Miten granaattiomena kuoritaan? (Video)

Kuva tässä on hieman harhaanjohtava, sillä hääkakkureseptistä ei nyt ole kyse. Mutta koska blogissa on vallinnut hetkellinen hiljaisuus, ensin vähän kuulumisia. Granaattiomena-video lötyy postauksen lopusta.

Viikko on ollut täynnä herkullisia ruokakiireitä, enkä ole ennättänyt blogin kimppuun. Kulisseissa on kuitenkin kuhinaa. Valmistin mm. pari hääkakkua ja Kameleontin Konvehtitehdaskin on ollut käynnissä. Lisäksi olen suunnitellut uutta ruokakurssia ensi vuoden alkuun, mutta siitä lisää tuonnempana.


Hääkakkuprojekti oli hieno mutta hieman hermojaraastava. On upeaa olla mukana luomassa ainutlaatuista juhlahetkeä. - Varsinkin, kun ihanat ihmiset halusivat juhlaansa aivan erityisen raw kakun. Ensimmäistä kertaa tein näin korkean ja moniosaisen kakun, joten valmistuksessa riitti haasteita. Ja kakun kuljettaminen juhlapaikalle vasta olikin jännittävää, kun talven ensimmäiset lumet ja liukkaat saapuivat myös tänne etelään. Sain kakut kuitenkin paikalle ilman suurempia kommelluksia.

Joulun tulo puolestaan on tarkoittanut konvehtikiireitä. Lahjon läheisiäni mieluiten hyvän olon herkuilla mutta olen valmistanut raw konvehteja myös tilauksesta muutaman erän, joten konvehtitehtaalla on pitänyt kiirettä.



Mutta sitten varsinaiseen aiheeseen eli granaattiomenaan. Ja varsinkin sen kuorimiseen.

Granaattiomena-sesonki on aiheuttanut pienoisen addiktion ja tuntuu, että melkein kaikki on hieman parempaa, kun sekaan heittää muutaman tyylikkään siemenen. Sen seurauksena keittiö onkin sitten ollut enemmän tai vähemmän roiskeissa, varsinkin kun päätin etsiä sitä parasta keinoa ompun avaamiseen. Ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka, mutta testien jälkeen niistä valikoitui yksi ylitse muiden. Innostuin aiheesta sen verran, että päätin saman tien julkaista historian ensimmäisen virallisen Keittiökameleontti-videon. (Jep, Keittiökameleonttikin astuu vihdoin nykyaikaan.)

Eikän se niin vaikeaa ollut - videon tekeminen nimittäin. Innostuin vähän leikkimään ja iltapuhteiksi vielä nörtteilemään iMovien kanssa. Lopputulos onkin sitten vähän "kokeilevaa taidetta", mutta tästähän taso ei voi kuin parantua :)


 

Tiikerimaito

Mainitsinkin jo, että joulun aikoihin tuli hörpittyä horchata de chufaa, vaikka en ensin tiennytkään, mitä se chufa oikein on. No pikku googletus selvensi nopeasti, että kyseessä on tiikeripähkinöistä eli maamanteleista valmistettu juoma, jota on alunperin nautittu Valencian alueella virkistävänä kesädrinkkinä. Horchataa juodaan muuallakin espanjankielisessä maailmassa, mutta nimi saattaa viitata myös riisistä, seesaminsiemenistä, ohrasta tai pelkästään yrteistä valmistettuun perinnejuomaan. Espanjassa kyse on kuitenkin chufa-drinksusta ja sitä saa ostaa valmiina tölkeissä, jopa veteen sekoitettavana jauheena supermarketista. Ällömakeana!



Tiikeripähkinöitä saa onneksi jo Suomestakin ja kotona päätin oitis laittaa oman tiikerijuoman tulemaan.  Varsinkin, kun opin, että se tapahtuu aivan samaan tapaan kuin pähkinä- ja siemenmaitojen valmistus. Pikku kikkareet eivät nimestään huolimatta ole pähkinöitä tai siemeniä, vaan kastanjasädekaislan juurimukuloita. Ikivanhoja, vaatimattomia viljelyskasveja, joiden arvostus on kasvamaan päin sekä ravitsemuksellisten että terveyshyötyjen vuoksi. Tiikeripähkinät sisältävät mm. rautaa, kalsiumia, C-vitamiinia, kaliumia, fosoria sekä erittäin runsaasti hyvänlaatuista tärkkelystä, ravintokuitua ja kohtalaisesti myös proteiinia. Niille ei tiettävästi juurikaan olla allergisia ja niitä voi nauttia sekä raakana että kypsennettynä. Kaiken kaikkiaan siis oivallinen vaihtoehto pähkinöille ja viljoille sekä kasvis- että raakakokkauksissa.



Chufat voi syödä suoraan pussista, mutta liottamalla ne pehmenevät huomattavasti, mikä on olennaista, kun niistä haluaa lypsää maitoa. Valmistin oman maitoni netistä löytyneitä ohjeita seuraillen ja helppoahan se oli kuin heinän teko. Olen tähän asti vannonut mantelimaidon nimeen, mutta tiikerimaito kaappasi ykkössijan yhdellä murahduksella. Makeaa ja täyteläistä mutta raikasta. Herkullista sellaisenaan ja aivan loistavaa chia-puurossa ja aamumyslin lisukkeena.

