummus:

• 1 iso kesäkurpitsa tai 2 pientä
• 1 dl manteleita jauhettuna
• 1 dl kurpitsansiemeniä jauhettuna
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 sitruunan mehu
• 1/2 sitruunan raastettu kuori
• 1/2 tl savupaprikajauhetta
• 1 tl jauhettua korianteria
• 1,5 tl jeeraa
• mustapippuria
• 1/2 -1 tl ruususuolaa (maun mukaan)
• 1 tl agavesiirappia

- Jauha mantelit ja kurpitsansiemenet ensin jauheeksi. Niitä ei siis lioteta etukäteen, vaan idea on, että kuiva siemenjauhe imee itseensä kosteutta ja saostaa hummuksen. Blendaa siemenejauhe loppujen ainesten kanssa tasaiseksi massaksi. Seos muuttuu sakeammaksi, kun sen antaa vetäytyä ennen tarjoamista puolisen tuntia tai enemmän. Jos haluat massasta todella kiinteää ja hiukan "lohkeavaa", lisää joukkoon vielä 2 tl psyllium-jauhetta. 

Viimeistelyyn:

• Tuoretta persiljaa ( tai niitä parsakaalin versoja) silputtuna
• kylmäpuristettua sesam- tai oliiviöljyä
• sitruunanmehua

Versoilua

Kevät!

En ole harrastanut versottamista kuin satunnaisesti, mutta nyt päätin ottaa kevään vastaan omilla eväillä ja kokeilin parsakaalia ja auringonkukkaa. Hankin siemenet Hyötykasviyhdistyksen kaupasta.

Versottaminen on kieltämättä työläämpää kuin idättäminen ja aika monta työvaihetta saa suorittaa, ennekuin vihreää pukkaa lautaselle. On kuitenkin niiiin palkitsevaa katsella omia pikku viljelmiä! Sitäpaitsi lapset tykkäävät kylvöpuuhista, ja tästä tuli kiva yhteinen juttu.

Toimin molempien siemenien kohdalla samalla tavalla, eli aika lailla pussin mukana tulleen ohjeen mukaan. Liotin siemeniä ensin vuorokauden lasipurkissa. Valutin hyvin ja annoin itää toisen vuorokauden samaan tapaan kuin normi-idätyksessä. Eli purkinsuu nailonverkolla peitettynä ja purkki vinosti alassuin astiakaapissa. Huuhtelin idätysvaiheessa pari kertaa. Käytin purkin alla syvää lautasta, joka keräsi valumavedet, ja homma pysyi siistinä. - Minulla on varsinaisia idätyksiä varten varsin pro idätyspurkki, mutta tämä homma hoitui täysin kierrätyspohjalta: Eli ex-hillopurkilla, valkosipuleiden mukana tulleella nailonverkolla (jep, se valkoinen verkkosukka, johon ne kolme sipulia on tungettu) ja kuminauhalla.
Tämä idätysvaihe ei ole pakollinen, mutta nopetutaa jonkin verran versojen kasvua. Parsakaalinsiemeniin ilmestyikin pieni itu jo vuorokauden kuluessa. Auringonkukansiemenissä ei tapahtunut mitään ihmeempiä. Kylvin siemenet multaan, käytin kylvöalustana taas kierrätysmatskuja, eli muovirasioita, joissa oli ollut salaattia, villirucolaa, pinaattia tms. - Ihanaa, että näille ongelmajätteillekin löytyy käyttöä! Varsinkin kannelliset viinirypälerasiat ovat jo itsessään melkein minikasvihuoneita.
Siemeniä ei tarvitse peittää mullalla. Sen sijaan kastenlin ne ja laiton päälle mustaa muovia (jätekassi), ja vielä sanomalehden, koska versot itävät parhaiten pimeässä. Siirsin lämpimään paikkaan ja aloin odotella.
Avasin peitteitä vuorokauden välein ja tarkistin kosteustilanteen. Lähellä lämpöpatteria olevat viljelmät kuivuivat yllättävän nopeasti muovikääreistä huolimatta. Eli kosteuden suhteen kannattaa olla tarkkana. Toisaalta liika märkyys saa aikaan versojen tukehtumisen ja joku ikävä homekin voi alkaa kasvaa joukossa. Jos näin käy, viljelmä on valitettavasti kompostikamaa, sillä homerihmastot saastuttavat koko kasvin, eikä hometta todellakaan pidä syödä! Parin vuorokauden kuluttua kalpeat sirkkalehdet olivat ilmaantuneet näkyviin ja poistin peitteet. Ja vielä kaksi vuorokautta kasvatusta päivänvalossa ja oltiin tässä vaiheessa:

Omat mikrovihreät ne täällä: Parsakaalia

Toinen superverso: Auringonkukka

Molemmat näistä ovat todella miellyttävän makuisia, parsakaali aavistuksen verran kirpsakka. Olen nyt leikellyt niitä salaatteihin, leivän päälle. Vähän heitin vihersmoothienkin sekaan, mutta omat mikrovihreät tuntuvat kuitenkin niin kallisarvoisilta, että olen lähinnä nautiskellut mausta au naturelle.

