Hyvä kreikkalainen salaatti

Kreikkalaisen salaatin ohje on niin itsestään selvä juttu, että kannattaako siitä sen enempää blogata? Se on helposti veganisoitavissa vaihtamalla fetat tofukuutioiksi. Sitten tomaatit, kurkut, paprikat ja oliivit vaan sekaisin, lisäksi oliiviöljykastike ja taustalle busuki-musiikkia. Tai ehkei sittenkään...

Kreikkalaisesta salaatista saa myös todella tylsän ja arkipäiväisen, enkä syö sitä kovin usein. Halusin kuitenkin kokeilla, saisiko perussalaatista oikeasti herkullisen, ja onnistuihan se.

Ensimmäinen jippo oli käyttää mahdollisimman laadukkaita aineksia. Tekohengitetyt kasvihuonetomaatit eivät muutu paremmiksi, vaikka niille lorauttaisi kallista extra virgine-öljyä. Joten tätä salaattia pitäisi tietysti syödä vain kesällä. Koska salaatin kaipuu oli kova, päätin korvata maun väri-ilottelulla ja käytin salaattiin eri värisiä kirsikkatomaatteja. Hesarin erikoisöljyartikkelin (Erikoisöljyt testissä, HS 26.3) innoittamana hankin kastiketta varten kylmäpuristettua avokado-öljyä, jota käytin myös tofukuutioiden marinoimiseen. Öljy tosiaan maistui jo itsessään jotenkin välimerelliselle  ja oli mielestäni jopa parempaa, kuin perinteinen oliiviöljy (Kahvila Vegaanin Vegemies tosin oli aistivinaan maussa jotain lohimaista, mutta itse en kyllä huomannut mitään.). Lisäksi tuoretta minttua, timjamia ja oreganoa ja aloin jo etäisesti kuulla busukin kaikuja korvissani. Tämä ei ole pikasalaatti, vaan salaisuus on kärsivällisessä marinoinnissa, ja ainesten oikeassa käsittelyssä. Riittävän pieniksi pilkotut kasvikset ottavat itseensä parhaiten makua.

Kreikkalainen salaatti

• Marinoituja tofukuutioita (ks. ohje alla)
  
• 250 g kirsikkatomaatteja, kesällä 4 kypsää luomutomaattia
  
• 1 kurkku
  
• 1 iso punainen paprika
  
• 1 punasipuli
  
• mustia kalamataoliiveja
  
• rapeaa salaattia
  
• (viinisuolaheinän lehtiä)
  
• tuoretta minttua, oreganoa ja timjamia
  

Aloita marinoimalla tofu:

• 1 paketti kiinteää tofua kuutiotuna
  
• Luomusitruunan raastettu kuori ja mehu
  
• 1 rkl omena- tai valkoista balsamiviinietikkaa
  
• 3 rkl avokadoöljyä
  
• 1 rkl oliivien lientä
  
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
  
• 1/2 tl hienoa merisuolaa
  
• tuoretta mustapippuria myllystä
  
• 1/2 tl kuivattua rosmariinia
  
• reilusti tuoretta oreganoa, minttua ja timjamia
  
• 1 tl agavesiirappia
  

Sekoita kaikkai kastikeainekset keskenään ja tarkista maku. Liemi saa olla voimakkaan makuista, lisää etikkaa ja suolaa tarvittaessa, koska tofu laimentaa makua huomattavasti. Laita tofukuutiot mielellään kannelliseen rasiaan, jossa voit ravistella niitä. Sekoita joukkoon marinointikastike. Laita jääkaappiin n. vuorokaudeksi. Ravistele rasiaa välillä niin, että tofut maustuvat tasaisesti.

Seuraavana päivänä siirrä tofut toiseen astiaan. Säästä liemi. Viipaloi sipuli mahdollisimman ohuelti. Talvisipuli on usein väkevää, ja saat siitä miedompaa höyryttämällä viipaleita hetken höyrykattilassa tai lävikössä. Siirrä sipuliviipaleet tofujen marinointiliemeen ja anna maustua vähintään sen ajan, kun valmistat muuta salaattia.

Sekoita salaattipohjaan esim. revittyä jäävuorisalaattia, viinisuolaheinää tai muuta värikästä salaattia sekä tuoreita yrttejä (ks. yllä). Kaada tarjoiluastiaan. Kuutioi kurkku, suikaloi paprika ja lohko tomaatit 2-4 osaan riippuen tomaattien koosta. (Suuret tomaati kapeiksi lohkoiksi). Asettele kasvikset salaattipedille, lisää tofukuutiot, oliiveja ja lopuksi kevyesti marinoituneet sipulit. 

Valmista lopuksi kastike:

Siivilöi marinointiliemi ja lisää siihen 3 rkl avokadoöljyä ja tarvittaessa vielä hieman viinietikkaa. Tarkista maku. Kaada kastike salaatille ja tarjoa tuoreen leivän kanssa.

- Avokadoöljy on todella kauniin väristä ja herkullista myös dippailtavaksi sellaisenaan leivän kanssa. Salaatista tulee kuitenkin hyvää myös käyttämällä laadukasta kylmäpuristettua oliiviöljyä.

Tämä vihreä drinkki sai jopa Mr Peetsin uteliaaksi

 

Eroon banaanilastuista

Ostin taannoin irtomyynnistä reilun pussillisen Reilun kaupan banaanilastuja* omatekoista mysliä varten. Mysli oli muuten hyvää, mutta banaanilastuista ei tykätty. Lastut unohtuivat kaapin perälle, kunnes löysin ne uudestaan pari päivää sitten, hiukan kriittisessä tilassa. Vaikkakin kuivattuja, banaanilastut eivät kestä pitkäaikaista säilytystä. Koska en periaatteessa halua heittää mitään ruokaa pois, pohdin mihin syötävään voisin lastut kätkeä. Koska tehosekoitin huutaa meillä edelleen melkein kaiket päivät, sujautin lastut sinne ja jauhoin jauheeksi. Siitä syntyivät oheiset keksi, joista tuli niin hyviä, että harkitsen ostavani banaanilastuja uudelleen, ihan vain tätä reseptiä varten.

Nämä cookiet ovat itse asiassa terveellisiä, eivätkä erityisen makeita, koska käytin makeutuksena vain taatelia. Taikinaan ei myöskään lisätä rasvaa, koska sitä tulee riittävästi jauhetuista manteleista. Jos kuitenkin namihammasta kolottaa, lisää ohjeeseen 2 rkl intiaanisokeria. Helpotusta saa myös banaanimacadamia-täytteestä, jota voi sivellä kahden cookien väliin. Banaani-cookiet ovat gluteenittomia.