Tiikerimaito (Horchata de chufa)

• 250 g tiikeripähkinöitä eli maamanteleita
• runsaasti vettä liotukseen
• 1,5 l raikasta vettä
• (1 rkl hunajaa tai agavesiirappia)
• ripaus kanelia tai 1/2 tl raastettua sitruunan kuorta tai molempia

Liota tiikeripähkinöitä runsaassa vedessä 24 tuntia. Vaihda vesi välillä. Siivilöi ja huuhtele.
Laita tehosekoittimeen liotetut tiikeripähkinät ja n. puolet varsinaiseen maitoon tulevasta vedestä. Tehosekoita hienojakoiseksi soseeksi. Lisää loput vedestä, kaneli ja mahdollisesti sitruunankuori sekä halutessasi vähän hunajaa tai agavesiirappia. Jatka tehosekoittamista maidoksi. Anna seistä blenderin kannussa 1/2 tuntia ennen siivilöintiä. Kaada tämän jälkeen siiviläpussiin tai harsokankaalla vuorattuun lävikköön ja valuta maito suureen kulhoon. Puristele jäljelle jäävä kuitu mahdollisimman kuivaksi. Jäljelle jääneen kuidun käytin gluteenittomaan leipätaikinaan, jossa toimi todella hyvin. Sekoita valmis tiikerimaito ja siirrä suljettavaa lasipulloon (pulloihin). Säilytä jääkaapissa. Omani kului nopeasti, sillä juoma maistui koko perheelle. Säilyy kuitenkin pari vuorokautta kylmässä mutta juoma kannattaa sekoittaa aina ennen tarjoilua.

Viikuna-smoothie

Sateisten päivien hämärää teki mieli piristää kesämuistoilla. Tänä vuonna niihin kuuluivat maalla pappamme kasvihuoneessa kasvaneet viinirypäleet ja makeat villiviikunat, joita poimin Kreikassa suoraan puusta. Kumpiakaan ei tietenkään enää ole, mutta tuoreita viikunoita ja luomurypäleitä löytyy kaupasta. Niistä syntyi kesämuisto-smoothie.

Pohjana käytin tällä kertaa itse valmistettua kauramaitoa, mutta mikä vain pähkinä- tai kavismaito sopii varmasti hyvin. Ripaus carob-jauhetta muistutti toisesta aamulenkin aarteesta. Carob-puun hedelmiäkin  kertyi tuliaispussiin Kreikan matkalta. Puusta poimittuna ne ovat ihanan makeita.

Viikuna-smoothie

• 4 tuoretta viikunaa TAI kuivattuja liotettuna yön yli tilkassa vettä
• 2,5 dl tummia luomurypäleitä
• 1 rkl hunajaa,  jos käytät tuoreita viikunoita
• 2,5 dl kaura- tai muuta kasvismaitoa
• ripaus kanelia
• 1 tl carob-jauhetta

Blendaa kaikki tehosekoittimessa samettiseksi smoothieksi. Viimeistele halutessasi kaakao-rouheella.

Helppo kotitekoinen kauramaito

• 2,5 dl kaurasuurimoita
• 1/2 l vettä

- Liota suurimoita yön yli. Siivilöi vesi pois ja huuhtaise suurimot. Siirrä tehosekoittimeen ja lisää:

• 1 rkl hunajaa tai agavesiirappia
• 1/4 tl laadukasta suolaa
• 1 rkl soijalesitiinijauhetta
• 1 rkl mietoa kylmäpuristettua öljyä - käytin safflor-öljyä
• 1 tl luonnon vaniljaa
• n. 7 dl raikasta vettä

Blendaa tehosekoittimessa hienojakoiseksi maidoksi. Voit halutessasi myös siivilöidä maidon, jolloin siitä tulee aivan sileää. Smoothieita ja puuroja varten käytän yleensä sellaisenaan. Säilyy jääkapissa kannussa peitettynä tai pullossa pari päivää. Sekoita maitoa ennen käyttöä.

Ps. Jos kiinnostaa voitte käydä kurkkimassa toisesta blogistani, mitä vastasin Jennin heittämään Blogi-reality haasteeseen. Luvassa muhkeita paljastuksia ruoka-bloggaajan arjesta...

Fargo-korput (Raw)

Tähän vuodenaikaan kaivan mehulinkoa esille tavallista useammin. Ehkä sesongin mehuisat juurekset innostavat tähän, tai ehkä vaistomaisesti järjestän väriterapiaa synkkeneviin syyspäiviin.

Mehustuskärpänen on puraissut muitakin, sillä serkkuni kyseli vinkkejä hyvistä mehuaineksista. Suosittelin punajuurta. Neuvo otettiin kiitollisena vastaan, mutta mehu ei lopulta oikein napannut. Punajuuri synnytti kuitenkin uuden termin mehustukselle: fargottaminen. Punajuuri ei ehkä ollut hyvää, mutta fargottaminen oli kuulemma kivaa. - No, ehkä ei siitä sen enempää...

Punajuurimehu on sellaisenaan aika tujakkaa tavaraa, mutta sen paras puoli onkin mehustamisesta yli jäävä kuitu, jota omalla lingollani syntyy vieläpä aika paljon. Hyvä pihvi- ja pyörykkäaines mutta olen tykästynyt siihen erityisesti kräkkereissä, kekseissä ja korpuissa.

Nykyään teen juureskorppuja aika yksinken kaavan mukaan. Taikinaan käy melkein mikä vain juuresten mehustusjämä, mutta erityisesti siis, jos siinä on punajuurta. Oma suosikkini tällä hetkellä on ABC eli omena-punajuuri-porkkana, jota fargotan... siis mehustan muutenkin eniten. Lasten suosikkimehua nimittäin. Jos et omista kuivuria tai jaksa odotella, kräkkerit voi myös kypsentää miedolla lämmöllä uunissa n. 100 asteessa, jolloin valmistuvat parissa tunnissa.

Fargo-korput eli juureskräkkerit

• n. litra mehustuskuitua, esim.  2 punajuuresta, 4 porkkanasta ja 2 omenasta
• 2 dl pellavan siemeniä
• 1/2 l idätettyä tattaria
• 1-2 dl vettä (riippuen, miten kuivaksi mehukone puristaa kuidun)
• 1/2 tl suolaa
• 1/2 tl sipulijauhetta
• 1/2 tl valkosipulijauhetta
• 1 tl tamaria
• (yrttimausteita, kuten oreganoa, basilikaa tai timjamia)

Sekoita kaikki ainekset keskenään suuressa kulhossa ja vaivaa käsin. Anna pellavansiementen turvota 1/2 t.

