Sahrami-falafelit

Yksi suosikki-blogeistani on Green Kitchen Stories. Ruotsalais-tanskalaisen pariskunnan tyylikäs vege-ruokablogi tarjoilee täysipainoista ja oivaltavaa kasvisruokaa, silmiä hiveleviä kuvia, sunnuntaifiilistä.  Ei varsinaisesti raakaa tai edes vegaanista mutta muuten freesiä, värikästä ja inspiroivaa meininkiä. Keväällä David Frenkiel ja Luisa Vindahl julkaisivat blogin pohjalta myös huikean herkulliselta näyttävän kirjan: The Green Kitchen. Opusta en olen hankkinut vielä itselleni, mutta siitä tehdyn näppärän sovelluksen kylläkin.

Teen harvoin suoraan kenenkään reseptejä, sillä homma lähtee lapasesta yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun ruvetaan maustamaa. Nyt kuitenkin tarvitsin helppoa ja kevyttä falafel-reseptiä ja niitähän Davidilla ja Luisalla piisaa kaksin kappalein. Yrtti-pistaasi- ja sahrami herauttivat molemmat veden kielelle, mutta kun kisassa oli mukana sahrami, ykkössijasta ei oikeasti tarvinnut edes neuvotella.

Aurinkoisen sahramin ja lämpimän karheiden falafelien liitto on niin itsestäänselvä, että ihmettelen, miten se ei ole aiemmin tullut mieleeni. Ja pyörykkätehtaasta putkahtikin lopulta takuuvarma hitti ja vakkariresepti tästä ikuisuuteen. Mutta... ei  kuitenkaan alkuperäisen ohjeen avulla.

Heti ensimmäistä taikinaa tehdessä aavistelin, että resepti kaipaa säätöä ja koe-erä vahvisti epäilyni. Sellaisenaan maku olisi jäänyt varsin pliisuksi ja falafelien rakenne oli erittäin hauras ja mureneva. Ei hyvä.

Toinen satsi lähti sitten etenemään omalla painollaan ja erinnäisten muokkausten jälkeen lopputuloksena oli kevyitä mutta koossa pysyviä, lämpimän mausteisia pullia. Nam!

Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Alla oma versioni.

Sahrami-falafelit

• 5 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä
• 1/4 tl jauhettua sahramia tai reilu hyppysellinen sahramin terälehtiä
• 2 dl auringonkukansiemeniä
• 5 dl kypsiä kikherneitä* (mieluiten itse keitettyjä, mutta purkkiherneetkin käyvät)
• reilu nippu ruohosipulia
• 2 valkosipulinkynttä murskattuna
• 2 rkl sitruunan mehua
• 1 tl raastettua sitruunan kuorta
• 1 rkl kuorittuja psylliumin siemeniä
• 1 tl laadukasta suolaa
• 1 tl tamaria
• 1 tl jeeraa
• 1 tl jauhettua korianteria
• reilu teelusikallinen hunajaa
• mustapippuria myllystä

Paahda auringonkukansiemeniä kevyesti kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Siirrä tehosekoittimeen (tai vastaavaan), anna jäähtyä hetki ja jauha jauheeksi. Kuumenna varovasti pannulla öljyä ja sahramia, kunnes sahramista alkaa irrota väriä ja tuoksua. Siirrä sivuun. 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Laita kypsät kikherneet monitoimikoneen kulhoon ja aja rouheeksi. Lisää muut ainekset ruohosipulia lukuunottamatta (myös sahramiöljy) ja jatka tehosekoitusta, kunnes saat hieman karkean massan. Lisää lopuksi hienonnettu ruohosipuli ja sekoita joukkoon mieluiten käsin. Muotoile taikinasta 24 pyöreää palloa ja asettele leivinpaperilla päälystetyllä pellille. Sivele pyörykät kevyesti seesamiöljyllä ja paista uunissa 15 min. Jos haluat tasaisemman paistopinnan, kääntele pyöryköitä n. 5 min välein. Maistuvat kuumina tai kylminä, kuten kuvien falafel-salaatissa (tyypillinen esimerkki raakapainotteisista aterioista). 

Lisäsin omaan pullataikinaani myös kevyesti paahdettuja nigellan siemeniä (löytyy Lähi-idän tai Intian elintarvikkeisiin erikoistuneista kaupoista), jotka toivat kivasti pähkinäistä ja mausteista makua. Salaatin viimeistelin vielä kotitekoisella za'atarilla, jota vihdoin pääsin kokeilemaan saatuani käsiini jauhettua sumakia. Mutta pullerot vievät kielen mennessään ilmankin.

Kuvaterveiset Ahvenanmaalta

Takanapäin viikko raakaruokaparatiisissa Ahvenanmaan Elävän Ravinnon Instituutissa. Viikon teema oli raakaruokaa rennosti ja rempseästi, mutta pelkäsin silti vähän detox-oireita. Oma ruokapolitiikkani kun on viime aikoina ollut kaikkea muuta kuin viherravintoa. Ongelmia ei kuitenkaan ilmennyt, ellei lasketa notkuvien herkkupöytien aiheuttamaa jatkuvaa pientä ähkyä.

Aamut alkoivat tuhdeilla tuorepuuroilla, marjakiisseleillä, hedelmäkulhollisilla, siemen- ja pähkinämaidoilla... Pläjäyksen jälkeen oli hämmästyttävää, ettei kukaan kurssilaisista vaipunut koomaan, vaan vetämäni luennot täyttyivät innostuneista, keskustelevista, viisaista ja kaikin puolin aivan ihanista osanottajista.

Ja hetken kulutta taas mentiinkin lautaset ojossa herkkulounaalle, joka oli yleensä viherkeitto + ylenpalttiset lisukkeet. 

 

Instituutissa on unelmatilat itujen ja versojen kasvatukseen. Viherhuone ulkona ja kylvöä ja esikasvatusta varten kellaritilat, jotka inspiroivat välittömästi upottamaan sormet multaan. Yksi sun toinen meistä alkoi haaveilla muutosta vanhaan kansakouluun... 

Tai miten olisi oma huone kuivureille, jotka pauhasivat yötä päivää suoltaen kräkkereitä, tattarimuroja, mysliä...

Ja tietenkin pizzaa.

Tarjolla oli koko ajan myös vehnänorasta ja myllyä veivattiinkin sen verran ahkeraan, että loppuviikosta ruohot loppuivat kesken. 

Jokainen pääsi kokeilemaan raakakokkausta myös livenä ja viimeisenä iltana herkuteltiin mm. raaka-brownieilla ja mansikka-kookos macarooneilla. 

Sitä ennen nuorimmat vieraat, joita oli ilahduttavan monta, tarjosivat yleisölle mm. sirkustemppuja.

Fiskössä kurssit jatkuvat vielä neljä seuraavaa viikkoa ja niille on vielä tilaa! Joten jos hyvän olon loma idyllisessä saaristolaismaisemassa, kiireettömässä ympäristössä ja täysihoidolla luksus aterioin kiinnostaa, otahan yhteyttä: eila.vuokila (at) gmail.com