maanantai 12. lokakuuta 2009

Omenapähkinätorttu x 2


Viimeaikojen flirttailu raakaravinnon kanssa on tuottanut mukavia yllätyksiä. Erityisesti monet kypsentämättömistä leivonnaisista ovat aivan ihania. Itse olen aina ollut erilaisten pähkinöiden ja hedelmien ystävä, joten ei mitenkään ihmeellistä, että raakaleivonnaiset maistuvat. Ne ovat kuitenkin saaneet hyvää palautetta myös täysin viattomilta ruokavierailta, joille olen tarjonnut kylmän viileästi mm. mangojuustokakkua, suklaa-moussepiirasta ja omenapähkinätorttua.

Raakaversio omenatortusta. Postauksen lopusta löytyy kypsempi sisarensa.

Kaksi edellä mainittua toimivat ehdottomasti vain ja ainoastaan raakaversioina. Sen sijaan omenatortun ohje ei loppujen lopuksi poikkea paljoakaan perinteisestä, uunissa kypsennetystä versiosta. Mutta kumpi on parempaa? Koska oma maistajaraatini syö viimeistä murua myöten mitä vaan, mikä on makeaa, halusin tehdä hiukan luotettavamman testin. Leivoin kerralla kaksi torttua, samoista aineksista syntyi sekä raaka että kypsennetty torttu. Pohja valmistui para- ja pekaanipähkinöistä, kaurahiutaleista ja kuivatuista taateleista. Täytteeksi tein omenamarsipaania ja päällystin tortut maustetuilla omenakuutioilla. Sen verran tein muutoksia ohjeisiin näiden kahden välillä, että käytin eri omenalajikkeita ja lisäsin kypsennettävän piiraan taikinaan enemmän kaurahiutaleita ja hiukan kookosöljyä.

Aloitin maustamalla omenakuutiot, erikseen kumpaakin torttua varten. Sekoitin sitten raakaversion pohjataikinan, josta jätin sivuun reilut 1/3 kypsennettävää taikinaa varten. Täytteen omenamarsipaanin jaoin puoliksi kumpaankin torttuun. Jos siis haluat tehdä vain toisen leivonnaisista, jaa ohjeiden määrät samassa suhteessa. Tässä ohjeet ja sen jälkeen kerron, miten piiras-tastingissa kävi.

Omenapähkinäpiiras x 2

Raaka:
1 1/2 suurta ulkolaista tai 4 kotimaista makeaa omenaa (esim. Golden Delicious, Pink Lady tai Gala, kotimaisista makeat, mehukkaat ja pehmeät lajikkeet). Oma lajikkeeni jäi mysteeriksi, mutta oli makea kotimainen.

Kypsennetty:
Tähän käyvät parhaiten vähän happamammat piirakkaomenat, joita siis saman verran kuin edellä. Itse käytin punakanelia.

Molempiin lisäksi
sitruunanmehua
vaahterasiirappia
vaniljaa
kanelia

- Kuori ja paloittele omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita muut ainekset omenanpalojen joukkoon ja jätä maustumaan siksi aikaa, kun valmistat pohjan ja täytteen.

Pohjat:
1 kp parapähkinöitä
1 kp pekaanipähkinöitä
n. 175 g kokonaisisa kuivattuja taateleita (kivet poistettu)
1/2 tl suolaa
1/4 kp vaahterasiirappia
1/4 kp (höyryttämättömiä) kaurahiutaleita
1/2 tl kardemummaa


- Sekoita pähinät ja taatelit monitoimikoneen leikkuriterällä, kunnes ne muodostavat murumaiseen seoksen. Lisää loput ainekset ja jatka sekoitamista, kunnes saat koossa pysyvän taikinan. Jos seos tuntuu liian kuivalta, lisää siihen hiukan omenamehua. Ota taikinasta sivuun
reilut 1/3 kypsennettävää torttua varten.

Omenamarsipaani:
200 g kuorittuja manteleita
2 makeaa omenaa kuorittuina (ks. edellä)
agavesiirappia
ripaus kanelia

- Jauha mantelit tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää paloiteltu omena ja jatka sekoittamista, kunnes saat tasaisen massan. Lisää kanelia ja tarvittaessa hiukan makeutusta.


Tässä omenamarsipaani kypsennettävälle pohjalle levitettynä.


