Lakka-lucumakonvehdit

Kun harrastaa itse suklaan keittelyä, pääsiäisnamit eivät heti  pääse loppumaan kesken.

Kokeilin vaihteeksi vähän toisenlaista suklaata, johon sain inspiraation lähiruokamessuilta mukaan tarttuneesta hillajauheesta. Lakkapulveri on yleensä sen verran tyyristä, ettei sitä tule ostettua, mutta joko Annelin yrit & karkit tarjoaa sitä kukkaroystävälliseen hintaan tai kyseessä oli messutarjous.

Nämä lakka-lucumanamit sisältävät kaakaota vain voin muodossa, mutta maku on silti hämmästyttävän suklainen. Tai oikeastaan rakenne on suklaata ja maku lähempänä toffeeta. Tuoreena voimakas lakka muuttuu kuivattuna paljon miedommaksi, joten hienovaraista aromia ei kannata peittää tuhdeilla mauilla. Lucuman lempeä makeus toimii kuitenkin lakan parina hyvin. Marjajauhe antaa konvehtien joukkoon myös mukavaa rouheutta. - Mutta varoitus, näihin voi tulla himo!

Lakka-lucumakonvehdit

• 2 dl kaakaovoita ---> sulata vesihauteessa 
• 1 rkl hunajaa 
• 1/8 tl Kalaharin suolaa (mieluiten hienoksi jauhettuna) 
• 4 rkl lucuma-jauhetta 
• 1 rkl jauhettua lesitiiniä 
• 2 rkl lakkajauhetta 
• 1/2 tl jauhettua inkivääriä

Vispilöi kaikki ainekset sulatetun kaakaovoin joukkoon luetellussa järjestyksessä. Kaada suklaamuotteihin ja laita hetkeksi pakastimeen tai jääkaappiin, kunnes seos kovettuu. Säilytä viileässä.

Puolukka-mulperisuukot (Raw)

Hei, minulla on pieni ongelma. En vieläkään ole löytänyt tyydyttävää nimeä tällaisille raakanameille, joiden rakenne on kuin suklaata, vaikkeivät ne ole kaakaota nähnetkään?

Päätin kutsua näitä suukoiksi, sillä sen verran suloisesti puolukka-mulperi-kookosnamit pusuttelivat makuhermoja. Mutta oikeasti suukko viittaa mielestäni kyllä enemmän niihin pusuihin, joita ennen sai kutsua nimellä neekerinsuukko. Nami taas on ihan liian yleispätevä ja tylsä, makeinen samoin. Konvehti viittaa paperikääreen sisältä löytyvään täytesuklaaseen ja karamelli on silkkaa sokeria. Toffeeksikaan näitä ei oikein voi nimetä...

Joka tapauksessa otin näiden suukkosten avulla varaslähdön naistenpäivään mutta muistin kyllä herkutella myös eilen. Kuten sanottua, suloisia. ♥ Ja olkoon naistenpäivä joka päivä! 

Pinkit puolukka-mulperisuukot

n. 6 - 8 reilun kokoista

• 1/2 dl sulatettua kookosöljyä (= n. 3 rkl kiinteää)
• 1/2 dl sulatettua kookosvoita (= n. 3 rkl kiinteää)
• 1 - 2 rkl hunajaa
• hyppysellinen hienoksi jauhettua suolaa
• 1 dl mulperin marjoja kevyesti rouhittuna
• 3 rkl puolukkajauhetta

(Viimeistelyyn kookoslatuja)

Sulata vesihauteessa kookosöljy ja -voi. Lisää hunaja sekä suola. Sekoita lopuksi joukkoon mulperit ja puolukkajauhe. Veikkaan, että myös karpalo kävisi hyvin ja jos olis kaapista löytynyt, olisin testannut tyrniä. Kaada suklaamuotteihin ja pistä pakkaseen hetkeksi. Kumoa ja säilytä viileässä. Voin kyllä taata, että säilyvyysongelmia ei ole :)

Ps. Kaadoin omieni päälle vielä kerroksen kookos-hunajaseosta ilman puolukkaa, jolloin pinnalle syntyi kaunis valkoinen raita.

