Muutos

Olen tullut tämän blogin kanssa tienristeykseen. Matka jatkuu, mutta toisaalla. Blogini nimittäin muuttaa ja tästä lähtien bloggaan Evita-lehden alla. Mutta ei hätää, jatkan samalla linjalla kuin tähänkin asti. Keittiökameleontti tulee siis jatkossakin sisältämään laadusta tinkimättömiä reseptejä sekä havaintoja ruokailmiöistä, terveydestä, hyvinvoinnista eli kaiken kaikkiaan tietoisesta elämäntavasta.

Omassa elämässäni on tapahtunut ja tapahtumassa muitakin muutoksia, jotka olen toistaiseksi rajannut blogini ulkopuolelle. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että kuten moni muukin puhtaaseen ja raakapitoiseen ravintoon siirtynyt, myös minä olen kokenut jonkinlaista henkistä detoxia.
En tietoisesti tilannut erityistä muutosta lähtiessäni kokeilemaan raakailua. Minua eivät pakottaneet siihen terveyssyyt, enkä kokenut varsinaista tarvetta muuttaa elämäntapojani. Olin enemmänkin utelias ja halusin ottaa selvää uusista jutuista, joihin olin törmännyt blogimaailmassa. Halusin myös laajentaa makukokemuksiani ja kokkaustaitojani. Siirtyminen yhä raakapainotteisempaan ruokavalioon tapahtui vähän kuin vahingossa, mutta tällä hetkellä se tuntuu aivan itsestäänselvyydeltä. Viimeinen vuosi on tuonut mukanaan valtavasti energiaa ja iloa ja ennen kaikkea vahvistanut kykyä kuunnella omaa sisäistä ääntäni. Ihmeellisiä asioita on tapahtunut ja olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin. Omasta puolestani voin siis puhua, että siirtyminen puhtaaseen elinvoimaiseen ravintoon tuo aina mukanaan myös muuta kehitystä ja kasvua. Muutoksen ei kuitenkaan tarvitse olla äkillinen tai raju, vaan jokainen kokee sen juuri itselleen sopivalla tavalla.

Kiitän kaikkia blogini lukijoita tähän asti. Olette ihania! Tämä blogi jää elämään, mutta ei enää päivity.
Uudet juttuni löydät jatkossa täältä! 

Tie vie...

123RF Stock Photo

Irish Moss

Englanninkielisissä kirjoissa ja blogeissa törmää ennemmin tai myöhemmin mystiseen ainesosaan nimeltä: Irish Moss. Monissa makuhermoja kutkuttavissa kakuissa ja muissa herkuissa se tuntuu olevan vakioaines. Kannattaa esim. käydä vilkaisemassa Heather Pagen (Sweetly Raw) sivuja.

Irish Moss eli irlanninsammal on itse asiassa Chondrus crispus-levää, josta saadaan karrageenia. Se taas on tuttu stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöintiaineena mm. monissa tavallisissa elintarvikkeissa, mutta sitä käytetään myös hammastahnoissa ja kosmetiikkavalmisteissa. Lisäainekoodi E407 ilmaisee, että tuote sisältää karrageenia.

Haeskellessani tietoa irlanninsammalesta ja karrageenista törmäsin vähän ristiriitaisiin tietohin. Useassa lähteessä mainittiin lisäaine-karrageenin aiheuttamista allergia- tai yliherkkyysreaktioista. Sen on jopa todettu lisäävän syöpäriskiä koe-eläimillä (viiteitä esim. täältä). Kyseessä on kuitenkin ollut pilkottu karrageeni, ei sen luonnollinen kokonainen muoto eli levä. Monissa raw food -lähteissä Irlanninsammal taas on mainittu terveellisenä, jopa superruokana, jolla olisi pikemminkin syöpää ehkäiseviä ja immuunipuolustusta vahvistavia ominaisuuksia (viiteitä täältä).

Niin että ota siitä nyt sitten selvää...

Irlanninsammal on joka tapauksessa hyytelöintiaineena erityisesi raakailijoiden suosiossa siksi, että sitä ei tarvitse kuumentaa, toisin kuin toista leväperäistä hyytelöintiainetta agar agaria. Irlanninsammalen avulla saa tehtyä lohkeavia hyytelöitä ja kauniisti leikkautuvia kakkuja, jotka viimeistään haastavat käsityksiä raakaruokamössöstä.

Olin jotenkin käsityksessä, että irlanninsammalta ei täältä Suomesta saa. Eikä kai saakaan, mutta onhan meillä netti. Ristiriitaisista taustatiedoista huolimatta päätin lähestyä asiaa reippaasti ja tilasin pussukan levää suoraan Irlannista. - Täytyy tässä samalla kehua, että Irish Seaweeds tarjoaa levien ystävälle paljon muutakin mielenkiintoista. Suosittelen esim. kokeilemaan hiukan rajun väristä Sea Spaghettia.

Ohjeita irlanninsammalen käytöstä löytyy netistän useampia, esimerkiksi täällä. Tässä kuitenkin vielä oma kokeiluni, jolla sain aikaiseksi kupillisen (2,5 dl) valmista geeliä.

Otin ensi reilun kourallisen kuivaa levää ja huuhtelin sitä perusteellisesti kylmässä vedessä. Levän kätköissä piileskeli kaikenlaista ryönää, mm. tiukasti kiinni takertuneita simpukankuoria. Onneksi käytössäni oli tarkkasilmäistä lapsityövoimaa.