Levittele kuivurin tasolle tai uunin alaosaan leivinpaperin päälle. Ohjeen määrillä tein melkein kaksi levyllistä.

Kuivattele 40 asteessa täysin kuivaksi ja rapeaksi (12 t. tai enemmän). Jos haluat siististi leikkautuvia paloja jaa levy veitsellä paloihin jo ennen kuivattelua.

Säilytä kannellisessa purkissa.

Punajuureva kräkkeri maistui erityisen hyvältä herne-dipin kanssa. 

Irish Moss

Englanninkielisissä kirjoissa ja blogeissa törmää ennemmin tai myöhemmin mystiseen ainesosaan nimeltä: Irish Moss. Monissa makuhermoja kutkuttavissa kakuissa ja muissa herkuissa se tuntuu olevan vakioaines. Kannattaa esim. käydä vilkaisemassa Heather Pagen (Sweetly Raw) sivuja.

Irish Moss eli irlanninsammal on itse asiassa Chondrus crispus-levää, josta saadaan karrageenia. Se taas on tuttu stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöintiaineena mm. monissa tavallisissa elintarvikkeissa, mutta sitä käytetään myös hammastahnoissa ja kosmetiikkavalmisteissa. Lisäainekoodi E407 ilmaisee, että tuote sisältää karrageenia.

Haeskellessani tietoa irlanninsammalesta ja karrageenista törmäsin vähän ristiriitaisiin tietohin. Useassa lähteessä mainittiin lisäaine-karrageenin aiheuttamista allergia- tai yliherkkyysreaktioista. Sen on jopa todettu lisäävän syöpäriskiä koe-eläimillä (viiteitä esim. täältä). Kyseessä on kuitenkin ollut pilkottu karrageeni, ei sen luonnollinen kokonainen muoto eli levä. Monissa raw food -lähteissä Irlanninsammal taas on mainittu terveellisenä, jopa superruokana, jolla olisi pikemminkin syöpää ehkäiseviä ja immuunipuolustusta vahvistavia ominaisuuksia (viiteitä täältä).

Niin että ota siitä nyt sitten selvää...

Irlanninsammal on joka tapauksessa hyytelöintiaineena erityisesi raakailijoiden suosiossa siksi, että sitä ei tarvitse kuumentaa, toisin kuin toista leväperäistä hyytelöintiainetta agar agaria. Irlanninsammalen avulla saa tehtyä lohkeavia hyytelöitä ja kauniisti leikkautuvia kakkuja, jotka viimeistään haastavat käsityksiä raakaruokamössöstä.

Olin jotenkin käsityksessä, että irlanninsammalta ei täältä Suomesta saa. Eikä kai saakaan, mutta onhan meillä netti. Ristiriitaisista taustatiedoista huolimatta päätin lähestyä asiaa reippaasti ja tilasin pussukan levää suoraan Irlannista. - Täytyy tässä samalla kehua, että Irish Seaweeds tarjoaa levien ystävälle paljon muutakin mielenkiintoista. Suosittelen esim. kokeilemaan hiukan rajun väristä Sea Spaghettia.

Ohjeita irlanninsammalen käytöstä löytyy netistän useampia, esimerkiksi täällä. Tässä kuitenkin vielä oma kokeiluni, jolla sain aikaiseksi kupillisen (2,5 dl) valmista geeliä.

Otin ensi reilun kourallisen kuivaa levää ja huuhtelin sitä perusteellisesti kylmässä vedessä. Levän kätköissä piileskeli kaikenlaista ryönää, mm. tiukasti kiinni takertuneita simpukankuoria. Onneksi käytössäni oli tarkkasilmäistä lapsityövoimaa.

Laiton puhdistetun levän kylmällä vedellä täytettyyn lasikulhoon ja jätin peitettynä huoneenlämpöön 6 tunniksi. Vaihtoehtoisesti levää voi liottaa myös jääkaapissa, jolloin liotusaika on 12 - 24 t (eri ohjeissa on mainittu eri aikoja).

Laitoin liotetun levän hieman pilkottuna blenderiin ja lisäsin 1/2 kp (1,25 dl) kylmää vettä. Sitten vaan hurruuteltiin täydellä teholla. Välillä jouduin kaapimaan kannun reunoille siirtynyttä levää takaisin keskelle. Blendasin levää kunnes seos alkoi lämmetä ja se muuttui selvästi geelimäiseksi. Tuoksu oli tässä vaiheessa... merellinen. Eikä värissäkään ollut niin kehumista. Voin kuitenkin vakuuttaa, ihmeellistä kyllä, että mitään sivumakua tai -hajua ei enää tuntunut valmiissa tuotteessa.



En käyttänyt levää heti, joten siirsin geelin kannelliseen purkkiin ja jääkaappiin odottamaan. Geelin pitäisi säilyä ainakin viikon verran.

Mihin sitten tätä ihmeainetta käytin? Siitä myöhemmin... ;)



.

Parhaat kräkkerit, osa II

Kertauksena vielä raw-kräkkereiden lyhyt oppimäärä:

Kräkkeri = (siemeniä/pähkinöitä + jotain nestettä/kosteaa muuta raaka-ainetta) + kuivatus.