English summary:

I was wondering if there was a better name for these coconut oil based raw treats. When the consistency is like chocolate but there is not even a little bit of cacao in them. Raw treat feels just too generic. Anyhow, I decided to name then Pink Berry Kisses as their tart sweetness really "kisses your taste buds".

Pink Berry Kisses 

6 - 8 pieces

• 1/2 dl melted virgin coconut oil kookosöljyä
• 1/2 dl melted coconut butter
• 1 - 2 rkl honey
• pinch of quality salt
• 1 dl bulberries roughly chopped
• 3 T lingonberry-/cranberrypowder 
• (shaved coconut)

Mix the ingredients. Pour into chocolate molds. Refridgerate/ freeze until solid. Unmold the treats and keep refridgerated.  

Puolukka-inkiväärisuklaa (Raw)

Puolukkapakkomielle jatkuu. Nyt marjaa löytyi suklaasta, jota valmistin synkeäksi kääntyneen pyhäinpäivän iloksi. Kesällä en juurikaan hämmentele raakasuklaata, mutta viimeistään marraskuussa löydän itseni taas suklaapatojen ääreltä. Laadukas raakasuklaa on välttämätön herkku ainakin tälle kaamoksessa kulkijalle.

Sinikka Piippo kirjoittaa kirjassaan Puhdasta Ravintoa (Minerva 2013): "Stressaantuneet, tylsistyneet, järkyttyneet ja masentuneet tarvitsevat kaakaota ja suklaata." Miten ihana tapa kiteyttää suklaan moninaiset terveysvaikutukset (joita Piippo tosin luettelee kirjassaan tarkasti useamman sivullisen).

Itselleni raakasuklaa tosin aiheutti jossain vaiheessa ikäviä sivuvaikutuksia, kuten päänsärkyä, huonoa oloa ja ärtyisyyttä. Olinkin pitkään kokonaan ilman mitään kaakaotuotteita. Kaakaossa on valtavasti kehoon että mieleen vaikuttavia ainesosia. Koska se on kahvin tapaan stimulantti, kofeiinijohdannaisille herkät henkilöt (kuten allekirjoittanut) saattavat saada oireita. Joskus raakasuklaan aiheuttamat ikävät reaktiot voivat selittyä myös epäpuhtailla tai heikkolaatuisilla tuotteilla.

Katkaisin oman suklaapaastoni valitsemalla mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja nauttimalla suklaasta maltillisesti (ehdottomasti se vaikeampi osuus!). Raakasuklaa, vaikka onkin terveellistä, on kuitenkin herkutteluasia, joten kohtuukäyttö auttaa nauttimaan sen hyvää tekevistä vaikutuksista.

Minulla oli ilo tavata Sinikka Helsingin kirjamessuilla, jossa Noora Shingler haastatteli meitä molempia. Oli aika hienoa tavata kirjailija, jonka teokset, ovat jatkuvasti ahkerassa käytössä, kun etsin jotain perustietoa tai muuten vain fiilistelen kasvien salaisia voimia. 

Kaakaon tapaan lämmitävä, virkistävä ja tulehduksia torjuva inkivääri on kylmänkostean ajan voimakasvi, jota lisäilen tällä hetkellä vähän joka paikkaan. Vatkasin sitä reilusti myös suklaamassan joukkoon. Samoin lisäsin ripauksen tulsia, marraskuista aivokoomaa torjuva yrtti sekin. Muuten ohje on oma perusreseptini, joka onnistuu yleensä pommin varmasti. Jos viitsin, temperoin suklaaseoksen, koska tykkään suussasulavasta mutta puraistessa raksahtavasta rakenteesta sekä siitä, ettei suklaa sula sormiin. Temperoitu suklaa säilyy kiinteänä huoneen lämmössäkin. Hyvää kotisuklaata syntyy kuitenkin myös simppelisti vain sulattamalla ja sekoittamalla ainekset yhteen. Suklaan makeutukseen suosittelen lämpimästi kokeilemaan kookosnektaria, vaikka se vähän tyyristä ja vaikeasti saatavaa onkin. Maku on huippua. Sen voi kuitenkin korvata esim.  agavesiirapilla tai hunajalla.