Laiton puhdistetun levän kylmällä vedellä täytettyyn lasikulhoon ja jätin peitettynä huoneenlämpöön 6 tunniksi. Vaihtoehtoisesti levää voi liottaa myös jääkaapissa, jolloin liotusaika on 12 - 24 t (eri ohjeissa on mainittu eri aikoja).

Laitoin liotetun levän hieman pilkottuna blenderiin ja lisäsin 1/2 kp (1,25 dl) kylmää vettä. Sitten vaan hurruuteltiin täydellä teholla. Välillä jouduin kaapimaan kannun reunoille siirtynyttä levää takaisin keskelle. Blendasin levää kunnes seos alkoi lämmetä ja se muuttui selvästi geelimäiseksi. Tuoksu oli tässä vaiheessa... merellinen. Eikä värissäkään ollut niin kehumista. Voin kuitenkin vakuuttaa, ihmeellistä kyllä, että mitään sivumakua tai -hajua ei enää tuntunut valmiissa tuotteessa.



En käyttänyt levää heti, joten siirsin geelin kannelliseen purkkiin ja jääkaappiin odottamaan. Geelin pitäisi säilyä ainakin viikon verran.

Mihin sitten tätä ihmeainetta käytin? Siitä myöhemmin... ;)



.

On teetä ja Teetä

Onneksi on ystävä, jotka huolehtii, että pysyn laatuaineissa.

Kumpi tyydyttää enemmän, esteettinen vai makunautinto? 

Tein kerrankin ohjeen mukaan ja käytin vesilämpömittaria ja sekuntikelloa.

Lopputulos oli melko täydellinen. Vihreää!

Sitäpaitsi joku on sitä mieltä, että on kevät!

Sencha Fukurijushi. Théhuone, Eerikinkatu 12, Helsinki.

Happy Meal

Minun piti alunperin blogata ihan muusta aiheesta, mutta nyt on sen verran tyytyväinen hymy  kasvoilla, että haluan jakaa tämän iltaisen happy meal -kokemukseni.

Hääräilin lapsen kanssa keittiössä ja yhteistuumin syntyi tällainen herkkuillallinen: Kesäkurpitsanuudeleita, pinaattia ja mango-guacamolea. Guacamole on 10 v tyttöni käsialaa.


Kesäkurpitsanuudelit:

Työvälineet:
Spiraalileikkuri tai perunankuorimaveitsi

• 3 isoa kesäkurpitaa kuorittuna
• 2 tl juoksevaa hunajaa
• 1/2 tl valkosipulimurskaa
• 1/2 tl Celtic Sea Salt tai muuta laatusuolaa
• 2 rkl kookosjauhoja

Leikkaa kurpitsat spiraalileikkurin isolla terällä suikaleiksi. Perunankuorimaveitsikin käy, mutta spiraalileikkurilla suutuntuma on vielä lähempänä oikeaa pastaa. Sekoita isossa kulhossa kaikki ainekset kookosjauhoja lukuunottamatta sekaisin ja jätä marinoitumaan.

Pinaattilisuke:

• Reilu pussillinen pinaattia (n. 300 g)
• nippu persiljaa silputtuna
• 1/2 tl valkosipulimurskaa
• 1/2 limen puristettu mehu
• hiukan laadukasta suolaa
• mustapippuria
• kylmäpuristettua oliiviöljyä

Laita pinaatti isoon kulhoon ja lisää kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta. Pusertele käsin pehmeäksi. Valuta ylimääräinen neste pois. Lisää lopuksi loraus öljyä ja sekoita tasaiseksi.

Mango-guacamole a la Selma:

• 3 isoa kypsää avokadoa
• 1 valkosipulinkynsi 
• mustapippuria
• 1/2 tl laadukasta suolaa
• 1/2 limen mehu puristettuna
• 1/2 punainen paprika kuutioituna
• 1/2 kypsää mangoa kuutioituna
• nippu persiljaa silputtuna

Muusaa avokado perunanuijalla. Lisää puristettu valkosipulinkynsi, lime-mehua, persiljasilppu ja mausteet. Sekoita tasaiseksi. Kääntele lopuksi joukkoon paprika- ja mango-kuutiot. Tarkista maku.

Aterian kokoaminen: Sekoita kookosjauho kesäkurpitsapastaan. Se sitoo kivasti kurpitsasta irtoavaa nestettä, eikä annos lillu lautasella. Myös maku on mukavan täyteläinen. Sekoita joukkoon myös pinaattilisuke. Tässä kannattaa laittaa sormet soppaan, eli se onnistuu parhaiten omin pikku kätösin.
Nostele pata syville lautasille. Lusikoi annoksen päälle reilusti mango-guacamolea ja viimeistele rouhitulla mustapippurilla.

Kuva ei anna oikeutta annoksen esteettisille ulottuvuuksille, mutta tämä onkin viime hetken näpsäisy.