• Geeliytyvät siemenet, kuten pellava ja chia sitovat taikinaa.
• Runsaasti pähkinää ja siemeniä sisältävät kräkkerit ovat raskaampia, keveyttä saa lisäämällä taikinaan juures- tai vihannesraasteita.
• Idätetty tattari tai muut jyvät tekevät kräkkereistä ruokaisia ja leipämäisiä. Monet ns. viljat tuovat kräkkereihin kuitenkin karvautta.
• Kuivatuista tai tuoreista hedelmistä saa luonnolista makeutta ja massaa. Vaihtoehtoisesti makeutukseen voi käyttää esim. hunajaa.
• Jos pidät rouheisista kräkkereistä, lisään usein taikinaan osan siemenistä kokonaisina. Tasaiseksi jauhetusta taikinasta tulee tiiviitä levyjä, jotka kuitenkin sopivat hyvin esim. raw-pizzapohjiksi. 
• Mausteita ja suolaa kannattaa käyttää, yrttejä reilusti, muita mausteita kohtuudella ja suolaa varovasti.
• Jos taikina sisältää jauhettuja pähkinöitä/siemeniä, siihen ei välttämättä tarvitse lisätä rasvaa. Muussa tapauksessa pieni öljylisä saattaa olla paikallaan. Kookosöljyn kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, koska se saattaa reagoida yllättävällä tavalla muiden ainesten kanssa ja maku muuttuu härskiksi.

Ja kun raakaleipästen perusniksit ovat hallussa, vain mielikuvitus on rajana uusien variaatioiden kehittelyssä.

Raw-leipien evoluutio siis jatkuu. Edellisen postauksen kräkkerit olivat aika mausteisia ja krouveja ja tarjoan niitä yleensä pääaterioilla tai napostelen sellaisenaan. Seuraavien ohjeiden leipäset ovat edellisiä tuhdimpia mutta maultaan hienovaraisempia. Syön niitä usein aamulla, tai kun kaipaan tukevampaa välipalaa.

Pari huomiota ohjeista: 

• Käytän vähän sekaisin kuppi- ja desimittoja, koska olen merkinnyt ne muistiin pidemmän ajan kuluessa. Kuppi eli kp on ohjeissa yhtä kuin 2,5 dl, 1/2 kp = 1,25 dl, 1/3 kp = 80 ml ja 1/4 kp = 60 ml.
• Jos muuta ei ole sanottu, pähkinät ja siemenet käytetään kuivina. Olen kuitenkin yleensä etukäteen liottanut ja kuivattanut ne, jolloin mm. niiden sisältämät fytaatit liukenevat ja elimistö saa hyvä aineet paremmin käyttöön. Kiireessä pähkinöiden käyttö suoraan pussista on kuitenkin ihan ok.

Chia-kräkkerit:

Halusin kokeilla chia-siemeniä pellavansiementen sijaan. Hyvä pohja lounasleiville, joilla voi samalla tankata päivän omegat.

• 1 dl chia-siemeniä
• 11/2 dl vettä

- Sekoita keskenään ja anna turvota 1/2 tuntia. Sekoittele, ettei geeliin muodostu ylimääräisiä kokkareita.

• 1 keskikokoinen luomuomena
• 150 g kesäkurpitsaa (kuorittuna)
• 1 1/2 dl tattarinituja jauhettuna
• n. 75 g parapähkinöitä - jauha jauheeksi niin hyvin, kuin pystyt
• 1 dl kurpitsansiemeniä - jauha jauheeksi
• 4 kuivattua taatelia
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1/2 tl jeeraa
• 1/2 tl jauhettua korianteria
• 1 tl carob-jauhetta (lisää täyteläisyyttä makuun)
• 1/2 tl himalaja-suolaa

Jauha erikseen päkinät ja siemenet sekä tattarinidut jauheeksi. Paloittele omena ja kesäkurpitsa monitoimikoneen kulhoon (s-terä). Lisää pähkinä/siemen-jauheet ja loput ainekset ja sekoita täydellä teholla. Lisää lopuksi chia-siemenmassa ja käytä konetta vain sen verran, että saat tasaisen taikinan. 

Levitä lastalla ohueksi levyksi kuivurin tasolle tai uunipellille (40 astetta, uuniluukku raollaan) ja leikkele jo tässä vaiheessa annospaloiksi. Kuivata n. 10 t tai kunnes leipästen koostumus on sopiva. Käännä kuivattamisen loppuvaiheessa ympäri niin, että leipäset kuivuvat myös toiselta puolelta. 

Tattari-mantelileivät:

Mantelimaidon tekemisestä jäljelle jäävä massa on mainio pohja kaikenlaisille raakaleivonnaisille, mutta raw-leivissä se on ihan yliveto. Tattarinidut ovat toinen loistoraaka-aine uunittoman leipurin keittiössä. Niinpä tämä onkin ylivoimainen suosikkireseptini, jonka vuoksi joudun tekemään jatkuvasti mantelimaitoa ja idättämään tattareita! Mutta minkäs teet, olen koukussa. Näistä tehtyjä eväsleipiä on myös ollut pakattuna erinnäisillä reissuilla. (Salaista onnea oli mussuttaa omaa herkkukräkkeriä samalla, kun toiset jyrsivät mautonta lentokonesämpylää.) 

• 1,5 kp porkkanamehun puristamisesta jäänyttä kuitua TAI hienoksi raastettua bataattia
• 1 kp mantelimaidon tekemisestä jäänyttä massaa
• 1/2 l idätetttyä tattaria  (lisää puolet taikinaan sauvasekoitusvaiheessa, puolet lopuksi kokonaisina)

Sekoita sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Lisää lopuksi:

• 1/2 kp auringonkukansiemeniä
• 1/3 kp pellanvansiemeniä
• 1/2 tl kanelia
• 1/2 tl inkivääriä
• 1 tl ruususuolaa
• 2 tl omenaviinietikkaa
• 1/2 rkl agavesiirappia

Sekoita taikinaan käsin. Muotoile vähän paksummiksi leipäsiksi tai levyksi. Kuivattele kuivurissa tai uunin alaosassa 8 - 12 t sen mukaan, miten pehmeitä haluat. Itse pidän enemmän paksummista ja pehmeämmistä leipäsistä, joiden päälle sipaisen kookosöljyä ja ripottelen hiukan laadukasta suolaa.

