maanantai 4. helmikuuta 2013

8 kurkistusta ruokamenneisyyteen


Sain Elinalta Chocochilistä haasteen kertoa 8 satunnaista asiaa itsestä. Olen luvattoman laiskasti osallistunut blogihaasteisiin, joita aina välilä joku kultainen kanssabloggaaja heittää tännekin päin. Hölmöä sinänsä, sillä mielestäni ne ovat kivoja. Nyt ryhdistäydyn ja ensitöikseni kiitän Elinaa haasteesta.

Koska Facessakin pengotaan parhaillaan arkistojen aarteita, ajattelin kertoa kahdeksan ruoka-asiaa vuosien varrelta.

1. Jo lapsuudenkodissani oltiin kasvisruokaan kallellaan, mutta minä unelmoin makkaran paistosta, Osso Buccosta ja T-luupihvistä. Äidin selleripihvit eivät oikein napanneet.

2. Tykkäsin jo lapsena oliiveista ja sienistä (ihmetyksen aihe lähiympäristölle) - mikä piirre ei valitettavasti ole periytynyt omille lapsilleni (rakkaus liharuokiin kylläkin).

3. Ensimmäinen omatoimisesti leipomani kakku oli Lindan kakku 10-vuotiaana. Tein sen salaa yllätykseksi äidilleni. Taisi olla ihan kelpo suoritus sokerikakuksi ilman aiempaa leivontakokemusta. Vain reseptissä ollut kkp aiheutti päänvaivaa, mutta onneksi avulias naapuri neuvoi tarttumaan kahvikuppiin.

4. Yläasteella leivoimme usein kaverini kanssa mokkapaloja ja söimme itsemme ähkyyn. Viime viikonlopun tyttösynttäreiden perusteella uusi sukupolvi näyttää vaihtaneen mokkikset brownieihin. Tyttöni leipoi oma-aloitteisesti vegaanisia, mistä olin aika ylpeä.

5. Lomamatkalla 13-vuotiaana Budapestissa olin otettu, kun tarjoilija kaatoi minulle viiniä. Harmi kyllä, en saanut lupaa juoda sitä...

6. Ryhdyin kasvissyöjäksi 17-vuotiaana, koska kaveriniki oli ja se oli mielestäni makeeta. Sitten elämässäni alkoi muutenkin tiedostava vaihe. Tukka muuttui mustaksi ja mielipiteet tiukoiksi. Siihen asti olin ollut aika nörtti, vaikkei sellaisesta vielä kasarina mitään tiedettykään.

7. Syömisen suhteen haastavin vaihe elämässäni oli ensimmäisen lapseni vauva-aika. Kaveri osoittautui hyperallergiseksi ja koska halusin tarjota vauvalleni rintamaitoa, jouduin olemaan äärimmäisen tiukalla imetysdietillä. Kun kaikki allergisoivat aineet jätettiin pois, lautaselleni jäivät lammas, riisi, peruna, kurkku ja mustikka sekä rypsiöljy. Ostoslistan laatiminen ainakin oli simppeliä. Nykyään ei varmaan enää mokomia välttämisdiettejä edes suositella.

8. Yksi lempimakujani on aina ollut kahvi. Upotin jo lapsena nenäni juuri avattuun kahvipakettiin ja nuuhkin täysin siemauksin. Vaikka olen välillä ollut pitkiäkin aikoja kahvitta, en oikeasti voisi luopua siitä koskaan


Haaste on tainnut kiertää jo monissa blogeissa, mutta jaan sen kuitenkin eteenpäin seuraaville. Ottakaa tai jättäkää:


Eli säännöt: Kiitetään haasteen antajaa, kerrotaan 8 asiaa itsestä, jaetaan haaste eteenpäin kahdeksalle ruokablogille.





perjantai 1. helmikuuta 2013

Voittaja ja Mandariinipiiras (Raw, Nut-free)

IMG_0116

Ihan pian julkistan Synttäriarvonnan tuloksen. Mutta päivitän sen vasta postauksen loppuun, sillä sormenpääni haluavat myös kunnon reseptin kimppuun. Viime postauksesta on jo liian pitkä tauko ja bloggaus-addiktioni oireilee pahemman kerran. Syy pakkolepoon on kuitenkin ollut deadline-rutistus: Eilen laitoin menemään viimeisen version ruokakirjan manuskasta ja muutaman gigan verran kuvia. Jep, vauva lähetettiin maailmalle ja keittokirja on taas yhden askeleen lähempänä päivänvaloa :) Vähän on sydän sykkyrällä, myönnän, sillä tästä lähtien homma ei enää suoranaisesti ole minun käsissäni.