Raakapainotteista kasvisruokaa voi siis lisätä myös lasten lautasille. Meillä mm. seuraavat keinot ovat osoittautuneet toimiviksi:

• Selvitetään, mistä ruoasta lapsi pitää ja rakennetaan ateria sen ympärille - Tällä kertaa kokkaus lähti liikkeelle avokadosta.
• Tehdään ruokaa yhdessä. - Alussa yhteinen brain storming ja sen jälkeen vähän huumoria peliin. Me oltiin tänään Raw Top Chefejä. Sitäpaitsi spiraalileikkurin pyörittäminen on aina yhtä hauskaa. 
• Annetaan lapselle vastuuta jonkin ruokalajin valmistamisessa - "Nam nam, tulipas tästä hyvää! Miten sä osasitkin?!"
• Lisätään ruokaan jotain houkutuksia - Kuka voisi vastustaa kypsää mangoa!
• Outojen ruokien kohdalla viitataan johonkin tuttuun - Sähän pidät pinaattikeitosta, tässä on sitä samaa pinaattia. Sitäpaitsi siitä saa supervoimat!
• Tiukan paikan tullen joustetaan - Okei, tehdään sitten niitä oikeita nuudeleita myös.

Tälläkin aterialla ruoka oli herkullista, mutta parasta oli yhdessä puuhailu ja leppoisa iltahetki pöydän ääressä.

Goji-appelsiini-valkosuklaa-tiesmikä-kakku

Tämä kakku on siitä harvinainen ilmestys meikäläisen keittiössä, että se sisältää ei-raakaa ja prosessoitua ainesosaa nimeltään Yosa. Mutta osallistunkin tällä reseptikilpailuun. Kilpailukutsun saatuani selvittelin Yosan valmistusprosessia vähän tarkemminm. Terhi Halsvaha Biofermeltä kertoi mm. seuraavaa:

"Yosan valmistusprosessi on monivaiheinen. Tuotteen kaurapohja on kypsytetty, eli kuumennettu yli neljässäkymmenessä asteessa. Tässä vaiheessa lisätään neljää probioottista bakteeria. Lisätyt bakteerit muodostavat entsyymejä ja happoja. Eli vaikka kaurapohja on kypsytetty, tuote on kuitenkin elävää ravintoa.

Raakaa viljaa käytettäessä mukana on usein fytiinihappoa, joka puolestaan sitoo kivennäis- ja hivenaineita, eikä elimistö saa niitä käyttöönsä. Kaurapohjan kuumentaminen ja sen jälkeinen fermentaatio eli hapattaminen hyvillä bakteereilla hajottaa fytiinihapon ja näin viljan sisältämät kivennäis- ja hivenaineet saadaan liukoiseen hyvin imeytyvään muotoon ja hyödyksemme. Fermentaation merkitys on erityisen suuri tässä ympäristössä. Bakteerit synnyttävät tuotteessa uudelleen elävän ympäristön. Elävyys ja entsymaattisuus on siis äärimmäisen tärkeää Yosa – tuotteiden valmistuksessa ja optimaalisen lämpötilakäsittelyn eteen on tehty paljon tutkimustyötä. Ainutlaatuisen valmistusmenetelmän ansiosta tuotteissa ei käytetä lainkaan säilöntäaineita vaan kuluttaja saa aina käsiinsä tuoreen Yosan."

Tiedustellessani, miksi vain osa Yosasta on luomua, vastaus kuului: 

"Koko Bioferme Oy:n toiminta on alkanut kovasta uskosta luonnonmukaiseen viljelyyn. Helmikuun uutuudet sitrus sekä tumma suklaa ovat molemmat luomumakuja. Kuitenkin jostain syystä luomu ei vielä ole suuren yleisön suosikki Suomessa, eivätkä eniten myydyt tuotteet ole luomuja.Mitä enemmän kuluttajat ostavat luomua, sitä enemmän sitä valmistamme. Pitkän tähtäimen tavoitteenamme on olla vain luomujalostaja."

Hmph... ihan kuin olisin kuullut tuon luomuselityksen ennenkin... Että kyllähän me, mutku kuluttajat ei halua. Jos se on näin, niin mikä meitä suomalaisia vieläkin vaivaa?!






Pakkaustyylistä kahden pikarin settiin en muistanut kysyä, vaikka tämä ylipakkaaminen onkin minua vähän ärsyttänyt.

No, mutta asiaan siis. Kelpuutin keittiööni Yosa naturellen, joka ei sisällä sokeria ja ainesosat ovat muutenkin melko luonnollisia (osasin lausua niistä melkein kaikki ;). Yosa taipui kaakaovoin ja kookosöljyn kanssa ihan kivaksi kakkutäytteeksi. Koostumus oli kermainen mutta keveä. Appelsiini ja goji ovat aina varma kombo ja toimivat yosan ominaismaun kanssa hyvin. Täyte oli itseasiassa niin hyvää, että olisin voinut lusikoida sitä ihan sellaisenaankin.

Goji-appelsiinikakku

Pohja:

• 2,5 dl manteleita (kuorimattomia) 
• 1,25 dl cashew-pähkinöitä 
• 8 pehmeää taatelia (kivet poistettuna) 
• 1 rkl hunajaa 
• 1/8 tl suolaa 
• 1 rkl raakakaakaojauhetta 
• 1 tl vaniljauutetta tai -jauhetta 
• (1 rkl sulatettua neitsytkookosöljyä) 

Täyte:

• 70 g kaakaovoita sulatettuna 
• 3 rkl neitsytkookosöljyä sulatettuna 
• 1 prk maustamatonta Yosaa (500g) 
• 60 g gojimarjoja, jauheeksi jauhettuna 
• 1 keskikokoisen luomuappelsiinin kuori raastettuna 
• 2-3 rkl hunajaa 
• 1 tl jauhettua vaniljaa 

Puolukkainen appelsiinikastike:

• 1 appelsiini soseutettuna 
• 60 g gojimarjoja liotettuna appelsiinisoseessa n. 1 t 
• 2 rkl pakastepuolukoita sulatettuna 
• 2 rkl hunajaa 