Päärynä-mantelileipäset:

Varioin tämän edellisen ohjeen pohjalta, erityisesti kiireettömiä sunntaiaamuja ajatellen. Leipäset ovat hiukan makeita ja muodostavat jumalaisen liiton hasselpähkinätahnan kanssa.

• 1 1/2 kp mantelimaidosta jäänyttä puristusjätettä
• 2/3 kp idätettyä tattaria
• 1 napakka päärynä karkeana raasteena
• 1/2 kesäkurpitsaa (150 g) kuorittuna ja raastettuna

- Sekoita sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi taikinaksi. Lisää käsin sekoittaen:

• 1 tl juoksevaa luomuhunajaa
• 2 rkl chiasiemeniä
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 1 dl rusinoita
• 2 tl sitruunanmehua
• 1 tl laadukasta suolaa
• 2 rkl omega-öljyä
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1/2 tl jauhettua kanelia
• 1 tl mesquite-jauhetta
• 3/4 tl soodaa

Sekoita kunnolla käsin tasaiseksi taikinaksi. Muotoile paksuhkoiksi leipäsiksi ja kuivattele 8 - 12 t kuivurin tehosta riippuen. 

.............................................................

Ja sitten sokerina pohjalla...

Parhaillaan kuivurissa huristelee banaanipähkinäleipä. Vähältä piti, etten pistellyt herkkutaikinaa poskeen jo sellaisenaan. Muuta esittelyä ei sitten kaivatakaan. Herkkua!

Banaanipähkinäleipä:

2 keskikokoista kypsää banaania

1 kp cashew-pähkinöitä

1/3 kp pekaani- tai saksanpähkinöitä

1/2 tl kanelia

1/4 tl kaardemummaa

1 tl vaniljajauhetta

1/4 tl laadukasta suolaa

(kourallinen rusinoita)

Jauha ensin pähkinät jauheeksi. Paloittele banaanit monitoimikoneen kulhoon (s-terä) ja lisää loput ainekset. Sekoita huipputeholla tasaiseksi taikinaksi. Jos käytät rusinoita, lisää ne vasta lopuksi ja pyöräytä konetta muutama sykäys niin, että rusinat sekoittuvat taikinaan, mutta pysyvät kokonaisina. Muotoile kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunpellille 1/2 cm paksuisiksi leipäsiksi tai levyksi ja kuivattele 10 - 14 t. (Uunissa: 40 astetta, uuniluukku raollaan) Käännä leipäset kuivattamisen loppuvaiheessa esim. noin tuntia ennen, jolloin molemmat puolet kuivahtavat tasaisesti. 

Tässä mennään vasta kuivurissa. Ilmassa kuitenkin jo ihana banaanikakun tuoksu!

Vaihtoehtoja leivälle eli Parhaat kräkkerit, osa I

Monet kokevat raakailussa haastavana juuri leivän pois jättämisen. Itsekin pidän leivästä, ja arvostan aidoista raaka-aineista, käsityönä leivottuja leipiä. Mutta se ei tarkoita sitä, että kaipaisin leipää joka päivä, enkä ainakaan siinä määrin kuin viralliset ravitsemussuositukset ohjeistavat. Sen sijaan olen ystävystynyt raakakräkkereiden kanssa. Jopa niin, että nimenomaan niitä olen matkoillani kaivannut viimeaikoina. Outoa, mutta niin sitä maku muuttuu.

Olen harjoitellut raakaleipien tekoa jo jonkin aikaa, aluksi vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäiset kräkkerit tein n. vuosi sitten, seuraillen The ultimate raw chew Russell Jamesin ohjetta. Russelin näkemykset ja makumaailma vastaavat yleensä aika hyvin omiani. Tattarinsiemenleipä olikin ihan jees, mutta ei mitään ykkösgourmeeta. Sitten kokeiluissa seurasi useita todella pahoja känttyjä. Yököttävin oli varmasti idätetystä vehnästä väännetty korppu, johon vielä innostuin lisäämään kookosöljyä. Maistui karmealle.

Hyvän kräkkerin salaisuudet:


Mutta kaikesta oppii. Ensinnäkin olen todennut, että hyvä lopputulos on todennäköisempi silloin, kun taikina maistuu hyvälle jo ennen kuivattamista. Maku ei kuivatessa ainakaan parane, joten jos taikinassa jokin maistuu esim. karvaalle, voi olla varma, että karvaus on vielä paljon voimakkaampi kuivatussa leivässä. Sama on suolaisuuden tai ylipäätään mausteiden kanssa.

On myös tiettyjä ruoka-aineita, joiden maku muuttuu kuivatessa,  hapen vaikutuksesta, voimakkaasti hienonettaessa tai kun ne yhdistää joidenkin tiettyjen muiden ruoka-aineiden kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä banaani, oliiviöljy tai tuore basilika. Ne ovat aivan ihania sellaisenaan, mutta esim. banaani yhdistettynä erilaisiin idätettyihin viljoihin tuo esiin molempien karvasaineet. Oliiviöljy hapettuu voimakkaasti sekoitettaessa esim. tehosekoittimella, jolloin maku muuttuu metalliseksi tai karvaaksi. Tuore basilika muuttuu samoin pistävän makuiseksi, jos sitä silppuaa metalliterällä. Myös kookosöljy saattaa reagoida yllättävällä tavalla, kun sitä yhdistää siemeniin tai viljoihin, erityisesti jos joukossa on jotain hapanta esim. sitruunaa. Ja jos öljy ei enää ole ihan freesiä, maku muuttuu jonkin ajan kuluttua jopa oksettavaksi.

Pellavansiemenet, joita käytetään usein raakaleivissä sidosaineena ovat jauhettuna jonkin verran karvaita, minkä vuoksi niiden määrä kannattaa pitää minimissä. Sen sijaan konaisina ne tuovat ihanan pähkinäistä makua. Liottaminen ja aktivointi vähentävät jonkin verran karvautta esim. kurpitsan ja auringonkukansiemenissä, mikä kannattaa myös pitää mielessä. Jauhettujen pellavansiementen sijaan voi kokeilla chia-siemeniä, jotka säilyttävät miedon pähkinäisen maun myös taikinassa ja kuivatuissa leivissä.

