Mantelinen kurpitsapastarulla (Vegan)

Tämän blogin viimeaikaiseen linjaan verrattuna seuraava ohje on kaikkea muuta kuin terveysruokaa, mutta kyse onkin juhlaherkusta.

Ihan perinteiset jouluruoat eivät ole enää pitkään aikaan kuuluneet meillä joulupöytään. Sen sijaan olemme vuosien kuluessa kehitelleet uusia perinteitä, joista yksi on joulupasta. Ja tietysti käsin tehtynä. Tämä täytetty pastarulla korvaa kinkunkorvikkeet, joita en ollenkaan kaipaa. Täytteestä löytyy jouluinen juju, nimittäin kurpitsaa ja piparia. Ja... tujaus mantelilikööriä. Niinpä ajattelin, että tällähän voisin osallistua myös joulukuun ruokahaasteeseen, jonka teema on alkoholi.

Viinakset siirtävät keittiössäni kokkauksen aina juhlavaihteelle. Monissa marinadeissa ja leivonnaisissa konjakki tai tilkka rommia antavat upeaa aromia ja tomaattikastike jalostuu punaviinillä spesiaaliksi. Myös monia jouluisia ruokia alkoholi maustaa mukavasti. Tämä pastaruoka lähti alunperin liikkeelle ihan tavallisista kurpitsaravioleista. Sittemmin luin, että italialaisessa keittiössä niitä on nautittu Lombardian alueella jouluaaton aterialla. Perinteinen täyte sisältää mostarda di frutaa, eräänlaista makeaa sinappista hedelmäpikkelssiä sekä mantelipikkuleipiä, amaretti. Aika makeeta! Ehkä liiankin suomalaiseen makuun. Niinpä kehittelin asiasta oman version ja olen käyttänyt täytteenä talvikurpitsasosetta, murskattuja piparinmuruja, saksanpähkinärouhetta sekä amaretto-likööriä. Joskus olen korvannut piparit tavalisilla vaalean leivän muruilla ja sekin toimiin, mutta piparitäyte tekee joulun. Ja jos liköörin käyttö mausteena ei nappaa, hyvää syntyy ilmankin.

Raviolien väsääminen on aika työlästä, joten jossain vaiheessa keksin vääntää pastan rullalle, mikä on selvästi helpompi tapa saada aikaiseksi täytepastaa. Idean sain jostain pastakirjasta, jossa rullan täytteenä oli pinaattia.

Koska tähän aikaan vuodesta kurpitsaa on heikosti saatavilla, olen yleensä ennakoinut tilannetta ja pakastanut syksyllä höyrytetyistä kurpitsakuutioista puserrettua sosetta ihan vain tätä varten. Suunnitelmallista, eikö? Jos kurpitsaa ei kuitenkaan pakkasesta löydy, sen voi korvata vaikkapa bataatilla, joka on aika kiva myös. Näissä kuvissa esiintyy vähn kelmeämpi kurpitsa viime syksyltä. Kaunein täyte syntyy tietysti oranssista kurpitsasta.

Pastataikina syntyy ihan tavallisista durumjauhoista. En ole nähnyt luomua saatika täysjyvä-durumjauhoja ainakaan normaalin ostosreittini varrella, joten jos joku tietää sellaisen paikan, niin kertokoon heti. Pastarullan teko on melko monivaiheinen projekti, mutta lopputulos onkin sitten aivan toisista sfääreistä, kuin kaupan cannelonit.

Mantelinen Kurpitsapastarulla:

Täyte:

• n. 450 g kurpitsaa tai 3 dl valmista maustamatonta kurpitsasosetta
• 1 rkl oliiviöljyä
• 0,5 dl saksanpähkinärouhetta
• 2 piparkakkua murskattuna tai 3 rkl korppujauhetta
• ripaus muskottipähkinää
• laadukasta suolaa ja mustapippuria myllystä
• 2 - 3 tl mantelilikööriä

Pastataikina:

• 300 g durumvehnäjauhoja
• 11/2 - 2 dl vettä
• 3 rkl oliiviöljyä
• 1/4 tl laadukasta (ruusu-) suolaa

Tarjoiluun:

• oliivi- tai kurpitsansiemenöljyä
• amaretto-balsamicosiirappia*
• rucolaa
• pinjansiemeniä
• oliiveja

* Teen balsamicosiirapin itse keittämällä kasaan 1/2 balsamiviinietikkaa 1/2 makeuttamatonta rypälemehua, kunne seos on siirappimaista. Lisään lopuksi hiukan mantelilikööriä ja suolaa.

Valmista ensin täyte. Höyrytä kuutioitu kurpitsa pehmeäksi ja puserra soseeksi. Lisää kurpitsasoseeseen loput täytteen ainekset sekä maun mukaan mantelilikööriä (esim. Disaronno). Tarkista maku. Jätä täyte vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat pastataikinan.

Pastataikinan olen valmistanut perusohjeella, joka löytyy mm. durum-jauhopussin takaa. Tässä se kuitenkin vielä: Sekoita suuressa laakeassa kulhossa jauhot ja suola. Tee jauhojen keskelle syvennys ja kaada siihen n. 1/2 vedestä. Sekoita puuhaarukalla, kunnes taikina alkaa muotoutua. Lisää vettä ja jatka sekoittamista. Lisää myös öljy ja alusta taikinaa käsin n. 10 min. Laita taikina lepäämään kannella peitettynä 20 minuutiksi.

Jos sinulla on pastakone, ota se esiin. Taikinan voi kaulita myös käsin mahdollisimman ohueksi levyksi, muta pastakoneella tämä käy näppärämmin. Jaa taikina kuuteen osaan ja kauli joko pastakoneella tai käsin ohuiksi levyiksi. Itselläni on Atlas-merkkinen pastakoneklassikko. Rullaan taikinaa ensin 1-asennossa neljä kertaa. Tämän jälkeen olen edennyt vaiheittain 4-asentoon. Pastarullan taikian saa olla vähän paksumpaa. Käytä kaulimisessa riittävästi jauhoja, ettei taikina takerru alustaan, itseensä tai pastakoneen teloihin.

Täytä kaulittu taikinalevy kurpitsatäytteellä. Levitä täytettä levyn pituudelta, mutta jätä toiseen, ulommaiseksi tulevaan päähän pari senttiä tilaa. Kääri pituussuunnassa rullaksi ja laita odottamaan. Valmista samoin loput rullat, kunnes koko pastataikina on käytetty.

Kuumenna suuressa kattilassa n. 5 l vettä kiehuvaksi. Lisää 1 rkl suolaa. Kääri sillä aikaa pastarullat tuorekelmuun ja sulje kelmun päät kiertämällä ne kiinni. Saat jätikaramellin näköisi nyyttejä. Nostele nyytit varovasti reikäkauhalla kiehuvaan veteen ja anna kypsyä 20 min. välillä käännelle. Nostele tämän jälkeen kääryleet sivuun jäähtymään.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Avaa pastanyytit ja leikka kypsät rullat n. 2 cm viipaleiksi. Lado leivinpaperin päälle uunipellille ja sivele oliiviöljyllä. Tässä vaiheessa pinnalle voi ripotella myös hiivahiutaleita, vegeparmesania tai hienoksi rouhittua saksanpähkinää. Nyt pastat voivat odotella rauhassa H-hetkeä. Myös salaattipeti ja tykötarpeet kannattaa asetella valmiiksi ennen pastan loppusilausta. Juuri ennen tarjoilua laita pastarullat uuniin n. 10 minuutiksi, tai kunnes ne kuumenevat ja saavat hiukan väriä. Asettele rucolapedille, viimeistele balsamico-siirapilla ja pinjansiemenillä ja tarjoa mustapippurin, oliivi- tai kurpitsansiemenöljyn ja siirapin kera.

Tämän reseptin myötä Kahvila Vegaani lähtee joululomalle ja palailee astialle vasta ensi vuoden puolella.

Tunnelmallista Joulua kaikille!

Banaani-mantelijogurttia...