Jauha mantelit ja cashew-pähkinät jauheeksi tehosekoittimella, kahvimyllyllä tms. Soseuta taatelit + hunaja monitoimikoneen kulhossa leikkuriterällä (s-terä), kunnes saat niistä mahdollisimman tasaista tahnaa. Jos taatelit ovat kuivia, lisää hiukan vettä. Kaavi taatelimassa kulhon reunoilta keskelle ja lisää manteli-pähkinäjauhe + loput pohjan ainekset. Käytä monitoimikonetta sykäyksittäin niin, että saat tasaisen taikinan. Älä sekoita liikaa, ettei pähkinöiden rasva ala erottua. Jos taikina jää liian kuivaksim etkä saa muotoiltua siitä palloa, lisää 1 rkl sulatettua kookosöljyä. Muotoile palloksi ja siirrä jääkaappiin lepäämään siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Täytettä varten sulata kaakaovoi ja kookosöljy vesihauteessa nestemäiseksi. Kaakaovoin raastaminen helpottaa tasaista sulattamista. Jauha gojimarjat jauheeksi esim. monitoimikoneessa tai kahvimyllyllä. Sekoita kulhossa yosa ja muut täyteaineet sekä lopuksi sulatetut kaakaovoi ja kookosöljy vatkaten samalla voimakkaasti esim. lankavispilällä.

Painele pohjataikina n. 18 cm halk. irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada pohjalle appelsiinitäyte. Tasoita pinta ja siirrä jääkaappiin.

Valmista kastike soseuttamalla ensin paloiteltu appelsiini ja liottamalla siinä gojimarjoja. Sekoita sitten kastikkeen ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Jos haluat tehdä marmorointikuvioita kakun pintaan, pudota muutama pisara kastiketta kakkutäytteelle ja sekoita varovasti puutikulla.



Anna kakun hyytyä jääkaapissa useamman tunnin. Jos on kiire, laita kakku n. tunniksi pakastimeen, jolloin täyte hyytyy nopeammin. Tarjoa puolukkaisen kastikkeen kanssa.

Herkulliset salaattikupit

Moments-Katja esittelikin jo blogissaan sydänsalaatin, josta saa mainioita kuppeja erilaisille herkkutäytteille. Salaatin lehdet ovat erityisen rapsakoita, mehukkaita ja täydellisen muotoisia täyttämistä varten. Ne ovat myös luomua, mutta valitettavasti tuontitavaraa.

Olin itsekin jo useamman kerran kuljettanut kyseisiä salaatteja kotiin täyttämistarkoituksessa, mutta salaatit oli sitten popsittu jossain muussa muodossa. Eilen löysin taas uuden satsin jääkaapistamme, tällä kertaa miehen tuomana, ja ryhdyin vihdoin tuumasta toimeen. Ajattelin ensin seurailla Katjan ohjetta, mutta ohjeessa tarvittava quinoa näytti kadonneen parempiin suihin. Niinpä sitten annoin flown viedä ja otetaan-mitä-on -periaatteella syntyi aika mainio täyte. Tai itse asiassa mahtava. ...No okei, parhaat salaattikääryleet, joita olen syönyt tähän mennessä.

Ja aikaa meni - mitä.. 15 min. kunnes gourmee-iltapala oli valmis. Tätä voisin hetkeäkään epäröimättä tarjota myös parempien illalliskutsujen alkuun.

Täyte on siis nopea ja aika perussettiä, mutta manteli-saksanpähkinätahnaa ei ehkä ole valmiina jokaisen jääkaapissa. Olen tehnyt omani itse, mutta sen tilalla voi käyttää valmista manteli- tai saksanpähkinätahnaa tai korvata ihan vain jauhetuilla manteleilla ja/tai saksanpähkinöillä ja lorauksella kylmäpuristettua sesam- tai oliiviöljyä. Täyte riittää n. 11/2 sydänsalaatin lehdille, ja siitä syntyi reilu iltapala kahdelle.

Salaattikupit paprika-saksanpähkinätäytteellä:

Työvälineet:

• terävän veitsi
• leikkuulauta
• monitoimikone

Täyte:

• 1 paprika
• 1 kevätsipuli
• 2 sellerinvartta
• 1 pieni omena
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• 1/2 - 1 tl savupaprikajauhetta (riippuen tulisuudesta)
• 1 tl paprikajauhetta
• 1/4 tl kanelia
• mustapippuria
• laatusuolaa
• 2 rkl hiivahiutaleita
• reilu nippu tuoretta persiljaa
• tuoretta basilikaa
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1-2 tl sitruunanmehua
• 1-2 tl juosevaa huajaa tai muuta makeutusta
• 1,25 dl manteli-saksanpähkinätahnaa

• 1- 2 sydänsalaattia. Leikkaa varren alaosasta n. 2,5 cm pois ja irrota lehdet toisistaan.

Paloittele monitoimikoneen kulhoon paprika, kevätsipuli, sellerinvarret, pieni luomuomena kuorineen. Käytä s-terää ja myllytä keskitehoilla ainekset karkeaksi silpuksi. Lisää hiukan silputut yrtit, sekä muut ainekset pähkinätahnaa lukuunottamatta. Käytä konetta sen verran, että saat täytteestä karkeaa massaa, ei kuitenkaan liian hienojakoista. Lisää lopuksi pähkinätahna/ jauhe+hiukan öljyä ja sekoita käsin. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Jaa täyte salaatinlehdille ja.. se on siinä.