Hyviä, makuja tasaavia aineksia taas ovat esim. kesäkurpitsa, porkkana, punajuuri ja bataatti raastettuna. Hedelmistä päärynät ja kuivatut viikunat tuovat neutraalia makeutta.



Valmistusvälineistä:

Raakaleipien tekeminen on periaatteessa helppoa, vaivaamista ja kohottamista ei tarvita. Jokin kuivatusvärkki kuitenkin on välttämätön, aurinkokuivatus kun ei suomen normaalioloissa ole optio. Paras on monikerroksinen laatikkomallinen kuivuri, kuten Orakas tai Excalibur, jolloin leivät voi kuivattaa kätevästi levyinä. Pyöreän mallisissa kuivureissa syntyy "reikäleipiä", mikä rajoittaa jonkin verran, mutta lähinnä esim. pizza-tyyppisissä jutuissa. Kuivatus onnistuu periaatteessa myös uunin alaosassa, 40 astetta, uuninluukku hiukan raollaan. Uunissa kuivatus vie usein kuitenkin pidemmän ajan, koska uuni ei poista kosteutta yhtä tehokkaasti kuin kuivurit.

Usein myös monitoimikone tai sauvasekoitin on tarpeen, samoin blenderi tms. siementen jauhamiseen. Mutta on myös joitain superhelppoja ohjeita, joihin ei tarvitse kuin kulhon, kauhan ja keittiöveitsen.

Osassa ohjeista käytetään raaka-aineita, jotka vaativat esivalmisteluja, kuten liottamista, idättämistä, mehustamista jne. Joskus vaivannäkö kuitenkin kannattaa, kuten esim bataatti-tattarileipäsissä (ohje myöhemmin), joihin olen sen verran koukussa, että niiden takia joudun tekemään säännöllisesti mantelimaitoa ja pitämään tattareita itämässä :)

Seuraavassa sitten testaamieni kräkkereiden parhaita. Ne ovat maultaan aika ruokaisia ja sopivat välipaloiksi, lounaalle tai lisukkeeksi salaatin kanssa. Aamiaisherkuista tulee sitten postausta myöhemmin. Ohjeet alkavat yksinkertaisimmista ja lopuksi ympyrä sulkeutuu: Hankin nimittäin Russelin e-kirjan Raw Nut Cheese, jossa raakaleipä on viety aivan uudelle tasolle. Mutta siitä myöhemmin.

Mexican Spice - eli chiliset pellavansiemenkräkkerit:


Pellavansiemenkräkkerit ovat helpoimmista helpoimpia. Monitoimikonetta tai blenderiä ei tarvita, vaan liotetut siemenet muodostavat jo itsessään taikinan. Sekaan voi heitellä haluamiaan lisukkeita ja mausteita ja levittää sen jälkeen kuivurin tasolle ohueksi levyksi. Lopputulos on kevyitä ja ilmavia, mutta melko hauraita, kräkkereitä, jotka toimivat mielestäni parhaiten snäkseinä.

• 2 kp pellavansiemeniä
• 2 kp vettä + 1 dl

Sekoita ja liota yön yli.

• vajaa 1 kp pun. paprikaa pieninä kuutioina
• 1/4 kp sipulia pieninä kuutioina
• (kourallinen mangoa pieninä kuutioina)
• 1/2 keskikokoista kesäkurpitsaa karkeaksi raastettuna
• 1/2 tl jauhettua korianteria
• 1/2 tl jauhettua jeeraa
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1/2 pun keskivahvaa chilipalkoa, siemenet poistettuna ja hienonnettuna
• 2 tl juoksevaa luomuhunajaa
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna

Sekoita kasvikset ja mausteet pellavansiemenmassaan. Levitä kuivurin tasoille ohueksi kerrokseksi. Kuivattele 8-14 t riippuen levyn paksuudesta ja kuivurin tehosta. Säilö kannelliseen purkkiin, äläkä rouskuttele kaikkia kerralla.

Krouvit punajuurikräkkerit:

Nämä ovat ihan suosikki-lounasleipiäni. Tuhteja ja ruokaisia. Siemenet kannattaa malttaa liottaa yön yli, mutta tattarin idätyksessä voi lintsata ja käyttää vain liotettua tattaria.

• 2,5 dl mehustamisesta jäänyttä punajuurikuitua
• 1,25 dl idätettyä tattaria
• 1,25 dl liotettuja auringonkukansiemeniä
• 1,25 dl liotettuja kurpitsansiemeniä
• 1,25 dl liotettuja manteleita vähän silputtuna
• 1, 25 dl pellavansiemeniä
• 1/2 tl kuivattuja sipulihiutaleita
• 1/2 tl kuivattua valkosipulia
• 1/2 tl Himalaja-suolaa
• 1 tl kuivattua salviaa
• 1 tl kuivattua timjamia

Laita kaikki ainekset kulhoon. Sekoita surpiirteisesti sauvasekoittimella siten, että osa siemenistä jää kokonaisiksi ja karkeaksi rouheeksi, osa muodostaa 

hienojakoisempaa massaa. Leitä kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunipellille. Kuivaa 40 asteessa n. 8 tuntia tai kunnes taikina on kuivunut rapsakaksi. Käännä kuivaamisen loppuvaiheessa levy ympäri siten, että myös toinen puoli kuivahtaa.

Loistava alkupala syntyy, kun tarjoaa kräkkerit suupalan kokoisina cashew-juustolla ja tuoreella timjamilla silattuna.

