perjantai 5. helmikuuta 2010

Raw Food Friday: Purjo-pinaattipiiras



Yksi suosikkiblogeistani on what the hell_does_a vegan eat anyway. Blogi esittelee eleettömän tyylikkäästi mielettömiä gourmet-aterioita, jotka ovat tyyppien arkiruokaa. Wow! Menu on monipuolinen veganisoiduista perusklassikoista raw-foodiin, jälkimmäisiä otsikolla Raw Food Wednesday. Kiinnostuttuani raw-foodista totesin, että kuten suosikkiblogissani, meilläkin on käytännössä katsoen ollut jo pitkään viikoittainen raw-food päivä, perjantai. Aiemmin se oli aina salaatti, nykyisin yhä useammin jotain muuta, esim. raw-pizzaa tai -pastaa.

Tänään mieli teki kokeilla suolaista raw-piirasta. Makeita piirakoita ja kakkujahan onkin tullut jo väsättyä. Katselin vähän vinkkejä joistain blogeista, ja sovelsin sitten niiden pohjalta.

Monimutkaisemman perjantairaakailun mahdollisti myös se, että aamulla minulla oli poikkeuksellisen paljon aikaa ennen töiden alkua. Ennätin siis valmistaa pohjataikinan ja laittaa uuniin kuivamaan työpäivän ajaksi. Illalla loppu hoituikin sitten varsin nopeasti ja pitkästä työpäivästä huolimatta päästiin ajoissa herkuttelemaan. Ja tällä hetkellä onkin varsin mairea hymy naamalla, sen verran makoisa ateria on takana! Vegemies äänesti sen ravintolatasolle eli laitanpa resepti tännekin.


Raw Purjo-pinaattipiiras (3-4:lle)

Pohja:
  • 2,5 dl idätettyä tattaria (yön ylikin riittää)
  • 8 aurinkokuivattua tomaattia (käytin tomskuja, joita ei ole säilötty öljyyn)
  • 1 omena (luomua tietty)
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 varsi kevätsipulia
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 1 tl kuivattua oreagnoa
  • 1/2 tl ruususuolaa
  • 2 tl omenaviinietikkaa tai 1 rkl sitruunanmehua
  • 1 tl agavesiirappia
  • 2,5 dl parapähkinöitä
  • 0,5 dl pellavansiemeniä jauheena

Jauha monitoimikoneessa em. ainekset tattarista kevätsipuliin. Lisää mausteet, suola, etikka ja agave. Sekoita muutama kierros. Lisää parapähkinät ja jatka jauhamista, kunnes saat tasaisen taikinan. Lisää lopuksi pellavansiemenjauhe ja jatka sekoittamista, kunnes taikina on mahdollisimman sileää.

Painele taikina leivinpaperilla vuorattuun n. 22 cm halk. olevan vuoan pohjalle ja reunoilla. Irtopohjavuoka on paras. Taikina on melko löysää, joten levittäminen sujuu parhaiten lastalla ja reunat kostutetuin sormin. Laita 40 asteisen uunin alaosaan, uuninluukku raolleen ja kuivattele n. 8 tuntia.



Täyte:
  • 1 pienehkö purjo
Marinadi purjolle:
  • 1 rkl omenaviinietikkaa
  • 1 rkl kylmäpuristettua omenamehua
  • 1 tl agavesiirappia
  • ripaus ruususuolaa
  • mustapippuria
Sieni-pinaattitäyte:
  • n. 100 g tuoreita pinaatinlehtiä.
  • 1 pkt luomu-siitakesieniä (esim. Pirkka)
  • 1 lime
  • 1 tl agavesiirappia
  • mustapippuria
  • timjamia
  • 1 tl valkosipulijauhetta
  • ruususuolaa
  • kyläpuristettua auringonkukkaöljyä tai oliiviöljyä
  • (2 rkl aurigonkukansiemeniä)

Leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi. Laita marinoitumaan siksi aikaa, kun valmistat muun täytteen. Mitä pidempään purjo saa marinoitua, sen parempi. Koska minulla ei kuitenkaan ollut aikaa pidempiin sessioihin, nuijin purjoa puisella perunanuijalla, niin että rakenne meni vähän rikki. Tämä toimi ihan hyvin ja purjo ennätti pehmetä ja muuttua miedommaksi.