Olen postannut pähkinäjogurtista aiemminkin, mutta tässä taas yksi versio aiheesta.
Pähkinä ja siemenjogurtit ovat ihania, mutta aika raskaita kumminkin runsaan rasvapitoisuuden vuoksi. Niihin myös kuluu suuria määriä pähkinöitä. Tästä syystä usein jatkan jugeja joillain vähän kevyemmillä/edullisemmilla raaka-aineilla, joista banaani on yksi, paksun rakenteensa vuoksi hyvä vaihtoehto. Myös muut hedelmä- ja marjasoseet blandaavat jugea mukavasti, omena- ja päärynäsosetta voi sekoittaa reilumminkin. Ne kannattaa laittaa pähkinäjogurtin sekaan vasta, kun jogurtti on valmista. Banaanin sen sijaan voi sekoittaa jo ennen jogurtin hapattamista! Näin se käy:

Banaani-mantelijogurtti (n. 1/2 l):

• 1,5 dl manteleita, liotettuna
• 3 dl vettä
• 2 kypsää mutta kiinteää banaania
• 1 maitohappobakteeri-kapseli tai vastaava määrä -jauhetta

Liota manteleita vähintäin vuorokausi. Jos liotat kauemmin, vaihda vesi välillä. Mikäli mantelit ovat kuorimattomia (kuten luomumantelit yleensä aina), kuori mantelit ennen käyttöä. Tämä on jugen valmistuksen työläin vaihe. Kuori irtoaa raaputtamalla terävällä veitsellä aika helposti, mutta homma on vähän aikaavievää.

Laita mantelit ja 2 dl huoneen lämpöistä, mielellään kiehautettua vettä tehosekoittimeen. Soseuta mantelit kermamaiseksi tahnaksi.

Hapatettavien tuotteiden valmistuksessa kannattaa olla ekstra-tarkkana puhtauden suhteen. Tästä syystä yleensä kiehautan ja jäähdytän veden ja huolehdin muutenkin tavallista tarkemmin siitä, että valmistusvälineet ovat puhtaita. Näin jugeen pääsevät vain sellaiset pöpöt, joita sinne haluan laittaa.

Lisää joukkoon kuoritut banaanit. Tähän sopivat parhaiten juuri ja juuri, kiineät banskut. Erittäin kypsissä banaaneissa on usein jo vähän epämiellyttävä sivumaku, joka voimistuu jogurtin hapattamisen aikana. Lisää myös maitohappobakteeri-kapselin sisältö tai vastaava määrä jauhemaista maitohappobakteeria (mittalusikallinen). Anna tehosekoittimen käydä niin kauan, että seos on erittäin tasaista ja kuohkeaa. Lisää vettä, jos seos tuntu liian paksulta. Sen tulisi olla normaalin jogurtin paksuista. Tehoseikoittaessa seos myös lämpenee jonkin verran, mikä helpottaa hapattamisen käynnistämisessä.

Kaada kannelliseen lasi- tai keraamiseen astiaan. Anna seistä huoneen lämmössä pari tuntia ja siirrä sitten jääkaappiin. Banaanin vuoksi en ole hapattanut tätä jogurttia huoneen lämmössä, vaan teen sen siis jääkaapissa. Jogurtti valmistuu n. 1 1/2 vuorokaudessa.

Valmiin jugen tunnistaa miellyttävästä happamuudesta ja siitä, että seokseen on alkanut muodostua kuplia käymisen ansiosta. Banaanin vuoksi jugen pinta myös tummuu. Tämä kuuluu kuitenkin asiaan ja jos tumma pinta häiritsee, sen voi kuoria pois ennen tarjoamista. Käytä mahdollisimman pian.

Manteleiden tilalla voi käyttää myös esim. cashew-pähkinöitä. Seuraavassa kuitenkin vähän tietoa siitä, miksi juuri mantelit ja banaani tekevät tästä superjogurttia!

Mantelit on superia

Manteleiden on todettu olevan muutenkin terveellisten pähkinöiden joukossa varsinaisia ravintoainepaukkuja. Niissä on erityisen paljon manganeesia, sekä magnesiumia, kuparia ja fosoria. Tärkeitä hivenaineita mm. luuston ja hermoston hyvinvoinnille. Manteleiden sisältämä E-vitamiini taas auttaa meitä suojautumaan ns. vapailta radikaaleilta, mikä on yhdistetty mm. syövän ja Alzheimerintaudin ehkäisyyn. Manteleissa on lisäksi peräti kahtakymmentä eri flavonoidia, jotka toimivat myös antioksidantteina. Tosin niitä on pääosin kuoressa, joten parhaan hyödyn saa, kun mantelit rouskuttelee kuorineen ja raakana.

Noin puolet mantelista on rasvaa, kuitenkin hyvänlaatuista sellaista ja säännöllisen manteleiden käytön on todettu alentavan veren LDL kolesterolipitoisuuksia. Siis syömällä manteleita hellit sydäntäsi. Vaikka rasvan määrä manteleissa, kuten kaikissa pähkinöissä, vaikuttaa hurjalta, on kuitenkin todettu, että runsaampikaan mateleiden mussuttelu ei aiheuta painon nousua, pikemminkin päin vastoin! Tämän oletetaan johtuvan manteleiden sisältämästä kuidusta ja proteiinista, jotka ehkäisevät elimistöä ottamasta kaikkea mantelin sisältämää rasvaa ja energiaa käyttöönsä.

Yhteenvetona siis: Mantelitahnaa voi jatkossakin vedellä suoraan purkista hyvällä omallatunnolla ja marsipaanikin on erittäin jees, varsinkin jos makeutuksena on jotain ravintorikasta tavaraa, kuten agave-siirappia.

Actimelit ja Activiat, kohdatkaa haastajanne!

Manteli-banaanikermakin on jo melkoista herkkua. Miksi siis nähdä vaivaa ja hapatella sitä vielä jääkaapissa? Siksi tietysti, että mantelijogurtin hapattaminen lisää sen hyviä ominaisuuksia entisestään. Tuotteiden hapattaminen ja käyttäminen lisäävän mm. hyödyllistä bakteerikantaa, B-vitamiinipitoisuuksia ja parantavan niiden sisältämien proteiinien laatua. Hapantuotteet ovat helpommin sulavia ja tukevat ruuansulatuselimistön toimintaa, mikä taas on tietysti olennaista kaikkien hyödyllisten ravintoaineiden imeytymiselle.

Banaanit taas tukevat jo itsessään em. hyvien eli probioottisten bakteerien toimintaa suolistossa, mikä siis edesauttaa ravintoaineiden imeytymistä ja parantaa vastustuskykyä haitallisia bakteereita ja viruksia vastaan. Ja kukapa meistä ei haluais boostata omaa immuniteettiaan erityisesti näin talviaikaan, kun kaikenmaailman lenssua pyörii ympärillä ja joulustressi painaa päälle. Mutta mielestäni hauskinta tässä on ehdottomasti se, että pitkälle tuotteistettujen ja kovalla rahalla markkinoitujen probioottivalmisteiden sijaan tehojuomia ja jugeja voi valmistaa ihan kotikeittiössä!

Luumuleivokset

Joulutortuissa mielestäni parasta on luumuhillo, ja torttutaikina on lähinnä hillon tarjoamista varten. Niinpä kehittelin nämä leivokset luumuhillon ehdoilla. Ja mitäpä sitä hyvää täytettä kypsentämisellä pilaamaan, joten leivokset vamistuvat raw cashew-taikinasta, jota ei siis tarvitse paistaa. Olin sen verran tyytyväinen kokonaisuuteen, että annan reseptin puhua puolestaan. Tarjosin leivoksia jälkiruokana itsenäisyyspäivän aterialla ja tyytyväistä mutinaa kuului pöydästäkin.

Luumuleivokset (6 leivosta):

Pohja:

2,5 dl cashew-pähkinöitä

0,5 dl kookosöljyä juoksevana

2 tl sitruunanmehua

1 tl sitruunankuorta raastettuna

1 tl vaniljaa

ripaus ruususuolaa

2 -3 rkl agavesiirappia tai mietoa juoksevaa hunajaa

Täyte:

n. 200 g kuivattuja luumuja

1 omena kuorittuna

(1 rkl agave- tai vaahterasiirappia)

1,25 dl pekaanipähkinöitä

2 tl karpalojauhetta

ripaus ruususuolaa

1-2 tl appelsiininkuorijauhetta*

1 tl kanelia

Pinnalle:

kookoskreemiä tai pähkinäkermaa

pekaanipähkinän puolikas

ripaus kanelia

Aloita luumuista. Laita ne likoamaan n. 2-4 tunniksi. Liotusaika riippuu siitä, miten kuivia luumut ovat. Koska täytteestä on tarkoitus tulla kiinteää, älä liota luumuja liian pitkään. Kaada luumuista vesi ja valuta kunnolla. Laita luumut tehosekoittimeen, lisää omena paloiteltuna ja soseuta. Jos haluat täytteestä makeamman, lisää agave- tai vaahterasiirappia. Pilko pekaani-pähkinät rouheeksi. Lisää luumusoseen joukkoon, samoin loput aineet ja sekoita hyvin. Käytin itse tässä karpalojauhetta, mutta kannattaa kokeilla muitakin marjajauheita. Marjajauheet ovat aivan superupea lisä moniin leivonnaisiin ja jälkiruokiin, smoothieista ja puuroista puhumattakaan. Tässä täytteessä ne toimivat myös sitovana ainesosana. (Lisää hehkutusta marjajauheista löytyy mm. täältä.) Laita täyte kylmään vetäytymään siksi aikaa, kun valmistat pohjataikinan.