Rosmariinilla mausteut kurpitsansiemen-kräkkerit

Nämä olivat ensimmäinen oikeasti hyvä resepti, jonka sain aikaiseksi. Viikunat tekevät niistä vähän makeita ja pehmeitä. Viikunan siemenet tuntuvat mukavan rapsakoilta suussa. Teen näistä yleensä vähän paksumpia levyjä, jolloin valmiissa leipäsissä on enemmän suutuntumaa. Toimivat hyvin myös pizza-pohjana ja erityisesti tapenade ja oliivit muutenkin sopivat makumaailmaan.

• 5 viikunaa
• 200 g kurpitsasiemeniä liotettuna
• 1/2 kp pellavansiemeniä jauhettuna
• 1 porkkana raastettuna
• 1 omena paloiteltuna
• 1/2 tl kuivattua rosmariinia
• 1/2 tl suolaa
• 1/4 kp pellavansiemeniä (kokonaisina)
• kourallinen kurpitsansiemenistä (kokonaisina)

Paloittele viikunat monitoimikoneen kulhoon (s-terä käytössä). Lisää kurpitsansiemenet, porkkana ja omena ja jauha huipputeholla, kunnes saat tasaista massaa. Lisää pellavansiemenjauho, suola ja rosmariini ja sekoita monitoimikoneella kunnes tasaista. Lisää käsin sekoittaen kokonaiset pellavan- ja kurpitsansiemenet. Levitä kuivurin tasolle n. 3 mm kerrokseksi. Kuivata 8 t. Käännä levy ympäri ja kuivata 1 - 3 t riippuen, miten kuivia haluat.

Tässä vielä pikaiset rawpizzat kurpitsansiemenpohjilla:

 Päällä cashew-kastiketta, oreganoa ja tomaattia.

 Lisäksi väsytettyä pinaattia ja herkkusieniä.

Ja tietysti oliiveja. Tällä kertaa aurinkokuivattuja.

Päivä purkissa eli raakapuuroista

Arki on alkanut ja samalla eväiden väsääminen. Usein mukana kulkee edellisillan salaatin jämät muutamilla lisäyksillä, silloin tällöin blendattu raakakeitto. Ilmojen viiletessä alkavat taas maistua raakapuurot.

Perusraakapuuro syntyy tietysti ihan vaan liottamalla siemeniä/hiutaleita ja joitain kuivattuja hedelmiä yön ja lisäämällä seuraavana päivänä joukkoon tuoreita hedelmiä tai marjoja. Kuten esim. täällä. Normaalioloissa kuitenkin blendaan puuron paremman koostumuksen ja sulavuuden vuoksi. Esim. tattaripuurossa on sellaisenaan aika paljon pureskeltavaa ja se laittaa ruuansulatuksen koville. Blendattuna ravintoaineetkin ovat paremmin elimistön käytettävissä.

Olen viime aikoina siirtynyt muovisista säilytysastioista yhä enemmän lasisiin, (syitä esim. täällä) joten useimmiten päivän eväs löytyy kuvan kaltaisessa pakkauksessa. Idean päivän herkkupurkista (rakastan nimittäin raakapuuroja, mitä ei voi kyllä sanoa keitetyistä versioista..) bongasin alunperin täältä. Ainakin  minun estetiikkaani ne sopivat paremmin kuin muoviset pakasterasiat.






Mutta pidemmittä puheitta siis, tässä muutama herkku purkkiin. Puurojen maut herättävät itselläni tiettyjä maku-asssosiaatioita. Eli nimet tulevat sieltä.

Lemon Pie (puuro hirssistä ja aprikoosista, yläkuvassa)

• 1 dl hirssiä
• 5 kuivattua aprikoosia
• 2 rkl cashew-pähkinöitä
• 2,5 dl vettä

Liota yön yli.
Lisää hiukan juoksevaa luomuhunajaa, agave-siirappia tai haluamaasi makeutusta sekä
1 tl raastettua luomusitruunan kuorta (=gourmet-lisä! :).
Soseuta sauvasekoittimella samettiseksi.

Viimeistely:
Banaani
Tuoretta sitruunamelissaa tai minttua
Pakastemansikoita
Goji-marjoja
Sesaminsiemeniä tai siitepölyrakeita

Laita purkkiin kerroksittain banaaniviipaleita, Lemon Pie -puuroa ja mansikoita. Koristele sitruunamelissalla/mintulla, mansikoilla, gojeilla sekä sesaminsiemenillä/siitepölyrakeilla

Faux Chocolate Brownie eli Suklaapuuro ilman suklaata

• 1,25 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita tai 1 dl tattaria
• 5 kuivattua (luomu) luumua
• 2 rkl kurpitsan tai auringonkukansiemeniä
• 2,5 dl vettä

Liota yön yli.

Lisää:

• 2 tl vahterasiirappia
• 1 tl carob-jauhetta
• hiukan luonnonvaniljaa

Sekoita sauvasekoittimella samettiseksi.

Viimeistely:
Ripottele päälle pellavansiemeniä ja kaakaonibsejä. Omaani lisäsin myös pakastevadelmia, jotka hiukan sulaneina olivat piste i:n päälle.

Blueberry Pie (puuro idätetystä vehnästä):

• 1/2 kp idätettyjä vehnänjyviä tai spelttiä
• 1 rkl (raaka)tahinia
• 1/2 tl kanelia
• 1/2 tl kardemummaa
• 1/4 kp rusinoita liotettuna
• 2, 5 dl vettä
• ripaus vaniljaa
• 2 luomupäärynää
• tai 1 päärynä ja 1 banaani
• pakastemustikoita

Tässä tarvitsee liottaa yön yli vain rusinat sillä edellytyksellä, että idätettyä vehnää on valmiina. Blendaa seuraavana aamuna kaikki sekaisin mieluiten tehosekoittimella. Voit myös lisätä mustikat vasta tarjoiluvaiheessa ja laittaa liotettavien ainesten sekaan 1 tl mustikkajauhetta.

