sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Pastaa ja artisokkaa


Asuessani Pohjois-Kaliforniassa, kevääseen kuului kyllästyminen vihreään parsaan ja latva-artisokkaan. Kuuluimme ruokapiiriin, ja kerran viikossa hain laatikollisen paikallisen tuottajan luomukasviksia. Helmi-huhtikuussa laatikko toisensa jälkeen oli täynnä parsaa, latva-artisokkaa ja pieniä pyöreitä sitruunoita (Meyer-lemon). Nyt niitä on ikävä, mutta tuolloin alkoi jossain vaiheessa kuulua "Voi ei, taas parsaa!" -tyylisiä lausahduksia. Jos parsasta kuitenkin jotain opin (sen lisäksi, että parsa-aterian jälkeen pissa haisee pahalta), niin ainakin sen, että parsa ja latva-artisokka ovat sesonkivihanneksia, joiden maku on suoraan suhteessa siihen, miten nopeasti ne onnistuu kiidättämään kasvimaalta pöytään. Niinpä suomalaisten ruokalehtien ja ravintoloiden parsahössötys näin keväisin tuntuu lähinnä absurdilta. Muutaman kerran vetistä parsatankoa pureskeltuani olen päättänyt, että en koskaan osta keväistä sesonkiherkkua Suomesta ja latva-artisokan suhteen olen ollut yhtä pidättyväinen. 

Parsan, samoin kuin latva-artisokan makuja kaipaan kuitenkin edelleen. Mutta ei hätää, samalle maku-ulottuvuudelle latautuvat myös mustajuuri (köyhän miehen parsa) ja maa-artisokka. Näistä jälkimmäistä löytyy ilahduttavan usein jopa lähikauppamme vihannestiskiltä, ja suuremmista marketeista sitä saa myös luomuna. Lisäksi se on niitä harvoja kasviksia, joita olen edelleen löytänyt kotimaisena näin huhti-toukokuussa. 

Oheinen kvinoa-persiljapasta sen sijaan on heräteostos Stockmannin herkusta, jossa oli meneillään jonkinlaiset Ranska-päivät. Tarjolla oli huomattava määrä muitakin ranskalaisia luomutuotteita. Ilahduttavaa! Sivuutin vihannesosastolla ranskaisteemaan liittyvän röykkiön latva-artisokkaa,  mutta päädyin kokeilemaan kotimaista serkkuaan pastan seuraksi. Kvinoapastan roteva maku sopi todella hyvin maa-artisokkaan mutta uskon, että pastana seuraavassa ohjeessa toimii mikä tahansa hyvä kokojyväpasta (Esim. Barilla). 


Maa-artisokkapasta
  • 1 kg (2 pussia) maa-artisokkaa
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 2 prk kaurakermaa (4 dl)
  • 1 rkl konjakkia
  • 2 valkosipulinkynttä murskattuna
  • silputtua tuoretta rosmariinia 
  • 1,25 dl paahdettuja manteleita rouhittuna
  • 2 tl vehnäjauhoja
  • 1/2 tl sitruunanmehua
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 500 g täysjyväpastaa
  • oliiviöljyä
  • basilikan lehtiä

Kuori maa-artisokat ja laita kuorimasi artisokka odottamaan veteen, johon on lisätty sitruunanmehua. Näin artisokat eivät tummu. Paahda mantelit kuivalla pannulla, kunnes ne saavat vähän väriä. Rouhi karkeaksi rouheeksi ja laita sivuun odottamaan.
Lohko artisokat pituussunnassa ja laita uunipannulle. Sekoita niihin hiukan oliiviöljyä, mustapippuria ja suolaa. Paahda 225 asteisessa uunissa n. 20 - 30 min. tai kunnes artisokat ovat pehmenneet. Sekoittele paahtamisen aikana. 

Valmista kastike. Keitä 3 dl kaurakermaa jonkin verran kokoon pienessä kattilassa (n. 5 min ilman kantta). Lisää konjakki, rosmariini ja valkospuli. Jatka keittämistä toiset 5 min. Suurusta kastike sekoittamalla vehnäjauho jäljellä olevaan 1 dl kaurakermaa ja vispilöi kastikkeen joukkoon. Kuumenna jatkuvasti sekoittaen ja keitä muutama minuutti. Lisää sitruunan mehu, mustapippuria ja suolaa ja tarkista maku. Lisää 2/3 mantelirouheesta ja paahdetut maa-artisokat kastikkeesen. Pidä kastike lämpimänä sillä aikaa kun keität pastan.

