Fisumainen juttu

Eräänä päivänä  Kahvila Vegaanissa tarjottiin feikkikalapuikkoja (The Redwood Co:n Vegetarian Breaded Fish Style Fingers) tofutsatsikin, uuniperunoiden ja salaatin kera. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi maistanut kalaa, kalapuikoista puhumattakaan, joten itselleni nämä kyllä menevät täydestä. Eivätkä ne sinänsä pahoja olleet, en tosin keksi, missä tilanteessa niihin voisi tulisi himo, kun uteliaisuus ja kokeilunhalu on nyt tyydytetty. Toinen arveluttava tekijä on tuotteen todella kova hinta, yhden puikon hinnaksi tulee lähes euro. - "Sisäfilettäkö" tässä ollaan syömässä? Ymmärrän kyllä lihaa imitoivat tuotteet ja seitanmakkaroista pidän itsekin. Mutta kuka oikeasti kaipaa kalapuikkoja? (Muut kuin epätoivoiset vegaaniäidit jälkikasvun huijaustarkoituksessa). 

Keittiökemisti minussa kuitenkin heräsi ja päätin kokeilla vastaavien puikkojen valmistusta itse. Kaupan tuote sisältää mm. soija- ja vehnäproteiinia, aurnigonkukkaöljyä, mausteia ja korppujauhoja, joten siinä suuntaviivoja. Perusmassa muotoutui tofusta ja kikhernejauhoista. Merellistä makua puikkoihin tuli norihiutaleista. Ainesluettelo saattaa vaikuttaa pitkältä, mikäli ruokakomerosi ei ole erityisen veganisoitunut. Suureksi osaksi kyse on kuitenkin mausteista, joita voi vaihdella mieltymyksen mukaan. Paistoin korppujauholla leivitetyt puikot uunissa mutta extrarapsakoita niistä tulee tietysti pannulla öljyssä paistaen. Lopputulos on rapea, sisältä pehmeä mutta kiinteä, kaiken kaikkiaan ... hmm... kalapuikkomainen.

Valekalapuikot:

• 250 g kovaa tofua
  
• 60 ml auringonkukka tai rypsiöljyä (4 rkl) + 1-2 rkl voiteluun
  
• 1/2 dl kikhernejauhoa
  
• 2 rkl vehnägluteenia
  
• 2 rkl norihiutaleita
  
• 1 rkl vaaleaa (riisi-)misoa
• 1/2 tl sinappijauhetta
  
• 1/4 tl jauhettua korianteria
  
• 1/2 tl paprikajauhetta
  
• 1/4 tl kuivattua kynteliä
  
• 1/4 tl valkopippuria
  
• 1 rkl hiivahiutaleita
  
• 1 tl väkiviinaetikkaa
  
• suolaa maun mukaan
  
• korppujauhetta leivitykseen

Jauha monitoimikoneessa (tai muussa myllyssä) tofu pehmeäksi massaksi. Lisää muuta aineet korppujauhetta lukuunottamatta. Massan tulisi olla helposti muotoiltavaa, mutta kiinteää. Lisää öljyä tai vettä, mikäli taikina on liian kuivaa.

Levitä öljytylle tasolle n. 30 x 30 cm levyksi, jonka

paksuus on n. 1 cm. Tasoita reunat ja öljyä myös levyn pinta. Jaa veitsellä levy pitkittäin 8 osaan, ja vielä leveyssuunnassa puoliksi, jolloin saat n. 16 tasaisen suorakulmaista puikkoa. Pyörittele korppujauhossa ja paista 200 asteisessa uunissa 20 min. Käännä puikot paistamisen puolivälissä ympäri. Mikäli haluat paistaa puikot paistinpannulla, käytä mietoa lämpöä ja paista kullan ruskeiksi molemmilta puolilta n. 10 min, jotta kikhernejauho ehtii kypsyä.

Tarjoa tofumajoneesin, soijajugurtista tehdyn kastikkeen tai ihan vaan perunamuusin ja salaatin kanssa.