Kaikenlaista muutakin voi kasvatella, ja omasta keittiönkapistakin löytyy aineksia tehovihreisiin. Kannattaa kokeille esim. kuivattuja herneitä ja sipulin/valkosipulin versoja, myös tattaria voi versottaa. Virallisina versotussiemeninä löytyy esim. Hyötykasviyhdistykseltä edellä esiteltyjen lisäksi ainakin retiisiä, vihannesportulakkaa, punamangoldia, vihannes- ja vesikrassia sekä villisinappia.

Ja mitä sitten tuli kasvateltua:

Parsakaalin idut ja versot ovat itusarjan superotteiljoita. Niissä on vielä huomattavast runsaammin antioksidantteja kuin täysikasvuisessa parsakaalissa ja erityisesti sulforafaania. Tässä suhteessa 30 g ituja/versoja on todettu vastaavan 11/2 kg täysikasvuista kaalia. Juuri tämä antioksidantti on liitetty syöpää ehkäiseviin tekijöihin ja parsakaali, erityisesti sen idut ovat olleet runsaan tutkimuksen kohteena. Niillä on todettu olevan muitakin vatsan hyvinvointia ja terveyttä edistäviä ominaisuuksia ja säännöllisen käytön on todettu mm. vähentävän riskiä sairastua vatsahaavaan, ja muihin vatsan alueen infektioihin, jotka altistavat mm. vatsasyövälle (kovaa faktaa täältä). Lisäksi, kuten parsakaalissa, myös sen iduissa ja versoissa on valtavasti (tai siis vielä enemmän) vitamiineja, erityisen runsaasti C- K- ja A-vitamiinia. Lisäksi kuitua, rautaa ja kalsiumia saa popsimalla näitä superituja. - Ja tämä kaikki nyt omalta ikkunalaudalta. Wow!

Palsternakkaa rakkaalle

Suklaa ei ole ensimmäinen, joka tulee mieleen palsternakasta puhuttaessa. Se sopii kuitenkin yllättävän hyvin palsternakan hiukan imelään ja yrttiseen makuun. Vaikka palsternakka on alunperin kotoisin Välimeren alueelta, se keskustelee sujuvasti myös muiden eksoottisten makujen, kuten inkiväärin, jopa kanelin ja vaniljan kanssa.

Suklaata tai kaakaotahan on alunperin nautittu kaikkea muuta kuin makeana herkkuna. Azteekkien käyttämä sana "xocolatl" tarkoitti kitkerää vettä, siis kaakaopavusta valmistettua, mm. vaniljalla ja chilillä maustettua juomaa. Kaakaota ja suklaata käytetään yhä Etelä-Amerikassa huomattavan monipuolisesti myös suolaisten ruokien ainesosana ja mausteena. Meille ehkä tutuimpia tässä lajissa ovat tomaattipohjaiset chilit ja kastikkeet, mutta kaakaota kannattaa kokeilla paljon rohkeamminkin. Makeuttamattoman, 100% luomu- tai raakakaakaon ainutlaatuinen maku toimii aivan yllättävällä tavalla monissa melko tavallisissakin ruoissa ja avaa niihin aivan uusia makumaailmoja. Täällä siitä hyvä esimerkki.

Ilman suklaatakin keitto on maukas, mutta sunnuntaiaterialla piti tietenkin olla jotain ekstraa, ja se syntyi tekemällä kaksiväristä keittoa. Ruokakuntamme jakautui myös kahtia, suklaisen ja pelkän palsternakan ystäviin. Yllättäen suklaaversio puhutteli aikuisia enemmän.

