Mukavuusruokaa

Nelle heitti taannoin haasteen paljastaa oma mukavuusruokansa. Koska kokkailen fiilispohjalta, teen harvoin mitään ruokaa samalla reseptillä useita kertoja, vaan aina on pakko päästä kokeilemaan jotain uutta. Toisaalta suurin osa niistä "epäresepteistä", joita valmistan toistuvasti on lähinnä pakon sanelemaa arkiruokaa, eikä lohduta kuin nälkäisiä vatsoja. On myös selvä ero sillä, haluaako comfort foodia vain itselleen vai koko perheelle.

Silloin tällöin, vaikkakin harvoin, on tilaisuus huolehtia vain omasta ravitsemuksestaan. Jos ateriaa ei voi kuitata pelkillä voileivillä, eikä tähteiden syöminen tule kyseeseen, mukavuusruokieni ykkönen on - yllätys yllätys - salaatti. En halua vahvistaa klisheistä kuvaa salaatinlehtiä näykkivistä kasvissyöjistä, ja omat salaattini ovat kaukana laihdutusruoasta: mitä enemmän oliiveja, krutonkeja tai pähkinöitä sekä jotain herkkuöljyä, sen parempi. Pidän vihanneksista, sekä siitä että ruoka valmistuu yhdessä kulhossa nopeasti. Tosin nopeuskin on suhteellista, sillä aloitan usein salaatin valmistamisen jo edellisenä päivänä marinoimalla vihanneksia tai tofua. Myös kastikkeet pitävät yleensä siitä, että ne tekee hyvissä ajoin maustumaan.

Salaatti-mässäilyllä on myös historiansa, joka juontaa juurensa elämään San Franciscon alueen gourmet-ghettossa. Mielikuvituksellisen kasvis- ja hedelmätarjonnan (josta jotain ymmärrystä voi saada viereisestä kuvasta) sekä ruokakulttuurien kirjon lisäksi muistelen lämmöllä paikallisten artesaanileipomoiden sourdough-leipää, joka oli ehdoton kyytipoika myös salaateille. Olen myöhemmin yrittänyt kasvattaa myös omaa hapanjuurta, mutta toistaiseksi en ole onnistunut saamaan oikeaa makua tai koostumusta leipomaani leipään, joten en ole aiheesta viitsinyt blogaillakaan. Vastaavaa en myöskään ole saanut missään muualla. Suomesta saatavat vaaleat juurileivät ovat joko koostumukseltaan tai maultaan kaukana oikeasta San Franciscon sourdough:sta, joka on makuhermoja kutkuttavan hapan, mutta kuitenkin ilmava ja rapea. No, esim. Wikipedia tietääkin sanoa, että San Franciscon alueen juurikanta on ollut jatkuvassa tuotannossa lähes 150 vuotta, ja joissain leipomoissa juuren väitetään olevan peräisin ajalta, jolloin Kalifornian territorio siirtyi Meksikolta osaksi Yhdysvaltoja. Leivälle ominaisesta happamuudesta vastaava maitohappobakteeri on jopa nimetty erikseen: Lactobacillus sanfranciscensis. Eli ei ihme, jos ei kotoinen hapanjuureni aivan tuota vastaavia makumuistoja...

No, sillä aikaa, kun odottelen seuraavaa reissua länsirannikolle, lohduttaudun esim. seuraavalla kesäisellä Tomaatti-nektariinisalaatilla.

Salaatit ovat juuri niin hyviä tai huonoja, kuin niihin käytetyt ainekset. Huijauksesta jää kiinni heti, joten kannattaa käyttää parhaita mahdollisia raaka-aineita.

Kuva viimeisimmästä mukavuusateriasta on huono, mutta salaatti oli sitäkin parempaa. (Leipä oli joku Stockan Herkun omapaisto-viritys. Ihan ok, mutta ei elämää suurempaa.)

Tomaatti-nektariinisalaatti, basilikaa ja oliiveja:

• kypsiä tomaatteja
  
• kypsiä mutta kiinteitä nektariineja
  
• tuoretta basilikaa (myös sitruuna- tai kanelibasilika on aika vänkä)
  
• mustia oliiveja (itse käytin timjamilla marinoituja) 
  
• marinoitua tofua tai soijajuustoa (tofun marinoinnista täällä)
  
• tuoretta mustapippuria myllystä
  
• jotain sormisuolaa
  
• sokeria
  
• oliiviöljyä
  
• balsamicoa
  

Leikkaa tomaatit ja nektariinit lohkoiksi. Asettele suoraan lautaselle ja ripottele päälle hiukan sokeria ja maun mukaan suolaa. Revi joukkoon reilusti basilikaa ja lisää marinoidut tofuviipaleet tai soijajuusto. Kierrä myllystä mustapippuria. Lisää oliivit sekä reilusti oliiviöljyä. Pirskottele lopuksi päälle balsamiviinietikka. Nauti rapeakuorisen leivän ja hyvän elokuvan kera. Samalla heitän mukavuusruokahaasteen eteenpäin Yaelianille (Appelsiineja ja Hunajaa) ja Chocochilin Elinalle.