Täydellisellä ilta-ateriallamme oli lisäksi kalamataoliiveja, hapatettua macadamia-juustoa ja luomu-kuoharia.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

...........................................................

Ps. Muistattehan tänään klo 20:30

Kun vatsa valittaa...

... papaija ja hapankaali auttaa.

Vatsatautiaalto pyyhkäisi perheemme yli. Itse sain vain lieviä oireita, mutta tunsin kyllä, miten keho teki töitä pöpöjä vastaan. Hoitelin ällöttävää oloa ja väsymystä tuorepuristetuilla vehnänoras- ja porkkanamehuilla sekä 12 tunnin unilla. Seuraavana päivänä olo oli vielä hutera, mutta oli jo nälkä. Silloin maistui tällainen salaatti:

Lautasella on vatsaystävällinen kombo: papaijaa, hapankaalia ja avokadoa. Ja väitän, että se sisältää paremman satsin ruoansulatusta ja vastustuskykyä tukevia entsyymejä ja probiootteja kuin yksikään isolla rahalla markkinoitu ruoansulatusjogurtti.

Papaija ja sen siemenet sisältävät papaiini-entsyymiä, joka tehostaa ruoansulatusta, erityisesti proteiinien hajottamista. Papaijaa kannattaa siis popsia erilaisiin vatsavaivoihin, kuten liikahappoisuuteen ja ilmavaivoihin. Myös huonon ruokahygienian aiheuttamiin oireisiin ja loisten häätöön sitä on käytetty. Erityisesti papaijan siemenillä on todettu olevan antibakteerisia ominaisuuksia ja ne tukevat mm. maksan toimintaa. Monien mielestä ne ovat aika kitkeriä, mutta itse olen rouskutellut niitä salaatin joukossa. Jos siemenet eivät sellaisenaan mene alas, papaijansiemenkastike on hyvä vaihtehto.

Hapankaalin loistavia ominaisuuksia en lähde erikseen hehkuttamaan, mutta jos joku ei vielä lämpene hapikselle, täällä on hyvä katsaus asiasta. Hapankaalista ehkä sen verran kuitenkin, että kaupan on sekä pastöroitua että pastöroimatonta hapankaalia. Edellinen on siis kuumakäsiteltyä, eikä sisällä enää eläviä maitohappobakteereja. Suomalaisten valmistajien tuotteet ovat yleensä pastöroimattomia eli kannattaa ostaa niitä. - Ellei sitten uskaltaudu hapattamaan itse.

Myös avokadon vihreän kuoren alla piilee mahtava ravinnepaketti. Sen lisäksi, että avokado sisältää poikkeuksellisen hyvän yhdistellmän mm. tulehdusta ehkäiseviä antioksidantteja ja hyviä rasvahappoja (omega 3), sen on todettu myös lisäävän muiden ravintoaineiden imeytymistä esim. salaatin joukossa. Eli jos tutkimuksia on uskominen, sain syömästäni salaatista talteen jopa 200-400% enemmän ravinteita kuin ilman avokadoa. I like that! Eli jos et ihan vielä ole ystävystynyt avokadon kanssa kannattaa tehdä siihen tuttavuutta. Smoothien, dipin tai taivaallisen suklaamoussen muodossa avokadon makuun pääsee helposti.

Päivän salaatin resepti ei ole kummoinen, mutta laitan sen vielä tähän:

Olo-salaatti (1:lle)

• 1/2 papaijaa
• 1/2 avokadoa
• 100 g hapankaalia
• tammenlehväsalaattia
• laatusuolaa
• (mustapippuria)
• hiukan hapankaalin lientä
• luraus kylmäpuristettua oliivi- tai avokadoöljyä

Asettele lautasen pohjalle tammenlehväpeti ja viipaloi päälle avokadoa. Ripottele hiukan suolaa ja rouhaise halutessasi myös mustapippuria. Lusikoi seuraavaksi hapankaali ja paloittele päälimmäiseksi papaijaa. Voit käyttää myös siemeniä, jos pidät niiden mausta. - Jos et löydä kypsää papaijaa ei huolta, raaka papaija sisältää vielä enemmän hyviä entsyymejä  aivan kypsään verrattuna!

Treenipäivän suosikkipuuro

Johtuuko kevätauringon paisteesta, lisääntyvästä valosta vai mistä, mutta viime aikoina on treeni maistunut. Olen aina nauttinut liikkumisesta mutta nyt siihen on ollut suorastaan himo. Normaalin juoksun ja joogan lisäksi ole huhkinut salilla ja lyhyessä ajassa on tullut tulosta. Painot nousevat kevyesti, fiilis on mahtava ja palautuminen nopeaa. Pidän kropastani ja kroppani pitää minusta. Ja arvaatkaa miksi.  Siksi, että ravitsen sitä hyvällä ruoalla ja kuuntelen, mitä se milloinkin tarvitsee.

En kuitenkaan ole sitä mieltä, että meidän pitäisi ensisijaisesti riehua salilla tai hikijumpassa vaan olennaista on fyysinen aktiivisuus yleensä. Olen ennen kaikkea arki- ja hyötyliikunnan ystävä. Valitsen kävelyn autokyydin sijaan, kiipeän portaita, käppäilen työkaverin huoneeseen sen sijaan että lähettäisin mailia. Kauppakasseja raahaan mielelläni ja imuroinnin ajaksi laitan taustalle tanssijytkettä. Ärsyttävän reipashenkistä jonkun mielestä, mutta minut on luotu liikkumaan ja rakastan sitä. Omalla kohdallani fyysinen vireys heijastuu suoraan henkiseen jaksamiseen ja tunne-elämän tasapainoon ja väitän, etten ole ainoa.