Suklainen palsternakkasosekeitto

• 100 g pinjansiemeniä
• kookosöljyä paistamiseen
• 1 iso sipuli
• 1 kirpeä omena
• 1 valkosipulinkynsi murskattuna
• 4 isoa palsternakkaa (n. 700 g kuorittuja palsternakkoja)
• pieni pala juuriselleriä
• 2 laakerinlehteä
• 1/2 tl kanelia
• 11/2 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl jauhettua korianteria
• mustapippuria
• 1,5 l mietoa kasvislientä (käytin Reformin vähäsuolaisia kasvisliemikuutioita)
• ruususuolaa
• 50 g erittäin tummaa suklaata (kaakaopitoisuus yli 80%) tai kaakaomassaa (100% kaakaota)

Paahda pinjansiemiä kuivalla pannulla hetki, kunnes ne saavat hiukan väriä. Varo polttamasta! Siirrä sivuun odottamaan.

Kuutioi omena, sipuli, palsternakat ja selleri. Sulata kookosöljy kattilassa. Lisää mausteet ja pyöräytä öljyssä. Sekoita joukkoon omenakuutiot ja freesaa niitä n. minuutti. Lisää sipulit ja kuullota seosta pari minuuttia. Lisää sitten loput ainekset luettelosta kasvisliemeen saakka. Paahda hetki kattilassa sekoitellen. Lisää kasvisliemi ja anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä n. tunti.

Poista keitosta laakerinlehdet ja soseuta sauvasekoittimella samettisen sileäksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja muita mausteita. Ota puolet keitosta toiseen kattilaan. Raasta toiseen osaan keitosta suklaa välillä hämmentäen. Sekoita miedolla lämmöllä, kunnes suklaa sulaa joukkoon. Tarkista maku.

Kuumenna molemmat keitot ja aseta tarjolle siten, että kaadat tarjoiluastiaan yhtä aikaa molemmista kattiloista, jolloin saat kaksivärisen keiton. Keitto on melko paksua ja eri väriset keitot pysyvät hyvin erillään.

Tee puutikulla tai lusikan varrella keiton pintaan kuvioita ja vie keitto varovasi tarjolle. Ota vastaan ihastunutta ihmettelyä.

- Suklaata ja palsternakkaa yhdistää muuten vielä sellainen hauska detalji, että molempien on uskottu olevan afrodisiakkeja, eli sukupuolista halukkuutta lisääviä ruoka-aineita tai yrttejä. No, mene ja tiedä... Mielellään tätä keittoa silti rakkaalleen tarjoaa, koska se on niin hyvää.

Parapähkinävoi with a twist

Torstain Hesarissa (4. maaliskuuta) Sami Simola kirjoitti, miten sujui neljän viikon vegaaniruokailukokeilu. Sinänsä kiinnostava ja tärkeä aihe, mutta... hohhoijjaa, miten siitä ei edelleenkään saada tämän enempää irti? Aivan saman tapaisia artikkeleita on aiheesta julkaistu jo ties kuinka monessa lehdessä ja Hesarissakin aiemmin, ja kaikissa keskitytään pähkäilemään sitä, miten vaikeaa ja kieltäymysten täyttämää vegaanielämä onkaan. Eläinperäisiä tuotteita on lähes mahdotonta vältellä ja himoja vastaan vaikea taistella. Sosiaalisestikin leimautuu hihhuliksi tai vähintään pahemman luokan nipoksi. Hyviä puolia tuntuu olevan kokeilijoiden vaikeampi löytää, ellei sellaiseksi laske tämänkin kirjoittajan mainitsemaa keventynyttä oloa (kasvissyönti = laihdutuskuuri) ja ettisesti puhdasta omatuntoa (Siitäs saatte, sikafarmarit!). - Huh! Ei kyllä kuullosta kovin houkuttelevalta! Ja kuitenkin jopa Suomessa vegaaninen ruokavalio ja elämäntyyli on helpompaa kuin koskaan. Kaikki tässäkin jutussa kaipaillut eläinperäiset tuotteet, kuten kerman ja juuston korvikkeet löytää nykyää suoraan kaupan hyllyltä (Ja jopa sen toimittajan rakastaman grillikyljen voi värkätä vegaanisena.) No, oli artkkkelilla ansionsakin. Lopussa oli ihan asiallinen, joskin aika suppea faktaruutu, joka sisälsi vinkkejä vegaaniksi aikovalle.