Banaani-cookiet

• 5 dl banaanilastuja*
  
• 2,5 dl kuorimattomia manteleita
• 100 g kuivattua taatelia
• 1 tl soodaa
• 1/4 tl hienoa merisuolaa
  
• 1 rkl soijajauhoa
  
• 1 rkl maizenaa
• (1 tl guar gumia, toimii sidosaineena mutta voi jättää poiskin)
• 1 tl jauhettuja pellavansiemeniä
• 1 tl vaniljasokeria
• 1/2 tl kanelia
• 1/2 tl inkivääriä
  
• (1 tl carob-jauhetta tai kaakaota)
  
• n. 1 dl soijamaitoa
• 1 tl balsamiviinietikkaa

Jauha banaanilastut tehosekoittimessa mahdollisimman hienoksi

jauheeksi. Siirrä leivinkulhoon. Jauha myös mantelit jauheeksi. Käytin kuorimattomia manteleita, joissa on kuorittuja enemmän ravintoaineita. Lisää joukkoo taateli ja jatka hienontamista mahdollisimman jauhemaiseksi. Sekoita manteli-taateliseos

 banaanijauhoon ja yhdistä niihin muut kuivat aineet. Lisää lopuksi soijamaitoa sen verran, että saat jäykähkön taikinan.

Muotoile taikinasta palloja leivinpellille. Jos halua pikkuleipiä, litistä ne kevyesti haarukalla. Jos taas pidät enemmän cookieista, muotoile lusikan avulla litteiksi kiekoiksi. Cookiet eivät leviä uunissa. Paista 175 asteessa uunin keskivaiheille 15 min.

Paksummat pikkuleivät jäävät sisältä mukavan kosteiksi ja pehmeiksi, cookiet antavat enemmän vastusta hampaille. Viettelevän herkun saat yhdistämällä kaksi cookieta banaanimacadamia täytteellä. Se syntyy yhdistämällä suhteessa saman verran macadamia-tahnaa**, banaanijauhetta ja tomusokeria. Lisää seokseen vielä sen verran vettä, että saat siitä levitettävän, paksun tahnan. 

...................................

* Useimmissa banaanilastuissa käytetään hunajaa, joten tarkista lastujen tuoteseloste.

** Macadamiatahna syntyy helposti jauhamalla tehosekoittimessa 150 g macadamiapähkinöitä. Ne ovat niin rasvaisia, että tahnaan ei tarvitse lisätä öljyä. Mausta hyppysellisellä suolaa. Hyvää myös leivän päällä.

Päärynäkurpitsakakku

Kesäkurpitsa kakussa saattaa vaikuttaa terveysintoilulta. Lopputulos ei kuitenkaan maistu siltä. Kurpitsasose (tähän voi myös käyttää muitakin kurpitsoja) tuskin vielä tekee kakusta trendikästä super foodia, mutta mehevöittää kakun rakennetta ja makua sekä korvaa suurimman osan rasvasta. Kakku toimii sellaisenaankin ilman täytettä ja kuorrutusta, mutta juhlatilanteisiin siitä saa herkullisen täytekakun kuorruttamalla esim. mustaviinimarjan makuisella pähkinäkermalla, hedelmillä ja marjoilla.

Päärynäkurpitsakakku

• 1 keskikokoinen kesäkurpitsa kuorittuna
• 4 säilykepäärynän puolikasta/ iso kypsä päärynä tai 2 pientä
• 1 dl kookoskermaa (tosi skinny bitch korvaa tämän vähärasvaisella soijamaidolla)
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 2 1/2 dl hienoja täysjyvävehnäjauhoja
• 1 1/4 dl vehnäjauhoja
• 1 1/2 dl maizenaa
• 2 1/2 dl sokeria
• 1 rkl soijajauhoja
• 2 tl leivinsoodaa
• 1/2 tl suolaa

Paloittele kesäkurpitsa ja höyrytä kypsäksi, anna jäähtyä. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja jauhota pyöreä kakkuvuoka. Kuvan kakkuun käytin korkeaa vuokaa, jonka halk. oli 20 cm, mutta voit paistaa kakun myös esim. kahdessa matalassa vuoassa.Lisää kurpitsasoseeseen päärynä ja jatka soseuttamista. Lisää kookoskermaa, kunnes seosta on yhteensä 1/2 litraa. Lisää vaniljasokeri, viinietikka ja sekoita hyvin.

Sekoita kuivat ainekset leivinkulhossa. Lisää kurpitsaseos ja sekoita hyvin, mutta älä liikaa. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä uunin alaosassa 35-60 min. riippuen kakkuvuoan koosta. Kokeile kakun kypsyyttä pistämällä tulitikku kakun keskelle. Kakku on kypsä, kun tikku jää puhtaaksi. Jos kakku uhkaa ruskettua liian tummaksi, peitä pinta foliolla/leivinpaperilla kypsentämisen loppuvaiheessa. Ota kakku uunista ja anna kakun jäähtyä täysin (esim. seuraavaan päivään) ennen leikkaamista.

Mustaviinimarjakreemi 

• 150 g cashew-pähkinöitä tai manteleita.
• 1 1/4 dl päärynämehua tai vettä
• 1/8 tl suolaa
• 1/2 dl vaahterasiirappia

• 250 g (pakaste-) viinimarjoja tai 1/2 l tuoreita marjoja
• 3/4 dl vettä (jos käytät marjoja)
• 3 rkl agar agaria

• mustaviinimarja- tai vadelmahilloa

Jauha pähkinät/mantelit tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää neste ja jatka sekoittamista n. 1-2 min. kunnes saat kermamaisen seoksen. Lisää suola ja vaahterasiirappi ja jatka sekoittamista vielä hetki. Laita sivuun odottamaan.

Keitä marjoja vesitilkassa, kunnes niistä irotaa mehu, n. 20 min. Kaada siivilän läpi toiseen astiaan ja puserra marjoista siivilää vasten kaikki mehu irti. Ota mehusta puolet ja kaada takaisin kattilaan, laita loput odottamaan myöhempää käyttöä (kiilteeksi kakun pinnalle). Lisää mehuun n. 1 dl vettä, agar agar ja keittele n. 5 min. välillä sekoitellen, kunnes hiutaleet ovat liuenneet nesteeseen. Ota kattila sivuun ja anna jäähtyä hetki. Sekoita agar agar-seos pähkinäkreemiin voimakkaasti vatkaten, kunnes seos on täysin sekoittunut ja tasainen. Se alkaa jähmettyä jo tässä vaiheessa. Kaavi seos reunoilta, peitä ja laita jääkaappiin  jähmettymään vähintäin 4 tunniksi tai seuraavaan päivään.

Vatkaa viinimarjakreemiä sähkövatkaimella 1-2 min., kunnes se muuttuu kuohkeammaksi (se ei varsinaisesti vaahtoudu.) Jos halua makeamman kreemin, lisää 1 rkl sokeria vatkausvaiheessa. Leikkaa kurpitsakakun pinta tasaiseksi. Halkaise kakkupohja kahteen osaan ja sivele alemman osan pinnalle hilloa ja ohut kerros mustaherukkakreemiä. Laita toinen puoli kanneksi. Jos haluat koristella kakun reunat tomusokerilla, tee se tässä vaiheessa.* Levitä loppu herukkakreemi kakun pinnalle  tasaiseksi kerrokseksi.

