sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Raparperia

Saatiin eilen ystävän kasvimaalta kassillinen raparperin varsia. Olivat jo puskemassa kukkia, vieläpä poikkeuksellisen runsaasti.
Kun sää on taas ns. normalisoitunut (Suomea ei sittenkään siirretty Etelä-Eurooppaan...), keittiössäkin huvittaa puuhailla. Ikkunamme ovat länteen ja iltapäivästä lähtien keittiössä on ollut liian kuumaa jopa salaattien värkkäilyyn. Mutta nyt, kun monimutkaisempiakin juttuja taas jaksaa laittaa, kokeiluun tuli luonnollisesti raparperipiirakka.

Juu, kyllä raparperiakin voi syödä raakana, varsia siis. (Lehdet OVAT myrkyllisiä!)  Kun vaan muistaa, että ne ovat todella happamia ja suurina annoksina saattavat ärsyttää vatsaa. Eli kohtuudella siis. Raparperia on alunperin Kiinassa viljelty lääkekasvina. Sillä on mainittu olevan mm. antibakteerisia ja verenpainetta alentavia ominaisuuksia. Raparperin varsissa on myös paljon kuitua, c-vitamiinia sekä kaliumia ja kalsiumia. Tosin raparperissa on myös oksaalihappoa, joka toimii kalsiumsiepparina. Eli jos samalla aterialla ei nauti jotain kalsiumpitoista, oksaalihappo sitoo sen mm. luustosta.

Raparperi on tattarin sukulainen ja sitä voi käyttää myös vihanneksen tapaan esim. salaatissa tai marinoituna lisukkeena. Myös smoothien sekaan puolikas varsi tuo mukavaa terää. Mutta hapantahan se on, joten perinteisesti varsinkin makeat reseptit sisätävät paljon sokeria. Niin myös yksi suosikkijälkkäreistäni, kaura-raparperipaistos. Mutta ei se mitään, lähdin yrittämään vanhaa klassikkoa vähän luonnollisemmilla makeutusaineilla. "Kypsensin" ohuenohuet raparperiviipaleet marinoimalla intiaani- (eli raaka-täysruokosokerissa) yhdessä taateleiden kanssa. Sokrua oli aika vähän, mutta taatelit makeuttivat lisää eli omaan makuuni kyllä tarpeeksi makeaa tuli. Tosin lapset eivät vielä ennättäneet maistaa. Sieltähän se varmin tuomio aina tulee tässä asiassa.

Kalsiumit lisäsin pohjataikinaan aktivoitujen sesamin siementen muodossa. Lisänä tarjosin aprikoosi-cashew -kastketta, josta tuli aika hyvää, vaikka itse sanonkin. Muistutti perinteistä vaniljakastiketta. Casheweissa ei ole mainittavasti kalsiumia. Mantelit olisivat olleet tässä suhteessa parempia, mutta ne oli nyt syöty.


Raparperipiirakka - revisited
  • 4-6 vartta raparperia (riippuen varsien koosta ja haluamastasi määrästä)
  • 4 rkl intiaanisokeria
  • 6 taatelia silputtuna
  • kanelia maun mukaan
Kuori raparperinvarret ja viipaloi mahdollisimman ohuiksi. Sekoita loput ainekset ja jätä maustumaan muutamaksi tunniksi. Omani olivat n. 3 t. Raparpereista irtoaa runsaasti nestettä, jonka otin talteen.


Pohja:
  • 1 1/4 dl (aktivoituja, jos vain viitsit) sesaminsiemeniä
  • 1 1/4 dl parapähkinöitä (menivät suoraan pussista)
  • (1 rkl jauhettuja chia-siemeniä, voi jättää poiskin, mutta parantaa rakennetta ja ravintoarvoja)
  • 1/2 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita jauheeksi jauhettuna (Gluteeniton vaihtoehto: kookosjauho tai jauhettu, idätetty tattari)
  • 1/4 tl laatusuolaa
  • 15 taatelia
Jauha sesaminsiemenet jauheeksi. Samoin chiat, jos käytät niitä. Lisää kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja hienonna s-terällä murumaiseksi seokseksi. Lisää pari ruokalusikallista raparpereista irronnutta mehua, eli sen verran, että saat kiinteän taikinan.

Painele pohja irtopohjavuoan reunoille ja n. 1 cm korkeammalle reunoista. Levitä päälle raparperiseos ja tasoita pinta.

Muruseos:
  • 1 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita (Gluteeniton vaihtoehto: idätetty, kuivattu tattari vähän rouhittuna tai kookoslastut)
  • n. 3 rkl kookosöljyä tai kaakaovoita
  • 1 rkl hunajaa, agave-siirappia tai muuta haluamaasi makeutusta
  • 1/4 tl laadukasta suolaa
Sulata öljy ja sekoita kaikki ainekset murumaiseksi seokseksi. Ripottele raparperipiiraan pinnalle.


Laita piirakka jääkaappiin vetäytymään vähintäin 1/2 tunniksi. Epälen, että huomenna tämä tulee olemaan vielä parempaa, mutta pakkohan sitä oli nyt jo maistaa palanen. Namskis!