"Kypsytä" pinaatti ja sienet: Siitakesienet ovat mielestäni melkein parhaita raakana syötäviä sieniä, mutta esim. herkkusienet tai miedot haperot voisivat käydä tähän myös. Viipaloi isommat lakit ja käytä pienet sienet kokonaisina. Raasta n. 1 tl limen kuorta ja purista 1/2 limen mehu sienten joukkoon. Lisää hiukan ruususuolaa ja mustapippuria ja puristele sieniä hetki niin, että ne pehmenevät. Lisää joukkoon pinaatti ja jatka puristelua, kunnes pinaattiseos pehmenee. Lisää vielä ruususuolaa, loppu limemehu, sekä muut luetellut ainekset. Purista ylimääräinen neste pois ja tarkista maku. Lisää öljy ja halutessasi auringonkukansiemenet. Levitä pinaattiseos piiraspohjan päälle.



Cashew-kuorrutus:
  • 2,5 dl cashew-pähkinöitä liotettuna (väh. 1 tunti)
  • 1 rkl omenaviinietikkaa
  • 1 dl liotusvettä
  • 1 - 2 tl agavesiirappia
  • mustapippuria
  • ruususuolaa
  • 1 valkosipulinkynsi
  • (1 rkl hiivahiutaleita tuomaan juustoista makua)
  • 0,5 dl neitsytkookosöljyä sulatettuna

Jauha tehosekoittimessa cashewit ja muut ainekset. Lisää nestettä vielä tarvittaessa, kunnes saat kermamaisen seoksen. Lisää lopuksi kookosöljy ja jatka sekoittamista, kunnes seos on sileää. Sekoita cashew-kerma purjon joukkoon. Levitä piiraan päälle.



Viimeistely:
  • paprikaa
  • aurinkokuivattuja oliiveja
  • persiljaa
  • mustapippuria

Päällystä piiraan pinta paprikalla, oliiveilla ja ripottele pinnalle tuoretta persiljaa ja mustapippuria. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.


Ja vähän taas juhlittiinkin...

Tämäkin piiras, kuten monet muut raakajutut kuuluu osastoon "vahvaa vähemmällä". Eli vaikka ruoka on mielettömän hyvää, sitä ei vaan tee mieli mähkiä mielin määrin. Ja sehän on tietysti hyvä. Näin ollen ensisilmäyksellä pienikokoisesta piirakasta riitti hyvin kahdelle suursyömärille ja jäljelle jäi vielä santsipala seuraavaan kertaan.






tiistai 2. helmikuuta 2010

Eläimetöntä menoa synttäreillä


Meillä on menossa synttäriputki, kun useampi perheenjäsen täyttää näinä viikkoina vuosia. Yllättäen myös tämä blogi! Siispä seuraavassa on tarjolla herkkuja.

Vuosi sitten painoin Julkaise teksti -painiketta ensimmäistä kertaa. Sen syvällisempää retrospektiiviä en taida nyt kirjoittaa, blogi puhukoon puolestaan. Totean kuitenkin, että blogin kirjoittaminen on ollut matka, joka on johtanut yllättäviinkin käänteisiin. Kahvila Vegaani on paljon muutakin kuin reseptikokoelma. Se on elämäntapa ja tietoisia valintoja, jotka liittyvät omiin kulutustottumuksiin, itsen ja jopa koko maapallon hyvinvointiin - ruohonjuuritasolla. Ja jokainen eko-/luomu- /hyvinointiorientoitunut tietää, miten paljon haasteita näiden valintojen tekemiseen usein arjessa liittyy. Kun on kiire... on perhe... S-market... työpaikan kahvihuone... sukulaisvierailut... flunssakausi... Dead line.. jne. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi, ja se on välillä jopa aika herrrkullista!



Esimerkkinä siitä, että asiat voi tehdä vähän toisinkin (siis fiksummin) seuraava juhlasetti 9-vuotiaan synttäribileisiin: Kinuskikakkua, Vanilla Cupcakes ja Jalokivikeksejä. Näistä laitan nyt tässä vaiheessa kinuskikakun reseptin, muista vain kuvia.

Makea menu syntyi yhteistyössä synttärisankarin kanssa. Ensimmäiseksi oli selviö, että synttäreillä piti olla täytekakku, jossa on marsipaania ja kinuskikuorrutus. - Jälkimmäisen suheen ei mitään kokemusta missään muodossa, eikä ainakaan vegaanisena! Tuotekehittely onnistui kuitenkin hyvin. Cupcaket löytyivät The Joy of Vegan Baking:sta (Vanilla Cupcakes, s. 85), ja muokkasin ohjetta vain vähän. Jalokivikeksit S-9v bongasi jostain lastenjuhlia käsittelevästä opuksesta. Tavisohje, jonka kanssa piti eksperimentoida vähän enemmän. Siitä lisää myöhemmin.