Jauha cashew-pähkinät mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Tämä onnistuu parhaitenn tehosekoittimessa. Lisää loput ainekset ja sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. En suosittele tässä vaiheessa enää tehosekoitinta tms. koska liika sekoittaminen saa rasvan erottumaan taikinasta.

Vuoraa muffinipelti (pienille muffineille) muovikelmulla. Vaihtoehtoisesti leivoksiin voi käyttää silikonivuokia, jolloin elmukelmuja ei tarvita. Painele takina muffinivuokien pohjalle ja reunoille. Jos taikina takertuu sormiin, kastele välillä kädet kylmällä vedellä.

Täytä taikinakupit luumutäytteellä ja laita jääkaappiin jähmettymään n. 1/2 tunniksi. Jos säilytät niitä pidempään, ota huoneenlämpöön n. 1/2 tuntia ennen tarjoilua. Maut pääsevät paremmin esiin, kun leivokset eivät ole aivan kylmiä.

Pisteeksi i:n päälle laitoin jokaisen leivoksen pinalle lusikallisen kookoskreemiä: Jauha tehosekoittimessa 1/2 tuoretta kookospähkinää ja 1,25 dl nestettä (kookoksen sisällä oleva + vettä). Lisää maun mukaan agavesiirappia ja vaniljauutetta tai vaniljatangon sisältä rapsutettuja siemeniä. Ohje kookospähkinän käsittelyyn löytyy täältä. Kookoksen ja luumun yhdistelmä on ihanan täyteläinen, mutta luultavasti myös muut pähkinäkermat sopivat hyvin.

.....................................

* Appelsiininkuorijauhetta voi ostaa valmiina tai sen voi tässä korvata myös pomeranssinkuorella. Itse kuitenkin valmistan jauheen nykyään kuivattamalla luomuappelsiinin kuoria, jotka leikkaan perunankuorimaveitsellä aina talteen ennen appelsiinin käyttöä. Kuoret kuivuvat huoneenlämmössäkin ilmavassa paikassa parissa kolmessa päivässä. Tämän jälkeen jauhan ne jauheeksi kahvimyllyssä.

Fiksut piparit

Täällä vetelässä vesisateessa joulu on tuntunut edelleen vieraalta ajatukselta, mutta nyt saatiin asiaan vähän parannusta. Sen verran muhkeat tuoksut valtasivat keittiön, kun pääsin lasten kanssa paistelemaan pipareita. Vaikka tänä vuonna emme poikkeuksellisesti vietä joulua Suomessa, täytyi muutama pellillinen paistaa ihan fiiliksen vuoksi.

Piparkakkuohjeita on joka lähtöön ja on ollut tapana kokeilla joka vuosi vähän eri versiota. Viime vuonna löysin kuitenkin ehdottoman suosikkireseptin, jonka veganisoin ja muokkasin muutenkin terveellisempään kuosiin. Raaka-aineet ovat pääosin luomua, margariinin korvasin kookosöljyllä, siirapin ja sokerin täysruokosokeripohjaisilla tuotteilla. Jauhojen sekaan on lisätty myös ruista, joka sopii mausteisiin piparkakkuihin hyvin. Mausta ei kuitenkaan ole tingitty hiukkaakaan, vaan perinteiselle tai siis vielä paremalle maistuvat nämä piparit. Näitä kelpaakin sitten rouskutella hyvillä mielin. - Ellei sitten taikinahiiri ole ennättänyt ensin. On nimittäin niin nami taikina, että paistettu pipari on melkein toissijainen juttu.

Mausteiset joulupiparit (n. 8 pellillistä):

• 1 dl vettä
• 1/2 dl Reilun kaupan ruokosokerisiirappia (Cane Syrup)
• 1 rkl kanelia*
• 1 rkl inkivääriä
• 1 rkl jauhettua neilikkaa
• 1 tl pomeranssinkuorta
• 1/2 tl maustepippuria
• 160 g kylmäpuristettua kookosöljyä

• 3 dl luomu-raakaruokosokeria
• 3/4 tl ruususuolaa

• n. 8 dl luomuhiivaleipäjauhoja
• 1 dl hienoja luomuruisjauhoja (sihtiruis)
• 2 tl soodaa
• 1/2 dl mantelimaitoa (tai soijamaitoa)

Kiehauta vesi ja mausteet. Lisää joukkoon siirappi ja kuumenna kiehuvaksi. Ota pois levyltä ja lisää joukkoon kookosöljy. Anna sulaa. Sekoita kulhossa keskenään sokeri ja suola ja kaada joukkoon siirappi-rasvaseos. Vatkaa sähkövatkaimella, kunnes seos on kuohkeaa. Myös kookosöljy sekoittuu tällä tavoin paremmin muihin aineksiin.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään vehnä- ja ruisjauhot sekä sooda. Sekoita jauhot vähitellen rasva-sokeriseokseen. Jätä n. 2 dl jauhoista taikinan kaulimista varten. Sekoita lopuksi taikinaan kasvismaito. Käytin tässä itse tehtyä mantelimaitoa, mutta muukin käy hyvin.

Taikinasta tulee melko kova, joten voi tuntua siltä, että kaikkia jauhoja on vaikeaa saada sekoittumaan. Ne kuitenkin sekoittuvat vähitellen, mutta osa kannattaa siis jättä kaulimista varten. Peitä taikinakulho kannella tai lautasella ja laita viileään odottelemaan taikinahiir... siis seuraavaan päivään.

Kookosöljy tekee taikinan kovemmaksi verrattuna taikinaan, jossa on käytetty margariinia. Tästä syystä taikina kannattaa ottaa lämpimään n. tuntia ennen leipomista, eikä sitä tarvitse välillä laittaa jääkaappiin. Taikina pehmenee kuitenkin hyvin leipoutuvaksi, kun sitä on hetken aikaa työstänyt.

Kauli taikina ohueksi levyksi. Omani oli n. 2-3 mm paksua, koka pidän ohuista pipareista. Ota muotilla pipareita ja siirrä leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista 200 asteisen uunin keskiosassa n. 5 min. Käännä pelti välillä, jotta saat mahdollisimman tasaisen paistotuloksen. Paistoaika riippuu huomattavasti uunin tehoista, minkä huomaa erityisesti pikkuleivissä ja piparkakuissa. Tästä syystä paistumista kannattaa valvoa kärppänä ja ottaa piparkakut uunista heti, kun reunat alkavat selvästi ruskettua.

Täältä sitä tullaan. Harmi, että tuoksuja ei saa liitettyä tänne blogiin!

...........................................

*Käytin leivonnassa tuoreita luomumausteita, joiden maku on niin mahtava, että eron huomaa heti. Laatupipareihin on turha käyttää vanhoja pussinpohjia, sillä mausteiden aromaattiset makuaineet hiipuvat hapen ja ilmankosteuden vaikutuksesta.

Seitan-perunapyörykät

Voiko olla vegaani, jos on allerginen pähkinöille ja palkokasveille? Aika hankalaa se varmaan on, mutta tämä ohje lähti kuitenkin ajatuksesta valmistaa jotain vegeproteiiniruokaa, jossa ei olisi soijaa tai muita palkokasveja, pähkinöitä eikä siemeniä. Seitan on hyvä lähtökohta, koska sitä voi periaatteessa valmistaa ilman näitä. Tosin usein lopputulos on kova, kumimainen käntty. Pehmeän, mutta sopivan sitkeän seitanin salaisuus onkin yleensä kikhernejauho/ sekaan muusatut kikherneet. Hyvä seitanmakkara syntyy myös, kun jatkeena käyttää linssejä, kuten taannoisessa ruokahaasteessa - Muuten, kaunis kiitos kaikille Pikantteja munakoisorullia äänestäneille, olin aivan yllättynyt ja otettu hopeasijasta!