• 125 g kaakaovoita
• 50 g kaakaomassaa
• 2 rkl neitsytkookosöljyä
• 2 rkl kookosnektaria TAI agavesiirappia
• 1 rkl jauhettua soijalesitiiniä
• 1 rkl carob-jauhetta
• 1 rkl raakakaakaojauhetta
• 11/2 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl kanelia
• 1/2 tl jauhettua tulsia
• 1/8 tl laadukasta suolaa
• (1 rkl macaa)
• kuivattuja puolukoita (tai karpaloita)

- Annoksesta tulee 20 reilua tai 40 pientä suklaakonvehtia.

Laita suklaamuottien pohjalle muutama kuivattu puolukka. Sulata kuumavesihauteessa kaakavoi, -massa ja kookosöljy. Vatkaa joukkoon kookosnektari tai agavesiirappi. Jos temperoit suklaan, mittaa lämpötila, jonka pitäisi nousta 40 asteeseen, mutta ei yli. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa joukkoon loput ainekset luetellussa järjestyksessä. Temperoidessa jäähdytä suklaaseos nopeasti, jatkuvasti vatkaten, mieluiten upottamalla kulho jääveteen. Varo kuitenkin, ettei suklaan joukoon pääse vettä. Seoksen alkaessa jäähtyä ja hieman saeta mittaa lämpötilaa ja sen laskettua 27 asteeseen siirrä kulho taas hetkeksi kuumavesihauteeseen. Sekoita seosta, jotta se lämpenee tasaisesti, kunnes lämpötila nousee 32 asteeseen. Kaada suklaa muotteihin. Viimeistele halutessasi kookoslastuilla. Siirrä jääkaappiin tai pakastimeen ja anna suklaan jähmettyä ennenkuin kumota suklaat muoteista. Säilytä jääkaapissa kannellisessa rasiassa. Suklaan voi myös pakastaa.

Potentiaalia myös joulukonvehtien joukkoon.

Karamelli-kookospallot

Kookoshiutaleet tuntuvat mielestäni hitusen kulahtaneilta raw herkkujen raaka-aineena. Törmäsin kuitenkin Nouveau Raw -blogissa suolakaramelli-macaroonien ohjeeseen. Amie Suen keittiössä peruspalleroihin oli saatu uutta kierrettä ja vaikuttivat sen verran kielen mennessään vieviltä, että pakkohan niitä oli testata.

Macaroons tuo tällä hetkellä ensimmäisenä mieleen ne söpöt ranskalaiset pikkuleivokset. Raw food -ohjeissa esikuvana ovat kuitenkin kookos-macaroonit, jotka ovat amerikkalaisissa ohjeissa tavallisempia manteli-marenkitaikinaan verrattuna. Itsekin maistelin ensimmäiset macaroonit kookosversioina Amsterdamissa jo vuosia ennen kuin olin kuullutkaan karamellin kepeistä ranskalaisserkuista.

Alkuperäisessä reseptissä taikina suorastaan tihkuu agavesiirappia. Karamellin himoissani korvasin agaven vaahterasiirapilla ja vähensin samalla makeutuksen määrää roimasti. Karkkihampaani on nykyisin melko vähään tyytyväinen. Toffeista meininkiä tuomaan lisäsin mulpereita, jotka yhdessä lucuman kanssa tuovat myös pehmeää ja luonnollista makeutta. Ohjeen pekaanit vaihtuivat saksanpähkinöihin ja palleroiden kuivattelut unohdin kokonaan. Kookosvoin ansiosta pikku leivonnaiset pysyvät hyvin kasassa muutenkin. Sen sijaan lisäsin pintaan pari raitaa pehmeän suklaista kuorrutetta. Kreditit silti Amie Suelle herkullisesta ohjeesta, jota tulen varmasti tekemään myös jatkossa.