Kakku on herkullinen tarjottava jo tässä vaiheessa. Koska halusin kakusta vielä näyttävämmän, viipaloin pinnalle (säilyke-) päärynää ja lisäsin mustaherukoita. Viimeistelin pinnan kiillekuorrutuksella:

• 2 dl mustaviinimarjamehua (käytä tähän aiemmin keittämäsi mehu + tarvittava määrä vettä)
  
• 1 dl hyytelösokeria
  

Kiehauta neste ja vispilöi sekaan hyytelösokeri. Kiehauta vielä ja anna ota sivuun jäähtymään n. 4 minuutiksi. Seos on tässä vaiheessa vielä aivan nestemäistä mutta hyytyy nopeasti joutuessaan kakun pinnalle. Lusikoi kiillettä varovasti kakun pinnalle, ensin vähän kerrallaan, lopuksi vähän reilummalla kädellä. 

Kuvan kakku läpäisi tiukan testin: Isoisän 70-vuotispäivät (lasten jälkeen kenties haastavin kohderyhmä). Ajattelin, että jos pappa tykkää, resepti on valmis blogattavaksi. Ja niinhän siinä kävi.

............................

* Näppärä keino tomusokerilla viimeistelyyn on laittaa sitä teepalloon ja ripotella sen avulla tasaisesti kakun tms. päälle. Kun haluat sokeria kakun reunoille,  kannattele kakkua toisella kädellä ja kallista varovasti samalla, kun siivilöit sokeria reunan päällä.

** Itse keitetyn mustaherukkanektarin sijaan voit käyttää vahvaa (makeuttamatonta) mustaherukkamehua, mikä nopeuttaa kakun valmistusta jonkin verran.

Levitettä leivälle: Osa II

Sitten viimeisen levite-postauksen tehoseikoitin ei ole lakannut laulamasta Kahvila Vegaanissa, vaan tahnatalkoot jatkuvat.  Sinänsä pähkinävoin reseptit ovat sen verran simppeleitä, ettei niissä ole paljoa raportoitavaa. Seuraavan hasselpähkinä-caroblevitteen kanssa oli kuitenkin sen verran sähläystä, että päätin laittaa sen onnistuneen reseptin tänne. Tein levitteestä useita eri versioita, joista yksi mm. muuttui mystisesti taikinaksi. No, ei siinä mitään, paistoin siitä cookiet ja niistä tuli mielettömiä! Resepti kaipaa kuitenkin vielä hieman kehittelyä, joten siitä lisää myöhemmin.

Hasselpähkinä ei ravitsemuksellisesti ole mikään pähkinöiden kunkku, mutta pidän niistä,  koska ne ovat melkein lähiruokaa. Hassel- eli 

Euroopanpähkinäpensasta kasvaa Etelä-Suomessakin, tosin kaupasta saatavat pähkinät tulevat jostain ihan muualta. Maapallon toiselta puolelta niitä ei kuitenkaan tarvitse raahata.

Kaupan hasselpähkinälevitteet ovat useimmiten makeita, tai suklaisia, eivätkä välttämättä vegaanisia. Itse haluan pähkinätahnani suolaisina, eikä sellaisia levitteitä löydä helposti järkevään hintaan (jos ollenkaan).

Viheliäisintä hasselpähkinöissä on niiden kuoriminen. Kuoret lähtevät auttavasti, kun pähkinöitä paahtaa 200 asteisessa uunissa vähän väliä sekoitellen n. 10-15 min. Mitä tuoreempi ja suurempi pähkinä, sen varmemmin kuoret lähtevät. Eli nyt ei kannata hankkia halpiksia. Kokeiluissani parhaiksi osoittautuivat Ruohonjuuresta ostamani irtopähkinät (luomu), jotka tuodaan Turkista. (Bulkkikama on tietysti  muutenkin jees.) Toiseen erään ostamani Santa Marian pussipähkinät olivat surkeita: Pieniä, kuivia ja kitkeriä, eikä niitä saanut kuorittua kunnolla.*

Pähkinöiden kuorimiseen kannattaa käyttää esim. innokasta lapsityövoimaa. Pähkinäpalkalla, tietysti.

Hasselpähkinä-carobtahna:

• 300 g (luomu) hasselpähkinöitä
• 1/4 tl hienoa merisuolaa
• 1 tl vaahterasiirappia (tai enemmän, jos haluat makeampaa tahnaa)
• 2 rkl carob-jauhetta
• tehokas monitoimikone/tehosekoitin**

Paahda ja kuori pähkinät (ks. edellä). Kuoret ovat jonkin verran karvaita, eli mitä paremmin saat ne pois, sitä hienomman makuista tahnaa saat. Laita pähkinät ja suola tehosekoittimeen/monitoimikoneeseen ja anna koneen jauhaa täydellä teholla parin minuutin ajan.

Pähkinät muuttuvat ensin jauheeksi ja jos maltat odottaa, vähitellen tahnaksi. Tämä vie koneen tehosta riippuen muutamia minuutteja. Sammuta kone välillä ja kaavi lastalla pähkinäjauhe reunoilta takaisin sekoittimen pohjalle. Jatka jauhamista. Kun pähkinät ovat muodostaneet tahnan, lisää vaahterasiirappia.

Edellä mainitulla ohjeella syntyy vain hiukan makea leivänpäällyslevite. Jos kaipaat makeampaa, lisää vaahterasiirappia. Tahnasta tulee tällöin myös löysempää. Jatka vielä sekoittamista hetken. Lisää lopuksi carob-jauhe lastalla sekoittaen. Älä enää käynnistä konetta. Säilytä pähkinätahna suljettavassa tölkissä jääkaapissa.

- Huom. Hasseltahna on voimakkaan makuista. Jos haluat miedomman tahnan, vaihda puolet pähkinöistä (kuorittuihin) manteleihin.

Let's go hazelnuts! Hasselpähkinätahnaa hasselpähkinä-cookiella, hasselpähkinä-mantelimaitoa. 

................................

* Monet pähkinät muuttuvat karvaiksi, kun niiden sisältämä rasva härskiintyy. Tästä on hyvä esimerkki saksanpähkinä, josta en ole erityisemmin pitänyt. Kun sitten onnistuin maistamaan tuoreita pähkinöitä, käsitykseni muuttui. Kaiken kaikkiaan pähkinät ovat siis jääkaappikamaa.

** En periaatteessa kannata keittiövarustelua, mutta riittävän tehokas tehosekoitin tai monitoimikone on tahnan valmistajan paras ystävä.  Monissa tehosekoittimissa on liian kapea pohja ja lyhyet leikkuuterät, jolloin pähkinät eivät jauhaudu tasaisesti. Oman koneeni (Braun Multisystem 3-in-1 K 3000) hankinta oli pitkällisen harkinnan tulos, mutta se on osoittautunut yhdeksi tärkeimmistä työvälineistäni keittiössä.