Mutta jos pavut ovat nou nou, täytyy tilalle etsiä muuta. Näillä eväillä lähdin kehittelemään seitanperunapyöryköitä. Kikhernejauhon tilalle jauhoin... arvatkaa, mitä? Tietenkin idätettyä tattaria! Papusoseen korvasi muhennettu peruna. Koska ohje seurailee lähruokalinjaa, murustin pyöryköiden sekaan myös kuivattuja suppilovahveroita. Se ei kuitenkaan ole olennainen ainesosa, pieni kokeiluerä ("sieniallergisille" lapsille) todisti, että hyvää tulee ilmankin.



Seitanperunapyörykät:


Kuivat aineet

• 2,5 dl gluteenijauhoa
• 4 rkl idätettyä tattaria
• 0,5 dl hiivahiutaleita tai 1 tl kasvisliemijauhetta
• 1 tl ruususuolaa
• 1 tl sipulijauhetta
• 1/2 tl korianterijauhetta
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1 tl kuivattua oreganoa
• 1/2 tl kuivattua salviaa
• 1/2 tl kuivattua rosmariinia
• 1 tl sinappijauhetta
• 1 tl paprikajauhetta
• 1/8 tl kanelia

Kosteat aineet

• 2 dl keitettyä perunaa muhennettuna (= n. 3 keskikokoista, jahoista perunaa)
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 rkl sitruunanmeuhua
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• 2 - 2,5 dl vettä
• 2 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• 1 tl vaahterasiirappia (tai vastaavaa makeutusta)
• mustapippuria
• tuoretta persiljaa silputtuna
• (1 rkl kuivattuja suppilovahveroita tai vastaavia sieniä)

Jauha idätetty tattari hienoksi jauheeksi, tehosekoittimessa tai sähkökäyttöisellä kahvimyllyllä. Sekoita gluteenijauhoon. Lisää muut kuivat ainekset ja sekoita keskenään.

Kuori perunat ja höyrytä kypsiksi. Muhenna kuumina ja sekoita joukkoon öljy ja muut kosteat ainekset. Jos käytät kuivattuja sieniä, hiero ne karkeaksi jauheeksi. Lisää ensin n. 2 dl vettä ja loput tarvittaessa sen jälkeen, kun olet sekoittanut keskenään kuivat ja kosteat ainekset. Vaivaa taikinaa hetki ja lisää nestettä tarvittaessa. Jos taas taikina tuntuu liian kostealta, lisää ruokalusikka gluteenijauhoa. Taikinan tulisi olla pehmeää, mutta kuitenkin kiinteää. Muovaile öljytyin käsin pieniä pullia.

Liemessä keittämisen tai foliossa kypsentämisen sijaan höyryti seitanpyörykät kypsiksi. Tässä on apua siitä, jos sinulla on riittävän laaja höyrytysritilä. Omani on melko pieni, joten jouduin laittamaan pyörykät kahteen kerrokseen. Ne kypsyivät kyllä kannen alla hyvin, mutta litistyivät jonkin verran. Esteettinen seikka ei tosin haitannut makua. Kypsennä 30 min. Anna jäähtyä hetki, jolloin pyörykät kiinteytyvät ja ne voi siirtää pannulle.

Kuumenna laakea paistinpannu ja lisää 1 rkl kookos- tai rypsiöljyä. Ruskista pyöryköitä, kunnes ne saavat kauniin kullanruskean pinnan. Tarjoa suosikkilisukkeidesi kanssa. Meillä oli höyrytettyä ruusukaalia, punajuuripastaa ja lampaankääpämuhennosta.

Melkein palanutta raakaa pizzaa

Tästä piti tulla kaikkien aikojen Super-(raw)-pizza-perjantai. Mutta ehkä oli 13. päivä tai jotain muuta merkillistä ilmassa, sillä kaikki hommat menivät jotenkin pieleen. Koska olin päivällä kotona, tarkoitus oli mm. kehitellä raw punajuuri-tattarileipää (koukussa tähän yhdistelmään, I know!) ja kuivatella sitä kaikessa rauhassa. Taikinasta tulikin erittäin lupaava ja levittelin sen kahdelle pellille uunin alaosaan kuivamaan. Pistäydyin välillä asioilla ja kotiin tullessa vastaan tulvahti epäilyttävän voimakas, kylläkin herkullinen tuoksu... Kääk! Olin laittanut uunin jollain käsittämättömällä tavalla 49 asteen sijasta 180 asteeseen ja vastassa oli erittäin kypsä, osittain kärvähtänyt, entinen raakaleipä. Helkkarin italialainen design-uuni! No, ennenkuin heitin korpulla vesilintua, maistoin sitä sentään ja totesin, että sehän oli hyvää. Päätin haudata suunnitelman The ultimate-raw-punajuuripizzasta, mutta muuten jatkaa pizza-perjantain valmistelua.

- Sivumennen sanoen, töpeksin päivän mittaan kaikkien muidenkin kokkausteni kanssa siinä määrin, että se oli lopulta suorastaan huvittavaa.

Varsinainen missio tälle päivälle oli normi-vegepizzojen paistelu erääseen tilaisuuteen. Siinä sivussa valmistui sitten myös tämä "punajuuripizza". Raw-Punajuuri-idea lähti oikeastaan Yaelianin herkullisista tomaattirullista. Koska tomaatit ovat jo erittäinkin off-season, halusin kehitellä jotain saman tapaista lähiruokaidealla ja päädyin toiseen punaiseen, eli punajuureen. Tattari on edelleen kuumaa kamaa meidän keittiössä, joten lisäsin taikinaan myös sitä. Vaikka oma raw-kokeiluni ei nyt siis varsinaisesti onnistunut, sekä taikina että paksumpi ja vähemmän kypsä kohta viittasivat siihen, että tällä ohjeella onnistuu myös varsin makoisa raakaleipä. Toisaalta nyt tuli todettua, että se on hyvää myös perinteisesti kypsennettynä, jolloin siitä tulee gluteeniton, vähähiilarinen kräkkeri.

Rulliksi ei tätä korppua todellakaan saanut taipumaan, joten päällystin sen pizza-tyyliin. Tosin tomaatin sijaan käytin tuoretta pinaattia, josta tuli todella hyvää. Samoin kiireisen kokin pikamarinoidut siitakesienet olivat maukas yllätys. Valmistin ne samalla periaatteella, kuin pinaatin, eli "kypsensin" hieromalla rakennetta pehmeämmäksi. Cashew-juusto valmistui niin ikään vähän lyhyemmän kaavan mukaan, eli en hapattanut cashew-tahnaa, vaan lisäsin happamuutta sitruunanmehulla. "Juusto" maistui mielestäni jopa raikkaammalta hapatettuun versioon verrattuna.

Ja loppujen lopuksi tämäkin päivä päättyi ihan onnekkaasti, hyvän ruuan ja viinilasillisen ääressä. Eli ei sittenkään mikään paha perjantai.

Raw (tai sitten ei) Punajuuripizza (1 iso tai 2 pientä pizzaa kahdelle hengelle):

Pohja:

• 1 omena
• 2 vartta kevätsipulia tai 5 cm pätkä purjoa
• 1 vakosipulinkynsi
• 1,25 dl (raaka-)tahinia tai 1 dl sesaminsiemenjauhoa + 0,25 dl seesamöljyä
• 2,5 dl kuivaa punajuuriraastetta (mehulingosta)
• 3 dl tattarin ituja (n. 2 vrk ikäisiä)
• 1/4 tl ruususuolaa
• 1 rkl sitruunanmehua
• mustapippuria
• nippu tuoretta basilikaa
• 1 tl oreganoa
• 1/2 tl timjamia
• 2,5 dl pellavansiemeniä jauhettuna

Monitoimikoneen leikkuriterällä hienonna omena, sipuli, valkosipuli ja tattarinidut. Käytä maksimikierroksia. Lisää punajuuriraaste ja tahini/sesaminsiement + öljy. Hienonna hetki. Lisää mausteet sekä pellavansiemenjauho. Jatka sekoittamista, kunnes saat kuohkean taikinan. - Huom! Koska oma kuivaukseni meni siis totaalisesti pieleen, seuraava ohje on se, miten olisin itse toiminut. En siis ole kokeillut sitä käytännössä, joten ohje saattaa kaivata muokkausta.-

Levitä ohueksi levyksi leivinpaperin päälle leivinpaperille (tai kuivurin ritilälle). Taikinasta tuli kaksi pyöreää "pizzaa". Kuivaa alle 50 asteessa 4 tuntia. Käännä levy(-t) ja siirrä leivinpaperin päällä kuivamaan ilman uunipeltiä, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Pidän omasta pohjastani vähän pehmeänä, joten lyhyempikin aika riittää. Taikinasta tulee n. kaksi levyä.