Tuotevertailua

Laskiaisen kunniaksi testasin markkinoilla olevia vatkautuvia kasviskermoja. Läheisestä K-kaupasta sellaisia löytyi peräti kaksi, joten kauas on menty niistä päivistä, kun pullan väliin piti lusikoida itse tehtyä cashew-kermaa, joka parhaimmillaankin muistutti joko tahnaa tai kastiketta. Sinänsä valmiit kasviskermat kuuluvat pitkälle jalostettuina kategoriaan "melko epäilyttävät tuotteet", joten kaikki kunnia omille pähkinä- ja siemenjalosteille! Joskus kuitenkin tekee mieli vaahtoa ja laskiainen on siihen hyvä syy.

Vertailussa käytin GoGreenin kaurapohjaista Vispiä ja Soyatoo!:n soijakermaa. Soyatoo!:n eduksi lasken sen, että tuote on luomua, ja lisäaineiden luettelo on lyhyempi, tai anakin avautuu paremmin maallikolle. (Mitä esim. ovat Vispin sisältämät mono- ja diglyseridien maitohappoesterit, maitohappojen mono- ja diglyseridit, mono- ja diglyseridien diasetyyliviinihappoesterit, polyoksietyleenisorbitaanimono-oleaatti ?) Soyatoo!:ta valmistaa saksalainen Tofutown.com, jonka yritysprofiili on selvästi vegehenkinen. GoGreen on ruotsalainen, mutta tuotteet tulevat ympäri maailmaa. Yritys profiloituu enemmän terveys kuin ympäristönäkökulmalla.

Ja sitten asiaan. Molemmat kermakkeet vatkautuvat pakkauksen ohjeen mukaan kuohkeaksi vaahdoksi. Vispiä joutui kuitenkin työstämään pidempään, jotta sai vaahdosta riittävän ilmavaa, lähes 5 min. Vispin vaahto on todella valkoista ja muistuttaa rakenteeltaan enemmän marenkia (tiivistä valkuaisvaahtoa) kuin kermavaahtoa. Se on sellaisenaan jo valmiiksi hiukan makeaa, mutta jotenkin ohuen makuista. Pakkauksen mukaan tuotteen rasvapitoisuus on 20%. Soyatoo! vatkautui kuohkeaksi n. 3 minuutissa ja muistutti sekä rakenteensa että värinsä puolesta oikeaa kermavaahtoa. Tuote on naturellina jonkin verran makeampi kuin Vispi ja vaahto maistui samalla tavalla soijalta kuin vaniljasoijajäätelö. Tuotteen rasvapitoisuus on 11%, mutta maku Vispiä täyteläisempi. Kumpaakin vaahdoista virittelin vielä jonkin verran ennen käyttöä. Vispiin lisäsin ruokalusikallisen sokeria, 1 tl vaniljasokeria ja pienen hyppysellisen suolaa. Soijatoo! oli itsessään niin makeaa, että lisäsin vain vaniljan suolan. Huom. valmiit vaahdot eivät maistu suolaiselle, mutta suola tekee mausta täyteläisemmän ja häivyttää kasvirasvan makua.

Kuluttajavertailussa kumpikin kerma sai kiitosta pullan täytteenä. Itse asiassa viattomat koehenkilöni eivät edes erottaneet vaahtoja oikeasta kermavaahdosta. - Tosin sellaista ei ollut tarjollakaan. Vegaanin valinta kohdistui tällä maun puolesta kertaa Vispiin. Se oli loppujen lopuksi hiukan tuunattuna herkkua jo sellaisenaan, esim. maroilla höystettynä. Soijatoo! oli pullien täytteenä hyvää sekin, mutta soijan maku tuli jonkin verran läpi. Ja sitten kaikki vegaaniäidit huomio: Lapsimaistaja kommentoi erikseen Vispi-vaahdosta, että tää on parasta kermavaahtoa ikinä! (Kävi vielä keittiön puolella nuolemassa vatkauskulhonkin :)

Ja laskiaispullat... Ne olivat myös hyviä, varsinkin mokkamantelimassalla täytetyt. Onneksi vuodessa on kaksi laskiaispäivää.