Päivittäinen leipämme

Kahvila Vegaanin tarina lähti leivästä. Hyvää leipää on vaikeaa löytää kaupasta, joten aloin leipoa sitä itse. Sittemmin mukaan tulivat myös leivän täytteet ja muut särpimet, joita innostuin kokeilemaan, mutta ei niistä nyt sen enempää. Arkileivän leivon leipäkoneella mutta viikonloppuna usein käsin. Käsityöleivistä suosikkejani ovat italialaistyyppiset leivät, kuten ciabatta, focaccia ja pugliese. Ne vaativat onnistuakseen taikinajuuren, ja useampia kohottamisia, mikä saattaa ensin tuntua työläältä. Todellisuudessa leivät eivät vaadi paljoakaan aktiivista työskentelyaikaa ja lopputulos on vaivan arvoinen.

Leipäkirjoja hyllyssäni on useita, mutta nykyään käytän vain yhtä: Rose Levy Beranbaumin The Bread Bible kattaa eri leipätyypit teeleivistä hapantaikinan tekoon. Ohjeet ovat lähes tieteellisen pikkutarkkoja,

mutta niiden avulla ciabatta ja bagelit onnistuvat lähes takuuvarmasti, tai ainakin ymmärtää, mikä meni pieleen... Jos olet kiinnostunut leipomisesta pintaa syvemmältä, tämä kirja on sinua varten. Ohjeet eivät ole vegaanisia mutta helposti veganisoitavissa.

Seuraava rukiinen pugliese on leipäkeittiömme peruskauraa tai -ruista siis. Yksinkertaisuudessaan ainekset vaikuttavat suoras-taan tylsiltä mutta lopputulos on hämmästyttävän maukas. Veh-näjauhon lisäksi taikinaan tuleva karkea ruisjauho tekee leivästä maukkaan ja maanläheisen. Toimii hyvin sekä voileivissä, että aterian lisänä. Suomalaiset vehnäjauhot ovat italialaisia laaduk-kaampia ja kohoavat paremmin. Tästä syystä olen vähän muo-kannut leivän juurta, bigaa, sekä taikinan kohotusaikoja. Leipä säilyy paperipussissa n. vuorokauden, mutta kannattaa pakastaa, mikäli haluat säilyttää sitä pidempään.

Rukiinen Pugliese (2 kpl n. 510 g leipää)

1) Valmista biga:

• 1 3/4 dl vettä
• 70 g vehnäjauoja
• 85 g karkeita ruisjauhoja
• reilu 1/4 tl kuivahiivaa
• 1/2 tk hienoa merisuolaa

Sekoita ainekset kulhossa keskenään löysäksi taikinaksi. Vaivaa puulastalla niin kauan, että taikina alkaa vetäytyä kulhon reunoista, n. 3 min. Kaavi taikina kulhon reunoilta, peitä kulho tiiviillä kannella tai muovikelmulla ja laita lämpimään paikkaan kohoamaan. Ihannelämpötila on n. 20-25 astetta. Anna kohota lämpimässä 6 tuntia. Mikäli et leivo leipää heti, laita juuri jääkaappiin ja käytä 3 vuorokauden kuluessa. Tällä välin voit rauhassa lähteä lenkille, kaupungille, siivota, nukkua tms.

2) Ota esiin kohonnut juuri ja sekoita tasaiseksi. Sen tulisi näyttää suunnilleen samalta, kuin oheisessa kuvassa. Sekoita joukkoon loput ainekset lukuunottamatta suolaa:

• 3,5 dl vettä
• 450 g vehnäjauhoja
• 1 3/4 tl kuivahiivaa
• biga ( yht. n. 400 g)
• 1,5 tl hienoa merisuolaa (ks. ohje alla)

Vaivaa taikinaa käsin puupulikalla, tai monitoimikoneessa taikinakoukuilla 1 min. ajan, kunnes saat karkean taikinan. Taikina on löysää! Peitä ja anna levätä n. 20 min. Ripottele pinnalle suola ja jatka vaivaamista vielä 7 min. Kaavi taikina reunoilta ja muotoile tasaiseksi kulhon pohjalle. Suihkuta kevyesti vedellä ja peitä kulho kannella tai öljytyllä kelmulla. Jätä kohoamaan, kunne taikina on n. kaksinkertainen. Huoneen lämmössä tämä vie n. 1 - 1 t 15 min.

3) Muotoile leivät: Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja painele kevyesti tasaiseksi. Muotoile taikinasta kaksi pyöreää leipää. Käsittele taikinaa hellävaroen ja käytä niin vähän jauhoja, kuin mahdollista. Tarkoitus on jättää taikinaan ilmaa. Taikina on edelleen löysää, mutta kimmoisaa. Vaihtoehtoisesti voit muotoilla siitä pitkulaisia levyjä (vrt. ciabatta), joita taikinasta tulee 4 kpl. Ne sopivat erityisen hyvin aterian lisukkeiksi. Ripottele pinnalle jauhoja ja peitä leivinliinalla. Anna kohota n. 45 min.

4) Laita sillä välin uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Kun leivät ovat kohonneet, siirrä ne pellillä varovasti uunin pohjalle. Jos halua leipiin rapean kuoren, heitä samalla uuniin kupillinen jääpaloja (älä kuitenkaan leipien päälle) ja sulje uunin luukku. Paista 225 asteessa 15 min. ja vähennä lämpöä sitten 200 asteeseen. Paista vielä n. 15 min. tai kunnes leivät ovat tumman kullan ruskeita vaikuttavat kypsiltä. Voit kokeilla kypsyyttä ottamalla leivän käteesi kopauttamalla varovasti pohjaa. Mikäli se "kumahtaa" ontosti, leipä on kypsä. Jos sinulla on käytössäsi elektroninen paistomittari, voit mitata leivän sisälämpötilan, jonka tulisi olla 93 astetta.

Ota leivät uunista ja anna jäähtyä ritilällä peittämättä. Leikkaa vasta jäähtyneenä.