Karamelli-kookospallot

• 2,5 dl saksanpähkinöitä TAI pekaanipähkinöitä
• 7,5 dl kookoshiutaleita
• 0,5 dl lucuma-jauhetta
• 1,75 dl vaahterasiirappia
• 2 tl luonnon vaniljajauhetta
• 0,75 dl kookosvoita (ohje alla)
• 11/4 tl laadukasta suolaa
• (1,5 dl mulperin marjoja)

Kuorrutus:

• 3 rkl kaakaovoita
• 1 rkl carob-jauhetta tai raakakaakaojauhetta
• 1 rkl vaahterasiirappia

Tehosekoita saksanpähkinät tai pekaanit monitoimikoneessa rouheeksi. Lisää kookoshiutaleet ja lucuma ja tehosekoita hienojakoiseksi seokseksi. Lisää loput ainekset ja aja tasaiseksi taikinaksi. 

Muovaile taikinasta palloja ja laita jääkaappiin jähmettymään. Valmista sillä aikaa kuorrute:

Sulata kaakovoi vesihauteessa ja vatkaa joukkoon carob (tai kaakaojauhe) sekä vaahterasiirappi. Tirauta kuorrutetta pallojen päälle ja siirrä takaisin viileään. Säilytä kannellisessa rasiassa jääkaapissa tai pakasta.

* Kookosvoi:

Tehosekoita 2,5 dl kookoshiutaleita ja jatka niin kauan, että ne muodostavat tahnan. Jos hiutaleet eivät hyvästä yrityksestä huolimatta tahdo muuntua voiksi sellaisenaa, lisää 1 - 2  rkl neitsytkookosöljyä ja jatka sekoittamista tahnaksi.

Tämä pikku vadelma-karamellipallo on matkalla Eko-hiusnäytökseen, joka järjestetään huomenna keskiviikkona klo 18 Hiusgalleriassa Senaatintorin kupeessa. Tsekkaa oheinen mainos ja tule paikalle! Herkkuosastolla tarjolla myös mm. aprikoosi-falafeleja, cashew-dippiä ja raw viininlehtikääryleitä. Lisäksi luomuviiniä, DJ ja tietysti niitä hiuksia ja luomuvärejä.

Hiusgallerian luottokampaajani Mirva on jo vuosia vastannut meikäläisen hiustyylistä ja -väristä ja viime ajat salongin takahuoneesta on värjäyskerroilla leijaillut mausteinen neilikan, santelin, nokkosen, indigon ja ties minkä muiden yrttien tuoksu. Voin vain lämpimästi suositella, sillä itse olen ollut kasviväreihin enemmän kuin tyytyväinen!

Karkkipäivä

Tänään vietettiin Helsinki-päivää mutta meillä olikin karkkipäivä. 

Tehtailin sata pikku pussia metsän antimien inspiroimia makeita.

Mureaa kuusenkerkkätoffeeta ja

ruususia puolukkanekkuja.

On se karkkimaakarin homma aika aistikylläistä. Keittiön sakeita karamellihuuruja en nyt saa valitettavasti tähän välitettyä.

Pussitusvaihe Kameleontin karkkipajassa. Puolivälin jälkeen homma alkoi käydä jo liikemeditaatiosta.

Nää oli nyt vaan luomua. Ens kerralla keittelen veikeän vegaanisen kinuskin. Sit saatte reseptiä, jos tulee hyvä.

Vapise Fazer, Candy Chameleon on herännyt!

Granaattiomenarullat (Raw)

Innostun silloin tällöin ostamaan granaattiomenoita varsinkin, kun niitä tähän vuodenaikaan saa melko edullisesti. Ajatus rubiininpunaisista siemenistä viekoittelee, sillä ne ovat tyylikäs lisä salaateissa ja annosten koristelussa. Granaattiomena on myös huikea terveyspommi ja immuniteetti-boosteri, mutta siitä huolimatta omput päätyvät usein koskemattomina hedelmäkulhon pohjalle. Antioksidantti-cocktailini syntyy sittenkin kotimaisista marjoista. Sillä noh... on se siementen kaivelu vaan aika työlästä. Huolimatta siitä, että takataskussani on parikin tekniikkaa, joilla siemenet saa poistettua ilman sotkua. Periaatteessa.