Raaka omenatorttu:
- Painele raakaa torttua varten oleva pohjataikina irtopohjavuoan (halk. 20 cm) pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle puolet omenamarsipaanista. Asettele päälimmäiseksi maustuneet omenakuutiot. Laita piiras jääkaappiin n. 1/2 tunniksi, jotta pohja jähmettyy hiukan ja maut tasoittuvat. Nauti sellaisenaan tai cashew-kerman kanssa.

Kypsennetty omenatorttu:
Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Lisää omenoihin 1 rkl kookosöljyä ja esikypsennä omenakuutioita uuninkestävässä astiassa n. 1/2 tuntia tai kunnes ne ovat pehmenneet mutta pysyvät vielä hyvin koossa. Ota uunista.

Sekoita sillä välin jäljelle jääneeseen (n. 1/3) pohjataikinaan 1,25 dl kaurahiutaleita sekä 1 rkl neitsytkookosöljyä. Vaivaa taikinaa, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet hyvin. Kokoa torttu kuten edellä. Kypsennä 150 asteisessa uunissa, toiseksi alimmalla tasolla n. 1/2 tuntia. Pähkinäpitoinen pohja palaa helposti, joten tarkista välillä piiraan kypsyys. Tarjoa lämpimänä.

Edessä kypsä, takana raakaversio.

Ja sitten testituloksiin: Raakaversio puhutteli enemmän aikuisia, lapset söivät kumpaakin mutta valitsivat yksimielisesti kypsennetyn, perinteisemmän piiraan. Itse koen, että valintaa ei loppujen lopuksi tarvitse tehdä, koska leivonnaiset edustavat eri lajityyppejä*. Raakaleivonnaset ovat oma itsenäinen taiteenlajinsa, ja sisällytä ilolla muun leivontarepertuaarini joukkoon.

Suosittelen viileästi!


Kypsää kamaa kauravaniljakastikkeen kanssa.

......................................
Ravitsemuksellisesti valinta on toki selvä, ja raaka voittaa kypsennetyn kevyesti. En kuitenkaan ole niin perehtynyt siihen puoleen, että voisin vertailla tarkasti tässä esiteltyjen piiraiden ravintosisältöjä.

5 kommenttia:

  1. Nam nam,tekeekin mieli kokeilla tuota raakaversiotasi omenapiirakasta,
    tuo omenamarsipaani onkin hyvä idea! Jännän kokeilut teit:-) Raakajälkkärit ovat kyllä ihania,sen jälkeen kun parisen vuotta sitten aloin niitä tekemään,menetin niille sydämeni.Nehän ovat sairaan hyviä,kuten juuri avokaadosuklaatorttu ja ne kaikki ihanat "juustokakut".Kaloririkkaita tosin ovat aika lailla.....

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen postaus. Pitäisi tutustua paremmin tuohon raakakokkaukseen, mutta toistaiseksi monitoimikoneen puute hieman hidastaa aikeita.

    VastaaPoista
  3. Yaelian, sulla onkin aivan ihania raakajälkkäreitä, joita täällä innolla seurailen! Onhan pähkinöissä ja kuivatuissa hedelmissä rutkasti energiaa, mutta hyvää sellaista :D

    Fanny, raakakokkaus on kiinnostava lisä muuhun ruoanlaittoon, vaikkei ihan raakalinjalle ryhtyisikään. Hyvä tehosekoitin on kyllä aika olennainen väline. Käytän sitä tosin kaikessa muussakin ruoanlaitossa paljon.

    VastaaPoista
  4. Ai vitsi, tää piirakka on jäänyt kummittelemaan mun mieleen kyllä pahasti. Tai siis hyvästi, tuo raakaversio houkuttelee todella! Oon nyt muutamia elävän ravinnon juttuja kokeillut ja huomannut että tuo tehosekoitin tosiaan on tärkeä. Jospa joulupukki lukisi tätä blogia :)

    VastaaPoista
  5. Jytis, jotenkin on jänskää toi raaka tai elävän ravinnon kokkaus. Tai ainakin noi jäkkärit. Sano sille joulupukille, että kantsii hankkia kerralla tuhdimpi sekoitin, että jaksaa kunnolla jauhaa siemet ja pähkinäkermat :)

    VastaaPoista