Illallinen, joka syötiin

Saimme illallisvieraiksi sekasyöjiä. Päätin ottaa haasteen vastaan ja olla tekemättä kompromisseja keittiössä. Koko menu tulisi olemaan vegaanilinjalla, mutta matalalla profiililla. Ei siis seitania tai soijajuustoa tällä kertaa, ei edes ituja. Toisen vieraan pähkinäallergia tuotti eniten päänvaivaa, koska yllättäen totesin, että pähkinät ja siemenet ovat ruoanlaittomme perusta. Kokeilulinja jatkui keittiössämme ruokavieraista huolimatta - missä on tietyt riskinsä. Mielessäni oli kuitenkin niin paljon ideoita, joita halusin päästä kokeilemaan, että pitäytyminen vanhoissa turvallisissa resepteissä ei vain käynyt päinsä. Tällä kertaa lopputulos oli harvinaisen onnistunut, jopa niin, että pääruoka, fillotaikinaan kätketty munakoisopiiras syötiin, ennen kuin ehdin ottaa siitä kunnon kuvaa! Olin laskenut sen varaan, että jäljelle jäisi sen verran, että voisin ottaa kuvan valmiista piiraasta myöhemmin päivänvalossa. Toisin kuitenkin kävi; piirasvuoasta kaavittiin viimeisetkin murut rukiisella pugliesella ja lopusta appelsiinivinegretillä terästetystä salaatista käytiin jopa pientä kiistaa. Jälkiruokana tarjottu suklaavadelmakakku ja baristamestarin Caffe Moak Andalucia -espresso ovatkin sitten jo aivan oma lukunsa, joista ehkä lisää myöhemmin.

Munakoisopiiras (juuri ja juuri 4:lle)

Pohja:

• Valmista fillo-taikinaa

Riisitäyte:

• 3 kp (7,5 dl) keitettyä villiriisiseosta (Myllyn Paras)
  
• Kourallinen aurinkokuivattuja tomaatteja
  
• Kourallinen kuivattuja herkkutatteja tai vastaavia kuivattuja sieniä
  
• 3 dl vettä
  
• 2 Valkosipulin kynttä
• Laakerinlehti
  
• Suolaa, mustapippuria myllystä
  
• Tuoretta timjamia ja oreganoa
  
• 1,5 dl kaurakermaa

Piiraan valmistaminen alkaa täytteen teolla. Aloitin sen jo edellisenä päivänä, koska varsinaiselle aterialle oli työn alla muitakin ruokalajeja. Koko piiraan voi toki valmistaa kerralla, mutta kiireessä etukäteisvalmistelut nopeuttivat ja helpottivat kummasti työskentelyä.

Keitä (kuivattuja) aurinkokuivattuja tomaatteja ja sieniä laakerinlehdellä sekä yhdellä silputulla valkosipulinkynnellä maustetussa vedessä, kunnes ne pehmenevät (n. 20 min.). Ota liemi talteen muuta käyttöä varten. Silppua sienet ja tomaatit pie

neksi (yhteensä n. 2 dl) ja sekoita riisiin. Lisää riisieokseen myös toinen valkosipulin kynsistä murskattuna, mustapippuria, yrtit ja kaurakermaa sen verran, että saat aikaan kostean seoksen. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jos et käytä riisiä heti, laita se peitettynä jääkaappiin odottamaan.

Kasvistäyte:

• 2 pienehköä munakoisoa
  
• 4 suurta tomaattia
  
• kylmäpuristettua oliiviöljyä
  
• suolaa, mustapippuria
  
• tuoreita yrttejä (käytin basilikaa, timjamia, oreganoa, minttua ja persiljaa)
  
• balsamicoa
  
• mustia, kivettömiä kalamata-oliiveja

Leikkaa munakoisot ohuiksi viipaleiksi. Levitä leivinpaperilla päälystetylle uunipellille ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria. Laita 250 asteiseen uuniin. Kää

ntele 5 min. välein, kunnes munakoisot alkavat saada väriä. Sillä aikaa, kun munakoisot paahtuvat, kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä. Kuori tomaatit ja viipaloi ohuiksi lohkoiksi. Ota paahdetut munakoisot uunista ja kaada päälle oliiviöljy, kääntele munakoisoihin. Levitä päälle tomaatit, hiukan lisää mustapip

puria, sekä tuoretta timjamia ja oreganoa silputtuna. Laita kasvikset uuniin vielä 5 minuutiksi. Ota seos uunista, pirskottele päälle hiukan balsamicoa ja anna jäähtyä. Valmista sillä aikaa soijajugurttiseos.

Soijajugurtti:

• 500 g maustamatonta soijajugurttia
  
• Luomusitruunan raastettu kuori
  
• 1/2 tl valkosipulijauhetta
  
• mustapippuria
  
• suolaa
  
• 1/2 tl sinappijauhetta
  
• 2 rkl hiivahiutaleita
  
• 1 tl vahterasiirappia
  
• 1 rkl oliiviöljyä

Sekoita ainekset keskenään tasaiseksi seokseksi.

Piiraan kokoaminen:

Valmista fillotaikinan voitelua varten seos oliiviöljystä ja vedestä/ soijamaido

sta (3 rkl öljyä + 3 rkl nestettä). Asettele taikinalevyjä kerroksittain korkeareunaiseen piirasvuokaan siten, että levyt tulevat tasaisesti vuoan reunojen yli ja voit myöhemmin kääntää ne valmiiksi kasatun piiraan päälle. Voitele jokainen taikinalevykerros öljyseoksella. Asettelin piiraspohjaan n. 6 taikinalevyä limittäin.

Levitä seuraavaksi pohjataikinan päälle riisiseos tasaiseksi kerrokseksi. Asettele riisin päälle munakoiso-tomaatti seos ja silppua päälle vielä runsaasti tuoreita yrttejä. Lisää oliivit.

Levitä kasvisseoksen päälle maustettu soijajurgurtti ja käännä fillotaikinan reunat piiraan kanneksi. Lisää päälle vielä pari fillotaikinalevyä, jotta saat kannesta tasaisen. Voitele piiras lopulla öljyseoksella ja laita 175 asteisen uunin alimmalle tasolle. Paista n. 40 min., tai kunnes piiras on kullan ruskea. Mikäli piiras uhkaa paistua päältä liian tummaksi, peitä se paistamisen puolivälissä foliolla. Ota piiras uunista ja voitele oliiviöljyllä ja silppua päälle vielä tuoretta timjamia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Vegaani lounastaa

Välillä vegaanikin haluaa lounastella ulkona, ja usein vielä ei-vegaanissa seurassa. Mikäli selvästi vegehenkiset paikat (esim. Kahvila Soihtu) jätetään pois laskuista, kahvilalounaisiin löytyy Helsingin keskustassa aika yksitotinen valikoima. Soijalattea sentään saa jo useammasta paikasta, mutta leipä- ja pullapuoli on tiukemmassa. Ilahduttavaksi poikkeukseksi tässä suhteessa osoittautui Lasipalatsin Cafe Java. Omistajanvaihdoksen myötä paikan tarjonta on muuttunut kaiken kaikkiaan aiempaa kiinnostavammaksi. Toiveiden mukaan koottavan salaatin lisäksi täytetyistä leivistäkin löytyi sopivaa purtavaa. Tarjoilijatyttö ymmärsi välittömästi, kun kysyin vegaaniystävällistä vaihtoehtoa (toisin kuin monessa muussa paikassa, jossa saa erikseen tavata, että "Ei, en syö mozzarellaa, myöskään parmesani ei ole kasvis"). Sain lautaselle tuhdin ruissydämen, joka täytteenä oli mm. tapenadea, marinoitua munakoisoa, artisokkaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja sekä lehtisalaattia. Ruisleipä saattaa kuulostaa tylsältä ja terveelliseltä, mutta leipä oli ruisleipien aatelia, tuoretta ja namia! Myös paikan soijalatte on asiallinen, tosin keskustan kalleimmasta päästä. Teen ystävälle on tarjolla laaja valikoima maustettuja ja muutama maustamaton vihreä/musta tee, sekä rooibosta. Teenkeiton mestarinäytettä on kuitenkin turha odottaa: Haudutettu tee tarkoittaa pikku siiviläpallon lirutusta haaleassa vedessä. Joten tilaa vaan se soijalatte.