Entä miten ruokabloggaaja ja tuleva keittokirjailijatar juhlistaa kirjoitus-, kokkaus- ja kuvausprojektin päättymistä? - Tietenkin pyöräyttämällä herkkupiirakan!

Minulta on välillä toivottu raw-kakkua, joka ei sisältäisi pähkinöitä, kookosöljyä tai muita ylimääräisiä rasvoja. Keveää herkuttelua siis. Vaikka raw-jälkkärit rakentuvat yleensä juuri edellä mainittujen varaan, nut-free low-fat versio ei oikeastaan ollut kovin vaikea juttu. Ainakaan sen jälkeen, kun löysin maamantelit. Ne kun eivät ole manteleita ollenkaan ja muutenkin kevyempiä kuin kaimansa. Siitä huolimatta makua ja massaa on juuri sopivasti.

Piiraspohjaa varten jauhoin maamantelit ja makeutin taateleilla. Täyte taas syntyi mandariineista, kuivatuista aprikooseista ja tyrnimarjoista, joita löytyi vielä pakastimen perältä. Huikea makuyhdistelmä ja juuri täydellinen harmaan talvipäivän piristys. Tyrnin tilalla voisin kuvitella käyttäväni myös puolukoita tai jos oikein onnekas olisin, lakkoja.

IMG_0098

Tyrni-mandariinipiiras (Raw, Nut-free)

Pohja:
2,5 dl maamanteleita
16 taatelia
ripaus suolaa
1/2 dl pellavansiemeniä
1 tl vaniljajauhetta
1 rkl vettä

Täyte:
2,5 dl mandariininlohkoja
1 luomumandan kuori raastettuna
1,25 dl tyrnimarjoja
200 g kuivattuja aprikooseja liotettuna (väh. 4 tuntia)
8 tippaa steviaa
1 rkl psylliumjauhetta

Valmista pohja: Jauha maamantelit ja pellavansiemenet jauheeksi tehosekoittimessa. Siirrä monitoimikoneen kulhoon ja lisää taatelit. Sekoita muruisaksi taikinaksi. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Taikina on hieman murenevaa. Painele 20 - 25 cm halk. piirasvuoan pohjalle ja reunoja kohti.
 
Tigernut base

Valmista täyte: Raasta luomumandariinin kuori talteen. Soseuta mandariinin lohkot tehosekoittimessa. Lisää aprikoosit, tyrnit ja jatka soseuttamista. Lisää loput ainekset ja tehosekoita tasaiseksi. Seos paksunee, kun psylliumjauhe turpoaa.

IMG_00742

Levitä täyte piiraspohjalle. Viimeistele mandariininkuorisuikaleilla ja marjoilla. Siirrä jääkaappiin jähmettymään n. tunniksi.

IMG_00982

- Mie tykkäsin! Varsinkin kera reishi-latten.

IMG_0063

...............................................................
Ja synttäriarvonnan voittaja on valittu! Satunnaislukugeneraattori valitsi 36 osallistuneen joukosta numeron 24, joka on Hanna, kommentilla:

Hanna

Onnea neljävuotiaalle !
Keittiökameleontista olen löytänyt monen monta lempparireseptikseni muodostunutta ohjetta, kuten papaijakastikkeen ohjeen salaatille!

Onnea Lempi-pyyhkeen uudelle omistajalle!  Otahan Hanna yhteyttä ja kerro samalla, kumpi väri keittiötäsi koristaisi paremmin.

Ja lämmin kiitos vielä kaikille kommenteista ja tervetuloa uusille lukijoille. Ihania olette! Toiveitanne otan ehdottomasti huomioon tulevissa jutuissani. Jatkan blogin kanssa samoilla linjoilla kuin aiemmin mutta uusia tuuliakin haistellen ...tai ehkä pikemminkin maistellen. Stay tuned!