Pina colada:
4 kuivattua ananasrengasta
2 rkl kookosjauhoja tai kuivattuja (raw-)kookoslastuja
11/4 dl hirssiä tai höyryttämättömiä kaurahiutaleita
2, 5 dl vettä
1/4 kp cashew- tai parapähkinöitä
ripaus vanijaa
1 rk luomuhunajaa

Valmista kuten edellä eli liota ja blendaa sekaisin.

Viimeistelyyn:

persikkaa/nektariinia tai mangokuutioita
pakastevadelmia

Pasta Primavera ja macadamia-juustoa

Tässä tyyppiesimerkki perheemme yhteisestä semi-raa'asta illallisesta. Täysjyvä-spelttipastaa ja raaka lisuke. Lapset kauhovat alta mahdollisimman paljon pastaa, aikuiset päältä raakapastaa :)

Perinteinen Pasta Primavera on aina ollut suosikkejani. Siitä voi helposti tehdä myös raakaversion, jota voi siis syödä sellaisenaan mutta myös tarjota normipastan kanssa. 

Raakapastoihin olen yleensä valmistanut kermaiset kastikkeet cashew-pähkinöistä tai pinjansiemenistä. Nyt kokeilin liotettuja macadamia-pähkinöitä. Aivan mielettömän hyvää! Mutta siis, 12 tunnin liotus takaa parhaan lopputuloksen, niin että pastan valmistus kannattaa aloittaan jo edellisenä iltana. (Tällaista tää nyt vaan on...)

Raw-pasta Primavera

3 keskikokoista kesäkurpitsaa

4 porkkanaa (osa oli keltaisia porkkanoita, jotka käyvät pastaan hyvin)

2 kevätsipulia

1/2 l tuoreita herneitä tai 250 g pakasteherneitä (eivät varsinaisesti raw, mutta hyviä)

2 valkosipulinkynttä puristettuna

1/2 - 1 sitruunan mehu (riippuen, miten happamasta pidät)

1 tl juoksevaa hunajaa

3 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

1/2 tl ruususuolaa

mustapippuria

Suikaloi kesäkurpitsat ja kuoritut porkkanat perunankuorimaveitsellä pitkittäin. Vetelin omani vähän suurpiirteisesti... Sekoita joukkoon sitruunanmehu, suola, valkosipuli, hunaja, mustapippuri. Jätä marinoitumaan 1/2 tunniksi. Kaada mahdollisesti irronnut ylimääräinen neste pois. Lisää oliiviöljy, sipuli ja herneet ja jatka marinointia vielä 1/2 t - tunti. 

Macadamia-kastike:

Liota 1/2 kp / 1,25 dl macadamiapähkinöitä yön yli, mieluiten 12 tuntia. Kaada vesi pois. Laita pähkinät blenderiin ja jauha sykäyksittäin, kunnes saat hienoa rouhetta. Lisää vähitellen n. 1 kp/ 2,5 dl vettä, kunnes saat kermaisen koostumuksen. Macadamiat ovat kovempia, kuin esim cashewit, joten ne vaativat pidemmän liotuksen ja blenderiäkin joutuu käyttämään kauemmin. Kun seos on mahdollisimman sileä, lisää:

1-2 tl sitruunanmehua

1 tl juoksevaa hunajaa tai agave-siirappia

1/2 tl ruususuolaa

1 valkosipulinkynsi

mustapippuria

Jatka sekottamista, kunnes seos on tasainen. Tarkista maku.

Kaada pähkinäkastike kasvisten joukkoon. Koristele tuoreella persiljalla tai basilikalla. Ennen tarjoamista voit lorauttaa päälle vielä laadukasta oliiviöljyä.

Jostain syystä laitoin pähkinöitä likoamaan turhan reilusti, enkä tarvinnut kaikkia kastikkeeseen. Hapatin lopuista juustoa. En tiedä, mitä tapahtui, mutta siitä tuli vielä mielettömämpää. Ehdottomasti parasta pähkinäjuustoa, jota olen maistanut! Maku oli ihan hämmästyttävän lähellä esikuvaansa, mutta paljon parempaa. Juusto valmistui vuorokaudessa, ja selvittyäni ensimaistelun huumasta Raw- tomaatti-mozzarella -salaatti näki päivänvalon. Originaalista ei valitettavasti ole kuvaa, koska en herkuttelulta ennättänyt räpsiä kuvia. Tässä pieni rekonstrukito jämistä.
Oli jo pakko mennä hankkimaan uusi satsi maceja. Ikävää, että ovat sieltä kalliimmasta päästä. Punnitse & Säästä myy niitä onneksi irtona kohtuullisempaan hintaa. Luomua ne eivät ole, mutta kaikkea ei voi saada.  

Macadamia-juusto:

11/2 dl macadamiapähkinöitä liotettuna yön yli, mieluiten 12 t

1 maitohappokapseli

Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Blendaa pähkinät ensin rouheiseksi seokseksi. Lisää sen verran vettä, että saat paksun tahnan, joka saa jäädä karkeaksi. Sekoita joukkoon maitohappobakteerit. Siirrä pähkinämassa PUHTAASEEN, kannelliseen lasiastiaan. Itselläni oli tässä uusiokäytössä oleva kookosöljypurkki.  Siirrä pimeään, mahdollisimman lämpimään (30+ astetta on hyvä) paikkaan hapattumaan. Kesällä juusto valmistuu ihanan nopeasti ja omani oli valmista jo seuraavana päivänä. Lisäsin valmiiseen juustoon tujauksen sitruunanmehua (n. 1 tl), hiukan ruususuolaa ja mustapippuria. Juustoa voi maustaa mielensä mukaan enemmänkin, mutta tämä lähes naturellekin oli jo todella hyvää.

Mutta sitten...

Ehkä kesän karuin maisema:

Talossamme alkoi julkisivuremppa!

Tässä uusi parvekkeemme.

Voi tehdä vähän tiukkaa...

Mr. Peets on myös Hyvin Ihmeissään.