Levitettä leivälle

Olen koukussa erilaisiin pähkinä- ja siementahnoihin. Ne ovat hyviä leipien ja keksien päällä, kastikkeissa, kasvisten kanssa ja erityisen hyviä lusikalla suoraan purkista. Valitettavasti ainoa tahna, jonka hinta on jotenkin järkevässä suhteessa päivittäiseen kulutukseeni on maapähkinävoi. Ja sehän on tahnoista tylsimpiä. Jossain vaiheessa kehitin addiktion auringonkukan siemenistä valmistettuun "voihin" (Sun Flower Seed Butter), jota ei saa Suomesta lainkaan. Kun se viimeinenkin matkalaukullinen Ameriikantuliaisia oli syöty, oli aika ryhtyä kehittelemään korviketta. Joidenkin ei-niin-onnistuneiden kokeilujen jälkeen olen päässyt melko lähelle alkuperäistä. Samalla ohjeella syntyy nykyään tahnoja muistakin siemenistä ja pähkinöistä sekä niiden sekoituksista. Pähkinöiden lisäksi tarvitaan yleensä vain jotain mietoa öljyä, mahdollisesti hiukan makeutusta ja hippu suolaa. Hinta, laatu ja maku päihittävät kaupan tuotteet mennen tullen. Oma lukunsa ovat sitten esim. kanelilla tai chilillä maustetut tahnat, mutta seuraavassa on perusresepti toteutettuna auringonkukan siemenillä.

Aurinkotahna:

• 400 g kuorittuja auringonkukan siemeniä. Jos pidät karkeasta tahnasta, voit korvata osan (n. 1 dl) esim. hampun tai pellavan siemenillä.
• n. 1/2 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä tai muuta mietoa öljyä
• 2 tl agavesiirappia
• 1/4 - 1/2 tl hienoa merisuolaa

Paahda auringonkukan siemeniä pannulla tai uunissa, kunnes ne saavat vähän väriä ja alkavat tuoksua. Poista mahdolliset huonot siemenet.

Siirrä monitoimikoneeseen ja jauha hienoksi. Lisää makeutusaine ja öljy, jatka sekoittamista. Öljyn määrä vaihtelee riippuen siementen (tai pähkinöiden) öljypitoisuudesta, joten lisää vähitellen, jotta saat sopivan kermamaisen koostumuksen. Lisää lopuksi suolaa maun mukaan.

Säilytä valmis tahna jääkaapissa, tiiviisti suljettavassa purkissa. Myös kotitekoiset pähkinätahnat säilyvät kokemukseni mukaan varsin hyvin.

..............................

Laiskan kokin vinkki: 

Tahnoihin voi käyttää myös valmiiksi paahdettuja siemeniä/pähkinöitä, jolloin o

man pähkinävoin valmistus on todella nopeaa. Useimmissa tuotteissa on kuitenkin mukana myös suolaa, joten älä lisää sitä enää omaan tahnaasi.

Miilunpolttajan parempi pasta

Pasta alla Carbonara on periaatteessa niin kaukana vegaaniystävällisestä kuin voi olla. Kastike pitää sisällään kermaa, parmesani- tai pecorino-juustoa, kananmunan keltuaisia ja pekonia. Oikeaa äijäruokaa siis! No, näin naistenpäivän kunniaksi rupesi kai sitten äijättämään ja päätin vääntää reseptin uusiksi. Oikeastaan kaikki alkoi savumanteleista, joita rouskuttelin yhtenä iltana ja totesin niiden maistuvan epäilyttävästi pekonille. Yhdistin niihin mielessäni Big Tree Farmsin ihanat mustapippurit (Shade-grown Lampung Black Pepper), joita olin aiemmin ostanut Ruohonjuuresta, ja kun mieli teki täyteläistä pastaa, homma oli selvä. En halunnut käyttää mitään valmista vegekermaa, vaan tehdä kaiken alusta alkaen itse. Netissä pyörii useitakin "juustokastikkeita" pastalle, joista yhdistelin ideoita omaan reseptiini (ks. mm. Vegan Yum Yum, Postpunkkitchen). Bataatti (tai peruna) kastikkeessa saattaa vaikuttaa oudolta, mutta saostaa soosin hyvin ja keventää rakennetta. Myös valkosipulin määrä saattaa järkyttää joitain viattomia, mutta valmiissa kastikkeessa sitä ei tajua edes syövänsä. Kaiken kaikkiaan lopputulos oli tyydyttävää lohturuokaa, jota Kahvila Vegaanin äijäkin söi hyvällä halulla.

Pasta alla Carbonara (4:lle)

• 500 g täysjyväpastaa (italialaisissa ohjeissa näkee usein spagettia, mutta lyhyempikin pasta käy)

• 1 iso (puna-)sipuli
• 1,5 dl savumanteleita
• 1/2 pss aurinkokuivattuja tomaatteja liotettuna (n. 4 t)*
• hiukan kuivattua salviaa, timjamia ja oreganoa
• jauhettua tuoretta mustapippuria (ks. yllä).
  
• (savusuolaa)

Kastike:

• kokonainen vakosipuli
  
• 100 g pinjansiemeniä
• 2,5 dl (1 kp) bataattia (soseutuva peruna tai talvikurpitsa käyvät myös) + 3 dl vettä ja hippu suolaa
  
• 1 rkl sitruunanmehua
• 1 rkl misoa
• 1 rkl tahinia
• reilu 3/4 dl (1/3 kp) hiivahiutaleita
  
• 1/2 tl Dijon-sinappia
• mustapippuria
  
• (suolaa)
• 1,5 dl jotain vegemaitoa (itse käytin kauramaitoa)

Paahda kokonainen, kuorimaton valkosipuli 200 asteessa pehmeäksi (n. 15 min). Jäähdytä. Paahda sillä välin pannulla pinjansiemeniä. Varo, etteivät pala. Siirrä tehosekoittimeen odottamaan. Kuutio bataatti (tai muu käyttämäsi kasvis) ja keitä pehmeäksi. Lisää bataatit ja keitinvesi tehosekoittimeen.