Ai niin ja se cashew-kastike:
    Aprikoosi-cashew -kastike
    • 11/4 dl cashew-pähkinöitä liotettuna vähintäin tunnin
    • 4 aprikoosia liotettuna 2,5 dl vettä (olivat olleet pidempään)
    • hippu laadukasta suoaa
    • luonnon vaniljaa maun mukaan
    Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Soseuta kaikki ainekset (myös aprikoosien liotusvesi) tehokkaalla sauvasekoittimella tai blenderissä tasaiseksi kastikkeeksi. Ei ole mitään super-makeaa, mutta itse pidin sekä mausta että koostumuksesta.


    Varsia vielä jäi, joten aion kokeilla rapsua jossain muussakin anti-kokatussa muodossa. Wait and see...


    12 kommenttia:

    1. Nam ja wau! enpä olisi itse keksinyt tehdä raakaa raparperipiirakkaa =) ja tosi kiva, että tän voi tehdä myös gluteenittomana.

      VastaaPoista
    2. NAM! Raparperipiirakka kuului "entisessä elämässä" mun lempiherkkuihin, tätä on pakko tehdä!

      Ehdin jo pakastaa omasta maasta tulleet raparperinvarret, mutta toimii varmaan kun antaa sulaa ja kuivua?

      VastaaPoista
    3. Mia Lucia, itsekin olen aina ajatellut, että raparperi pitäisi kypsentää, mutta en löytänyt mistään lähteestä mitään syytä sille. Kyllähän raparperi jää rapsakaksi tällä tavalla käsiteltynä, mikä ei minua haittaa. Mutta jossain oli tähänkin jo keksitty ratkaisu ja raparperit blendattiin soseeksi ja saostettiin psylliumilla.

      Niia, toimii varmaan pakastatetuistakin. Ne voivat jopa muistuttaa rakenteeltaan enemmän perinteistä pehmeää versiota. Kieltämättä ensihaukkaus oli aika nostalginen. Pohja tosin oli sitten kyllä ihan eri kuin Mamman marjapiiraassa :)

      VastaaPoista
    4. Namskis,ihana resepti!Mulla on raparperia jääkaapissa ja edelleenkin sitä saa myös torilta.Nyt kun näin ensin Herkku&Koukku-blogissa ja nyt tässä sinun blogissasi raakareseptejä raparperista, on ihan pakko kokeilla!

      VastaaPoista
    5. Yaelian, Herkun ja Koukun kokeilut ovat myös aivan mielettömiä. Raparperi on paljon kiinnostavampi kuin tulee ajatelleeksi.

      VastaaPoista
    6. Huokaus. Pitäisiköhän minun palkata sinut leipomaan valmistujaisjuhliini? :D

      Ajattelin muuten kokeilla kyseisiin juhliin kinuskikakkusi ohjetta. Suunnitelmissa olisi tehdä pari kakkua, toinen vegaaninen ja toinen raw.

      Muuten, kuivatatko nuo idätetyt tattarit tai aktivoidut siemenet jos käytät niitä pohjaan?

      VastaaPoista
    7. Katja, hienoa että sinulla on juhlat tulossa! Vinkkinä kinuskin keittoon voin sanoa, että kannattaa valita mahdollisimman paksua kookoskermaa, muuten keittämiseen menee iäisyys. Eli keittoaika on ohjeessa viitteellinen ja oikea paksuus kannattaa testata siinä neuvotulla tavalla.
      Aktivoitujen siemenien/ pähkinöiden kuivatus riippuu ohjeesta. Jos taikinaan tulee muuta kosteaa, esim. tuore banaani kuivatan pari tuntia 40 asteessa, ettei mene ihan lössöksi. Jos taas käytän makeutukseen kuivattua taatelia sellaisenaan, en kuivattele. Tässä ohjeessa en kuivattaisi pohjataikinaan tulevaa idätettyä tattaria mutta päällyksen muruseokseeen käyttäisin kuivatettuja siemeniä, jotka ovat rapeita.

      VastaaPoista
    8. Kiitos vinkistä! Tämä mulla on tosiaan ollut vielä hieman hakusessa, että pitäisikö liotuksen jälkeen vielä kuivattaa. Tähän mennessä en ole kuivattanut erikseen mihinkään kakkupohjiin pähkinöitä tai siemeniä. Ihan hyvin ovat onnistuneet kyllä :)

      VastaaPoista
    9. Katja, niin ja aktivoinnissa siis siementen tai pähkinöiden annetaan "itää" jonkin aikaa liottamisen jälkeen, jolloin (elävässä siemenssä) fytiinihappo ja muut entsyymien estäjät vasta kunnolla häviävät. Näkyvää ituahan ei tosin välttämättä muodostu. Mutta liottaminenkin on jo hyvä juttu.

      VastaaPoista
    10. Testasin ohjetta ja oli tosi herkkua!

      VastaaPoista
    11. Hei Outi, olisiko sinulla ollut jossain arkistojen kätköissä raakojen raparperi-tattarikeksien ohjetta? Harmikseni en ollut tallentanut sitä minnekään ja nyt olisin laittanut satsin kuivuriin. Tein keksejä viime kesänä useampaan kertaan ja aina maistuivat yhtä hyviltä.

      Tämä kakku menee ehdottomasti testaukseen myös :)

      VastaaPoista
      Vastaukset
      1. Heippatirallaa! Keksien ohje löytyy kyllä, mutta uuden kirjani kansien välistä :) Kieltämättä ne ovat kyllä hyviä.

        Poista