Kinuskikakku

Pohja:
6 dl puolikarkeita spelttijauhoja
3 dl intiaanisokeria
3,5 tl leivinjauhetta
2 tl luonnon vaniljaa
1/4 tl ruususuolaa
1,5 dl neitsyt kookosöljyä
2 dl päärynäsosetta (1 1/2 - 2 päärynää)
2,5 dl luomuomenasiideriä

Haeskelin hyvää kakkupohjaa mm. Kamomillan Konditoriasta, josta löytyy erinomaisia perusohjeita eläimettömään leivontaan. Kamomillan ohjetta soveltaen valmistui todella hyvä kakkupohja. Speltin, kookoksen ja inkkarisokerin ansioista se olisi ollut hyvää ihan sellaisenaankin.



Aloita voitelemalla suurehko kakkuvuoka kookosöljyllä ja jauhota (speltti-) mannaryyneillä.
Soseuta päärynät sauvasekoittimella soseeksi. Sulata kookosöljy vesihauteessa. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe. Sekoita jauhoihin sokeri, suola ja vanilja. Lisää päärynäsose, kookosöljy ja lopuksi siideri. Sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa n. 40 min. Kokeile kypsyyttä puutikulla. Kun kakun keskelle pistetty tikku pysyy puhtaana, pohja on valmis. Ota kakku uunista ja jäähdytä hyvin.


Väliin:
vadelmahilloa (Esim. St. Dalfour)
persikkahilloa (sama)
vaniljakreemiä

- Kuvan kakkuun valmistin kaksi pohjaa. Leikkasin molemmat kolmeen osaan ja täytin kerrokset hillolla ja vaniljakreemillä. Koska olin kiireinen, käytin kunnollisen vaniljakreemin sijaan Go Greenin vatkautuvaa kaura-vaniljakastiketta. Suosittelen kyllä oikean vanilja- tai cashew-kreemin valmistamista. Aito asia maistu aina paremmalle!

- Kokosin kakun ja kuorrutin molemmat kinuskikuorrutuksella, jonka valmistin kookosmaidosta:

Kookos-kinuskiuorrutus:
3 dl kookosmaitoa (tai osa jotain muuta kasvismaitoa, esim. manteli)
3,5 dl intiaanisokeria
1/4 tl ruususuolaa
5 rkl neitsytkookosöljyä

Yhdistä kaikki ainekset kattilassa. Keitä miedolla lämmöllä n. 45 min. tai kunnes seos on 110 asteita. Lämpötilaa kannattaa mieluiten
seurata sokerilämpömittarilla. Vaihtoehtoisesti voit tipauttaa pisaran karamelliseosta jäävettä sisältävään lasiin. Kun pisara jähmettyy niin, että siitä saa muovailtua pehmeän pallon, seos on valminsta.

- Annoin valmiin kinuskin vähän jäähtyä, jolloin se myös jähmettyi hiukan ja oli helpompaa levittää kakun päälle. Kakussani pinta jäi kuitenkin vähän epätasaiseksi, mutta en olekaan mikään varsinainen kakkuilija.

Lisäksi: reunoille Go Green Vispiä, luomu-nallekarkkeja (Frucht-Bärli), päälle marsipaanista muotoiltuja koristeita

- Kinuskikuorrutus sai jäähtyä ja jähmettyä kunnolla ennekuin pursotin reunoille Go Greenin Vispiä. Tämä oli myönnytys lapsen toivomalle kermavaahdolle. Hyvä, luonnonmukaisempi vaihotehto olisi cashew-kerman ja kookosöljyn seos, joka pursottuu myös aika mukavasti.

- Viimeistelin reunat nallekarkeilla ja marsipaanista mutoilluilla koristeilla. Juhlan teemana oli nallet, joten nalleja siis tehtiin. Kakkua ja muita herkkuja tarjottiin lopulta sekä lastenjuhlassa että sukulaisille. Hyvällä menestyksellä!



..........................................
Muutama sana tästä blogista vielä.
Aloitin sen pitämisen ihan omaksi ilokseni, että jotkut ideat jäisivät elämään vähän pidemmäksikin aikaa kuin keittiöstä ruokapöytään. Upea bonus siihen päälle ovat olleet kommentit, joita säännölliset ja satunnaiset lukijat ovat käyneet jättämässä. Kiitos teille kaikille! Koska blogin matka jatkuu, joitain muutoksia saattaa olla tulossa, mene ja tiedä... Ideoita ja ehdotuksia saa jättää. Päälinja pysyy kuitenkin saman kuin tähänkin asti: luonnollisessa, eettisessä ja ekologisessa ruoassa, josta tulee hyvä olo itselle ja muille.