Paahda pieniksi kuutikoiksi leikattuja sipulia ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Lisää nesteeksi tomaattien liotusvesi ja anna haihtua kasvisten kypsyessä. Lisää nesteen haihduttua mantelit, salvia, timjami ja oregano sekä reilusti mustapippuria. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa savusuolaa. Puristele paahdetut valkosipulinkynnet kuoristaan ja lisää tehosekoittimeen (joo, tää on vähän sottasta puuhaa). Lisää kastikkeen muut ainekset ja soseuta tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Keitä pasta ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kaada keitinvesi pois ja pasta takaisin kattilaan. Jos käytät pitkää pastaa (spagetti, tagliatelle tms.) lisää pasta

n joukkoon hiukan oliiviöljyä, jotta pysyy irtonaisena. Lyhyiden ei niin väliä. Sekoita pastaan mantelisipuliseos ja lopuksi feikkijuustokastike. Sekoita suurpiirteisesti. Pasta on valmista tarjottavaksi jo tässä vaiheessa. Sen voi kumota myös uunin kestävään astiaan ja laittaa hetkeksi 200 asteeseen ennen ruokailua (jos pastaa ei syystä tai toisesta päästä heti syömään).

Viimeistely:

Jauha pinnalle runsaasti mustapippuria ja tarjoa villirucolan kanssa (todella nami yhdistelmä!). Vitsikäs kokki viimeistelee annoksen säilykepersikan puolikkaalla, joka näyttää erehdyttävästi keltuaiselta (ainakin kuvassa!). Sitä paitsi, usko tai älä, persikka sopi muihin makuihin todella hyvin!

..............................

*Käytän yleensä kuivattuina myytäviä tomaatteja, koska en pidä ylimääräisestä öljystä, joka tulee säilöttyjen tomaattien mukana. Tomaattien liotusveden voi käyttää tuomaan ruokaan makua ja maustaa sitten tomaatit mielensä mukaan.

Lila linssikeitto

Linssikeitto on yksi parhaita pikaruokia, joka näyttää ja maistuu melkein joka kerran vähän erilaiselta. Mausteista riippuen keiton mukana voi ruokamatkailla Aasiaan tai Välimeren tunnelmiin. Tällä kertaa sopan mausteena ovat yrtit, mm. timjami ja basilika. Halusin jatkaa laventeliteemaa ja kokeilin soppaan myös hyppysellistä kuivattuja kukkia. Ei paha! Violettiin vivahtava väri syntyi Blue Kongo -perunoista, joita löytyi ruokakomeroon unohtuneena. Perunat eivät olleet enää ihan priimoja, mutta sujahtivat soppaan muiden mukana. Sävytin muitakin aineksia perunoiden mukaan: punasipulia, punakaalia ja mustia beluga-linssejä. Perunoiden vuoksi en lisännyt keittoon kasviskermaa tms., koska peruna jo itsessään pehmentää makua. Samoin mukana kiehuneet pähkinät.

Lila linssikeitto 2 - 4:lle

6 pientä Blue Kongo -perunaa

3 punasipulia

1 varsisellerin varsi

2 valkosipulin kynttä

1 dl beluga-linssejä

1 1/2 dl saksanpähkinöitä

1 l kasvislientä

1 laakerinlehti

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua basilikaa

1/2 tl kuivattuja laventelinkukkia

mustapippuria myllystä 

(suolaa)

1/2 sitruuna jaettuna kahteen osaan

1 tl vaahtera- tai agave-siirappia

1 tl balsamiviinietikkaa

tuoretta persiljaa

Viipaloi sipulit, selleri, murskaa valkosipuli. Laita linssien kanssa kasvisliemeen kiehumaan. Lisää laakerinlehti ja muut mausteet. Anna kiehua n. 10 min. Kuutioi sillä välin kuoritut perunat. Lisää keittoon pähkinöiden ja sitruunan kanssa. Anna keiton hautua miedolla lämmöllä n. 40 min. Poista sitruunan lohkot ja laakerinlehti. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta balsamietikalla ja siirapilla. Silppua pinnalle runsaasti persiljaa.

 

Ranskalainen iltapäivä

Tämä on muffini-ohje, eikä muffineilla kai ole mitään tekemistä Ranskan kanssa. Näihin kuppikakkuihin ujutettu laventeli kuitenkin vie ajatukset romanttisesti Etelä-Ranskaan ja Provenceen.  On totta, että perinteisemmin laventelia käytetään hajusteena ja eteerisenä öljynä. Myös rohdoskäytössä laventeli mainitaan. Laventelin kukista haudutetulla teellä on helpotettu mm. flunssaista oloa ja päänsärkyä. Välimerellisessä keittiössä laventelia käytetään kuitenkin myös mausteena mm. basilikan, valkosipulin ja timjamin kanssa, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla sitä myös makeissa leivonnaisissa. Kakku-, jopa pullataikinassa laventeli tekee säväyksen ja sopii erityisen hyvin sitruunan tai vaikka kotoisen puolukan kanssa. Aromi muistuttaa tällöin etäisesti kardemummaa. Kuivattuja laventelin kukkia myydään joissain luontaistuotekaupoissa ja mm. Ruohonjuuressa.

Nämä, kuten muutkin Kahvila Vegaanin muffinit ja kuppikakut ovat vähärasvaisia ja superhelppoja valmistaa. Ei turhaa vaahdottelua tai vatkaamista, kohoavat takuuvarmasti ja ovat sisältä meheviä. Juhlavampiin tilanteisiin ne voi kuorruttaa laventelisokerikuorrutuksella, mutta maistuvat sellaisenaankin. Muffinit ovat maukkaita myös seuraavana ja sitäkin seuraavana päivänä -  mikäli eivät päädy parempiin suihin sitä ennen.

Laventelimuffinit (16 pientä tai 8 isoa):

• 1 kp (2,5 dl) täysjyvävehnäjauhoja
• 1 1/2 kp (3,75 dl) erikoisvehnäjauhoja
• 1 1/2 kp (3,75 dl) vaaleaa ruokosokeria
• 1 tl soodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl hienoa merisuolaa
• 1/2 kp (1,25 dl) maizenaa
• 2 tl kuivattuja laventelinkukkia
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 sitruunan raastettu kuori
• 2 rkl sitruunan mehua
• 300 g pehmeää tofua (1 paketti)
• 1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä (voi myös jättää pois)
• 1 tlk (400 g) mehuun säilöttyjä päärynöitä*
• 1 rkl päärynöiden lientä

Käytä paistamisessa muffinivuokaa ja voitele kolot tai vuoraa paperisilla pikkuvuoilla. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita keskikokoisessa kulhossa keskenään kuivat aineet. 