Päällykset:

Cashew-juusto:

• 2,5 dl cashew-pähkinöitä, liotettuna 1 vrk tai vähintään yön yli
• n. 0,75 dl liotusvettä
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 1/2 sitruunan mehu
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• reilu 1/4 tl ruususuolaa
• mustapippuria

Sekoita sauvasekoittimella pähkinät tasaiseksi massaksi. Lisää sitruunanmehu ja tarpeen mukaan liotusvettä. Lisää loput ainekset ja jatka sekoittamista, kunnes saat tasaisen, tuorejuustoa muistuttavan rakenteen.

Väsytetty pinaatti:

• n. 250 g tuoretta pinaattia.
• 1/4 tl suolaa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tl omenaviinietikkaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 tl agave- tai vaahterasiirappia
• mustapippuria

Poista pinaatista kovimmat lehtiruodit. Hiero pinaatinlehtiä kulhossa, kunnes ne muuttuvat "väsyneiksi", eli pehmenevät. Itse puristelin niitä reippaasti n. minuutin. Leikkaa saksilla karkeaksi silpuksi. Lisää puristettu valkosipulinkynsi sekä muut ainekset ja sekoita hyvin. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Pikamarinoidut siitakesienet:

• 250 g tuoreita siitakesieniä
• 2 tl soijakastiketta
• 1 tl agavesiirappia
• mustapippuria
• 1 tl sitruunanmehua
• 1/2 tl jauhettuja fenkolinsiemeniä
• nippu tuoretta persiljaa silputtuna
• n. 2 tl oliiviöljyä

Leikkaa sienistä kannat pois ja suikaloi lakit. Puristele hetken aikaa reippaalla kädellä, kunnes sienet pehmenevät ja niistä irtoaa nestettä. Älä kuitenkaan hajota sienten rakennetta. Lisää loput ainekset öljyä lukuunottamatta ja sekoita hyvin. Sekoita lopuksi joukkoon hiukan öljyä tuomaan kiiltoa.

Lisäksi laitoin:

• Ohueksi suikaloitua paprikaa
• Mustia kalamata-oliiveja
• Idätettyä amaranttia

Pizzan kokoaminen:

Levitä yhden ison tai kahden pienen pohjan päälle cashew-juusto ohueksi kerrokseksi. Lisää pinaatti ja tämän jälkeen sienet. Ripottele pinnalle vielä haluamiasi kasviksia. Edellä mainitut toimivat hyvin.

Punainen suklaaherkku

Tässä yhdistyy kaksi suosikkiasiaani: tattari ja punajuuri. Mutta ei siinä vielä kaikki, kyse on makeasta herkusta, jossa on myös suklaata. Idätetystä tattarista jauhettu jauho toimii hyvin makeissakin raakaleivonnaisissa, ja sen maku sopii mielestäni erityisen hyvin carobin ja kaakaon kanssa.

Eräs suosikkini on jo pitkään ollut punajuurisuklaakakku. Kypsennettyyn kakkuun löytyy hyvä resepti esim. täältä. Samaa ideaa mukaillen sekoittelin raw-version, josta tuli melkeinpä vielä herkumpi. Olen tehnyt kakusta eri versioita nyt useampana viikonloppuna, ja se on aina yhtä hyvää. Myös täysin lihis-ystäväni piti siitä kovasti.

Elävä punajuurisuklaakakku:

• 1/2 kp/ 1,25 dl mehustimesta saatua punajuuriraastetta (= n. 2 punajuurta)
• 1/2 kp/1,25 dl idätettyä tattaria
• 1/4 kp / reilu 0,5 dl saksanpähkinöistä jauhettua jauhoa
• 2 rkl carob-jauhoa
• 2 rkl (raaka-)kaakaojauhoa
• 1 kp/2,5 dl yön yli liotettuja kivettömiä taateleita (= n. 1/2 kp liottamattomia taateleita)
• 2 rkl vaahterasiirappia
• 1/2 tl jauhettua luonnonvaniljaa tai 1/2 vaniljatankoa
• 2 rkl kookosöljyä
• ripaus hienoa ruususuolaa

Aloita valmistus laittamalla taatelit likoamaan edellisenä iltana tai viimeistään aamulla, jos leivot illalla. Linkoa kaksi kuorittua punajuurta mehuksi. Ota mehu talteen ja käytä raaste kakkuun. Jauha tattarit jauhoksi tehosekoittimessa tai kahvimyllyssä, samoin pähkinät. Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa kookosöljyä lukuunottamatta. Taikina on aika paksua, joten sitä voi olla vaikeaa työstää tehosekoittimella. Sekoita lopuksi joukkoon juokseva kookosöljy ja jatka sekoittamista, kunnes saat hiukan kuohkean taikinan. Vuoraa irtopohjavuoka leivin- tai pergamiinipaperilla. Painele irtopohjavuokaan (20 cm. halkaisijaltaan), ja muotoile tasaiseksi. Taikinan pitäisi pysyä melko hyvin koossa. Poista reunukset ja kuivata uunin alaosassa tai kuivurissa 2 - 4 tuntia riippuen, miten kosteasta leivonnaisesta pidät.

Kakusta tulee hyviä pieniä brownie-paloja jo sellaisenaan, tai suklaakuorrutuksella siveltynä. Yläkuvan paloihin sekoitin keskenään 1 rkl kotimaista luomuhunajaa (ei vegaania!, mutta ekoa :), 1 rkl kookosöljyä ja 1 rkl raakakaakaomassaa, jotka siis sulatin vesihauteessa. Sivelin nopeasti palojen pinnalle ja ripottelin muutaman kaakaonibsin.


Mutta sitten The Herkkuversioon:

Tästä kaikki oikeastaan lähti, koska ensimmäinen ajatukseni oli kakku, jossa voisin leikkiä punajuuren hauskalla värillä. Lopputuloksena oli kolmivärinen punajuurisuklaakakku inkivääri- ja kookoskuorrutuksella. Inkiväärillä maustettu valkosuklaakuorrutus punajuurisuklaakakun pinnalla oli aivan hulvattoman hyvä! Kookoskerma oli myös ok, mutta ilmankin saattaa pärjätä. Kuvat eivät valitettavasti tee oikeutta tälle tuotokselle, koska kakku valmistui ja syötiin iltapimeässä. Mitään ei jäänyt päivänvaloon kuvattavaksi (- tai anteeksi siis siihen harmaaseen hämärään jota näkyy ikkunan takana työpäivän ajan).



Punainen suklaakerroskakku:

Pohjakerros:

• Valmista kakku kuten edellä. Laita irtopohjavuoan reunaosa paikoilleen, kun alat koota kakkua.

Vaaleanpunainen kerros:

• 1/2 kp/1,25 dl cashew-pähkinöitä yön yli liotettuna
• 1/4 kp/ 60 ml kaakaovoita (lämmitettynä juoksevaksi)
• 4-6 rkl juoksevaa luomuhunajaa (riippuen, miten makeaa haluat, täysin vegaanisen saat käyttämällä agave-siirappia)
• 1/2 kp vettä + punajuurimehua (antamaan väriä)
• 1 tl sitruunanmehua
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl sitruunan kuorta
• ripaus hienoa ruususuolaa

Sekoita tehosekoittimessa kaikki ainekset kaakaovoita lukuunottamatta, kunnes saat tasaisen kermaisen seoksen. Lisää juokseva kaakaovoi ja jatka sekoittamista tasaiseksi. Anna vaaleanpunaisen täytteen jähmettyä n. 15 min jäkaapissa ennenkuin levität sen kakun pinnalle. Laita tämän jälkeen kakku jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat valkoisen kuorrutteen.

Valkoinen kerros:

• 1 kp/ 2,5 dl kookoskreemiä (ks. ohje täältä)
• 1/2 kp/ 1,25 dl yön yli liotettuja cashew-pähkinöitä
• 2 rkl juoksevaa kookosöljyä
• 1-2 rkl hunajaa (tai agave-siirappia)
• vaniljaa
• ripaus hienoa ruususuolaa

Yhdistä kaikki ainekset tehosekoittimessa ja jauha tasaiseksi kreemiksi. Ota kakku jääkaapista ja levitä pinnalle kookoskuorrute. Laita takaisin jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi ennen tarjoamista. Koristele lopuksi esim. sulatetulla kaakaomassalla, kaakaonibselillä, tuoreilla marjoilla jne. Ja herkuttele, ennenkuin kakku lähtee kävelemään..!