Valuta kypsä pasta ja sekoita joukkoon oliiviöljyä. Kaada takaisin kattilaan ja sekoita joukkoon artisokkakastike. Ennen tarjoilua ripottele pintaan loput paahdetuista manteleista ja tuoreita basilikan lehtiä.


..................................
* Viinisnobbaliua: Ruoka- ja viinilehtien sivuilta löytää harvemmin viinisuosituksia
 kasvisruoille ja vielä harvemmin viinejä arvioidaan sen perusteella, minkä kasviskeittön 
antimien kanssa niiden maut tulevat oikeuksiinsa. Mielestäni tämä on ikävää syrjintää, jonka lähtökohtana on oletus siitä, että kasvissyöjät juovat yrttiteetä, ja kasvisten kanssa juodaan korkeintaan tylsää valkoviiniä.
Viineistä kiinnostunut vegaani on ilmeisesti sen verran harvinainen otus, että niitä ei virallisesti ole olemassa. Vaihtoehdoksi on jäänyt suorittaa omia kokeiluja, jotka joko osoittautuvat iloisiksi yllätyksiksi tai unohdetaan vähin äänin. Yleensä myös iloiset yllätykset tuppaavat unohtumaan, ellei niitä kirjaa ylös. Niinpä tässä vinkki punaviinin ystävälle. Artisokkapastalle löytyi kaveri oheisesta argentiinalaisesta punaviinistä: Norton Privada, Bodega Norton, Luján de Cuyo, Mendoza. Malbec, Cabernet Sauvignon ja Merlot -rypäleistä valmistettu täyteläinen punaviini on melko tyyris, Alkon hinta 15,49 €,  ja olimmekin saaneet sen tuliaisiksi. Voisin kuitenkin kokeilla tälle pastalle jotain muuta vastaavaa punkkua, jota esim. kuvaillaan sanoilla: Täyteläinen, notkea, kypsän marjaisa, mausteinen, lakritsinen, lämmin. 



12 kommenttia:

  1. Viineistä kiinnostunut vegaani tosiaankin on sikäli harvinainen ilmestys, että vegaaniset viinit on laskettavissa yhden käden sormilla. Itse en mm. syynäile e-koodeja, syön hunajaa ja teen poikkeuksen myös viinien kohdalla. Kauheasti en viitsi kuitenkaan aiheesta bloggailla, kun yritän pitää Chocochilin kokonaan vegaaneille sopivana.

    Mutta noi Nortonit on kyllä hyviä viinejä, tykkään! Alkossa ei tosiaankaan hirveän hyvin oteta kasvisruokailijoita huomioon ja jos olisi aikomus löytää johonkin tiettyyn ruokaan ihan oikeasti sopiva viini, niin aika hankalaksi menee.

    -Elina/Chocochili.net

    VastaaPoista
  2. Elina, kiitos tarkennuksesta! Edellä mainittu viini ei tosiaankaan todennäköisesti ole vegaaninen, tosin en ole selvittänyt sen valmistusprosessia. Eläinperäisiä ainesosia käytetään lähinnä viinin kirkastusvaiheessa ja itselläni raja kulkee siinä, että niitä ei periaatteessa pitäisi olla enää valmiissa tuotteessa. Täysin vegaaninen viini on todella hankala juttu siinäkin mielessä, että osan vegaanisuus myös vaihtelee vuosikerrasta toiseen. Toisaalta on sellaisiakin valmistajia, jotka periaatteessa valmistavat viininsä vegaanisti, tai luomumenetelmin mutta eivät mainitse sitä mm. markkinointisyistä.
    Lisää tietoa aiheesta löytyy mm. Vegaaniliiton ja Alkon sivuilta: (http://www.vegaaniliitto.fi/ukk.html#D3d) ja (http://www.alko.fi/fi/BD5F36AFAB57D906C22572A4002621A3?opendocument&src=3,4&expand=2)

    VastaaPoista
  3. Mä olen joskus yrittänyt lähetellä eri viininvalmistajille sähköpostia aiheesta, mutta olen joko saanut vastauksen, että tuotteen valmistuksessa käytetään muna-albumiinia tai sitten en ole saanut vastausta ollenkaan.