Soseuta päärynät monitoimikoneessa/tehosekoittimessa. Lisää joukkoon tofu ja jatka sekoittamista, kunnes saat kermamaisen seoksen. Lisää tofuseokseen sitruunankuori ja -mehu ja sekoita tasaiseksi. Siirrä tofuseos suurehkoon kulhoon. Kääntele joukkoon jauhoseos, mutta älä sekoita liikaa. Lisää vielä 1 rkl päärynälientä tai enemmän, mikäli taikina tuntuu kuivalta. Sen tulisi olla koostumukseltaan paksuhkoa puuroa. Lusikoi taikina muffinivuokiin, täytä vuoasta vähintään 3/4. Paista uunin alaosassa n. 20 min tai kunnes pinta on saanut kullanruskean värin. Älä paista liikaa. Ota muffinit uunista ja anna levähtää pari minuuttia. Kumoa sitten vuoista ja jäähdytä ritilällä.

Herkkusuu kuorruttaa muffarinsa vielä laventelin makuisella sokerivesikuorrutuksella. Sitä varten tarvitset: 

• 2,5 dl tomusokeria
• laventelin kukista haudutettua teetä, jäähdytettynä 

Lisää tomusokeriin nestettä teelusikka kerrallaan, kunnes saat notkean kuorrutteen. Lusikoi tai pursota muffinien päälle. Ripottele halutessasi vielä muutama laventelin kukka koristeeksi. 

Kaukokaipuuta lieventää muffinien ohella vielä kuppi ranskalaista kahvia tai vahvaa kiinalaista teetä.

.....................

* Päärynäsose ja tofu toimivat tässä ohjeessa sekä sidosaineina että korvaavat rasvan. Päärynän tilalla voit käyttää myös omenasosetta, mutta omenan maku tulee jonkin verran läpi. 

Lakritsapastaa

Myönnetään, tämä on äkkisältään outo yhdistelmä. Idea syntyi kuitenkin alunperin Gloria Ruoka & Viini -lehden lakritsiaiheisesta jutusta (v.2007). Idea vaikutti sen verran villiltä, että Kahvila Vegaanissakin innostuttiin kokeilemaan. Alkuperäisessä ohjeessa laku höystää kampasimpukoita ja pastaa. Simpukat saavat puolestani uiskennella, muualla kuin minun kattiloissani, joten alkuperäisestä ohjeesta jäljellä onkin vain simpukan muotoinen pasta, conchiglie. Pastan lisäksi valitsin kastikkeeseen makeahkoja kasviksia, jotka tulevat toimeen lakritsamaisten makujen, kuten aniksen, tähtianiksen, fenkolin ja rakuunan kanssa. Kokeilujen jälkeen alla oleva yhdistelmä, jossa on mm. fenkolia, keltajuurta ja herkkusieniä, on mielestäni paras. Makunsa puolesta keltajuuren tutumpi versio, punajuuri käy myös, mutta värjää luonnollisesti ruoan punaiseksi. Keltajuuren sijaan voit käyttää myös palsternakkaa, joka toimii sekin erinomaisesti.

Lakritsapasta :

(Noin 4:lle)

500 g simpukkapastaa (keskikokoista tai suurta, conchiglioni rigati)

500 g keltajuuria/ 2 - 4 palsternakkaa

2 - 3 fenkolia

5 suurta herkkusientä tai vastaava määrä pieniä

1 1/2 dl saksanpähkinöitä

3 dl kaura- tai soijakermaa

kookosöljyä*

oliiviöljyä

sitruuna

1/2 tl balsamicoa

(2 tl vaahterasiirappia)

50 g tuoretta luonnonlakua, huom. vältä salmiakkiin vivahtavia laatuja. (Itse käytän Pandan Lakupaloja.)

tuoretta timjamia

tuoretta persiljaa

mustapippuria myllystä

merisuolaa

Viipaloi juurekset ohuiksi, lastumaisiksi viipaleiksi, suikaloi fenkoli ja leikkaa sienet reiluiksi lohkoiksi. Asettele uunipannulle ja lisää hiukan kookosöljyä. Paahda uunissa grillivastuksen alla tai 300 asteessa, kunnes kasvikset pehmenevät ja saavat väriä, yhteensä n. 15 min. Sekoittele usein, että kasviksen kypsyvät tasaisesti, eivätkä pala. Pieni "paahteisuus" (=ne mustuneet reunat) ei haittaa makua. Lisää paahtamisen loppuvaiheessa saksanpähkinät ja jatka kypsentämistä muutaman minuutin ajan. Sekoita myös tässä välissä, pähkinät kärvähtävät helposti! Ota kasvikset uunista ja siirrä suurehkoon kattilaan odottamaa. Lisää mustapippuria ja hiukan suolaa, balsamiviinietikka ja halutessasi vaahterasiirappia.

Kasvisten grillautuessa silppua yrtit, joita saa olla reilusti, varsinkin persiljaa ja viipaloi lakritsat muutaman millin viipaleiksi. Säästä pieni kourallinen valmiin annoksen koristeluun.

Raasta sitruunan kuori ja sekoita pienessä kulhossa n. 1 rkl timjamisilppua, 1 rkl oliiviölyä ja sitruunankuori. Laita sivuun odottamaan.

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Itse käytän 10 l kattilaa, jossa pasta saa kypsyä väljästi, keitinveteen lisään reilusti suolaa. Näin pastasta tulee irtonaista ja maukasta ja se kypsyy tasaisesti. (Vastaavasti yleensä vähennän suolan määrää kastikkeissa.) Pastan kiehuessa valmista kasvislisuke loppuun. Lisää paahdettuihin kasviksiin kaura-/soijakerma ja kuumenna kiehuvaksi. Hauduta muutama minuutti. Lisää timjami ja persilja sekä lakritsapalat, sekoita muiden ainesten joukkoon ja kuumenna, mutta älä enää keitä, muuten lakritsa sulaa! Laita sivuun odottamaan.

Säästä kypsästä pastasta n. 1 dl keitinvettä, kaada loput pois ja valuta pasta. Sekoita keitinvesi sitruunaöljyseokseen. Kaada pastat takaisin kattilaan ja sekoita siihen sitruunaöljyseos. Kuumenna nopeasti. Kaada pasta mieluiten lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja lusikoi päälle lakritsakastike. Koristele valmis annos muutamilla lakunpaloilla ja tuoreella timjaminoksalla.

Juomavinkki:

Täyteläinen tai erittäin täyteläinen punkku tai arkisemmin sitruunalla maustettu kivennäisvesi.

...............................

*Käytän paistamisessa yleensä kookosöljyä, jota on joissain yhteyksissa pidetty kyseenalaisena sen sisältämien tyydyttyneiden rasvahappojen vuoksi. Viime aikoina on kuitenkin todettu puhdistamattoman (virgin) kookosöljyn sisältävän monia terveydelle hyödyllisiä ominaisuuksia sen lisäksi, että se kestää huomattavasti paremmin kuumennusta ja on muita kasvisöljyjä säilyvämpää. Se tuottaa kypsyessään lievän kookosmaisen aromin, mutta käytännössä maku ei juurikaan tunnu valmiissa ruoassa.