Ulkomaisissa raakaresepteissä mainitaan usein nuori kookospähkinä (Young Thai coconut). Tämä on eri asia, vaikkakin samasta pähkinästä puhutaan. Nuoren, periaatteessa keskenkasvuisen kookospähkinän sisus on vielä pehmeä ja hyytelömäinen. Se sisältää myös huomattavasti enemmän kookosvettä, luonnon omaa energiajuomaa. Kookosvettä on tosin hiukan myös ruskeissa vanhoissa pähkinöissä. Nuoria kookospähkinöitä pidetään muutenkin erityisen herkullisina ja monikäyttöisinä sekä siis terveellisinä, mutta valitettavasti niitä on Suomesta vaikeaa saada. Helsingistä, Hämeentien aasialaisista ruokakaupoista saattaa saada ainakin pakastettuja nuoria kookoksia. En ole niitä itse kokeillut, ja yleensä siis skippaan nuorta kookospähkinää sisältävät reseptit kokonaan.
Mutta ruskeallekin kookokselle löytyy paljon käyttöä. Sen sisusta on pajon herkullisempaa kuin kuivatut kookoshiutaleet tai -lastut. Kookospähkinässä on samassa paketissa sekä superfoodina markkinoitu kookosöljy, että kuitupitoinen ja ravitseva "kookosliha". Käytän kookosta sekä makeissa että suolaisissa ruoissa ja myös leivonnassa.
Moni kokee karvaisen ja kovan pähkinän vaikeasti lähestyttävänä. Olen itsekin kokeillut pähkinöiden avaamiseen erilaisia tekniikoita, joiden jäljiltä keittiöstä on poimittu vaihtelevia määriä kuorenpalasia ja ruskeaa töhnää. Olen kokeillut vasaraa, talttaa ja kivenmurikkaa sekä tuhonnut ainakin yhden leikkuulaudan... Turhaan. Todellisuudessa pähkinän avaaminen on helppoa ja suhteellisen sisäsiistiä. Ja oikealla tekniikalla se kuulostaa naapureidenkin korviin samalta, kuin taulun naputtelu seinään, ei siltä että joku yrittää lekalla katon kautta sisään.
Löysin ohjeen avaamiseen alunperin jostain netistä. En oikein uskonut, että se tosiaan voisi olla niin helppoa, kuin ohjeessa uskoteltiin. Mutta kyllä se vaan toimii, joten päätin vielä laittaa todisteeksi kuvasarjan eilisestä avaussessiosta. Näin se kävi:
Valitse painavalta tuntuva pähkinä, jonka tunnet ravistellessa hölskyvän nestettä.
Kookospähkinän toisessa päässä on kolme silmää, joista yksi on pehmeä. Kokeile tukevalla piikillä, naulalla - tai tässä tapauksessa ristipääruuvimeisselillä, mikä silmistä antaa periksi.Työnnä piikki pähkinän sisään. Tämä käy melko vaivattomasti. Poraa reikää hiukan isomaksi pyörittelemällä piikkiä ympäri. Näin saat kookoksen sisällä olevan nesteen valutettua helpommin ulos.
Valuta neste astiaan. Neste on parasta heti tuoreeltaan, sillä se alkaa pilaantua nopeasti. Käytän itse nesteen joko valmisteilla olevaan ruokaan, juon sellaisenaan tai säilytän jääkaapissa ja käytän viimeistään vuorokauden kuluessa esim. smoothieen.
Sitten alkaa varsinainen avausvaihe: Aseta kookospähkinä poikittain eteesi pöydälle. Ota tukeva veitsi ja ala naputella varren lappeella pähkinää keskeltä, "päiväntasaajan kohdalta" (leveyspiireistä siis puhutaan).
Kierrä pähkinää pikku hiljaa ympäri siten, että naputtelet muutaman iskun sarjoissa koko ympärysmitan alusta loppuun. Napautuksen voima vastaa suunnilleen samaa, kuin jos löisit nyrkillä kämmeneesi. Eli ylimääräistä voimaa ei tarvitse käyttää.
Aluksi vaikuttaa siltä, ettei mitään tapahdu. Noin kahden ja puolen kierroksen jälkeen pähkinään ilmestyy halkeama. Jatka naputtelua halkeamaa pitkin ja kierrä pähkinää kuten aiemminkin. Rako kasvaa naputtelun myötä, kunnes se kiertää koko pähkinän.
Ja voila! Voit halkaista pähkinän kauniisti keskeltä kahtia. Tämä onnistuu vääntämällä käsin puolikkaat erilleen.
Kookoslihan kaapiminen on sitten toinen juttu, vähän kinkkistä sekin joskus. Kuvassa näkyy oma veitseni, jolla hoidin sekä pähkinän avaamisen, että lihan kaapimisen. Leikkelin lihaan ensin pitkittäisiä viiltoja kohtisuoraan reunaa vasten, minkä jälkeen sitä sai irrotettua veitsen kärjellä melko siisteinä paloina.
Kuvassa näkyvä puolikas meni ihanaan Appelsiinicocada-juomaan, jonka ohje on Yaelianin, Appelsiineja ja Hunajaa -blogista. Juoma on todella täyteläinen kookoksen ystävän unelma. Kuvaakaan en ennättänyt näpsäistä omastani, kun huomio keskittyi täysillä itse asiaan eli nautiskeluun. Mutta Yaelianilta löytyykin jo hyvä kuva juomasta.