    Periaatteessahan tuo viininvalmistus on vähän sama asia kuin vaikka karjanlannalla kasvatetut vihannekset, mutta jos asia olisi helposti vältettävissä, tekisin sen. En kylläkään esimerkiksi juo liivatteella kirkastettuja siidereitä, mutta sen käyttö siiderinvalmistuksessa taitaa nykyään olla aika harvinaista (ja esimerkiksi Westonsin siiderit on kaikki vegaanisia).

    Näitä hommeleita miettiessä menee kyllä ajatukset pahemman kerran solmuun, joten ajattelin jatkossakin nautiskella viinini vegaanisten pastaruokien kera. Ehkä joskus tulevaisuudessa vegaaninen viininvalmistus lisääntyy, ja käsittääkseni tuolla valtameren toisella puolella on tämänkin asian suhteen asiat jo paremmalla tolalla.

    -Elina/Chocochili.net

    VastaaPoista
  4. Niinpä, omia valintojaan voi tarkastella todella monella tasolla ja jossain kohtaa joutuu kyllä tekemään kompromisseja. Toisaalta keskustelun herättäminen on tärkeä juttu, koska muutenhan ei mitään muutosta tapahdu.

    VastaaPoista
  5. Persiljaquinoapasta kuulostaa mielenkiintoiselta;täällä olen käyttänyt quinoariisipastaa, joka on ihan hyvää. Täälläkin on paljon tuollaisia luomupiirejä tai luomufarmeja, jossa jäseneksi liittyttyään saa kerran viikossa sesongin mukaisen rehulaatikon.Vielä en ole liittynyt. En tiennytkään että parsan jälkeen pissa haisee pahalta, olen sen verran harvoin sitä syönyt.Hyvä tietää;-)

    VastaaPoista
  6. Yaelian, säännöllisesti tuleva vegeboxi on tavallaan aika kätevä, mutta varsinkin Kaliforniassa oli aika kiva haahuilla vihannes- ja hedelmäosastoilla, ja valita sieltä mitä milloinkin sattui tekemään mieli. Täällä Suomessa laatikko olisi enemmänkin paikallaan, kun kauppojen tarjonta on sen verran nihkeää luomun suhteen.

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa tosi hyvältä! Sorruin juuri noilla Stokkan Ranska-viikoilla latva-artisokan ostamiseen, ja maa-artisokkakin kuuluu suosikkeihin. Lisäsin sun blogin meidän listalle. t. Kasviskeittiössä-blogin kokki

    VastaaPoista
  8. Kokki, kiva kun löysin Kahvila Vegaaniin! Olen seurannut mielenkiinnolla myös teidän blogia.

    VastaaPoista
  9. Hei!
    Vegaani ja raw-ruoan ystävänä viinivinkki Funky Wines tuo maahan (ja Alkoon) mahdollisimman käsittelemättömiä luomuviinejä. http://www.funkywineimports.fi/ Hinnat ovat korkeampia kuin massatuotantoviinien, mutta makumaailma persoonallinen ja ihana. Viinejä ei ole tosiaan tehty, kuten kaikkia muita viinejä eli teollisia tehohiivoja, ei kemiallisia ainesosia lisäilty. Viinit ovat myös jänniä - ensimmäinen lasillinen on täysin erilainen kuin toinen ja viini muuttuu koko aukiolonsa aikana - mukavampaan suuntaan. Käykää katsomassa ja ostamassa. Viinejä myy Helsingin Arkadian ja Erottajan Alkot, muihin myymälöihin saa niitä tilaamalla 6 pulloa kerrallaan. Eli esim kaveriporukalla tilaaminen koskee vähemmän kukkaroon. T. Ani

    VastaaPoista
  10. Ani, kiitos loistavasta vinkistä!

    VastaaPoista
  11. Hyvät luomuviinin ystävät: tutustukaa nettisivuihimme www.weinwelt-langefeld.com!
    t. Marjut

    VastaaPoista
  12. Kiinnostava uusi tuttavuus luomuviinien maailmassa. Kiitos linkistä!

    VastaaPoista