No, itsellä parin kymmenen vuoden vegeilyn jälkeen käsitys kasvisruoan mahdollisuuksista, iloista ja hyödyistä on toki hiukan toinen. Silti jaksan hämmästyä yhä uudelleen yleistä mielipidettä ja tietämyksen tasoa, joka pulpahtelee pintaan julkisessa keskustelussa (työpaikan kahvihuoneesta puhumattakaan...). Kovin syntyy askeettinen kuva kasvissyönnistä. Mutta eivätpä ole tainneet julkiset keskustelijat vierailla esim. blogeissa, joissa eri kasvissyönnin ja eettisen kuluttamisen lajit elävät varsin värikästä ja herkullista elämää. Eli joidenkin mukaan jopa aika ekstreemin kasvissyöntini myötä koen itse vaihtoehtojen jopa lisääntyneen. Olen kai myös jo sen verran kovaksi keitetty, etten edes koe mitään erityisisä "kiellettyjen" ruokien himoja, joiden edessä joutuisin kamppailemaan vakaumukseni puolesta. Tai ehkä se johtuu siitä, ettei minulla ole varsinaisia kiellettyjä ruoka-aineita. Pikemminkin sellaisia, joiden tilalle valitsen mieluummin jotain muuta. (On tässä tullut sen verran lasten lautasilta luomunakkeja joskus maisteltua, että tiedän mistä puhun.)

No, miten pähkinävoi liittyy tähän aiheeseen? Ei suoraan mitenkään, paitsi että jos minulla joitain himoja on, niin ne ovat pähkinät. Ja varsinkin itse tehtyihin pähkinätahnohin olen auttamatta koukussa. Ja sikäli tämä liityy mainittuun lehtijuttuunkin, että kyllä se vegaaninen leivänpäällysvalikoima on huomattavasti laajempi, kuin toimittajan mainitsemat tapenade ja hummus.

Pienellä treenillä pähkinävoi on melko vaivatonta valmistaa ja säilyy hyvin jääkaapissa. Tahnapähkinöistä parapähkinät ovat omalla listallani tällä hetkellä The Number One. Ne muodostavat ihan perus-blenderilläkin helposti "voita" ilman ylimääräisiä öljyjä ja tietysti myös maistuvat hyviltä. Parapähkinävoi onkin niitä perusjuttuja, joita meillä on aina jääkaapissa.

Pähkinävoi käy suolaisille ja makeille pohjille. Tässä yksi suosikkini, päärynäsandwich.

Parapähkinävoi on hyvää ihan sellaisenaan, mutta kokeilunhaluisena olen sekoitellut joukkoon myös muita pähkinöitä/ siemeniä. Lopputulos on yleensä ollut aika epäkiinnostava. Tai siis pelkistä parapähkinöistä on tullut ihan yhtä hyvää. Nyt löysin kuitenkin sellaiset lisukkeet, joka toivat selvää lisäarvoa tahnalle, ennen kaikkea maun puolesta mutta myös ravitsemuksellisesti. Hampunsiemenet (proteiinia, hyvä rasvahappoja) antoivat vähän karkeampaa suutuntumaa, mistä pidän sekä ekstrapähkinäistä makua. Raakakaakao (valtava määrä antioksidantteja ja muita tärkeitä hivenaineita) ei varsinaisesti maistunut, mutta syvensi juuri oikealla tavalla makua ja toi tahnalle kauniin värin. Tämä superpähkinävoi on täysin raw, mutta maistuu yhtä täyteläiselle, kuin monet paahdetuista pähkinöistä valmistetut levitteet.

Super-Parapähkinävoi 

• 150 g parapähkinöitä
• n. 1 rkl kaakaomassaa
• 2 rkl hampunsiemeniä
• 1/2 tl ruususuolaa
• 1 tl agavesiirappia tai vastaavaa makeutusta

Jauha ensin hampunsimenet jauheeksi. Teen itse tämän erikseen pienessä sähkökäyttöisesssä kahvimyllyssä. Jauha tämän jälkeen tehosekoittimessa parapähkinöitä ja kaakaomassaa (joka siis on tässä vaiheessa kiinteää), kunnes ne muodostavat tahnaa. Oma, vähän heikkotehoisempi blenderini heittää aluksi pähkinäseoksen sekoitinkannun seinille ja vaatii, että sen kaapii aika ajoin reunoilta keskelle. Parapäkinät ovat kuitenkin niin rasvaisia, että vähemmilläkin tehoilla syntyy pikkuhiljaa kunnon tahnaa, kun vaan muistaa antaa tehosekoittimen levätä välillä (nimimerkillä: Parin ylikuumentuneen ex-blenderin omistaja). Sekoita pähkinätahnaan hampunsiemenjauhe, suola ja agave (tai vastaava). Jos haluat oikein hifistellä, jauha myös suola kahvimyllyssä hienoksi jauheeksi, jolloin vältyt pieniltä suolapommeilta valmiissa tahnassa. Sekoita vielä hetki blenderillä. Siirrä valmis tahna kannelliseen lasipurkkiin ja säilytä jääkaapissa.