Persikkapiiras

Olen aina ihmetellyt, mitä on tarkoitus tehdä pikku persikoilla ja nektariineilla, joita roudataan näin "persikka-aikaan" Espanjasta. Kypsät persikat ovat oikeasti ihania, mutta nämä hedelmät ovat siitä yhtä kaukana, kuin pingispallo appelsiinista. Eivätkä ne yrityksistä huolimatta muutu ainakaan paremmiksi ns. kotikypsytyksessä, vaan aurinkoisella ikkunalaudalla nahistuvat ja muovipussissa alkavat nopeasti elää uutta elämää jossain muussa, kuin syötävässä muodossa. Olenkin jättänyt persikkaboxit hedelmätiskillä rauhaan, eikä mukana tuleva ylimääräinen muoviroska innosta sekään.

Lähikaupassa sorruin kuitenkin mielikuvaan mehukkaasta kesähedelmästä ja ostin kilon persikoita. Vaikka hedelmät eivät olleet kovimmasta päästä, maku oli hapan, ja päätin kokeilla niitä leivonnassa. Olen tehnyt persikkapiiraat yleensä säilykehedelmistä ja aivan eri ohjeella. Nyt päädyin kuitenkin soveltamaan ohjetta, jota normaalisti käytän omenilla tai raparperilla. Lähtökohta kun oli hapan hedelmä. Persikat muuttuivatkin kypsennyksen aikana yllättävän makeiksi, joten piiraasta tuli aika nami. Happaman ja makean kontrastia ei siinä ollut samalla tavalla, kuin esim. raparperipiirakassa mutta lapsivieraita persikkaversio puhutteli aivan eri tavoin.

Jenkkiläisissä ohjeissa persikkapiiraisiin lorautellaan usein bourbonia. Sitä ei nyt sattunut olemaan, mutta pari ruokalusikkaa konjakkia teki myös terää. Alkoholihan haihtuu kypsennyksen aikana, joten tarjoilin piirasta kaiken ikäisille kauravaniljakastikkeen kera.

Herkullista juhannusta!

Persikkamuropiiras

n. 1 kg persikoita

2 rkl konjakkia tai viskiä

Pohja:

• 150 g kasvimargariinia
• 1 - 1 1/2 dl sokeria
• 3 dl täysjyvävehnäjauhoja
• 1/2 dl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl kuivattuja laventelin kukkia, jauha esim. huhmaressa rakenne rikki
• 2,5 dl kauramaitoa

Kuorrutus:

• 75 g manteleita, jauhettuna
• 75 g kasvimargariinia
• 1 dl sokeria
• 1 dl kaurakermaa
• 2 dl kaurasuurimoita
• 2 rkl täysjyvävehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta

Aloita kalttaamalla persikat: Kiehauta vesi kattilassa ja upota persikat veteen n. 1/2 minuutiksi. Jäähdytä, ja vedä kuoret irti. Viipaloi persikat ja jätä sivuun odottamaan. Jos haluat maustaa piiraan konjakilla/viskillä, sekoita se persikkaviipaleisiin tässä vaiheessa.

Valmista seuraavaksi kuorrutus: Vaahdota margariini ja rasva kuohkeaksi. Lisää mantelijauho, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot, johon leivinjauhe on sekoitettu. Lisää myös kaurakerma tai -maito.

Vamista pohja sekoittamalla ensin kuivat aineet keskenään. Sulata rasva ja lisää siihen sokeri suuressa kulhossa. Sekoita joukkoon vuorotellen jauhoseos ja kauramaito. Painele pohjataikina suurehkon piirasvuoan pohjalle. Lisää päälle persikkaviipaleet tasaiseksi kerrokseksi. Levitä lopuksi kuorrutus mahdollisimman tasaisesti. Kuorrutus on murumaisen ja taikinan välillä, joten levittäminen voi olla vähän hankalaa, mutta onnistuu esim. kostutetuin sormin.

Paista piirasta uunin alaosassa 180 asteessa n. 40 min. Laita uuni pois päältä ja anna piiraan kypsyä jälkilämmössä vielä 10 min. Tarjoa jäähtyneenä kauravaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Tämä piiras kestää muutaman päivän säilytyksen ja on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Säilytä peitettynä viileässä. Laventelinkukat pohjataikinan mausteena ovat mielestäni ehdoton lisä ja vievät ajatukset näidenkin persikoiden kotiseuduille. Laventelin voi korvata myös 1 tl jauhettua kardemummaa tai inkivääriä.