Manteli-pannacotta ja tyrnikastiketta

Panna cotta on italialainen kermahyytelö. Keitettyä kermaa sakeutettuna liivatteella siis. No, ei meidän keittiössä. Itsenäisyyspäivän aterialle tein oman versioni kermaherkusta. Kerman sijaan käytin paksua mantelimaitoa ja hyydyttämiseen agar agar -jauhetta (Punnitse ja Säästä). Kaakaovoi teki herkusta ihanan täyteläisen. Mutta parasta oli kuitenkin aromikas tyrnikastike, joka toi kontrastin vienolle mantelivanukkaalle. Paksu ja vähän kiisselimäinen kastike oli sekä superherkullista että super-ravinteikasta, koska tyrnin lisäksi laitoin siihen jauhettuja gojimarjoja. Gojit ja tyrni ovat muutenkin hyvä yhdistelmä ja kastike toimisi ihan sellaisenaankin.

Juhla-aterialle hyydytin vanukkaat koristeellisissa silikonimuoteissa. Osan lusikoin kuitenkin suoraan tarjoiluastioihin eli vanhoihin grogilaseihin ja lisäsin tyrnikastikkeen päälle. Näyttävää tarjottavaa näinkin (kuvaa en valitettavasti jaksanut näpsäistä).

Manteli-pannacotta

• 0,75 dl paksua mantelikermaa (ks. ohje alla)
• 2,5 dl luomuomenamehua
• 3 tl agar agar -jauhetta
• 1 rkl vaniljauutetta
• 2 tl psylliumjauhetta
• 1/4 tl ruususuolaa
• 4 rkl juoksevaa mietoa luomuhunajaa
• 1 dl sulatettua kaakaovoita

Mantelimaito:
Paksuun mantelimaitoon tarvitset 3 dl manteleita liotettuna väh. 12 t
1 l vettä
tiheäsilmäinen siiviläpussi ("nutmilkbag") tai harsokangas

Jos haluat aivan valkoista mantelimaitoa, kuori mantelit ennen blendaamista. Itse en kuorista välitä ja blendasin sellaisenaan. Blendaa mantelit ja vesi mahdollisimman hienojakoiseksi seokseksi eli blendaa riittävän pitkään. Kaada manteliseos siivilän läpi ja puristele mantelimassa mahdollisimman kuivaksi. Itse sain n. 7,5 dl valmista maitoa.

Sekoita kattilassa 2,5 dl luomuomenamehua ja agar-jauhe. Kuumenna sekoitellen kiehumispisteeseen ja keitä miedolla lämmöllä, kannen alla 5 min välillä sekoitellen.

Sulata kaakaovoi vesihauteessa juoksevaksi.

Kaada mantelimaito takaisin blenderiin ja sekoita siihen ruususuola, hunaja ja vanilja. Jos tehosekoittimellasi on mahdollista, blendaa samaan aikaan matalalla teholla ja kaada sekaan ensin psylliumjauhe, sitten kaakaovoi ja lopuksi agar-liemi. Omassa blenderissäni on kannessa avattava tulppa/korkki tätä varten. Nosta lopuksi kierroksia ja blendaa seos kunnolla sekaisin. Jos blendaus ja ainesten lisäily ei onnistu yhtä aikaa, lisää aineset em. järjestyksessä ja blendaa välillä huipputeholla.

Tarkista maku ja kaada manteliseos muotteihin tai annosmaljoihin jähmettymään.

Tyrni-gojikastike:

• 2,5 dl pakastetyrnejä
• 2,5 dl vettä
• 1 rkl goji-marjoista jauhettua jauhetta
• 4 rkl (tai enemmän) juoksevaa mietoa hunajaa
• 1 - 1,5 tl psyllium-siemenjauhetta (riippuen, miten paksua haluat)
• 1 tl kylmäpuristettua manteliöljyä tai muuta mietoa öljyä
• (pienen pieni hyppysellinen ruususuolaa)

Sulata tyrnit ja blendaa veden kanssa sauva- tai tehosekoittimella mahdollisimman hienojakoiseksi. Siivilöi seos tiheäsilmäisen siivilän läpi. (Käytä kuorikuitu ja siemenet esim. leipä- tai kräkkeritaikinaan. Superravintoaineita ei kannata heittää pois).

Jauha goji-marjat tehosekoittimella tai vanhalla kahvimyllyllä (kuten itse tein). Sekoita loput ainekset tyrnimehuun ja sauvasekoita tai blendaa riittävän pitkään niin, että saat tasaisen kiiltävän kastikkeen. Öljylisä vastaa nimenomaan tästä kiillosta. Itse käytin siis kylmäpuristettua manteliöljyä, jota minulla on erikoisherkkuja varten. Myös mieto kylmäpuristettu rypsiöljy tai vastaava käy. Pieni suolahippunen syventää kastikkeen makua, mutta sen voi jättää poiskin.