Tästä hämärästä kuvasta saa vain aavistuksen siitä, että sekä pohja että täyte ovat oikeasti kauniin punaisia.

Raakatattaripuuro

Edellinen tattaripostaus herätti kysymyksiä raakapuurosta, joten päätin vielä laittaa tänne suosikkireseptini.

Kuvat ovat tältä aamulta. Olin idättänyt tattareita n. vuorokauden, ja muut ainekset banaania ja marjoja lukuunottamatta laitoin likoon edellisiltana. Ohjeella syntyy reilunpuoleinen annos, mutta sillä pärjääkin sitten mukavasti lounasaikaan.

Raakatattaripuuro:

Basic-ohjeeseen tarvitset

• 1 rkl auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 5 kuorimatonta mantelia
• 2 viikunaa
• n. 2 dl vettä

- Laita nämä likoamaan illalla. Itse laitan suoraan blenderiin, johon lisään seuraavana aamuna

• 1 dl idätettyä tattaria
• 1 banaanin
• 1,5 - 2 dl (pakaste-) mansikoita (myös mustikat sopivat hyvin)

- Sekoita kaikki blenderissä, sauvasekoittimellakin pärjää hätätilassa. Anna blenderin käydä rauhassa n. 3 minuutin ajan, jolloin saat ihanan kuohkeaa ja samettista puuroa.

Tällä ohjeella syntyy siis peruspuuro, jota voi vielä varioida esim. seuraavasti:

Vaihtoehtoja

C-vitamiinibuusteri:

Lisää joukkoon

• 1 luomu-mandariini kuorineen tai 1/2 luomu-appelsiinia, sekä
• tyrnijauhetta
• vaihda toinen viikuna 2 kuivattuun aprikoosiin

Kaikki puurossa käyttämäni ainekset ovat yleensä luomua, mutta sitrusten kanssa se on erityisen tärkeää, koska käytän myös kuoret. Jos kuitenkin käytät tavallista mandariinia/appelsiinia, kuori hedelmä ennen blendaamista. Aromaattiset kuoret ovat kuitenkin se juttu, eikä maku ole sama, kuoritusta hedelmästä.

Marjajauheista suosikkini on tyrni, joka on kaikin tavoin suomalainen supermarja, mutta sopii myös makunsa puolesta erityisen hyvin tattarin kanssa. Muita passeleita marjajauheita ovat esim. ruusunmarja ja puolukka.

Superpuuro:

Jos superit kiinnostavat, lisää kaikkien edellämainittujen lisäksi puuroon

• 1-2 rkl goji-marjoja
• 1 tl spirulinaa

Gojit laitan muiden liotettavien sekaan jo edellisenä iltana. Spirulinan lisään vasta blendaus-vaiheessa. Jos spirun maku yököttää, voin vakuuttaa, että tässä puurossa sitä ei huomaa kuin väristä, joka on siis viehättävä armeijanvihreä...

Itse syön useimmiten tämän super-version, ja kuvassa oleva on myös sitä lukuunottamatta spirulinaa.

Iisejä ituja ja vähän muutakin

Postasin jo taannoin hampun idätyksestä, mutta nyt minulla on uusi suosikki: Tattari.

Parasta on se, että tattari on todella helppoa ja nopeaa idätettävää. Tattari on myös superruokaa, joka kasvaa luontaisesti meidänkin leveyspiireillämme. Sitä on Suomessa viljelty aikoinaan laajaltikin, mutta nykyisin viljely on hämmästyttävänä vähäistä. Tattarin viljely ei kuormita ympäristöä samalla tavoin kuin monien muiden viljelykasvien, ja se menestyy vähäravinteisillakin mailla. Tattari ei siis ole vilja, vaan kuuluu tatarkasveihin. Se myös kukkii kauniisti, ja tarjoaa mettä useille pölytäjille. Tattarihunaja on tummaa ja voimakasaromista.

Tattari tunnetaan perinteisemmin gluteenittomana "viljana", joka sopii keliaakikoille. Mutta tattarilla on myös paljon muita hyviä ominaisuuksia. Tiestikö, että tattari sisältää kaikkia kahdeksaa olennaista aminohappoa, ja on täydellinen proteiinin lähde (kuten hamppukin)? Minä en. Mutta nyt tiedän myös, että tattarin sisältämät valkuaiset ja hiilihydraatit imeytyvä hitaasti, mikä auttaa vähentämään veren kolesterolia, ja säätelemään insuliinitasapainoa, molemmat tärkeitä juttuja ylipainon ja aikuistyypin diabeteksen hallinnassa. Tattarissa on myös paljon tiettyjä flavonoideja, jotka auttavat mm. vahvistamaan verisuonten seinämiä (suonikohjut varokaa!). Lisäksi siinä on lesitiiniä, joka on olennaista erityisesti maksan ja keskushermoston toiminnan kannalta. Tattarin käytöllä voi ajatella siis olevan elimistöä puhdistava vaikutus, mutta se on yhdistety myös ajattelutoimintojen ja mielialojen hallintaan. Eikä tässä vielä kaikki, tattarissa on paljon mm. rautaa ja kalsiumia sekä muita elimistölle tärkeitä hivenaineita. Tarkempaa tietoa tattarin terveysvaikutuksista ja ravintosisällöstä esim. täältä ja täältä.

Idättäminen nostaa entisestään tattarin ravitsemuksellisia arvoja, ja tekee siitä käyttökelmpoisen myös kypsentämättömänä. Itse pidän idätetystä tattarista erityisesti, koska sen maku on huomattavasti miellyttävämpi verrattuna idättämättömiin jyviin, hiutaleisiin tms. Aiemmin tattaripuuro oli mielestäni aika tympeää ja maku pistävä. Idätetystä tattarista tehty raakapuuro kuitenkin on herkkua, ja jyvät ihanan pähkinäisen makuisia.

Idätettyä tattaria käytetään jauhettuna esim. elävän/raakaravinnon leivissä, burgereissa jne. Raakapuuron ja smoothien lisäksi olen kokeillut tattaria raaka-kräkkereissä (en vaan suostu sanomaan niitä kuivia levyjä leiväksi), mutta myös makeissa herkuissa. Alla oleva kräkkeri-ohje on alunperin Russel Jamesin The Raw Chef -blogista. (Jos et ole vielä sitä tehnyt, kannattaa käydä sivuilla tsekkaamassa, millaista on raw gourmet. Aika huikeita, mutta kylläkin monimutkaisia ohjeita.) Muuntelin sitä hiukan, ja ikävää tunnustaa, kuivattelin ihan tavallisen uunin alaosassa monta tuntia. En vaan malttanut odottaa enää, että joulupukki tois sen kuivurin... En ole raaka-leipiä ennen tehnyt, joten suhtauduin hommaan mielenkiinnolla. Lopputulos kuitenkin yllätti, koska kräkkerit ovat tosi maukkaita (Miehen kommentit "kuivista sillinnahoista" kannattaa tässä yhteydessä jättää huomiotta...).

Tattarin idätys:

Liota kokonaisia tattarin jyviä n. 10 min. Olen lukennut eri ohjeita tälle liottamiselle, ja useimmissa neuvotaan liottamaan vaan lyhyen ajan, ettei tattari pehmene itämättömäksi. Näin olen sitten myös tehnyt ja tattari on lähtenyt itämään hyvin. Valuta tattari lävikössä ja siirrä pieneen kulhoon. Laita lämpimään paikkaan itämään. Olen peittänyt kulhon tässä vaiheessa talouspaperilla. Sekoittele jyviä silloin tällöin itämisen aikana tai ainakin kerran. Vuorokauden kuluttua näkyvissä ovat jo pienet idut ja olen alkanut käyttää jyviä jo nyt. Vaikka siirtäisitkin tattarit tässä vaiheessa jääkaappiin, ne jatkavat edelleen itämistä, vaikkakin hitaammin.