Kaivoin taas esiin pari hylättyä granaattia ja päätin selviytyä niistä kunniallisesti eroon. Valmistin hedelmärullia, jotka maustoin vähän jo joulumielellä kanelilla ja inkiväärillä. Rullien valmistaminen on helppoa kuin mikä, mutta kuivattelu kysyy kärsivällisyyttä. Kuivasin omiani n. 14 tuntia kuivurin tasolla. Se voi tehdä myös vähän nopeammin 75 asteisessa uunissa, jolloin hedelmäremmit ovat valmiina yöunien jälkeen. Tosin, jos haluat veden kielelle herauttavia terveysnameja, kannattaa nähdä vaiva ja pitäytyä hellävaraisemmassa kuivattelussa. 

Granaattiomenarullat

• 2-3 granaattiomenaa
• reilu ripaus kanelia ja inkivääriä
• 1 rkl chiasiemeniä
• reilu 1 tl mietoa kylmäpuristettua öljyä

Erottele granaattiomenan siemenet. Jauha chia-siemenet jauheeksi. Blendaa kaikki tehosekoittimessa mahdollisimman hienojakoiseksi massaksi. Rullista tulee rouheita siementen vuoksi, mikä ei ole huono juttu. Kuivattuna rullat ovat muikean makeita, joten jos pidät todella makeasta, lisää seokseen hunajaa tai agave-siirappia. Levitä lastalla leivinpaperilla päälystetylle kuivurin tasolle tai uunipellille. Kuivattele 40 asteessa, kunnes levy on keskeltä nahkea ja reunoilta kuiva. Jos reunat tuntuvat kuivahtaneen liikaa, niitä voi kostuttaa suihkimalla pinnalle vähän vettä. Leikkaa terävällä veitsellä tai saksilla n. 5 cm:n suikaleiksi ja kääräise rullalle. Säilytä rullat viileässä, kannellisessa purkissa.

Lakritsihalva (Raw)

Tiivis - vaikkakin hyvä työviikko alkaa olla voiton puolella. Ihan kohta on perjantaiherkuttelun aika :)

Kaiken töiltä liikenevän (valoisan) ajan olen käyttänyt tulevan ruokakirjani tekemiseen ja kuvaamiseen. Virallinen ruokapuoli onkin sitten ollut tähteitä tai smoothie-salaatti -linjaa. Mutta koska pientä viikonloppuhyvää täytyy olla, ennätin sentään pyöräyttää supernopeat lakupallerot.

Ostin joskus Stockan Herkusta tällaista lakritsijauhetta. Nimestään (Raw) huolimatta se on valmistettu höyrytetystä lakritsijuuresta. Maku on pelkkään jauhettuun lakritstijuureen verrattuna lähempänä salmiakkia ja väri tummempi. Ihan jännä tuttavuus.

Jääkaapissa sattui olemaan myös mustaa raakatahinia, joten ainekset lakupalloihin tai oikeastaan lakritsitsihalvaan olivat valmiina. Maustoin taikinaa myös sitruunalla ja käytin makeutuksessa osittain steviaa, joka toimii sitrusten ja lakun kanssa hyvin. Sen voi korvata käyttämällä pelkkää hunajaa.

Lakritsi-halvapallerot

• 1 dl mustaa tahinia
• n. 2 rkl sulatettua kookosöljyä (kiinteää)
• 2 tl jauhettua lakritsijuurta tai lakritsijauhetta
• 1/2 dl riisinlesejauhetta
• 1 tl raastettua sitruunankuorta
• 2 rkl hunajaa

16 tippaa steviaa TAI vielä 3 rkl hunajaa.

Vaivaa tahinia ja kookosöljyä niin kauan, että kookosöljy pehmenee ja sekoittuu tahiniin. Lisää loput aineet ja vaivaa kunnolla sekaisin. Taikina on öljyisen tuntuista tässä vaiheessa.
Muovaile pallosiksi ja laita halutessasi pieniin konvehtivuokiin.
Siirrä jääkaappiin jähmettymään.