Koska takana on jo parikymmentä vuotta aktiiviliikkumista, en voi olla ajattelematta, että viime aikojen fiiliksissä myös raakapainotteinen, superfoodeilla terästetty ruokavalio kantaa hedelmää. Vaikka kiinnostus raakailuun on kohdallani herännyt alunperin gastronomisesta uteliaisuudesta, on fyysisen kunnon kasvaminen ja lisääntynyt hyvinvointi toki mieluisa sivutuotos ja yksi syy sille, että raakailu rulettaa edelleen.

Treenipäivien suosikkiaamiaiseni on viime päivinä ollut vanha kunnon kaurapuuro, raakaversiona tosin. Herätessäni olen yleensä nälkäinen ja haluan syödä sen verran tukevasti, että pärjään aamiaisella reippaasti lounasaikaan. Jos kotimaisten viljojen kanssa ei ole ongelmia ja energian kulutuksesi on korkea, kaura on hyvä alku päivälle. Sen kuidut sulavat hitaasti ja pitävät nälän poissa pitkään. Ne myös nostavat verensokeria tasaisesti, ja pitävät insuliinitasot matalina. Kaurasta saa runsaasti hyvälaatuista proteiinia, mikä tietysti kiinnostaa aktiiviurheilijaa. Itseäni kauran maku myös miellyttää, ja vesiliukoisten kuitujen vuoksi blendattuun puuroon syntyy miellyttävän kuohkea rakenne.

Kuohkea kaurapuuro syntyy seuraavasti:

Laita illalla kippoon likoamaan

• 1,25 dl höyryttämättömiä kaurahiutaleita (esim. Riihipuodin luomukaurahiutaleet)
• 2 viikunaa
• n. 2,5 dl itse tehtyä mantelimaitoa (tai muuta siemen-/pähkinämaitoa)

--> Jääkaappiin yöksi. Aamulla puuropohja kumotaan blenderiin ja lisätään banaania, pakastemarjoja ja jotain mieluista proteiinijauhetta. Itse käytän simppelisti hamppuproteiinia. Sekaan voi heittää myös kourallisen vihreitä lehtiä ja jotain suosikki superia. Itse olen löytänyt ashwagandhan (Kiitos Sepi!). Mahtava tuote, jonka hyvistä ominaisuuksista voi tarkemmin lukea esim. täältä. Itselläni sen positiiviset vaikutukset ovat todella tuntuneet, toisin kuin monien muiden superjauheiden, joiden ihmevoima on jäänyt lähinnä myyntipuheiden varaan.

Yönsininen mustikkaunelma:

Kumoa yön yli lionnut puuropohja blenderiin ja lisää:

• pieni banaani
• reilu kupillinen (2 dl vähintäin) mustikoita
• 1 tl spirulinaa
• 1 rkl hamppuproteiinijauhetta (tai vastaavaa)
• tarvittaessa hiukan luomuhunajaa makeutukseksi
• kourallinen pinaattia tai muuta mietoa vihreää
• 1 tl ashwagandha-jauhetta (tai muuta mieluista superyrttiä, esim. macaa)

Blendaa riittävä kauan, jolloin saat kuohkean puuron.



Mansikka-herukkaherkku:

- Valmista kuten edellä, mutta käytä

• Mustikoiden tilalla 2 dl pakastemansikoita + 1/2 dl pakastettuja mustaherukoita
• Spirulinan tilalla siitepölyrakeita

Muut ainekset kuten mustikkaunelmassa ja blendaile jälleen kuohkeaksi puuroksi. 

..................................................

Ja lopuksi vielä päivän löytö: Luomuappelsiineja ja -omeinoita Lidlissä! Ylipakattuina tosin, mutta muuten mahtavaa. Hyvä Lilli!

Bataattidippiä

Pidän bataatista raakana ja kypsänä. Choosing Raw -blogissa oli jokin aika sitten kypsennetystä bataatista tehty hummus, joka oli todella hyvää. Bataatti-ajatus jäi muhimaan reseptikoneeseen ja ulos putkahti tällainen raakaversio. Olen tehnyt sitä nyt jo monta kertaa ja se on kerännyt enemmän kannattajia kuin perinteinen kypsä esikuvansa.


Bataattihummus:

• 1/2 keskikokoista bataattia
• 1/2 kp (1,25 dl) manteleita
• 1 rkl tahinia
• 1/2 sitruunan puristettu mehu
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl misoa
• 1/2 tl jeeraa
• 1/2 tl paprikajauhetta
• laatusuola maun mukaan
• 2-3 rkl mantelimaitoa tai vettä ohentamiseen
• n. 2 rkl kylmäpuristettua sesamöljyä

Viimeistelyyn: luomu-balsaminviinietikkaa

Liota manteleita väh. 6 t. Kaada vesi pois ja huuhtele mantelit. 

Kuori bataatti ja raasta hienoksi raasteeksi. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen öljyä ja etikkaa lukuunottamatta. Blendaa hienojakoiseksi massaksi. Joudut välillä pysäyttämään koneen ja kaapimaan tahnan reunoilta. Ohenna tarvitaessa mantelimaidolla (--> täyteläisempi maku) tai vedellä (--> menettelee myös). Lisää lopuksi öljyä ja surauta nopeasti tasaiseksi. Tarkista maku ja lisää mausteita/suolaa tarvittaessa.