Tattari-kräkkerit:

0,5 dl oliiviöljyä

2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

3,5 dl idätettyä tattaria

0,5 dl jauhettuja pellavansiemeniä

0,5 dl jauhettuja kurpitsansiemeniä

2,5 kesäkurpitsakuutioita

1 omena kuorittuna ja kuutioituna

1,5 rkl sitruunanmehua

1 avokado

1/2 sipulia

1/4 tl ruususuolaa

nippu tuoretta persiljaa

Hienonna muut ainekset pellava- ja kurpitsasiemenjauhoja lukuunottamatta monitoimikoneessa. Lisää lopuksi jauhetut pellavan ja kurpitsansiemenet ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on kuohkeaa. Levitä kahdelle uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi ja kuivaa uunin alaosassa, 45 asteen lämmössä (uuni pienimmälle mahdolliselle lämmölle, uuninluukku hiukan raolleen) n. 8 tuntia. Kuivurin onnelliset omistajat toimivat kuivurinsa ohjeiden mukaan. Itselläni on kiertoilmauuni, joten käytin sitä toimintoa kahden pellillisen kuivaamiseen. Kahdeksan tunnin jälkeen käännä levyt ja kuivaa vielä tunti tai pari, kunnes kräkkerit ovat sopivan kuivia.

Näissä "leivissä" on hauskaa se, että vaikka kuivattuja, ne ovat kuitenkin meheviä ja erittäin maukkaita. Tässä täytettynä samassa kuivatuksessa valmistuneilla munakoisosiivuilla, punaisella tuorepestolla, mantelijuustolla ja kasviksilla. Taustalla chili-inkiväärikaakao. - Oli aika kiva lounas.

Vaihtoehto-sushit

Sushit ovat olleet mielestäni aina ihan ok, mutta eivät mitään lempiruokaa. Vaikka en käytä kalaa, monet kasvis-sushit on kyllä tullut syötyä. Parasta niissä on ollut esteettinen puoli. Pienet merileväkääryleet ovat mielestäni kauniita. Sisältä löytyvä riisiklöntti, jota kasvissushit pääasiassa ovat, on kuitenkin mielestäni aika tylsää tavaraa. En muutenkaan näe riisin syömisessä paljoa järkeä. Jos ekosyistä kieltäytyy juustosta, on ihan turhaa kuvitella olevansa ymäristöihiminen, jos samaan aikaan puputtaa toista suurta metaaninlähdettä. Minkään muun viljan viljely ei tuota yhtä suuria määriä kasvihuonepäästöjä riisiin verrattuna. Riisi ei myöskään ravitsemuksellisesti ole kovin kaksista. Muut viljalaji, kuten kotimainen ohra tai esim. Japanissa ennen riisiä käytetty hirssi päihittävät sen mennen tullen.

Mutta sushien täytteenä ei todellakaan tarvitse käyttää riisiä. Mainion täytteen voi kääräistä edellä mainitusta hirssistä tai rikotuista ohrasuurimoista. Todellista herkkuruokaa sushista tuli kuitenkin oivallettuani, että norilevyn voi täyttää todella maukkailla aineksilla, kuten avokadolla, punajuurimurekkeella tai quinoalla... Ehkä näitä virityksiä on kerettiläistä kutsua enää susheiksi, mutta oikeasti, vain mielikuvitus on rajana tässäkin lajissa.

Seuraavassa kaksi suosikkiani: avokado ja kukkakaali. Kukkakaali pohjautuu samaan ideaan, kuin kukkakaali-couscous, jonka esittelin edellisessä postauksessa. Tässä raa'an kukkakaalin joukkoon on lisätty tuoreesta kookoksesta tehty kerma. Molemmat täytteet ovat kypsentämättömiä, eikä niiden valmistaminen vie pitkää aikaa (vrt. riisin keittäminen, maustaminen ja jäähdyttely...). Ne ovat myös käsittämättömän maukkaita, eikä merilevän joidenkin mielestä kalaisa maku pääse päärooliin. Nykyisin meillä syödäänkin sushia joka viikko ja tällä hetkellä se on ehdottomasti parasta pikaruokaa, mitä tiedän.

Avokadotäyte:

3 kypsää avokadoa

1/2 - 1 limen menu (riippuen, miten paljon särmää haluat soossiin)

1 rkl wasabi-jauhetta

1 tl ruususuolaa

2 tl soijakastiketta

1 tl agavesiirappia

mustapippuria

1 valkosipulinkynsi puristettuna

Kuori avokadot, poista kivet ja kuutioi sisus sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon. Tähän ohjeeseen avokadot voivat olla vielä vähän napakoita, mutta sen verran kypsiä, että ne saa sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Soseuta avokadot ja lisää wasabi.

Käytin tässä wasabi-jauhetta, joka sekoittuu helpommin avokadoihin wasabi-tahnaan verrattuna. Lisäksi vilkaisu wasabi-tuubin tuoteselosteeseen paljastaa, että tahna on

kyllästetty lisäaineilla, keinotekoinen väriaine mukaan lukien. Wasabi-jauhe sen sijaan on lisäaineeton. Lisää loput aineet, sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. Wasabin maku tuntuu ensin miedolta, mutta voimistuu, kun annat tahnan odottaa hetken.

Lisäsin tässä vaiheessa tahnaan idätettyä quinoaa. Sen voi korvata keitetyllä tai jättää kokonaan poiskin. Myös muut napakat idut toimivat tahnan joukossa hyvin.

Kookos-kukkakaali -täyte:

1/2 tuoretta kookospähkinää + 1,25 dl vettä kookoskermaksi sekoitettuna

1/2 kukkakaali

1/2 sitruunan/ limen mehu

1 tl raastettua sitruunankuorta

1 cm pala tuoretta inkivääriä puristettuna

1/2 valkosipulinkynttä puristetuna

1/2 cm pätkä tuoretta inkivääriä puristettuna tai raastettuna

mustapippuria

1/2 - 1 tl suolaa

2 tl agavesiirappia

Aloita valmistamalla kookoskerma: Tämä on ehdottomasti täytteen hankalin vaihe. Halusin käyttää kermaan kuumentamatona kookospähkinää, joten nikkaroin kuoren halki taltan avulla. Sotkuista puuhaa!

Ennen halkaisua, valuta pähinän sisällä oleva neste puhkaisemalla yksi kookospähkinän päässä olevista rei'istä terävällä piikillä. Hakkaa tai paukuta kuori rikki ja irrota valkoinen sisuta. Kuori sisustan ruskea osa perunankuorimaveitsellä. Paloittele kookos tehosekoittimeen ja soseuta lisäämällä 2,5 dl nestettä (kookoksen sisältä talteenotettu neste + vettä). Riippuen tehoista blenderi saa jyllätä aika kauan, että seos on mahdollisimman kermaista. Ota saadusta kermasta 1/2 talteen* ja käytä puolet sushitäytteeseen.

Silppua seuraavaksi kukkakaali montoimikoneen leikkuriterällä murumaiseksi seokseksi. Sekoita käsin joukkoon kookoskerma ja mausteet. Tarkista maku.

Sushit:

Nori-arkkeja

Haluamaasi täytettä

Tuoretta paprikaa, purjoa, kurkkua, ohuita porkkanalastuja tms.

Nori-arkkeja saa sekä valmiiksi paahdettuina että paahtamattomina. Jos haluat raakailla, valitse jälkimmäinen. Löytämäni Clearspringin Untoastedit ovat tosin sikahintaisia verrattuna muihin nori-levyihin, joten useimmiten valitsen jonkun muun. Kyseiset arkit ovat kuitenkin tukevia ja laadukkaita, joten täytteen saa niihin käärittyä hyvin ja lopputulos on kaunis. Todellisuudessa myös paahtamattomat leväarkit on tarkoitus kevyesti paahtaa ennen käyttöä, mutta olen käyttänyt niitä ihan sellaisenaan. Maku on vaan silloin voimakkaammin sitä itteensä, eli maistuu tosiaankin merelliselle.

Levitä haluamasi täyte ohuelti leväarkille siten, että yläreunaan jää n. 1,5 cm tyhjää. Asettele alareunaan haluamasi kasvikset. Suosikkejani ovat paprika ja purjo.

Kääri levy rullalle aloittaen alareunasta. Itse en käärimisessä ole tarvinnut mitään bambumattoa, vaan se käy kätevimmin ihan sormin rullaamalla. Yritä kääriä mahdollisimman tiukka paketti.

Laita rulla hetkeksi odottamaan saumakohta alaspäin ja valmista loput rullat. Leikkaa lopuksi rullista (huom!) terävällä veitsellä n. 1,5 cm viipaleita. Asettele nätisti ja tarjoa. Itse en näiden sushien kanssa kaipaa enää soijakastiketta, mutta sitäkin voi pöytään laittaa, samoin kuin muita perinteisiä lisukkeita, kuten sushi-inkivääriä.

...................................................