Omissa palloissani oli päällä kuivattuja appelsiinihiutaleita. Mustat sesaminsiemenet, kookoshiutaleet, siitepölyrakeet tms. käyvät myös hyvin.

Pihlajanmarjapraliini

Tämän vuoden marjasaaliini koostuu suurimmaksi osaksi pihlajan marjoista. Raskaana riippuvia terttuja on vaikeaa vastustaa, vaikka marjat ovatkin niin happamia.

Kaikki pihlajanmarjat eivät kuitenkaan maistu samalta, vaan marjoissa ja puissa on eroja. Pulleat ja herkulliset marjat ovat yleensä parhaita, sillä niissä parkkiaineiden aiheuttamaa karvautta on vähemmän. Marjoja kannattaakin poimia napostellen. Samalla suukin tottuu muikeaan makuun.

Marjat ovat miedompia pakkasen puraisemina, mutta täällä etelässä ei ehkä kannata odottaa, sillä marjat ovat parhaimmillaan juuri nyt. Annankin oman pakastimeni hoitaa asian ja heittelen sitten talven mittaan sieltä marjoja suoraan smuuteihin.

Kokeilin myös kuivattamista, sillä perinteisiä hilloja en harrasta. Ohjeet sisältävät lähes poikkeuksetta suuren määrän sokeria, usein melkein enemmän kuin itse marjaa.

Sokeria sisältää tämäkin resepti, mutta huomattavasti vähemmän. Tarkoitus oli alunperin tehdä marjoista jotain rusinoiden kaltaista, mutta palmusokeri karamelloituikin hauskasti kuivurissa ja lopputuloksena oli jotain, josta tuli enemmän mieleen praliini. Vaikka sokrua ei ollut edes kovin runsaasti, lopputulos oli omaan makuuni juuri sopivasti makea.

Pihlajanmarjapraliini

• 2,5 dl pihlajanmarjoja
• 1 rkl palmu- tai intiaanisokeria

Sekoita marjat ja sokeri kulhossa tai suuressa purkissa. Riko marjojen rakennetta sen verran, että niistä irtoaa mehua. Levitä marjat kuivurin tasolle tai uunin alaosaan leivinpaperilla vuoratulle pellille. Kuivattele 40 asteessa (uuninluukku hieman raollaan), kunnes marjat ovat kuivahtaneet ja sokeri karamelloitunut. Tämä vie vähintäin 12 t (joten kuivuri on suositeltavampi vaihtoehto).

Laita valmiit marjat kannelliseen purkkiin ja säilytä viileässä. Sopivat makeisiin leivonnaisiin koristeeksi tai pikkunamiksi sellaisenaan. 

Kuten kuvista näkyy, 2 1/2 dl marjoja kutistuu aika pieneksi. Ensi kerralla teen suuremman satsin.

Viikuna-laku

Hups hei, Keittiökameleontti täytti kuluneella viikolla 2 v! Synttäreiden kunniaksi vähän herkkuohjetta.

En ole koskaan ollut suklaafriikki, mutta laku ja salmiakki ovat kyllä maistuneet. Mea Salon tulevassa raakanamikirjassa on luvassa myös raakalakuohje, jota odotan innolla. Myös Erica Palmcrantzilla on ohje lakritsan makuisille pallosille. Ne ovatkin hyviä, mutta koostumus on jotain muuta kuin oikeassa lakussa.

Pan de higo on espanjalainen, viikunoista valmistettu makea leipä tai kakku - tai oikeastaan käntty. Se nimittäin sisältää lähinnä kuivattua viikunaa, eikä lainkaan jauhoja, eikä siis ollenkaan muistuta leipää. Sen valmistaminen on helppoa ja vielä helpompaa on kääntää ohje raw-kielelle. Näkemissäni alkuperäisohjeissa nimittäin paahdetaan lähinnä mantelit ja muu onkin sitten kypsentämätöntä.