Tarjosin hyytelöt tyrnikastikkeen ja fiksujen pipareiden kanssa ja olin ihan joulufiiliksissä.

Nuoren kookospähkinän kesytystä

Tänään kokkailin keittiössä vähän järeämpien työkalujen kanssa. Kyseessä oli tietenkin treffit nuoren kookospähkinän kanssa. En harrasta Thaimaan-lomia tai muuta kaukomatkailua, eivätkä edes Helsingin aasialaiset ruokakaupat ole reittini varrella, joten olin aivan innoissani, kun nuoria kookospähkinöitä oli ilmestynyt Ruohonjuureen. Sen verran on tullut ulkomaisia raw food blogeja ja kirjoja selailtua, että kookospähkinäneitsyys on harmittanut jo jonkin aikaa. Nyt pääsin siis maistelemaan tätä ihmeellistä herkkua.

Tavallisten kookospähkinöiden avaaminen käy nykyään jo leikiten, mutta tämän nuoremman kaverin kanssa jouduin jonkin aikaa ihmettelemään. Netissä on paljon hyviä avaamisohjeita, esim. täällä. Minulla ei kuitenkaan ole kovin järeää kokkiveistä (viidakkoveitsestä puhumattakaan ;) joten turvauduin miehen työkalupakkiin. Vasaralla ja taltalla avaaminen sujui ihan kätevästi ja kaikki sormetkin ovat edelleen tallella. 

Poistin vaaleaa ukokuorta terävällä leikkuuveitsellä, kunnes näkyviin tuli vaaleanruskea, sisempi kuorikerros. Se on oikeasti aika pehmeää, ihan muuta kuin tummanruskeassa, karvaisessa kookospähkinässä ja muutamalla napauksella taltta upposi kookoksen sisään. Pidin kookosta pystyasennossa ja naputtelin talttaa yläosan ympäri, kunnes sain väännettyä syntyneen hatun auki. Tämän siis voisi tehdä myös terävän ja tukevan veitsen tyvellä. Pähkinä oli täpösen täynnä kookosvettä, jonka valutin välillä kuppiin, koska se tietysti pyrki jo omia aikojaan ulos.

Kun sain kannen kokonaan irti, kaavin teräväreunaisella lusikalla sisällä olevan kookoslihan pois. Suomeen saakka roudattu pähkinäni oli ymmärrettävästi jo kypsempi tapaus, joten sisusta oli valkoista ja jo hieman kovempaa. Ihan tuoreess pähkinässä se on läpinäkyvää ja hyytelömäistä. Hedelmälihaa oli kuoren alla n. sentin pakuinen kerros, ja pehmeää se oli edelleen verrattuna kuivaan kookospähkinään.

Otin kallisarvoisen sisustan talteen niin tarkkaan kuin mahdollista. Se oli jo sellaisenaan mielettömän herkullista! Aivan erilaista kuin kuiva kookos. Myös tuore kookosvesi on jotain muuta kuin kaupasta saatava purkkitavara. Makeaa ja täyteläistä. Eli vaikka rehellisesti sanottuna olin ollut hiukan skeptinen sen suhteen, olisiko tämä kaukaa raahattu etelän hetelmä mistään kotoisin, oli ainakin tämä yksilö ihan priimatavaraa. Hinta on kyllä kova, yli kolme euroa kpl (-!) , eli kyllä tämä aika spesiaaliherkuksi saa jäädä.

Hyytelömäisen rakenteen ja pehmeän mutta neutraalin maun vuoksi nuorta kookosta käytetään monissa (ulkomaisissa) raw food ohjeissa. Siitä voi tehdä jogurttia, kefiiriä, vanukasta, kastikkeita, nuudeleita, kakkutäytettä jne.
No, otin varman päälle ja tein ihan vain smoothien.

En halunnut liiaksi peittää kookoksen omaa makua, joten lisänä oli

• sharon-hedelmä
• limen kuorta ja
• hiukan tuoretta inkivääriä. 

Kookoksessani oli n. kupillinen (2,5 dl) pehmeää kookospähkinää ja 3 dl nestettä. Käytin kaiken pähkinän ja lisäsin 2 dl kookosvettä. Hurautus blenderillä ja kermainen herkku oli valmis.

Muistutti lasten välipalajogurttia, mutta oli tietty parempaa.

Kyllä, voisin syödä vaikka joka päivä.

Jos siis siellä Thaimaassa elelisin...