Raakavalkosuklaa-mustikkakakku

Minun ei alunperin pitänyt postata tätä reseptiä lainkaan, koska eilen tuomitsin sen jatkokehittelyä kaipaaviin. Äsken kuitenkin söin jämäkakusta palasen... ja sitten toisen... Ja nyt minun on todella taisteltava, että mies-raukka saa edes pikkiriikkisen siivun iltaherkkua.

Kuva siis on mitä on, eilen pimeässä roiskaistu, kun en enää tänään vaivautunut kuvailemaan edustuskelpoisempaa otosta päivänvalossa. (tätähän ei siis pitänyt julkaista..) Ohjekin on vähän sinne päin, kun en sitten eilen laittanut sitä tarkasti muistiin (Jos joku tätä inspiroituisi kokeilemaan, en sitten ota täyttä vastuuta...) Mutta koska tätä onkin nyt pakko tehdä uudelleen, laitan reseptin muistiin jossain muodossa.

Raakavalkosuklaa-mustikkakakku

Pohja:

• yhteensä 2 dl mantelimaidon tekemisestä jäänyttä vaahtoa + n. 1/2 dl palsternakka-raastetta mehulingosta

- juureksen tilalla voi yhtä hyvin olla bataatti, kurpitsa tai punajuuri

• 2 rkl hunajaa
• 1 dl kuivia manteleita jauheeksi jauhettuna
• 5 taatelia
• 2 rkl mustikkajauhetta
• 1/2 tl kaardemummaa
• ripaus ruususuolaa
• 50 g kaakaovoita sulatettuna (vaihtoehtoisesti neitsytkookosöljyä)

Täyte:

• 2,5 dl pakastemustikoita sulatettuna
• 1/3 keskikokoisesta tuoreesta kookospähkinästä
• hunajaa maun mukaan (1-2 rkl)
• 2 cm pätkä vaniljatankoa tai 1 tl vaniljauutetta
• ripaus ruususuolaa
• 100 g kaakaovoita sulatettuna

Valmista ensin pohja: Jauha tehokkaalla sauvasekoittimella kaikki ainekset kaakaovoita lukuunottamatta tasaiseksi massaksi. Lisää sulatettu kaakaovoi ja jatka sekoittamista, kunnes kaikki rasva on kunnolla sekoittunut. Painele pienen (20 cm halk.) irtopohjavuoan pohjalle. Laita hetkeksi pakastimeen jähmettymään ja valmista sillä aikaa täyte.

Jauha tehosekoittimessa mustikat ja paloiteltu kookospähkinän liha mahdollisimman tasaiseksi massaksi. Lisää hunaja ja vanilja. Käytin vaniljatangon palaa sellaisenaan ja jauhoin sen mustikoiden ja kookoksen kanssa heti alussa. Jos käyttäisin vaniljauutetta, lisäisin sen myöhemmin. Lisää myös ruususuolaa. Jatka sekoittamista, kunnes seos on tasainen. Lisää lopuksi sulatettu kaakaovoi ja käytä tehosekoitinta n. minuutin ajan tai kunnes seos on hiukan kuohkeaa. Huom. mustikoiden täytyy olla todella kunnolla sulaneita, muuten hunaja ja kaakaovoi jämähtävät möykyiksi!

Kaada täyteseos hiukan jähmettyneen pohja päälle. Tasoita ja anna jähmettyä viileässä seuraavaan päivään. - Tämä on ratkaiseva juttu. Söimme kakkua eilen n. puolen tunnin kuluttua valmistamisesta ja se maistui vetiselle, jauhoiselle ja raa'alle. Ajattelin, että olin laittanut mustikkajauhetta liikaa eikä tämä idea tainnut muutenkaan oikein toimia. Tänään olen kuitenkin toista mieltä. Eli kyllä raakaherkutkin kaipaavat kypsyttämistä!

Viimeistelin kakun mustikoilla ja kookoksesta höyläämilläni lastuilla.

Kuten ohjeesta voi päätellä, kakku on tuplamustikkainen ja siis todella suomalainen superfood-kakku. Se oli luonnossa myös upean värinen. Samalla periaatteella voisin kokeilla myös jotain muuta marjakakkua. Erilaisia marjajauheitahan on vaikka mitä! Vaikka kaakaovoin määrä on ohjeessa aika suuri, kokonaisuus on raikas ja kakun syömisestä tulee hyvä olo! - Paitsi, että se yksi pieni pala vielä kiusaa minua jääkaapissa...