* Tuore kookos säilyy huonosti jääkaapissakin, joten jos sille ei (kermana tai sellaisenaan) parin päivän sisällä ole käyttöä, kannattaa loppuosa pakastaa.

Pikantit munakoisorullat

Tähän asti olen vain seuraillut muiden upeita luomuksia ruokahaasteisiin, enkä ole edes harkinnut osallistumista itse. Marrashaaste on kuitenkin sellainen, ettei sitä voinutviileästi sivuuttaa. Erilaiset lämmittävät ja tuliset ainekset ovat ilmojen kylmettyä olleet päivittäisessä käytössä. Varsinkin kun parhaillaan meillä sairastaa kaksi possutautista, inkiväärin ja valkosipulin kulutus on huipussaan.

Nämä munakoisokääryleet valmistuivat isänpäivän aterialle. Isät kaipaavat tulista ja tukevaa ruokaa, ja vegaaninen äijäruoka on tietysti seitanmakkaraa. - Maistuis kyllä ihan

tavis-isillekin. - Tein siis ensin tujakasti maustettuja vegepepperoneja, joita kietaisin marinoituhin munakoisokääreisiin. Hottia tästä ruokalajista tekee chili, jota laitoin sekä täytteeseen että kääreisiin. Käytin kyllä aika mietoja, punaisia perus-chilejä (vahvuus 2 ja 3), joita oli irtomyynissä. Tässä kohtaa vahvin peruste valinnalle oli ylimääräisen pakkausjätteen välttäminen. Lajikkeista ei siis tietoa. Miedompi chilityyppi sopi myös siinä mielessä, että osa syömäreistämme on herkkäsuita.

Maustoin munakoisot tulisemmalla chilillä, ja täytteen miedommin. Jättämällä munakoisot (jotka ovat lasten mielestä muutenkin yäkkiä) pois kaikki pystyivät nauttimaan samasta ateriasta ilman, että savu nousi kenenkään korvista.

Jos seitan on uusi tuttavuus, niin kyseessä on siis vehnägluteenista valmistettu proteiinipitoinen tuote, jolla voi korvata lihan ihan tavisohjeissakin. Se on koostumukseltaan kieltämättä aika lihamainen ja kunnon maustamisella siitä voi saada todella herkullista. Seitanmakkaroiden ohjeita löytyy eri variaatioilla monista blogeista. Monet kokeilemistani ovat kuitenkin olleet aika sitkeitä ja kovia pötköjä. Näiden kääryleiden kanssa onnistuin mielestäni aika hyvin. Täyte oli pehmeää, mutta kiinteää ja helppoa leikata. Sekoitin seitan-taikinaan reilusti keitettyjä linssejä, jotka olivat olennainen juttu sekä maun että rakenteen kannalta. Toinen mehukkuuden salaisuus oli kypsyttäminen munakoisojen sisällä.

Kääryleet äänestettiin meillä jo omassa sarjassaan ylivomaisiksivoittajiksi, ja lähtevät siis kuumaan haastekisaan. Joten saanko esitellä:

Pikantit munakoisorullat

• 1 ja 1/2 munakoisoa

Marinadi:

• 1 sitruunan mehu + n. 1 dl vettä
• ruususuolaa
• mustapippuria
• 1 punainen chili silputtuna (3 vahvuus)
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• 1 tl jauhettua korianteria
• muutama oksa silputtua persiljaa
• 1 tl intiaanisokeria (tai vastaavaa)

Chiliöljy:

• 1 punainen chili silputtuna (niin vahva kuin haluat!)
• 1 tl paprikajauhetta
• 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
• 0,75 dl Neito-rypsiöljyä

Täyte:

Kuivat aineet

• 2,5 dl gluteenijauhoa
• 0,5 dl hiivahiutaleita tai 1 tl kasvisliemijauhetta
• 1 tl ruususuolaa
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1 tl kuivattua oreganoa

Kosteat aineet

• 2,5 dl keitettyjä punaisia linssejä muusattuna (= 1,5 dl kuivia linssejä 2,5 dl vettä, laakerinlehti ja 1/2 chili, josta siemenet oli poistettu)
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 1 punainen chili hienonnettuna (poista siemenet)
• 1,25 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
• 1,25 dl sitruunanmehua ja vettä (puolet ja puolet)
• 1 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
• 1 1/2 t paprikajauhetta
• 1 tl korianteria
• 1 tl jeeraa
• 1/4 tl kanelia
• 1 tl agavesiirappia (tai vastaavaa)
• mustapippuria
• 2 tippaa Liquid Smoke -savuaromia

Aloita marinoimalla munakoisot: Sekoita marinadin ainekset kannellisessa astiassa. Kuumenna varovasti chiliöljyn aineksia kattilassa niin, että mausteet lämpenevät ja alkavat tuoksua. Ota kattila sivuun. Leikkaa munakoisot pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Kastele viipaleet marinadissa ja sivele sen jälkeen chiliöljyllä. Näin muankoisot eivät imaisen heti kaikkea öljyä sisäänsä. Laita marinoitumaan siksi aikaa kun valmistat täytteen. Sekoittele munakoisoja marinoitumisen aikana pari kertaa.

Keitä täytettä varten linssit vähässä vedessä laakerinlehdellä ja chilillä maustettuna. Tämä vie n. 20 min. Sekoittele välillä, etteivät linssit tartu pohjaan. Lisää tarvittaessa vettä, mutta tarkoitus on saada linssimassasta mahdollisimman kuivaa.

Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään. Hiivahiutaleet tuovat veggeronien makuun täyteläisyyttä, mutta ne voi korvata myös kasvisliemijauheella. Vähennä suolan määrää, jos sitä on jo liemijauheessa.

Muhenna linssit tasaiseksi. Tämän pitäisi onnistua ihan sekoittamalla, jos linssit ovat tarpeeksi kypsiä. Sekoita joukkoon muut kosteat ainekset ja tarkista maku.

Sekoita kuivat ja kosteat ainekset keskenään ja vaivaa taikinaa käsin parin minuutin ajan, kunnes kaikki ainekset ovat täysin sekaisin. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää nestettä. Muotoile taikinasta n. 3 cm halkaisijaltaan olevia makkaroita. Paloittele n. 4 cm mittaisiksi paloiksi ja aseta munakoisoviipaleiden paksumpaan päähän. Kääri rullalle ja aseta levinpaperilla päällystetylle pellille saumakohta alaspäin. Voitele kääröt chiliöljyllä.

Veggeroni pintaan ja rullalle.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Päällystä kääryleet foliolla ja laita uunin keskiosaa paistumaan. Kypsennä kääröjä n. tunnin ajan. Ota kääröt uunista ja anna vetäytyä folion alla hetki ennen tarjoamista.

Näyttää järkyttävän paljon mustareunaiselta pekonilta. Mutta koisoa ja chiliöljyä se vaan on...

Tarjosin kääröjen kanssa kukkakaalista tehtyä "couscousia". Sitä varten kukkakaali silputaan tehosekoittimen leikkuriterällä murumaiseksi seokseksi, joka muistuttaa aivan couscousia. Olin tehnyt tämän jo edellisenä iltana, koska käytin osan kukkakaalista muuhu. Couscousia varten tuleva kukkis sai siis odottaa jääkaapissa, kannellisessa astiassa seuraavaan päivään. Tämä osoittautui viisaaksi vedoksi, sillä säilytyksen aikana kaalin voimakas haju ja maku laimenivat. Maustoin kukkakaalin muutamaa tuntia ennen tarjoamista välimerelliseen tyyliin ja annoin olla vielä jääkaapissa. Se oli kyllä todella hyvää munakoisokääröjen kanssa, mutta voisin tarjota yhtä hyvin ihan tavallista couscousia, jonka maustaisin samaan tyyliin.

Kukkakaali-couscous:

• 1 pieni tai 1/2 iso kukkakaali
• 1 dl korintteja tai silputtuja rusinoita
• 0,75 dl pinjansiemeniä
• 1 sitruunan raastettu kuori
• 1/2 sitruunan mehu
• 1-2 tl agavesiirappia
• 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä tai oliiviöljyä
• mustapippuria
• 1/2 tl ruususuolaa
• pari oksaa tuoretta minttua, persiljaa ja pieni nippu tuoretta korianteria silputtuina

Katoin pöytään vielä jäljelle jääneen chiliöljyn, josta sai yksilöllisesti lisättyä vielä lisäpotkua annokseensa. Kaiken kaikkiaan onnistunut kokonaisuus.