Kaavi hummus tarjoilukulhoon. Pirskottele päälle reilusti balsamicoa. Säilyy jääkaapissa pari päivää.

Tämä bataattiherkku piilotteli siis edellisen postauksen pinaattikääreessä, mutta olen keksinyt sille vaikka mitä muitakin loistavia käyttötarkoituksia. Sellaisenaan tietysti dippailuun, jolloin balsamico ehdottomasti viimeistelee makuelämyksen. Vihreän supersalaatin lisukkeena. Bataattidipin kavereita ovat myös eksoottiset hedelmät, kuten papaija ja mango. Ehkä paras kaikista oli eilinen jämäsushi (ei kuvassa), sellaiseen siis upotetaan jääkaapista löytyvät tähteet. Tällä kertaa pilkoin jäljelle jääneen dipin joukkoon mangoa ja silppusin parasta ennen -auringonkukanversot. Vähän tuoretta tilliä mausteeksi, sushi rullalle ja ennenkokematon makuelämys oli valmis.

Yes, can I have some more, please!

Räppiä

Jokin aika sitten kävi niin, että paketti luomupinaattia näytti lähestyvän parasta ennen päiväystä. Miten niin voi käydä meidän keittiössä, ihmettelen itsekin. Onneksi muistin nähneeni jossain blogissa vihreän wrapin, joka oli tehty pinaatista. Ohje oli ihmeellisen simppeli ja jauhetut chia-siemenet sen salaisuus. Sovelsin ideaa omaan makuuni ja sain pinaatit pelastettua. Samalla syntyi ehdottomasti toiseksi paras tapa herkutella lehtivihreällä. Ensimmäinen on tietysti lehtikaali-sipsit, jotka ovat niin hyviä, etteivät ne voi olla terveellisiä. Selvää green junk foodia ;)

Pinaatti-wrappia ja bataattihummusta

Pinaatti-wrap (2 kpl):

250 g pinaattia

1 pieni kirpeä omena

2 rkl chiasiemeniä jauhettuna

1 rkl oliiviöljyä

1 tkl raw-agavesiirappia

2 tl sitruunanmehua

1 tl tamaria

ripaus laadukasta suolaa

ripaus cayennepippuria

1 tl jeeraa

1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

1/4 tl kanelia

Sekoita kaikki monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Levitä ohueksi levyksi kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunipellille. Kuivata 4 t tai kunnes levy/letut ovat kiinteitä mutta taipuisia. Huom. jos kuivurisi tasot ovat pyöreää mallia, suosittelen uunikuivausta.

Kaameaa kännykkäkuvausta: Työlounas, täytteenä parsakaalia paprikatahinikastikkeessa.

En tietenkään malttanut lopettaa tähän, vaan jatkoin räppäämistä myös porkkanalla. Niistäkin tuli aika kivoja, varsinkin meksikotyylisille täytteille.

Porkkana-wrap (2 suorakaidetta tai n. 6 lettua):

1 iso porkkana

1 pieni kirpeä omena

2 rkl chiasiemeniä jauhettuna

1 rkl oliiviöljyä

2 tl sitruunanmehua

ripaus laadukasta suolaa

ripaus cayennepippuria

1/4 tl jauhettua muskottipähkinää

1/4 tl kanelia

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Sekoita ainekset monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Levitä yhdeksi ohueksi levyksi kuivurin tasolle tai leivinpaperin päälle uunipellille. Kuivattele n 6 t tai kunnes levy/letut ovat kiinteitä mutta taipuisia.

Rullien sisällä pikanttia ananas-punasipulisalsaa

Wrappien täytteinä ovat toimineet viimeisimmät dippihittini, kuten bataattihummus, paprikatahinikastike ja ananas-punasipulisalsa. Niiden ohjeita, ystävät, laitan jakoon myöhemmin. Sitä ennen: Let's wrap!

Tattaripastaa ja rouheaa gremolataa

Jos jollekin ei vielä ole käynyt selväksi, olen tattarifani. Syvällisempää hehkutusta tattarin ominaisuuksista löytyy täältä, mutta lyhyesti sanottuna: Tattari on superterveellistä, ekoa ja parhaimmillaan jopa lähiruokaa. Tattari on raakailun perusjuttuja - nopeasti itävää ja monikäyttöistä. Vaikka itse käytän tattaria pääosin raakana, se on kypsennettynäkin varteenotettava vaihtoehto kotimaisille viljoille.

Tattari-tagin alle on siis täällä kertynyt resepti jos toinenkin. Niinpä olin aika otettu, kun Keskisen mylly pyysi minulta reseptiä uudistuvan tattaripaketin kylkeen. Parista vaihtoehdosta tuotantoon meni lemppari raakapuuroni, jota voi tähystellä pian kauppohin tulevien suurimopakkausten takakannesta. Keskisen myllyn tattarituotteet ovat suomalaista tattaria mutta eivät kaikilta osin luomua. Tämä johtuu kuulemma siitä, ettei luomusta saatava hinta kata työmäärää, (miten tää ei yhtään yllätä?), mutta jatkossa tämä tulee toivottavasti muuttumaan, koska ulkomaiset ostajat ovat yhä kiinnostuneempia suomalaisesta luomutattarista (jee!). Kiitokseksi reseptistä sain erilaisia tattarituotteita, mukana mm. uutuus: Tattarifusilli. 