Mitä tekemistä viikunaleivällä on lakritsin kanssa? Viikunaleipä maustetaan usein aniksella, mikä tuo etäisesti mieleen lakritsin. Myös koostumukseltaan Pan de higo  on aika lakumaista, eli vähän kovaa ja sitkeää.
Lakritsanhimoissani tein sitten oman viikunaleipäni, jonka maustoin reilusti aniksella sekä Punnitse & Säästästä ostamallani lakritsanjuuriuutteella. Sitä myydään imeskeltävän tangon muodossa. Myös Tampereen Runsaudensarvessa olen sitä tähnyt. Tanko muisuttaa mustaa lakua, mutta on kovaa. Mursin tangosta paloja, jotka liotin vesitilkkaan, jolloin se oli helppo sekoittaa muihin aineksiin. Uutteen tilalla voisi käyttää myös kuivattua lakritsijuurta jauhettuna.



Viikunalakritsi:

• 14 kuivattua viikunaa
• 1/3 lakritstinjuuritankoa + 2 rkl vettä
• TAI 1 rkl jauhettua kuivattua lakritsinjuurta
• 1 tl jauhettua tähtianista
• 2 mitallista steviaa tai 1 rkl luomuhunajaa
• 1 tl luonnonvaniljajauhetta
• 1/4 tl laadukasta suolaa
• (2 rkl mustia sesaminsiemeniä jauhettuna)
• 1 tl psyllium-siemenjauhetta

Kuivattu lakritsijuuri käy myös.

Paloittele lakritsinjuuritako ja liota vesitilkassa. (Tai rauha kuivattua juurta tehosekoittimessa tms. mahdollisimman hienoksi jauheeksi) Poista viikuinoista kova kanta. Laita monitoimikoneen kulhoon (s-terä). Jauha huipputeholla viikunat karkeaksi rouheeksi. Lisää veteen liotettu lakritsinjuuriuute tai 1 rkl jauhettua kuivattua lakristinjuurta sekä muuta ainekset.

Käytä konetta huipputeholla, kunnes saat mahdollisimman tasaisen massan.

Painele massa leivinpaperin päälle n. 1,5 cm paksuiseksi kakuksi. Laita 1/2 pakastimeen, kunnes massa kovettuu. Leikkele sopiviksi paloiksi. Koska halusin lakuistani kovempia, kuivatin paloja kuivurissa n. 6 t. Säilytä kannellisessa rasiassa.

Viikonloppuna joku toinenkin vietti synttäreitä, eikä kemuissa todellakaan tarjottu raakakakkua, vegaanista kylläkin.

Ihanaa viikon alkua kaikille!

Goodbye chocolate - Hello carob!

Raakasuklaa on monille ensimmäinen kosketus superfoodeihin ja tämän päivän raw food -liikkeeseen. Raakasuklaata markkinoidaan sekä vahvoilla terveysväittämillä, että tunteisiin vetoavilla mielikuvilla. Suklaa on rakkausruokaa, lohturuokaa, elämän eliksiiriä, jumalten ruokaa, jne. Siihen liitetään flow, luovuus, älykkyys, keskittymiskyky, energisyys, nuoruus, pitkäikäisyys jne. Raakakaakao sisältääkin huimasti antioksidantteja ja kivennäisaineita sekä aivojen toimintaan vaikuttavia ainesosia (tarkempaa tietoa esim. täällä). Aivan täydellinen terveysruoka siis..?

On esitetty vastakkaisiakin näkemyksiä (esim. täällä.), joiden mukaan erityisesti raakakaakao onkin suorastaan myrkyllistä, addiktoivaa, elimistöä happamoittavaa ja suurina määrinä hallusinogeenistä.

En itse ole koskaan ollut mikään mieletön chocoholisti, mutta raakasuklaan löydettyäni kaakaon kulutukseni on kasvanut. Reilun vuoden verran on sitten tullut popsittua raakasukua n. kerran viikossa. (Joillain perjantaipullo, meillä perjantaisuklaa...) Eli olen ehkä sitten kuulunut ensin mainittuun leiriin, vaikka suklaa onkin ollut lähinnä herkuttelua, ei terveysruokaa.