Vaikka useimmiten lautasellani näkyy raakapastaa, keittelen välillä myös tavallista varsinkin muulle perheelle. Tai ei sekään ihan normitavaraa ole, vaan yleensä speltti- tai hamppupastaa.  

Suosikki kombo perheaterialla onkin kypsä pasta ja raaka lisuke. Tältä pohjalta lähdin kokeilemaan myös tattarifusillia. Tattaripastan lisukkeena tarjosin yrttistä gremolataa (tai sinne päin, koska ainahan pitää päästä vähän säätämään), jonka tein tuoreesta persiljasta, kirvelistä ja herneenversoista. Sitruunankuoren lisäksi gremoon antoi lisävääntöä tuore inkivääri. Huikean hyvä lisä!

Pastan keittoajaksi on annettu 2 min., joka oli ehdoton maksimi. Kaikkien kokeilemieni tattaripastojen ongelma soba-nuudeleita lukuunottamatta on herkästi hajoava rakenne. Nämäkään fusillit eivät tehneet poikkeusta. Lyhyestä keittoajasta huolimatta suutuntuma oli yhtä aikaa sekä al dente että taikinainen. Totesin kuitenkin, että pastan jäähtyessä hiukan, se kiinteytyy ja pysyy paremin kasassa. Eli kannattaa sekoitella kastike joukkoon vasta hetken päästä, ellei halua mössöä.

Tattarifusillia ja rouheaa gremolataa (4:lle)

• 240 g tattarifusillia (tai vastaavaa)

Gremolata

• 1,25 dl hienoa saksanpähkinärouhetta
• 3 ruukkua mietoja yrttejä: herneenversoa, persiljaa, kirveliä
• pieni nippu ruohosipulia
• 1-2 valkosipulinkynttä
• hiukan raastettua sitruunankuorta
• 1/2 sitruunan mehu
• 1 cm pätkä inkivääriä raastettuna
• 1 rkl raw-agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa
• 1 tl laadukasta suolaa
• 1 rkl hiivahiutaleita
• 5 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

Hienonna saksanpähkinät terävällä veitsellä mahdollisimman hienoksi rouheeksi. Siirrä suureen kulhoon. Silppua yrtit samoin terävällä veitsekkä hienoksi ja lisää pähkinärouheen joukkoon. Raasta sekaan sitruunankuori ja inkivääri ja purista valkosipulinkynsi (-kynnet). Lisää loput ainekset ja sekoita puuhakauhalla perusteellisesti sekaisin.

Keitä tattaripasta ohjeen mukaan. Kaada vesi pois ja jäähdytä hiukan. Lisää tilkka oliiviöljyä ja sekoittele varovasti. Ennen tarjoilua kääntele suurpiirteisesti joukkoon gremolata.

Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, tein aterialle lisäksi porkkanapastaa, jonka kanssa gremolata sopii myös mielettömän hyvin.

Porkkanapasta

• isoja porkkanoita n. 5 kpl
• 1/4 tl laadukasta suolaa
• reilu tujaus sitruunanmehua
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• 1 rkl vaaleaa misoa
• 1 tl kuivattua oreganoa

Leikkaa kuoritut porkkanat joko spiraalileikkurilla tai perunankuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi. Sekoita käsin joukkoon loput ainekset. Anna marinoitua hetki. Tarjoa gremon tai suosikkipestosi kanssa.

Kokonaisuus oli taas aika herkku ja tattaripasta toimi ihan kivasti. Tosin rehellisesti sanottuna, kun minun silloin tällöin tekee mieli kypsää pastaa, valitsen mieluummin esim. spelttisen vaihtoehdon. Lähinnä rakenteen takia. Fusillien maku oli ihan jees. Tattari on kuitenkin gluteenittomuuden ja hyvän hiilarikoostumuksena puolesta vehnää parempi vaihtoehto.

Kermaomena

...eli annoona eli cherimoya. Hedelmä on jo sellaisenaan, jääkaappikylmänä kuin eksoottista vanukasta.

Maistuakseen hyvältä, annoonan pitää olla sopivan kypsä ja pehmeä. Pääosin annoonat tuodaan meille Espanjasta ja laadukkaita hedelmiä on Suomessa vähän vaikeaa saada. Ylikypsänä annoona alkaa maistua vähän mädälle.

Oman annoonani löysin Stockmann Herkun eksoottisten hedelmien osiosta.  En tyytynyt syömään sitä sellaisenaan, vaan tei hedelmästä jäädykkeen. Ohje toimii myös pehmeänä vanukkaana (yhdelle).

Lusikoin hedelmälihan kulhoon ja poistin siemenet - joita on paljon, eivätkä ne ole syötäviä! Aika näpelöintiä.

Yhden pienehkön hedelmän satoa.

Sulatin sekaan 1 rkl kookosöljyä ja blendasin sauvasekoittimella samettiseksi.

Lisäsin vähän raastettua sitruunankuorta, sillä hedelmän maku on blendattuna vähän turhankin imelä. Annoonan väri tummuu hapen vaikutuksesta, kuten banaanin tai omenan. Siitä tuli kuitenkin ihan kauniin karamellin ruskeaa.

Kaadoin vanukkaan silikoniseen muottiin ja jäädytin pakastimessa tunnin verran.

Naistenpäivän kunniaksi viimeistelin pinkeillä banaaneilla ja taatelicarob-kastikkeella.

Makeaa!