Viime aikoina on kuitenkin tullut syötyä raakasuklaata tavallista useammin. Oikeastaaan päivittäin, vaikkakin pieniä määriä. On ollut kaikenlaista pikkujoulua, työpaikan pippaloa ja muuta kekkeriä, joihin olen panostanut omalla suklaalla. Se kun on useimmiten helpoin tapa tarjota vaihtoehtoisia herkkuja ns. taviksille. Ja kieltämättä kaamoksen keskellä pala suklaata (ta kaksi ;) ihan muuten vaan on tehnyt pimeydestä vähän vähemmän tummaa.

Kunnes ensin tuli migreeni ja sen jälkeen vatsatauti. Oireet helpottivat, mutta palasivat oudosti muutaman päivän kuluttua. Häipyäkseen taas ja tullakseen uudelleen. Olo oli ihan karsea pari viikkoa. Koska kukaan muu ympärillä ei sairastanut mitään vastaavaa, päättelin, että kyse ei ole viruksesta. Kävin sitten läpi syömisiäni ja aloin epäillä suklaata. Tein pienen empiirisen kokeen ja muutaman suklaavapaan(=paremman) päivän jälkeen söin muutaman palan. Seuraavana aamuna heräsin taas aivan sairaana. Peruskriittisenä ajattelin edelleen, että yhtä hyvin kyse voi olla sattumasta. Kunnes jouduin tahattomasti toistamaan kokeiluni työkaverin tarjottua yllättäen raakasuklaata. Seuraavana aamuna heräsin taas pää raskaana ja pari päivää olo oli oksettava ja sekava.

Edelleen haluaisin uskoa, että kyse on sittenkin jostain muusta, sillä hitto vieköön suklaa on niin hyvää ja sitä on kivaa tehdä! Mutta toistaiseksi suklaa saa kuitenkin jäädä tauolle.

Ei herkkuperjantaista tarvitse silti luopua, kun kaapista löytyy carobia ja kookosöljyä. Kaupan tympeät carob-patukat kannattaa unohtaa, sillä itse tehty carob-namu on aivan eri sfääreistä. Ja valmistus on yhtä hauskaa kuin raakasuklaan hämmentelykin.

Muutaman kokeilun jälkeen olen saanut aikaiseksi sekä omaa että perheen herkkuhermoa kutkuttavia nameja. Eilinen satsi oli toistaiseksi paras, joten laitan sen ohjeen tähän. Kuvat eivät anna oikeutta, näistä saa kyllä ihan yhtä tyylikkäitä oikeaan suklaaseen verrattuna, mutta oli kiire :)

Mokka-carob:

• 1,5 dl kookosöljyä
• 4 rkl juoksevaa hunajaa
• 1 rkl vaahterasiirappia
• hyppysellinen ruususuolaa
• 3 rkl carob-jauhetta
• 3 rkl tocotrienolis
• 1 rkl lucumaa
• 1 tl kanelia
• 2 tl vaniljajauhetta
• 2 tl decaf-kahvipavuista jauhettua jauhetta tai 1 tl kofeiinitonta pikakahvijauhetta
• 2 tl jauhettua gojimarjaa

Sulata öljy ja hunaja. Lisää vispilöiden loput aineet mainitussa järjestyksessä. Kaada muottiin ja jähmetä kylmässä. Leikkaa tarvittaessa paloiksi ja herkuttele!


Postauksen alussa olevassa kuvassa on inkivääri-valkosuklaata ja carobia, jossa vaalea kerros inkiväärillä ja vihreällä teellä maustettua, kaakaovoista valmistettua valkosuklaata ja ruskea edellisen ohjeen mukaan tehty carob-seos ilman kahvilisää. Kaakaovoi ei sisällä samoja määriä aktiivisia ainesosia kokonaiseen kaakaopapuun tai kaakaojauheeseen verrattuna, joten sitä olen käyttänyt edelleen jonkin verran, ilman ongelmia.